PEP 57km 7 VIIKKOA - PUF 171km 12 VIIKKOA

                    Siinä agenda loppukaudesta. Kaksi g-pistettä, jotka ohjaavat harjoittelua.

                   Tuntuu hassulta, että on vasta viisi viikkoa NUTSkarhunkierros 84km polkujuoksu-ultrasta. On ollut varmasti onneakin, että olen nyt näin hyvässä jamassa. Olen harjoitellut jo kolme viikkoa varsin reilusti, 110-136km/viikko. Suurin osa kilsoistani on kertynyt poluilla. Ne ovat pidempiä kilsoja kulkea kuin tiellä, mutta samalla mielelle mukavempia. Voimaantuu että voimaantuu. Jalat ja pää - keskivartaloa unohtamatta.

                    Tämäkin aika on mukavaa - ei se, että loma lähenee loppua - vaan se, että on näitä lyhyitä harjoituskisoja, joihin on mukava mennä hieman normaalia rennommin mielin. Tai, no heräsin nytkin kello kolmen jälkeen. Tosin olin unessa jo ilta kymmeneltä. Tämä on kuin Kuusamon kisassa keväällä - viisi viikkoa sitten. Tänään juoksen Raahe Trail Runin 21km matkan. En ole juossut reittiä koskaan. Se on kuulemma pääosin nopeaa neulaspolkua. Tuloslistoja viime vuodelta katsoessani asetan tavoitteen rohkeasti alle 1.45h. Tarkka matka on jossain 21,5km paikkeilla. Alle vitosen keskaria lähetään tavoitteleen. Lämmin keli. 23 astetta ja aurinkoista. Sehän ei minulle sovi - tuo lämpö, mutta harjotellaan.

                    Palataanpa vaikka lyhyesti tuohon Raahen kisaan tämän blogin lopussa iltasella, "EDIT" kappaleen kera.         

                    Palataanpa agendaan. Niistä ensin tulee PEP2017 ja 57km matka (gps n.58km).

                    Peppiin on aikaa siis 7 viikkoa. Mitä se tarkoittaa kohdallani? Olen nyt harjoitellut kolme viikkoa kovaa ja juossut kaksi harjoituspolkujuoksukisaa. Edessä on siis kevyt viikko, joten kisaa lähestyn seuraavalla viikkorytmillä:

1. kevyt
2. kova
3. kova
4. kevyt
5. kova
6. perus
7. kisaviikko ja pep 57km alle 6:47:48 -ajan.

OLETHAN JO ILMOITTAUTUNUT KISAAN? Jos et niin hoida se TÄSTÄ.

                    Toisena loppukauden agenda listalla on pepin jälkeen viiden viikon päästä PUF2017 ja 171km matka. Puf sivuilla on käyty laskurin mukaan vasta reilu 2700 kertaa vaikka sivusto on ollut julki viime syksystä asti. Kisa on siis globaalisti katsottuna kauhistuttavan mahdoton. Oletko sinä uskaltautumassa kisaan? Minusta se on suuri loma olla puolitoista vuorokautta yhtä luonnon kanssa. Mahdollisuus kehittyä ihmisenä. Kuntohan siellä ei nouse - rapistuu kylläkin. Mutta jokaisella kokemuksella on hintansa. PUF ILMO-OHJE löytyy TÄSTÄ.

                    Pepin jälkeen puffiin lähestyn seuraavasti:

1. Kuusi päivää palauttelua pepistä.
2. 27.8-5.9. on 10 päivän määräjakso.
3. 2pv määräjaksosta (ma-ti) ja loppuviikko palauttelua.
4. perus
5. kisaviikko


                     Kilpailukaudella ohjelmani elää hieman harjoituskautta enemmän. On raamit ja ohjelmakin, mutta annan enempi valtaa tuntemuksille. Esim. miten palaudun ja milloin olen taas valmis harjoittelemaan. Sillä onhan selvää, että kilpailukaudella menee paljon päiviä palautumiseen kisoista. Täytyy olla huolellinen, ettei jää hiekkabunkkeriin suttaamaan. Se vaanii jokaisen kisan jälkeen - sen harjoituskisankin.

                    Samalla kisakaudella täytyy myös kyetä harjoittelemaan. On hyvä rakentaa kisaohjelma siten, että pääkisojen välissä voi nostaa ainakin suorituskykyä ja hoitaa hieman kuntoakin, eli tarjota matalatehoista pitkää lenkkiä kiireettömästi. Tämän kaiken yhdistäminen on ollut aina kaikille enemmän tai vähemmän haasteellista. Jos niin ei olisi, kirmaisi kaikki ilman ongelmia kisasta toiseen ja ennätyksestä toiseen. Lajin haasteellisuus on tässäkin kohtaa sen suola.

                    Mukavaa heinäkuun alkua kaikille tahoillensa. Ystäväni ovat juuri nyt laajalti levittäytyneitä. Joku ruokkii riistaa, joku on suviseuroissa, joku on aloittamassa Suomen halkijuoksua, joku kiipeää taukoamatta palopyhävaaraa ylös - alas (kiipeääkö se alaskin?), joku puree kynää ja miettii uusia sanoituksia taitelijan hattu päässä, joku istuu kaakelin päällä odottaen ruikulin loppua. Sitä se elämä on. Se on siinä missä ollaan.

 Hyviä lenkkejä! Tänään on Kanadan kansallispäivä. 
Sen kunniaksi.

Ps. EDIT: RAAHE TRAIL RUN 21km - RAPORTTI

                   Kisa juostu. Helppo homma. Pääsin 10,33km kisajuoksulla maaliin. Siis juoksin harhaan. Juoksin 10km kisareitin. Aika 47:00. Harmi, etten startannut 10km oikeassa startissa, sillä olisin ollut kolmas ja saanut palkinnon. Nyt sain vain häpeän. :=)

                  No ei vainkaan. Näköjään sitä voi käyä noinki. No hyvä että sattu mulle ja olivat terästäneet minun jälkeen toimintaa/ohjausta. Juoksu ei ollut tänään minulle niin tärkeä. Olin sopiva "uhri". Mitä tapahtui?

                  Juoksin alkukilsat 7 miehen letkassa. Kaaduin kerran noin 3,5km kohdalla. Kaatui joku muukin hieman sen jälkeen, mutta minä olin muutenkin letkaa jo tuossa vaiheessa n.20m jälessä, enkä sitten vihtinyt riuhtoa tuossa vaiheessa letkaa väkisin kiinni, kun matka oli vasta niin alussa. Olin hyvävoimainen, joten tiesin petraavani asemiani lopussa. Letka loittoni hiljalleen, mutta minunkin vauhti oli hyvää. Viisi ekaa kilsaa varsin nopealla polulla: 1)4:12..  2)4:21..  3)4:25.. 4)4:38 (sisältää kaatumisen).. 5)4:36...

                   Sitten tuli juomapiste. Kaksi hymyilevää ihmistä eivät sanoneet tuossa kohtaa mitään. En kyllä minäkään. Keskityin polkuun. Noin 100m myöhemmin kuulin takaani jollekkin sanottavan, että "Hei, eikö eri suuntaan". Tulkitsin sen normaalilla äänenvoimakkuudella huudettuna tarkoittavan takanani tullutta. Muuta huutoa ei kuulunut.

