MÄKIKIERROS PYSSYMÄKI

                       Luitta oikein. Kyllä, saa Pyssymäellekin jonkinlaisen mäkikierroksen. Eipäs naureta. Alla olevalla videolla esittelen sekalaisen jutustelun lomassa 2,3km ja 110 nousumetrin mäkikierroksen. Kyllähän tuon jo vähä tunkkaukselta haisee?
                  

                      Tänään tuli pääosin tuossa askarreluta 1011 nousumetriä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.7.2017

KARHUNKIERROS 2017 KONTTAINEN - RUKA 6,7km

                    Ei tämä vertailutaulukko sittenkään niin pahalta näytä minun tunkkaus ominaisuuksien kannalta, vaikka heikolta se kiipeäminen tuntuu :)

	KARHUNKIERROS 2017
	KONTTAISEN HUOLLOSTA
	MAALIIN 6,7km ja 480 nousumetriä
						Loppu
		Miehet 80km				aika
1.		Tero Ruokolainen		1h 9min		8:30h
3.		Toni Valido		1h 9min		9:08h
6.		Markku Kouva		1h 9min		9:51h
7.		Ville Tuure		1h 9min		10:11h
12.		Jarno Mehtiö		1h 23min		10:28h
14.		Ossi Kokkonen		1h 22min		10:46h
16.		Onni Vähäaho		1h 19min		10:55h
		Naiset 80km
1.		Piia Siitonen		1h 18min		10:43h
2.		Anne Kiljunen		1h 21min		10:46h
3.		Katja Korhonen		1h 12min		10:48h
		Poimintoja 53km
1.		Henri Ansio		0h 55min		4:59h
3.		Janne Hietala		1h 3min		5:27h
7.		Tuomas Keisteri		1h 2min		5:57h
24.		Olli Suorsa		1h 20min		6:51h
28.		Marko Krapu		1h 11min		6:57h
34.		Jussi Mökkönen		1h 11min		7:06h

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.5.2017

KOHTI NUTS KARHUNKIERROS n.83KM

Neljä viimeistä harjoitteluviikkoa kohti NUTS KARHUNKIERROS n.83km

           Eli kaksi minulle kovahkoa viikkoa ja sitten aletaan kahden viikon ajan asteittain löysätä, mutta ei kuitenkaan liikaa, jottei tuntuma katoa, joka on joskus ollut ongelma takavuosina.

HARJOITUSOHJELMA KOHTI KARHUNKIERROS n.83km
	VIIKO 18		1-7.5.2017
	AAMU		ILTA
MA	36km Pk1 polulla		5km Pk1
TI	Työ		Lepo
KE	10km Pk1		Työ
TO	16km Pk1		Työ
	Sis. 2km kiihtyvästi
	noin 4:20min/km.. 3:50min/km
PE	10km Pk1
	Sis. 2km Pk2
LA	30km Vk1 polulla		7km Pk1
	Karhunkierros tehoilla/
	varustuksella/juomarytmillä
SU	10km Pk1		7km Pk1
	VIIKO 19		8-14.5.2017
	AAMU		ILTA
MA	Työ		Lepo
TI	25km Pk1 polulla		5km Pk2/ Yötyö
KE	Lepo		Yötyö
TO	Yötyö		11km Pk1 polulla
PE	58-60kmkm Pk polulla		12km kisatehoilla +
	Joko I-SR2014 kokolenkki		34-36km kevyesti
	tai Etulenkki puru+tunkilla x2		12km kisatehoilla
LA	5km Pk1		5km Pk1
SU	Työ		5km Pk1
	VIIKO 20		15-21.5.2017
	AAMU		ILTA
MA	Lepo
TI	Lyhyet vedot 10x´30/2´30		Työ
	Yht. n.11km verryttelyineen
KE	12km Pk-vaihtelu		Työ
	2km+8km+2km (8km Pk2)
TO	5km Pk1		Mäkivedot 5x490m
			Eemelinmäellä
			Ilta yht. n.15km
PE	5-10km Pk1		Hieronta 2h
LA	Työ		Lepo
SU	Työ		10km Pk1
	VIIKO 21		22-29.5.2017
	AAMU		ILTA
MA	10km Vk1		Työ
	3km + 5km + 2km (Vk1 5km)
TI	10km Pk1		Työ
	Sis. 3x100-200m rennosti
KE	5km Pk1		8km Pk-vaihtelu
			2km+4km+2km (4km Pk2)
TO	Lepo
PE	5km Pk-vaihtelu		Matkustus
	2km+1km+2km (1km Pk2)		Kuusamoon
LA	Karhunkierros n.83km
SU	Matkustus		5-7km Pk1 tai kävelyä
	Kotiin

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.5.2017

MIKSI - JA MIKSI EI

                       Tuli tällainen aihe mieleen. Käsitys kilpailevastakin juoksufriikistä heittelee yllättävän paljon. Käsityksen puolesta soudellaan laidasta laitaan leveää jokea. Miksi juoksen niin älyttömän paljon tavallisen kaduntallaajan näkövinkkelistä on ja ei ole selvää. Ehkä lukijoita kiinnostaa tietää totuus, miksi juoksen tavallisen kaduntallaajan näkövinkkelistä niin paljon kuin juoksen. Osa totuuksista voi tuntua kliseiltä, mutta ne ovat kohdallani täyttä totta. Nimittäin suurin lähtökohta yli 600h vuosiharjoitteluun on rehellisyys itseään kohtaan. Silloin ei ilmoille lipsahda kuin korkeintaan sarkasmia, mutta muuten pysytään totuuksissa.

                        MIKSI

                 *  Juokseminen tuo paremman olon ja jaksan päivästä toiseen paljon, paljon paremmin kuin silloin, kun en vielä juossut.

                 * Juokseminen vähentää stressiä ja lisää stressin sietokykyä.

                 * Juokseminen vahvistaa fyysisen kunnon lisäksi myös erittäin paljon henkistä jaksamista.

                 * Jokaisen lenkin jälkeen minulla on parempi olo kuin ennen lenkkiä ja hymyilen enemmän.

                 * Juoksemalla olen voinut selvittää omia rajoja eri juoksumatkoilla ja juoksuhaasteissa.

                 * Kun juoksen paljon, ei minun tarvitsisi miettiä mitä minä syön, mutta usein lähestyvät kilpailulliset tavoitteet laittavat tarkkailemaan painoani.

                * Olen oppinut syömään terveellisemmin.

               * Olen saanut paljon uusia upeita ystäviä ja tuttuja.

               * Harrastaessani juoksua olen keskimäärin mielestäni parempi aviomies ja isä.

               * Olen oppinut juoksupiireissä ollessani paljon uusia asioita.

                * Juoksu on tuonut myös älyttömän määrän hauskoja sattumuksia ja naurua.

               * Juoksen kokemukset edellä. Esim. yhden vuoden aikana ei olisi järkevää kuin juosta yksi pidempi ultrajuoksukisa, mutta useimmat haluavat juuri "kokemus edellä" ajattelun takia kokea enemmän, vaikka sitten vähän tulosten kustannuksella. Ja ultrajuoksussa parhaat tulokset tulevat herkästi vasta toisella maapallon kiertomatkalla, (yksi matka n.40 000km), tai myöhemmin, joten matkalla on aikaa nauttia :=)

                  MIKSI EI

                 * En juokse laihtuakseni tai näyttääkseni hyvältä. Painonhallinnan ainoat syyt ovat tuloksiin tähtääviä, ei ulkoisia. Toisaalta en mielestäni paina liian vähää nykyisellään, vaikken juoksisikaan.

                 * En juokse voittaakseni jonkun toisen vaan saavuttaakseni omia päämääriä ja parantaakseni omia aikaisempia ennätyksiä ja suorituksia.

                 * En juokse ollakseni esillä, mutta haluan olla esillä ajoittain sen vuoksi, että voisin saada jonkun innostumaan liikkumisesta. Mikäli voin tehdä sen esimerkilläni, on esillä olo ollut hyödyllistä, mutta lehtien palstoilla patsastelu ei kuulu päämääriini.

                 * Juokseminen ei ole minulle pakkomielle. Lopetan juoksemisen heti, kun se ei ole hauskaa. Näin ei tietenkään voi tehdä äärisuorituksissa, sillä muuten ei koskaan pääsisi maaliin.



                 Asioita jäi ylhäältä varmaan poiskin. Jos sinulla arvon lukija tulee jokin kysymys tähän liittyen niin laitappa kyssäri tuohon blogin kommenttikenttään niin vastaan mielelläni. Korostan, että ylläolevat asiat ovat vain minun kokemiani ja mielipiteitä.



KUUKAUDEN TÄRPPI - VERTIKAALITONNI


             Väittäisin, että käyttämäni vertikaalitonni matolla (14km +1000nousumetriä) on ollut suurin yksittäinen tekijä minun viime aikaisessa kehityksessäni. Se tehdään matolla kilsa-kilsalta seuraavasti: Nousumetrit kilometrittain: 1)0m.. 2)50m.. 3)100m.. 4)100m.. 5)150m.. 6)100m.. 7)100m.. 8)50m.. 9)0m.. 10)50m.. 11)100m.. 12)150m.. 13)50m.. 14)0m...  Esim. 50m = 5% nousukulma matolla. Tehot on hyvä pitää noin 75% maksimista.

             Tuo on niin keisari harjoitus kuin olla ja voi. Siinä näkee kyllä mikä on kunto, ja kun sitä toistaa, miten sitä kehittyy. Aivan huikeaa! Muutama päivä jokaisen vertikaalitonni harjoituksen jälkeen juoksuni on tuntunut paremmalta ja vahvemmalta. Tietysti tämä kaikki edellyttää, että viikottain myös juostaan säännöllisesti.

            Esim. paleltuman jälkeen eka vertikaalitonni maaliskuun alussa oli aivan kauhea kokemus. Tuntui, etten jaksa sitä loppuun ja olin ihan puhki - nojailin paljon reisiin tunkatessani. Tämä kaikki noin 135 keskisykkeellä. Tänään, kahta verttitonnia myöhemmin, oli vertikaalitonnini todella leppoisan tuntuinen. Ei tuntunu paljon missään. Kuitenkin harjoitus meni läpi noin 14min nopeammin kuin maaliskuun alussa! Älytön kehitys. Se on kyllä näkynyt tielläkin. Aaa-että! Jotta suosittelenpa muillekkin, jos mieli parantaa etenemisvauhtia.

            Alla talven vertikaalitonni yhteenveto:

19.11.2016		1:52:40
		8:03min/km
		keskisyke 136
17.12.2016		1:42:08
		7:18min/km
		keskisyke 134
tammikuu		paleltumavamma
helmikuu		paleltumasta
		toipumista
7.3.2017		1:54:17
		8:10min/km
		keskisyke 138
25.3.2017		1:48:16
		7:44min/km
		keskisyke 136
12.4.2017		1:40:43
		7:12min/km
		keskisyke 135

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2017    

KISAKAUDEN PÄÄTÖSTANSSI

      11.VAAROJEN MARATON  30.9-1.10.2016

ALUSTUS

                   Suomen vanhin polkujuoksutapahtuma, Vaarojen Maraton, juostiin 11:sta kerran Kolin kansallispuistossa, joka rajoittuu Joensuun, Kontiolahden ja Lieksan alueille. Kolmena ensimmäisenä vuonna kisakeskuksena oli toiminut Kiviniemen tila reitin eteläpäässää, mutta osallistujamäärän kasvaessa (v.2006 10hlö, v.2007 49hlö ja v.2008 110hlö) tapahtuma keskukseksi vaihtui Sokos Hotelli Koli.

                   Muistan, kun aloitin laihduttamisen 107kg:sta v.2007 ja vuonna 2008/2009 luin Juoksija-lehdestä juttua Vaarojen maratonista. Silloin tuo kisa tuntui niin hurjalta, etten ajattellut koskaan uskaltavani kohdata moista haastetta. Nyt kuitenkin tapahtui niin, että tuon mystisen kisan lähtölistalla oli nimeni. Miehet 43km kohdalla. Tapahtumassa juostiin myös samalla matkalla retkisarja, sekä 14km, 87km ja 131km kilpasarjat. Yhteensä tapahtumassa oli 862 juoksijaa.

                  Reittiä oli muutettu aikaisemmista vuosista niin, että tiepätkät oli minimoitu alusta ja varsinkin lopusta. Itse en tietysti tiennyt mitä se merkitsisi ajoissa. Paikalla oli kuitenkin matkan monta kertaa juosseita ja myös nuo uudistetut pätkät omissa harjoituksissa jo läpi kahlanneita. Yksi heistä oli Henri Ansio, joka voitti nyt Buff Trail Tour Finland toisen kerran peräkkäin. Henriä kätellessäni vaihdoin muutaman sanan. Henri totesi aikatavoitteista väen tivatessa, että hänelle reitinmuutokset vaikuttavat noin 20-30min, joten siitä päättelin omalla tasolla sen olevan noin 40-50min. Ansio oli juossut hänelle tyypillisesti kisan myös edellisenä viikonloppuna sijoittuen maratonin Sm-kisoissa neljänneksi ajalla 2.28.41.
 

KISA-AATTO

                   Saavuimme Kolille perjantaina iltapäivällä kahden maissa. Fiilis oli hyvä sekä itselläni että marinoidulla maratonjuoksija kaverillani, Timo Poikkimäellä. Näin kavereiden kesken "Poikki-Timpalla". Meillä on ollut parin vuoden ajan hauska "sekuntisota" maratonilla, joka taitaa olla tällä erää edukseni 18 sekunnin marginaalilla.

                   Tunnelma oli yhtä-aikaa odottava, kiehtovan jännittävä ja upea. Kisakeskuksesta numerolappuja hakiessamme pääsin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja Poikki-Timppa tutustuun heihin. Larivaaran Visa-Pekka hieman nuhaisena hytisi komea Northern Trail Runnersin kollege päällään hotellin edessä. Hän kertoi jännitävänsä muutaman tunnin päästä (Pe klo.22) alkavaa 131km starttia. Turhaan, sillä jännitys kyllä näkyi kertomatta (hah-hah). Myös Maksimaisen Ville vaikutti "hieman" jännittyneemmältä kuin elokuussa Pyssymäellä... Valoja päälle, Cosmos - onhan se selvää!

                   Yksi jututettavista oli tietysti Jarkko Saksa, joka osallistui 87km:lle (keskeytti 43km kohdalla vaikeiden jalkaongelmien takia). Jarkko jos kuka on ääripositiivinen kaveri, joka on samalla polvesta alaspäin kävelevä sairaskertomus. Hän kertoi meille erittäin puoleensavetävällä intensiivisyydellä kartasta olennaiset kohdat 43km reitiltä. Kertomus realisoitui lopulta niin hyödylliseksi molemmille meistä, että mikäli ensi vuonna saamme pikkubussillisen väkeä kolille, pyydän Jarkkoa pitämään luennon reitistä retkikunnallemme. Kiitos, Jarkko!

                    Sataman päähän, loppunousun (2,2km) alkuun tutustuessamme pääsin moikkaamaan vielä Partasen Ekaa. Siinä on loistotyyppi. Maisemat puhuttelivat meitä. Kävimme yön nukkumassa ja tulimme maisemia takaisin hengittämään kisa-aamuna. 131km matkalaisten gps-pallukoita tuli seurattua kunnioituksella ja hienoisella kaiholla. Onhan tuo kuitenkin se oma tuleva päämäärä.

                     Kisa-aamuna paikalla olikin sitten enempi tuttuja. mm. Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57,5km sarjan voittanut Tero Ruokolainen. Itse jännitin pystyisikö Tero laittamaan kampoihin Ansiolle. Yllätyksekseni Tero oli jäänyt sekä Ansiosta että Tomi Halmeesta jo Kiviniemeen (16,6km) tullessa pari minuuttia. Terollahan oli ollut toki sitten 25km:n kohdalta eteenpäin imeytymisongelmia.
                     

KISA

                     Olo on hieman normaalia levollisempi. Jalat tuntuvat olevan ihan ok. Lyhyiden juoksukamppeiden valitseminen hieman hyytävän tuntuiseen ilmaan arvellutti. Turhaan. Hieman tuulta ja 8astetta lämmintä oli optimi keli. Pian torvi törähti ja säntäsin heti kärkimiesten takaa liikkeelle. Nyt oltiin Suomen kovimmassa startissa!!! Ansio, Ruokolainen, Halme ja mm. Buff Trail Tourin sen ensimmäisenä vuonna (2014) voittanut Janne Hietala. Jestas sentään mikä fiilis! Lähtijät oli jaettu 3-4ryhmään ja olin otettu, kun minut kelpuutettiin tuohon ensimmäiseen. Poikki-Timppa lähti yltiövaatimattomana persoonana toisessa ryhmässä n.10min perääni. Slougani ja totuus; Poikki-Timppa tulee aina takaa, oli nytkin mielessä. Löysätä ei siis sopisi.

                     Kokeneen starttiväen ansiosta lähtö oli hyvin jyvittyvä. Ei poikasmaisia ryntäilyjä tai huohotuksia. En kuullut kenenkään hengittävän raskaasti ensimmäisen 10km aikana! Oma jalka tuntui yllättävän kevyeltä ja koitin vain nauttia rennosta sekä helposta rullauksesta. Kärki meni sellaista nelosen vauhtia, ehkä hieman alle. Itse juoksin ensimmäisen vielä hyvää baanaa olevan kilsan aikaa 4:23min. Tuossa oli ekat 500m lievää nousua ja loput hieman enemmälti laskua. Kisa oli aukaistu upeissa ja toiveikkaissa tunnelmissa Suomen vanhimmassa ja kukaties upeimmassa polkujuoksukisassa.

                     Alun olis määrä olla helppoa myötälettä. Heh,heh, no olihan se niinkin. Viiden eka kilsan aikana oli paljon alas laskettelua mutta myös 125 nousumetriä. Pääsin näkemään aitiopaikalta, kun yksi Suomen parhaista alamäkijuoksijoista, Janne Hietala, tiputti mäkeä alas. Kyllä siinä on vielä omassa tanssitaidossa kehittämistä. Polkutanssitaidon kehittyessä ilmeisesti rohkeuskin kasvaaa siinä mukana. Alussa oli myös joku muutaman sadan metrin mittainen, hieman kumpuileva tie-osuus. Tiesin siitäkin jalkojen pelaavan hyvin, kun lievässä myötäleessä rullasi helposti alle nelosen vauhtia tunnelmasta nauttien.

                     Edellisen illan Saksan Jarkon luento oli kaiken aikaa takaraivossa. Siksi toisen käden olisi pysyttävä käsijarrulla kaiken aikaa. Reitti polveili kohti Kiviniemen vesistön ylitystä ja huoltopistettä. Itäpuoli reitistä tulis olemaan se selvästi helpompi. Hieman kuitenkin koin jääväni kaiken aikaa porukoista. Aina joku tuli rinnalle ja sen vauhti oli aavistuksen minulle liaan lujaa, eikä riskillä roikkumiset umpi-oudolla reitillä tulleet kysymykseen. Pyrin kaiken aikaa olemaan 145-160 syke-alueen välissä. Sellaista hieman maratontehoja kevyempää juoksua. Sellaista mukavan reipasta rallattelua.

                     Jalka tuntui jaksavan tanssia paremmin kuin jalkani olivat koskaan aikaisemmin jaksaneet tansahdella tällaisessa ainakin minulle vaativassa kivikkoisella ja juurakkoisella polulla. Se lisäsi luottoa, vaikka ohi meni kavereita harvakseltaan, heidän vauhdin ollessa liikaa tuossa kohtaa minulle. Halusin pysyä ruodussa.

                     Olihan siinä ennen Kiviniemen vesistönylitystäkin ihan mukavasti up & down´ia. 16,6km matkalla nousumetrejä tuli 400m verran. Että sellainen myötäle. Lisäksi, vaikka tuo itäpuoli on lastenleikkiä länsipuoleen verraten, tuollakin oli varsinkin kivikkoisia mäkiä, jos kohta vähän juurakkoisiakin pätkiä, joten kyllä sielläkin pääsi jo askartelunkin makuun. Ennen Kiviniemeä oli vielä hieman mutaikkoa. Tyytyväisenä taakse jääneeseen alkupätkään asetuin veneseen. Keskivauhtikin oli vielä alle 6min/km. Olin kyllä siihen hiljaa aika hitokseen tyytyväinen. Kiviniemessä (16,6km) ajassa 1:37:59. Juomaputelot (kaksi kertaa 0,5L) täyteen ja elektrolyyttitabletit perään. Korkit kiinni ja menoksi. Kisa menossa!

                    Kiviniemen huollon jälkeen oli pieni tiepätkä joka jatkui vielä hieman kärrytienä. Sekin tosin mukavia nousutömpäreitä sisälten. Edelleen tasaisilla/hienoisilla myötäletiepätkillä vauhti oli 4:30min kantimissa ja jalka varsin iloisella tuulella. Mutta tästähän tämä kisa vasta alkoi, kuten Saksan Jarkko ansiokkaalla priiffillä sen oli sangen hyvin tietoomme antanut. 20km korvilla alkoi 7km(!) jatkunut lähes yhtämittainen nousu-osuus. 360nousumetriä 7km aikana.

                   Puolimaraton täyttyi ajassa 2h10min. Tosin tämän maratonin matka oli n.44km (monilla meni gps-lukema ylikin), joten todellinen puoliväli oli n.2h17min ja eka puolikas reitin selkeästi helpompi osuus. Toiseen puolikkaaseen menikin sitten n.3h4min.

                   Puoliväli täyttyi Heraniemessä, josta alkoi tasamaamiehen koitinkivet oikein todenteolla, eli jatkuvat nousut, toinen toisensa perään. Yllätyksekseni ja suureksi ihmetyksekseni huomasinkin olevani se, joka ohittaa alkumatkalla minut ohittaneita. Toki joku kolme-neljä kaveria luikahti ohikin. Etenkin kädet-reisissä-mäissä saavutin/ohitin usein edellä meneviä. Lisäksi pystyi ihan kohtuullisesti aina mäen päällä jatkamaan juoksua. Prässi oli silti melkoinen. Sitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. Se oli jatkuvaa askartelua. Jossakin kohdassa tuntui, että katkean keskeltä kahtia sinne mäkeen. Vääntö esim. vatsanseudulle oli paikoin hurja. Vatsa -ja selkälihaksia poltteli, reidet huusi hoosiannaa, eikä mäen huippua edes näkynyt. En vieläkään tiedä miten sain nuo kaikki nousukilometrit kohti Ryläystä leivottua alle kymmeneen minuttiin. Välillä nimittäin piti mennä liki nelinkontin. Osa oli nostanut puista ihtiään ylös.

                   Oli selvä, että mentiin Heraniemen reittimestarin erikoisia pitkin kohti hiljalleen lähestyvää, kuuluisaa Ryläystä. En tiedä, saatoin tajuta missä se Ryläyksen huippu oli tai sitten en, mutta ainakin sinne päästäkseen joutui raastamaan melkoisesti. Jossain vaiheessa tosiaan alettiin tiputteleen kallioilta alaspäin. Yksi edelläni mennyt kovantuntuinen kaksikko koki melkoisen vaaranpaikan, kun toinen heistä heitti alamäen lopussa katolleen. Ilmat pihalle ja hiljalleen askeleita tapaillen eteenpäin. Hurjaa touhua. Heillä ei ollut nastakenkiä. Ryläykseltä laskettaessa focus oli - kuten kaiken aikaa muutenkin - siinä, että pysyn pystyssä. Jotenkin tuntui, ettei näissä laskuissa ole yksinkertaisesti varaa heittää pannuja. Vauhdikkaammissa, juostavissa alamäissä taas kieli jähmettyi keskelle suuta, kun painettiin alle nelosta alas. Itäpuolella alamäkiä pystyi tiputtaan vielä kolmenminsan kilsavauhdilla alas, mutta länsipuolella ei ollut enää jalkaa eikä kanttia moisiin tiputuksiin.

