Laskin tuossa taannoin viikkokilsoja väärin ja ilmaisin ne tähän blogiinkin tietysti väärin. Anteeksi. Puolustus: Olin kolme viikkoa aika kuutamolla, vaikka en tiedä näinkö kuuta kertaakaan neljän seinän sisällä. Kaksi viikkoa meni täysin juoksematta. Kolmannella viikolla kinkkasin 21,3km. Tuolloin oli viikko 6. Viikko 7 oli myös lähes "jalaton". Varpaissa oli vielä kosolti painetta. 34,8km. Viime viikolla paine helpotti hieman. Viikko 8:lla tuli 44,8km. Painetta kertyi kuitenkin edelleen vasurin ykköseen, kuten ärsyttävän monesti se on tullut mainittua. Tämä viikko on siis viikko 9. Eikö vain? Vai olenko vieläkin sekaisin. btw. Tällä viikolla maanantaina varvas vihdoin löysäsi ratkaisevasti painetta. Olen päässyt juoksemaan jo kohtuudella. Varvas kuitenkin vielä aika ajoin rajoittaa ja muistuttaa, mutta edistys on ollut valtaisa. Varvas kuntoutuu sittenkin. Mies näköjään ei.
Ollaan lauantaissa. Huomenna en juokse. Olen juossut tälle viikolle 90,9km. Se on ihan kivasti. Viimeiset 51,9km 27h sisään. Rypäs? Ei sentään. Tuollainen määrä pitäisi pystyä juoksemaan neljässä tunnissa. Mukava kuitenkin, että vihdoin pääsin vähän juoksemaan. Tiistaina tulee paleltumasta 6 viikkoa. Varmistin sen kaksi kertaa.
Merkittävin edistys parin viikon takaiseen on kunnon osalta, että pystyn jo pienen matkan ja/tai ajoittain juoksemaan rehellisesti Pk1 alueella. Eli 122 sykkeellä tai alemmalla sykelukemalla. 120 alla on ollut todella vaikeaa pysyä. Siellä kuitenkin pitäisi pystyä tekemään kevyet. Tänään juoksin aamulla 5km. Neljä kilsaa 119 keskarilla. Palkitsin siitä itseni kevyesti kiihtyvällä reippaalla kilsalla. 4:18min kilsa. Keskisyke 153. Eipä ole kehumista tuossakaan.
Tänään juoksin illalla kolmea minuuttia vaille 3h lenkin. Ohut sukka ja pörrösukka. Tervetuloa vanhuus! Riensin täältä ihmismiljööstä tuonne sydänmaan polkureitille. 26,7km lenkki. Viimeisest 4km melkoista raahautumista. Ei vaan jaksa, ei. Ei ole kuntoa, ei ole potkua. Mutta pitenee se päivä näinkin ja kesä lähenee. Ruma sana.
90,9km juoksuviikkoni taisi saada jonkusen innostumaan? Ei kannata. Tämä ei tuntunut perusviikolta. Tämä oli minulle tällä kunnolla tehtynä sekä kova että määräviikko. Tämä on tietysti kuitenkin se tie, joka vie minun venettä oikeaan suuntaan. Tällä viikolla hyviä lenkkejä kehityksen eteen. Kaikkien lenkkien datat oli paskoja. Mutta niitä ei nyt kannata murehtia. Itketään sitten, kun menestytään. Iivo.
Laskettelen 43 vuoden rajapyykkiä kohden. Kuten kaksi vuotta vanhemmalla Jagr´lla myös minulla, merkkipaaluja tuntuu tulevan joka viikko. Tuossa viikko sitten tuli 10 vuotta täyteen avioliittoa vaimoni kanssa. 10 vuotta hyvän renkaan sisällä. 10 vuotta elämää isolla E:llä. Huomenna juhlitaan. Monenlaista hauskaa ohjelmaa kahden kesken. Ehkä 90km viikosta pitää palautella kaksi päivää ja palaan kalpeana tiestölle vasta tiistaina. Katsotaan. Kalpeus sana vie lukijan mielikuviin. Totuus voi olla kuitenkin paljon punakkaampi.
Lopuksi. Suomen kieli antaa mahdollisuuden mielikuviin. Klikkaamalla kuvasta saat sen isommaksi. Siis kuvan :)
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.3.2017
Yritetään keskittyä positiivisiin asioihin, paleltumien kanssa voidaan puhua jopa amputoinneista. Olet selviytynyt ja palannut hienosti.
VastaaPoistaKuntosi ei ole huono mutta viikkokilsojen yli tuplaaminen useamman viikon totaalilevon jälkeen on kova juttu, varsinkin kun ei ole ihan pelkkää peekoota. Älähän hulluttele ja luota kuntoosi, se on rautaa niinku koko mies!
Kiitos kommentista, Mika! On avartavaa saada kommenttia kirjoituksesta. Tämä ei mennyt tuulen mukana. Hienoa :)
VastaaPoistaPositiivisuus on läsnä. Kohdallani siihen kuuluu itseironisuus ja sarkastisuus. Nauran itselleni, tietäen samalla, että se on voimani, kuten sinä, kommentoijana. :)
Kuntoni on tammikuuhun nähden oikeasti paska, mutta luotan tekemisiini. En yritä tehdä kakkua ilman kananmunia. Luotan toki tekemisiini ja saan voimaa näistä kommentoista. Kiitos vielä, Mika! Ja tsemppiä treeneihin! Toivottavasti näemme Pyssymäellä! Sillä näkeminen on sittenkin tulosta tärkeämpää :)
Lienee sama miten kuvaat tuntojasi mutta kunnossasi ei ole mitään vikaa. Sensijaan elimistösi, etenkin hiusverisuonisto on tukossa ja hermotukset kadoksissa.
VastaaPoistaKestää aikansa ennenkuin tärkein eli palautuminen yleensä mistään elimistölle syötetystä kuormasta alkaa toimia.
Malttia, hidasta ja puolitehoista sekaisin niin hyvä tulee.
Turha edes yrittää harjoitella oikeasti ennenkuin tulee tuottava vaihe kehossa...
Kiitos kommentista, Pasi! Varmasti tosiaan osa elimistön ja lihaksiston epätoiminnasta johtuvaa, mutta katson ja näen alus Cosmoksen kuljettajana kunto kysymykseni hieman toisin.
PoistaEnnen paleltumista hankittu kunto tuli kovalla työllä. Edeltävän kahden vuoden milli-milliltä kehitys vaati kovaa reeniä. On selvä, että kunto laskee kun se loppuu. Muutenhan pärjäisi vähemmällä reenillä :) Toki kunto ei ole näin alhaalla kuin mitä datat näyttää, mutta tunnen tietyistä merkeistä, että se on aivan eri leveleillä kuin mitä se oli tammikuussa.
Mutta joo - eteenpäin on menty tässä prosessissa. Eikä tosiaan voi vielä ajatella 100% harjoittelua. Koko ajan kuulostellen. Kun on edennyt n.4-5vuotta 400-500km/kk harjoitellen, on turha haaveilla kurovansa ohi karannutta junaa muutamassa viikossa. Tämä on silti kaikkea muuta kuin turhauttavaa, sillä treenaaminen on sitä mistä pidän ja nautin. Pieni toive on, että pääsisin syksyksi (elo-loka) jo vähän lähemmäs sitä kuntoa mikä oli tammikuussa. Voi olla kyllä pikkasen liian optimistinen tavoite, mutta vähän saa naivi olla, heh, heh... :=))