CosJon ABC-vaellus 2012

        Tässä sitä taas ollaan, yhtä kokemusta rikkaampana. Suunnitelmissa oli heilauttaa n.77-80km vaellus, jonka pääreittialustana olisi moottorikelkkareitistö. Aikataulut laskin mututuntumalla. Keskivauhdiksi olin määritelly 4km/h ja ajattelin meidän todellisuudessa menevän n.5km/h, joten jokaisesta neljän tunnin etenemisestä laskin tulevan tunnin taukoaikaakin. Tehtävä vaikutti aikatauluineen laskukoneen kanssa soppelilta. Myös matkakumppanini, Jonte-Konde, ajatteli samoin.

    Jalkine valinnoissa olimme lähellä päätyä vaelluskenkiin, mutta ONNEKSI vaihdoimme aatokset pienen nevan (suon) laidalla käynnin jälkeen. Kumppareilla läksimme liikenteeseen. Paino lastia oli molemmilla kiitettävästi, mutta tarpeellisesti. Jonte-Kondellakin varmasti lähempänä 15kg tietämiä ja itselläni 18,5kg, joten mukavasti saisi lihaksisto työskennellä askelmia ottaessamme.

    Varustepuolella Jonte-Konde onnistui paremmin. Hänellä oli sanomista oikeastaan vain hanskoissa ja sukissa. Hanskat eivät pitäneet vettä ja sukat valui. Itselläni oli aivan vääränlainen takki lauantain tihkusateeseen, sillä se vallan imi vettä! Myös hanskat imi vettä. Olinkin aika kylmissäni jo A-rastin välillä 18-23,3km. Sen jälkeen tosin tarkenin kohtuullisesti parantuneen sään ansiosta. 

    Törmäsimme molempien lähdettyä kotoansa n.3km kulkemisen jälkeen. Jibiai-jee -huudot raikuivat muutoin hiljaisuutta huokuvassa lauantai-aamussa. Huikkasimme ohi kulukiessamme laitikalelle, hänen hakiessaan aamupostia, että lähe vaan messiin. n.7km tietämissä olimme näliännevalla.

                        Huumoria, notkeutta ja monenlaista toimintaa oli siis jo alkukilsoista lähtien mukana touhussa

                 Karuja metsäaukioita ja haastavan leveitä, suoperäisiä ojia oli ylitettävänä jo alakumatkasta... että tervetuloa vaan ees kerralla matkaan!!!

                 Iso korven takana olevalla suolla huomasimme jo mitä tarkoittaa VÄHÄINEN polku. Jonte tuumasikin siinä, että kun oikein kattoo niin tässä vois nähä montakin samanlaista polkua moneenki suuntaan.

                 Tässä eesimmäisellä isommalla tauolla 23,3km kohalla. Tankkasimme ja rillasimme, jotta oisimme taas hyvässä tikissä. Alimmassa kuvassa hörppäämme yhdet ALKOHOLITTOMAT Nikolait hienon grillikatoksen kunniaksi.

    Oli karmaisevaa huomata jo eka taukopaikalla, 23,3km taivalluksen jälkeen, että PERÄTI RENNOKSI tarkoitettu aikataulu kusi jo tuossa vaiheessa pahemman kerran, vaikka maasto oli ollut kohtuu kulkuista, eikä isompia ongelmia ollut edes suunnistuksillisilla pätkillä. Siinä työkaverini suomassa upeassa grillikatoksessa (ISO KIITOS HEILLE SIITÄ!!!)  matkamme aikatauluja puntaroidessamme lävähti fakta päin pläsiä. Meillä oli ukaasina jopa 11km pimeäsuunnistus lauanta-päivän päätteeksi. 

                      Noin 2km kuljettuamme taukopaikalta, jäimme hetkeksi väjjyyn, tsekkaan, ettei PIIPPALAKKEJA ole kannoillamme. Jälkiä jättämättä jätimme pian nuo tienoot.

                   Kipuamista Koskenperän harjanteilla. Nuilla seuduilla oli vähän korkeuserojakin, mutta VIELÄ sangen mukavaa alustaa.

               Metsä-autotien ylittäessämme siunailimme nuita pitkiä suoria. Onneksi menimme poikittaiseen suuntaan, katoessamme metsän syövereihin.

                         Ei epäilystä, saimme paljon kiksejä luonnosta. Nämä olivat niin KUTSUVIA maisemia että.

