SALAKISAN POROTTAVAA TUNNELMAA

                      Kun lähdin harkisemaan salakisan juoksua Kuusaan puolimaratonilla oli minulla kolme asiaa mietittävänä. 1) Ehdinkö palautua pep2016km pitkälle (57,5km) matkalle, joka on tästä tasan 2vko:n kuluttua. 2) Pääsenkö siksi hyvään suorituskykyyn, että voin juosta reilusti alle entisen ennätyksen (1.31.32). 3) Jos juoksen, kelin pitää olla tarpeeksi viileän (mielellään alle +19), jotta voin toteuttaa kaksi ensimmäistä tavoitetta.

                      Kisa-aamuna ennuste lupaa +25 ja tuntuu kuin +28. Mietin kyllä tovin, että onkohan tässä nyt mitään järkeä!? Olin kuitenkin saanut hyvällä ja tuottavalla harjoittelulla nousseen kunnon muutettua omalle tasolle verraten hyvälle suoritustasolle. Suomeksi kunto oli niin vahva, että en pelännyt edes hellettä.

                      Aamun verryttelyssä jalka tuntui edelleen olevan lennokas. Kisapaikalla tyydyin vain 1,5km verryttelyyn, sillä ilma oli niin tukala, että koitin pysyä vain varjossa niin pitkään kuin mahdollista salagoutsin neuvon mukaan. Urheilujuomaa join tasaisesti viimeiset 1,5h ennen kisaa, ottaen vain viimeisen 30min aikana ennen starttia pikku naukkuja vettä. Nestetasapainosta vaaliminen on tälläisilla hurjilla keleillä ensiarvoista.

                      Kisa lähti liikkeelle odotetusti. Pidätellen rullailin ekan kilsan 4:04 ajassa. Olin päättänyt lähteä nimittäin alusta asti puotteleen tasaista 4:05 -tahtia. Hieman jopa huvitti kun hengästyneitä immeisiä oli vasemmalla ja oikealla. Oli kiva pystyä aloittamaan puolimaraton helposti. Toinen kilsa myös 4:04. Kärpäsiä tippui vierestä ja olan takaa - sen sijaan imaisin varttimaratonin 2:n ja 3:n kiinni ja jäin heidän peesiin lasketteleen. Meno oli nautittavan helppoa ja tuossa vaiheessa sykkeetkin alle 160:n. Minulla anaerobinen kynnys on noin 165-166, eli sen yli ei oikein kärsi pitkään mennä niin jalat täyttyy maitohapoista.

                     Kolmas kilsa tuli 4:07. Join tuolla kilsalla juottopisteeltä, eli edelleen vähintään samaa kyytiä. Aurinko kävi pienen hetken pilvessä, mutta päättikin sitten porottaa täydeltä taivaalta koko loppukisan ajan. Oli kyllä pehemoonen keli. Luvattuja sadekuuroja ei sitten tullut ollenkaan. 3,4,5,6, kilsa mentiin kohtuu hyvää hiekkatietä. Kuitenkin asfaltille palatessa huomasi, että on se vaan asfalilla napakampi askel.

                     Neljäs kilsa 4:15. Keskari lompsotteli alespäin. Juoksu tuntui yhtä hyvältä ja jalka lauloi helposti. Ilma alkoi vain hiljalleen ottaa omaansa. Viides kilsa 4:10. Sykkeet tulivat pikku hiljaa anaerobisen kynnyksen tuntumaan 164-165 huitteille, joten loppu oli sitten niillä seuduin asumista.

                   Vauhti hiipui ja hiipui, mutta niin näkyi tekevän suurimmalla osalla muillakin. Juoksu oli kuitenkin edelleen helppoa, rentoa ja lihakset pelasi erittäin hyvin. Samoin nesteet imeytyi. Keli vain otti osansa. Kierroksia ei ollut vara lisätä, sillä silloin maitohapot ottaisivat oman roolinsa.

                   9km kohdalla nousi takaa vierelleni Jukka Eskelinen. Kyselin, että onko hän mistä sarjasta. Hän tuumasi että samasta ja että sen näkee numerosta. No niinpä näkyi olevan. Manasin hänelle homman järjettömyyttä, ja että aikatavoitteet ovat karanneet. Jukka tuumi, että tällainen keli vaikuttaa hänen mukaan helposti n.5min tulostasoon. Kysyin Jukan tavoitetta. Hän sanoi, ettei hän laita näin kuumille keleille tavoitetta vaan yrittää päästä vain maaliin. Kysyin vielä, että minkälaisia aikoja hän on juossut. Vastaus 1.25-alkuisen keväällä. Samalla tajusin, että juoksen parhaillaan oikeastikkin hyvää juoksua eikä vain tuntemuksellisesti.

                   Ensimmäisen kierroksen täyttyä kuulin myös kuulutuksesta, että olimme M40 sarjan kaksi ensimäistä. Jopas nosti fiilistä ja syytä juosta taas jostakin - eli ajan sijaan juostiin sitten pytystä. Hauskaa ja humoristista, että ylipäänsä kisoista pitää jakaa palkintoja. Jokainen kuitenkin juoksee ensisijaisesti itseään vastaan, mutta antaahan nuo rihkaman tavoittelut oman hauskan syyn pinnistellä ja ponnistella kohti maalivaatetta.

                    9-20km kilsa menivät kaikki muuten väliin 4:31-4:39, joten tasaista helepon reippaan vauhtia Vk-kovan sykkeillä, joten kyllä tuo oli ainakin minulle aivan tappokeli. Kuitenkaan ei tullu mitää totaalista kanttausta, kun jalat pelasi loppuun asti tosi hyvin.

                    12km näkyi juottopiste. Minä: -"Varmaan pitää juua tällä kelillä vähä joka pisteeltä". Jukka: -"Mulla hölskyy niin mahassa, että taidan jättää väliin". Sen jälkeen Jukka oli noin 40-50m edellä enkä saanut eroa kiinni ilman harakiririskiä, joten tyydyin seuraamaan tilannetta 164-166 sykkeillä saallistusetäisyydellä.

                    Toinen kierros oli tosi helppoa juoksua tavallaan. Hengitys oli tasoittunut ja toimi tosi hyvin. Jalat pelasivat nätisti. Kierrokset oli vain koneessa tapissa, joten olin vain ikään kuin reippaalla hölkällä. Kyllä se on helppoa kun on pohjat kohdallaan :)

                   Olo oli siksi hyvä mm.5km ennen maalia että jaksoin helposti kannustaa kansakisaajia. Osalla oli vähän tiukemmannäköistä, ja osalla oli myös hymy yhä huulilla. 

                   Kolme kilometriä ennen maalia aloin ottaa omasta pienestä koneesta, mutta isosta korista hieman riskillä kierroksia. Kenties Jukalla oli peruutuspeilit, sillä jokainen tiukempi pätkä tuntui valuvan hukkaan, kun ero ei supistunut. Toisaalta hienoiset riskitehonlisäykset ei liikuttaneet koria kuin muutamman sekunnin/kilsa ripiämpää, joten enempi näennäistä kaiketi.

                  Halusin kuitenkin juosta maksimit piruuttani loppuun asti. Onhan se tämä hellekelikin käännettävä ja katsottava loppuun asti. Suunnitelmat noin 50-100m etäisyydellä Jukasta oli kaiken aikaa villit, mutta toteus jäi enempi valjun puolelle. Tiesin kuitenkin, että aina kannattaa yrittää loppuun asti, sillä tällaisilla pikamatkoillakin voi alkaa kaverillakin perna pullistuun ja pistosta pukkaamaan.

                  Iskin ja iskin, ja sain jopa Jukan kaksi kertaa kurkkaamaan taakseen. Kuulinkin sitten, että minun 6vrk kisajutut oli pistäneet miehen jonkin sortin valppauteen :) Meinasi Jukka jälestäpäin, että oli pelännyt minun hiipivän kuitenkin eron jossain vaiheessa kiinni. No ei hiivitty vaikka tykitin lopussa hyvää haipakkaa ja syötin menemään oikein toden teolla mitä tossuista lähti. Loppuaika 1:32:55 ja eroa voittajaan 13 sekuntia. Kiitos, Jukka! Teit tästä hienon kokemuksen.

                   Taistelu ykkösijasta on päättynyt :)

TULOKSET

KUVIA

NAISET PUOLIMARATON

         Kuvassa vasemmalta: Kirsi Anias(3.), Aino-Maria Jääskeläinen(2.) ja Eija Hartikainen(1.)

NAISET 40v PUOLIMARATON 

                   Kuvassa vasemmalta: Katri Hautakangas(2.), Mervi Vähäkangas(1.) ja Tarja Lyytinen(3.)


MIEHET PUOLIMARATON

 

                  Kuvasssa vasemmalta: Joni Holmström(3.), Naveen Kohtaniemi(1.) ja Kalle Ervasti(2.)

MIEHET 40v PUOLIMARATON

Vasemmalta: Jukka Kitinprami (3.), Jukka Eskelinen (1.) ja minä (2.)


SELFIE KUVA YHDESSÄ NAVEEN KOHTANIEMEN KANSSA

 

  JUOKSIJAT SAIVAT RUOAN KISAN JÄLKEEN

 

               Vasemmalta: Raimo Aho ja Mervi Vähäkangas N40 1.sija!

                    Kisan jälkeen tuli juotua kopollakourin urheilujuomaa ja nestettä, sekä tehtyä heti parin kilsan verkka. Kisan jälkeen huolellinen ravinnon saanti ja nesteytys ovat jatkuneet. Vielä tästä lähden pian pienelle verryttelylenkille, joten tänään tulee tälle vuodelle täyteen myös 3000 juoksukilsaa. Ensi viikko on palauttava viikko, etenkin viikon alkupuolisko. Viikon loppupuolella aletaan hieman jo käynnisteleen jalkoja, sillä seuraava jalkojen lauluesitys pienellä koneella ja isolla korilla on La 13.8.2016 Pyssymäki Extreme Polkujuoksu. Muistakaahan ilmoittautua! Tästä.


 Onni Vähäaho, Nivalassa 30.7.2016      

KESÄLOMA

                            Niin se vihdoin koitti - kesäloma! Lehdet ovat kellastuneet ja osin jo tippuneet. Yökaste kastelee varpaat, jos aamusta heinikkoon eksyy. Kesäloman aikana elokuussa voin saada Elloksen joulukuvaston? Yhtä kaikki, loma voimaannuttaa, jollei tyri sitä autuuden mahdollisuutta, joka on loma-sanan sisälle kätketty. Osaatko/osasitko sinä olla lomalla?

                           Minun loma on yhtä-aikaa täynnä kliimaksia ja sopiva ripaus arvaamattomuutta - täyttämätöntä tilaa. Mukaan mahtuu myös yhdet hautajaiset. Sedän viimeisen matkan kunnioittaminen, sedän, jonka kanssa olin tekemisissä varmaan jossain 9-12 vuoden tienoilla viimeksi. Näin ollen suhde setääni jäi etäiseksi. Sedällä oli terveenä ollessaan kostea lomavaihde päällä suurimman osan vuodesta. Viimeiset 10 vuotta vuoteen omana. Minusta tuntuu hyvinkin armolliselta, että tuosta tilanteesta pääsee pehmeämpiin vuoteisiin, tuonne ylemmäs. Hautajaiset pidetään päivää ennen Pyssymäki Extreme Polkujuoksuja. Kontrastia on.

                           15 päivää aikaa kesän pääkisaan. 57,5km tuttuakin tutumpaa vaellusreittiä. Silti siinä on haastetta - aina. Kunto on kuitenkin parasta mitä se on ikinä ollut. Olen nauttinut suuresti tästä kehitysaskeleesta. Saatan käydä jo hieman irrottelemassa jossain kisassa kenties ennen PEP2016 -kisaa. Jos sää sallii ja jaloissa on sopiva kutka, joka voisi enteillä jalkojen iloista laulantaa. Turhanpäiten ei viitsisi lähteä lykkään isoa kovaa. Vai kannattaisiko sittenkin vähän antaa hapenottokyvylle lisähuutia? No, jää nähtäväksi.

                           Parasta lomassa on kiireettömyys. On ihana herätä aamulla ja rakentaa päivä keholle ja mielelle mieleiseksi. Aivan oikein! Eihän se tietysti aina niin mene, sillä perheellisenä miehenä päivän ovat saattaneet täyttää puolestani perheeni naiset, jolloin sisältö voi olla hieman vastapainoisempaa, joka on aina voimaannuttavaa. Lomalla ei voi muuta kuin voittaa.  

                           Nautitaan päivistä, sillä jokainen niistä on ainutlaatuinen. Koskaan ei tiedä milloin tummuu ja siksipä onkin tärkeää ottaa ilo juuri tästäkin päivästä yhdessä lähimmäisten kanssa. Fyysinen vahvuus ja loputon suomaaston poljentakykykin rakentuu henkisellä vahvuudella. On tärkeää päästä asiansa päälle. On uskottava siihen mitä tekee ja antaa sitten vain jalan laulaa. Niin se menee.

                           Lopuksi: Juoksun harrastajana sitä on aina ensimmäiseksi huolissaan omasta kestävyydestään, aivan kuten ovat naiset huolissaan ulkonäöstään.


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.7.2016

ULTRAVIERAS PEP2016 REITILLÄ

                 PASI KOSKINEN OLI TESTAAMASSA PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU 2016 -REITTIÄ.                  

MUISTAKAA ENNAKKOON ILMOITTAUTUMINEN ON HALPAA TÄSTÄ !!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.7.2016     

ENNAKKO-ILMOA JÄLJELLÄ ENÄÄ 2 VIIKKOA

                    Aika rientää ja rennonletkeään polkujuoksufestariin, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 - tapahtumaan, ennakko-ilmoittautumista on jäljellä enää kaksi viikkoa. PEP2016 on liikunnallinen tapahtuma kaikille. Paljon on tullut kyselyjä hupisarjasta, jossa voi pukeutua hassusti ja liikkua samalla 12km jo sangen hyväkulkuisella perhereitillä. Hupisarjassa ei ole kuitenkaan velvoite pukeutua hupisasuun vaan matkan voi kävellä/hölkätä myös ihan normi kamppeissa vanhanajan kuntosarjan tyyliin.

                  PEP2016 on herättänyt innostavan laajaa kiinnostusta. Ilmoittautumisia on tullu jo mm. Oulusta, Tampereelta, Kuopiosta, Joensuusta, Helsingistä, Jyväskylästä, Vaasasta, Kaustiselta, Torniosta, Riistavedeltä, Mikkelistä jne.

                   Kannustan ilmoittautumaan ennakkoon. Se helpottaa meitä järjestäjiä ennakko valmistautumisessa. Ennakkoon voi ilmoittautua TÄSTÄ. Haasta siis itsesi, kaverisi, ystäväsi tai/ja työyhteisösi ilmoittautumaan tapahtumaan!

KUVA AUKEAA ISOMMAKSI KLIKKAAMALLA...

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.7.2016.   

KEVENNYKSEN VUORO

                    Kokkolan reilun 130km retkeilyksi menneen n.18h ultrajuoksun ja kesäkuun 1.päivän I-SR2014 koko lenkin (58km) kuvausjuoksun jälkeen pääsin nopeasti kiinni takaisin kehittävään harjoitteluun. Vielä Sievin Trail Runilla 11.6. olin melkoisen kanttura jumissa, mutta jo viikkoa myöhemmin jalka oli sopivan kepeä monenlaiseen rallatteluun. Sainkin tehokkaita harjoituksia ja myös ihan näin kilpailukaudelle suhteutettuna sopivasti määrääkin. Kaiken aikaa kuitenkin arvellutti, kestäisinkö niin isoa tehosuhdetta versus kevyet harjoitukset.

                    Juhannuspolkujuoksujen puolimaraton Vk-kovana oli melkoinen jyystö. 113min kovaa juoksua polulla. 8 päivää sitten juoksin (130 sykkeillä) jälleen I-SR2014 koko reitin, eli 58km. Tunne oli kevyt, vaikka aika oli kovempi kuin viime vuoden kisassa. Ja tuo vielä tulvakelissä juostuna. Kevyestä tunteesta ja teholukemista huolimatta tuo oli tietysti sen verran kova harjoitus, että siitä menee aina tovi toipuessa. Eli tarjottu on kapulalle laulun sanoja ja iloisesti ovat kapulat niitä rallatelleetkin vaan tulipahan tännään toppi.

                   Toissapäivänä juoksin NELJÄ eri harjoitusta SAMANA päivänä. Tosin lyhyitä, mutta määrää tuli yhteensä lähes 25km ja mukana mm. ratavetoja ja juoksua VESURIN kanssa metsässä. Alkukantaista? S-tana, kulla lähtee! Vesurijuoksussa oli kyllä vinhaa esi-isien tunnelmien aistintaa vesuri pystyssä lämpösaappailla polkujua hölkätessä. Mutta neljä lenkkiä... Kyllähän se tännään näky ja siihen päälle tuhti auringon paiste yli 20 lämmössä - hieman väsynyt ja juminen jalka ja sopiva tuulikulma vastaan. Eihän siitä kovasta juoksusta mitään tuu. 2km@4:04(159) ja vihelsin pelin poikki ja juoksin lopun lenkin sitä sun tätä Vk:ta pikku ketutuksessa mm.9km4:39(153). Koko järvenkierto surkeaa räpellystä 22km@4:58(148). Eli Veekoota Pk2:n vauhilla. Kyllä siinä astmaatikolla oli mukavaa ja lenkin jälkeen paino 80,4kg. Eli veti kyllä kuivaksikin, vaikka Keijo alkumatkasta ansiokkaasti juottikin.        

                     Tarviihan se välillä nousukunnon ja vauhdinhurman keskelle tulla paskojakin lenkkejä. Sehän on sama tilanne ku suunnistaja vetää oikein kunnon pummin niin sitten on hyvä hetki korjata kompassilla suuntaa. Ja nyt ois tullukkin 6pv kevyt jakso, joten oikeilla jäljillä, mutta edeltävä harjoittelukin oli mennyt liian kovaksi minun rahkeille TÄLLÄ kertaa. Ensi kerrallahan saatan tuon kaiken kestää, sillä tämän hetken kunnon ja harjoitettavuuden kanssa ollaan tässä tilanteessa ja muutaman kuukauden päästä taas eri tilanteessa - joko paremmassa tai huonommassa. Tärkeintä on kyetä tulkitsemaan harjoittelusta tulleita merkkejä. Jälkiviisaana voisin itselleni viisastella, että olisi pitänyt höllätä jo pari-kolme päivää sitten. Mutta minkäs teet kun intoa piisaa ja fiilis on tapissa, sekä kunto jatkuvassa nosteessa. Eikä tässä paljoa tullu vedettyä yli, se on vain näin isoissa määrissäkin pienestä kiinni... että juokseeko sen vesurin kanssa vai käveleekö - se voi joskus näkyä kahden päivän päästä kovassa harjoituksessa.