                    Reitti takaisinpäin tullessa yhtyi nopeasti paluu reittiin ja niinpä minulla jatkui edessä heti punaiset maalipuu merkinnät, kuten 21km reitillä pitkin. Niinpä en osanut epäillä olevani väärällä reitillä, sillä olin 21km paluu reitillä. Takaosan 11km jäi vain väliin. Hieman toki ihmettelin, miten letka pääsi niin reilusti karkaamaan, sillä kaiken aikaa vauhtini oli verrattain hyvää: 6)4:36.. 7)4:38.. 8)4:39.. 9)4:38.. 10)4:44 (tämän kilsan aikana jo hölläsin, kun huomasin olevani lähtö -ja maalialueen pelloilla. Lopputulema 10,33km, 47:00, keskivauhti 4:33min/km, keskisyke tasoa TV reipas/kova 157.

                   Kokemushan se oli tämäkin. Juoksu oli vahvaa, mutta samalla aika paljon jo painoi kolme kovaa viikkoa, eikä juoksu siten ollut mitenkään herkkää. Eli saattoi olla hyvä paikka juosta harhaan ja vähän lyhyemmästi. Nyt palauttavaa hölkkää/kävelyä ja pyöräilyä seuraavat 8 päivää. Sitten taas katsotaan, joko lihaksisto ottais huutia vastaan. Tästä on mukava jatkaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2017

SAMAN VEIKKASET

EILEN JUOSTUN JUHANNUSPOLKUJUOKSU TULOKSET, JUTUT JA VIDEOT VOIT LUKEA PAINAMALLA -> TÄSTÄ.

                      Tämä on melkein ensimmäinen asia joka pakkaa unohtumaan. Olemme samanveikkasia. Jokaiselle osuu elämään flow -vaiheita, joissa tuntee kaiken onnistuvan. Kuin myös vaiheita, joissa huomaa olevansa todella pieni isossa maailmassa. Tärkeintä kaikissa tilanteissa on osata suhtautua lajitovereihin, lähimmäisiin, koska jokainen meistä on aina eri kohdissa kulloinkin - arvostavasti.

                     On selvää, että tietoa eri asioista kertyy, kun tulee kokemusta, silti olemme vain kukin samanveikkasia. Joskus heikko voi olla se, jonka viimeksi uskoisi olevan. Kukaan ei ole murtumaton. Olemme samanveikkasia.

                     Naapurissamme asuu sympaattinen mummo. On asunut koko ajan, minkä olemme tässä asuneet, pian 11 vuotta. Hän on käynyt ehkä 3-4 vuotta paikallisessa päiväkeskuksessa virkistäytymässä. Olen nähnyt usein kuinka hän on kiivennyt tänne kolmanteen kerrokseen suu vehnäsellä. -"Minulla on tämä alshaimeri. Oon tulossa tuolta kerhosta. Siellä on niin mukavaa, ku on paljon samanveikkasia". On vaikea kätkeä kyyneleitä. Elämä on tätä; rakennat, elät ja sitten... Lopulta olemme kaikki samanveikkasia.

                     Vaikka olen edennyt harrastuksessani kilometrejen mukana. Kehittynyt. Olen matkalla ollut "vain" yksi meistä monista. Olen kärsinyt peloista, olen kokenut riittämättömyyttä ja epäillyt kykyjäni - yhtälailla kuin kokenut uskomattomia flow - tiloja, joissa olen kulkenut lähes maanpinnan yläpuolella. On jopa hämmästyttävää katsoa kehityskaarta. 1.Syyskuuta 2011 juoksin 10km testin tasaisella maantiereitillä aikaan 51:04. Keskisyke 164 kertoo, että kaikki on annettu. Kaiken aikaa olen ajatellut anaerobisen kynnykseni menevän noin 165 lukemissa. Eilen juoksin Juhannus polkujuoksuissa 10,5km matkan kohtuu haastavalla I-SR2014 perhereitillä aikaan 51:03. Tämä tuntuu uskomattomalta.

                    Viimeksi tällä viikolla huomasin olevan samanveikkanen kaikkien aloittelevien juoksunharrastajien kanssa. Juoksin tiistaina I-SR2014 takalenkin (yli 36km) yli puoli tuntia nopeammin kuin reitinosan entisen ennätyksen. Vaikka kyseessä oli kevyt lenkkini, olin sortunut lenkin lopussa suon ylityksessä innostumiseen ja paikat meni 2-3 päiväksi tahmeiksi ja kankeiksi. Hetken jo ajattelin juosseeni itseni pihalle. Hävetti. Vasta edellisenä päivänä olin puhelimessa kertonut hyvälle ystävälleni Gebre-Boltille, että nyt pitää keveiden lenkkejen tehoja korostaa alasuuntaan - ja sitten heti ekalla lenkillä liekki liehuu toiseen suuntaan. Noloa.

                   -"Vatsan pohjassa perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - tulin eteesi väristen, sellaista lempi on". Laulaa Tuure Kilpeläinen. Ja niinhän se on. Olemme lopulta kaikki samanveikkasia. Välillä pädemme toisillemme, mutta lopulta olemme samanveikkasia. Olen itsekin innokas jakamaan kertynyttä tietoa ja kokemusta. Koitan myös muistuttaa harrastuksen riskeistä ja niihin suhtautumisesta. On hyvä valmistautua kaikkeen - ainakin, jos tähyää korkealle. Tenhunen. Raudaskoski. Asiasta jo enemmän tietää ehkä hädin tuskin vanhemmat lahjakkaat. Gummerus.

                    Nyt minulla on päällä Flow, sillä olen juuri mitannut oman tasoni, joka on yli 10sek/km parempi kuin vuoden takainen 10,5km polkulenkillä. Se tuntuu uskomattomalta. 5sek/km varovasti tavoittelin. Olen nöyrä tämän edessä. Enkä suotta. Sillä monet varmasti muistaa, ettei kevääni ollut ruusuilla tanssimista. Paha paleltuma hidasti, suorastaan jarrutti, minua pitkän ajan.

                   Eilinen antoi ISOA luottoa loppukauteen. Siellä on KAKSI ISOA maalia. PEP2017 ja PUF2017. Ensimmäisessä uskon voivan juosta Nivalan entisen ennätyksen alle. Tosin en usko, että saan itselleni Nivalan ennätyksen, sillä meillähän on minua paljon parempiakin juoksijoita. Tervetuloa pojat ja papat viivalle! :) Tuollainen 6:45h aika on tähtäimessä. Kiirettä pitää! Muistakaapa ilmoittautua!

                  Syksyllä sitten huikea kliimaksi, kun juostaan PUF2017, 171km suoperäisessä maastossa. Siihenkin on selvinnyt sellainen taktiikka, että juoksen kaksi kiekkaa eka putkeen ja sitten sen viimeisen. Eli suhtaudun eka kiekan loppuun ja toisen alkuun kuin eka kierroksen muihinkin huoltopisteisiin. Ei turhaa lorvailua vaan nopea huolto ja jatkan matkaa. Ei saa tehdä kierrokselle lähtöjä turhan mutkasiksi, onhan siinä vasta juostu 57km. Sen sijaan 114km kohdalla pitää kyllä jo miettiä mitä tarvii ottaa mukaan vimpalle kiekalle.

                  Näihin ajatuksiin. Ollaan samanveikkasia. 

             Lasse "Rock" Raudaskoski juoksi kerralla itsensä reitin legendaksi!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2017          

9 PÄIVÄÄ KISASTA

                     Unelmat toteen. 28km huollosta läpsykujaa pitkin baanalle!