                Tällaisia, suhteellisen märkiä(?) suokilometrejä oli paljon. Silti, maisema oli myös erittäin terapeuttinen, kaikin puolin. Ja mikäs oli matkaa tehdessä, kun mukana oli kovakuntoinen karpaasi, Jonte-Konde!

                    Esimerkkiä ja perspektiiviä VÄHÄISESTÄ NUOTIOSTA.

                Murtojärven kiertoa vähäisiä polkuja pitkin.

              Yksi kinkkupitsa, kiitos!

                Jonte-Konde meinas karata käsistä - Reisjärven suuntaan. Piti vetää hänet hupusta takaisin ladulle. Rintamakarkuruutta ei siedetä, s-tana!!!

             ....Suota lähestyessä laski pimeys. Pimeys tuli vajaa km ennen suota, hieman ennen klo.19. Pimeyden tullessa olimme aikataulussa, jonka mukaan olisimme kuitenkin yöpaikassa, pykyn-autiotuvalla n.klo.20-20.30 tietämissä. Suolla suunistus alkoi kahden eka merkin osalta lupaavasti. Sitten kelkkamerkkien välit pitenivät niin, ettei seuraavaa näkynyt. Lisäksi pujottelu märkien/pelottavien suokohtien vuoksi lisääntyi. Ilma oli sellainen, ettei laajalla suolla ääriviivoja maastossa näkynyt. Kaikki oli samannäköistä.

            Meillä oli ainoastaan tietona, että suo oli lähes 3km pitkä. Kuljimme aika pitkään päättäväisesti, luullaksemme olevamme suunnassa. Välillä teimme tarvittavat koukkaukset surmanloukkuja väistellessä, mutta palasimme aina ajatelulle väylälle. Aika pitkän kuljennan jälkeen puskimme kohti suon keskustaa - ja kappas - tulimmekin kelkkamerkille! Olo oli aika tyytyväinen! Marginaalista epätoivoa ilmineerannut Jonte-Kondekin sai palautettua luottavaisen olotilan. Ainoa ongelma oli vain, ettemme tieneet tarkasti, missä kohtaa karttaa olimme menossa. Ääriviivoja ei edelleenkään näkynyt ja olimme sikäli paljon joutuneet mutkittelemaan, ettei kuljettua matkaakaan voinut hyödyntää tulkitsemisessa 100% varmuudella. Niinpä teimme vain arvioin ja lähdimme etsimään arvioidusta suunnasta seuraavaa kelkkamerkkiä.

              Sitä merkkiä emme löytäneet koskaan! Tai löysimme, mutta vasta seuraavana päivänä, ja ihan muista maisemista jo. Jatketaan... Lähdimme tosiaan edelleen päättäväisesti etsimään seuraavaa kelkkareittimerkkiä. Hetken kuljettuamme näimme polun tapaisen uran. Hirvet mm. tapaavat huomioidemme mukaan kulkea kelkkareittejä pitkin, joten lähdimme seuraamaan niitä. Niiden loputtua aloimmekin näemmä mutkitella, tullaksemme metsän laidalle. Silloin otin eka kerran SportTrackerilla(ST) suuntaa. Ja melkoisesti vikasuuntaan olimmekin menossa. Otin pian suuntaa ST:lla uudelleen. Silloin kännykkä piippasi jo akkuvirran vähyyttä.

              Oli mahdollista, että joutuisimme siis lataamaan pian matkaa mittaavan Garmin ForeRunnerin, sekä kännykän suolla. Sanoinkin Jonte-Kondelle, että nyt saimme ST:llä suunnan. Seuraamme sitä päättäväisesti ja katsomme vasta kotvan kuluttua taas, missä olemme. Jonte-Konden ilmeestä alkoi näkyä huoli. Minulla ei ollut hätää, joten rauhoittelin Jontea, esiintymällä huolettomammalta kuin olinkaan. -"Ei tässä meillä oo mittää hättää. Reput on täynnä ruokaa ja virtaa antavat adaptorit on mukana. On se niin helppoa näillä nykyajan vehkeillä". Ja olihan se. Ainoa asia mikä haittasi, oli se, jos olisi pitänyt alakaa tuuskaamaan adaptoreiden kanssa keskellä pitkää ja laakiaa suota. Myös vettä vihmo jälleen taivaalta.

              ST:n mukaan lähestyimme kuitenkin Iso-Juurikka järveä, jonka kupeessa reittimme kulkisi. Etäisyyttä järveen oli kuitenkin paljon. En kertonut ajatustani Jontelle siitä, sillä hänen kasvonsa näyttivät jo muutoinkin riittävän huolestuneilta. Sen sijaan vakuuttelimme yhteen ääneen, että oikiaan suuntaan ollaan menossa isossa kuvassa. "-Ei meillä oo mitään hätää". Jaksoin toistella. Pian tulimme VÄHÄISELLE, metsää muistuttavalle reunalle. Maisema näytti kieltämättä samalta kuin mihin olimme törmänneet n.2h sitten samaisella suolla, samassa tehtävässä, pykyn lämpöä etsimässä.

             No, emme onneksi olleet, tosin sen tiesimme vasta myöhemmin. Mentyämme metsään, sanoin, että nyt vejetään täällä niin on vähän ees helepompaa mennä - ja kaippa nyt olemmekin oikiassa suunnassa. Turha toivo, ja jouduimmekin palaamaan suolle. Olimme kuitenkin tulleet taas aparaattejemme mukaan lähemmäs Isoa-Juurikkaa, vaikka sinne edelleen oli matkaa kiusallisen paljon. Jonte totesi tutkiessani karttaa: "-Pitää varmaan ilimottaa kotiin, että meillä menee tässä, ennen kuin olemme perillä". Hyvin varmasti Jonte-Konte puheli kotia rauhallisen puhelun. "-Meillä menee tässä vielä... maasto on vaikia kulukusta, mutta... joo, soittelen sitten". Rauhallisuutta hohkava ilme katosi punaista nappia painamalla. Olimme hetkessä, tiukassa tilanteessa. TÄTÄHÄN olin salaa odottanutkin, mutta TÄMÄ oli nyt sittenkin aika kovaa leikkiä. Vettä vihmoi päälle. Katselin karttaa, katselin ST:n viivaa... "-Perkele, missä mun toinen hanska? Ei missään, se on tippunna. Vejetään sitten yhellä hanskalla". Kylmä oli, vaikka tilanteen tiukkuus toikin luontaista lämpöä jännityksen pitäessä huolta siitä.

             Olimme oikiasti aika tiukassa tilanteessa. Olimme olleet suolla jo lähemmäs neljä tuntia. Suon ylitys oli kartalla n.3km. Yksi km suolla kesti tuossa maastossa n.25min. Emme menneet ihan putkisuoraa siis, joka näkyy myös kartalla... Vihdoin taas metsää - nyt pysyvää... VALTAVAN iso oja!!! -"Nyt kuljemme n.100m tuohon suuntaan ja katsomme, onko suunta oikea". Vesi virtasi sinne suuntaan ja ajattelin jotenkin kartalta, että sen pitäisi virrata Isoon-Juurikkaan. Huomasimmekin pian, että se virtasikin itse asiassa juurikin toiseen suuntaan. Oja oli n.2,5m leveä.

              Kuljimme pitkään ojan reunaa. Maasto oli kummitusmaisen kurjaa. Paljon mättäitä ja niiden välissä ihmeellisiä onkaloita tämän tästä... "-Hei, varo Jonte, tuossa oli paha... "-Perkele, menin siihen silti". Ja Jonte astui tuon jälkeen varmaan 3-4krt niihin onkaloihin, ne olivat tosi häijyjä! Vihdoin pääsimme vaihtamaan ojan puolta, kun tuli puista rakennettu ylitys paikka. Kohtalaisen pitkän kulkemisen jälkeen tulimme VIHDOIN juurikan tielle.

              "-Nyt tämä on heleppua, totesin. On se hyväkin, tässä on jo meleko kylymä, kun ei oo toista hanskaakaan." Penkereen laidassa ei kuitenkaan näkynyt tarkasta kuljennasta ja seurannasta huolimatta mitään polkuja. "-Kyllä se ois pitäny jo tulla, ei täällä mitään näy... Hei, kato, mikä tuo on, totesi Jonte". Samassa iso pöllö nousi vähäisen pylvään nokasta lentoon. Hieno näky... Pian huomasin vähäisen polun, vihdoin viimein. Kysyin Jontelta, että näkeekö hänkin tuossa polun. "-Noooo, joo, voihan siinä olla, jos oikein tarkkaan kahtoo... Kato nyt, siinä on lehtiäkin päällä. Minä kokeilen, totesin". Siinä oli kuulkaas tojellisuudessa lampi, jonka päällä oli lehtiä!!! Niin, joo, märkää oli.