                   Jostain 29km:sta 32km rallateltiin aika hyvää baanaa. Itseasiassa kokonainen kilsakin meni vielä alle 6minsan 30km:n osalta. Tuollahan liki jokaiselle myötälekilsalleki tuli aina usiampi kymmenen metriä nousua ja myötälepätkillä oli pikku estettä usein haasteeksi asti, joten kilsa-ajat vähän hämäävät. 31,9km oli huolto numero kaksi. Huoltopisteillähän oli vain vettä! Mukana olleella juomamäärällä piti siis pärjätä karkeasti ottaen ensin 17km, sitten vaativa 15km ja sitten vielä raskaampi 12km.

                Edelleen positiivinen huomio siitä, että olin pääasiassa ohittaja, enkä ohitettava, jatkui.  Viimeisestä (n.32km) huollosta lähtiessä oli heti vastassa kiipeämistä kiipeämisen perään, sillä 33km:lle tuli 110m nousua! Siis yhdelle kilsalle. Ja edessä olisi vielä kovempaa settiä. Sai siinä vääntää. Sanoinkin taas yhden ohitettuani, että kyllä tässä saa vääntää - ja että jos tästä yrittäisi vielä vääntöä lisätä niin tavarat tulee kyllä alle.

                 Jalat palutui tietenkin aina vain hitaammin tasaisilla pätkillä. Aloin jopa hieman toivomaan, että tulisipa taas seuraava nousu niin saisi kävellä. Juoksemisen eteen joutui tekemään yhä enemmän töitä. Kuitenkin jaksoin edelleen aina nousun alkaessa juosta nousua jonkun matkaa ennen kävelyksi laittamista. Tällä tavalla sain ainakin omaan mieleeni yliotteen muista kiipiäjistä. Yritin myös nousuissa ottaa aina väliin esim. 10m mittaisen väkisinvääntöhölkän, jolla sain muita kiinni, ja sain samalla siitä jälleen omaan mieleen lisävoimaa. Tämähän on pitkälti psykologista touhua sekä itselle, että toisille, minkälaisen kyvykkyyden kuvan annat itsestäsi. Ja kaikki tämä rakentuu tietysti leikkimieliseen ajattelupohjaan, jossa on keskiössä lystinpito "StandUp -huumori" otteella.

                 36 kilsa. Nousumetrejä YHDELLE KILSALLE 149m. Ei ihme, että takareisi meinasi pullahtaa ulos. Saadakseni sen sisään, oli vain yksinkertaisesti otettava kisan neljäs suola -ja magnesium sitraattitabletti ja yksi burana (kisan ainoa). Yritin juoda tuossa kohtaa(kin) paljon, jotta munuaiset saisivat armoa kulkijalta. 36 kilsallakin jaksoin hieman yrittää juosta 149:stä nousumetristä huolimatta. Siksi kilsa oli niinkin nopea kuin 12:13min, tosin Ansio oli näemmä vetänyt tuon kilsan 7minuuttiin! Tylyä oli se, että nousut eivät tosiaankaan loppuneet siihen. Tajutakseen miten paljon on 149nousumetriä yhdelle kilsalle niin esim. Karhunkierroksella lopun Rukan vaaroilla oli rajuin kilsa 107nousumetriä. Eikä sielläkään ihan laulellen menty?

                Viimeiset viisi kilsaa menin kuin hurmiossa. Tajuisin monista merkeistä ja ohittamistani kanssakilpailijoiden tasosta, että tässä ollaan nyt tekemässä ihan kelpo raastoa. Lopun nousussa ohitin vielä kolme oman sarjalaista. Tuntui, että olin jakanut voimani hyvin. Viimeisellä muutaman sadan metrin tiepätkällä ennen viimeistä loppunousa pystyin vielä näemmä juokseen noin 4:10min/km -vauhtia. Viimeiseen 2,2km satamalta lähdettävään nousuun minulla meni 19:50min. Tuo tavataan tuolla kellottaa, ja pitihän siihen yrittää iskeä. Tuossa tulee n.200 nousumetriä reilun parin kilsan matkalla! Ansion Henri veti tuonkin muuten 12:57min!!! Eli 5:53min/km tahdilla 2,2km matka, joka sisältää 200 nousumetriä. Ja alla 42km raastavaa tanssia Kolin kivisillä, juurakkoisilla, liukkailla ja mutaisilla poluilla. 

                  Matkaa kertyi 43,95km. Nousumetrejä tuli 1672metrin verran. Lopulta olin maalissa ajassa 5h 20min 55sekuntia. Sijoitus 289 miesjuoksijan joukossa 36:s. Sitä pidän varsin hyvänä, sillä vahvuusaluettani ei ole näin lyhyet matkat. En tiedä, saisinkohan järjestäjät ylipuhuttua ja kokeiltua nimenomaan tuolla Kolilla ensivuonna 131km matkaa? :=)

TULOKSET  Miehet 43km Vaarojen Maraton  

* Nivalainen
** PEP2016 (57,5km) mukana ollut 
*** Alle 3h maratoonari

1. Henri Ansio, Salomon-Suunto Racing Team    3:56:22
2. Tomi Halme, Inov-8 Mud Racing Team           4:00:18
3. Sami Vähänen, Sajaniemen Sonnit                    4:08:05
....
8. Tero Ruokolainen, Ultra Sisu                            4:31:49 **
....
36. Onni Vähäaho, Northern Trail Runners          5:20:55 */**
...
51. Tatu Vanninen, Helsinki                                  5:35:43 ***
...
114. Timo Poikkimäki, karkkainen.com                6:14:50 *
...
204. Olli Suorsa, Northern Trail Runners              7:04:46 **


(Tästä klikkaamalla voi katsoa kaikkien sarjojen tuloksia enemmänkin)

SISÄPIIRI

                  Aina pitää muistaa liputtaa omankin tapahtuman puolesta. Tällä kertaa siinä hommassa onnistui Poikki-Timppa minua paremmin. Hän oli kisan jälkeen saunassa yhtä-aikaa istuneelle Saksan Jarkolle velmuillut, että ei tuolla silti ollut aivan yhtä kovaa nousua kuin meidän "Syyryn seinänousu". Jarkko oli ollut heti näppäimillä ja vastannut kutakuinkin näin: -"Siellä teillä ei oo mitään nousuja. Ens kerralla, kun tuun niin tuon teille nousut mukanani laukussa. Tarvittaisiin 25 Syyryn seinänousua ennen kuin päästään edes Mäkrän (Kolin kovin nousu) ensimmäiselle tasanteelle". Arvatenkin saunaväki repesi nauramaan.

