SEURAN VERKKA-ASUN KOKEILUA

                           Yöhugien välipäivän ohjelmassa oli seurustelulenkki Pasi Koskisen kanssa. Konkreettisesti se tarkoitti 10km lenkkiä 112 keskisykkeellä ja 6:14min/km keskivauhdilla.

                       Tätä nykyähän edustamme myös samaa ultrajuoksuseuraa, Endurance Ultrarunning Team Finlandia. Pönäkkänä poikana hieman jännitti, mahtuuko Pasin XL-koon puku mun päälle. No just soppeli oli. Tässä kuva "pikkusen" kalapian väsyneestä yöhoitajasta uuven seuran asussa. Klikkaamalla kuvasta (en suosittele) kuvan saa isommaksi.

                          Tässä laulussa on minulle hyvä ohje: "Hei, pönäkämpi poika vähennä pottuja" jne... Kohdasta 0:20min eteenpäin.

                Tämän päivän mitoilla mitattuna minun BMI, eli Body Mass Index on 24,62, eli HYVIN lähellä lihavuuden rajaa. Silti aion tehdä TEMPUN ja juosta ensi lauantaina maratonin alle 3h29min ja tehdä ennätyksen. Samalla haluan näyttää, ettei 6vrk suoritus välttämättä tuhoa "nopeutta".

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.8.2014

100h JUOKSUKOE TULOSSA

                   Tällä kertaa on tarkoitus kokeilla rajoja yhdesssä Nivalan ennätystä vuorokauden juoksussa pitävän Janne "JayLeno" Kukkolan kanssa "ommiin nimmiin". Tämän on vähän niin kuin LIHR-kerhon sisäinen juttu. Kerhon kolmas jäsen, Jani "Pumppi" Jyrkkä, tahdittaa ja kannustaa juoksemalla mukanamme jonnin verran päivittäin. 100h = 4 vuorokautta ja 4h. Seuranta tulee näkymään twitterissä painamalla tuosta ->  #lihr100h

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.8.2014

JUOSTEN KISKOBUSSIN KYYTILLE

                        La 6.9.2014 klo.10.10 alkavaksi laitetaan eholle reilusti erilainen yhteislenkki. Eli TÄTÄ n.33km reittiä pitkin Nivalasta, Jussin Grillin pihalta hölkkäilen Ylivieskan Juna-asemalle. Ylivieskan juna-asemalta lähdemme sitten kiskobussilla Nivalaan klo.13.56. Perillä Nivalassa se on 17 minuutissa, eli klo.14.13.

                        Pyydän ilmoittautumaan (e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com) ajoissa tälle kunto -ja elämysreissulle. VIIMEINEN ilmoittautumispäivä on Ke 3.9.2014. Kiskobussin tiketti näyttäis Vr:n sivujen mukaan maksavan 4,3e. Sen voi ostaa verkosta valmiiksi tai sitten matkan aikana junassa.

                       Eli Lähtö Jussin grillin edestä La 6.9. klo.10.10. Etenemme leppoisasti 4min hölkäten ja 1min kävelten rytmillä, kuitenkin vähintään 6:30min/km -vauhtia, jotta ehdimme junaan. Aikataulussa on n.11min pelivaraa. TERVETULOA erilaiselle retkelle!!!

                      PANNAHAN JUNA HAISEMAHAN!!! 

ILMOITTAUTUNEET: Jussi Mökkönen, Keijo Nivala, Jarmo Honkala, Jani Ranta, Onni Vähäaho... (5kpl)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.8.2014 

SEURAHISTORIANI

                        Vuonna 1981, seitsemän vuotiaana nassikana minun nimeni perässä luki NU, eli Nivalan Urheilijat. Näin tuli olemaan aina vuoteen 2009 saakka. Aloitin aikuisiällä liikkumisen uudestaan ja pikkuhiljaa myös juoksemisen. Juoksemaan aloin vuonna 2008 elokuuussa ja Nivalaiseen juoksuseuraan, Lakeuden Kipinään liityin vuonna 2009, johon kuuluin vuoden 2013 loppuun asti. Tämän vuoden, 2014, alusta asti olen ollut ilman seuraa tähän päivään saakka.

                       Juoksuharrastus on mennyt kohdallani ultarjuoksuvoittoiseen suuntaan, ja niinpä onkin luentavaa, että kuulun tästä päivästä, 12.8.2014, lähtien seuraan, jonka nimi on: Endurance, Ultrarunning Team Finland. Tulen jatkossakin työskentelemään myös Nivalaisten urheiluseurojen kanssa ja innostamaan että tukemaan juoksuhenkistä elämäntapavalintaa kotikaupunkimme liikkujien kanssa, kuten tähänkin asti, omien aikataulujeni puitteissa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.8.2014                  

MARATON TESTAUSHARJOITUS - KEMPELE Z-MARATON

                        Olin pienesti haaveillut ennen kesäkuun 6vrk juoksua voivani juosta tänä vuonna edes yhden maratonin. En osaa sanoa miksi, sillä se halu tuli niin syvältä sisältäni, etten osaa edes selittää miksi. Onneksi ei tarvikaan? Himo ei ole sammunut, olen edelleen halunut sitä kovasti - juosta maratonin. Joku voi ihmetellä, että mikäs se on muuta kuin juokset, onhan sulla kuntoa juosta vaikka pari päivässä. Totta, mutta täytyy olla tarkkana sanojen kirjoitusmuodon kanssa. En halunut hölkätä, vaan JUOSTA.

                        On kulunut vasta vajaa 2kk 6vrk juoksusta. Samalla siitä käteen jäänyt vamma jätti hyvästit täysin vasta n.2-3viikkoa sitten. Kuitenkin suhteellinen vauhti alkoi nousta nopeasti, kun pääsin viljeleen taas monenlaista vauhtikirjoa. Toissa-iltana juoksin 127 keskisykkeellä reilun vitosen @5:09. Myös harvat pitkät vedot oli antaneet viitteitä nousuvireestä. Samalla tiesin toki olevani kovin keskeneräinen maratonJUOKSIJAKSI. Sisäinen HINKU oli kasvanut kuitenkin VASTUSTAMATTOMAKSI ja huomasin kertovani itselleni paperitorvella suusta korvaan LUKUISIA hyviä syitä lähteä LYKKÄÄMÄÄN pitkää veekoota KEMPELEEN tuttuun ja sisältöä jatkuvasti kehittävään maratonkilpailuun.

                        KEMPELE MARATONIN TAVOITTEET

                       Ennen vain aika oli SE juttu. Nyt en lähtenyt oikeastaan juoksemaan aikaa, vaikka ajattelin voivani juosta kaiken mennessä kohdalleen väliin 3.25-3.29. Olen nimittäin unelmoinut juosta nousevatehoisen maratonin, jonka fantasiajatkumona on napsia jälkimmäisellä puolikkaalla selkiä. Se kun on jäänyt aika vieraaksi minulle niissä harvoissa numerojuoksuissa. Samalla minua kiinnosti miten pitkään todellisuudessa kestän juosta edes +140sykkeillä. Olen juossut todella vähän Vk-kilometrejä.

                          SÄÄ

                          Kuten monet lukijani, ystäväni ja tuttuni tietävät, etten siedä oikein lämpimiä ilmoja. Nyt oli luvattu +20/+22 ja sadekuuroja. Laskin YLLÄTTÄEN positiivisesti ajatellen, että kyllä se sen verran kuurottele, jotta se vähän viilentäis. NOO, totuus oli jotta aurinko paistoi ekat 2h täydeltä taivaalta ja elohopea kohos +24-asteeseen. Lopussa oli pilvistä, +24-astetta. 

                           TOTEUTUS

                       Sain ajatuksen juosta eka 10km n.145 sykkeillä. Ajattelin sen menevän n.47-48min 140-145 sykkeillä. No siinä läiskin kilsoja noin 4.40-5.00 minsan väliin, riippuen oliko kilsalla huoltojuontia vai ei. Olihan se lepposen tuntuista ravistella "vain" 145-sykkeillä. Välillä kuopasin jäykkyystilojen estoon kantapää läpsyjä pakaroihin, puistelin käsiä. Eka 10km oman gps:n mukaan 48.01@4:49.

                        Eka puolikas oli tarkoitus juosta max.150 sykkeillä. Aikaisemminhan olin lähtenyt alusta alkaen n.150-155 sykkeillä. 12km kohdalla näin mukavan juoksuystävän, Tollolan Timpan, juoksevan vähän matkan päässä takanani. Huitelin pelleilessäni Timppaa mukaan kolmen juoksijan sakkiin. Siinä sitten vedeltiin kolmen juoksijan sakissa n.väli 14-19km tasaisesti 4.50-5.00 kilsoja. Oltiin vaihdeltu keulamiestä ja Timppa meni tuossa vetään ja vauhti nousi. Ajattelin, että kyllä Timppa vetää tasaisesti ja lähdin seuraamaan, mutta pian huomasin vauhdin nousseen minulle liikaa tällä kertaa. Samalla huomasin toleranssin olevan vielä kovin pienen. Lyhyt roikkuminen veti kapulat sen verran hapolle, että siitä oli puisteleminen. Enkä enää pystyny edes niitä noin viijenminsan kilsoja lykkiin vaan oli otettava lakki käteen. Eka puolikas 1.44.00@4:56.

                         Toinen puolikas nyt oli sitten sellaista tilanteen hallintaa. Huomasin, etten voi vielä JUOSTA maratonia kuin osittain ja joudun näköjään aika paljon vielä HÖLKKÄILEEN. Toinen puolikas 1.55.11@5:28. Mutta oli mukava huomata, että sitä malttoi toteuttaa saksalaisella täsmällisyydellä suunnitelmaa. Ainoa miinus vain, ettei suorituskyky vielä riittänyt toteuttamaan kaikkia fantasioita. 7+ arvosana kisalle.
 

                              KISA TARINA 

                        Perillä. 
 
  KLIKKAAMALLA SAAT KUVAT ISOMMIKSI!!!
  
                       Kolmas kerta Kempeleen kisassa. Tottuneesti Zimmarin pukkariin ja tuttuja puhutteleen. Ex-Nivalaisiin on aina mukava törmätä. Samoin juoksututtuihin. Kaikkien nimiäkään ei aina muista, kun niitä on paljon, mutta toivottavasti siitä ei kukaan suutu.

                         Lähtöpaikalle valuminen alkaa. Kotona olin aamusella reippaan 2km höntsännyt ja nyt tuntui jalat olevan heti verkan alussa vetreät, joten jätin lämpimän ilman vuoksi verkan vain 0,5km mittaan. Siinä juttelin hyvin rentoutuneessa tilassa mukavien ihmisten kanssa. Kello kului kuin itsestään. Kisan johtajan

                           kanssa heitettiin kättä lähtöpaikalla. Pian alkoi monikielinen lähtölaskenta ja päästiin liikkeelle. Sopiva meno tuntui löytyvän nopeasti. Laskin vaan nopeasti edellä olevat juoksijat ja itse napsuttelin sijalla 15, kun tilanne rauhoittui. Tasaisia kilsoja. Sykkeet pysyi tasaisena. Kaikki mallillaan. Tuttu pariskunta ajelee pyörällä rinnalle jossain reilun 6km kohdilla ja kyselee meneköö hyvin. Vastaan helposti, että joo, hyvin menee. Totuus: eka pistos riivaa parhaillaan. Onneksi se menee ohi aika nätisti juoksemalla kilsan verran kyyryä näin kyyhkysjahdin aattopäivänä.

                           Välillä vilkaisen taakse. Intressinä kiikaroida Tollolan Timppa, josko hänestä ois mukaan minun vauhtiin. Silmäni kertovat takanani juoksevan hieman minuakin runsaamman kaverin raskaannäköistä hölkkää. Hänen vierellään juoksee Joey Tempestin hapituksen omaava kaveri, sanotaanko tottuneennäköisesti. 10km täytyy. Sama parivaljakko tuntuu "uhkaavasti" lähestyvän. Juoksen omaa juoksua. Silti tekisi mieli hiljentää ja liittyä imuun. Muistini mukaan imusta on aina ollut hyötyä.

                           Hieman vanhempi, pitkätukkainen, hyvin ruskettunut, kokeneen tuntuinen kaveri ja työläästi tallaava, ehkä minuakin nuorempi juoksija tulevat vierelleni. Joey Tempest juoksee hieman sivummalla, ikäänkuin antaen junioreiden päättää mihin seuraavaksi rynnätään. Juomapiste sekoitta lauman kuin gnu-lauman leijonien tehdessä jotain odottamatonta. Oranssipaitainen kaveri singahtaa juottopisteeltä nopeiten. Imaisen raon kiinni kohtuu helposti ja jään nauttimaan siivellä elosta. Pitkätukkainen kaveri tulee kuin varjonlaki aikanaan kelkkaan.

                          12km kohdalla näyttää, ettei oranssipaitaisen vetämänä tässä taideta enää alle vitosen kilsoja nakella ruutuun, joten vilkutan ohi ja JÄTÄN kylmästi kaverin, jota en näe enää koko päivänä. Toivottavasti kaikki on hyvin. Samalla huomaan Tollolan Timon lähestyvän. Minun ja Joey Tempestin vauhti on "tasaantunut" sinne 4.50-5.00 paikkeille. Timo tulee siis vähän kovempaa, ja epäilemättä tasaisemmin vielä kuin me. Timo ei ole kuitenkaan ihan vielä porukassa, joten olen valmis murentamaan illuusion juoksemalla muka Joey Tempestin kanssa. Kysyn miehen nimeä. Vastaus: "Ari Vaalamo". Samalla mies katsoo minua, silmien kysyessä että etkö tiennyt. Muistin nopeasti ystäväni Keijon puhuneen tuosta kaverista, joten kerroin hänelle kuulleen jotain hänestä Keijolta. Arikin muistaa Keijon pienen hapuilun jälkeen. Miehellä on kyllä vähintäänkin trendikäs habitus ja VAIN JA AINOASTAAN positiivisessa mielessä.
                                         Ari Vaalamo, juoksija ja muusikko, tunnettu ihminen Oulussa.

                          Välillä huomaan seuraavani Arin tekemistä. Samalla ajaudun kysymään hänen ennätystään. Vastaus: -"No, siitä on aikaa, 2.36, mutta siitä on aikaa". Keskustelun jatkona tulee tieto, että 27-28vuotta sitten. Nyt Ari juoksee vain kerran vuodessa lappu rinnassa, ja aina tässä juoksussa, käsitin.

                         Timo liittyy mukaan. Oranssipaitaista juoksijaa ei enää näy. Juoksemme kimpassa välin 14-19km... <Hieman ennen n.19km juomapistettä kerron ääneen Timolle, että ehti tulla jo jano tuolla välin, joka ei ole koskaan hyvästä. Silloin ollaan jo myöhässä. Olin juonut pari mukia per.asema. Tuossa kohtaa asemien väli oli reitin pisin, hieman yli 4km>... Vauhti edelleen karvan alle 5min/km. 19km kohdalla Timo ajautuu vetohommiin. Gnu-lauma hajoaa jälleen. Isken kantaan. Sykkeet nousee, välillä jo 157, uusi kilsa alkaa alle 4.40 vauhdilla. Pian löysään. Tämä vie minut tien raviin. Annan Timon mennä. Arikin hieman jäi tuossa "rytkäytyksessä", myös lopullisesti Timosta.

                         Timon irrotessa katsoin hänen menoansa. Hän ei enää siirrä vain jalkoja vaan polkee eteenpäin. Vahvannäköistä menoa. Jo 22.maraton tälle vuodelle ja viime viikonloppuna, vain 7 päivää aikaisemmin Timo voitti koko Kuusaan maratonin 3.29.02 ajallaan. Tänään meni reilun minuutin nopeammin. Muutoinkin nuo 22 maratonia ovat menneet tuonne 3.30 paikkeille kaikki. Jäätävä mies. Ei voi kuin ihailla.

                         Legenda -Arikin lipesi "käsistäni". Olin nyt yksin surkean juoksuni kanssa. Totesinkin itselleni tämän menevän nyt hölkkäilyksi. Löysin kuitenkin monia syitä juosta kisan loppuun. En ollut täällä nyt ajan vuoksi. Jos ollaan ajan vuoksi, voi olla joskus viisasta lopettaa pyristely ja yrittää parempana päivänä uudestaan, kunhan ei ota tavaksi. Yksi oli nähdä vielä uudestaan Eero Lumpeen johtama NUTS-huoltopiste n.35km hollilla.

                        Väkeä lappasi ohi toisella kierroksella. Aina ei kaikki tavoitteet täyty. Väsyn katselemaan ohi menijöitä. Urheilijoita, ryökäleet! Keskityn ympäristöön... Paljon puimatonta viljaa pelloilla. Paljon pyöräilijöitä liikkeellä taas Oulussa. Oulu tuntuu olevan oikein pyöräilykaupunki? Paljon aikaisia eturauhasvaivoja. Pyöräilyn tunnettu varjopuoli. Enemmin annan kassejen heilua. Kaikki kunnia silti myös ketjunpyöritykselle. Ei mitään pois pyöräilyltä.

                        Oma paletti aaltoilee. Välillä tuntuu, että vois päästä takaisin...ääh, ei sittenkään. 2h juoksun jälkeen menee edes pilveen. Silti on todella lämpimän tuntuista. Joku huutaa +26astetta. Virallisen tiedon mukaan +24astetta oli korkein. Aina laitetaan "lapinlisää", vaikkei tässäkään olla vielä lapissa. 30km kohdalla pistää taas hieman. Urheilujuomatkaan ei mene vastalauseitta alas. Pirullinen keli ja vielä heikko valmius kulkijalla. 33km on hitain. 5.46. Taisi sisältää kuitenkin juoma-aseman. Uskaltaudun laskemaan mihin aikaan olisi vielä mahiksia. Hieman hirvittää juosta näin huonoa aikaa. Vähän hävettää. Sitten saan uskoteltua että A) 3.39.xx voisi vielä näyttää kohtuulliselta ja B) Ja että voisin siihen päästä jos saan vähän ryhtiä ja pienen loppurutistuksen.

                        Puolimaratoonarit menevät ohi. Ajankuluksi lasken mihin aikaan he ovat menossa. Tulen nopeasti siihen tulokseen, että 1.20 tulee tekemään tiukkaa ja ettei Nivalan Gebre-Boltille olisikaan ollut täällä soolojuoksua erikoisempaa tarjolla. Ihmiset kannustavat monissa paikoin. Koitan kiittää parhaani mukaan. Jossain kohtaa olen mielissäni, että voin edes juosta nilkka/akillesvamman jäljiltä, vieläpä kohtuu vähän vaimennetuilla kengillä. Askeleen puhtaus on tärkeintä ja ettei ole vaivaa, ei vaimennukset. Vaivojen kanssa pitäisi levätä, aina - siis jos menee järjen kanssa.

                       Olennaista ja vähemmän olennaista, mutta todellista on, että taas olen NUTS-huoltopisteellä. 35km takana, reilu seiska jäljellä. Voi kun olisi juostavat jalat. On vain oltava tästäkin kiitollinen, että voi edes hölkätä. Vihdoin olen 40km kohdalla. Pari kertaa on ollut kylmänväristyksiäkin, joka kielii ainakin lievästä nestehukasta - ainakin. Silti... tunnen, että pienen ja LYHYEN kirin varmaan jaksan lopussa ottaa. Yksikään kilsa ei ole itsestään selvyys, joten on tämä aikalailla päivän maksimi, vaikka mitenpäin olisi lähtenyt.

                        Viimeisen kilsan ajan on runsas villi kannustus ja se nostaa karvat pystyyn. Ja tuleehan se kirikin. Maalivaatteen yli 3.30 -vauhdeilla, s-tana. Aika 3.39.11. Pakko kehdata ottaa noinkin surkea aika. Maalissa on sen verran daijju olo, että ihmettelen kuuluttajan kuulutusta: "Ja maalissa Onni Vähäaho, M40sarjan toiseksi". Hetken muistan olleeni M45 -sarjassa. Pian kuitenkin oikea ikäni selviää itsellenikin. Hieman hymyilyttää...vai toiseksi, PODIUMILLE! Humoristista. Onhan se hauskaa, mutta ei kai monellekaan oikeasti mitään merkitystä? Ei ainakaan minulle. Sehän riippuu aina mikä on kisan taso. Palkintokorokkeet eivät kulu käytöstäni.

Kuva ennen palkintojen jakoa. Vähän pihalla vielä?!

Tänään kuitenkin, podiumilla, Nivalan lihavapoika toinen vasemmalta.      

 

 M45 PODIUM koko maraton

M60 PODIUM koko maraton (Edwin Hepokangas jää Harri Toivosen taakse)

 Tulokset.
Ja huomenna aamulla kirkkoon, eikös juu!?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.8.2014

METSÄAUTOTIEN ELÄMÄÄ

                         Ajauduin hakemaan ulottuvuutta ajatuksilleni ajasta, jolloin allani oli Honda Accord ja ilta-tv:n poliittiset lausunnot tulivat Esko Ahon, Paavo Lipposen tai Hannele Pokan huulilta. Joskus tuolloin ajoin jostain syystä "isolta tieltä" toiselle läpi synkäntuntuisen metsäautotien. Ihmettelin tuolloin suunnattomasti tuolla sydänmaan metsäteiden tieverkostossa pakettiautoillaan körryytteleviä miehiä. He tuntuivat olevan kaikki samannäköisiäkin - vanhahkoja, hieman punakat kasvot, Kop-pankin pipo hieman kallellaan. Muistan ajatelleen heitä tyyliin; "voi taikkeri sentään, eikö oo muuta tapaa viettää aikaansa tällä pallolla kuin körryyttää keskellä-ei-mitään"...

                       Nyt puhuttavat Stubbin twiitit tai Soinin tahdittomat tokaisut. Maailmalla on rauhatonta. On kuitenkin vielä mestoja, josta löydät rauhan... Olen juuri iskenyt kaksi merkkinuolta metsäautotien läheisyyteen. Olen I-SR2014 -reitillä. Huidon paarmoja. Ukkosta on ilmassa. Jossain jyrähti ehkä tunti sitten... Olen ollut aika kauan taas täällä. Lähden kävelemään kevyesti polveilevaa metsäautotietä. Välillä tuuli karkoittaa herhiläiset, välillä. Tasainen jyrinä taas..vai onko se helikopteri. Vilkas mielikuvitus: ajattelen jotain etsittävän - ei kait minua, enhän niin kauaa ole täällä ollut. Täällä? Missä? Jos joku kysyisi, olisi erittäin vaikea sanoa missä olen. Olen metsäautotiellä keskellä ei mitään. Kädessäni on iso leka ja perus rautakanki. Ne saavat käteni näyttämään pitkiltä.

                     Ei, ei se olekaan helikopteri. Ajatella, että täällä, keskellä ei mitään, tulee auto, punainen mersu vielä takaani. Sitten hyppään autoilijan ajatuksiin. Mitä hän mahtaa ajatella. Mies maastohousut jalassa, imutrikoopaita, petrinygård hattu ja silmälasit. Kädessään leka ja rautakanki. Empiiköhän kuski ohittaa minua. Yritän vaikuttaa vaarattomalta. Katson ystävällisesti lähestyvää nelipyöräistä rautaa. Samalla siirryn kävelemään yhä lähemmäs tien laidalla kasvavaa horsmikkoa. Ilmeisesti onnistuin aikeessani - auto, mersu, ohittaa minut tyynesti. Nyökkään kuskille, vanhahkon oloiselle miehelle, joka jää seuraamaan minua taustapeilistä. Pian mies hiljentää, lopulta pysähtyen, vain 50m päähän minusta. Kävelen samalla, rauhallisella rytmillä autoa kohden. Mies avaa fönärin: -"Ootko mihin asti menossa"?

                    Mies vaikuttaa juuri protyypiltä, jollaisia kulkijoita ihmettelin 15-20 -vuotta sitten. Nyt nuo autoilijat näkevät minut jo laisikseen ja pysähtyvät luokseni. Olenko astunut heimoon? ...Vastaan: -"Auto on tuolla, olen sinne kävelemässä". Samalla nostan vähän lekaa, näyttääkseni kulku suuntaani. Jutellaan hetki metsän elämästä - ja elämästä sen kanssa. Yhteinen kieli löytyy nopeasti. Missä eläkepaperini? Lopuksi mies kysyy vielä kohteliaasti: -"Miten kaukana se autosi on?"... Olin jo kysynyt miehen nimen - ja hän päättää keskustelun kysymällä nimeäni. Kerrottuani nimeni, hän toteaa: -"Ai sinähän oot se joka juoksee vaikka viikon". Maltillisen joo-vastauksen jälkeen käsi heilahtaa ja matka jatkuu, molemmilla.

                     Onko sitten evoluutiota vai mitä, mutta olen myös huomannut sellaisenkin jutun, nimittäin hautumaalla käymiseen liittyvän. Ainakin täällä päin tuntuu, että samat mummut raahaavat itseään lähes päivittäin hautumaalle, ilmeisesti hoitamaan tai muuten vaan katsomaan, muistelemaan. Heillä on jo lähestyvä side alueelle? Samalla on katsottava myös toiseen päähän elämänlankaa. Pienten vauvojen hoitajina ovat monesti innokkaimpina muutaman vuoden ikäiset tyttöset. Jos ei ole oikeita vauvoja hoitaa, voi haalia vaikka kymmenkunta äppiä, joita hoitaa kaiket päivät. Tuttua kaikki tämä?

                    Lopuksi: Välillä yllätyn siitä, miten vaikeaa on käsittää, kun joku juoksee paljon tai puhuttaessa vaikka maratonista. Minulle on jopa itsekin merkittävissä määrin urheilleet tulleet ihmettelemään, miten jaksan aina vaan juosta, harjoitella niin paljon. Olen parhaani mukaan koittanut valoittaa, että on paljon nautittavampaa juosta vaikka aamu: 20,5km ja ilta 10km (kuten esim.Ti:na) kuin silloin joskus alussa 8km, jonka jälkeen jalat oli monta päivää kipeät. Kaikkeen siis tottuu.                   
               Toisena ihmetyksenä tuntuu jopa urheiluihmisille tulevan, paljonko täytyy olla matkavauhti, jos meinaa juosta vaikka 3h20min maratonilla. Kerroin tuossa yhdelle kovalle urheilumiehelle, menestyneelle legendalle, kuinka voisin ajatella juoksevani (huvikseni) syksyllä maratonin, jos saan tehtyä mielestäni tarpeeksi vauhtikestävyys (Vk) -harjoittelua. Jututtamani mies oli ihmeissään. -"Tarviiko maratonilla vauhtikestävyyttä"? Kerrottuani, mitä kilometrivauhtia pitää mennä esim. 3h20min aikaan, alkoi hän itsekin laskemaan, ja miettimään, että aikamoista hölkkää siinä pitää jaksaa tosiaan painaa 42km. Maratonin juoksemiseen ei siis tarvi Vk:ta, mutta halutessaan itseäni tyydyttävän ajan, sitä tarvitaan. Tarvitsen lisäksi sisäisen halun juosta maratonin kovaa. Minun ei tarvitse juosta maratonia maratonin vuoksi. Siinä ei ole valitettavasti minulle mitään erikoista.



NAAPURIKUNNAN (HAAPAVESI) 1994 -SYNTYNEET LAHJAKKUUDET OVAT TEHNEET HIENOA MATSKUA JA LYÖNEET KOVASTI LÄPI. OLEN INNOISSANI, JA TÄMÄ ON MIELESTÄNI HYVÄÄ MATSKUA:

UUSIN HITTI

LÄHES 4 MILJOONAA LATAUSTA

Maailmaa taas pohtien,

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.8.2014

TULOSSA: PIISPAN SAUVAKÄVELY

                       Tehtävät haasteellistuvat. Nyt on tehtävänä seurakuntalaisten liikuttaminen, ruumiin hyvinvointi. Hengellisestä puolesta vastaa sporttinen pappimme, Olli Luhtasela, joka pitää SU 10.8.2014 KLO.10.00 Sanajumalanpalveluksen, jonka jälkeen sitten vedän halukkaille lenkin kirkon päälle. Saarna kuuluu Radio Pookissa.

                       Eli TERVETULOA kaikki kuulemaan ensinnäkin mitä asiaa on Olli Luhtaselalla sanajumalanpalveluksessa ja sitten kirkon perään kaikki halukkaat voivat osallistua n.1,7km lenkille, joka käveleskellään/hölkkäillään mukaan tulevien ajatusten mukaisesti. Myös pappi on mukana lenkillämme. Tarjolla on ennen ja jälkeen lenkin mehua seurakuntakodin pihalla. Ajatuksena on myös, että 1,7km yhteislenkin lisäksi voidaan jatkaa lisälenkillä mukaan tulevien toiveiden mukaan. Joko samaa 1,7km lenkkiä tai muuta vaihtoehtoista. Tarvittaessa vaikka n.10km hiekkatielenkillä.

                      Tässä kartta seurakuntakodin pihalta lähtevälle lenkille. Kaikki mukaan koko perheen voimin!!! klikkaamalla saat kuvan isommaksi...

 

                       Kirkkoon voi tulla lenkkikamppeissa. Näin on sovittu. Eli tällainen vähän erilainen yhteislenkki tällä kertaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.7.2014             

TURBOJUOKSIJA

                       Oikiastaan voisin jo asettua kiikkustuoliin muisteleen kaikkea tapahtunutta, sillä olen alkanut miettimään, etten ehdi välttis kaikkea fundeerata sitten vanhana. Tuloo nimittäin sellaisella vauhilla tapahtumaa levylle ettei mitään rajaa. Luonnonlapsi kun olen. Aina ei jaksa ajatella, kunhan menee vaan, ja joillekin osuu kohdalleen muutenkin enempi kaikenlaista.

                       Oltiin tässä eilettäin marjassa tytön kanssa. Mennessä jo mietin, jotta vois olla hyvät mahkut nähä eläviäkin kyykäärmeitä, kun oli +30 keli niin se aktivoi matelijat paistatteleen. Reipas tunti rämmittiin metsissä enempi luonnosta nauttien kuin marjoja poimien. Lopussa vähän mustikoita innostuttiin enempikin yrittään poimia ja reilu litra saatiin kasaan.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 

                      Siitäpä olikin sitten hyvä lähtiä ainakin rahkaa tekemään kotia kohden... Ja kappas, törmättiin autolla Nakkauksentieltä Pyssymäelle käännyttäessä pitkään kyykäärmeeseen. n.60cm luikeretelija saatiin aika hyvin kuvattua. 

 
                    Rahkaa mustikoista tosiaan touhuttiin. Tyttö tuumas, että oiskohan meillä mustikkapiirakkavärkkejä? Saishan näistä semmostaki, eikö saiski, iskä? Oli vain sellainen "pieni" perustavanlaatuinen puute, ettei iskä ollut koskaan ennen tehnyt mustikkapiirakkaa, mutta ei-kaith-shiinä, ku yrittämään vaan!!! Netistä ohje ja toimeksi. Ja niinhän siinä kävi, että maukas piirakka tulikin ja ohjeen mukaan sitä piti nauttia vielä vaniljajäätelön kanssa. Ja pitihän sitäkin käyä vielä ostaan. Että kaikkea sitä näköjää osais, ku vihtis yrittää ja kokeilla.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 