                      Summasummarum. Kesän pääkisa on PEP2016 ja pitkä matka. Siellä 7:10-7:30 tulos kelistä riippuen. Kuivalla ajalla 7:10 ja tulva-aikana 7:30. Ja muut tulokset siltä väliltä, eli haarukka on tuossa. Siihen uskon ja tiedän pääseväni. Sen sijaan salakisan kanssa riippuu miten palaudun tästä pienestä jalkaväsystä/jumista. Salakisan suhteen ratkaisevin harjoitus ja mittari on La 23.7. jolloin ohjelmassa on järvenkierto Verryttely 3km + Reipasta 16km + Verryttely 3km. Reippaan osuus pitää mennä alle 4:25 kilsatahtia, alle 150 keskisykkeellä. Tietysti voi vähän säätä (esim.tuuli tai korkea lämpötila) huomioida suorituskykyä arvioidessa, mutta noin suurinpiirtein tuolleesti pitäis mennä. Toisaalta muutama päivä sitten noin nelosen vauhti tuntui siksi helpolta, että uskon olevani riittävässä suorituskyky kunnossa, kun salakisan hetki koittaa. Tavoite on toki vanhaan ennätykseeni verraten kova. Mutta eikö sen niin pidä ollakkin?

                      Mielestäni tulevan salakisan todennäköinen reiluhko ennätysparannus on vain luonnollinen jatkumo. Kunto on noussut siksi selkeän stepin niin onhan se luonnollista, että myös ennätykset paukkuu matka kuin matka. Nyt tarvitaan vain malttia ja tarpeeksi kevyttä niin päästään takas ns. juoksun päälle.

                      Lopuksi: Tässä hyvä Juuso Simpasen luento. Kannattee tsekata. Nuori ja lahjakas ultrajuoksija, joka on jo nyt kova ultrajuoksija. Pikkasen päälle 8h debyyttisatanen ja Karhunkierroksen 160km kisan eka puolikas meni 9h:n. Että on kompetenssia ja tukalla mittaa (hah-hah-hah-haaa). Juusohan juoksee myös Pallaksella tulevana viikonloppuna 134km ultrapolkujuoksukisan, joten mukava seurata miten hän pärjää muita hurjia vastaan. Onhan siellä paljon kovia kavereita liikkeellä mm. "Hyvällä höökillä" ;=)))

                     Toisena asiana: Tässä hyvä tarina vaellusreitiltämme puhtaan vaeltajan näkökulmasta.

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2016 

PEP2016 - KUUKAUSI ENNAKKO-ILMOA JÄLJELLÄ

                         Niin se aika vaan rientää. Enää tasan kuukausi aikaa ennakko-ilmoittautua Pyssymäki Extreme Polkujuoksu tapahtumaan (PEP2016). Ilmoittautumalla ennakkoon pääset halvemmalla ja vaivattomammin kisapaikalla, noutamalla vain numeron ja kisamatskun. Ilmoittaudu siis jo tänään :=)

ILMOITTAUDU TÄSTÄ

JO ILMOITTAUTUNEIDEN LISTA (55kpl) kirjoitushetkellä

PEP2016 FACEBOOK

PEP2016 KISASIVUT josta löydät kaiken olennaisen INFOJA ja OHJEITA myöden.

TIESITKÖ TÄMÄN PEPISTÄ??? (mm.ilmainen ruoka kaikille!!!)



TERVETULOA VIIHTYMÄÄN!!! 

15 KERTA

                         Iso-Sydänmaanreitti on näin heinäkuussa yhtä-aikaa kaunein, raa´in ja raskain - uskallan sanoa koko maassa. Nousumetrejä koko 58km reitillä on hieman yli 200m, joten nousuilla ei mällätä, vaikka teknisimmässä osuudessa reittiä muutama terävä pinkasu onkin.

                         Pohjois-pohjanmaalla on tullu viimeisen reilun vuorokauden aikana vettä kuin aisaa ja ripotellen kotvan sitäkin ennen. Edessä oli kesän märin reitti, mutta kuinka märäksi se olisikaan ennättänyt. Siitä lähdin ottamaan selvää. Tutusti kimpsut ja kampsut kasaan ja klo.8:ksi Pyssymäkeä kohti. klo.6.57 olivat startanneet Lahnajärventieltä Ylimäen Lasse ja Leppälän Jouni I-SR2014 pidemmälle takalenkille, jonka matka on n.36km (n.10km vähemmän Pesänevantieltä).

                       Ajaessani Pyssymäelle näkymä oli jotenkin lohduton ja hurja. Vesi lainehti pitkin stadionia ja uutta vihmoi kovan pohjoisen puolen tuulen kera. Olin kuitenkin käynyt tullessani itseni kanssa lyhyen keskustelun, jossa lupasin itselleni ottaa kaiken irti tulevasta raa´asta kelistä. Harvoin tulee näin paskaa keliä. Minun monenlaisia touhuja nähnyt vaimonikin tuumasi, että meinaanko todella lähteä tällaisella kelillä.

                      Lopulta klo.7.58 painoin starttinappulaa ja lähdin rennon letkeästi liikkeelle. Muutaman sadan metrin jälkeen näkymä oli jo lohduton myös polulla. Polku oli vettä täynnä stadionin nurmiosuudella, jopa pieniä puroja virtasi suuntaan jos toiseen. Ilokseni huomasin kuitenkin jalan olevan tänään kepeän, eikä ne ollut ainakaan aluksi moksiskaan vaan nousivat aina terhakasti puolen metrin vesi vanoistakin. Ollaan kilpailukaudella, joten näin sen pitää ollakkin - tossu syönnillään. Viiden ja puolen minsan molemmin puolin pistelin puhtaita hölkkäkilsoja. Kivaa kyytiä matalilla sykkeillä purojen seassa.

                     Reilun kolmen kilsan kohdalla puskettiin virtaavaa puroa ylöspäin. Palatessa mm. tuo paikka oli jo jonkun verran kuivahtanut. Tähän aikaan vuodestahan kasvit/puut imee vettä isolla kauhalla. Reitin eri kohdat tulivat nopeasti vastaan. Voi että nautin. Säästellen, mutta silti jotenkin niin lennokkaasti. P1 ja P2 väli oli kaamean heinittynyt muutamista paikoista. Ihan sokkona ja varoen sai painaa. Ainakin kaksi siltaa oli myös tulvan vietävänä. Tämä reitti on todella keliherkkä. Tuo osa reitistä oli todella raskas. Stadionilta (n.750m viime vuoden lähtöpaikkaan lisää/sivu, yhteensä 1,5km) lahnajärventielle (12km) oli silti mennyt vain 1h17min. Tasan kaksi tuntia aiemmin olivat Lasse ja Jouni menneet. Olihan tässä takamatkaa ja pojat olivat saaneet Tornion seuroista ilmeisesti sellaisen buustin, että kävelivät vallan hurjaa vauhtia.

                    Yllättäen väli P2 - P3 oli parempaa polkua kuin väli P1 - P2, jossa runsas heinän ja vesakon kasvu peitti polkua. 13km kohdalla iso koppeloperhe säikähti kunnolla tuloani. Huusin heille vain "-Pojat, pojat koppelon pojat" ja jatkoin kepeää menoa kohti pesänevaa. 16km kohdalla kaaduin eka kerran. Päätin samalla liristää. Lähtiessäni taas juokseen tuntui, että jäi huonosti. No eihän sitä enää löytynyt. Kylmään viimaan ei pitäis pikkupoikia laskea.

                   Pesänevantielle saavuin ajassa 1h57min. Kesäkuun 1.päivän aikaa (8h34min) 18min edellä. Oli tosi freesi-olo ja kevyt jalka yhä. Myös P3 - P4 väli oli pääosin hyvässä kunnossa. Heti P3 lähtiessä oli silta murtunut ja vaikeasti mentävissä kuten myös seuraava silta. Myös hieman metsätöiden jälkiä samaan syssyyn.

                 P4 saavuin ajassa 2h54min. 21min edellä kesäkuun aikaa. Pojat olivat ohittaneet saman kohdan 1h13min aikaisemmin. Poikien vauhtia piti hämmästellä, sillä olin tullut itsekkin hyvällä jalalla vaikkakin leppoisasti. Keskisyke oli koko reissun 130-133 välillä päätyen ensin mainittuun.

                 P4 - P5 väli on aivan karmea. Polku on ainakin tähän aikaan vuodesta monin paikoin täysin piilossa/kadonnut. Hieman ennen Syyryä olevalla heinäkankaalla ja sen läheisyydessä kasvoi nelosluokkalaisten kokoinen horsma ja heinä. Mene siinä sitten. Tämä on kuulkaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun kisojen pitkän matkan haastetta!  Metsäkoloja, kiviä, pitkää heinää, kosteaa, juurakkoa, mitä kukin haluaa. Syyryssä oli vielä hyvät voimat, mutta päätin silti vielä vähän himmata entisestään seuraavalle vitoselle (P5 - P6), joka on tunnettu haasteellisuudestaan. Tuolla välillä polku oli tosin taasen kuletunnäköinen. Metsämiesten/naisten käytössä? Sen sijaan sillat olivat vaarallisen kehnoja/katkenneita paikoin. Vaatii pientä käyntiä tuolla seudun.

                Lenkkiryhmän nestori kyseli whatsapp-viestillä kelistä. Vastailin hänelle ja ryhmälle, sekä yllytin käymään kokeileen tänään reittiä. On kokeilemisen arvoista. Harvoin on silti näin märkää.

                 P6 saavuin ajassa 4h6min, eli 34min nopeammin kuin kesäkuussa, silloin muuten keskisyke oli peräti 15 pykälää tämän päiväistä korkeampi, joten sangen helpolla pääsin tänään. Pojat olivat menneet tuosta ohi 41min aikaisemmin. Kylläpä tuli pitkä jälestämisopertaatio. Laskin, että menevät hitaampaa.

