MIKSI - JA MIKSI EI

                       Tuli tällainen aihe mieleen. Käsitys kilpailevastakin juoksufriikistä heittelee yllättävän paljon. Käsityksen puolesta soudellaan laidasta laitaan leveää jokea. Miksi juoksen niin älyttömän paljon tavallisen kaduntallaajan näkövinkkelistä on ja ei ole selvää. Ehkä lukijoita kiinnostaa tietää totuus, miksi juoksen tavallisen kaduntallaajan näkövinkkelistä niin paljon kuin juoksen. Osa totuuksista voi tuntua kliseiltä, mutta ne ovat kohdallani täyttä totta. Nimittäin suurin lähtökohta yli 600h vuosiharjoitteluun on rehellisyys itseään kohtaan. Silloin ei ilmoille lipsahda kuin korkeintaan sarkasmia, mutta muuten pysytään totuuksissa.

                        MIKSI

                 *  Juokseminen tuo paremman olon ja jaksan päivästä toiseen paljon, paljon paremmin kuin silloin, kun en vielä juossut.

                 * Juokseminen vähentää stressiä ja lisää stressin sietokykyä.

                 * Juokseminen vahvistaa fyysisen kunnon lisäksi myös erittäin paljon henkistä jaksamista.

                 * Jokaisen lenkin jälkeen minulla on parempi olo kuin ennen lenkkiä ja hymyilen enemmän.

                 * Juoksemalla olen voinut selvittää omia rajoja eri juoksumatkoilla ja juoksuhaasteissa.

                 * Kun juoksen paljon, ei minun tarvitsisi miettiä mitä minä syön, mutta usein lähestyvät kilpailulliset tavoitteet laittavat tarkkailemaan painoani.

                * Olen oppinut syömään terveellisemmin.

               * Olen saanut paljon uusia upeita ystäviä ja tuttuja.

               * Harrastaessani juoksua olen keskimäärin mielestäni parempi aviomies ja isä.

               * Olen oppinut juoksupiireissä ollessani paljon uusia asioita.

                * Juoksu on tuonut myös älyttömän määrän hauskoja sattumuksia ja naurua.

               * Juoksen kokemukset edellä. Esim. yhden vuoden aikana ei olisi järkevää kuin juosta yksi pidempi ultrajuoksukisa, mutta useimmat haluavat juuri "kokemus edellä" ajattelun takia kokea enemmän, vaikka sitten vähän tulosten kustannuksella. Ja ultrajuoksussa parhaat tulokset tulevat herkästi vasta toisella maapallon kiertomatkalla, (yksi matka n.40 000km), tai myöhemmin, joten matkalla on aikaa nauttia :=)

                  MIKSI EI

                 * En juokse laihtuakseni tai näyttääkseni hyvältä. Painonhallinnan ainoat syyt ovat tuloksiin tähtääviä, ei ulkoisia. Toisaalta en mielestäni paina liian vähää nykyisellään, vaikken juoksisikaan.

                 * En juokse voittaakseni jonkun toisen vaan saavuttaakseni omia päämääriä ja parantaakseni omia aikaisempia ennätyksiä ja suorituksia.

                 * En juokse ollakseni esillä, mutta haluan olla esillä ajoittain sen vuoksi, että voisin saada jonkun innostumaan liikkumisesta. Mikäli voin tehdä sen esimerkilläni, on esillä olo ollut hyödyllistä, mutta lehtien palstoilla patsastelu ei kuulu päämääriini.

                 * Juokseminen ei ole minulle pakkomielle. Lopetan juoksemisen heti, kun se ei ole hauskaa. Näin ei tietenkään voi tehdä äärisuorituksissa, sillä muuten ei koskaan pääsisi maaliin.



                 Asioita jäi ylhäältä varmaan poiskin. Jos sinulla arvon lukija tulee jokin kysymys tähän liittyen niin laitappa kyssäri tuohon blogin kommenttikenttään niin vastaan mielelläni. Korostan, että ylläolevat asiat ovat vain minun kokemiani ja mielipiteitä.



KUUKAUDEN TÄRPPI - VERTIKAALITONNI


             Väittäisin, että käyttämäni vertikaalitonni matolla (14km +1000nousumetriä) on ollut suurin yksittäinen tekijä minun viime aikaisessa kehityksessäni. Se tehdään matolla kilsa-kilsalta seuraavasti: Nousumetrit kilometrittain: 1)0m.. 2)50m.. 3)100m.. 4)100m.. 5)150m.. 6)100m.. 7)100m.. 8)50m.. 9)0m.. 10)50m.. 11)100m.. 12)150m.. 13)50m.. 14)0m...  Esim. 50m = 5% nousukulma matolla. Tehot on hyvä pitää noin 75% maksimista.

             Tuo on niin keisari harjoitus kuin olla ja voi. Siinä näkee kyllä mikä on kunto, ja kun sitä toistaa, miten sitä kehittyy. Aivan huikeaa! Muutama päivä jokaisen vertikaalitonni harjoituksen jälkeen juoksuni on tuntunut paremmalta ja vahvemmalta. Tietysti tämä kaikki edellyttää, että viikottain myös juostaan säännöllisesti.

            Esim. paleltuman jälkeen eka vertikaalitonni maaliskuun alussa oli aivan kauhea kokemus. Tuntui, etten jaksa sitä loppuun ja olin ihan puhki - nojailin paljon reisiin tunkatessani. Tämä kaikki noin 135 keskisykkeellä. Tänään, kahta verttitonnia myöhemmin, oli vertikaalitonnini todella leppoisan tuntuinen. Ei tuntunu paljon missään. Kuitenkin harjoitus meni läpi noin 14min nopeammin kuin maaliskuun alussa! Älytön kehitys. Se on kyllä näkynyt tielläkin. Aaa-että! Jotta suosittelenpa muillekkin, jos mieli parantaa etenemisvauhtia.

            Alla talven vertikaalitonni yhteenveto:

19.11.2016		1:52:40
		8:03min/km
		keskisyke 136
17.12.2016		1:42:08
		7:18min/km
		keskisyke 134
tammikuu		paleltumavamma
helmikuu		paleltumasta
		toipumista
7.3.2017		1:54:17
		8:10min/km
		keskisyke 138
25.3.2017		1:48:16
		7:44min/km
		keskisyke 136
12.4.2017		1:40:43
		7:12min/km
		keskisyke 135

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2017