                     Eilen yksi mummo pysäytti minut ja kysyi: -"Etkös sinä ole se turbojuoksija...vai miksi ne sinua sanoo". Siitä alkoi erittäin kiintoisa keskustelu. Ei siksi, että olisi puhuttu turbo tai ultrajuoksusta vaan siksi, että tämä mummopa oli asunut lapsuuden kodin lähellä olleessa n.10 asuntoisessa rivitalossa, joiden pihoilla tuli lapsena 6-vuotiaaksi asti melkein kaiket päivät leikittyä ja ravattua. Olen jälkeenpäin miettinyt, että ketähän kaikkia siinä mahtoi asua, sillä en aikuisena muistanut kuin yhden papan, jolla sitten kävin joskus parikymppisenä kerran kylässäkin. No, kaikki muut olivat jo poisnukkuneita siltä ajalta, mutta monta tuttua nimiä mummon kertomassa nimiluettelossa vilahti. Mukava hetki.

                   Jotenki nämä ultra ja turbojuoksija nimitykset ovat vähän mielestäni hassuja. Ei tässä sen kummempia juoksijoita olla kuin muutkaan. Varsinkin nimityksen antama mystillisyys on harhaanjohtavaa versus se ero, mikä on "tavallisella juoksijalla" ja ultrajuoksijalla. Uskoisin monen juoksukaverinikin laittavan esim. kaikki ultra-noteeraukseni mennen-tullen paremmiksi niin halutessaan. Oikeastaan olisin varmaan itsekin "tavallinen juoksija", jos olisin lahjakkaampi. Hoksasin jo hyvin varhain, että vaikka kuinka junttaisin reeniä niin minun lahjoillani ei kummoisia puoli tai maratonaikoja saisi aikaan, joten oli luontevampaa keskittyä himmailemaan ultrapitkille matkoille. Luonteva valinta. Toki meininki maailman huipulla on hurjaa myös lajissamme, turbojuoksussa. Yannis Kouros, Wolfgan Schwerk, Pekka Aalto ja kumppanit. Tosin Aaltoa lukuunottamatta nuo herrat ovat jo ehtoopuolella ja Pekkakin varmasti aallon korkeimman harjan ohittanut. Yhtä kaikki, harrastus antaa paljon ja sehän on elämässä yleensäkin tärkeää, että saa paljon siitä mitä tekee, oli kyse työstä tai harrastuksesta.

                    Aamulla oli hieno yhteislenkki, kun meitä oli kaikkian kuusi päätä suuntaamassa "hiekkatiepuolikkaalle" klo.4.59 alkaen. Tytöt (Virve ja Tuulia) piti vauhtia ja pojat iski tarinaa. Sillä rytmillä mentiin. Oli kyllä niin hyviä tarinoita, että tuli samalla tehtyä vatsalihas(one-pack)harjoituskin. Varsinkin kylmäkonekauppias-Timppa pisti solkenaan tarinaa tulemaan. Eikä Sale-El-Hassan paljoa huonommaksi jäänyt. Met Gebre-Boltin kanssa keskityttiin sitten enempi naurupuolelle. Porukassa juostessa focus onkin usein rupattelussa niin tulee huomaatta lenkistä erittäin kevyt, kuten pitkien kuuluu ollakin. 2h8min/21,2km @6:04 saatiin taputeltua. Hyvin oli maltilliset sykkeet, sillä keskari oli 115lyöntiä. Elimistön ja jalkojen lihaksiston harjoitteluvalmius alkaisi olla jo kohdallaan. Sen sijaan akillekset ärtyy vielä ajoittain, joka estää vielä täyspainoisen turboilun. Mutta mikäpä kiire tässä on valamiissa maailmassa, ja etenkin harrastelijalla - ei mikään. On mukava vain miettiä, olisiko tänään ultrajuoksija, turbojuoksija vai "vain" huvikseen juoksija".

                    Tuosta aamulenkistä vielä sen verran, että olipa mukava juoksukeli - viijentoista huitteilla lämmöt. Kiekontiellä nähtiin isohko fasaanipesue. Aika lähelle ne päästää, mutta kyllä siinä matkaa kiinniottoon jää.

                    LOPPUKEVENNYS

                    "Lääkäri astelee miehen luo, jonka päätä on juuri kuvattu ns. "Pään CT" kuvauksella. Hiki virtaa hieman mahakkaan miehen kasvoilla. Jokainen odotettu sekunti on pitkä. Sitten lääkäri katsoo konettaan ja toteaa: -"Tästä pään kuvasta... kuuleppa...ei täällä näy mitään". Mies huokaisee helpotuksesta. Pään sisällä ei siis ole mitään? Iloista? Iloinen standarti on tyhjä pää... "ei siellä mitään oo". Great-think.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2014