                         Kuvaaja ei halunut nimeään julkaistavaksi.

                       Viimeiset 9 päivää on sujuneet hyvin, mikäli mittarina käytetään toipumista karhunkierroksen 84km kilpajuoksusta. Toipumiseen on sisältynyt levon ja kevyen liikkumisen ohessa myös kisan kokemuksien uudelleen käyntiä esim. kilpaveljien ja siskojen kirjoituksien ja videoiden myötä. Tässä linkki siihen osastoon. Tästä videosta voi nähdä minklaista baana meillä oli 84km kisassa.

                            @TerhoLahtinen @Nuts 



                       Tosiaan kisa oli reilu viikko sitten lauantaina. Viime viikolla tuli pyöräiltyä noin 47km ja hölkättyä noin 52km. Viikko sisälsi kaksi täyttä lepopäivää ja yhteensä noin 10:30h kevyttä liikuntaa, josta iso osa oli ihan huoltavaa, eli alle 110 sykelyönnin verenkierrätystä.


                      Tämä näyttäisi toimivan minulla. Muitakin tapoja on, tason mukaan. Suomen polkujuoksun ykkösnimi, Henri Ansio piti karhunkierroksen 56km kisan jälkeen eka lepopäivän 10 viikkoon! Kolmen päivän päästä hän tunkkasi jo Malmin jätemäen ylös-alas 10 kertaa alle vitosen keskarilla. Keskiviikkona jo ratavitonen 15:24min. Uh-La-La-La-Laa lauloi aikoinaan Alexia. Kukin tasollaan. Mainittakoot toinen esimerkki huipulta: 84km voittaja, herra Ruokolainen ei ole vielä ainakaan näkyville yhtään lenkkiä laittanut. 

                       Olen siis toipunut kisasta. En ole kuitenkaan palautunut. Tässä on vinha ero, johon halpaan suohon moni upottaa huomaamatta jalkansa. Jalat voivat tuntua "ihan hyviltä", eikä juoksukaan tunnu "hullummalta", mutta sitten, kun aletaan laittaa normaalia treeniä jonoksi niin alkaa "kankottaan" ja jalat tuntuukin raskaalta. Kevyen ja reippaan ero on hädin tuskin 30sek/km. Se saisi olla mielellään lähellä minuuttia/km.

                       Itseäni tulkiten luulen (joka ei ole vielä tiedon väärti) olevani valmis varsinaiseen harjoitteluun viikon päästä. Sitten annetaan mennä kovaa ja korkealta.. sekä matalalta, ja etenkin sieltä - matalalta. 

                      Huomasin karhunkierroksen kisassa muutakin kuin sen, että olin 16:sta ja miehet 40-vuotta sarjan neljäs. Olin perhana papparainen noiden nuorten joukossa! Huomasin, että minulla ei ollut lippistä väärinpäin - eikä lippistä ensinnäkään. Sometin minullakin olleen joskus lippiksen väärinpäin. Juhannuksena v.1994 ainakin todistettavasti viimeksi. 

                      Yksi hauska nuori heppu totesikin: -"Kato, jätkäkin on ollut joskus nuori". Hah-hah-hah. On tämä verratonta.

                       Kuten kenties aistittakin, tunnelma on lystikäs alkaa jatkaa kohti seuraavaa haastetta. PEP 2017 57km matka. Ensi viikolla alkaa 7 viikon kunnon nosto jakso ja sitä seuraa 12 päivän virittelyjakso. Koitan päästä peppiin mennessä sellaseen kuntoon, että 10km menee alle 40minuuttiin. Eli vähän vauhtia lisää, sekä sen verran polkutanssiharjoituksia, ettei vauhti ihan jokaisessa kinkamassa hidastu. Aion juosta pepissä vähintään 6:47:48 ajan. Eli aion tehdä Nivalan ennätyksen. Tällä tietysti nostan viivalle Järviluoman, Uusivirran, Vähäsöyringin ja Päivärinnan. Enhän minä heille toppaa, mutta kunhan juoksen pojille pohja-ajan.

                       Vielä yksi yövuoro ja sitten tilanne on sillä tavalla, että jään kesälomalle. Töttöröö!

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.6.2017 

KARHUNKIERROS - UNELMA TODEKSI

                    Noin 10-vuotta sitten kuunteleen vihreänä jo sittemmin eläkkeelle jääneen kolleegan tarunhohtoisia kertomuksia taianomaisen karhunkierroksen kiertämisestä. Kolleega kertoi kiertäneensä sen viidessä päivässä. Totesi menevän hyväjalkaisella neljässäkin päivässä, mutta jos nauttia halusi niin mielellään viisi päivää.

                    Viime elokuussa kävin ystäväni Keijon kanssa tutustumassa reittiin kolleegan neuvot unohtaneena juosten, kolmessatoistatunnissa. Olin selvästi kadottanut otteen normeihin. Siitä huumaantuneena ilmoittauduin samana syksynä, elikkä viime vuoden syksyllä tämän kevään karhunkierroksen kilpailuun. Matkana 80km. Tapahtuman nimi NUTS karhunkierros. NUTS = Northern Ultra Trail Service. Tapahtuman muut matkat 31km, 53km ja perusmatkana 160km. Kyllä, pisimmästä matkasta käytetään kuvaajana perusmatkaa. Kaukana normeista?

                    NUTS porukka on reilua. He tykkäävät antaa rahoille vastinetta niin tunnelmassa kuin kilometreissäkin. Nytkin jo lähtökohtaisesti jokainen matka oli oikeasti kaksi kilometriä pidempi ja edestakainen perusmatka 4km pidempi. Pikku ekstrana tälle vuodelle oli ilmeisesti sääolojen takia siirretty Juuman huolto noin kilsan päähän reitistä. Eli sieltä tuli vielä pari kilsaa lisää nauttimista. Näinpä todelliset matkan olivat kutakuinkin eri gps mittausten perusteella kutakuinkin 35km, 56km, 84km ja 168km. Reilua. Elämä on. Jos halusi päästä talvella asettamaansa tavoitteeseen oli nyt oltava hieman tavoitetta ripeämpi reitillä.

                  Piirsin itselleni aikaisin talvella tavoitteeksi 11h alituksen. Neljä kuukautta sitten vedin tavoitteen pois pöydältä ja asetin sen Ö-mappiin jalkaterien paletumaepisodin seurauksena. Tämän kuun alussa uskalsin nostaa tavoitteen takaisin hieman hikisin sormin. Sittemmin sormet ehtivät hyvin kuivua ennen toteutusta.

                 PERJANTAI 26 toukokuuta

                 Saavuimme ystäväni Jussin kanssa kilpailukeskukseen. Menimme hakemaan numerolaput, johon oli nyt uutena liitetty myös pakollisten varusteiden tarkistus. Tämän piti olla vain muodollisuus, mutta siitäpä seurasikin varsinainen sirkus. Nimittäin takkini ei suureksi yllätyksekseni mennyt alkuunkaan tarkastuksesta läpi! Olin tilannut sittenkin vääränlaisen takin edellisenä syksynä. No ei siinä. Älytön ihmettely päälle mistä nyt takki? Olinko tullut turhaa Kuusamoon asti? Enkö saisi juosta? Heermanin Mikael ja toinen toimitsija ohjasivat minut viereiseen InterSportiin, josta lopulta sain VIIMEISEN näytekappaleen LAINAKSI kisan ajaksi. Huh. Kyllä näistä aina oppii. Että piti tällainenkin lapsus vielä tässä kohtaa tapahtua.

