ILMO SISÄÄN!!!!!!!!

                            Aamukahaveella yheksän tietämissä pää päättää tsekata juoksukalenteria, jota on tullut monena muunakin päivänä nupin kehoituksesta sitten ihmeteltyä. Kursori jarraa Kempeleen Z-maratonin kohalle. Hmmm... Rapiat kaks viikkoa aikaa. Onkohan tuollon vapaata/muuta saumaa lähteä Kempeleen suuntaan haisteleen kisafiilinkiä? No oli, ja sauma otollinen. Siinäpä tuo päätöksenteko lyhykäisyydessään. Ei nuita kauaa mietitä näillä nurkilla. Ilmokin tuli laitettua sisään. Perhekkin vähän innostui Zeppeliinin reissusta, vaikka valittivatkin syviä taskuja ja lyhyitä käsiä - kuten allekirjoittaneellakin on.

                  Onhan se aina kiva, että on joku testeri edessä. Vaikka ennen 24h kisaa ajattelin, että kisaan vasta syyskuussa. Tuossa 24h kisassa kuiten-niin kapulat pääsi sen verta helpolla, jotta on tässä jo päässy ihan mukavasti treenejen makuun. Ja lähtihän tuossa reipas 2,5min 10km enkastakin poies, joten tässä on hyvät saumat käyä paukuttelemassa puolikkaan enkka uuvelle kymmenminuuttiselle. Luulisin, että saumat ois ainakin tuollaiseen n.1.45-1.47 tietämille. Riippuu tietysti säästä = mitä viiliämpi, sen parempi - mulle. Vaikka eikait tuo pää kerkiä paineistua/turvota puolikkaan matkalla merkittävästi. Mutta viiliämpi mulle parempi.


                  Jepulis, on tuon 10km kovemman otatuksen jälkeen jääny nuo kilsat aika vähiin. Ma: 8,2km, Ti: 10km ja Ke: Lepo - ei hyvää päivää! No, ite asiassa tuo Ke:n lepo kuiten-niin mahollisti sen, että pysty vähä lisämään pökköä pesään näissä treeni hommissa, vaikkei nuo määrät ny vieläkään mitän järin isoja oo, mutta sinne päin jo kuiten-niin. Eilettäin tuli aamusella haukoteltua 12,3km tuolla kullaan ja savulan tienoilla päin. Päiväsellä kävin Jay Lenolla tempomassa penkkipunnerrusta 14 vuojen tauon jäläkeen. Välit sukkuloin pyörällä (2x10km). Aika paljon ennättää taso laskia 14 vuojen aikana penkissä! v.98 pukkasin 150kg, eilettäin 12x54kg!!! Heh, heh = narukäsi. Juu, jos tässä huviksi nostelis tuon penkin tuonne 100-110kg väliin niin kyllä se ois ihan jees näin harrastejuoksijalle. Juu, ja eilen iltamassa sitten kävin keikkumassa tuolla jalakakäytävillä vajaan 13km kiekuran sitä sun tätä vauhtia ja tehoa. Eli eilen tuli kuiten-niin jo rapiat 25km jolokoteltua. 


                  Näkyy tuo erittäin kevy olevan ainakin näin puolijumisena tällä haavaa sellaista 5.30-5.40 -kyytiä ja peruskevy 5.20 nurkilla. Vk-kevy 4.50-5.05 tietämissä, riippuen vireys (jumi/wäsy) tilasta. Tännään oli kyllä tuossa aamupäivällä melekosta liisteriä eilisen päivän jälestä tuo meno. Kävin vähä äitimuorilla syömässä maasikoita ja juomassa vettä että kahavia. Sellainen puoliska tuntia tuli kyläiltyä, joka on aika pitkä aika minulle yhtään missään kylässä = rauhaton etana. Tuossa setissä tuli 11km (2x5,5km) ihmeteltyä jumisia/väsyneitä koipia. Vauhti oli kuiten-niin erittäin keveistä tehoista huolimatta tuolla 5.30-5.35/km nurkilla. Oon siihen tyytyväinen tuossa katabolisessa tilassa, jossa sai jalakoja nostaa kuin siirappiastiasta konsanaan. Melekeen pää taisi harjaantua tuossa enempi kuin jalat?


                  Tuo Kempeleen kisa nyt kun on tuossa tähtäimessä niin taijampa vielä tänään vejellä tuon aamuväännön jatkoksi tässä päivän päälle jonkinlaista treeniä. Ehkä hyppyjä/loikkia tuiskulan urheilupyhätössä. Saa nähä, vihtiikö veivata hölökkää siihen kylykeen. Huomisen kuiten-niin aattelin pitää lepo, elikkäs kehittymispäivänä. Ja sunnuntaina sitten katsotaan miten on tästä kahen päivän rykimisestä palautunut. 


                 Tässä ennen Kempelettä täytynee ottaa joku vetosettikin. Nimittäin heti, kun on lähössä tuollaiselle pikamatkalle omaan tasoon nähen kovat tavotteet mielessä niin huoli on tuosta vauhtipuolesta. Niin ku oli koko 10km "testijuoksunkin" ajan = eli mitenköhän tuota tätä ja tuota kyytiä jaksaa perille. Pääsi ny mihin iskuun ennen Kempelettä tahansa niin rohkialla taktiikalla aion lähtiä rykimään. Vaikka tavote on 1.45-1.47 niin lähen sillä mentaliteetilla, jotta painelen ainakin pikkusen alle 4.50 kilsoja. 4.50/km:han tekisi 1.42. Jos sitten pian (heh, heh) käy niin, että hyytyy lopussa niin on ainakin hyvää alla - ja jos ei hyyjy niin onhan siitä sitten makia pujottaa suoli pitkälle vimpalla parilla kilsalla. Tällä vähäisellä kokemuksella sitä täytyy kuiten-niin olla meleko nöyrä ja varovainen, jottei ny kuitenkaan lähe kuuta tavoitteleen pilvettömältä taivaalta.


                 On tämä jännää - tässä on jo ihan täpinöissään ihan kuten TÄMÄ MIES aikoinaan selostuskopissaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentie 27.7.2012

TIETÄ JA KATSEITA VEDEN YLI

                     Koitin tuossa parina aamuna palautella kipeitä akilleksia keveillä ja lyhyillä lenkeillä. Liekkö tuo 10km rykäsy 16km setissä ollut kuiten-niin sen verta shokki etanan jaloille, että kestäähän tuo näköjänsä vähän normaalia kauemmin toipua. Pidinkin eilisen ihan lepopäivän. Ja kyllähän tuota oli jotenkinsa muutenkin levon tarpeessa.

             Käytiin nimittäin tuossa tiistaina Power Parkissa häröileen koko päivä. Naisväellä oli suu koko päivän krampissa, venyttäen suunpielet korvia kohti. Olihan se nastaa seurata sellaista ilon määrää. Ihte keskityin valokuvaukseen ja videotallenteisiin. Löysin minäkin sieltä PP:sta yhen kaverin, joka oli vähä minunlaiseni, välitön kamu...

 
                Oli siinä mielessä, jotta ois käyny tuon reissun jäläkeen pyörähtämässä seuran palaverissakin. Tietä, kun rakastan, niin onhan sillä aina niin kova tarve sitoa minun muodossa jos toisessakin sen pauloihin. Jäädä paukautettiin nimittäin välille. Kesken ajon moottori sammu, kierrokset nollille ja sitä rataa. Kuulemma jotkut osaavat hermostuakkin tollasissa tilanteissa, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja aika lailla koko muulla autokunnalla myös. Mitäpä sitä jo tapahtunutta märehtimään - huumoriksi heitettiin.


               Tuntu sakilla olevan siinä aluksi kuuma auton sisällä. Oven kun aukas, tuli heti sisälle ei-niin-ystävällisiä-kavereita, elikkäs joko hyttysiä, paarmoja tahi kärpäsiä yms. vönkijöitä/urkkijoita. Siinä piti sitten valita pahoista vähiten paha - kuuma vai paarma -tyyliin. Lohdutin, että yön päälle voi tulla kylymäkin Toholammen ja Kaustisen välisen nevan reunalla. Eikö voikkin? Onneksi olin tehnynnä leipiä matkaan, vaikka sille lähtiissä vähän naureskeltiin. Härmään kun lähtee niin pitää kaikkeen valamistautua. Tiiä vaikka siellä ois väellä syvät taskut ja lyhyet käjet. Tyttökin haukkas pari haukkua ruisleivästä ja sitten siinä vänkäri tuumi, että heitetäänkö loppu leipä menemään. Minä kauhuissani, että älä ny ihimeessä, tiiä millon näämme ruokaa seuraavan kerran. Rohkiat aatteet kartanlukijalla. :)


              No, tottahan siinä tuli soiteltua eri numeroihin ja sitten tärppäsi: "-LIHR-kerho, Jay Leno puhelimessa, kuinka voin auttaa". Kotvan kuluttua oli sitten mulla kerhon mekanikkokin apuna pähkäilemässä Fordin vaisuutta. Tulupan johot ja virranjakajan pää näytti päällisin puolin ok:lta. Sen minäkin vielä ymmärsin - samoin jakopäänhihina hommelit ja öljytikut yms. "perussetit". Sitten Leno kysyi: "-missä Puola"? Johan hauskaksi heittävy Lenokin kesken vian ehtinnän. Vastasin: "-Älä ny, eikös se keskieurooppaan kuulu, oisko Unkarin lähellä". Meinas vaan, että pitäs löytyä täältäkin, missä meiän päät on.


             Jep-jee, kyllähän sieltä puolen yön tietämissä köyven nokassa hiliputeltiin Nivalaan. Hauskaa hommaa oli sekin. Mutta se on jo sitten inside puolta tuon hinauksen selostukset.


            Aiheesta "muutama napsu" toiselle kantille. On nimittäin eettereissä kuulunna tuolta ison veden toiselta puolen aina silloin tällöin noita nhl-uutimia. NHL-lakkokin uhkaa. Ois se melkonen lovi talaveen, jos esim. koko kausi peruuntuis niin kuin uhkana on. Toivottavasti nyt pääsisivät sopuun kuiten-niin.


            Samalla tapaa kuin Nivala-lehestä tulee seurattua lomallakin kirkolliset ilimootukset, on pistännä silmään kesän aikana nhl-uransa lopettaneiden ilimootukset. Ne on nhl-seuraajille kuolinilimootuksia vastaavia. Tämän kesän listalla ovat olleet: Nicklas Lidström, Ian Laperriere, Ethan Moreau, Nolan Baumgartner ja Steve Staios. Melekeen R.I.P. -tilanne.


            Olihan tuossa näköjänsä Ny.Rangers ja Columbus tehneet melekosen pelaajakaupankin. Rick Nash Columbuksesta Rangersiin yhdessä farmipelaajan kanssa + 3.kierroksen varaus oikeus. Columbus sai vastineeksi Brandon Dubinskyn, Artem Anisimovin ja Tim Erixonin + 1.kierroksen varauksen 2013. No, huh, huh - mikä kauppa. Columbus on kävelemässä managerinsa Scott Howsonin avustuksella omaan hautaan. Columbus ei saanut kaupassa yhtään eturivin pelaajaa, vaikka joutui luopumaan yhdestä sarjan vaarallisimmista pelaajistaan, kasvoistaan. Nyt CBJ on kasvoton joukkue. Yksi lehti vertasikin oivasti kauppaa... Columbus luopui hittibiisistään, saaden tilalle muutaman levyn b-puolen kipaleista. 

           Näitä tulee aina välistä. Tässä täytyy ootella, vieläkö Penguins tekisi jotain ennen kauden alkua. Huhuissa on pyöriny Shane Doanin ja Alex Seminin nimet. Jokainen, joka minua tältä kantilta tuntee, tietää kumman noista haluaisin, jos pitäis ottaa.  


          Jepulis, rupiais tsuumaileen, joko sitä tännään taipus jotain treeniä reuhkaseen... Onhan tuota jo yks päivä levätty. Täytyy näin 24h jälkeen olla suopeampi ja antaa paremmin palautua - ainakin vielä.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2012
    

MUISTELOT, OSA 4

                         Kokeillaanpas nyt, saanko tähän näkyviin värkkäämäni "lyhytelokuvan". Aiheena COSMOKSEN PELASTAUTUMINEN. 

                  Elokuvan juoni: Teos markkeeraa tietäni hääpäivästäni (107kg) tähän päivään. Elämänmuutosta, uuden elämän löytämistä - voimaantumista, juoksun avulla. Teoksen lopussa on kuvatykitystä tämän vuoden Onnin kierroksen 24h kisasta, joka on tehty pilike silmäkulmassa. Älkäämme ottako sitä liian vakavasti.


                 Kahtokoon, kuka ilikiää...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.7.2012

ENNÄTYKSIÄ JA ELOKUVIA

                           Oli tuossa likimain pari päivää ihan vetämätön olo. Nautin siitäkin. Ilmeisesti pieni, taanehtivasti tullut väsymys 24h kisasta - vielä kerran. Puuhastelin sitä mitä huvitti. Enimmäkseen päivystin sohvalla, tarkkaillen hitaasti "maisemia" kuin pöllö konsanaan. Varmaan katantakin oli samaa luokkaa. Varsinkin eilen olin aivan saamaton... Tai ainakin melkein.

                 Harjoittelin nimittäin pe-iltana ja melkein koko eilisen päivän tekemään tietsikalla "elokuvia". Puuhastelin lähinnä lapsistani pari pläjäystä. Lopuksi tein omasta matkastani juoksijaksi n.10min lyhytelokuvan. Pahus, kun niitä ei voi tänne laittaa, eikä youtubeen, kun niissä on taustalla musaa ja esim. you tubessa tämän bändin taho oli laittanut heti eston päälle. Mutta ainahan niitä voipi katella kavereiden kanssa. Polttelin noita pätkiä dvd-kiekollekin. Ihan hauskoja niistä tuli, vaikka ihte sanonkin.

                 Jepulis-jee, teki mieli eilenkin toisessa osassa aivoja treenata, mutta vahvempi puoli veti rötväys mielelle. Ja annoin sille puolelle kernaasti tilaa. On kiva välistä puuhailla aivan jotain muuta. Myös tänään sunnuntaina käynnistyin aika hitaasti. Sain kuitenkin päiväsellä temppuiltua sellaisen reippaan puoliska tunnin venyttelyjumpan, joka vähän herätti tuota kupoliakin parempaan iskuun. Silti piti vielä päikkärit(!) ottaa iltapäivästä, jotta vihti lähteä veivaan jonkinlaista kiekuraa ulos. Siinä mietinkin herätessäni, että jos ottais tänään sellaisen 4km verryttelyä+ 8km Vk reipasta+ 4km verryttelyä. Juu, se tuntu aika mukavalta. Ilmakin oli astmaatikolle varsin suotuisa, n.+12 ja sataa ropisteli aika ajoin. Siispä nokka ulos.

                Jotenkin oli nihkiää tuo 4km verryttely huuhailu. Merkille panin kuitenkin, että pitkästä aikaa elimistö toimi oikein = tosi kevyt verryttely menikin aivan ultrakisasykkeillä = 130-135 tienoilla. Ajallisesti tuo verkka pätkä - eikä tuntemuksiltakaan - ei mitenkään kaksisesti mennyt = 5:38/km. Eihän noilla verkkavauheilla tietysti oo mitään merkitystä, mutta kyllä se ihmeesti ainakin mulla antaa yleensä(!) osviittaa, miten mahtaisi reipas rykäsy kulkea. En tiedä miksi, mutta ajattelin tuon puolinihkeän verkan aikana, että jos rykiski saman tien 10km reipasta. Pari päivää rötvänneelle nupillekin tuo ehotelma ihmeesti heti kelpas!!! Mistähän nyt liiraa? Tulipa vielä mieleeni, että mikäli lähtee kulkemaan niin vois kaataa omasta mielestäni heikon 10km enkkani, 49.22. Aivan ihmeellisiä mietteitä.

                 Pianhan sitä sitten tulikin 4km verkkaa täyteen ja jatkoin matkaa seuraavaa 10km lenkuraa kohden. Liekkö jo loikat ja hypyt näin pian vaikuttanut (ainakin jalkojen lihakset niistä tykkäsi tulemalla kipeäksi ja varsinkin vatsalihakset ollunna ihan tulessa), sillä jotenkinsa tuntui mukamaste hyvin voimakkaalta oma reipas juoksu - siis minun (etana) mittakaavassa. 4.34 meni eka kilsa ja meno jatkui muutenkin ouvon helepolta. Oli kuitenkin aika vaikea fundeerata, että minkä tuntusta vauhtia sitä uskaltaapi rykiä reipasta, jottei noutaja tule liian aikaisin. 5km meni 23.25. Eipä tuossakaan vaiheessa tienynnä jaksaako tässä "maaliin" vai oonko menny pehmoillen. Siinä kääntöpaikalla Nivalan ykkösnaismaratoonari jonnin matkaa jututti lähes mykkää juoksijaa, joka ei tienny miten tässä juostaan. Iloisesti naureskellen kertoi pian 100km pyöräillensä tälle päivää! Ois voinu olemuksesta päätellä, että oli justiin laittanna kamat niskaan ja vasta aloittamas pyöräilyä. Melkoinen kestävyysihme. Harmi, etten oikein pystynyt paljon tosiaan juttelemaan. Ehkä sittenkin oli tehoja mulle ihan tarpeeksi - mene ja tiedä.

                 Kääntöpaikalta takas tullessa vauhdin kanssa oli vieläkin enempi arpomista. Toisaalta ei tuntunu kovinkaan hankalalta juosta n.4.40 kyytejä. Pelko kuitenkin oli edelleen, etten silti jostain syystä jaksa (mamo, mikä mamo!!!) perille. Lopussa olikin sitten ihan hyvin paukkuja. Viimeinen kilsa tuli 4.28, vaikka kieltämättä vähä ihan lopussa jo hapotti. Anyway, aika oli 46.44 (4:40/km) ja toinen puolikas meni jopa kuus sekkaa nopiammin. Enkka parani peräti 2min38sek!!! Vaikka tuo vanha ennätys oli huono, on enkka silti aina enkka. Tämäkin antaa lisäpotkua syksyn haasteisiin, joista ei vielä hirviän tarkkaa tietoa ole. Ja onko väliksikään? Kunhan vain treenailee ja käy kisoissa fiiliksen mukaan. Ehkä yhen puoli -ja kokomaran voisi ainakin purkittaa tälle syksylle/loppukesälle. Ja niitä ratakisoja - miksei hölkkiäkin - jos kalenteriin passaa. Tulipa tänään yksi AIVAN USKOMATON tarjous ja ehotus hyvältä ystävältäni neljäksi päiväksi lappiin treenaan. Pahus vain, kun elokuussa on pisin yhtenäinen vapaa max.3päivää, eikä vaimon työvuoroista ole edes vielä mitään tietoa. Mutta joskus vielä, jos tarjous uudestaan joskus napsahtaa eteen. :)

                Eipä tässä erikoista. Viikko lomaa jäljellä ja olo on sangen tasapainoinen ja mukava. Mielenkiinnolla jään lajitovereiden tavoin odottamaan mitä huominen taas tuo tullessaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.7.2012

TERAPEUTTINEN LÖKÖLOMA

             Tämä oli piirretty kalenteriin jo kylminä talvipäivinä – perheen yhteinen mökkiloma. Ajoituskin oli mietitty tarkkaan. Mökkiloma tulla tupsahti käsille vain viisi päivää 24h kisan jälkeen. Ehdin parahiksi kuntoon piinaavista pääoireistani, joka nostatti fiilinkiä. Mikään ei enää puristanna kupolia. Ostin kuitenkin varulta mökille lähtö aamuna paikallisesta apoteekista laadukkaan Omronin verenpainemittarin. Sehän täytyi heti testata. Ja mikä ilonhetki siitä tulikaan!!! 135/71!!! Minulla, kun on pahus ollut hieman toi alapaine vuosia siinä huulilla, elikkäs aivan siellä rajoilla. Joku kerta se on huidellu yli 90, ollen parhaimmillaankin 85 tietämissä. Ja nyt 71. Ja tuo trendi vaikuttaa olevan ihan nykytasoa useammankin päivän ja mittauskerran otatuksen perusteella. Alapaine on nyt asustellut tuossa 68-75 välimaastossa. Mutta eipä jäädä sutimaan enempiä samaan soppaan.

               Kääntäminen kaupunkimiljöön hektisestä elämästä keskelle ei mitään, ei ole aina niin helppoa. Ei aivan nytkään. Jotenkin tuntui, ettei aluksi osaa olla mitenkään päin. Vieläkö on tällainen härrä-pirra-luonne niin entistä haastavampi rasti laskeutua Kinnulan ja Kivijärven puolivälin, hiirenhiljaiseen järven poukamaan perheineen kuuntelemaan hiljaisuutta. Lintuja ja elukoitakin tuntuu olevan täällä aavemaisen kauniissa paikassa ouvon vähäsen. Ei tarttis kovinkaan kaksista mielikuvitusta, kun tämän voisi kääntää päässään jopa kammottavan rauhalliseksi aivojen tuuletuskeskukseksi.

               Eipä siinä silti kauaa menny, kun tähän lököilyyn jo tottui. Koht´sillaan takamus melekeen vihersi paikallaan olosta, eikä uusista kiireettömistä kavereistakaan ollunna pulaa

            Kaksi kiireetöntä (kuvia klikkaamalla saapi ne isommaksi)

              Aivan niin kuin ois aina vaan heittännä lonkkaa ja puuhastellu näitä ei-niin-usein-toteutuvia mukavia harrasteita. Harvoin sitä ehtii onkimaan, soutelemaan, järvipolskimaan tai vaikkapa vain nuotiolla turjusteleen sydeemejä. Pikkasen siinä pääsi muistelemaan vähäisiä erätaitoja, joiden lopputulema oli tämä...

 Tulihan tuossa käytyä matojen etsintä retkikin, ihan hyvin tuloksin. Ensin meinasin laittaa matokuppiin hieman liian isoja onkimatoja.

                Liekö kala tarttuna tollaseen syöttiin vai syötti kalaan?

               Erittäin antoisia ja mieltä lämmittäviä puuhia. Yksi tähtihetkistä oli nähdä oman tyttären nykäsevän ahdin valtakunnasta ihan ilman apuja elämänsä eka kalan. Ja ihan ahvenen vieläpä! Pian samassa imussa poika nykäisi ison lahnan ihan säikähtäen ahdin mojovaa antia. Melkoisia onkivetoja laiturin nokasta. 

                       Tytön elämänsä eka kala, ahven!!!

               Tulihan siinä yks päivä käytyä Pihtiputaalla putaanportin antimista nauttien. Käytiin mm. keihäsmuseossa. Tässä kuva Uwe Hohnin ME-keihäästä (104,80)… 

                 Tuo hopeisen värinen keihsä kolmas oikealta

Kaikkihan muistanevat TUON kaameanheiton, jonka seurauksena keihäsmallia muutettiin nopiammin maahan tippuvaksi. Nykyisen mallin ME on tietysti Jan Zeleznyn nimissä...

               Tämän loman päätin jo kauan sitten ottaa ihan rennosti, keskittyen vain lököilyyn perheen parissa. Ehkä olisin ollut vieläkin kirjaimellisempi, jollei nuo jalat olisi päässeet niin vähällä 24h skabassa. Hieman nuo priima verenpaineetkin morsettivat, jotta ois valamista poikaa treenaileenkin, jos maistuu. Mutta eipä sitä näin lökölomalla paljo vihti/kehtaa treenejä veivailla. Aivan pientä jäsenten oiontaa harvakseltaan.

               Perjantaina pihalla käyskennellessäni sätkyttelin 80 loikkaa huvikseni. Lauantaina muun väen vedellessä päiväunosia kävin vähän haukkaan happea ja ihaileen mäkisiä maisemia. Sellaista juoksun tapaista jolokottelua taisi tuossa tulla sen 12,4km verran. Eli just sopivasti sai veren kiertämään ja ajatuksen kulkemaan. Lauantai-ilta menikin sitten saunoessa ja monenlaisessa fiilistelyssä. Monenlaisia antimia ja juomia suuntasi ääntä kohden. Sunnuntain liikunnalliset osuudet oli perheen yhteinen löydä-matoja-retki, sekä tietty reippaan kilsan souturetki Markojärven laitamia kierrellen.

               Maanantai oli taasen samaa peruskomiaa päivää, eli n.+20 ja puolipilivistä. Nappasin siinä saunan päälle muun perheen sutiessa jos jonnilaista aamutointa. Käpäsin reippaan viijen kilsan verkan ja notkistelin 150 vuoroloikkaa ”mökkimäkeen”.

               Tuo mäki oli aina jokaisen lenkin aluksi käteltävä, ja samanmoisia oli tämän tästä noilla hiekkateillä. TÄSSÄ video-otatus tuosta reippaan 5,25km haastavasta lenkurasta.

               Kävin tuon reippaan vitosen vielä heti loikkien jälkeen jamittamassa, tällä kertaa aika lailla urku auki. Kyllä siinä sai tuolla ylös-alas-hiekkatiellä aika makiasti jalat hapolle. Keskarivauhtikaan ei tippunna kuin jotain 4:50 tietämille, vaikka kuin suti menemään täpöllä. Tai ihmekkös tuo, tällaisesta etanasta kun kyse on.

               Keskiviikko-aamuna muu väki oli vielä aamu kympin maissa joko untenmailla tai disneyn ihmeellisessä maailmassa, joten sauna taasen lämpenemään ja mäkisiä maisemia ihaileen. Tuolla kerralla sutkin puolet hiekka ja puolet asfalttiteitä sen 20,3km. Mukana oli puoli litraa vettä, joka oli liian vähän mulle +20 keliin. Minua ei ole selvästikään tehty lämpimien ilmojen juoksijaksi. Nuot on kuiten-niin hyviä harjoituksia (hetkinen, harjoittelinko mökillä?), totuttelua ”lämpimällä” juoksuun. Jepulis-jee, kyllä tuon lenkuran perään vesi, järvessä polskiminen + saunominen maistui – ja sit huomenen toivottelut perheelle :)

               Määrä oli luovuttaa mökki pe:na klo.12. Aloittelimme torstaina siinä vähän keräilleen iltamassa tavaroita ja siivouksia laitettiin aluille. Pian oli jo into toimissa sitä luokkaa, että tempastiin mökki saman tien luovari kuntoon ja heitettiin pikku kiekuran kautta Nivalaan yötä vasten. Eli poika vietiin äidin luo Perhon mökille jatkamaan mökkeilyä, meidän suunnistaessa kotia kohti. Oli se vaan jo vähä koti-ikäväkin ;)

               On se vaan eri kivaa tällainen huoleton elo. Voi että nautin tästä. Kyllä tämän jäläkeen taas jaksaa veivata treeniä ja jatkaa loppu lomaa leppoisin mielin. Täytyy myös olla iloinen, ettei 24h skabasta jäänynnä mittään vammoja. Ois nimittäin tarkoitus vielä joitain kisoja rykiä tässä loppukesästä ja syksystä. Oon jopa tiiraillut ihan ratakisoja, aina 800m:stä ylöspäin. Harmi, ettei ainakaan tästä läheltä löytynnä yhtään 3000m esteiden kisaa. Pääsisköhän sitä alle 14min? Loppulomasta ois tarkoitus myös joku vähän pidempi retkijuoksu tai vastaava elämänkokemus naatiskella. Puntteja ja loikkia/hyppyjä on myös suunnitteella nytkytellä. Täytyis nimittäin saada noihin kinttuihin vähän ruutia. Ovat niin voimattomat kapulat, kun ei oo tullu niille tarjottua voimaa kehittäviä harjoitteita paljoakaan.

               Tulevat ajat, jos menneet ja meneilläänkin olevat, näyttävät herkullisilta ja sopivan haasteellisilta, joten kelpaa tässä ellää ja nauttia täysin rinnoin tästä elosta.

               Kesälomaterveisin Suomen yksi huonoimmista ultrajuoksijoista!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja maailmalla, 20.7.2012

24h VERTAILUA

                     Nyt on sitten kolme 24h kisaa pukattuna. Kaikki kisat ovat olleet erilaisia, kaikkiin kisoihin lähtökohdat ovat olleet erilaisia. Tein silti varsin taulukon, mistä näkee miten kukin 24h kisa on kehittynyt 10km sykleissä.

TÄSSÄPÄ tuo taulukko...

	24h kisojen vertailu
	Kaustinen	Tuiskula	Karvoskylä
	2010	2011	2012
	100,84km	128km	116,076km
	h:min	h:min	h:min
n.10km	1:04	1:06	1:00
n.20km	2:14	2:17	2:01
n.30km	3:24	3:32	3:04
n.40km	4:35	4:48	4:10
n.50km	5:52	6:13	5:32
n.60km	7:59	7:37	6:54
n.70km	15:17	9:54	9:55
n.80km	16:31	11:55	12:31
n.90km	18:45	14:18	19:24
n.100km	20:53	17:18	21:18
n.110km		19:26	23:07
n.120km		21:36

                 Kaustisille lähdin vajaan 1200km pohjilla sinä vuonna. Kisahan käytiin heinä-elokuun vaihteessa. Vetelin ekat 60km 25+5 -rytmillä ja ainakin yhden tunnin vahingossa koko ajan juosten. Sykkeet asuivat juostessa 140-145 maastossa. Melkoisen ennakkoluulotonta. Ja tietysti se olemattomilla pohjilla loppui etenemisen eväätkin sitten aikaisin. Kävin yöllä motelissa (siirtymät n.2x1km!!!) nukkumassa. Koko motelilla käynti reissuun kilsan kierroksen kera meni n.5h32min.


                Nivalassa, Tuiskulan urheilukentän liepeillä käyty kisa viime syksynä oli vaikea lähtökohdiltaan. Taistelin lonkka-nivusvaivan kanssa kesä-heinäkuun vaihteesta aina kisan (lokakuun alku) aatolle asti. Syyskuun loppuun mennessä olin viime vuonna juossut 1468km, eli aika vähän edelleen. Harjoittelu oli ollut kuitenkin enempi 24h kisaan tähtäävää. Vamman vuoksi pidin jopa 6 täyttä lepoa ennen kisaa ja tuntuma olikin ihan hukassa - kunto laskussa. Kisassa käytin 15+5 -rytmiä. Menin ko. rytmillä n.8h. Sen jälkeen menin miten parhaaksi katsoin ja jaksoin.