                  Henri Ansion kommentti kisasta: "Vaarojen Maraton 2016 uusitulla reitillä juostu läpi ja oli kyllä rankka setti. Viimeinen 10 km pelkkää nousua ja laskua. Aikaa meni 30 min enemmän kuin viime vuonna. Loppuaika 3:56 ja 1. sija ajallisesti hieman enemmän kuin laskin etukäteen. Juoksuna tähän kohtaan kuitenkin onnistunut veto. Viime viikon SM-maraton kuitenkin tuntui vielä kropassa. Ekat 20 km iisisti ja lopussa niin paljon kuin jaloista lähti. "

YHTEENVETO

                Tämä oli hieno päätös toukokuussa alkaneelle kilpailukaudelle. Tästä alkaa noin 2-3viikon siirtymäkausi, jonka lopuksi on ohjelmassa mm. Nivalan Suunnistajien järjestämä mukava 14km polkujuoksu kisa nopealla ja helpolla reitillä. Kannustan kaikkia kokeilemaan tuossa tapahtumassa polkujuoksua! Tuon jälkeen harjoittelen psyykkistä puolta kiertämällä kolme kertaa meidän Iso-Sydänmaan reitin putkeen.  ( <<< Tuohon on vielä noin 17-18 paikkaa whatsapp - ryhmään, jos haluat seurata ryhmässä I-SR2014 reitin kolmen kierroksen kiertoa). Siitä sitten pikku levon kautta kohti vuotta 2017 ja Karhunkierroksen 80km matkaa. 2017 elokuussa PEP 57km ja Lokakuussa sitten ehkä jopa se 131km jos sinne onnistun itseni puhumaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.10.2016      

TUNKKAUSRATA PYSSYMÄKI

                          SPEKSIT

* Yksi kierros ~ 620m +34nousumetriä
* 5kierrosta 3,1km +170m
* 10kierrosta 6,2km +340m
* 15kierrosta 9,3km +510m
* 20kierrosta 12,4km +680m
* 30kierrosa 18,6km +1020m (vertti tonni)
* 59kierrosta 36,5km +2006m (tupla vertti tonni)
* Puolimaraton 34kierrosta +20lisämetriä = 21,1km +1156m
* Maraton 68kierrosta +40lisämetriä = 42,2km +2312m
* 89kierrosta 55,1km +3026m (tripla vertti tonni)
* 118kierrosta  73,1km +4012m (neljä tonnia)
* 148kierrosta 91,7km +5032m (viisi tonnia)
* 162kierrosta 100,4km (sata kilsaa) +5508m 
* 260kierrosta 161,2km (sata mailia) +8840m 
<-Noin Mount Everestin verran

                          VIDEO RADASTA

                         KARTTA KUVA RADASTA 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 3.9.2016

KARHUNKIERROS 84KM

                  
                    "-Karhunko te ootta nähhy, ku nui lujjaa meettä?" ... -"Oisitta lähtenyt enemmin niin ei tarttis nui lujjaa mennä"...


                     Puoli viideltä, noin kuuden tunnin yöunien jälkeen aamukahvin keittoon. Sitä rataa varusteet kasaan. Tänään on koittavi hetki, jolloin haluan ottaa haltuun Suomen suosituimman vaellusreitin, 61-vuoden ikäisen Karhunkierroksen, ystäväni Keijon, alias Hietapuolen Bekelen kanssa. Ohjeessa sanotaan, että sopivin vaellusvauhti on 3km/h ja suositusaika 3-7vuorokautta vaeltajan kunnosta riippuen. No, meillä ois kyllä tarkoitus hilipasta koko reitti saman aurinkonnousun ja laskun välissä. Liekö aikeemme täysin mahdoton?

                     Reppuun tulee juomaa 2L. Säilöön yksi litra ja liiviin etupuolelle toinen mokoma. Lisäksi reppuun tulee kahden banaanin lisäksi turvavälineitä. mm. kartta, varavirrat, sidetarpeet ja pelastuspeite. Repun paino noin 3kg. Lantiolle tulee juomavyö, johon 0,5L softipullo juomaa, puhelin, suolaa, magnesiumia ja hätävaraksi särkylääkkeitä ja suolasalmiakkeja. Paino noin 1kg. Metsästäjän/kalastajanliiviin tulee eväitä. Suklaata, suolapähkinöitä, makiasta, leipää jne. Paino liivillä noin 1-2kg. Lisäpainoa arviolta noin 5-6kg. Juosta meinaamme silti, sillä kuten huomasitta, luettelo ei sisällä otsalamppua. Pimeä tulisi alkamaan n.15h kuluttua lähdöstä, mutta onhan meillä puhelin, jolla voimme soittaa kotiimme että kävi hupsis ja jäämme metsän haltijoiden huomaan vain uusi aamu toivonamme.

                    Se tunne, kun tilataksi tulee Rukankylään ja vie sinut 45min ajomatkan päähän. Se tunne, kun taksinkuljettaja sanoo 45min ajon jälkeen, että olemme perillä. Se tunne, kun huomaat olevasi kaukana ei mitään, jonne on ollut lähtöpisteeltä maantietä pitkin 45min ajomatka. Se tunne kun katsot tyhjään korpeen, jonne polku sinua johdattaa - ja ajattelet: tämän valosan aikana sinun on palatava takaisin paikkaan, josta taksi sinut juuri toi.

                 

0-7km

                    Helppoa/helpohkoa alkua. Tossu on kepeä, joskin 5-6kg lisäpaino vartalon ympärillä tekee menosta hieman robottimaisen. Kuljimme kaiken aikaa 8min hölkkää + 2min kävelyä -rytmillä, maastonkohtia huomioiden. Eli isot nousut tietysti kävelimme ekstarana. 46min takana.

