TEEMA VAIHTUU

                     Toipuminen paleltumavammasta on ollut todella hidasta. Huomenna tapauksesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa. Eikä siinä sinällänsä vielä mitään katatrofaalista ole ajallisesti, jos kohta muutenkaan, mutta treenaamisen aloittamisen ajankohdasta ei ole vielä mitään tietoa. Kunto laskee ja vasemman jalan hankalimmin paleltunut varvasseutu ei anna juosta normaalisti. Juu, kympperöisen voi käydä juoksemassa, mutta painetta sinne tulee melkoisesti. Painekin siitä aina sitten parin tunnin sisään lähtee, mutta eihän se tervettä ole.

                     Olin tuossa viikonloppuna myös kaksi iltavuoroa töissä. Painetta kertyy iltaa kohden tuonne ongelmakohtaan. Eikä välttämättä hyvä sekään, että toisena iltana painetta kertyi enempi vaikka ilta oli paljon kevyempi fyysisesti. Ongelmakohta ei siis oikein rehellisesti vielä kestä päivän normaalia jalkeilla oloa, joten säännöllinen, rakentava harjoittelu on ajatuksena hyvin humoristinen. Ei pohjaa sille. Tänään kävin aamulla juoksemassa perus kevyen kympin. Meni 4min kauemmin kuin ennen paleltumista. Ja niillä lenkeillä olin ollut vielä edellisistä lenkeistä tukossa. Nyt olin pari päivää herkistellyt. Kaukana ollaan - erittäin kaukana.

                     Odottelu, lepäily ja kuntouttaminen varpaalle jatkuu. Myös ongelma varpaan iho on vielä hauras ja sitä kautta erittäin seurattava. Ainakin minusta on tullut hyvin tunnollinen omien jalkojeni hoitaja. On selvää, että tämän vuoden teema vaihtuu. Näkymä on lohduton. Kerroin muutamalle kaverille viime viikolla, että "kellarissa on pottuja. Haetaan potut kellarista ja noustaan ylös". Nyt on vain se tilanne tällä hetkellä, ettei taivu vielä kellariin. Toisin sanoen ei pääse vielä touhuamaan. On vain odotettava. On vain mentävä varpaan ehdoilla.

                     Mikä tässä sitten on vaikeinta? Junan kääntäminen eri raiteille. Minulla oli kovat tavoitteet tälle vuodelle, kuten yleensä. Nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ne pitää nöyrtyä keventämään reilusti. Teemana voisi olla: "Finisher". Eli kisat maaliin. Samalla olen alkanut ajatella tätä "kilpailukautta" välivuotena. Tulevina kuukausina selviää, miten paleltumavammojen jäljiltä pääsen jossain kohtaa harjoitteluun kiinni - ja miten jalat kestää trauman jäljiltä harjoittelua. Ultrajuoksu on kuitenkin niin raju laji, ettei ole itsestään selvää, että jalat sitä vielä kestäisi tällaisen trauman jäljiltä. Täytyy olla realistinen. Täytyy tunnistaa polku jota kulkee.

                    Eli tämän kauden uudistetut tavoitteet: Karhunkierros 82km Finisher, PEP2017 57km Finisher  ja PUF2017 171km Finisher. 


                    Maailman kuuluista kappaleista on usein monta versiota. Tässä Daruden kuuluisasta Sandström biisistä pari erilaista tulkintaa. NOISSA ON TUNNETTA MUKANA MINUN MAKUUNI...

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.2.2017