                   LAUANTAI 27 toukokuuta

                  Heräsin jo kello kolmen jälkeen. Olin kuitenkin nukahtanut jo ilta kympiltä. Hyvät kisaa edeltävät unet minulle. Vieno virnistys kasvoilla join kahvia. Olo oli varma. Olin omalla tasollani parhaassa kunnossa koskaan. Olipa mukava lähteä heilutteleen kapuloita. Aamu meni äkkiä ja pian törötettiin Hautajärvellä, jonne matkustin seurakaverin, Markku Kouvan vierustoverina.
                  Lähtöpaikalla paljon vanhoja ja uusia tuttuja. Oli kiva saada kasvot monille nettitutuille. Esim. Ville Tuure ja Janne Haapala... Ja olipa paikalla myös melko yskäinen Oittaan herttuan (vai miten se meni), Toni DON Valido :) Paikalla oli kosolti sen-näköstä sakkia, että nyt muuten mennään kovaa. Olin ajatellut olevani yksi Teron (Ruokolainen) ja Ossin (Kokkonen) jälkeisessä "Second Groupissa". Edellisten vuosien meininkejä lukien ajattelin kärjen lähtevän noin 4:30min -tahtia, joten ajattelin, että karvan alle vitosen vauhti riittäisi laskemaan eteen karkaavat omenat. Ja, hah.

                  Lopulta on lähdön hetki. 222 osallistujaa, joista 165 on miehiä, KYYRISTYY starttiin. Edessä 84km kiirettä. Minulla on tänään kiire syömään, juomaan ja pötköttään. Se on minun molo. Sitä kohden. Asetun johonkin Teron, Villen ja Oittaan herttuan taakse, sillä tiedän, ettei siinä tarvi odotella. Onnistun lopulta sulkemaan muiden tekemiset ja lähden omaan rentoon juoksuun starttitöräyksen kajahdettua ilmoille. Vajaa puoli kilsaa käynnisteltyäni mietin, että mitenköhän hiljaa meen, kun näyttää, etten kykene laskemaan edelleni karanneita omenoita. Katson jossain 500m kohdilla eka kertaa kelloa. Menen noin 4:30min vauhtia noin 140 sykkeillä ja olen kymppisakin ulkopuolella! En välitä. Menkööt. Kyllä ne sieltä sitten selkä edellä tulee vastaan.

                 Kulku on raikasta, ja hieman nopeampaa kuin olin ajatellut, mutta en anna sen häiritä. Eka vitosen jälkeen saan räknättyä että oisin joku 11-13 ehkä. Eka vitosen keskivauhti 4:58min/km. Kympin jälkeenkin vielä 5:20min/km keskari. Mutta jopa on kova taso. Välillä olen Markun edellä, välillä perässä. Takataskussani oleva suolapurkin madagaskar-saundi saa kuulema Markun ehkä päivän mittaan sekoamaan. Ei tarvinnut. 15km kohdalla alkoi isommat mäet, jotka vei Markun etäälle edelleni ja hiljensi tasamaan miehen vauhtia. Heikko kohta. Ennen mäkiä olin lähestymässä Ossin ja Villen selkiä. Vielä on PALJON tekemistä nousuvoiman kanssa. Ei se riitä kymppisakiin. Mielikuva: Rajallisuus.

                 Olin laskenut unelma-aloituksella ehtiväni noin 2:55-3:00h ajassa Oulangan huoltoon, eli nippa-nappa ennen 56km starttia. Kun saavuin Oulangan juottoon/DropBag pisteelle olin käyttänyt 2:44h. Mono oli totisesti ollut syönnillään. Keskivauhti 5:53min/km. 450 nousumetriä kuitenkin, vaikka olihan siellä myötämaatakin. Lähtiessäni olin käyttänyt 2:51h. Menikö tuossa huoltosählingissä oikeasti noin kauan?  Lähtö Oulangasta hieman ennen 56km starttia oli ikimuistoinen. Kuuluttaja hehkutti ja pitkä rivi kanssakilpailijoita antoi käsiläpsyjä. Se oli kuin olisin juhlinut Olympiavoittoa - 56km ennen maalia. On tämä hienoa touhua. Ja miten raikas askel! Luottamus itseeni kasvoi hitusen lisää ja lähdin luottavaisena kisan pisimmälle pätkälle, sillä seuraavaan huoltoon olisi matkaa 32km.

                  33km kohdalla pikajuna Henri Ansio ohittaa minut ja pian paljon muitakin 56km matkalaisia. 35km kohdalla keskittyminen herpaantuu hetkeksi ja menen nurin. Ei käynyt mitenkään. En tiedä kangistiko kaatuminen, mutta 38km kohdilla alkaa vasemman jalan takareidessä tuntua uhkaavia krampin oireita. Suolaa ja magnesiumia olin ottanut hyvin. Olin myös juonut hyvin. Niinpä kävin vielä puolivälin krouvissa laskeen vettä, jotta näen onko väri ok. jotta uskallanko ottaa yhden buranan. Kaikki ok, kusi hyvän väristä. Puolivälissä 4h18min. Ystäväni Jussi (56km matkalla) ohittaa minut hieman ennen 41km kylttiä. 44km kohdalla otan kävelypätkällä buranan ja kramppi laukeaa, askel rentoutuu. Jussin kämpää jää taakse.

                Olotila vaihtelee ultrajuoksuille tyypillisesti. Välillä kulkee paremmin, välillä huonommin. Kokonaisuus on kuitenkin eteenpäin vievää. Ajatus on kaiken aikaa positiivinen ja luottavainen. Tämä oli ehkä ensimmäinen kisa koskaan, jossa ei käynyt mielessä kertaakaan mitään negatiivista! Aika mieletöntä.

                Hieman päälle 60km kohdalla saavun Juuman huoltoon hieman ennen 7h täyttymistä ja poistun sieltä alle kolmessa minuutissa. Olen hyvävoimainen ja kaikki käy nopeasti. Kilsa juoksua plus huolto yhteensä 9:45min. Eikös se ole aika hyvä tuohon kohtaan?

                Lähden juoksemaan kohti Konttaisen huoltoa. Pian sula baana muuttuu kapeaksi lumipoluksi, mutta mielestäni varsin ok. menoon mahdollistavan (ainakin minun vauhdissani) menon. Meno on kyllä kieltämättä jo melko junttaamista, mutta eteenpäin mennään ja koko ajan tuntuu, että näinkö pitkästi oon menny - ja näin vähässä ajassa. Kotipolulla en muuten mene näin paljon kilsoja samassa ajassa. Viime vuonna PEP:ssä juoksin 58km 7h11min. Nyt olin juossut samassa ajassa yli 62km.

                Hieman Juuman jälkeen, ehkä noin 20km ennen maalia kasaantui jonkinlainen "mennään maaliin yhteisvoimin" -ryhmä. Ryhmässä oli pari omaperäisesti säntäilijää, jotka toivat ryhmän etenemiseen voimaa tuota hauskuutta seuratessamme. Ja selvästi heillä itselläänkin oli hauskaa. Naisten sarjan kolmanneksi tullut veti vahvasti nousuissa, kuten polvivainen mies. Alamäessä sitten yksi toinen mies laski minun kanssani vahvasti ja menimme monesti koko ryhmän edelle. Minä yleensä vedin tasaisilla osuuksilla ja sain vetäjän manttelin. Kaikki auttoi toisiaan tekemällä vuorollaan, vahvuuksillaan töitä. Minä jäin yleensä eniten mäissä, ja huusinkin, että ei papparainen jaksa, ja että lasken sitten alamäessä kiinni..jos saan. Oulaistelainen mies oli yksi säntäilijöistä, ja myös polvivainen. Hän sai kuitenkin ihmetoipumisen (nuori mies) ja hyvästeli lopulta ryhmän. Mielessäni nostin hattua.

                Konttaiselta huollosta oli 6,7km maaliin (laskin eka että ois ollu 8km). Siitä alkoi sitten hurjimmat vaaroille nousut. Papparainen ei pysynyt enää perässä, eikä laskut olleet juostavia, joten jouduin jäämään oman vauhtini varaan. Hyväksyin tilanteen ja toivoin, että muut jaksaisivat paremmin.

               Valtavaaran mökiltä oli enää noin 4km maaliin. Pääasiassa jopa ajoin hyvin juostavaa alamäkiä. Siitä alkoi minun moottoritie, sillä jalkaa oli tasaiselle ja myötämaalle. Päästelin jatkuvasti vilkku päällä. Ohitin jopa Oulaistelaisen polvivaisen nuoren miehen. Menin monen muunkin kauan sitten ohi menneen ohi. Jaksoin jopa viimeisen mäen pitää kaikki ohittamani takana. Tulin kaikkeni antaneena, mutta varsin hyvävoimaisena maaliin ajassa 10 tuntia 54 minuuttia 57 sekuntia. Matkaa tuli kelloon 84,3km. Keskivauhti 7:46min/km. Nousumetrejä 2003 kipaletta. Eli alle 11h tavoitteen. Olin 165 mies starttaajan joukosta 16:sta paras, joten sijoitukseen täytyyy olla tyytyväinen. Tämä on verrattain hankala laji taitaa kisasta toiseen, josta kertoo mm. se että hävisin viime vuoden voittajalle Ossi Kokkoselle vain reilun 8 minuuttia. Mutta joo, nälkää jäi. En tule tähän tyytymään.

               Maalissa oli karnevaalimeinki. Kaikki sittemmin hajonneessa ryhmässä juosseet odottivat papparaista maaliin. Kiiteltiin toisiamme avusta tuloksen saavuttamisiksi. Kiitos! Myös Mikael Heerman kyseli kisasta heti tuoreeltaan. Samoin Henri Ansio ja Janne Hietala olivat onnittelemassa. Uskomaton fiilis.

              Olenko tyytyväinen? Tein varmasti kunnon mukaisen suorituksen. Silti minua kaivaa hieman tuo, että olen niin huono noissa mäissä, etten saa ihtiäni edes täysin poikki 84km matkalla. Ei oo reisissä patia. Mutta kaikki toki pikku hiljaa. Nämä ovat hyviä tarkistuksia ja muistutksia missä mennään. Positiivisena huomiona, että matkavauhtini on kasvanut ja edellä menevät paidat alkaa näkymään. Tästä on hyvä jatkaa. TULOKSET 80km   Yhteenveto tuloksista

              TÄSTÄ kuvastuu, että tämä ei ole ihan pehmeää leikkiä.

              Ystäväni Jussi juoksi myös vahvasti ja oli kovassa Buff Trail Tourin matkalla komeasti 36:s hieman päälle 7h ajalle. SievinAshtonEaton

             Lopuksi haluan onnitella kaikkia onnistuneita! Olipahan hienot juoksut. Haluan kiittää myös kaikkia myötäelänneitä. Kiitos!

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.5.2017  

KUNTO PALAUTUMASSA

                   Askel askeleelta kunto lähestyy sitä mitä se oli tammikuussa. Kuitenkin edelleen olen jälessä siitä, mutta suunta on hyvä. Tässä hieman viikottaista vertailua miten kunto on palautumaan päin.

Kevyt juoksu

Viikko 8      10km  5:52min/km (keskisyke 125)
Viikko 9      13km  6:10min/km (keskisyke 123)
Viikko 10     14km  5:59min/km (keskisyke 116)
Viikko 11     12km  5:29min/km (keskisyke 123) juostu tänään

Perusjuoksu

Viikko 8     7km  5:23min/km (keskisyke 136)
Viikko 9      -----
Viikko 10    8km   5:23min/km (keskisyke 132)
Viikko 11    8km   5:11min/km (keskisyke 133) juostu eilen


                   Reippaasta ja kovasta juoksusta ei ole tarpeeksi verrattavia lenkkejä vielä. Viides vaihteeni löytyy sitten huoltavalta puolelta, jossa tällä viikolla hyvä lenkki alkuviikosta 98 keskisykkeellä yli 3h, sisältäen kävelyä ja juoksua 50%/50%.

                   Elopainokin on lähtenyt laskuun, mutta on vielä vajaan kilon enemmän kuin marraskuussa, mutta 1,5kg vähemmän kuin viime viikolla. Palataanpa taas juttuun.

TULOSURHEILUKIN ON POHJIMMILTAAN MUUTAKIN KUIN NUMEROITA

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.3.2017       

VOIHAN PALELTUMA

                    Välillä tuntuu, että oksennan koko sanalle. Mutta kuten Laura Voutilainen laulaa: -"En mielestäin sua saa". Kuten geissin aikana hyvänä tukihenkilönä toiminut eräs alle 15minuutin 5000m juoksija minulle eilen totesi viestillä: -"-Nyt pittää Onni olla lehemän hermot! Ei hötkyllä!!! No sitä samaahan tässä on tietysti kuultu useamminkin, ja useammastikin suusta, mutta tuo oli jotenkin niin hauskasti ilmaistu.

                    Kuten eilen tuli kirjoitettua. 8-9.2. kokeilin olla vähän jalkeilla enempi. Kävin jopa noin 40min jalkalenkkejä. Ei kestänyt. Sen näkee tuosta alhaalta kuvakollaasistakin. Sen sijaan jalka on muutoin mennyt eteenpäin ja sillä kestää astua reilummin ja kivuttomammin. Puhun enää vain jalasta, sillä "vain" II-asteen vammoin selvinnyt oikean puolen kapula on jo ihan kondiksessa. Ei tietenkään vielä priima iho, mutta hyvin kehittymässä.

Klikkamalla saat kuvan isommaksi

                    Jos nyt ei kukaan loukkaannu, kun sanon suoraan miltä tuntuu? Vituttaa ja samalla näyttää hyvältä. En voisi olla rehellisempi. Haluan oottaa, että tuo yksi varvas lopettaa erittämisen. Varpaassahan on myös reilusti alentunut tunto eikä se toimi läheskään samalla lailla kuin muut yhdeksän. Aika näyttää miten se palautuu vaan jääkö se hitaaksi ja kömpelöksi. Välillä koitan itseäni muistuttaa, että minimitavoite kuitenkin täyttyi ja 10 varvasta sain pitää. Tietysti tuosta yhdestä voi tulla turisti, mutta lasketaan mukaan.

                    Hyvä asennoituminen auttaa ainakin johonkin pisteeseen. Pikku paatos myös helpottaa. On yritettävä vetää oikeista naruista ja pitää sopivaa itseironiaa sekä huumoria yllä. Lisäksi tässä on väistämättä alkanu miettiin tämän kauden tavoitteita. On selvää että noin kuukauden tauko ei palvele kenenkään tavoitteellisen kuntoilijan päämääriä. Ei ole realistista odottaa sitä, mihin laski pystyvänsä onnistuneella harjoittelulla. Siihen ei kuulu kuukauden tööväilyt.

