SAMAN VEIKKASET

EILEN JUOSTUN JUHANNUSPOLKUJUOKSU TULOKSET, JUTUT JA VIDEOT VOIT LUKEA PAINAMALLA -> TÄSTÄ.

                      Tämä on melkein ensimmäinen asia joka pakkaa unohtumaan. Olemme samanveikkasia. Jokaiselle osuu elämään flow -vaiheita, joissa tuntee kaiken onnistuvan. Kuin myös vaiheita, joissa huomaa olevansa todella pieni isossa maailmassa. Tärkeintä kaikissa tilanteissa on osata suhtautua lajitovereihin, lähimmäisiin, koska jokainen meistä on aina eri kohdissa kulloinkin - arvostavasti.

                     On selvää, että tietoa eri asioista kertyy, kun tulee kokemusta, silti olemme vain kukin samanveikkasia. Joskus heikko voi olla se, jonka viimeksi uskoisi olevan. Kukaan ei ole murtumaton. Olemme samanveikkasia.

                     Naapurissamme asuu sympaattinen mummo. On asunut koko ajan, minkä olemme tässä asuneet, pian 11 vuotta. Hän on käynyt ehkä 3-4 vuotta paikallisessa päiväkeskuksessa virkistäytymässä. Olen nähnyt usein kuinka hän on kiivennyt tänne kolmanteen kerrokseen suu vehnäsellä. -"Minulla on tämä alshaimeri. Oon tulossa tuolta kerhosta. Siellä on niin mukavaa, ku on paljon samanveikkasia". On vaikea kätkeä kyyneleitä. Elämä on tätä; rakennat, elät ja sitten... Lopulta olemme kaikki samanveikkasia.

                     Vaikka olen edennyt harrastuksessani kilometrejen mukana. Kehittynyt. Olen matkalla ollut "vain" yksi meistä monista. Olen kärsinyt peloista, olen kokenut riittämättömyyttä ja epäillyt kykyjäni - yhtälailla kuin kokenut uskomattomia flow - tiloja, joissa olen kulkenut lähes maanpinnan yläpuolella. On jopa hämmästyttävää katsoa kehityskaarta. 1.Syyskuuta 2011 juoksin 10km testin tasaisella maantiereitillä aikaan 51:04. Keskisyke 164 kertoo, että kaikki on annettu. Kaiken aikaa olen ajatellut anaerobisen kynnykseni menevän noin 165 lukemissa. Eilen juoksin Juhannus polkujuoksuissa 10,5km matkan kohtuu haastavalla I-SR2014 perhereitillä aikaan 51:03. Tämä tuntuu uskomattomalta.

                    Viimeksi tällä viikolla huomasin olevan samanveikkanen kaikkien aloittelevien juoksunharrastajien kanssa. Juoksin tiistaina I-SR2014 takalenkin (yli 36km) yli puoli tuntia nopeammin kuin reitinosan entisen ennätyksen. Vaikka kyseessä oli kevyt lenkkini, olin sortunut lenkin lopussa suon ylityksessä innostumiseen ja paikat meni 2-3 päiväksi tahmeiksi ja kankeiksi. Hetken jo ajattelin juosseeni itseni pihalle. Hävetti. Vasta edellisenä päivänä olin puhelimessa kertonut hyvälle ystävälleni Gebre-Boltille, että nyt pitää keveiden lenkkejen tehoja korostaa alasuuntaan - ja sitten heti ekalla lenkillä liekki liehuu toiseen suuntaan. Noloa.

                   -"Vatsan pohjassa perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - tulin eteesi väristen, sellaista lempi on". Laulaa Tuure Kilpeläinen. Ja niinhän se on. Olemme lopulta kaikki samanveikkasia. Välillä pädemme toisillemme, mutta lopulta olemme samanveikkasia. Olen itsekin innokas jakamaan kertynyttä tietoa ja kokemusta. Koitan myös muistuttaa harrastuksen riskeistä ja niihin suhtautumisesta. On hyvä valmistautua kaikkeen - ainakin, jos tähyää korkealle. Tenhunen. Raudaskoski. Asiasta jo enemmän tietää ehkä hädin tuskin vanhemmat lahjakkaat. Gummerus.

                    Nyt minulla on päällä Flow, sillä olen juuri mitannut oman tasoni, joka on yli 10sek/km parempi kuin vuoden takainen 10,5km polkulenkillä. Se tuntuu uskomattomalta. 5sek/km varovasti tavoittelin. Olen nöyrä tämän edessä. Enkä suotta. Sillä monet varmasti muistaa, ettei kevääni ollut ruusuilla tanssimista. Paha paleltuma hidasti, suorastaan jarrutti, minua pitkän ajan.

                   Eilinen antoi ISOA luottoa loppukauteen. Siellä on KAKSI ISOA maalia. PEP2017 ja PUF2017. Ensimmäisessä uskon voivan juosta Nivalan entisen ennätyksen alle. Tosin en usko, että saan itselleni Nivalan ennätyksen, sillä meillähän on minua paljon parempiakin juoksijoita. Tervetuloa pojat ja papat viivalle! :) Tuollainen 6:45h aika on tähtäimessä. Kiirettä pitää! Muistakaapa ilmoittautua!

                  Syksyllä sitten huikea kliimaksi, kun juostaan PUF2017, 171km suoperäisessä maastossa. Siihenkin on selvinnyt sellainen taktiikka, että juoksen kaksi kiekkaa eka putkeen ja sitten sen viimeisen. Eli suhtaudun eka kiekan loppuun ja toisen alkuun kuin eka kierroksen muihinkin huoltopisteisiin. Ei turhaa lorvailua vaan nopea huolto ja jatkan matkaa. Ei saa tehdä kierrokselle lähtöjä turhan mutkasiksi, onhan siinä vasta juostu 57km. Sen sijaan 114km kohdalla pitää kyllä jo miettiä mitä tarvii ottaa mukaan vimpalle kiekalle.

                  Näihin ajatuksiin. Ollaan samanveikkasia. 

             Lasse "Rock" Raudaskoski juoksi kerralla itsensä reitin legendaksi!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2017          

I-SR2014 REITIN KIERTO

                         Onhan se "hiukan" ylipitkä huoltava harjoitus, kun kiertää kävelten I-SR2014 /   PEP2017 57km / PUF2017 171km reitin läpi. Mutta onhan se kuitenkin niin vastustamaton kutsu, että harvoin malttaa kieltäytyä. Eilinen päivä menikin aika huolella reitin pakeilla. 14h 24min.

                      Paljon upeita elämyksiä luonnossa, luonnon kanssa. mm. Metson lähtö n.10m päästä lentoon. Kertaakaan ei ole niin lähelle päästänyt. Palatessa Kurki nousi metsästä suolle. Upea esitys, jota ei voinut kuin ihailla. Videossa muuta hauskaa.

                      Muistakaapa ilmoittautua pep2017 tapahtumaan ja rohkeimmat puf2017 koetukseen.


Onni Vähäaho, Nivalassa 8.6.2017    

VAIETTU ESTE osa.2

                      Ykköseeen pääset tästä.


                      -"Sekin huippu siellä lähtöpaikalla olikin ihan tavallisen ja mukavan oloinen. Jaksoi vastata kiinnostuneiden kysymyksiin ja oli kohtelias"


                       Päämme on melkoinen mysteeri. Mitä ajattelemme? Miksei huiput tai tähdet voisi olla käytökseltään tavallisia tai jopa tavallista kohteliampia? Miksi meidän pää antaa usein sangen ihmeellisen kuvan ympäristöstämme?

                        On itsestään selvää, että huipulle päästään mitä oletettavimmin juuri siksi, että ollaan tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä - ympäristöä, toisia lähimmäisiä arvostaen.


                      - "En kehdannut mennä sinne, kun siellä oli niitä kovia urheilijoita". 


                       Kukaan ei ole kova tai hyvä ilman mahdollisuutta olla ihan vain yksi meistä. Kukaan ei kaipaa erilaisuutta vaan voima tulee ihan tavallisesta elämästä. Siitä, että hedelmäkorissa on täytettä ja lämpöä suihkutiloissa.


                      - "Hävetti mennä näillä huonoilla kengillä, kun melkein kaikilla oli jotkut hienot ja kalliit kengät. 


