On usein tullu hegumoitua erilaisilla vertailuilla aikaisempiin vastaaviin harjoituksiin, joista on ollut luettavissa hyvää kehitystä, eteenpäin menoa. On tärkeää tasapainon ja erilaisten tilanteiden tunnistamiseks osata ja uskaltaa tehdä vertailuja myös silloin, kun vertailun tulokset näyttävät miten heikossa kunnossa ollaan aikaisempaan nähden.
Vertailu tuli mieleen eilen illalla tehdessäni kovaa vertikaalitonnia matolla. Kovaa siksi, että se on kova reeni. Sitä ei ainakaan meikäläinen pääse helpolla. Matolla ei tule alamäkiä. Ehkä se siksikin on kova. Kanssareenaajat joutuvat näkemään liki 2h tiukilla olevaa, hieman ylipainoista hölkkääjää nauttimassa itsensä rääkkäämisestä.
Alla oleva vertailutaulukko näyttää kuinka hyvin reeni puri marras-tammikuussa. Kehitys oli kerrassaan upeaa. Samalla voidaan nähdä kuinka paljon kunto on laskenut paleltumavamman johdosta tulleen tauon vuoksi. On hyvä muistaa, että ensimmäisen kahden viikon aikana paleltumavamman hoidon alkuvaiheessa kaikki arkiliikuntakin loisti poissa-olollaan, ei vain reenit. Olin lähes vuodelevossa kaksi viikkoa. Senkin jälkeen meni kolme viikkoa supistetulla arkiliikunnalla ja olemattomalla reenillä. Vasta viisi viikkoa tapahtuneen jälkeen olen aloittanut jonkun sortin harjoittelun. Edelleen jalkaterien iho laittaa haastetta, eikä ihan satalasissa voi paahtaa menemään.
Nyt alla oleva taulukko on erittäin lohdutonta kertomaa. Toki tiedän, että aikaisempien vuosien aikana tehty pohjakunto auttaa minua pääsemään ainakin lähelle tuota joulu-tammikuun tasoa ehkä syksyyn mennessä. On hyvä muistaa, että olen pian 43-vuotta. Tein lujasti töitä ja etenenin todella hitaasti omassa kehityksessäni. Minulla ei ole lahjoja juoksuun. Siksi kehitys on ollut hidasta, mutta sitä on ollut, koska olen harjoitellut 500tunnista yli 600tuntiin usean vuoden ajan. Kun vuosien työllä kasvatettu hedelmä lipsahtaa repussa olevasta reiästä kohti vuosia kiipeämääsi vuoren rinnettä alaspäin, ei sen luokse löydä hetkessä. On tehtävä töitä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Nokan päästäni voi nähdä hien tippasevan tulevina kuukausina. Kaksi asiaa ratkaisevat: Halu ja Tahto.
Viikko on mennyt ns. "paremmin varpain". Eli paine on kadonnut. Iho on arka kylmälle, mutta tuokin asia on hallinnassa. Nyt on käsillä talvilomaviikko niin päätänkin kokeilla pukata ihan kunnon harjoitteluviikon. Ei mitään kauheita määriä tai tehoja vaan mielestäni kehittävää harjoittelua kohti päämääriäni - karhunkierros 82km, pep 57km ja puf 171km kisojani.
Su: Pk1 10km Savulanlenkki *** klo.10.50 Olkkosentieltä ja
klo.11.00 Uikko-Amisristeyksestä
Pk2 7km kylänkierto *** klo.17.00 Olkkosentieltä = 17km
Viikko yhteensä noin 123-125km juoksua.
Viikon aikana käytettävät tehoalueet. Reipasta (141-154) juoksua viikko ei sisällä
ollenkaan (korjaus: sisälsi n.9min), mutta kovaa 5km. Alla viikon aikana suunnitellut alueet ja kilsamäärät niissä.
Pk1 = 122 keskisyke tai alempi 90-92km 73% Pk2 = 123-140 syke 28km 23% Kova = yli 160syke (maitohappokynnys noin 165-167) 5km 4%
Eli aika keveillä tehoilla. Isoja tehoja vähän, mutta tässä ollaan vasta kuntoutumassa ja viikko sisältää rankan 26km lumipolku(umpihankeakin)lenkin, sekä vertikaalitonnitreenin matolla. Uskon, että tällä reenillä kunto kasvaa.