                Kisa meni aika ideaalisti sen hetkiseen kuntoon nähden. Jalkojen kanssa oli yöllä vaikeuksia, mutta pysyin kuitenkin lähes kaiken aikaa liikkeessä. Myöskin tänäkin vuonna käyttämäni nesteet ja appeet upposivat hyvin, lko. aamutunteja, jolloin alkoi näkyä jäähileisten (yöllä -2 alimmillaan) energiajuomien imeytymättömyys. Tuonkin funktion vaikutus oli vain viimeiselle 1,5h:lle, joten isossa kuvassa merkitys oli aika pieni. 128km oli näin jälkikäteenkin ajateltuna ihan ok. suoritus minulle tuohon kohtaan.


              Tänä vuonna ennätin sitten juosta lähes 2000km ennen heinäkuun 7-8.päivä käytyä 24h-kisaa. Lähtökohdat oli omaan tasoon nähden erinomaiset. Myös kunto oli kaiken aikaa nousussa. Käytin 17+3 -rytmiä ekat 5h, jonka jälkeen alkoi vaikeudet, joista kattavasti kisablogissa. Vaikeudet iski siis n.44-47km kohdalla. On vaikeaa - ja turhaakin - edes pohtia, mihin olisi ollut mahdollisuudet ilman oksenteluja ja rajua pääkipua, joiden vuoksi 6,8km matkaan meni tuona aikana 8h18min. Kisasta jäi kuitenkin jopa paras loppumaku tähän astisista, koska pystyin olemaan loppulaukaukseen asti radalla. Tästä jäi myös oppia - kuten aikaisemmistakin - sekä hyvää nälkää.

             Kisassa vaivannut raju pääkipu ei ole ihan vieläkään irroittanut otettaan. Eilen itse asiassa tuli illalla sellainen kiristys tuolla päässä, että hetken jo pelkäsin sen jäävän viimeiseksi illaksi koko elämässäni. Onneksi sain perheen avustuksella otettua nopeasti hyvän satsin lääkettä ja pääsin niiden - ja Lenon kyydin - avulla sairaalaan ja pelastuin. Pelottava geissi. Mitään selittävää ei löytynyt, mitä nyt verenpaine oli kylläkin hieman koholla. Lääkärin arvio mukaili omaani = Ilmeisesti auringonpistoksen kaltainen blokkitila, joka yhdessä reippaan mittaisen suorituksen kanssa nostaa päätään edelleen. Myös oksenteluista huolimatta kerääntynyt iso nestelasti kehossa (paino 7kg enemmän kisan jälkeen kuin ennen starttia) ja sen äkillinen purkautuminen (seuraavan yön aikana 6kg paino alas) sekoittivat ja rasittivat elimistön toimintaa monella tapaa.

              Merkillisintä ehkä oli, että kaikki labrakokeet oli viime yön sairaalareissulla ok! Eli siltä osin olen jo täysin palautunut. Jalathan on ollut hyväntuntuiset jo maanantaista asti. Myöskään sydänfilmissä ei ollut mitään häikkää ja sykekkin oli kiputilasta huolimatta jo laskenut 49:n. Leposykehän minulla on optimitilassa 41. Joten, kun saan tuon verenpainetason normaaliksi ja pääkipuoireet pois niin olen 110% valmis aloittamaan treenit. Nälkäkin on kova ja henkinen vireys erinomainen. Suunnitelmissa on ottaa vähän punttia ja ehkä kävelyhommiakin (esim. patikointia) hieman juoksun lisäksi. Ehkä sitä voisi kokeilla vähän fillaroidakin.


               Syksyllä on tarkoitus huhkia ennakkoluulottomasti kaikenlaisia matkoja aina 800m -> maratooniin, mitä nyt missäkin ja millonkin on mukavasti tarjolla. Täytyy tällaisen etanan yrittää nääs kehittää myös tuota vauhtireserviä, jotta se kevyt hölökkä ois mahdollisimman vaivatonta. Yks porkkana ois syksylle myös armeija-aikaisen cooper ennätyksen (2870m) lyöminen. Pienesti olen harkinnut myös Joensuun 12h kisaa. Eli aika lailla ois jo nokka eteenpäin, mutta ootellaan nyt vielä tuo elimistö sassiin.

              Näihin mietteisiin...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012  

NHL SIIRTO -JA SOPIMUSPOIMINTOJA

MERKITTÄVIMMÄT SIIRROT 6.7 ->

Matt Taormina, p, NJD -> TBL
Mark Mancari, h, VAN -> BUF
Kevin Porter, h, COL -> BUF
Ryan Stoa, h, COL -> WSH
Jeff Halpern, h, WSH -> NYR
B.J. Crombeen, h, STL -> TBL
Tim Stapleton, h, WPG -> Dinamo Minsk


MERKITTÄVÄT SOPIMUKSET 6.7 ->

Jamie Langenbrunner, h, STL -> 1.v, 1 500 000$
Teddy Purcell, h, TBL -> 3.v, 4 500 000$
Kevin Porter, h, BUF -> 2.v, 537 500$