                   Karhunkierroksen osalta ajattelen kunnialla läpi pääsyä. Ehkä noin 12-13h aikaa. Täysillä tietenkin, mutta omat voimat tunnistaen. Samaa voi sanoa PUF2017 kisasta, Suomen Barkelysta. Siellä 36h määräajassa maaliin pääseminen olisi tietysti joka tapauksessa huima saavutus, joten jostain 33h alituksesta ei kannata lähteä haaveilemaan. PEP2017 kisan tavoitteen ehtii tarkentaa sitten kesän mittaan, mutta kyllähän se nyt väkiselläkin yli 7h aikaan jää. Vähän hienommin sanottuna - ottaa kyllä päästä, mutta onhan näitä vuosia vielä jäljellä. Siitä on oltava kiitollinen, että oon päässy kuitenkin näinkin vähillä telakoilla. Viimeksi olin kunnolla telakalla v.2010. Kolme keuhkokuumetta ja juoksijan polvi. Ei paha, jos 7 vuoden välein.

                  Lopuksi. Lyhyesti NHL:stä. Päätin julkaista 100 vuoden historian kunniaksi oman top 100 listan. Päätinkin palata aiheeseen vasta kauden päätyttyä ja tämän kaudenkin palkitutkin odotettuani. Sitten on puhtaasti 100 vuotta täynnä. Myös jonkinlainen 2000-luvun pelaajien listaus kiinnostaisi.

                 Huumoria piisaa myös NHL:ssä?

             KUVAKOLLAASI PEP2016
KLIKKAAMALLA ISOMMAKSI...

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.2.2017     

HARJOITTELU ALKAA KAUDELLE 2017

                        On kolme ja puoli viikkoa aikaa siitä, kun yritin kiertää I-SR2014 vaellusreitin kolme kertaa putkeen. Se homma ei mennyt aivan putkeen, mutta kuitenkin yli 100km vaellusreitillämme... siellä juosseet tietävät kyllä mitä tarkoitan.

                        Tuota edelsi parin viikon "ylimenokausi", eli palauttelu kaudesta 2016, joka siis keskeytyi edellä mainittuun tempaukseen. Viimeiset kolme ja puoli viikkoa olen harjoitellut erittäin kevyesti odottaen kropan viestiä siitä, milloin olen valmis aloittamaan rakentavan harjoittelun. Eli tehot on edelleen matalat.

                         Tuleva kuuden viikon harjoittelujakso  - ns. voima1 - sisältääkin pääasiassa vain Pk harjoittelua voimaharjoitteluineen. Koko jaksolla on vain kaksi tehoharjoitusta. Toinen on maltilliset 3km vedot kertaa kolme viikolla 48 ja viikolla 49 harjoituskisa Vinnurvan 7km perhereitillä.

                        Tarkemmasti harjoittelua ja blogiani seuranneet ovat tietoisia, että olen hieman monipuolistanut harjoitteluani. Se on tuottanut myös tulosta. Takana on selkeästi paras kausi koskaan. Tarkoitus on edelleen asteittain monipuolistaa harjoittelua. Myös tulevien kisojen vaatimukset sitä edellyttävät. Juoksuvoimaa täytyy saada lisää. Tietysti maltillisesti.

                     Pyrin myös vetämään rohkeasti rastia reenejen päälle, jos keho sitä viestii ja vaatii. Suunnitelmaa pitää olla valmis muuttamaan, varsinkin tässä vaiheessa, kun palaa pienen seesteisen vaiheen jälkeen uudestaan harjoitteluun kiinni, eikä kehon valmius ole vielä todellisessa tiedossa. Syvä valmius ja pinnallinen valmius ovat kaksi eri asiaa.

                   Saatan kirjoittaa lähitulevaisuudessa paremmin ajatuksistani harjoittelun suhteen, mutta antakoot nyt tulevan kuuden viikon alustavan ohjelman puhua enempi puolestani. 


TEHO-ALUEET:
Hh (huoltava) 95-105... 54-59% max.
Pk1 106-122... 60-69% max.
Pk2 123-140... 70-79% max.
Vk1 141-154... 80-87%/max.
Vk2 155-166... 88-94%/max.
Mk 167-177... +95%/max.



 

	HARJOITUSOHJELMA VIIKOT 46-51
	KEVYT	VIIKKO 46		14-20.11.2016
	VIIKKO		Teho	huomautus
MA	AAMU	I-SR2014 Etulenkki 25km	Pk1
	ILTA	Palauttava 5km	Pk1
TI
		LEPO
KE	ILTAPV	Verryttely 5km	Pk2
	ILTA	BodyPump 60min
	Myöh.ILTA	Palauttava 5km	Pk1
TO
	AAMU	Noin 10km helppoa	Pk1
PE
		LEPO
LA	ILTA	Vertikaali tonni matolla?		1+1+4+1+1+1+4+1+1	15km
				Nousuprossat
				0+5+10+5+0+5+10+5+0
SU	ILTA	Noin 10km	Pk1
			Yht.	Noin 75km juoksua
	MÄÄRÄ	VIIKKO 47		21-27.11.2016
	VIIKKO		Teho	huomautus
MA	ILTA	Noin 10km	Pk1
TI	AAMU	Noin 40km	Pk1
	ILTA	Noin 10km	Pk1/Pk2
KE	AAMU	I-SR2014 Etulenkki 25km	Pk1
	ILTA	BodyPump 60min
TO	ILTA	Palauttava 7-10km	Pk1/Hh
PE
		LEPO
LA	AAMU	Noin 9km	Pk1	4-vuotis yhteislenkki
SU	AAMU	Noin 40km	Pk1
	ILTA	Noin 10km	Pk1/Pk2
			Yht.	Noin 153km juoksua
	KOVA	VIIKKO 48		28.11-4.12.2016
	VIIKKO		Teho	huomautus
MA	AAMU	5km ennen aamupalaa	Pk1/Hh
	PÄIVÄ	7km	Pk2
	ILTA	5km	Pk1
TI
	ILTA	120-130min juoksua	Pk1
KE
		LEPO
TO	AAMU	3x3km vedot/pal. 1km	teho->	eka veto 140-145
		Verkat 2km + 2km	teho->	toka 150-155
		Yht. 15km	teho->	vika 160-165
PE
	AAMU	7km	Pk1
LA	AAMU	I-SR2014 koko lenkki	Hh	Sauvakävely
		57km
SU	ILTA	5km	Pk1
		Yht.	Noin 64km juoksua+57km kävelyä
	KEVYT	VIIKKO 49		5-11.12.2016
	VIIKKO		Teho	huomautus
MA
		LEPO
TI	ILTA	I-SR2014 Perhelenkki?	Pk1	10-12km
KE
	ILTA	I-SR2014 Perhelenkki?	Pk1	10-12km
TO	AAMU	Verryttely 5km	Pk2
	ILTA	Harj.kisa 7km	Vk2	Perhereitti Vinnurva
	ILTA	loppuverkka 5km	Pk1
PE	AAMU	I-SR2014 Etulenkki 25km	Pk1
	ILTA	Palauttava 5km	Pk1
LA
	ILTA	7km	Pk1
SU		LEPO
			Yht.	Noin 76km juoksua
	MÄÄRÄ	VIIKKO 50		12-18.12.2016
	VIIKKO		Teho	huomautus
MA	AAMU	Noin 40km	Pk1
	ILTA	Noin 10km	Pk1/Pk2
TI	AAMU	Noin 40km	Pk1
	ILTA	Noin 10km	Pk1/Pk2
KE	ILTA	Noin 10km	Pk1
TO	ILTA	Noin 10km	Pk1
PE	AAMU	Noin 10km	Pk1
LA	AAMU	Vertikaali 3000	Pk1	Yhteensä noin
		nousumetriä		50-55km sauvakävelyä
SU	PÄIVÄ	I-SR2014 Etulenkki 25km	Pk1
		Yht.	Noin 155km juoksua+50-55km kävelyä
	KEVYT	VIIKKO 51		19-25.12.2016
	VIIKKO		Teho	huomautus
MA
		LEPO
TI
	ILTA	I-SR2014 Perhelenkki?	Pk1	10-12km
KE
		LEPO
TO	AAMU	Noin 10km	Pk1
	AAMU	Noin 10km	Pk1
PE	AAMU	Alilankuja 16,5km	Pk1
	PÄIVÄ/ILTA	5km	Pk2
LA		LEPO		Jouluatto
SU	AAMU	6km	Pk1/Pk2	2+2+2
				Pk1+Pk2+Pk1
			Yht.	Noin 58km juoksua