Katsotaan miten jalat antaa tämän suunnitelman toteuttaa. Niiden ehdoilla kuitenkin mennään.
.... Kenttäpelaajat päivitetään muutaman päivän sisällä...
NHL
TILASTOPÄIVITYS – MAALIVAHDIT
PÄIVITYSVÄLI:
7.12.2016-6.3.2017
(KT)
= Kaikkien aikojen tilastossa
KÄYTY
LÄPI TOP 300:sta300/300
Erityiset
huomiot:
Floridan ykkösvahti, Roberto
Luongo, 37, on aktiivien ykkönen ja KT:ssa sijalla viisi. Luongolla on 453
voitoa, 966 ottelusta. Luongo saalisti päivitysjaksolla vain 8 voittoa.
Upeat 17 voittoa jakson aikana
summannut Ny.Rangersin Henrik Lundqvist, 35 nousi KT:ssa kaksi sijaa sijalle 14.
Voittoja hänellä on nyt 403, 735 ottelussa. Samalla jakson aikana rikkoutui
siis myös 400 voiton rajapyykki.
Miikka
Kiprusoff on edelleen KT:ssa paras suomalainen 319 voitollaan. Sillä irtoaa
KT:ssa sija 26.
Paras aktiivi-suomalainen on Kari
Lehtonen, 33 (DAL) sijalla 36, 288 voitollaan, 597 ottelussa. Lehtosen nappasi
Dallasin hataran puolustuksen takana jakson aikana mukavat 10 voittoa. Lehtonen
on vain kolmen ottelun päässä 600 ottelun rajapyykistä.
Vasta 29-vuotias Carey Price (MTL),
nousi jo KT:ssa sijalle 47. Pricella on nyt 262 voittoa, 497 ottelussa. Viisi
vuotta vanhempi Pekka Rinne, 34 (NSH) on tilastossa seuraavana hänen edellään
(496ott. 263voittoa).
Tuukka Raskin, 29 (BOS), huikea meno
jatkuu. Rask nousi taas 12 pykälää KT:ssa ja on nyt sijalla 82. Hänellä on 197
voitoa, 381 ottelussa. Rask keräsi jakson aikana 16 voittoa joka on 9:neksi
eniten koko liigassa tällä jaksolla.
Washingtonin tähtimaalivahti,
Braden Holtby, 27, pelasi taas aivan uskomattoman jakson. Peräti 23 voittoa ja
7(!!!)nollapeliä vain 3kk aikana. KT:ssa Holtby nousi jo 100:n joukkoon ja on
nyt sijalla 95. Koko uran saldo on nyt 293 ottelua ja 183 voittoa, sekä 31
nollapeliä.
Jakson voitokkain maalivahti oli
kuitenkin Minnesotan Devan Dubnyk, 30, joka keräsi uskomattomat 23 voittoa vain
31 ottelussa. KT:ssa Dubnyk nousi sijalle 109. Hänellä on nyt 348 ottelussa 164
voittoa. Nykyinen tahti on siis sangen hurja koko uran lukemiin peilaten.
Pittsburghin ykkösmaalivahdiksi
vauhdilla noussut ja tulokaskaudella heti Stanley Cupin voittanut Matt Murray,
22, on kyllä vakuuttava tilastoiltaankin. 51 ottelua ja peräti 33 voittoa!
Huikea tahti. KT:ssa jo 300 joukossa sijalla 296.
Aluksi. Kuntoni on todella huono verrattuna mitä se oli ennen paleltumaa. Suorastaan paska. Tämä on fakta, ei vitsi, mutta silti sille saa - ja pitää nauraa, sekä vitsailla. Suorastaan kannustan siihen. Voin vannoa, että itse nauran tälle tilanteelle eniten. Mitäpä sitä muutakaan voi. Mitä sitä itkemään. Itketään sitten, kun menestytään. Iivo.
Laskin tuossa taannoin viikkokilsoja väärin ja ilmaisin ne tähän blogiinkin tietysti väärin. Anteeksi. Puolustus: Olin kolme viikkoa aika kuutamolla, vaikka en tiedä näinkö kuuta kertaakaan neljän seinän sisällä. Kaksi viikkoa meni täysin juoksematta. Kolmannella viikolla kinkkasin 21,3km. Tuolloin oli viikko 6. Viikko 7 oli myös lähes "jalaton". Varpaissa oli vielä kosolti painetta. 34,8km. Viime viikolla paine helpotti hieman. Viikko 8:lla tuli 44,8km. Painetta kertyi kuitenkin edelleen vasurin ykköseen, kuten ärsyttävän monesti se on tullut mainittua. Tämä viikko on siis viikko 9. Eikö vain? Vai olenko vieläkin sekaisin. btw. Tällä viikolla maanantaina varvas vihdoin löysäsi ratkaisevasti painetta. Olen päässyt juoksemaan jo kohtuudella. Varvas kuitenkin vielä aika ajoin rajoittaa ja muistuttaa, mutta edistys on ollut valtaisa. Varvas kuntoutuu sittenkin. Mies näköjään ei.
Ollaan lauantaissa. Huomenna en juokse. Olen juossut tälle viikolle 90,9km. Se on ihan kivasti. Viimeiset 51,9km 27h sisään. Rypäs? Ei sentään. Tuollainen määrä pitäisi pystyä juoksemaan neljässä tunnissa. Mukava kuitenkin, että vihdoin pääsin vähän juoksemaan. Tiistaina tulee paleltumasta 6 viikkoa. Varmistin sen kaksi kertaa.
Merkittävin edistys parin viikon takaiseen on kunnon osalta, että pystyn jo pienen matkan ja/tai ajoittain juoksemaan rehellisesti Pk1 alueella. Eli 122 sykkeellä tai alemmalla sykelukemalla. 120 alla on ollut todella vaikeaa pysyä. Siellä kuitenkin pitäisi pystyä tekemään kevyet. Tänään juoksin aamulla 5km. Neljä kilsaa 119 keskarilla. Palkitsin siitä itseni kevyesti kiihtyvällä reippaalla kilsalla. 4:18min kilsa. Keskisyke 153. Eipä ole kehumista tuossakaan. Tänään juoksin illalla kolmea minuuttia vaille 3h lenkin. Ohut sukka ja pörrösukka. Tervetuloa vanhuus! Riensin täältä ihmismiljööstä tuonne sydänmaan polkureitille. 26,7km lenkki. Viimeisest 4km melkoista raahautumista. Ei vaan jaksa, ei. Ei ole kuntoa, ei ole potkua. Mutta pitenee se päivä näinkin ja kesä lähenee. Ruma sana.
90,9km juoksuviikkoni taisi saada jonkusen innostumaan? Ei kannata. Tämä ei tuntunut perusviikolta. Tämä oli minulle tällä kunnolla tehtynä sekä kova että määräviikko. Tämä on tietysti kuitenkin se tie, joka vie minun venettä oikeaan suuntaan. Tällä viikolla hyviä lenkkejä kehityksen eteen. Kaikkien lenkkien datat oli paskoja. Mutta niitä ei nyt kannata murehtia. Itketään sitten, kun menestytään. Iivo.
Laskettelen 43 vuoden rajapyykkiä kohden. Kuten kaksi vuotta vanhemmalla Jagr´lla myös minulla, merkkipaaluja tuntuu tulevan joka viikko. Tuossa viikko sitten tuli 10 vuotta täyteen avioliittoa vaimoni kanssa. 10 vuotta hyvän renkaan sisällä. 10 vuotta elämää isolla E:llä. Huomenna juhlitaan. Monenlaista hauskaa ohjelmaa kahden kesken. Ehkä 90km viikosta pitää palautella kaksi päivää ja palaan kalpeana tiestölle vasta tiistaina. Katsotaan. Kalpeus sana vie lukijan mielikuviin. Totuus voi olla kuitenkin paljon punakkaampi.
Lopuksi. Suomen kieli antaa mahdollisuuden mielikuviin. Klikkaamalla kuvasta saat sen isommaksi. Siis kuvan :)
Koska kaikki eivät lue blogiani välttämättä hyperaktiivisesti niin pieni kertaus paikallaan.
Su 22.1. huomasin olevani jo jonkinlaisessa kunnossa, vaikka 26km polkutestijuoksusta jäikin sellainen kuva muikeasta 5:09min/km keskivauhdista huolimatta, että vielä ei irtoa. No ei ollut vielä tarviskaan. Ajankohdan mukaista.
Ti 24.1. juoksin I-SR2014 koko vaellusreitin (n.58km) noin 12h:ssa. Sain molempiin jalkateriin paleltumavammat. Pääosin II -asteen, mutta vasemman jalan 1-varvas ennätti edetä III -asteen paleltumavammaksi. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista paleltumavammaaa aikaisemmin. Ei edes esi asteita. Siksi tämä pääsi yllättämään. En ollut ensimmäistä kertaa tuolla hangessa rymyämässä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Viikot 4 ja 5 menivät kovien fyysisten kipujen ja osin pelonsekaisinkin tuntein. Oikeasti vasurin ykkönen oli menetys vaarassa muutamia päiviä. Tätä ei tainut kaikki tietää.
Kaksi viikkoa paleltumisesta yritin kokeilla jalottelua. Ei tullut mitään. Kokeilematta ei toisaalta tiedä. Myös viikko 6 meni hoitojen parissa. Tämä kolmas viikko olikin sitten henkisesti raskain. Olin odottanut palaavani liikuntakykyiseksi kahdessa viikossa. Totuus oli sittenkin pelätysti toinen. Juoksun yritystä koko viikolla 6 yhteensä 56km. Viikonloppuna alkoi työt. Työvuorojen loput oli yhtä tuskaa. Viimeiset tunnit hieman ontuen kävelyä ja jalkojen ylhäällä pitoa. Pelkät työvuorot olivat pitkään aikaan kovimmat harjoitukset.
Viikko 7. Tiistaina tuli jo neljä viikkoa täyteen. Vasurin ykkösvarpaaseen kertyi painetta aina vaan. Lopulta perjantaina tuli täyteen 7päivän jakso, jossa olin 6päivää töissä. Jokainen noista työvuoroista päättyi jonkin sortin ontuvaan kävelyyn ja paineeseen varpaassa. Tuli ajatuksiin, että saattoi olla tämä "kausi" tässä. Lauantaina kohtuullinen kevyt 10km lenkki. Koko viikolla minulle erittäin vähäinen 44km juoksumäärä. Olin juossut vasta 100km helmikuussa.
Monet ovat hegumoineet kuinka palaan sitten aikanaan kohtuu nopeastikin hyvään kuntoon, jopa ennätyskuntoon. Mielestäni asia ei ole sinnepäinkään. Täytyy ymmärtää mistä on tipahettu. Täytyy ymmärtää mitä vaati päästä siihen kuntoon missä olin ennen kuin paleltumavammat tuli. Olin juossut viimeiset neljä vuotta pääasiassa 400-500km kuukaudessa. Sellainen treenaaminen kun loppuu kuin seinään, alkaa myös nopea pudotus. Voit kokeilla tiputtautua 1m (100km/kk) tuolilta ja perään 5m korokkeelta (500km/kk). Uskallan epäillä, että eroa on. 100-200km kuukausilla kuntoni vaan laskee edelleen, kunnes olen tippunut sille tasolle, jonne tuolla treenimäärällä kuuluu. Siis minun kohdallani. Joku lahjakas urheilija voi saada pienilläkin määrillä suhteellisen komeita tuloksia.
Viikko 7:sta vielä. Lauantaina siis kevyt 10km lenkki. Ihan kohtuu, mutta hieman tuli taas painetta lenkin jälkeen varpaaseen. Myös lenkki oli kun lehmän hännän lasku. Ei vaan jaksa oikein kymppiäkään asiallisesti loppuun samalla vauhdilla ja sykkeellä. Tämä ei ole sitä mihin olen ehtinyt jo tottua muutaman viime vuoden aikana. Tämä on kuin ensivuosina tässä harrastuksessa. 3-4km on mukavaa ja sitten alkaa puurtaminen. Lauantai oli myös ensimmäinen vapaapäivää 8:n päivään töistä. Kaksi lisää olisi tiedossa.