                Kuljimme vielä hetken eteenpäin, kunnes aparaatit näytti, että oomme menneet ainaki 400m ohi. S-tana!!! Oli EDELLEEN aika pirun kylymä. Ilmeisesti samainen pöllö seurasi jälleen eri pylvään nokasta menoamme. Oli varmaan ihmeessä yöllisistä vieraista... Pari sataa metriä kuljettuamme sanoin Jonte-Kondelle: "-Tästä heilautetaan vaan tuon suon yli niin että nytkähtää! Ei tässä ruveta enää arpomaan ja polokuja ehtimään. Mennään aparaattejen avulla tästä, miten ne osottaa. Eihän tästä oo ku reilu kilsa". Ja niin mentiin.

               Suon yli heilautettiinkin aika vaivatta. Mutta sen jälkeen alkoi n.10ojaa(!!!) sisältänyt osuus n.200m matkalla. En kyllä ymmärrä, miksi ojia pitää niin tiheään tehdä. Pahimmat ojat olivat suon reunoilla. leveitä n.1,5m ja molemmilla rannoilla 50-100cm höllyvää, epävarmaa alustaa. Niinpä kastoimmekin ahterimme kertaa monta, kumppareiden hörppiessä lahjakkaasti vettä. Ojien pohjilta uitettuina koirina noustessamme loiskahti aina kumppareiden sisältä kohti suoraa ylöspäin vesisuihku suoraan heiluviin kasseihin. Se ei enää haitanna kuitenkaan, sillä mökille oli apraattejemme mukaan n.300-400m.

                Mökin löytäminen säkkipimiässä - vaikka oli hyvät ohtalamput - ei ollut heleppua. Löysimme kuitenkin lopulta mökin kohtuu kivutta, ehkä 5min etsinnän jälkeen. Aukaisimme mökin oven n.klo.23.40. Se oli kotisuunnitelman mukaan puhe tehdä klo.18-19 välillä, mielellään vielä valosalla. Vielä suolle tullessa luulimme sinne saapuvamme n.klo.20-20.30 aikoihin. Nyt tulimme siis 3-6h myöhemmin, tiukan suotaistelun uuvuttamina, kylmissämme, yltäpäätä likomärkinä, toinen (minä) ilman toista hanskaakin, sormien liikkuessa kylmänkankiasti.

                Laskimme vettä kumppareista. Sytyttelimme pesään tulia. Purimme tavaroita. Käsi laittoi pussukasta jos toisesta aina jossain välissä jotain suuhun. Kätkön vedetkin haettiin suosiolla. Retkessä oli ollut jo riittävästi sissi-osuutta. Totesimme n.2h huollon ja kuivattelun jälkeen, että nämä varusteet eivät ehdi aamuksi. Ne ovat vielä aamullakin liti-märkiä, ainakin osin. Matkaa oli kertyny n.55,1km. Alkoi makuupussien sisältä perinteinen vakuuttelu: "-Tulihan tässä ihan hyvä siivu. Yli 15h tehokasta vaellusta samalle päivälle. Joo, koitetaan saaja huomenna joku hakeen, ei nuilla varusteilla pysty jatkaan". Kello 2.35 laitoin pellin kiinni. Tarina vaikeni. Aloimme unille. Kellot oli asetettu soimaan vasta klo.8....

                Heräsimme kuitekin puoli 8 tietämissä. Yö oli voimaannuttanut karpaasit. Molemmilla oli PAHAT mielessä, elikkäs homman jatkaminen: "-Kyllä ne märät varusteen lämpenee, kun ollaan liikkeessä". Keskustelu kulki tuota rataa. Lähdimme etsimään noin tunnin aamupuuhailun jälkeen piilossa ollutta polkua. Polku katosi pian taas. "-Kyllä nämä polut täällä on niin vähäisiä, että katoavat silmien alta tuosta vaan". Ja niin taas heilautettiin suon yli ilman polkuja. Ensin tietysti sen 10 ojaa, nyt täysin kuivana. Yön jälkeen pomppu oli maksimissaan ja loikka +3m mittainen, heh.

                 Erittäin vähäinen juurikan puoleinen polun pää löytyikin viimein. Katselimme perään. 