 Onni Vähäaho, Nivalassa 15.11.2016


          

SHOKKI PÄIVÄT OHI

                        Karkeasti ottaen likimain viikon päivät siihen meni, jotta normaali tepsuttelu esim. portaita alaspäin onnistui kohtuu tavallisesti. Raakuudessaan Vaarojen maraton oli juoksu-urani kovin koitos. Siitä kertoo myös vaikeat arkipäivät raaston jälkeen. Yli viisi tuntia raakaa polkua, sisältäen 1672 nousumetriä - kaikki tuo sellaisilla tehoilla mitä koneesta lähti. Paine oli pitkä ja rasittava.

                     Tuo uusittu reitti taitaa olla jonkinlainen kotimainen maksimi, mitä reittien rankkuuteen tulee. Ensin 32km haastavaa tanssimista kivikoissa, juurakoissa, mutaisilla poluilla, sisältäen mm. noin 6km mittaisen yhtämittaisen nousu-osuuden Ryläykselle. Sen jälkeen on ennen alkanut tie, nyt noin 12km tivolli, jossa mentiin ylös ja alas, ja etenkin sinne ylös. Appandaunia!

                       Kuusi päivää kesti etureisien palautua normaaliin kävelyyn portaissa alaspäin. Edelleen etureisissä vähän tuntuu kävellessä portaita alaspäin, mutta porraskävely alaspäin on jo näyteltävissä. Tietysti kohdallani vaikuttaa kauden aikaisemmatkin riennot pohjalla, mutta kyllä tämä oli kaikkien aikojen kovin shokki nimenomaan lihaksille. Pidemmistä, esim. Unkarin 6vrk juoksusta tuli sitten nivelet ja jänteet kipeäksi. Se on sitten jo toinen asia.

                       Shokki päivät ovat kuitenkin onnellisesti ohi ja normaali arki onnistuu jo vaivatta. Tästä alkaakin sitten muutaman viikon jakso, jossa annetaan kropalle sekä lihaksille aikaa ja tilaa palautua. Samoilla siivousviikoilla aletaan hiljalleen rakentaa uutta kuntoa kaudelle 2017. Viime vuonna sen alkusoitot tapahtui noin 3-4 viikon aikana, jolloin juoksin 1-2 noin 40-45km erittäin kevyttä lenkkiä noin 112-115 keskisykkeellä. Noista jäi erittäin hyödyllinen kuva ja tunne, joten nuo lenkit kaivan kaapista ja alan niistä nauttimaan. Muutenkin parhaiten tämän kappaleen päämäärään pääsee liikkumalla rauhallisesti ja lepopäivistä välillä nauttien. Myös ruokavaliota voi ainakin jakson loppupuolella alkaa taas täsmentämään. Pieni löysempi vaihe siirtymävaiheessa lisää ainakin itselläni kurinalaisuuteen jaksamista.

                        Kerran viikkoon/kahteen viikkoon on tarkoitus tunnustella siivousviikoilla palautumisen edistymistä. Tänään kävinkin shokkiviikon jälkeisellä tunnustelulla. Parhaiten se tapahtuu noin tunteroisen lenkillä katsomatta kelloon. Tänään tein palautumisen mittaus testin I-SR2014 Perhereitillä. Pilvinen yö oli tehnyt sen, että reitti oli hieman pehmeä, mutta suht´koht kuiva. Kosteusluokka noin 5/10. Ajatukseni oli juosta noin 135-145 sykkeillä tuntiin tuo reitti, eli noin 5:40min/km keskivauhdilla.

                        Ns. seisomasykkeet oli jo 10 pykälää normaali korkeammat. En tarkalleen tiedä miksi. Hyvä pitkä yö takana. Pari päivää aikaisemmin olivat olleet normaalit. Ehkä sykevaihtelut on osa palautumattomuutta. Juoksu lähti mukavasti liikkeelle. Kiiretöntä menoa hyvästä hengitysilmasta nauttien. 135-145 tuntumassa saa kuitenkin rennosti hölkätä, eikä tarvi ihan joka kohdassa varoa sykkeiden nousua. Neljän kilsan jälkeen jalat alkoi tuntua jo väsyneeltä. Luulin jo juoksevani todella hitaasti, paljon hitaammasti kuin jälkikäteen selvisi käyneen.

                        Huomasin jossain vaiheessa jopa kuulevani pientä hengästymistä. Meno tuntui kyllä sen verran hitaalta ja leppoiselta, että ihmettelin moisia hengitysääniä. Välillä tuli vähän kovempaa polkua, jossa taas vähän jaksoi rennosta juoksusta nauttiakin. Lopussa kellossa napotti kuitenkin melkoisissa shokkilukemissa palautumisen mittaamisen suhteen. 10,67km. Näin pitkin olla. aika 58:46. Olipas ihmeenkin kova tunteeseen peilaten. Keskivauhti 5:30min/km. Niinhän siitä tulee. Keskisyke 155!!! O.M.G, eli voi pyhä sylvi sentään! Ja luulin sen olevan noin 140. Eli reilusti palautumaton. Niin kuin tietysti asiaan kuuluukin. Mistään yllätyksestä ei siis ole kyse.

                      Katson tämänkin kunnon repaleisuuden vain positiivisesti. Sehän nimittäin kertoo vain siitä, miten hyvin olen saanut kauden viimeisessä kisassa itsestäni irti, sekä sitä edeltäneissä. Olen erittäin iloinen, että vauhti on tuota luokkaa noilla tuntemuksilla. Jalat on tyhjän tuntuiset ja sitä myöten juoksu voimatonta vähänkin raskaammilla pätkillä. Tanssittavuus on nyt melkein nolla. Tanssitaito ja tanssivoima ovat yksi isoimmista teeseistä joita haen ensi kauden kehityskohteissa.

                      Voimaa aion alkaa ottaan kroppaan heti, kun jalat alkaa olla palautuneet. Varmaan tuossa marraskuun puolivälissä. Pumppia ja punttia. Tietysti tunkkausta hiljalleen lisäten. Ehkä pumppia kokeilen jo tunnustelevasti puolentoista viikon päästä ensimmäisen kerran.

                      Olen ollut kahtena viime vuonna kauden parhaassa kunnossa syksyllä vaikka pääkisat ovat olleet toukokuussa. Sen vuoksi aion ruveta härnäämään suorituskykyä esiin jo ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa. Joko kisaa tai jotain omatoimista kovaa settiä. Viikon - kahden välein jotain reippaampaa juoksua. Sillä uskon myös pitäväni itseni ns. hereillä - haittaamatta harjoittelufocukstani.

                       Toiveikkain mielin kautta 2017 kohden. Kaikki merkit viittaavat siihen, että siitä tulee taas paras kausi tähän mennessä. Luottamus tekemiseen onkin yksi tärkeimmistä asioista.

Riemukasta syksyä kaikille! Otetaan pimeästäkin kaikki ilo irti!
   
 Onni Vähäaho, Nivalassa 8.10.2016           

MISSÄ MENNÄÄN - KUNTO - PALAUTUMINEN

                        Välillä ihailen niitä, jotka vain juoksevat mäelle ilman tietoa ajasta tai sykkeistä ja ulvovat kohti kuuta. Niitä jotka lähtevät hetken mielijohteesta parin-kolmen kilsan hölkälle ennen lauantai-illan saunaa. Niitä, joille juoksu on vain tuulettumista ilman ajatusta kehittyä tavoitteellisella harjoittelulla. 

                      Lukijoissa on kuitenkin varmaan niitäkin joita kiinnostaa(???) ajatukseni harjoittelusta, joten kerronpa tässä niistä siitä kulmasta, missä nyt olen menossa oman "kesä/kilpailukauteni" kanssa.

                      Minullahan on siis jo molemmat kauden pääkisat takana. Kokkolan 24h juoksu toukokuussa ja Pyssymäki Extreme polkujuoksu elokuussa. Sen jälkeen juoksin vielä 84km retken karhunkierroksella ja sairastin 1½ viikkoa kestäneen flunssan. On sanomattakin selvää, että on tässä palautumista. 2-3 syyskisaa kiinnostaisi kuitenkin käydä, joten sen vuoksi yritän vielä tehdä ylläpitävää harjoittelua. Ensi viikonloppun Ylivieska Trail Run 16km, Vaarojen maraton 43km 1.10.2016 ja kenties jokin oma tempaus vielä loka-marraskuulla. Into olisi kovasti kokeilla kaikenlaista, mutta, mutta... Kestääkö kunto? Palautuminen?

                      

                       PALAUTUMINEN

                      Minun ajatusmaailmassa on kolme kulmakiveä, josta muodostuu oma näkemys harjoittelusta, johon myös tietysti palautuminen kuuluu. Ne kulmakivet ovat: 1)Kirjallisuus juoksemisesta, 2)Kuuntelu/keskustelu eri juoksijoiden kanssa ja 3)Omat kokemukset. Kuten kaikessa, myös tässä, täytyy olla rehellinen ennen kaikkea itselle. On tiedettävä mitä tekee ja miksi. On uskallettava tehdä niin kuin on ajatellut. Olen kuullut, että se on usein vaikeaa... -"Noko se tuntu niin hyvälle niin annon sitten vaan mennä". Ok, jos toleranssia on, mutta kurittomuus itse itselleen säätämissä harjoittelun viitealueilla vie allikkoon.

                     Palatuminen on vain yksi sana, mutta sillä on monta eri merkitystä. Tyypillisintä on "palautuminen" jostain kovasta harjoitteesta tai kilpailusta. Silloin täytyy harjoittelun liikkua 60-70% teholuokassa. Näissä kannattaa aina asua molemmissa reunoissa ja huolehtia, että keskiarvo on maksimissaan keskivaiheilla.

                    Palautuminen voi tarkoittaa palautumista edellisestä, normaalista lenkistä. Se tapahtuu joko lepopäivällä (vähemmän juoksevat alle 2000km/vuosi) tai paljon juoksevilla kenties 20-40min "höntsälenkillä", jossa arvioidaan sykekäyttäymisen perusteella päivän kuormittavuutta ja palautumisen tilaa.

                    Palautumisessa voi olla sellainenkin vaihe, että sykekäyttäytyminen (elimistö) on palautunut, mutta lihaksisto on jumissa tai toisinpäin. Tällöin parhaiten palautuu edellisen kappaleen mukaan. Ja mikäli lihaksisto on jumissa niin venyttely, kevyet jumpat ja hieronta voivat auttaa. Tässä palautumisen kohdassa itselläni on sääntönä sen toimivuutta mitattaessa se, viekö sinun ratkaisu asiaa eteenpäin vai ei. Jos ei, niin sitten lepoa.

                   Henkinen palautuminen. Silloin on todellakin syytä levätä ja odottaa luontaisen innon palaavan. Silloin on upea hetki tehdä asioita joita ei muuten tule tehtyä. Harjoittelun purevuudessa on henkisellä tilalla iso merkitys.

                  Minä olen tällä hetkellä palautumattomassa tilassa johtuen kesäkauden rankoista suoritteista ja äskettäin olleesta flunssasta johtuen. Lihaksisto on alkanut kuitenkin mukavasti palautumaan, mutta sykkeet ovat vielä noin 3-5pykälää normaalia korkeammat. Voi kuulostaa tarkalta, mutta ero on tunteessa selvä. Kun juoksee/harjoittelee paljon on mahdollisuus oppia tuntemaan oma kroppa melko hyvin. Sen vuoksi joudun nyt menemään vähän viikko-viikolta -ajatuksella. Olen toiveissa, että kroppa pelaisi riittävän hyvin, jotta uskallan startata Ylivieska Trail Runille.  

                         KUNTO

                     Olen ollut kilpailukaudella nyt touko, kesä, heinä ja elokuun. Eli tämä syyskuu on jo viides kilpailukauden kuukausi. On selvää, ettei talvella ja edellisinä vuosina rakennettu kuntopohja kestä loputtomiin. Jossain vaiheessa ns. nitkahtaa. Olen pystynyt kohtuu hyvin harrastamaan kuntoa ylläpitävää harjoittelua kilpailukaudella, joten olen toiveikas, että kunto kestäisi vielä kotvan. Takuita siitä ei tietysti ole.

                    Näinä aikoina ei enää voi olla 100% varma, johtuuko tietyt signaalit lenkeillä palautumattomuudesta vai peruskunnon romahtamisen alkamisesta. Ainakin tietynlaista vauhtia pystyy vielä aika vaivatta pitämään. Joten seurataan tilannetta. Pieni epäilys on kuitenkin, että vuoden 2016 paras kuntoni olisi ollut juuri ennen karhunkierrosta, eli hieman Pyssymäki Extremen jälkeen.

                   Joulukuu 2015 - Huhtikuu 2015 olivat sitä aikaa, jolloin tämän vuoden pohjat tehtiin. Innolla odotan toisaalta taas sitä aikaa, kun pääsee rauhassa rakentamaan yhä parempaa kuntoa seuraavalle kesälle ja kilpailukaudelle.

                          LOPUKSI

                     Olen niin kuin lapsi karkkikaupassa - en näe muuta kuin hyvää. Olen niin innoissani saadessani harrastaa ja kehittää itseäni. Ja mikäs siinä, kun on saanut vammoitta olla ja kehitystä tulee. Onnistuneita treenejä kaikille!


AINA EI KISAN VOITTAJA OLE NOPEIN MIES KENTÄLLÄ

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.9.2016