                P6 ja Pyssymäki 25km kyltin välillä (n.700m) oli kolme puuta kaatunut polun päälle. Ainakin kaksi niistä oli vanhoja. Yksi uusi. Iso-Juurikkajärvellä tuuli kovasti - alkoi taas satamaan kunnolla. No, eipä tuossa enää mikään paikka kuiva ollutkaan.

                Iso-Juurikan laavulla oli taas jokin lintupesue. Meinasin vahingossa astua yhden poikasen päälle. Ehdin kuitenkin väistää. Kilsaa aiemmin ilmeisesti hirvisonni äännähteli jossain lähellä. Ilmeisesti kuuli tuloni. Kyllä tuolla on niin oikeassa paikassa.

              Poikia ei vain näkynyt eikä kuulunut. Itse nautin suunnattomasti kevyestä jalasta, se kun ei ole tuolla reitillä itsestään selvyys vaikka Pk2 alarajoilla mennään. Maraton täyttyi ajassa 5h36min. Puolimaraton oli täyttynyt ajassa 2h30min. Noin 500m ennen Pyssymäki 15 kylttiä oli yksi iso kaatunut puu. Hieman sitä aikaisemmin oli kadonneita siltoja. Pienissä, vähä virtaavissa ojissa vesi oli todella korkealla. Myös vesi oli laittanut monia siltoja hauraaseen kuntoon. Paljon muutoksia kesäkuun kierron jälkeen reilussa kuukaudessa.

              Iloista hölkkää kohti pesänevaa. Saavuin pesänevalle JA AHAA! Täällähän ne pojat ovat suota ylittämässä vesisateen piiskatessa. Otan Koskismaisen 6d kisan 5:nen päivän jyräävän askelluksen ilman aurinkohattua. Ruoto hieman koukkuun ja vääjäämätöntä menoa kohti suon toista reunaa ja poikien selkää. Kohta toinen pojista uppoaa lantiota myöden suohon, mutta nousee nopeasti ylös. Minä kynnän eteenpäin pr...

               Hienoa paiskata kättä uuden tuttavuuden kanssa ja nyökätä jo tutulle. Lassen ja Jounin kanssa menemme yhtämatkaa n.2km heidän lenkin päätepisteeseen. Pyytäessäni pojat vetävät hieman paremmilla kohdin juosten ja vauhti riittää vallan mainiosti. Ei tässä mitään aikoja olla tekemässä.

               Pojat suostuvat myös keräämään täyttöpulloni menomatkan kätköstä, ettei minun tarvitse sitä erikseen hakea. Iso kiitos siitä vielä! Oli iso helpotus. Täytän litran laimennettua mustikkasoppaa juomapulloihini ja muutaman sanan poikien kanssa vaihdettuani lähden kohti viimeistä 12 kilsaa. Pääsen vain 100m, kun kompastun ja lennän kuin leppäkeihäs suoraan vesilätäkköön. Vain kaali jää veden päälle. Luulinko olevani pesäpallisti?

              Jatkan edelleen riemusta soikeana vaikka vastaan virtaa puro pitkin muutama viikko sitten pölissyttä polkua. Vähennän kävelypätkiä, ollaan loppumatkalla ja meno maittaa. Varon silti nostamasta tehoja. Noin 130 tietämillä pysyy.

              7km ennen maalia alkaa siinä määrin painattaan, että täytyy tehdä syväkyykky! Kokeilkaapa 7h metsälenkin perään mennä syväkyykkyyn. Autuas tunne. Siinä ei passaa rampata tai istuu rahan päällä. 51km takana. 7km edessä. Vielä perään hajoaa paidasta vetskari, mutta saan sen varmaan minsassa korjattua. Ei vihti maha pystyssä juosta pyssiksen parkkiselle :) Vauhti varkain kiihtyy. Huumaa.

              4km ennen maalia menen laskemaan, että ehdin 7min kilsavauhdilla märkää vastamaavoittoista polkua pitkin sub750 aikaan. Kohennan hieman askelta, mutta edelleen tullaan helposti.

Lopulta olen maalivaatteen alla ajassa 7:49:17h. Matkaa kertyi 58,08km, elikkäs 58km. Keskivauhti oli 8:05min/km. Keskisyke 130. Kaloreita paloi 3900tsipaletta.

Sää: +11..+13, tuuli 4-6m/s, ei tuntunu monessakaan kohtaa metsässä, vaihteleva vesisade...

Muuta: Runsaat sateet oli tehneet osasta poluista puroja.

Märkyys oli kokonaisuudessaan luokkaa 9/10. Pienet ojat tulvivat ja osa siltapuista oli irronnut veden mukaan.

Lenkki itessään oli yksi helpoimmista juosten tehdyistä koko lenkin kierroista. Ei kramppeja. Pulpetilta-pulpetilla (pep2015) osa 7:40:40, joka on peräti oma ennätys. 

P2:lta 0,5L täyttöjuomaa, P8:lta 1,0L. Juomaa (vesi + urh. + mustikka) meni yht. 4,3L. Suolasalmiakkeja 0,5dl, muuta karkkia 1dl ja suolapähkinöitä 0,5dl, iso snickers, iso mars. 4magnesiumtabua, 5suolatabua.

Varustus: Poikkimäen Timon suosittelemat 2XU kompressiotrikoot, jotka on Kärkkäiseltä. Nuo pökät jalassahan tuntui kuin olisi lentänyt! Voin suositella. Kärkkäiseltä saa kyllä halpoja ja laadukkaita varusteita vaikkapa polkujuoksuun. IceBugin Zeal nasturit oli puolestaan koeajossa noin pitkälle. Pito oli mainio ja keveys. Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi, sekä Salomonin adv skin3 juomavyö. Kalliita, mutta laadukkaita kamppeita netistä kaksi viimeisintä.

Lasse Ylimäki ja Jouni Leppälä samaan aikaan kiersivät takalenkin. n.2km mentiin samaa matkaa. Pojilla meni n.36km takalenkkin aikaa kävelten 7:12:23h. Ripeää kävelyä!


Kiitos pojille hyvästä projektista! Luonto on taas antanut, ja me kiitämme. Olimme tänään liikkeellä asenteen ollessa asennossa ENJOY.


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2016   

VUODEN 2016 EKA PUOLIKAS

                   Ensimmäinen puolikas vuodesta on takana. Hyvä hetki hieman kurkistaa taakse.

                  Päällimmäinen ajatus vuoden eka puolikkaasta on yhä enempi oman tien löytyminen. Pikku hiljaa oma juttu muotoutuu. Niinhän se menee.

                  Harjoitteluinto ei voisi olla korkeampi. Samalla tunnen kehittyneeni kaiken aikaa. Asiat ei voisi olla paremmin. Kyllä tällaisesta olotilasta ihmisenlapsi nauttii! Perspektiiviä nautinnolle antaa elämän raakuus, jota vastapainona töissäni kohtaan. Ehkä siksikin osaan nauttia omasta hyvinvoinnista ja näen oman osan elämässä näin positiivisena.

                   Rustasin huhtikuun lopussa "LifeTime -tavoitteet". Samalla alkuvuoden aikana syntynyt palo saada ultrajuoksun ohella hieman vielä vauhtivaroja lisää on hieman vähentänyt harjoittelun kokonaismäärää. Toki 650h harjoittelutunnin tavoite oli 3-vuorotyötä tekevälle perheenisälle sangen kunnianhimoinen. Olen kuunnellut kroppaa ja nyt ollaan hieman perässä tuota tavoitetta, ja mitä ilmeisemmin siitä hieman jäädäänkin. Itsensä kuunteleminen on kuitenkin tärkeämpää kuin itsepintainen tavoitteista kiinnipitäminen.

                  Seuraava iso tähtäys kilpailullisesti on Elokuun 13.päivän lauantai, jolloin on Pyssymäki Extreme Polkujuoksut (PEP2016). Siellä oma matka on 57,5km. (Muita matkoja nuorten 5km, aikuisten 12km ja 26,5km tästä pääsee ilmoittautuun). Eli seuraava kisani on ultrapolkujuoksu kotireitilläni. Harjoittelussa on mukana myös paljon vauhtia parantavia harjoituksia. Tuo seikka saattaa liittyä ennen PEP2016 -kisaa olevaan salakisaani. Hah-hah-hah-haaa :=) Tarkoitus on paukasta kunnon ennätys tauluun jollakin matkalla jossakin. Mutta kattoo nyt... Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta elämässä koskaan ei tiedä huomista. Joten pidetään henkselin viilekkeet paikallaan.


TAMMI - KESÄKUUN harjoittelu

* 310 h
* 2625 juoksukilometriä
* 110km harjoittelu kävelyä
* 63km pyöräilyä
* 2h 40min jalkapalloa 


                     Harjoittelukauteni oli tammi - huhtikuussa ja nyt olen ollut kaksi kuukautta kilpailukaudella. Toki kilpailukauteenikin kuuluu harjoittelua kilpailujen välissä - ja osa kilpailuista on harjoituksellisia. Silti määrissä on selvä ero harjoittelukauden ja kilpailukauden välillä. Tammi - huhtikuuussa esim. juoksua tuli keskimäärin 463km/kk kun nyt touko - kesäkuussa juoksua on tullut keskimäärin 387km/kk.

                    Harjoittelukaudella tehty pohja kestää aina johonkin asti. Kesän aikaisella harjoittelulla pohjaa voi tilkitä, jolloin kunto saattaa kestää pidemmälle syksyyn. Syys - lokakuussa aletaan kuitenkin olla jo heikoilla jäillä.

                   Yhtä kaikki, nyt nautitaan kesästä ja harjoittelusta! Ja kilpailemisesta! Pyssymäellä nähdään! Muistakaapa ilmoittautua!!!

KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2016