                       Kenkä joka sopii jalkaan ja tuntuu jalkaterän ympärillä sopivalta on parasta mitä voi saada. Silloin ei kysytä merkkiä, hintaa tai kenkän ulkonäköä. Lopulta kaikki haluaisivat juuri sellaiset kengät.


                       Ihmisen pää on uskomattoman kehittämään illuusiota, jossa kaalen kantajalla itsellään on suuri vaara jäädä mitättömäksi täysin syyttä. Yksi hyvä keino on käydä arjen esteitä mielessä ja ajatella vaikkapa tämän kirjoituksen pohjalta, mikä on lopulta todellista - ja mikä kutoutunut turha luulo, jolla ei ole lopulta jalkoja eikä käsiä.


                       Olen nähnyt kuinka alkoholisti ei uskalla katsoa lajitoveria silmiin tai ylittää katua. Yhtä lailla usein tulee vastaan ihmisiä, jotka haluaisivat selvästi tervehtiä, mutta siitä tulee jonkinlainen nyökkäyksen, muminan ja horjahduksen välimuoto. Olen nähnyt myös toisen ääripään. Nainen nousee pöydästä isosti pieraisten ja samalla leivänmuruset toiseen käteen kouraisten. -"Joo, semmostahan se on". Yhtä laillaa varjo venyy ja ikää karttuu. Jokainen etsikööt omat polkunsa, mutta toivoisin, ettei kenenkään tarvisi kärsiä esteistä. Elämä, kun on lopulta turhan lyhyt, jotta sinulla olisi aikaa katsoa koko ajan punaista liikennevaloa.



                        Ultrajuoksu opettaa lukemaan ihmisiä - jos kohta tarkkailemaan etenkin omaa mielenhallintaa - ratkaisuja eri tilanteissa. Olen valmistautumassa kolmeen isoon polkujuoksukisaan. Harjoitukset ovat menneet siksi hyvin, että annan sen asian edetä hyville kiskoille asettunutta menoaan ilman isompaa huolta siitä. Samalla, kun harjoittelu sujuu kuin itsestään, olen alkanut valmistautumaan henkisesti tuleviin koitoksiin. Löysin viime vuonna hyviä tiloja kisoissa ja onnistuin yli odotusten. Lähden jatkamaan löytämääni mielentilapolkua eteenpäin. Pitkät polkujuoksukisat, ja siinä onnistumiset ratkaistaan usein viime kädessä juuri henkisellä puolella. Nyt tunnen olevani siinä vahvistunut melkoisesti. Pieni velmuilu raskailla paikoilla tuo itselle voimia ja henkistä yliotetta tilanteista.

                          Mieleenpainuvin oli viime syksynä Kolilla Vaarojen maratonin loppupuolella ollut loputtoman pitkä Mäkrän nousu. Kaikki tasoiseni nousivat sitä mielestäni jopa ylidramatisoiden. Olihan se raskas, mutta onko sitä pakko mennä mahdollisimman raskaannäköisesti? Hiivin hiljalleen aina seuraavan taakse ja otin kymmenkunta terävää askelparia ja kävelin sitten niin kuin ei olisi väsyttänyt yhtään, vaikka olin varmasti vähintään yhtä poikki kuin kanssakilpailijat. Pääni sisällä oli kuitenkin hauskaa - ja kun on hauskaa niin kipu että väsymys hieman pakkaavat unohtumaan. Ja loppuuhan se mäkikin joskus, jopa Mäkrän mäki.

                       Vajaan kuuden viikon päästä on ensimmäinen kauden kolmesta isosta kisastani. Karhunkierros 80km. Todellisuudessa se on rapiat 82km. Ehkä joku 82,5km. Kävin viime elokuussa reitin läpi. Minulla on jo varsin selvä kuva miten juoksen tuon kisan. Juoma -ja energianottoon ja repun sisältöön on jo varsin tarkka kuva. Parilla reippaalla pitää vielä tuota asiaa myös hieman hioa ja testiä. On tärkeää, että kaikki olennainen on mukana ja mm. nestettä riittävästi, muttei liikaakaan. 82km on kuitenkin selkeästi juoksukilpailu. Siellä pitää jalan liikahtaa.

                   Kuntokin on noussut mukavasti ja pääsen kenties taas myös velmuilemaan jossain kohtaa. Todennäköisesti juurikin viimeisillä vaaroilla. Siihen astihan kaikki on kuin aika-ajoa. Uskon myös olevani siksi kohtalaisessa vauhtivalmiudessa, että pysyn jyvällä miten paljon alussa karkaa etupuolelleni sakkia. Onhan se sitten mukava alkaa jossain vaiheessa laskemaan, että ahaa... 15..14...13...12.. jne. Kuten huomaatte - olen alkanut uskomaan uudestaan 11h alitukseen ja reiluun 2h parannukseen Nivalan entiseen ennätykseen :)

                    Elokuussa on sitten pikamatka. PEP2017 57km. Syksyllä sitten tarvitaan koko työkalupakki. PUF2017 tulee olemaan nautittava mielen koe. Odotan sitä todella innolla. Aika paljon on tullut jo sitäkin käytyä päässä läpi. Harjoitutan siis nykyään paljon myös henkistä puolta kisakauden kynnyksellä. Haluan pitää omat esteet tiedossa ja esillä. En halua vaiettuja esteitä. Uskon kolmeen kierrokseen syksyllä alle 36 tunnissa. Se tulisi kenties olemaan kovin saavutukseni tähän mennessä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.4.2017

POHDINTAA HARJOITTELUMÄÄRÄSTÄ

                      Huomenna tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun alitin ensimmäisen kerran 4h rajan maratoonilla. Sitä raja metsästinkin neljä kesää. Kolmen tunnin rajaa en ole vakavissani yrittänytkään uhata. Kävi sekin tänään mielessä, kun jäin kuuntelemaan päähäni soimaan jäänyttä lausetta:

             "Teidän nuorten pitäisi harjoitella enemmän" - Pasi Koskinen, Nivala 19.3.2017

                 
                      Pasi on usein kannustanut minua katsomaan omia rajojani. Pasi on myös tukenut/ollut valmis tukemaan niitä, jos niin päätän. Unkarissa jo käytiinkin pari vuotta sitten. Velho itse katsoi myös rataa kiertäen aurinkohattunsa alta, kun laitoin itseni likoon 6 vrk juoksussa. Silloin tuli selvitettyä sen kertainen rajani, sillä harjoittelumäärällä.

                     Tänä vuonna rajoja mitataan syksyllä PUF2017 kisassa, Suomen pisimmässä polkujuoksukisassa. Mukana on myös Pasi, kuinkas muuten. Pasi itse on moneen kertaan todennut, että tuossa kisassa on erittäin vaikea päästä maaliin aikarajan (36h) puitteissa. Ja on siinä haastetta ylipäänsäkin. Kisassa tullaan siis osallistujilta todella kyseleen kuulumisia, sillä onhan tuon lausunnon antanut mies juossut mm. Suomen halki ja samalla yli 1000 mailia yhteen syssyyn. Täytyy arvostaa. Perspektiiviä.

                    Tuota ennen juoksen Karhunkierroksella 82km kisan ja PEP2017 tapahtumassa perusmatkan, eli 57km. Polkujuoksussa perusmatkalla tarkoitetaan aina pisintä tarjolla olevaa matkaa, jos joku lukijoista ei siitä vielä ollut kuullut. Nuo kisat ovat kuitenkin enempi suorituksia kuin rajojen mittaamisia. Eikä alkuvuoden paleltumavamman takia nyt aivan heti ole järkeäkään haastaa itseään ylenpalttiseen harjoitteluun, mutta asia kytee sisälläni.

                   Olen kuitenkin todennut, että haluan kiivetä vuorelle kokonaisena, eli perheeni kanssa, en yksin ja riisuttuna, kaiken likoon lyöneenä. Se on myös rajani, reviiri, jolla operoin, etsin omia rajojani isojen rajojen sisällä. Tasapaino elämässä on isoin juttu, muuten ei ole mitään perillä - rajoilla, tai niiden takana, tahi tuntumassa. Jokaisen tulisi selvittää se oma juttu ja olla siitä varma itsensä kanssa - siis myös niin, ettei tarvi toisaalta kiikkustuolissa nitkuttaa "olispitänymantraa".

                    Olen kehittänyt omaa harjoitteluani tasaisesti. Olen kuunnellut kokeneita ja seurannut nuorten innovaatioita. Muodostanut niistä oman tien. Rakennelma takana tuottaa nyökkäilyä ja näkymä edessä innostaa. Minulla on vielä mahdollisuuksia valita erilaisia polkuja. Koen muutaman vuoden noin 5000km/v juosseena ja 600h/v harjoitelleena kykeneväni harjoittelemaan myös nykyistä enemmän. 100km tulee vähän liian helposti viikossa. Ihan hyvähän se on, mutta varaa olisi värkeissä enempään. Pohjaa on pikku hiljaa tullut ja olisi aika siirtyä seuraavalle tasolle - harjoittelussa. Tuloksethan seuraavat sitten - tai sitten vasta vuosien päästä. Tässä ei ole useinkaan pikavoittoja.

                    Talvikaudella 2017-2018 ajattelin nostaa harjoittelumäärää 3-4kk ajaksi. Joko Marras-Tammikuun tai Marras-Helmikuun ajaksi. Riippuen mitä päämääriä valitsen ensi vuodelle. Jos tulee joku varhainen tavoite niin sitten vain 3kk määrä jakso, mutta jos aloitan kauden perinteisesti vasta toukokuussa niin sitten voisin harjoitella isolla vaihteella neljä kuukautta. Iso vaihde olisi kohdallani n.1800-2000km/3kk -tahtia. Siinä kohtaa voisi pitää taukoa laihdutusryhmistä hyvällä syyllä.

                   Ihminen fiksoituu helposti rutiineihin ja tuttuun turvalliseen tamppaamiseen. Monilta meiltä puuttuu halu haastaa itseämme. Koskisen puheista, Heermanin ja Simpasen harjoittelun volyymit herkisti aukaisemaan omankin annakan. Huomasin juoksevani maksimissaan puolet Heermanin ja Simpasen määristä. Häpeällisen vähän siis. Herätyskello on soinut. Katson voisinko jo kesällä nostaa määriä Karhunkierroksen ja PEP2017 välissä hetkeksi. Elämä on elettävänä. Odottamallakin selviää, mutta kannattaa kokeilla, kunkin omissa rajoissaan ja puitteissaan, jotka haluaa valita.  

                   Minä haastan taas lukijoita ilmottautuun PEP2017 tapahtumaan ja kokeilemaan omia rajoja itselleen sopivalla matkalla. Rohkeimmille suosittelen myös Suomen pisintä polkujuoksua, eli PUF2017. HOPI-HOPI!!!

                                PEP2017

                               PUF2017

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2017           

PUF 2017 "SUOMEN BARKLEY MARATON" ???

                   PYSSYMÄKI ULTRA FESTIVAL  2017, ELI PUF 2017

                  On herättänyt mukavasti mielenkiintoa lajin dinosauruksissa. Ultradinosauruksia ovat mielestäni ne, jotka ovat ultrajuoksun syvimmän leiman saaneet. Sen rajana pidän minimissäänkin 100 mailin (161km) suoritusta jossain ultrakisassa. Samalla huomaan itsekin olevani lajin dinosauruksen.

                   PUF 2017 tulee olemaan ennen näkemätön seikkailu, henkisten ja fyysisten voimien mittelö, sekä armoton väsymystä vastaan kampaileminen. Kisaan annettu 36h aikaraja on oikeasti erittäin kova. Kisa onkin saanut alla olevan kaltaisen arvostuksen yhdeltä Suomen pitkien matkojen erikoismieheltä, Pasi Koskiselta. Mies on juossut Suomen halki ja samalla yli tuhat, siis yli 1000 mailia, sekä mm. kaksi kertaa 6vrk kisan Unkarissa. 
                                 
                    Toisena kisaan ilmoittautunut, Pasi Koskinen Endurance/Nellimin Pyry, pyysi välittämään seuraavan saatetekstin markkinointiin:
Reitin kiertäminen kolmasti on erittäin haastavaa sekä fyysisesti että henkisesti. Tämä kyseinen kiemura kolmasti juostuna on eräänlainen Suomen Barkley jossa todennäköisesti useimmat juoksijat jo kahden kierroksen jälkeen niiskuttavat : ”Äiti, täytyykö minun vielä mennä tuonne metsään.”
                    PUF 2017 kisassa juostaan siis kolme kertaa PEP 57km reitti. 