Jeff Halpern, h, NYR -> 1.v, 700 000$
Krystofer Barch, h, NJD -> 2.v, 750 000$
Tim Sestito, h, NJD -> 1.v, 525 000$
Mason Raymond, h, VAN -> 2 275 000$
Matt Taormina, p, TBL -> 1.v, 700 000$
Frazer McLaren, h, SJS -> 1.v, 632 500$
Mark Mancari, h, BUF -> 1.v, 550 000$
Ryan Stoa, h, WSH -> 1.v, 700 000$
T.J. Galiardi, h, SJS -> 1.v, 950 000$
Lars Eller, h, MTL -> 2.v, 1 325 000$
Kyle Chipchura, h, PHX -> 1.v, 675 000$
Nick Foligno, h, CBJ -> 3.v, 3 083 333$



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012

KUVIA KIPINÄ MARATON + ONNIN KIERROS

                             Tässäpä sitten kuva satoa. Alotetaanpa kovat edellä, elikkäs Sauli Päivärinta, elikkäs tuttavallisemmin "Sale" siinä lähti vetään 40min lenkkinä varttimaran. Paukutti sen pikkasen alle, keskari 3:47/km. Ei paha? Tässä mestari, tuossa keltaisessa paijassa. Vinkki: kun klikkaat kuvaa, saat ne isommiksi

               Seuraavassa kuvassa haluan nähdä jotain edistymistä tasamaalla tapahtuvan askeleeni osalta siinä, että ryhti on suhteellisen hyvä ja askel tasajalka/päkiävoittoinen.

             Tässä LIHR kerhon Janne, alias "Jay Leno", Kukkola ja itäsuomen Petteri Vartiainen.

             
                    Moni kehua paukautti huoltoa, eikä syyttä suotta. Tässäpä tätä aitoutta ja iloisuutta siltä postilta:

       
                      Uskoisin kuvan anttirokilta löytyvän huumoria tähän -> Ei kait kukaan voi erehtyä, että on lauantain ehtoo, eihän?  Let´s rock´n roll ja kurlaten!!!

                     Joulu on taas, joulu on taas - joko se on?

                        Tuossa aikaisemmassa blogissa tuli mainittua kuinkas oli hankalta tulla yrjökupin viereltä baanalle. Tässä visuaalista tunnelmaa ja otatusta siitä. Naama aika peruslukemilla + pirullinen(?) hymy, heh...

                      
Taistelija, tsemppari - ja kaikkea siltä väliltä, "Pele"

                   Kuten sanottua, aina joku on sittenkin sisukkain. Tätä selvästi nuoremmaksi luultua tyttöä, naista, kävi ihaileminen. Lakki nousee päästä!

                         Porukka ei sentäs ollut niin nopeeta, että olisi ollut jatkuvasti vain syömässä. Tässä pöydät notkuu, odottaa, tuliaansa. Who next? Vain luoja tietää, jos sekään.

                Laskuoppini, sen huononkin, mukaan tämä herra näki huoltopöydät sittenkin useimmin, Stefan Smeds - koko kisan ykkönen. Hyvä SM!!!!

                             Vielä pakko palata tähän neitoon... vaikka jossain vaiheessa ehkä muistakin(?) tuntui (noin hieman leikkisästi), että hän vetelee pelkällä musiikilla näitä hommia, eikä muista edes laittaa suuhun mittään... No, tämä kuva paljastaa hänen sittenkin nauttineen edes kerran jotain. Uskomaton nainen, piste.

                               En ollut paikalla, mutta otaksun kisan voittajan sanovan tässä näin: Kädessäni on... mitä teillä lukee listassa?! ... ööö, otan... joo, päädyn siihen - alkoholiton maito. T: Stefan Smeds Ps.Aika monta tuntia takana.

                           Heh... Onneksi on näitä "selviä" tapauksia niin uskaltaapi paremmin kirjoottaa mitä tulee mieleen. Lenohan se siinä, ja sanoopi selkeesti: "taksi tilattu, otan vielä yhden - kierroksen". ;) Jottei mene liian vakavaksi ja suunnatuksi niin voipihan olla, että Leno kuunteleepi tässä jostain aparaatista jotain tällaista?

                                Faktojen ääreen. Tässä on seuramme ykkös ultrajuoksija!!!! Hyvät naiset ja herrat, Hilkka Kopola, 152,001km!!! Hattua päästä!

                     Ja tässä hänen miehensä, Arto.K, joka näyttää selvästi hyväksyvään sävyyn peukkuja edelliselle kommentille...

                            Savon lahja suomalaiselle ultrajuoksulle, Ari Timonen. Ensimmäisessä kuvassa ns. sorvin ääressä, toisessa miettimässä touhun syvimpiä syövereitä - ja niitä on, ihan miettiä asti. 

                         Joku on isä. Se voisi olla Kalevi Saukkonen tai se voisi olla Pekka Rutanen... Otetaan kuitenkin Pasi Koskinen, ihan piruuttaan, heh...

                          Paras pari "kisan" voittaja (Sori Kopolat) oli kieltämättä tämä yhdessä hymyillyt pari. Täytyy jatkossa harkita tällainen kategoriakin palkittavaksi. ;)

                           Sisäpiirit tietävät - ihmetäti. Taas hän teki sen, ihmeen. Onnittelut Kristiina, alias V.Kurppa!!!

Loput kuvat jääkööt toistaiseksi julkaisematta ;)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä, 10.7.2012.