7-15km

                    Väli 7-9km sisältää hankalan teknisen - ja tällä kertaa vetisenkin - juurakkopolkupätkän, jossa vauhti tyssää herkästi. Tällä välillä muuten mukavaa metsäpolkua, mutta jo pari tiukempaa nousua, jotka rauhoittavat kulkijaa ihailemaan maisemia. Savinajoen nähtävyyskohdassa kädet hamuaa eväiden lisäksi myös kameroita esille - eikä turhaan - vaikkakin maisemat näyttävät kovin valjuilta kuvissa, versus paikan päällä. 1h 55min takana.

15-19km

                   Helpompi osuus hienoa metsäpolkua, jossa tosin yksi yli 50m tunkkausnousu. 2h 25min takana.

19-23km

                  Hieman nousueroja ja teknistä kivikkoa ja reitin toinen ja kolmas (vai neljäs?) riippusilta. Upeaa maisemaa. mm. Kiutakönkään koski. Takana tasan 3h.

23-29km

                  Mukavaa hiekkapohjaista polkua ja pääosin alamaavoittoista, sisältäen tietysti reitille ominaisia "pieniä" nousuja siellä täällä. Saavumme Oulangan luontokeskukseen ja Oulankajoen kosken äärelle. Innostun pehmoilemaan ja ostan 0,5L kokiksen ja rähämäpullan. Pullojen täyttöjen ja juomien kanssa värkkäilyjen kanssa lähdemme noin 10min huoltotauon jälkeen liikkeelle. 3h 57min.

29-38km

                   Yhdeksän kilometriä suoraan polkujuoksijan paratiisista. Jylhien hiekkaharjujen reunalla, suuren joen yläpuolella. Upea ilma ja hyvä ystävä kuorruttavat tunnelmaa. On kuin eläisi untansa, aivan taivaallinen tunne juosta unelmien baanaa! Takana 5h 4min.

38-55km

                  17km pätkä lähes yksinomaan mutaista, teknistä juurakkoa, kaltevaa kivistä rantatörmää, pienillä hyvillä pätkillä höystettynä. Pitkiä vetisiä, juurakkoisia ja mutaisia nousuja. Loputonta teknisyyden määrä. Tuolla metsä kuuli meiltä monesti saman lauseen: -"Nyt meni kyllä isiriksi!". Tuolla tarkoitimme Iso-Sydänmaan vaellusreitin raskaimpia, teknisimpiä kohtia. Tuo pätkä lypsi jo valmiiksi (10 päivää aikaisemmin raju Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisan 57,5km suoritus raskaalla alustalla) palautumattomat jalat ja mielen syviin vesiin. Kitkajoen upea maisema lohdutti voimien karistessa jatkuvan valtaisan ponnistelun äärellä. Se kehoitti ottamaan virtaavasta vedestä lisää juomaa, se kehoitti katsomaan solisevia puroja, se kehoitti menemään rantatörmän kerrallaan, se kehoitti valamaan uskoa ystävään, Keijoon, joka oli maantieaskeleellaan joutunut muutaman hankalan kompastumisen runtelemaksi. Keijo kuitenkin aina nousi, "nuoli haavat", jatkoi, ja lopulta juoksi reitin toisen puolikkaan kaatumatta kertaakaan. Näin erämaassa polkujuoksutaito jalostuu - juoksemalla.

                   Tuo pätkä jää mieleen reitin henkisesti raskaimpana. 17km raskasta polkua, nousujakin. Käsillä reisistä apuna tunkaten jylhiä juurakkoisia nousuja ja jyrkkiä laskuja. Tuntui, että tuo pätkä ei loppuisi koskaan, kestäisi ikuisuuden. Samalla koitimme ihailla reitin monimuotoisuutta, luonnon jylhää tarjontaa, joka näytti kasvojensa kaikki puolet. Takana 7h 54min.

55-68km

                  Tuosta muutama ensimmäinen kilometri taivaallisen hyvää, mutta jylhää pienen karhunkierroksen baanaa. Tuolla täyttyi myös tälle retkelle 1000 nousumetriä. Polku jatkui kohti tuntureita, ollen kuitenkin "15km jäljellä -kylttiin" saakka varsin hyvää polkua pääasiassa. Takana 9h 51min.  

68-84km

                  Loppu on kiipeämistä tunturilta tunturille. Huipulle ja alas, ja taas uudestaan. Olen kuullut paljon tarinoita valehuipuista, mutta itse en nähnyt kuin yhden sellaisen. Ennen valtavaaran korkeinta huippua (vajaan 500m korkeudessa merenpinnasta) oli yksi valehuippu, muuten mentiin huipulta huipulle nätisti jonossa. Rukan huippu näkyi monessa kohtaa, mutta myös sen välissä olevat huiput.

                 Meno oli osaltani sellaista ultrajuoksijan peruspuurtamista, "möyryämistä" eteenpäin. Odotin jopa pahempia loppunousuilta, mutta ne olivatkin varsin helposti tunkattavissa. Juoksu jokaisen huipun jälkeen tuntui varsin ok:lta. Laskut olivat tosin pääosin tosi jyrkkiä. Loppupuolella oli paljon aiheellisestikin "mulliköyttä" laskujen apuna.

                Näin pitkä polkujuoksuretki näin pian kovan ja pitkähkön polkujuoksukisan jälkeen alkoi kuitenkin sanella päähän viestiä, joka kertoi, että vois jo riittää ja pitäis päästä nukkumaan. Voimia oli tarvittaessa juosta mäkeäkin ylös, piti se kokeillakin. Halua tosin kouhottamiseen ei ollut yhtään, eikä ollut tarviskaan, sillä olimme nyt joukkue - minä ja Keijo. Ainoa tavoite oli selvittää reitti kunnialla - ja se tehtiin!

                 Reitin läpijuoksuun kului maisemia ihaillen, kuvaten ja muutaman pienen harhapiston muodossa 13h 6min. Se on kuulemma nopeiten nivalaisittain kierretty karhunkierros. Hauska homma, sillä retkellähän tässä vain oltiin. Ensi toukokuussa sitten laitan lapun rintaan - ja silloin juostaan aikaa. Ehkä jopa alle 11h?