             "-Kyllä tuon saattaa päivän valolla luulla poluksi, totesi Jonte". Edellinen päivä oli todella verottanut voimavaroja ja märissä varusteissa eteneminen oli tehnyt jalakoihinkin damagea, mutta se ei nyt alakumatkasta tuntunu tänään haittaavan. Laskimme, että olemme n.klo.16.30 aikoihin keskustassa, kun menemme 4km/h vauhdilla metsäisiä kelkkapolkuja. Suopätkiä oli maksimissaan vajaa 2km, joten tuo 4km/h olisi ihan realistinen. Olihan matkalla tietpätkiäkin.

               KARU totuus iski kuitenkin vasten kasvoja heti astuessamme kelkkareitille. Märkä kesä oli kenties edistänyt maaston muuttumista, sillä kartalle merkitty metsäinen 3,6km kelkkareittipätkä oli nyt TÄYSIN soistunut. Paikoin oli niin märät paikat, että oli pakko hieman kiertääkin. Tämä oli laillansa juurikin ideaalia Pk-alustaa, mutta ei nyt, kun sen takia taas tippuisimme radikaalisti aikataulusta. Olisimme taas joutuneet muutenkin väsyneinä hyvän alustan tullen pikamarssiin, sekä tinkiin tauoista. Minullakin on huomenna aamuhugi, joten ihan myöhäiseen iltaan ei voi paluuta jättää. Kunto ei oikein sitä kestäisi, ainakaan minulla.

                    Tuoreina rehkimme kuitenkin tuon n.4km vaikiakulkuisen pätkän 17-22min/km -vauhdilla. Katsoimme tiellä karttoja ja huomasimme, ettei maasto ainakaan menisi kuivempaan suuntaan. Päätimmekin lähteä teitä pitkin Nivalaa kohden. Menimme n.12min/km tahdilla. Rakkoiset, rastittuneet jalat eivät tykänneet isokivisestä metsäautotiestä. Vireystila hieman aaltoili molemmilla. Ajateltiin kuitenkin mennä ainakin lähemmäs keskustaa, niin pitkään kun tuntuu. Mitään hätää ei kummallakaan ollut. Sovittiin, että aukastaan Lahnajärven tiellä viimeisen alkoholittomat Nikolait ja vähän istahdetaan. Sinne oli kuitenkin vielä matkaa.

                  Jontella alkoi tulla kylmä. Hänelle ei oikein maistunut mikään sillei hyvin. Jonte ihtekki tajusi, ettei se oo hyvä merkki. Energiat alkoi loppuun. Enää oli noin reilu kilsa taukotielle. Pakettiauton surina katkaisi keskustelumme. Auto pysähtyi. Kaksi vitsikästä kaveria puheli, että aateltiin hiljentää, ettei tuosta lätäköstä lennä vettä teiän päälle. Kyselivät mistä oltiin tulossa ja minne menossa. Äkkiä kuski huusikin; "-eikö joo, sehän on Onni... Joo, me ollaan kyllä kylälle päin menossa". Kokonaistilanne huomoiden päätimme tällä kertaa päättää retkemme näin. Yksi retkemme termistöön tilkkiytynyt sana pääsi valloilleen pakettiauton sisällä... "-Nämä ovat niitä iloisia kilometrejä"! Tapasimme käyttää ko. termiä "iloisia kilometrejä" aina, kun menimme helppokulkuista maastoa pitkin.

                Tämä vaellusretki antoi erinomaisen pohjan seuraavan suunnitteluun! Nyt tiedän katsoa tuoreemmista sateliittikartoista kuljettavan reitin maaston kuljettavuuden ja luoda sen pohjalta realistisen aikataulun. Uutta retkeä suunnittelemaan! Tämä oli kaikessa karuudessaankin erittäin antoisa ja kehittävä retki. Näitä enemmän niin ihimiset pelastuu!!! MATKAA KERTYI YHTEENSÄ 69,8km. 18h 48min 3sek (liikkeellä olo aika). Tästä RASTI A, tässä RASTI B ja tässä RASTI C.

               Seuraavasta retkestä sen verran, että otan sille mukaan 1-2 kaveria. Esim. Pykyn kämppään ei mahdu kuin max.3 tavarat järkevästi yötelolle. Mieluusti kaikilla täytys olla vielä ideaalit varusteet kulloisellekin säälle. Esim. näillä säillä vedenpitävät varusteet ja kumpparit, ja mielellään hyvin istuvat, ei hankaavat. Kuivatus tilaa on todella vähän ja matkan jatkaminen muutaman tunnin levon jälkeen vaikeaa märillä vaatteilla. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.10.2012