             
                    PUF 2017 kisaa on siis verrattu jo Barkley Maratoniin! Onko PUF 2017 Suomen Barkley Maraton? Jos sinulla on seikkailumieltä niin tervetuloa ottamaan asiasta selvää... omalla vastuulla.

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.2.2017

ULTRAJUOKSIJA JA HAASTE

                      Ultrajuoksijalle se on geeniyhdistelmä juoksu ja haaste, ne kuuluvat yhteen. Oletko sinä ultrajuoksija? Milloin sinä olet haastanut itsesi johonkin uuteen haasteeseen? Aina ultrajuoksun haastetta ei välttämättä mitata ajassa eikä matkassa. Haaste voi tulla siitä, että se on kulkijalle uusi laatuaan. Näin on tietysti myös "vain" tavallisellakin juoksijalla. Ja näin on yleensä ihmisellä elämässä. Joskus Homo sapiens, ihminen, tarvii jonkun uuden haasteen. Mikä se on sinulle?

                     Olen joinakin vuosina ottanut sekä ajallisesti että matkallisesti isompiakin haasteita kuin tälle vuodelle. Silti tämän vuoden haaste tulee olemaan sellainen, jota ei ole vielä kukaan ennen suorittanut. Enkä nyt väitä etteikö siihen jokin muukin pystyisi - sen sijaan suorastaa yllytän muitakin tähän - mutta onhan se lähtökohtaisesti aika kiehtova yhdistelmä - yrittää jotain sellaista mitä ei ole kukaan vielä suorittanut? 

                     Haasteeni vuodelle 2017:  Juosta ensin Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisassa (PEP2017) 57km matka ja vain viisi viikkoa siitä Pyssymäki Ultra Festival (PUF2017) tapahtumassa 171km. Molempien juoksujen reittinä toimii Iso-Sydänmaan vaellusreitti. Reittiä ei ole kukaan kiertänyt edes kahta kertaa putkeen. Nyt minulla on tarkoitus kiertää tuo reitti kolme kertaa putkeen ja kaiken kaikkiaan siis viiden viikon sisään neljä kertaa, eli yhteensä 228km edestä tuota suoperäistä, kapeaa ja mutkittelevaa polkua. Onko se edes mahdollista? Aiotko sinä yrittää samaa GranSlamia kanssani?

                     Minä aion yrittää tuota. Ultrajuoksu ei ole koskaan itsestäänselvyys, sillä muutoin se ei olisi ultrajuoksua. Ultrajuoksu on hyvin usein nimenomaan itsensä voittamista. Siitä saa paljon voimia perusarkeen. Moni asia tuntuu paljon helpommalta. Ressinsietokyky paranee. On terveempi ja jne. Syitä on lukuisia. Enemmin sormet jäykistyy niitä näpytellessä kuin niiden loppuessa.

Eka tää...

Sitten tää...

Onni Vähäaho Nivalassa 19.1.2017  

PYSSYMÄEN POLKUJUOKSUKISAT 2017

                       Nivalan Pyssymäki on tullut tutuksi kahtena edellisenä kesänä PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU -kisastaan. Myös ensi vuonna PEP 2017 juostaan. Jo viiteen eri sarjaan voi ilmoittautua. Tuosta hyvä haaste monelle kuntoilijalle ja kilpailijalle!

                      Uutena kisana juostaan ensimmäistä kertaa SUOMEN PISIN (171km) polkujuoksukisa, PYSSYMÄKI ULTRA FESTIVAL - PUF 2017. Kisan uudet nettisivut on aukaistu tänään. Tästä haastetta pitkänmatkan juoksijoille!

                     Tutustu vaihtoehtorikkaisiin tapahtumiimme ja ilmoittaudu mukaan!

Suomen ultrajuoksun nettisivusto ultrajuoksu.fi uutisoi ensi vuoden PUF 2017 -tapahtumasta ja PEP 2017 kisa mainittiin myös. Lue lisää uutisesta TÄSTÄ.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.10.2017