                Mitä oli kannossa ja mitä meni alas retken aikana?

* Juomaliivissä:
- 1L Maxim urheilujuomaa juomasäiliössä ja etupuolella 50% mustikkasoppaa 1L.
- Snickers tuplana (meni puolet), nestemäinen geeli, varavirrat, sidetarvikkeet, avaruuslakana, kaksi banaania, kartta.

*Salomonin juomavyössä:
- puhelin, 1dl suolasalmiakkeja, suolaa (meni 4tbl), magnesiumia (meni 4tbl), buranaa (ei mennyt yhtään), rahaa (meni 5e Oulangan luontokeskuksessa 0,5L cokista ja pullaan), 0,5L 50% mustikkasoppaa.

* Eräliivissä:
- 3 nestemäistä geeliä (meni 2kpl), 1dl karkkia, 1dl suolapähkinöitä, kaksipuoleinen ruisleipä voilla, 4 fazerin suklapatukkaa (meni 2kpl), puroista vettä noin 2-3L lisäksi, joihin 3kpl elektrolyytti/energiatableteita.

               Mikä oli varustus? 

* Newlinen pitkät trikoot
* Lidlin pitkähihainen urheilupaita
* Pinewoodin metsästäjän liivi
* Hanskat alkumatkalla
* Buff huivi kaulalla ja otsalla
* Lidlin urheilusukat
* Sarvan Xtiro nasturit (ilman nastureita tuon reitin läpijuoksu on iso riski liukastumiselle ja sitä kautta vammautumiselle mielestäni)
* Garmin Forerunner 910XT urheilukello

   Ajatuksia juoksun jälkeen

                       Tottakai tämä oli liian pian PEP2016 57,5km kisan jälkeen. Vain 10 päivää ei riitä millään muotoa palautumaan edes tällaiseen retkijuoksuun. Kauden tavoite on kuitenkin täytetty ja tämä loppukesä ja syksy on kuitenkin enempi uuden kokemista, sekä sitä kautta valmistautumista ensi kauden päätavoitteita kohden. En uskalla odottaa enää mitään tuloksellista tämän loppuvuoden kisoilta. Vaarojen maratonin 43km kisakin tulee olemaan minulle melkoinen tutustumisreissu. Jo 5h alitus olisi melkoinen saavutus. Vakavasti puhuessani se on minulle hyvä oppireissu kilpaan, jossa on reilusti nousumetrejä ja samalla pitäisi yrittää edetä rivakasti. Vakavasti ajateltuna en uskalla odottaa kisalta mitään merkittävää tulosta. Kaikki mitä tulee, otetaan vastaan. Aion ennen kaikkea nauttia loppuvuoden polkujuoksun parissa. Olen innoissani, että sain otettua tänä vuonna ison askeleen eteenpäin. Kovasti on tarkoitus yrittää kehittyä edelleen. Nähtäväksi jää, miten siinä onnistun. Karhunkierroksen 80km matka ensi toukokuussa tulee olemaan ensi vuoden tärkein tavoitteeni.

                    Yhtä lailla kuin nautin tämän vuoden sadosta, katson jo toisella silmällä eteenpäin ja odotan uutta harjoittelukautta. Nautin suunnattomasti harjoittelusta. Olen niin innoissani tästä harrastuksestani.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.8.2016                 

HELMIKUUN SUMMAUS

                     Hyvin mennyt helmikuu lipesi lopulta kuitenkin ylikunnon ja tuhdin jumin puolelle. Roiso määrä kovaa harjoittelua vei rajan toiselle puolelle - sinne väärälle puolelle - ylikuntoon. Tuntemukset ylikunnosta on nyt selvät. Elimistö ei reagoi rasitukseen normaalisti. Edelleen näen kuitenkin, että oireet on lieviä, sillä levossa moni asia on hyvin - joskaan ei kaikki. Hyvää: Verenpaine, lepopulssi, yleistila, yleisvointi... Kohtuullista on Hb ja yleinen jaksaminen... Huonoa: Pääkipu (johtuu pääasiasa luultavasti taas rautalääkkeestä) ja nukkuminen katkonaista.


tässä linkki tammikuun yhteenvetoon.

HELMIKUUN YHTEENVETO.

* KUUKAUDESSA 29 PÄIVÄÄ

* 5 LEPOPÄIVÄÄ

* 24 HARJOITUSPÄIVÄÄ, JOISSA 40 HARJOITUS KERTAA

* 464,8km JUOKSUA, JOSTA POLUILLA 161km (vähennetty kaikki polkureittien tie-osuudet). Polut usein melko lumisia

* 32km KÄVELYÄ (lumikengillä)

* 57h 43min HARJOITTELUA 

* SAIRASPÄIVÄT nolla 

* NOSTOT: A) Kaksi vertikaalitonni tunkkausta Linnanmäellä… B) Ajautuminen ylikuntoon… C) Etureisien tuhti jumi…  Siinäpä "saavutuksia" helmikuulta...

                       Toimenpiteet normitilaan pääsemiseksi: Tietysti kuunnella kehon viestejä. Näihin ei ole valmiita sapluunoita, vaan nämä ovat aina yksilöllisiä ja sillä tavalla ainutkertaisia. Ylikuntoon on lisäksi hyvin vaikea edes päästä.

                       Tällä viikolla ALUSTAVA suunnitelma on kaksi hierontaa, kaksi lepopäivää ja vain noin 6h harjoittelua kevyesti, mutta hieman monotomisuutta rikkoen. Seuraavalla viikolla 10h harjoittelua, josta 4h on lumikenkäilyä. Kaksi lepoa ja elimistön tarkkailu jatkuu.

                       Kunto vaikuttaisi näin kolmella tulpalla käydessäänkin olevan rauhoittavan hyvä. Silti pikku ketutus on päällä. Intoa olisi, mutta nyt ei auta kuin hoitaa tämä asia kuntoon, jotta voi päästä kuntoon.

                     Lopuksi biisi, joka on vedetty hyvällä ammattitaidolla ja ennenkaikkea antaumuksella. Mie tykkäsin!

KLIKKAA BIISI TÄSTÄ

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2016