Tuplavapaa oli tuossa eilettäin ainoa järkevältä tuntunu (suffelimies) vaihtoehto. Aamusella tuntu kuitenkin jalat paljon paremmilta kuin eilen tai toissapäivänä. Niinpä päätin +9h kestäneen nukkumasan matkan jäläkeen alakaa suunnitteleen vielä neljättä peräkkäistä jolokottelupäivää. Tässä nimittäin tänä iltana alakaa kolomen yöhugin setti. Jos nyt sitten päivän tai jopa sen tuplavapaan pitäis sitten.
Penkkipunnerrustakaan ei oo tullu tehtyä taas liian moneen päivään. Pitäs varmaan ottaa jollekki lyhyelle lenkille käsipainot joskus mukaan, kun ei oikein osaa näin lämpimillä keleillä saleille mennä. No, siinä sitten sain päähäni, että retkeilen juomarepun kanssa Lenolle lykkimään penkkiä. Ensin sellainen pitkä lenkura alle ja penkit päälle. Pitkään nukuttu yö laittoi jo vähän tiukun puolelta liikettä niveliin kotiaskareissa, jotta ennättää rauhassa jolokotella ja häröillä treenit. Kaupassa tuli käytyä Chaplin kävelyä, eikä siinä kauaa nokka tuhissu, kun ruuat kehittelin pöytään. Ja tietystihän sen ruuan pitää jonnin aikaa sulaakkin? No, tällä kertaa vajo tunnin, joka nyt näky riittävän ihan hyvin.
Latailin juomareppuun mm. vettä n.2,3 litraa, eli ihan piripintaan. Oli nimittäin aikas kuuma keli täällä Nivalassa = +24 ja aurinko pörhisteli täyveltä terältä. Aurinkovoijettakin täytyi laittaa, sillä olihan tämä retkijuoksu = pitkä lenkki, reppujuoksu, auringonotto löhöily jalakojen päällä, painonhallinta lenkki ja pään tuuletus reissu... Painosta puheen ollen. Se onkin nyt 1-2kg enempi kuin tiukimpana aikana, joten tässä täytys suffeli-miehen vähän terästäytyä... Reppu painoikin n.3,5kg. Puhelinkin tuli mukaan, sillä ajatelin sillä napsia kuvia. En tiiä, sen verran tuli kuvia napsittua, että kumpihan siinä lie ollu pääasia - juoksu vai kuvien otto. No, retkellä oltiin. Tässäpä pienesti tekstiä kuvien kera:
n.1,9km kohilla jo oli räps-tilanne. Takiaiset(?) ovat kesänsä viettäneet?
Alussahan noi sykkeetkin pysy usiamman kilsan tuolla 130-135 tietämissä, mutta eritoten mulle tuo lämmin ilma ei vaan sovi ja kohtapa ne huitelikin jo aivan liian korkialla, vaikka paljon kuvailikin. Olihan tämä vähän samalla siedätyshoitoakin aurinkoon tottumattomuudelle. n.3,9km kohilla tuli kuvattua tuota Kiekon perän komiaa suoraa.
Noin 9km kohilla oli tämän kertaisella reitillä kohta, joka on todella aistikas. Alla peräti kolme kuvaa tuosta kohdasta. Kaikki kuvat eivät valitettavasti onnistuneet, mutta aika monta onnistuikin. Tässä siis kolme kuvaa hienosta paikasta.
En tiiä oliko tällä mun tämän päivän retkilenkillä mitään aikeita varsinaisesti herännäisyyden paloa etsiä, mutta pitihän tuo N.K. Malmbergin kivestä tirpasta kuva... Ihan komia muistokivi, jolle taisin oikein pysähtyä vasta eka kerran elläissään... jollen nyt sitten tainu kossina jonkusen kerran ihmetellä kiviä rätkän pesien alla.
Jossain 13km tietämissä olin tuolla Savulan tiellä hipsimässä. Tuli sieltäkin räpsästyä yksi kuva Savulan pelloista. Ihan mukavannäköstä seutua sekin.
14,5km tietämissä ohitin Nivalan Golf-kentän. Tämän päivän reittini oli siitä mukava, että se sisälsi asfalttia vain todella vähän. Ehkä yhteensä vain 4-5km koko matkasta. Kovasti Mikko Ilosen näkönen mailataituri talsi viheriötä kohden. Jäläkimmäisessä kuvassa muuten vaan näkövinkkeliä Nivalan Golf-pyhätöstä. Komia on kenttä, ei voi muuta virkata.
Tuolla Ahteella oli yksi erityisen hieno paikka. Viljavia, kumpuilevia peltoja ylimmäisessä kuvassa ja toisessa kuvassa aistikas, lähes romanttinen silta. Legendaarista.
En ihan tarkkaan muista, paljonko tuossa yllä oli matkaa takana. Malisjoen ylityksen kohilla oli matkaa takana ehkä n.20km. Oli muuten vesi laskeutunu aika nopiasti joesta!!! Ihan piti siitäkin kuva ottaa, kun ei juostakkaan tahtonu jaksaa näin kuumalla. <-Suffelimies rupukunnnossa, aina vaan. Tulleekohan tästä mittään? Yhtä kaikki, malisjoki alla, pilvien HEIJASTUESSA AISTIKKAASTI veteen.
Nivalan symboleihin kuuluu käsittääkseni nuo kantturat, eli lehemät vai mitä ne on. Anteeksi edellinen sanailu, mutta eipä tähän jaksa kovin kuivasti juttua naputtaa. :) Tuossa alla joka tappauksessa kommeita lehemiä!!! Oisinko ollu tuossa n.21,5km kohilla. Puolimaran väliaika piti huviksi kahtua (2.00.40).
Oli tuon polovisairaan Jay "taistelija" Lenon kanssa puhetta, että hää tulis vastaan jossain kohtaa. Piti 22,5km hölökötellä ennen ku pariskunta tuli sieltä fillari vastaan, eli: Jay Leno, mukanaan Bella donna kilpikonna.
Bella oli meistä kova kuntoisin. Otti välillä haastetta ojan puoleltakin, tosin varmaankin vilivootus mielessä. Kyllä se on vaan ihtensä pareen katella parhaimpia kohtia tiestäkin ja pientareilta ojien sijaan, on sitä aina vaan niin kehenossa kunnossa, ettei huonommasta väliä. Mutta Bella donna kilpikonna jakso veivata ojienkin kautta.
Oon aina välistä miettinnä, että menis nuo lenkitkin äkempää ku ois vähä paremmassa kunnossa ja nopiampi... Kun lotosta voittais niin sitä ja tätäkö? No, ei vainen, kivahan se on pitkän kaavan kautta näitä purkitella. Ja olihan tämän päivän kiekurakin, vaikka erittäin kevyt se tunteeltaan olikin, niin parasta mitä OMILLA pitkillä oon esittäny - siis suhteellisesti. Aina täytyy huomioida kokonaisuus. Tänään oli neljäs lenkkipäivä putkeen, Kempeleen puolikkaasta viis päivää aikaa, +24 mittarissa = astmaatikon painajainen = 22km kohilla meinas mennä aika pahasti tukkoon henki.
Niin, otinpa varsten kuvan tuosta lahjomattomasta kellosta.
Kyllähän siitä näkee, että aikamoinen etana on taas raapaissu pitkää lenkuraa. 28km sain kulumaan 2h 41min, (<-Paina oikialta yläkulmasta View in Metric, jos näkyy maileina nuo tievot) temppu sekin. Keskari 5:46, no joo, ihan hyvä MULLE, kun tuli n.20 kuvaakin otettua yms. kaikkea rasitetta. Jepulis jee, juotiin siinä mun käytyä suihkussa ensteks, niin kahaveet, jonka perään käytiin rykimässä penkkiä Lenon punttisalilla. Eli sellaista LIHR-kerhon kokkousta samalla.
Eli näinpä tästä jatketaan pohjalta ponnisteluja kohti aina vähän parempaa kuntoa. Askel, askeleelta, tulen...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.8.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.