La-Su -yönä alkoi sitten vääntää mahasta. Pelkäsin pahinta (Noroa), sillä olin työskennellyt ko. tautia sairastavien kanssa. Noin vuorokauden olin peittoissa kippurassa. Aina välillä pystyi jotain ottaan. Etoi, mutta mitään ei tullu mistään ulos. Koitin syödä karkkia, jotta saisin energiaa. Jee, kerrankin hyvä syy mättää :)
Viikko 8 alkoi tänään. Aamulla vielä pientä kipristelyä, mutta sain perusaamiaisen sisään ja vointi alkoi nopeasti koheta. Olin heti intoa täynnä. Sitten sain HULLUJA ideoita. Toisena hulluna asiana, että toteutuin niistä yhden. PITKÄT VEDOT ja samalla 25km lenkki. 8:30min löysää juoksua + 1:30min kävelyä + 8:30min reipasta juoksua + 1:30min kävelyä =20min. Sama uudestaan 2h ajan. Eli tuossa tuli 6x8:30min pitkät vedot. Loppu vain löysää ja kävelyä. Vetojen vauhdit oli 4:26-4:48min/km vauhtejen välissä, lukuunottamatta viimeistä paskaa vetoa, jossa vastamaahan tultuna jäätiin 5:lla alkavaan.
Lenkin jaksoin yllättävän hyvin. LR = löysää ja reipasta, mutta toteutus oli kyllä HK = helppoa ja kovaa. Kunto ei vielä kestä ja sykkeet huitelee tapissa heti, kun alkaa nakkeleen kantapäätä vähä korkeammalle taaksepäin. Mutta hei, kuitenkin 25km lenkki! Vielä oli tarkoitus tänä iltana käydä 5km kävelylenkki, mutta antaas ny kattoo. Veti aika kanveesiin tuosta.
Olinkin mielestäni malttanut tähän asti tosi hyvin. Olin ollut "veden alla" lähes viisi viikkoa. Tuo alkaa olla krokotiilin lukema Gnu´ta joen uumenissa odottaessaan. Mistähän ne muistaa miksi odottavat? Monta pitkää viikkoa veden alla ilman ruokaa on aika pitkä aika pitää focus kirkkaana. Toista se on minulla. En ole todellakaan ollut ilman ruokaa. Ja tänään 25km lenkin jälkeen jäätelö ja kuuma kaakao tekikin terää :)
Mistä sitten sain tuon ajatuksen alkaa härnäämään kapuloitani kestämään vauhtia? Katsoessani Mikeal Heermanin videon.
Tulin ajatelleeksi, että onhan tässä ihtekki omiin määriin nähden tullu väänettyä paljon tuota kevyttä pohjan luontia. Ehkä tässä olisi paikka nostaa kuntoa ja suorituskykyä kohti Karhunkierrosta intervalliajatuksella. Toki matalatehoistakin, mutta rynkytystä enempi. LR:ää ja HK:ta perinteisen helpon Pk1 huuhailun vastapainoksi. Eli Vk -harjoitteiden osittainen korvaaminen noilla. Kaikki tämä kroppaa kuunnellen.
Olen seurannut tässä lorviessani ja sairastaessani myös tietysti Lahden MM-hiihtoja. Useimmat suomalaiset hiihdon seuraajat ovat jopa huvittavan sokeasti värilasien takaa asioita katsovia. Heillä on myös lyhyt muisti. Tällä viittaan mm. miesten parisprintin syytöksiin Iverseniä kohtaan. Hidastus videosta osoittaa, että Iversen käänsi pään eteen ennen kuin Niskanen vaihtoi latua. Tuota ei voi tulkita muuta kuin vahingoksi. Ja miksipä norjalainen olisi omat mitalisaumansa tahallaan tuhonut itseltään? Eikä tämä ole epäsuomalainen näkökulma vaan katsominen vain tosiasioita. Alla kuvasarja joka kaapattu videosta. Asia on kiistaton. Tuossa vasemman puoleisessa kuvakaappauksessa Iversen on jo kääntämässä päätään eteen päin. Sisäkurviin vaihtaminen tapahtui tietämättä mitä takana tapahtuu. Siksi ikävä vahinko MOLEMPIEN kannalta. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Vastaavanlainen tilannehan oli Shotsissa kolme vuotta sitten.
Tuskin silloin puolestaan Sami Jauhojärvikään tahallaan kaatoi saksalaista. Tilanteet tulee vain nopeasti ja yleisön pauhina sekoittaa äänet, joita voi kuulla normaalissa tilanteessa. Kuten esim. suksen kahinat tai kaverin puheet. Värilasien takaa seuraajat harvoin muistavat, että vahinkoja on käynyt toisinkin päin. :)
Katsotaan missä vaiheessa reenit menee seuraavassa päivityksessä. Huomenna tulee jo 5 viikkoa paleltumisesta. Loppuun vähän kevyempää aihetta. Jarkko vetää aika hyvin?
Toipuminen paleltumavammasta on ollut todella hidasta. Huomenna tapauksesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa. Eikä siinä sinällänsä vielä mitään katatrofaalista ole ajallisesti, jos kohta muutenkaan, mutta treenaamisen aloittamisen ajankohdasta ei ole vielä mitään tietoa. Kunto laskee ja vasemman jalan hankalimmin paleltunut varvasseutu ei anna juosta normaalisti. Juu, kympperöisen voi käydä juoksemassa, mutta painetta sinne tulee melkoisesti. Painekin siitä aina sitten parin tunnin sisään lähtee, mutta eihän se tervettä ole.
Olin tuossa viikonloppuna myös kaksi iltavuoroa töissä. Painetta kertyy iltaa kohden tuonne ongelmakohtaan. Eikä välttämättä hyvä sekään, että toisena iltana painetta kertyi enempi vaikka ilta oli paljon kevyempi fyysisesti. Ongelmakohta ei siis oikein rehellisesti vielä kestä päivän normaalia jalkeilla oloa, joten säännöllinen, rakentava harjoittelu on ajatuksena hyvin humoristinen. Ei pohjaa sille. Tänään kävin aamulla juoksemassa perus kevyen kympin. Meni 4min kauemmin kuin ennen paleltumista. Ja niillä lenkeillä olin ollut vielä edellisistä lenkeistä tukossa. Nyt olin pari päivää herkistellyt. Kaukana ollaan - erittäin kaukana.
Odottelu, lepäily ja kuntouttaminen varpaalle jatkuu. Myös ongelma varpaan iho on vielä hauras ja sitä kautta erittäin seurattava. Ainakin minusta on tullut hyvin tunnollinen omien jalkojeni hoitaja. On selvää, että tämän vuoden teema vaihtuu. Näkymä on lohduton. Kerroin muutamalle kaverille viime viikolla, että "kellarissa on pottuja. Haetaan potut kellarista ja noustaan ylös". Nyt on vain se tilanne tällä hetkellä, ettei taivu vielä kellariin. Toisin sanoen ei pääse vielä touhuamaan. On vain odotettava. On vain mentävä varpaan ehdoilla.
Mikä tässä sitten on vaikeinta? Junan kääntäminen eri raiteille. Minulla oli kovat tavoitteet tälle vuodelle, kuten yleensä. Nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ne pitää nöyrtyä keventämään reilusti. Teemana voisi olla: "Finisher". Eli kisat maaliin. Samalla olen alkanut ajatella tätä "kilpailukautta" välivuotena. Tulevina kuukausina selviää, miten paleltumavammojen jäljiltä pääsen jossain kohtaa harjoitteluun kiinni - ja miten jalat kestää trauman jäljiltä harjoittelua. Ultrajuoksu on kuitenkin niin raju laji, ettei ole itsestään selvää, että jalat sitä vielä kestäisi tällaisen trauman jäljiltä. Täytyy olla realistinen. Täytyy tunnistaa polku jota kulkee.
Eli tämän kauden uudistetut tavoitteet: Karhunkierros 82km Finisher, PEP2017 57km Finisher ja PUF2017 171km Finisher.
Maailman kuuluista kappaleista on usein monta versiota. Tässä Daruden kuuluisasta Sandström biisistä pari erilaista tulkintaa. NOISSA ON TUNNETTA MUKANA MINUN MAKUUNI...
Viime yönä Suomen aikaa, eli Pohjois-Amerikan aikaan illalla 16.2.2017 Sidney Crosby saavutti 1000 NHL -runkosarjapisteen rajan 12:sta nopeiten NHL -historiassa ja 11 nuorimpana. Hän on aktiiveista nopein ja selkeästi nopein 2000 -luvulla pisteensä tehneistä. Toiseksi nopeimmalla 2000 -luvulla pisteet keränneistä on Alex Ovechkin, jolla kesti saavuttaa 1000 pistettä 123 ottelua kauemmin.
