Niin se vihdoin koitti - kesäloma! Lehdet ovat kellastuneet ja osin jo tippuneet. Yökaste kastelee varpaat, jos aamusta heinikkoon eksyy. Kesäloman aikana elokuussa voin saada Elloksen joulukuvaston? Yhtä kaikki, loma voimaannuttaa, jollei tyri sitä autuuden mahdollisuutta, joka on loma-sanan sisälle kätketty. Osaatko/osasitko sinä olla lomalla?
Minun loma on yhtä-aikaa täynnä kliimaksia ja sopiva ripaus arvaamattomuutta - täyttämätöntä tilaa. Mukaan mahtuu myös yhdet hautajaiset. Sedän viimeisen matkan kunnioittaminen, sedän, jonka kanssa olin tekemisissä varmaan jossain 9-12 vuoden tienoilla viimeksi. Näin ollen suhde setääni jäi etäiseksi. Sedällä oli terveenä ollessaan kostea lomavaihde päällä suurimman osan vuodesta. Viimeiset 10 vuotta vuoteen omana. Minusta tuntuu hyvinkin armolliselta, että tuosta tilanteesta pääsee pehmeämpiin vuoteisiin, tuonne ylemmäs. Hautajaiset pidetään päivää ennen Pyssymäki Extreme Polkujuoksuja. Kontrastia on.
15 päivää aikaa kesän pääkisaan. 57,5km tuttuakin tutumpaa vaellusreittiä. Silti siinä on haastetta - aina. Kunto on kuitenkin parasta mitä se on ikinä ollut. Olen nauttinut suuresti tästä kehitysaskeleesta. Saatan käydä jo hieman irrottelemassa jossain kisassa kenties ennen PEP2016 -kisaa. Jos sää sallii ja jaloissa on sopiva kutka, joka voisi enteillä jalkojen iloista laulantaa. Turhanpäiten ei viitsisi lähteä lykkään isoa kovaa. Vai kannattaisiko sittenkin vähän antaa hapenottokyvylle lisähuutia? No, jää nähtäväksi.
Parasta lomassa on kiireettömyys. On ihana herätä aamulla ja rakentaa päivä keholle ja mielelle mieleiseksi. Aivan oikein! Eihän se tietysti aina niin mene, sillä perheellisenä miehenä päivän ovat saattaneet täyttää puolestani perheeni naiset, jolloin sisältö voi olla hieman vastapainoisempaa, joka on aina voimaannuttavaa. Lomalla ei voi muuta kuin voittaa.
Nautitaan päivistä, sillä jokainen niistä on ainutlaatuinen. Koskaan ei tiedä milloin tummuu ja siksipä onkin tärkeää ottaa ilo juuri tästäkin päivästä yhdessä lähimmäisten kanssa. Fyysinen vahvuus ja loputon suomaaston poljentakykykin rakentuu henkisellä vahvuudella. On tärkeää päästä asiansa päälle. On uskottava siihen mitä tekee ja antaa sitten vain jalan laulaa. Niin se menee.
Lopuksi: Juoksun harrastajana sitä on aina ensimmäiseksi huolissaan omasta kestävyydestään, aivan kuten ovat naiset huolissaan ulkonäöstään.
Onni Vähäaho, Nivalassa 29.7.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti