NEUVOTTELUT KÄYNNISSÄ...

           ...vai jumissa?!? Oon keskustellut viime viikkoina - varsinkin päivinä - kovasti itseni kanssa siitä, menenkö Joensuun 12h kisaan vai heilautanko napsakkaan vaelluksen tuona viikonloppuna, 17-18.11.2012. Nythän tuohon ratkasuun löytyy vastaus VIIMEISTÄÄN sunnuntaina klo.21, joka on takaraja ilmoittautumiselle ULTRAVAELLUS 2012:lle mukaan. Kumpi sitten on parempi ratkasu mun mielestä? Molempi parempi = molemmissa, sekä Joensuussa että vaelluksessa, saa olla tekemisessä kestävyyspainoitteisen suorituksen äärellä.

             Ihan sellaista woo-doo tilaa mentaalipuolelle hakiessani, kävimme perheen kera ruokailemassa, hakemassa selkeyttä ajatustyöhön... Joensuuhuun vai Pirttiveelle? Ilmeet olivat miullakkii vakavammat kuin konsanaan NHL-neuvotteluissa?

                Sen verta kyllä kyrsii tuo NHL-lakko, että en tiiä vihtiikö siitä ees mitään enempiä jaaritella. Molemmilla puolilla, niin omistajilla kuin pelaajillakin on liiaksi ego pelissä. Täytyy nyt toivoa, että Bettamanin Kartsa ja Fehrin Donaltti ovat sen verran viisaita miehiä, jotta saavat ratkaisun tuohon ärsyttävän hitaaseen soppaan kohtuu pian!

               Joka asiassa on hyvät puolensa - niin myös tietysti NHL-lakolla. Ehimpä minäki ainaki yrittää harjoitella enempi... Pidin tuossa CosJon -vaelluksen jäläkkeen PERÄTI yhen vapaapäivän. Sen jälkeisenä VIITENÄ päivänä oon ollunna ällistelemässä nuilla Nivalan teillä, poluilla ja penkereillä sen KUUS kertaa (74,5km/5pv). Kyllähän tuo tämän kuntosella näkkyy jo tuntuvan = lihaksetki muka kipiänä ja elimistöki moittii HURJAA (heh, ei toudella) harjoittelukuormaa (ottaa mahalihaksiin tää nauraminen) korkeiden sykkeiden muodossa.

                Aattelinkin TAAS huomenna pittää lepopäivän. Eikaitse muu auta, s-tana!!! Huomenna ootanki (miksei myös jo tänäänki) VIIMEISTÄÄN ilmoittautumistulvaa ULTRAVAELLUKSELLE. Että oon kuulolla, ja tutkailen e-mailia ja puhelintani yhtenään toivossa, jotta jollaki/joillaki riittäis hulluutta ja seikkailuintoa lähteä häröileen tuonne Nivala-Sievi-Toholampi linjaston metsikköihin. Ne on kuulkaas rentoja reissuja, eikä siihen tarvi mitään erikoista kuntua. Vauhti on lepposta ja taukoja pidetään miten paljon tarvitaan = ihan lomailua, mutta LOISTAVAA peruskestävyysharjoittelua samalla. <-- ONKO SULLA POKKAA??? :=) Yksi sivu muutes on n.43,6km. Mittasin eilen tarkemmin, mutta perkule tuo Mozilla kaatu just ennen tallenusta, joten täytyy koittaa jos vielä tännään vihtii mitata uuvestaan.

             Maanantaina aattelin joka tappauksessa tehdä ERITTÄIN kevyen 8km lenkuran. Joko varhaisaamuna tai sitten laiskan miehen tavoin vasta iltamassa. Tiistai-aamupäivälle oon budjetoinu 10km TESTI RÄÄKÄSYN! Jos saispi vaikka hiilattua kympin enkasta n.2min pois = alle 45 min (nyt 46.44) niin oisin HIRVIÄN tyytyväinen... hetken. Marginaalisen hemoglobiinin laskun - tai muun heikotustilan - aiheuttamana kunnon laskun ajat ovat ONNELLISESTI takana päin ja nyt näyttää jopa, että oisin NOUSUkunnossa. No, senpä näkee tiistaina. Ainakin askel on tuntunu ihtestä napsakkaammalta ja datatkin tukee tätä huomiota. Että jokunen voi jo hyväsyvämmellisyyvellä kahtoessaan nähä munkin menon muistuttavan jo jonkin sortin JUOKSUA.

            Jos nyt käy niin, ettei sitten kellekkään passaappi tuo vaellus kalenteriin niin tosiaan lähen sitten Lenon huoltamana ja kannustamana sinne Joensuuhun. Sinne tietysti kovat tavotteet, eli varsinainen tavoite on +110km/12h. Onhan se kova tavote mulle, kun 12h enkka on n.80km vuoden 2011 Onnin kierrokselta. Parantaa pitää siis +30km tuosta. Kova rasti, mutta koen olevani valmis leimaamaan sen. Ugh!

             Eipä tässä nyt mittää muuta ihmeellistä. Jos kävis tuossa parin tunnin päästä toristamassa, kun velipoika yrittää kakistaa tuossa naapurissa olevassa isossa, kermanvärisessä puurakennuksessa jotta TAHDON. Saa nähä jääkö se sana keuhkoihin, eturiviin vai kantautuuko aina kanttorille asti yläpartsille. Pitää koittaa jotenki taiteilla niin, ettei paliua ihte menis munttaamaan tuonne suureen suuhun, kun just on saanu aivan VÄHÄN painua liikahtamaan alaspäin. Toiveissa, että siinä hommassa jatkuis jonnin aikaa hyvänlainen alamäki ja tulevalla avioparilla taasen puolestaan auvvoinen ja tasanen meno.

    Muistakaapa lenkkeillä siellä!!! Ei se kunto kasva perse penkissä, s-tana!

 EDIT: Huom!!! ->>> MÖKIN OMISTAJA SUUNNITTELEE LÄMMITTÄVÄNSÄ ÄITINI KANSSA MÖKIN JA SAUNAN VAELTAJILLE VALMIIKSI!!!! Kenties makkaratkin tirisevät jo makkaranpaistolaavulla valamiina. Liian lököreissu? 
             HALUKKAISTA EI OLE VIELÄ KUULUNUT... 

TÄSSÄ vielä noin 43,6km REITTI. 


EDIT 2: Tänään kirkollisissa neuvotteluissa pääsivät osapuolet puolen tunnin jaarittelun jäläkeen yhteisymmärrykseen. 

Tuossakin hommassa tarvitaan uskoa, toivoa ja rakkautta!?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.10.2012

ULTRAVAELLUS 2012 ???

         Vajaa viikko sitten vaelletun CosJon -vaelluksen opit ja kokemukset ovat tuoreessa muistissa. Olen laatinut kokemuksien perusteella marraskuun 17-18 päivälle seuraavan vaelluksen. Vaellus kestää yötaukoineen päivineen n.36h. Eli se alkaa La 17.11.2012 klo.5 Nivalan nuorisoseuratalon pihalta. Ja päättyy samaan paikkaan Su 18.11.2012 klo.17.


              Vaellussuunnitelmani on tehty siten, että pimeän osuudet tulevat MINULLE tutuille maastoille. Eli mitään totaali eksymisvaaraa ei ole. Lisäksi majoittuminen on minulle tutussa yksityismökissä, jonne mahtuu levittäytymään, tavarat purkamaan ja nukkumaan ainakin helposti neljä karpaasia. Mökin pihalla on myös sauna. Joten perillä voi myös SAUNOA!! Mökki on järven rannassa, jossa on myös ihan hyvä makkaranpaisto laavu, kahvinkeitto tai ruoanlaitto laavu.

            Vaellusreitti on maastoltaan helpompi kuin mitä oli CosJon -vaelluksessa. Ilman kumppareita vaellusta ei voi kuitenkaan viedä läpi. Jonkin verran lyhyehköjä nevapätkiä on välillä. Reitti on, etten sanoisi hyvin KUTSUVA ja sopiva. Mukaan tarvii ottaa pakollisena myös makuupussi. 

             Olen laskenut, että olemme perillä n.12h:ssa. Eli La klo.17. Takaisin lähtö on sitten viimeistään sunnuntaina klo.5. Toki voidaan lähteä lyhyemmänkin yötauon jälkeen, jolloin olisimme aiemmin myös takaisin Nivalassa ja nuopparin pihalla.

             Matkaa on suuntaansa n.43km ja ehkä maksimissaan mahdollisten suunnistusmutkien kera n.48km. Eli koko reissu yhteensä n.86-96km. Piirtelin aika nopiasti suurpiirteiset kartat, joilla on kyllä aika helpohkot suunnistusosuuvet, joten ylimääräisen matkan osuus pysynee kohtuuvessa. 

             Tässä reitti Keskusta -> Pesänevantie (moottorikelkkareitti) n.23,5km todellisuudessa + mahdolliset suunnistus mutkat päälle... Ja loppuosa, eli Pesänevantie -> Pirttiveden määränpää n.19,5km. Tuo on itse suunnitelemani reitti. PIIRRÄN tarkemman reitin, jos vaellus toteutuu. 

             Eli otan max.3 kaveria mukaan. Vaellukselle haluavat voivat tehdä vapaamuotoiset hakemukset. Mielellään mahdollisimman pian, sillä mikäli en saa tätä vaellusta toteutettua (vähintään yksi kaveri mukaan) niin skippaan tän vaelluksen ja menen jolokotteleen samana viikonloppuna Joensuuhuun 12h kisan. 

             Vielä tästä vaelluksesta huomioita: Vaelluksillani on toimittu AINA tiiminä. Eli kaikki juomat ja eväät ovat käytännössä yhteisiä = autetaan AINA kaveria, jos joku apua tarvii. Pyrin myös tulkitsemaan retkikunnan vireystilan ja pitämään taukoja/vauhtia sen mukaan.

             Tavoite vauhtimme on 4km/h. Taukoajat tulevat kertyneestä etumatkasta "4km/h jänikseen". Maasto on sellaista, että etumatkaa tulee. 4km/h = 15min/km.

    LÄHETÄ HAKEMUS RETKELLENI!!! ->>> onni.cosmos@gmail.com

HUOM!!!!!!!!!

 
EDIT: PÄÄTÄN YLIHUOMENNA, ELI SU:na 21.10.2012 kumman teen VAELLUKSEN vai JOENSUUN 12h... JOTEN ILMOITA SU 21.10. Klo.21 mennessä, JOS OLET KIINNOSTUNUT vaeltamaan 17-18.11.2012.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.10.2012

URHEILUTULOS ARKISTO 1986

          URHEILUTULOS ARKISTO

(Tuloksissa esiintyvä kokki on syntynyt 17.4.1974)

1986

12.2.1986, Hiihto, Järvikylä

Pojat 12-v, 1,4km:

1. Juha Sarja           5.03

2. Pasi Pääkkö         5.14

3. Samuli Hyvärinen 5.20

…

6. Onni Vähäaho      5.35

27.2.1986, Hiihto, Ahde

Koulujenväliset mestaruuskisat

5-luokka, 3,0km:

1. Pasi Pääkkö         12.48

2. Juha Sarja           13.00

3. Lasse Palola         13.32

4. Samuli Hyvärinen 13.43

5. Petri Saari           13.53

6. Onni Vähäaho      14.11

7. Joni Laakkonen    14.29

…

11. Pasi Nielikäinen   15.27

2.3.1986, Hiihto, Kyöstinhiihto

16km laturetki

6.3.1986, Hiihto, Keskusta

Hippo-Hiihdot, Pojat 12-v, 3,0km:

1. Juha Sarja           10.54

2. Lasse Palola         11.26

3. Pasi Pääkkö         11.28

…

8. Onni Vähäaho      12.20

19.3.1986, Hiihto, Ahde

Pojat 12-v, 1,8km:

1. Samuli Hyvärinen 5.55

2. Pasi Pääkkö         6.00

    Juha Sarja          

4. Lasse Palola         6.04

5. Jani Sammalmaa  6.12

6. Onni Vähäaho      6.13

…

13. Janne Kukkola    7.45

12.6.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Sisulisät, Pojat 12-v:

100m

1. Mika Kukkola       14,1

2. Pasi Nielikäinen    14,3

3. Henrikki Hoffren   14,4

…

8. Lasse Palola         15,2

9. Onni Vähäaho      15,5

19.6.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Sisulisät, Pojat 12-v:

Kuula

1. Pasi Nielikäinen    9.26

2. Jens Oja              8.92

3. Mika Kukkola       8.64

4. Onni Vähäaho      8.30

26.6.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Sisulisät, Pojat 12-v:

3-Ottelu

1. Mika Kukkola       1553p

2. Pasi Nielikäinen    1521p

3. Jani Sammalmaa  1500p

…

6. Onni Vähäaho      1423p

3.7.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Sisulisät, Pojat 12-v:

Kiekko

1. Onni Vähäaho      25.40

2. Mika Kukkola       23.54

3. Jani Sammalmaa  22.36

3-Loikka

1. Pasi Nielikäinen    8.90

2. Petri Saari           8.72

3. Onni Vähäaho      8.40

10.7.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Sisulisät, Pojat 12-v:

Keihäs

1. Pasi Nielikäinen    34.04

2. Jani Nietula          30.38

3. Mika Kukkola       29.84

4. Veli-Pekka Anttila  27.74

…

6. Onni Vähäaho      24.22

23-24.7.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Ikäkausimestaruuskilpailut, Pojat 12-v:

Toinen päivä, Keihäs

1. Pasi Nielikäinen    32.82

2. Jani Nietula          31.04

3. Mika Kukkola       30.98

4. Onni Vähäaho      27.70

5. Veli-Pekka Anttila  26.94

1000m

1. Lasse Palola         3.33,3

2. Jyrki Siltala          3.35,0

3. Veli-Pekka Anttila  3.36,9

…

6. Onni Vähäaho      3.57,9

31.7.1986, Yleisurheilu, Tuiskula

Sisulisät, Pojat 12-v:

100m

1. Mika Kukkola       14,3

2. Jani Nietula          15,8

3. Onni Vähäaho      16,0

Pituus

1. Pasi Nielikäinen    425

2. Petri Saari           412

3. Jani Sammalmaa  394

4. Onni Vähäaho      370

…

7. Lasse Palola         365

3.10.1986, Jalkapallo, Haapaperä

Ala-asteiden välinen finaaliottelu,

Kyösti Kallio vs. Haapaperä 2-0

Tein avausmaalin ja syötin toisen.

Sain ottelun parhaan pelaajan palkinnon.

Kuvassa selin.

CosJon ABC-vaellus 2012

        Tässä sitä taas ollaan, yhtä kokemusta rikkaampana. Suunnitelmissa oli heilauttaa n.77-80km vaellus, jonka pääreittialustana olisi moottorikelkkareitistö. Aikataulut laskin mututuntumalla. Keskivauhdiksi olin määritelly 4km/h ja ajattelin meidän todellisuudessa menevän n.5km/h, joten jokaisesta neljän tunnin etenemisestä laskin tulevan tunnin taukoaikaakin. Tehtävä vaikutti aikatauluineen laskukoneen kanssa soppelilta. Myös matkakumppanini, Jonte-Konde, ajatteli samoin.

    Jalkine valinnoissa olimme lähellä päätyä vaelluskenkiin, mutta ONNEKSI vaihdoimme aatokset pienen nevan (suon) laidalla käynnin jälkeen. Kumppareilla läksimme liikenteeseen. Paino lastia oli molemmilla kiitettävästi, mutta tarpeellisesti. Jonte-Kondellakin varmasti lähempänä 15kg tietämiä ja itselläni 18,5kg, joten mukavasti saisi lihaksisto työskennellä askelmia ottaessamme.

    Varustepuolella Jonte-Konde onnistui paremmin. Hänellä oli sanomista oikeastaan vain hanskoissa ja sukissa. Hanskat eivät pitäneet vettä ja sukat valui. Itselläni oli aivan vääränlainen takki lauantain tihkusateeseen, sillä se vallan imi vettä! Myös hanskat imi vettä. Olinkin aika kylmissäni jo A-rastin välillä 18-23,3km. Sen jälkeen tosin tarkenin kohtuullisesti parantuneen sään ansiosta. 

    Törmäsimme molempien lähdettyä kotoansa n.3km kulkemisen jälkeen. Jibiai-jee -huudot raikuivat muutoin hiljaisuutta huokuvassa lauantai-aamussa. Huikkasimme ohi kulukiessamme laitikalelle, hänen hakiessaan aamupostia, että lähe vaan messiin. n.7km tietämissä olimme näliännevalla.

                        Huumoria, notkeutta ja monenlaista toimintaa oli siis jo alkukilsoista lähtien mukana touhussa

                 Karuja metsäaukioita ja haastavan leveitä, suoperäisiä ojia oli ylitettävänä jo alakumatkasta... että tervetuloa vaan ees kerralla matkaan!!!

                 Iso korven takana olevalla suolla huomasimme jo mitä tarkoittaa VÄHÄINEN polku. Jonte tuumasikin siinä, että kun oikein kattoo niin tässä vois nähä montakin samanlaista polkua moneenki suuntaan.

                 Tässä eesimmäisellä isommalla tauolla 23,3km kohalla. Tankkasimme ja rillasimme, jotta oisimme taas hyvässä tikissä. Alimmassa kuvassa hörppäämme yhdet ALKOHOLITTOMAT Nikolait hienon grillikatoksen kunniaksi.

    Oli karmaisevaa huomata jo eka taukopaikalla, 23,3km taivalluksen jälkeen, että PERÄTI RENNOKSI tarkoitettu aikataulu kusi jo tuossa vaiheessa pahemman kerran, vaikka maasto oli ollut kohtuu kulkuista, eikä isompia ongelmia ollut edes suunnistuksillisilla pätkillä. Siinä työkaverini suomassa upeassa grillikatoksessa (ISO KIITOS HEILLE SIITÄ!!!)  matkamme aikatauluja puntaroidessamme lävähti fakta päin pläsiä. Meillä oli ukaasina jopa 11km pimeäsuunnistus lauanta-päivän päätteeksi. 

                      Noin 2km kuljettuamme taukopaikalta, jäimme hetkeksi väjjyyn, tsekkaan, ettei PIIPPALAKKEJA ole kannoillamme. Jälkiä jättämättä jätimme pian nuo tienoot.

                   Kipuamista Koskenperän harjanteilla. Nuilla seuduilla oli vähän korkeuserojakin, mutta VIELÄ sangen mukavaa alustaa.

               Metsä-autotien ylittäessämme siunailimme nuita pitkiä suoria. Onneksi menimme poikittaiseen suuntaan, katoessamme metsän syövereihin.

                         Ei epäilystä, saimme paljon kiksejä luonnosta. Nämä olivat niin KUTSUVIA maisemia että.

                Tällaisia, suhteellisen märkiä(?) suokilometrejä oli paljon. Silti, maisema oli myös erittäin terapeuttinen, kaikin puolin. Ja mikäs oli matkaa tehdessä, kun mukana oli kovakuntoinen karpaasi, Jonte-Konde!

                    Esimerkkiä ja perspektiiviä VÄHÄISESTÄ NUOTIOSTA.

                Murtojärven kiertoa vähäisiä polkuja pitkin.

              Yksi kinkkupitsa, kiitos!

                Jonte-Konde meinas karata käsistä - Reisjärven suuntaan. Piti vetää hänet hupusta takaisin ladulle. Rintamakarkuruutta ei siedetä, s-tana!!!

             ....Suota lähestyessä laski pimeys. Pimeys tuli vajaa km ennen suota, hieman ennen klo.19. Pimeyden tullessa olimme aikataulussa, jonka mukaan olisimme kuitenkin yöpaikassa, pykyn-autiotuvalla n.klo.20-20.30 tietämissä. Suolla suunistus alkoi kahden eka merkin osalta lupaavasti. Sitten kelkkamerkkien välit pitenivät niin, ettei seuraavaa näkynyt. Lisäksi pujottelu märkien/pelottavien suokohtien vuoksi lisääntyi. Ilma oli sellainen, ettei laajalla suolla ääriviivoja maastossa näkynyt. Kaikki oli samannäköistä.

            Meillä oli ainoastaan tietona, että suo oli lähes 3km pitkä. Kuljimme aika pitkään päättäväisesti, luullaksemme olevamme suunnassa. Välillä teimme tarvittavat koukkaukset surmanloukkuja väistellessä, mutta palasimme aina ajatelulle väylälle. Aika pitkän kuljennan jälkeen puskimme kohti suon keskustaa - ja kappas - tulimmekin kelkkamerkille! Olo oli aika tyytyväinen! Marginaalista epätoivoa ilmineerannut Jonte-Kondekin sai palautettua luottavaisen olotilan. Ainoa ongelma oli vain, ettemme tieneet tarkasti, missä kohtaa karttaa olimme menossa. Ääriviivoja ei edelleenkään näkynyt ja olimme sikäli paljon joutuneet mutkittelemaan, ettei kuljettua matkaakaan voinut hyödyntää tulkitsemisessa 100% varmuudella. Niinpä teimme vain arvioin ja lähdimme etsimään arvioidusta suunnasta seuraavaa kelkkamerkkiä.

              Sitä merkkiä emme löytäneet koskaan! Tai löysimme, mutta vasta seuraavana päivänä, ja ihan muista maisemista jo. Jatketaan... Lähdimme tosiaan edelleen päättäväisesti etsimään seuraavaa kelkkareittimerkkiä. Hetken kuljettuamme näimme polun tapaisen uran. Hirvet mm. tapaavat huomioidemme mukaan kulkea kelkkareittejä pitkin, joten lähdimme seuraamaan niitä. Niiden loputtua aloimmekin näemmä mutkitella, tullaksemme metsän laidalle. Silloin otin eka kerran SportTrackerilla(ST) suuntaa. Ja melkoisesti vikasuuntaan olimmekin menossa. Otin pian suuntaa ST:lla uudelleen. Silloin kännykkä piippasi jo akkuvirran vähyyttä.

              Oli mahdollista, että joutuisimme siis lataamaan pian matkaa mittaavan Garmin ForeRunnerin, sekä kännykän suolla. Sanoinkin Jonte-Kondelle, että nyt saimme ST:llä suunnan. Seuraamme sitä päättäväisesti ja katsomme vasta kotvan kuluttua taas, missä olemme. Jonte-Konden ilmeestä alkoi näkyä huoli. Minulla ei ollut hätää, joten rauhoittelin Jontea, esiintymällä huolettomammalta kuin olinkaan. -"Ei tässä meillä oo mittää hättää. Reput on täynnä ruokaa ja virtaa antavat adaptorit on mukana. On se niin helppoa näillä nykyajan vehkeillä". Ja olihan se. Ainoa asia mikä haittasi, oli se, jos olisi pitänyt alakaa tuuskaamaan adaptoreiden kanssa keskellä pitkää ja laakiaa suota. Myös vettä vihmo jälleen taivaalta.

              ST:n mukaan lähestyimme kuitenkin Iso-Juurikka järveä, jonka kupeessa reittimme kulkisi. Etäisyyttä järveen oli kuitenkin paljon. En kertonut ajatustani Jontelle siitä, sillä hänen kasvonsa näyttivät jo muutoinkin riittävän huolestuneilta. Sen sijaan vakuuttelimme yhteen ääneen, että oikiaan suuntaan ollaan menossa isossa kuvassa. "-Ei meillä oo mitään hätää". Jaksoin toistella. Pian tulimme VÄHÄISELLE, metsää muistuttavalle reunalle. Maisema näytti kieltämättä samalta kuin mihin olimme törmänneet n.2h sitten samaisella suolla, samassa tehtävässä, pykyn lämpöä etsimässä.

             No, emme onneksi olleet, tosin sen tiesimme vasta myöhemmin. Mentyämme metsään, sanoin, että nyt vejetään täällä niin on vähän ees helepompaa mennä - ja kaippa nyt olemmekin oikiassa suunnassa. Turha toivo, ja jouduimmekin palaamaan suolle. Olimme kuitenkin tulleet taas aparaattejemme mukaan lähemmäs Isoa-Juurikkaa, vaikka sinne edelleen oli matkaa kiusallisen paljon. Jonte totesi tutkiessani karttaa: "-Pitää varmaan ilimottaa kotiin, että meillä menee tässä, ennen kuin olemme perillä". Hyvin varmasti Jonte-Konte puheli kotia rauhallisen puhelun. "-Meillä menee tässä vielä... maasto on vaikia kulukusta, mutta... joo, soittelen sitten". Rauhallisuutta hohkava ilme katosi punaista nappia painamalla. Olimme hetkessä, tiukassa tilanteessa. TÄTÄHÄN olin salaa odottanutkin, mutta TÄMÄ oli nyt sittenkin aika kovaa leikkiä. Vettä vihmoi päälle. Katselin karttaa, katselin ST:n viivaa... "-Perkele, missä mun toinen hanska? Ei missään, se on tippunna. Vejetään sitten yhellä hanskalla". Kylmä oli, vaikka tilanteen tiukkuus toikin luontaista lämpöä jännityksen pitäessä huolta siitä.

             Olimme oikiasti aika tiukassa tilanteessa. Olimme olleet suolla jo lähemmäs neljä tuntia. Suon ylitys oli kartalla n.3km. Yksi km suolla kesti tuossa maastossa n.25min. Emme menneet ihan putkisuoraa siis, joka näkyy myös kartalla... Vihdoin taas metsää - nyt pysyvää... VALTAVAN iso oja!!! -"Nyt kuljemme n.100m tuohon suuntaan ja katsomme, onko suunta oikea". Vesi virtasi sinne suuntaan ja ajattelin jotenkin kartalta, että sen pitäisi virrata Isoon-Juurikkaan. Huomasimmekin pian, että se virtasikin itse asiassa juurikin toiseen suuntaan. Oja oli n.2,5m leveä.

              Kuljimme pitkään ojan reunaa. Maasto oli kummitusmaisen kurjaa. Paljon mättäitä ja niiden välissä ihmeellisiä onkaloita tämän tästä... "-Hei, varo Jonte, tuossa oli paha... "-Perkele, menin siihen silti". Ja Jonte astui tuon jälkeen varmaan 3-4krt niihin onkaloihin, ne olivat tosi häijyjä! Vihdoin pääsimme vaihtamaan ojan puolta, kun tuli puista rakennettu ylitys paikka. Kohtalaisen pitkän kulkemisen jälkeen tulimme VIHDOIN juurikan tielle.

              "-Nyt tämä on heleppua, totesin. On se hyväkin, tässä on jo meleko kylymä, kun ei oo toista hanskaakaan." Penkereen laidassa ei kuitenkaan näkynyt tarkasta kuljennasta ja seurannasta huolimatta mitään polkuja. "-Kyllä se ois pitäny jo tulla, ei täällä mitään näy... Hei, kato, mikä tuo on, totesi Jonte". Samassa iso pöllö nousi vähäisen pylvään nokasta lentoon. Hieno näky... Pian huomasin vähäisen polun, vihdoin viimein. Kysyin Jontelta, että näkeekö hänkin tuossa polun. "-Noooo, joo, voihan siinä olla, jos oikein tarkkaan kahtoo... Kato nyt, siinä on lehtiäkin päällä. Minä kokeilen, totesin". Siinä oli kuulkaas tojellisuudessa lampi, jonka päällä oli lehtiä!!! Niin, joo, märkää oli.

                Kuljimme vielä hetken eteenpäin, kunnes aparaatit näytti, että oomme menneet ainaki 400m ohi. S-tana!!! Oli EDELLEEN aika pirun kylymä. Ilmeisesti samainen pöllö seurasi jälleen eri pylvään nokasta menoamme. Oli varmaan ihmeessä yöllisistä vieraista... Pari sataa metriä kuljettuamme sanoin Jonte-Kondelle: "-Tästä heilautetaan vaan tuon suon yli niin että nytkähtää! Ei tässä ruveta enää arpomaan ja polokuja ehtimään. Mennään aparaattejen avulla tästä, miten ne osottaa. Eihän tästä oo ku reilu kilsa". Ja niin mentiin.

               Suon yli heilautettiinkin aika vaivatta. Mutta sen jälkeen alkoi n.10ojaa(!!!) sisältänyt osuus n.200m matkalla. En kyllä ymmärrä, miksi ojia pitää niin tiheään tehdä. Pahimmat ojat olivat suon reunoilla. leveitä n.1,5m ja molemmilla rannoilla 50-100cm höllyvää, epävarmaa alustaa. Niinpä kastoimmekin ahterimme kertaa monta, kumppareiden hörppiessä lahjakkaasti vettä. Ojien pohjilta uitettuina koirina noustessamme loiskahti aina kumppareiden sisältä kohti suoraa ylöspäin vesisuihku suoraan heiluviin kasseihin. Se ei enää haitanna kuitenkaan, sillä mökille oli apraattejemme mukaan n.300-400m.

                Mökin löytäminen säkkipimiässä - vaikka oli hyvät ohtalamput - ei ollut heleppua. Löysimme kuitenkin lopulta mökin kohtuu kivutta, ehkä 5min etsinnän jälkeen. Aukaisimme mökin oven n.klo.23.40. Se oli kotisuunnitelman mukaan puhe tehdä klo.18-19 välillä, mielellään vielä valosalla. Vielä suolle tullessa luulimme sinne saapuvamme n.klo.20-20.30 aikoihin. Nyt tulimme siis 3-6h myöhemmin, tiukan suotaistelun uuvuttamina, kylmissämme, yltäpäätä likomärkinä, toinen (minä) ilman toista hanskaakin, sormien liikkuessa kylmänkankiasti.

                Laskimme vettä kumppareista. Sytyttelimme pesään tulia. Purimme tavaroita. Käsi laittoi pussukasta jos toisesta aina jossain välissä jotain suuhun. Kätkön vedetkin haettiin suosiolla. Retkessä oli ollut jo riittävästi sissi-osuutta. Totesimme n.2h huollon ja kuivattelun jälkeen, että nämä varusteet eivät ehdi aamuksi. Ne ovat vielä aamullakin liti-märkiä, ainakin osin. Matkaa oli kertyny n.55,1km. Alkoi makuupussien sisältä perinteinen vakuuttelu: "-Tulihan tässä ihan hyvä siivu. Yli 15h tehokasta vaellusta samalle päivälle. Joo, koitetaan saaja huomenna joku hakeen, ei nuilla varusteilla pysty jatkaan". Kello 2.35 laitoin pellin kiinni. Tarina vaikeni. Aloimme unille. Kellot oli asetettu soimaan vasta klo.8....

                Heräsimme kuitekin puoli 8 tietämissä. Yö oli voimaannuttanut karpaasit. Molemmilla oli PAHAT mielessä, elikkäs homman jatkaminen: "-Kyllä ne märät varusteen lämpenee, kun ollaan liikkeessä". Keskustelu kulki tuota rataa. Lähdimme etsimään noin tunnin aamupuuhailun jälkeen piilossa ollutta polkua. Polku katosi pian taas. "-Kyllä nämä polut täällä on niin vähäisiä, että katoavat silmien alta tuosta vaan". Ja niin taas heilautettiin suon yli ilman polkuja. Ensin tietysti sen 10 ojaa, nyt täysin kuivana. Yön jälkeen pomppu oli maksimissaan ja loikka +3m mittainen, heh.

                 Erittäin vähäinen juurikan puoleinen polun pää löytyikin viimein. Katselimme perään. 

             "-Kyllä tuon saattaa päivän valolla luulla poluksi, totesi Jonte". Edellinen päivä oli todella verottanut voimavaroja ja märissä varusteissa eteneminen oli tehnyt jalakoihinkin damagea, mutta se ei nyt alakumatkasta tuntunu tänään haittaavan. Laskimme, että olemme n.klo.16.30 aikoihin keskustassa, kun menemme 4km/h vauhdilla metsäisiä kelkkapolkuja. Suopätkiä oli maksimissaan vajaa 2km, joten tuo 4km/h olisi ihan realistinen. Olihan matkalla tietpätkiäkin.

               KARU totuus iski kuitenkin vasten kasvoja heti astuessamme kelkkareitille. Märkä kesä oli kenties edistänyt maaston muuttumista, sillä kartalle merkitty metsäinen 3,6km kelkkareittipätkä oli nyt TÄYSIN soistunut. Paikoin oli niin märät paikat, että oli pakko hieman kiertääkin. Tämä oli laillansa juurikin ideaalia Pk-alustaa, mutta ei nyt, kun sen takia taas tippuisimme radikaalisti aikataulusta. Olisimme taas joutuneet muutenkin väsyneinä hyvän alustan tullen pikamarssiin, sekä tinkiin tauoista. Minullakin on huomenna aamuhugi, joten ihan myöhäiseen iltaan ei voi paluuta jättää. Kunto ei oikein sitä kestäisi, ainakaan minulla.

                    Tuoreina rehkimme kuitenkin tuon n.4km vaikiakulkuisen pätkän 17-22min/km -vauhdilla. Katsoimme tiellä karttoja ja huomasimme, ettei maasto ainakaan menisi kuivempaan suuntaan. Päätimmekin lähteä teitä pitkin Nivalaa kohden. Menimme n.12min/km tahdilla. Rakkoiset, rastittuneet jalat eivät tykänneet isokivisestä metsäautotiestä. Vireystila hieman aaltoili molemmilla. Ajateltiin kuitenkin mennä ainakin lähemmäs keskustaa, niin pitkään kun tuntuu. Mitään hätää ei kummallakaan ollut. Sovittiin, että aukastaan Lahnajärven tiellä viimeisen alkoholittomat Nikolait ja vähän istahdetaan. Sinne oli kuitenkin vielä matkaa.

                  Jontella alkoi tulla kylmä. Hänelle ei oikein maistunut mikään sillei hyvin. Jonte ihtekki tajusi, ettei se oo hyvä merkki. Energiat alkoi loppuun. Enää oli noin reilu kilsa taukotielle. Pakettiauton surina katkaisi keskustelumme. Auto pysähtyi. Kaksi vitsikästä kaveria puheli, että aateltiin hiljentää, ettei tuosta lätäköstä lennä vettä teiän päälle. Kyselivät mistä oltiin tulossa ja minne menossa. Äkkiä kuski huusikin; "-eikö joo, sehän on Onni... Joo, me ollaan kyllä kylälle päin menossa". Kokonaistilanne huomoiden päätimme tällä kertaa päättää retkemme näin. Yksi retkemme termistöön tilkkiytynyt sana pääsi valloilleen pakettiauton sisällä... "-Nämä ovat niitä iloisia kilometrejä"! Tapasimme käyttää ko. termiä "iloisia kilometrejä" aina, kun menimme helppokulkuista maastoa pitkin.

                Tämä vaellusretki antoi erinomaisen pohjan seuraavan suunnitteluun! Nyt tiedän katsoa tuoreemmista sateliittikartoista kuljettavan reitin maaston kuljettavuuden ja luoda sen pohjalta realistisen aikataulun. Uutta retkeä suunnittelemaan! Tämä oli kaikessa karuudessaankin erittäin antoisa ja kehittävä retki. Näitä enemmän niin ihimiset pelastuu!!! MATKAA KERTYI YHTEENSÄ 69,8km. 18h 48min 3sek (liikkeellä olo aika). Tästä RASTI A, tässä RASTI B ja tässä RASTI C.

               Seuraavasta retkestä sen verran, että otan sille mukaan 1-2 kaveria. Esim. Pykyn kämppään ei mahdu kuin max.3 tavarat järkevästi yötelolle. Mieluusti kaikilla täytys olla vielä ideaalit varusteet kulloisellekin säälle. Esim. näillä säillä vedenpitävät varusteet ja kumpparit, ja mielellään hyvin istuvat, ei hankaavat. Kuivatus tilaa on todella vähän ja matkan jatkaminen muutaman tunnin levon jälkeen vaikeaa märillä vaatteilla. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.10.2012 

ENNEN VAELLUSTA

                           On ollunna kiirusta. Työvuoroa toisen perään sunnuntaista asti. Lauantaina tuli lenkkeiltyä +37km ja sekin tuntui säärissä. Jalat ovat olleet rasittuneet, tietysti lauantaistakin vähän, mutta ennen kaikkea vajaaseen 2kk:n pukatuista kolmesta kisasta (1x24h kisa, 1xmaraton ja 1xpuolimara). Ei meikän jalat kestä vielä moittimatta moista kisailuputkea. Tietysti tuo 24h kisahan siellä eniten verottaa pohjalla.

                 Tämän viikon alaku oli tarkoituskin ottaa melekeen levon kannalta. Jaloille-armoa-päivät. Taidokasta kehon kuuntelua? Heh,heh... Toisaalta, perheen kalenteri oli nii-ii-iiin kinkkinen, ettei siellä paljon talvisodan kaltaisia ahtaita rakoja väljempiä ollunna tarjollakaan. Niinpä tuli sitten tässä lepuuteltua koipia. Vasta hädin tuskin +30km kasassa hölökkää tälle viikkoa. Tänään tosiaan kuluki tuolla pimiässä yllättävän rapsakkaasti perus jolokottelua ohtalampun kera, välillä metsäpoluillakin piipahtaen = alle 5min kyytejä +12km. Ihan jees meininki siis vauhtiosastolla etanalle.

                 On tässä ollu tuo viikonlopun lähestyvä vaellus enempikin mielessä. Kauhia täpinä jo päällä. STARTTI lauantaina klo.7.00. Lähetään Jonte-Konden kanssa vaeltaan ja seikkaileen.

                 Aluksi oli tarkoitus vetää keveillä juoksurepuilla ja kengillä pääasiassa juosten tuo n.80km heilautus. Tuohon kuuluu yölepo. Oli tarkoitus ripotella välille makkaroita ja vesiä ym. kätköihin. Noooo... sitten tuli vähän molemmille sellainen ekstriimi-fiilinki, että otettaski kaikki kantoon. Jossain vaiheessa taisi olla, että osa kantoon, mutta lopen aateltiin kokeilla olla niin anttirokkia, että kaikki lähtee kantoon! Sehän tietää tietysti sitä, että se on lähes 100% kävelyvaellus. 

                 Juomatkin ajatellaan kantaa mukana. Ja tarvittaessa juuan väliltä lammista, virtaavista ojista, järvistä, missä sitä nyt tuolla luonnossa on. Otetaan pikku pannu tai pakki völijyyn ja keitellään vesi notskilla. Täräytetään kahtokaas valakia aina kun siltä tuntuu ja tarvetta ilimenee. On tuolla reitillä aika tiukkoja neva-osuuksia. Käytiin tänään kahtoon yhtä pientä "kuivaa nevaa", joka oli meleko-meleko-märkä, siis tosi märkä. Tänä vuonnahan heinäpellotkin ovat märkiä, ei ihme, että myös nevat. Ylitämme tuolla vaelluksella myös märkiä nevoja. Niinpä kenkävalinta kallistui vaelluskengistä vaellussaappaisiin. Otan mukaan myös sauvat. Voi olla, että joutuu vetään mikamyllylää suolla. Ja voihan niillä sauvoilla tuikata tiukan paikan tullen vaikka kiimasia supikoiria tms. jos iholle käyvät!

                    On kyllä aivan malttamaton fiilinki! Käytiin tänään viemässä S.O.S-paketti autiotuvan kupeeseen kätköön = 3x2,0Litraa vettä. Elikkä mamoilua, joo. Mutta me käytämme tuota vain jos on pakko. Lähdemme siitä, että luonnosta otetaan lisä vettä, jos tarvitaan. Tuleehan siinä samalla vähän askartelua tuolle reissulle, hä? tä? Tässä pari kuvaa tämän päivän tiedustelukävelyltä...

                  Tulleepi varmaan hyvä Pk-lenkki. Minun Vikingin vaellussaappaat painaa jo pelekästään 2,4kg. Siihen, kun tempastaa reppu, makuupussit yms. kantoon niin hyvän matkaa toiselle kympille vissiin menee lisäpainot. Saa nähä mahtuuko tuon reissun jälkeen pohkeet hengittään housuissa, heh.

                 Tästä vaellussuunnitelmasta vielä vähän pähkinänkuoressa: Lähtö lauantaina klo.7. Viimestään illasta (toivottavasti keritään aika lähelle yöpaikkaa valosalla) perillä yöpaikassa. Aamuvarhain, ehkä jo pimiällä lähtö kotia kohden, jonne vielä mehtävoittoista matkaa sunnuntain puolellakin n.30km. Riippuen harhametreistä, matkaa tulenee yhteensä n.76-80km. Katsotaanpa sitä ja muita tunnelmia sitten reissun jäläkeen!

                EDIT: Vaelluksen aattona vielä melko täydellinen varuste katsaus:

Päällä olevat... Sukat, alushousut, juoksutrikoot, kevyt, pitkähihainen tekninen paita, kevyt tuulitakki, hanskat, juoksupipo, silmälasit, sykekello + vyö, Vikingin vaellussaappaat (2,4kg), otsalamppu, sauvakävelysauvat, tuomarin pilli äärihätätilanteita varten ;)

Taskuissa... 2ltk tulitikkuja, nenäliinoja silmälaseja varten, vähän ässä-mix-karkkeja, purkkaa ja kosteuspyyhkeitä 2pkt.

"Taisteluvyö-osa"... 2x0,5L Coca-Colaa, 2x0,33L vettä, linkkari, puukko, energiapatukoita n.7-8kpl, 1geeli, 1pkt Tuc-keksejä, kännykkä, purkin aukasija, 1ltk tulitikkuja, C ja D-vitamiineja, magnesium tabl., suolatabl., buranaa ja maitohappobakteeritabletteja.

Reppu... Kartat, Kevyt hengittävä kerrasto, 2xalushousut, sukat, villasukat, pipo, säilykelihapurkki, irtokarkkeja n.300g, 3pkt makkaraa, 3x0,33L alkoholitonta olutta, SunMaid -rusinoita paketti, suklaalevy, iso purkka pussi, 8 pikakahvia, 2 suklaapatukkaa, 2,2L vesi-malto-mehujuomaa (n.350kcal), hammastahna, astmalääkkeet, nuotiopannu, kuksa, muovipussi, makuupussi, wc-paperirulla, kynttilöitä x5, idealsidos, latausadaptori + piuhat, pattereita, sinappi... Jos jotain unohtu niin en vastaa siitä millään lailla. :)

YHTEENSÄ 18,5kg.
  Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.10.2012