Lukijoissa on kuitenkin varmaan niitäkin joita kiinnostaa(???) ajatukseni harjoittelusta, joten kerronpa tässä niistä siitä kulmasta, missä nyt olen menossa oman "kesä/kilpailukauteni" kanssa.
Minullahan on siis jo molemmat kauden pääkisat takana. Kokkolan 24h juoksu toukokuussa ja Pyssymäki Extreme polkujuoksu elokuussa. Sen jälkeen juoksin vielä 84km retken karhunkierroksella ja sairastin 1½ viikkoa kestäneen flunssan. On sanomattakin selvää, että on tässä palautumista. 2-3 syyskisaa kiinnostaisi kuitenkin käydä, joten sen vuoksi yritän vielä tehdä ylläpitävää harjoittelua. Ensi viikonloppun Ylivieska Trail Run 16km, Vaarojen maraton 43km 1.10.2016 ja kenties jokin oma tempaus vielä loka-marraskuulla. Into olisi kovasti kokeilla kaikenlaista, mutta, mutta... Kestääkö kunto? Palautuminen?
PALAUTUMINEN
Minun ajatusmaailmassa on kolme kulmakiveä, josta muodostuu oma näkemys harjoittelusta, johon myös tietysti palautuminen kuuluu. Ne kulmakivet ovat: 1)Kirjallisuus juoksemisesta, 2)Kuuntelu/keskustelu eri juoksijoiden kanssa ja 3)Omat kokemukset. Kuten kaikessa, myös tässä, täytyy olla rehellinen ennen kaikkea itselle. On tiedettävä mitä tekee ja miksi. On uskallettava tehdä niin kuin on ajatellut. Olen kuullut, että se on usein vaikeaa... -"Noko se tuntu niin hyvälle niin annon sitten vaan mennä". Ok, jos toleranssia on, mutta kurittomuus itse itselleen säätämissä harjoittelun viitealueilla vie allikkoon.
Palatuminen on vain yksi sana, mutta sillä on monta eri merkitystä. Tyypillisintä on "palautuminen" jostain kovasta harjoitteesta tai kilpailusta. Silloin täytyy harjoittelun liikkua 60-70% teholuokassa. Näissä kannattaa aina asua molemmissa reunoissa ja huolehtia, että keskiarvo on maksimissaan keskivaiheilla.
Palautuminen voi tarkoittaa palautumista edellisestä, normaalista lenkistä. Se tapahtuu joko lepopäivällä (vähemmän juoksevat alle 2000km/vuosi) tai paljon juoksevilla kenties 20-40min "höntsälenkillä", jossa arvioidaan sykekäyttäymisen perusteella päivän kuormittavuutta ja palautumisen tilaa.
Palautumisessa voi olla sellainenkin vaihe, että sykekäyttäytyminen (elimistö) on palautunut, mutta lihaksisto on jumissa tai toisinpäin. Tällöin parhaiten palautuu edellisen kappaleen mukaan. Ja mikäli lihaksisto on jumissa niin venyttely, kevyet jumpat ja hieronta voivat auttaa. Tässä palautumisen kohdassa itselläni on sääntönä sen toimivuutta mitattaessa se, viekö sinun ratkaisu asiaa eteenpäin vai ei. Jos ei, niin sitten lepoa.
Henkinen palautuminen. Silloin on todellakin syytä levätä ja odottaa luontaisen innon palaavan. Silloin on upea hetki tehdä asioita joita ei muuten tule tehtyä. Harjoittelun purevuudessa on henkisellä tilalla iso merkitys.
Minä olen tällä hetkellä palautumattomassa tilassa johtuen kesäkauden rankoista suoritteista ja äskettäin olleesta flunssasta johtuen. Lihaksisto on alkanut kuitenkin mukavasti palautumaan, mutta sykkeet ovat vielä noin 3-5pykälää normaalia korkeammat. Voi kuulostaa tarkalta, mutta ero on tunteessa selvä. Kun juoksee/harjoittelee paljon on mahdollisuus oppia tuntemaan oma kroppa melko hyvin. Sen vuoksi joudun nyt menemään vähän viikko-viikolta -ajatuksella. Olen toiveissa, että kroppa pelaisi riittävän hyvin, jotta uskallan startata Ylivieska Trail Runille.
KUNTO
Olen ollut kilpailukaudella nyt touko, kesä, heinä ja elokuun. Eli tämä syyskuu on jo viides kilpailukauden kuukausi. On selvää, ettei talvella ja edellisinä vuosina rakennettu kuntopohja kestä loputtomiin. Jossain vaiheessa ns. nitkahtaa. Olen pystynyt kohtuu hyvin harrastamaan kuntoa ylläpitävää harjoittelua kilpailukaudella, joten olen toiveikas, että kunto kestäisi vielä kotvan. Takuita siitä ei tietysti ole.
Näinä aikoina ei enää voi olla 100% varma, johtuuko tietyt signaalit lenkeillä palautumattomuudesta vai peruskunnon romahtamisen alkamisesta. Ainakin tietynlaista vauhtia pystyy vielä aika vaivatta pitämään. Joten seurataan tilannetta. Pieni epäilys on kuitenkin, että vuoden 2016 paras kuntoni olisi ollut juuri ennen karhunkierrosta, eli hieman Pyssymäki Extremen jälkeen.
Joulukuu 2015 - Huhtikuu 2015 olivat sitä aikaa, jolloin tämän vuoden pohjat tehtiin. Innolla odotan toisaalta taas sitä aikaa, kun pääsee rauhassa rakentamaan yhä parempaa kuntoa seuraavalle kesälle ja kilpailukaudelle.
LOPUKSI
Olen niin kuin lapsi karkkikaupassa - en näe muuta kuin hyvää. Olen niin innoissani saadessani harrastaa ja kehittää itseäni. Ja mikäs siinä, kun on saanut vammoitta olla ja kehitystä tulee. Onnistuneita treenejä kaikille!
AINA EI KISAN VOITTAJA OLE NOPEIN MIES KENTÄLLÄ
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.9.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti