Kuten eilen tuli kirjoitettua. 8-9.2. kokeilin olla vähän jalkeilla enempi. Kävin jopa noin 40min jalkalenkkejä. Ei kestänyt. Sen näkee tuosta alhaalta kuvakollaasistakin. Sen sijaan jalka on muutoin mennyt eteenpäin ja sillä kestää astua reilummin ja kivuttomammin. Puhun enää vain jalasta, sillä "vain" II-asteen vammoin selvinnyt oikean puolen kapula on jo ihan kondiksessa. Ei tietenkään vielä priima iho, mutta hyvin kehittymässä.
Klikkamalla saat kuvan isommaksi
Jos nyt ei kukaan loukkaannu, kun sanon suoraan miltä tuntuu? Vituttaa ja samalla näyttää hyvältä. En voisi olla rehellisempi. Haluan oottaa, että tuo yksi varvas lopettaa erittämisen. Varpaassahan on myös reilusti alentunut tunto eikä se toimi läheskään samalla lailla kuin muut yhdeksän. Aika näyttää miten se palautuu vaan jääkö se hitaaksi ja kömpelöksi. Välillä koitan itseäni muistuttaa, että minimitavoite kuitenkin täyttyi ja 10 varvasta sain pitää. Tietysti tuosta yhdestä voi tulla turisti, mutta lasketaan mukaan.
Hyvä asennoituminen auttaa ainakin johonkin pisteeseen. Pikku paatos myös helpottaa. On yritettävä vetää oikeista naruista ja pitää sopivaa itseironiaa sekä huumoria yllä. Lisäksi tässä on väistämättä alkanu miettiin tämän kauden tavoitteita. On selvää että noin kuukauden tauko ei palvele kenenkään tavoitteellisen kuntoilijan päämääriä. Ei ole realistista odottaa sitä, mihin laski pystyvänsä onnistuneella harjoittelulla. Siihen ei kuulu kuukauden tööväilyt.
Karhunkierroksen osalta ajattelen kunnialla läpi pääsyä. Ehkä noin 12-13h aikaa. Täysillä tietenkin, mutta omat voimat tunnistaen. Samaa voi sanoa PUF2017 kisasta, Suomen Barkelysta. Siellä 36h määräajassa maaliin pääseminen olisi tietysti joka tapauksessa huima saavutus, joten jostain 33h alituksesta ei kannata lähteä haaveilemaan. PEP2017 kisan tavoitteen ehtii tarkentaa sitten kesän mittaan, mutta kyllähän se nyt väkiselläkin yli 7h aikaan jää. Vähän hienommin sanottuna - ottaa kyllä päästä, mutta onhan näitä vuosia vielä jäljellä. Siitä on oltava kiitollinen, että oon päässy kuitenkin näinkin vähillä telakoilla. Viimeksi olin kunnolla telakalla v.2010. Kolme keuhkokuumetta ja juoksijan polvi. Ei paha, jos 7 vuoden välein.
Lopuksi. Lyhyesti NHL:stä. Päätin julkaista 100 vuoden historian kunniaksi oman top 100 listan. Päätinkin palata aiheeseen vasta kauden päätyttyä ja tämän kaudenkin palkitutkin odotettuani. Sitten on puhtaasti 100 vuotta täynnä. Myös jonkinlainen 2000-luvun pelaajien listaus kiinnostaisi.
Huumoria piisaa myös NHL:ssä?
KLIKKAAMALLA ISOMMAKSI...
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.2.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti