KISAKAUDEN PÄÄTÖSTANSSI

      11.VAAROJEN MARATON  30.9-1.10.2016

ALUSTUS

                   Suomen vanhin polkujuoksutapahtuma, Vaarojen Maraton, juostiin 11:sta kerran Kolin kansallispuistossa, joka rajoittuu Joensuun, Kontiolahden ja Lieksan alueille. Kolmena ensimmäisenä vuonna kisakeskuksena oli toiminut Kiviniemen tila reitin eteläpäässää, mutta osallistujamäärän kasvaessa (v.2006 10hlö, v.2007 49hlö ja v.2008 110hlö) tapahtuma keskukseksi vaihtui Sokos Hotelli Koli.

                   Muistan, kun aloitin laihduttamisen 107kg:sta v.2007 ja vuonna 2008/2009 luin Juoksija-lehdestä juttua Vaarojen maratonista. Silloin tuo kisa tuntui niin hurjalta, etten ajattellut koskaan uskaltavani kohdata moista haastetta. Nyt kuitenkin tapahtui niin, että tuon mystisen kisan lähtölistalla oli nimeni. Miehet 43km kohdalla. Tapahtumassa juostiin myös samalla matkalla retkisarja, sekä 14km, 87km ja 131km kilpasarjat. Yhteensä tapahtumassa oli 862 juoksijaa.

                  Reittiä oli muutettu aikaisemmista vuosista niin, että tiepätkät oli minimoitu alusta ja varsinkin lopusta. Itse en tietysti tiennyt mitä se merkitsisi ajoissa. Paikalla oli kuitenkin matkan monta kertaa juosseita ja myös nuo uudistetut pätkät omissa harjoituksissa jo läpi kahlanneita. Yksi heistä oli Henri Ansio, joka voitti nyt Buff Trail Tour Finland toisen kerran peräkkäin. Henriä kätellessäni vaihdoin muutaman sanan. Henri totesi aikatavoitteista väen tivatessa, että hänelle reitinmuutokset vaikuttavat noin 20-30min, joten siitä päättelin omalla tasolla sen olevan noin 40-50min. Ansio oli juossut hänelle tyypillisesti kisan myös edellisenä viikonloppuna sijoittuen maratonin Sm-kisoissa neljänneksi ajalla 2.28.41.
 

KISA-AATTO

                   Saavuimme Kolille perjantaina iltapäivällä kahden maissa. Fiilis oli hyvä sekä itselläni että marinoidulla maratonjuoksija kaverillani, Timo Poikkimäellä. Näin kavereiden kesken "Poikki-Timpalla". Meillä on ollut parin vuoden ajan hauska "sekuntisota" maratonilla, joka taitaa olla tällä erää edukseni 18 sekunnin marginaalilla.

                   Tunnelma oli yhtä-aikaa odottava, kiehtovan jännittävä ja upea. Kisakeskuksesta numerolappuja hakiessamme pääsin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja Poikki-Timppa tutustuun heihin. Larivaaran Visa-Pekka hieman nuhaisena hytisi komea Northern Trail Runnersin kollege päällään hotellin edessä. Hän kertoi jännitävänsä muutaman tunnin päästä (Pe klo.22) alkavaa 131km starttia. Turhaan, sillä jännitys kyllä näkyi kertomatta (hah-hah). Myös Maksimaisen Ville vaikutti "hieman" jännittyneemmältä kuin elokuussa Pyssymäellä... Valoja päälle, Cosmos - onhan se selvää!

                   Yksi jututettavista oli tietysti Jarkko Saksa, joka osallistui 87km:lle (keskeytti 43km kohdalla vaikeiden jalkaongelmien takia). Jarkko jos kuka on ääripositiivinen kaveri, joka on samalla polvesta alaspäin kävelevä sairaskertomus. Hän kertoi meille erittäin puoleensavetävällä intensiivisyydellä kartasta olennaiset kohdat 43km reitiltä. Kertomus realisoitui lopulta niin hyödylliseksi molemmille meistä, että mikäli ensi vuonna saamme pikkubussillisen väkeä kolille, pyydän Jarkkoa pitämään luennon reitistä retkikunnallemme. Kiitos, Jarkko!

                    Sataman päähän, loppunousun (2,2km) alkuun tutustuessamme pääsin moikkaamaan vielä Partasen Ekaa. Siinä on loistotyyppi. Maisemat puhuttelivat meitä. Kävimme yön nukkumassa ja tulimme maisemia takaisin hengittämään kisa-aamuna. 131km matkalaisten gps-pallukoita tuli seurattua kunnioituksella ja hienoisella kaiholla. Onhan tuo kuitenkin se oma tuleva päämäärä.

                     Kisa-aamuna paikalla olikin sitten enempi tuttuja. mm. Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57,5km sarjan voittanut Tero Ruokolainen. Itse jännitin pystyisikö Tero laittamaan kampoihin Ansiolle. Yllätyksekseni Tero oli jäänyt sekä Ansiosta että Tomi Halmeesta jo Kiviniemeen (16,6km) tullessa pari minuuttia. Terollahan oli ollut toki sitten 25km:n kohdalta eteenpäin imeytymisongelmia.
                     

KISA

                     Olo on hieman normaalia levollisempi. Jalat tuntuvat olevan ihan ok. Lyhyiden juoksukamppeiden valitseminen hieman hyytävän tuntuiseen ilmaan arvellutti. Turhaan. Hieman tuulta ja 8astetta lämmintä oli optimi keli. Pian torvi törähti ja säntäsin heti kärkimiesten takaa liikkeelle. Nyt oltiin Suomen kovimmassa startissa!!! Ansio, Ruokolainen, Halme ja mm. Buff Trail Tourin sen ensimmäisenä vuonna (2014) voittanut Janne Hietala. Jestas sentään mikä fiilis! Lähtijät oli jaettu 3-4ryhmään ja olin otettu, kun minut kelpuutettiin tuohon ensimmäiseen. Poikki-Timppa lähti yltiövaatimattomana persoonana toisessa ryhmässä n.10min perääni. Slougani ja totuus; Poikki-Timppa tulee aina takaa, oli nytkin mielessä. Löysätä ei siis sopisi.

                     Kokeneen starttiväen ansiosta lähtö oli hyvin jyvittyvä. Ei poikasmaisia ryntäilyjä tai huohotuksia. En kuullut kenenkään hengittävän raskaasti ensimmäisen 10km aikana! Oma jalka tuntui yllättävän kevyeltä ja koitin vain nauttia rennosta sekä helposta rullauksesta. Kärki meni sellaista nelosen vauhtia, ehkä hieman alle. Itse juoksin ensimmäisen vielä hyvää baanaa olevan kilsan aikaa 4:23min. Tuossa oli ekat 500m lievää nousua ja loput hieman enemmälti laskua. Kisa oli aukaistu upeissa ja toiveikkaissa tunnelmissa Suomen vanhimmassa ja kukaties upeimmassa polkujuoksukisassa.

                     Alun olis määrä olla helppoa myötälettä. Heh,heh, no olihan se niinkin. Viiden eka kilsan aikana oli paljon alas laskettelua mutta myös 125 nousumetriä. Pääsin näkemään aitiopaikalta, kun yksi Suomen parhaista alamäkijuoksijoista, Janne Hietala, tiputti mäkeä alas. Kyllä siinä on vielä omassa tanssitaidossa kehittämistä. Polkutanssitaidon kehittyessä ilmeisesti rohkeuskin kasvaaa siinä mukana. Alussa oli myös joku muutaman sadan metrin mittainen, hieman kumpuileva tie-osuus. Tiesin siitäkin jalkojen pelaavan hyvin, kun lievässä myötäleessä rullasi helposti alle nelosen vauhtia tunnelmasta nauttien.

                     Edellisen illan Saksan Jarkon luento oli kaiken aikaa takaraivossa. Siksi toisen käden olisi pysyttävä käsijarrulla kaiken aikaa. Reitti polveili kohti Kiviniemen vesistön ylitystä ja huoltopistettä. Itäpuoli reitistä tulis olemaan se selvästi helpompi. Hieman kuitenkin koin jääväni kaiken aikaa porukoista. Aina joku tuli rinnalle ja sen vauhti oli aavistuksen minulle liaan lujaa, eikä riskillä roikkumiset umpi-oudolla reitillä tulleet kysymykseen. Pyrin kaiken aikaa olemaan 145-160 syke-alueen välissä. Sellaista hieman maratontehoja kevyempää juoksua. Sellaista mukavan reipasta rallattelua.

                     Jalka tuntui jaksavan tanssia paremmin kuin jalkani olivat koskaan aikaisemmin jaksaneet tansahdella tällaisessa ainakin minulle vaativassa kivikkoisella ja juurakkoisella polulla. Se lisäsi luottoa, vaikka ohi meni kavereita harvakseltaan, heidän vauhdin ollessa liikaa tuossa kohtaa minulle. Halusin pysyä ruodussa.

                     Olihan siinä ennen Kiviniemen vesistönylitystäkin ihan mukavasti up & down´ia. 16,6km matkalla nousumetrejä tuli 400m verran. Että sellainen myötäle. Lisäksi, vaikka tuo itäpuoli on lastenleikkiä länsipuoleen verraten, tuollakin oli varsinkin kivikkoisia mäkiä, jos kohta vähän juurakkoisiakin pätkiä, joten kyllä sielläkin pääsi jo askartelunkin makuun. Ennen Kiviniemeä oli vielä hieman mutaikkoa. Tyytyväisenä taakse jääneeseen alkupätkään asetuin veneseen. Keskivauhtikin oli vielä alle 6min/km. Olin kyllä siihen hiljaa aika hitokseen tyytyväinen. Kiviniemessä (16,6km) ajassa 1:37:59. Juomaputelot (kaksi kertaa 0,5L) täyteen ja elektrolyyttitabletit perään. Korkit kiinni ja menoksi. Kisa menossa!

                    Kiviniemen huollon jälkeen oli pieni tiepätkä joka jatkui vielä hieman kärrytienä. Sekin tosin mukavia nousutömpäreitä sisälten. Edelleen tasaisilla/hienoisilla myötäletiepätkillä vauhti oli 4:30min kantimissa ja jalka varsin iloisella tuulella. Mutta tästähän tämä kisa vasta alkoi, kuten Saksan Jarkko ansiokkaalla priiffillä sen oli sangen hyvin tietoomme antanut. 20km korvilla alkoi 7km(!) jatkunut lähes yhtämittainen nousu-osuus. 360nousumetriä 7km aikana.

                   Puolimaraton täyttyi ajassa 2h10min. Tosin tämän maratonin matka oli n.44km (monilla meni gps-lukema ylikin), joten todellinen puoliväli oli n.2h17min ja eka puolikas reitin selkeästi helpompi osuus. Toiseen puolikkaaseen menikin sitten n.3h4min.

                   Puoliväli täyttyi Heraniemessä, josta alkoi tasamaamiehen koitinkivet oikein todenteolla, eli jatkuvat nousut, toinen toisensa perään. Yllätyksekseni ja suureksi ihmetyksekseni huomasinkin olevani se, joka ohittaa alkumatkalla minut ohittaneita. Toki joku kolme-neljä kaveria luikahti ohikin. Etenkin kädet-reisissä-mäissä saavutin/ohitin usein edellä meneviä. Lisäksi pystyi ihan kohtuullisesti aina mäen päällä jatkamaan juoksua. Prässi oli silti melkoinen. Sitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. Se oli jatkuvaa askartelua. Jossakin kohdassa tuntui, että katkean keskeltä kahtia sinne mäkeen. Vääntö esim. vatsanseudulle oli paikoin hurja. Vatsa -ja selkälihaksia poltteli, reidet huusi hoosiannaa, eikä mäen huippua edes näkynyt. En vieläkään tiedä miten sain nuo kaikki nousukilometrit kohti Ryläystä leivottua alle kymmeneen minuttiin. Välillä nimittäin piti mennä liki nelinkontin. Osa oli nostanut puista ihtiään ylös.

                   Oli selvä, että mentiin Heraniemen reittimestarin erikoisia pitkin kohti hiljalleen lähestyvää, kuuluisaa Ryläystä. En tiedä, saatoin tajuta missä se Ryläyksen huippu oli tai sitten en, mutta ainakin sinne päästäkseen joutui raastamaan melkoisesti. Jossain vaiheessa tosiaan alettiin tiputteleen kallioilta alaspäin. Yksi edelläni mennyt kovantuntuinen kaksikko koki melkoisen vaaranpaikan, kun toinen heistä heitti alamäen lopussa katolleen. Ilmat pihalle ja hiljalleen askeleita tapaillen eteenpäin. Hurjaa touhua. Heillä ei ollut nastakenkiä. Ryläykseltä laskettaessa focus oli - kuten kaiken aikaa muutenkin - siinä, että pysyn pystyssä. Jotenkin tuntui, ettei näissä laskuissa ole yksinkertaisesti varaa heittää pannuja. Vauhdikkaammissa, juostavissa alamäissä taas kieli jähmettyi keskelle suuta, kun painettiin alle nelosta alas. Itäpuolella alamäkiä pystyi tiputtaan vielä kolmenminsan kilsavauhdilla alas, mutta länsipuolella ei ollut enää jalkaa eikä kanttia moisiin tiputuksiin.

                   Jostain 29km:sta 32km rallateltiin aika hyvää baanaa. Itseasiassa kokonainen kilsakin meni vielä alle 6minsan 30km:n osalta. Tuollahan liki jokaiselle myötälekilsalleki tuli aina usiampi kymmenen metriä nousua ja myötälepätkillä oli pikku estettä usein haasteeksi asti, joten kilsa-ajat vähän hämäävät. 31,9km oli huolto numero kaksi. Huoltopisteillähän oli vain vettä! Mukana olleella juomamäärällä piti siis pärjätä karkeasti ottaen ensin 17km, sitten vaativa 15km ja sitten vielä raskaampi 12km.

                Edelleen positiivinen huomio siitä, että olin pääasiassa ohittaja, enkä ohitettava, jatkui.  Viimeisestä (n.32km) huollosta lähtiessä oli heti vastassa kiipeämistä kiipeämisen perään, sillä 33km:lle tuli 110m nousua! Siis yhdelle kilsalle. Ja edessä olisi vielä kovempaa settiä. Sai siinä vääntää. Sanoinkin taas yhden ohitettuani, että kyllä tässä saa vääntää - ja että jos tästä yrittäisi vielä vääntöä lisätä niin tavarat tulee kyllä alle.

                 Jalat palutui tietenkin aina vain hitaammin tasaisilla pätkillä. Aloin jopa hieman toivomaan, että tulisipa taas seuraava nousu niin saisi kävellä. Juoksemisen eteen joutui tekemään yhä enemmän töitä. Kuitenkin jaksoin edelleen aina nousun alkaessa juosta nousua jonkun matkaa ennen kävelyksi laittamista. Tällä tavalla sain ainakin omaan mieleeni yliotteen muista kiipiäjistä. Yritin myös nousuissa ottaa aina väliin esim. 10m mittaisen väkisinvääntöhölkän, jolla sain muita kiinni, ja sain samalla siitä jälleen omaan mieleen lisävoimaa. Tämähän on pitkälti psykologista touhua sekä itselle, että toisille, minkälaisen kyvykkyyden kuvan annat itsestäsi. Ja kaikki tämä rakentuu tietysti leikkimieliseen ajattelupohjaan, jossa on keskiössä lystinpito "StandUp -huumori" otteella.

                 36 kilsa. Nousumetrejä YHDELLE KILSALLE 149m. Ei ihme, että takareisi meinasi pullahtaa ulos. Saadakseni sen sisään, oli vain yksinkertaisesti otettava kisan neljäs suola -ja magnesium sitraattitabletti ja yksi burana (kisan ainoa). Yritin juoda tuossa kohtaa(kin) paljon, jotta munuaiset saisivat armoa kulkijalta. 36 kilsallakin jaksoin hieman yrittää juosta 149:stä nousumetristä huolimatta. Siksi kilsa oli niinkin nopea kuin 12:13min, tosin Ansio oli näemmä vetänyt tuon kilsan 7minuuttiin! Tylyä oli se, että nousut eivät tosiaankaan loppuneet siihen. Tajutakseen miten paljon on 149nousumetriä yhdelle kilsalle niin esim. Karhunkierroksella lopun Rukan vaaroilla oli rajuin kilsa 107nousumetriä. Eikä sielläkään ihan laulellen menty?

                Viimeiset viisi kilsaa menin kuin hurmiossa. Tajuisin monista merkeistä ja ohittamistani kanssakilpailijoiden tasosta, että tässä ollaan nyt tekemässä ihan kelpo raastoa. Lopun nousussa ohitin vielä kolme oman sarjalaista. Tuntui, että olin jakanut voimani hyvin. Viimeisellä muutaman sadan metrin tiepätkällä ennen viimeistä loppunousa pystyin vielä näemmä juokseen noin 4:10min/km -vauhtia. Viimeiseen 2,2km satamalta lähdettävään nousuun minulla meni 19:50min. Tuo tavataan tuolla kellottaa, ja pitihän siihen yrittää iskeä. Tuossa tulee n.200 nousumetriä reilun parin kilsan matkalla! Ansion Henri veti tuonkin muuten 12:57min!!! Eli 5:53min/km tahdilla 2,2km matka, joka sisältää 200 nousumetriä. Ja alla 42km raastavaa tanssia Kolin kivisillä, juurakkoisilla, liukkailla ja mutaisilla poluilla. 

                  Matkaa kertyi 43,95km. Nousumetrejä tuli 1672metrin verran. Lopulta olin maalissa ajassa 5h 20min 55sekuntia. Sijoitus 289 miesjuoksijan joukossa 36:s. Sitä pidän varsin hyvänä, sillä vahvuusaluettani ei ole näin lyhyet matkat. En tiedä, saisinkohan järjestäjät ylipuhuttua ja kokeiltua nimenomaan tuolla Kolilla ensivuonna 131km matkaa? :=)

TULOKSET  Miehet 43km Vaarojen Maraton  

* Nivalainen
** PEP2016 (57,5km) mukana ollut 
*** Alle 3h maratoonari

1. Henri Ansio, Salomon-Suunto Racing Team    3:56:22
2. Tomi Halme, Inov-8 Mud Racing Team           4:00:18
3. Sami Vähänen, Sajaniemen Sonnit                    4:08:05
....
8. Tero Ruokolainen, Ultra Sisu                            4:31:49 **
....
36. Onni Vähäaho, Northern Trail Runners          5:20:55 */**
...
51. Tatu Vanninen, Helsinki                                  5:35:43 ***
...
114. Timo Poikkimäki, karkkainen.com                6:14:50 *
...
204. Olli Suorsa, Northern Trail Runners              7:04:46 **


(Tästä klikkaamalla voi katsoa kaikkien sarjojen tuloksia enemmänkin)

SISÄPIIRI

                  Aina pitää muistaa liputtaa omankin tapahtuman puolesta. Tällä kertaa siinä hommassa onnistui Poikki-Timppa minua paremmin. Hän oli kisan jälkeen saunassa yhtä-aikaa istuneelle Saksan Jarkolle velmuillut, että ei tuolla silti ollut aivan yhtä kovaa nousua kuin meidän "Syyryn seinänousu". Jarkko oli ollut heti näppäimillä ja vastannut kutakuinkin näin: -"Siellä teillä ei oo mitään nousuja. Ens kerralla, kun tuun niin tuon teille nousut mukanani laukussa. Tarvittaisiin 25 Syyryn seinänousua ennen kuin päästään edes Mäkrän (Kolin kovin nousu) ensimmäiselle tasanteelle". Arvatenkin saunaväki repesi nauramaan.

                  Henri Ansion kommentti kisasta: "Vaarojen Maraton 2016 uusitulla reitillä juostu läpi ja oli kyllä rankka setti. Viimeinen 10 km pelkkää nousua ja laskua. Aikaa meni 30 min enemmän kuin viime vuonna. Loppuaika 3:56 ja 1. sija ajallisesti hieman enemmän kuin laskin etukäteen. Juoksuna tähän kohtaan kuitenkin onnistunut veto. Viime viikon SM-maraton kuitenkin tuntui vielä kropassa. Ekat 20 km iisisti ja lopussa niin paljon kuin jaloista lähti. "

YHTEENVETO

                Tämä oli hieno päätös toukokuussa alkaneelle kilpailukaudelle. Tästä alkaa noin 2-3viikon siirtymäkausi, jonka lopuksi on ohjelmassa mm. Nivalan Suunnistajien järjestämä mukava 14km polkujuoksu kisa nopealla ja helpolla reitillä. Kannustan kaikkia kokeilemaan tuossa tapahtumassa polkujuoksua! Tuon jälkeen harjoittelen psyykkistä puolta kiertämällä kolme kertaa meidän Iso-Sydänmaan reitin putkeen.  ( <<< Tuohon on vielä noin 17-18 paikkaa whatsapp - ryhmään, jos haluat seurata ryhmässä I-SR2014 reitin kolmen kierroksen kiertoa). Siitä sitten pikku levon kautta kohti vuotta 2017 ja Karhunkierroksen 80km matkaa. 2017 elokuussa PEP 57km ja Lokakuussa sitten ehkä jopa se 131km jos sinne onnistun itseni puhumaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.10.2016      

I-SR2014 KOKO KIERROS KOLOMESTI PUTKEEN

                         Tarkoitus on yrittää kiertää koko Iso-Sydänmaanreitti (56km x3 = 168km) kolme kertaa putkeen Ti 25.10. klo.8.00 alkaen. Ultrajuoksijana sitä kaipaa aika ajoin henkisen puolen harjoitusta ja testiä. Tietysti kuntoakin tuossa vähän tarvitaan, mutta sitäkin enemmän sisäistä voimaa sekä halua. Ensimmäisen lauseen "yrittää" sana onkin mainittu vain kunnioituksesta tätä ponnistusta kohtaan, ei etukäteen periksiantamisesta.

                       Uskoakseni tällaisia ponnistuksia tehdään niin harvoin, että ajattelin tarjota A)mahdollisuuden osallistua matkalleni konkreettisesti, laittamalla tuohon alle viitteellisen aikataulun. B)muodostamalla whatsapp-ryhmän ponnistuksen ajaksi. Sitä seuraamalla voi esim. mukaan tulevat ajoittaa oman osuutensa lähdön tai vain seurata mielenkiinnosta.

                       Ponnistus on siksi pitkä, että aikataulu voi elää reilustikin. Pääasia on kuitenkin kiertää kolme kertaa tuo reitti, ei lopulta se, miten kauan/vähän aikaa siinä menee. Sen vuoksi esim. jollekkin kierrokselle tai osalle kierrosta mukaan haluavien onkin melkein oltava whatsapp -ryhmässä, sillä laitan sinne alla olevan aikataulun mukaan kahden pelastuspisteen välein kellon ajan milloin olen missäkin menossa. Esim. 1) 4 = Kierros yksi, pelastuspiste 4. Kelloajanhan näkee milloin olen viestin laittanut. Toisena esimerkkinä vaikka 2) 8 = Kierros kaksi, pelastuspiste 8. Lähtöä kuvaan kirjaimella L, esim. L) 1 = Lähtö kierrokselle yksi. Ja maali sanaa kirjaimella M, eli esim. M) 3 = kolmannen kierroksen maali, eli koko homman maali, jos älli siinä vaiheessa vielä riittää moiseen tiedottamiseen :)

                       Tuossa alhaalla on 30h aikataulu. Aikaa voi tokikin mennä helposti vaikka 33-36h, joten voi olla mahdollista, että joudun toisella tai kolmannella kierroksella ottaan lyhyet nokoset esim. Pykyn autiotuvalla.

                     
                       Otan whatsapp ryhmään 25 ensin seurantaryhmään itsensä ilmoittanutta. Perustan ryhmän Ma 24.10 aamusta ja suljen ryhmän To 27.10 illalla. 

ILMOITTAUTUNEET: ... Keijo Nivala (1.kierros)... Timo Poikkimäki (2.kierros)  ...

I-SR2014 Kolmen kierroksen WhatsApp -ryhmässä nyt 21kpl / 25kpl kiintiöstä... Onni Vähäaho, Satu Vähäaho, Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala, Keijo Nivala, Lasse Ylimäki, Antero Erkkilä, Timo Poikkimäki, Janne Kukkola, Toni Valido, Petri Nietula, Visa-Pekka Larivaara, Juha Palosaari, Joni Laakkonen, Marko Mattila, Lasse Palola, Matti Myllylahti, Jasmin Vähäaho, Markku J. Kumpula, Jussi Mökkönen, Kaisa Haikara...

I-SR2014 a´57km x 3 = n.171km								sub30h
		pelastus						kuljettu
kierros		piste		pvm		kello		matka
1		lähtö		25.10.		8:00		0km
1		2		25.10.		9:30		11km
1		4		25.10.		11:20		23km
1		6		25.10.		12:45		31km
1		8		25.10.		15:10		45km
1		maali		25.10.		17:00		57km
2		2		25.10.		18:40		68km
2		4		25.10.		20:40		80km
2		6		25.10.		22:25		88km
2		8		26.10.		1:00		102km
2		maali		26.10.		3:00		114km
3		2		26.10.		4:50		125km
3		4		26.10.		6:50		137km
3		6		26.10.		9:05		145km
3		8		26.10.		11:50		159km
3		maali		26.10.		14:00		171km

 Onni Vähäaho, Nivalassa 27.9.2016                     

VAAROJEN MARATONIN AATTOPÄIVIÄ

                    Tässä tarjoan oman Vaarojen maratonin ennakkovideon, sekä perusmatkan (131km) kahden ennakkosuosikin omat videot. Ymmärtäkseen täysin omani, voisi olla hyvä kurkata tähtien videot :=)

 Onni "Cosmos" Vähäaho

                        Juuso "Vegaani" Simpanen

 

 Ultra Trail Tourin kärkinimi Mikael "Ultra Stanely Park" Heerman

  
Onni Vähäaho, Nivalassa 26.9.2016            

5KM TESTIJUOKSU

                         Innostuin järjestämään 5km testijuoksun sitten vappupäivän 5km testijuoksun. Myös maaliskuun lopulla juostiin. Silloinhan Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola voitti 16:40 -ajallaan. Tämän päivän voittaja, vasta 15-vuotias lahjakkuus, Lasse Raudaskoski, paransi maaliskuun aikaasa tänään 45sekuntia.

                         Keli oli tänä mitä parhain mahdollinen. +8 astetta ja vain 2m/s tuulta. Itellä oli aamuvuoron jälkeen jo kotona hieman väsynyt olo - ja väsyneen tuntuinen oli myös kapula tänään, vaikka ennätys tulikin. Jalat ei olleet tukossa ja toimivat hyvin, mutta niistä oli vain puhti pois. Joskus tulee tällaisiakin päiviä. Ja onhan tässä ollut ohjelmaa. mm. viikko sitten Ylivieska Trail jne.

                         Sain tasaisen nousujohteisen juoksun kuitenkin aikaan tehojen puolesta. Vauhdillisestikin aika optimi (3:39..4:01..4:03..4:01.. 3:50.. plus 13 sekuntia extraa). Juoksussa ei vain muutoin tapahtunut mitään. Se oli kuin lehmänhännän heilahdus. Kyllä jokaisen kilsan pitäisi nykykunnolla mennä jo alle nelosta. Aika 19:47. Extraa tuli 63metriä ja tasan 5km gps-aika oli 19:34, mutta niin se on aina - tämä on tiukka vitonen :). Oma 5km ennätys on näin ollen parantunut tämän vuoden aikana kuitenkin mukavasti 48sekuntia, joten sillä tavalla katsottuna hyvä juttu, vaikka juoksu väsynyttä tänään olikin. 

                        Paikalla oli nykyjuoksijoiden lisäksi myös mm. Nivalan maratoniennätystä edelleen hallussaan pitävä Asko "Rambo" Niskala. Hänellä maraton taittui 2.33.55 -aikaan vuonna 1986. Kuvaajana toimi alle kahteen minuuttiin aikanaan 800m juossut Lasse Palola. Kellomiehinä aina luotettavat Jarmo Honkala ja Joni Laakkonen. Kannustuspuolella Tarja Raudaskoski ja Tarmo Liimatainen.

24.9.2016  5km TESTIJUOKSU

Voittajaksi juossut Lasse Raudaskoski on vasta 15-vuotias lahjakkuus, joka juoksi menneenä kesänä 2000m aikaan 6:06!!!

1. Lasse Raudaskoski  18:06   keskivauhti 3:37min/km
2. Erkki Vähäsöyrinki  18:26 keskivauhti  3:41min/km
3. Jussi Mökkönen    19:45  keskivauhti 3:57min/km
4. Onni Vähäaho    19:47  keskivauhti 3:58min/km
5. Teemu Korpela    26:53  keskivauhti 5:23min/km

 
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.9.2016

HARVINAISTA HERKKUA...

                         ...On juosta reilun kolmen vuoden jälkeen uusi 1000m ennätys. Erikoista sen syntymisessä on sen yllättävä paraneminen. Olin todennut aamuisella 7km perusjuoksulenkillä jalat aika kankeiksi. No, toki niin usein minulla ruukaa ollakin - aamu-uniset jalat. Jotenkin jäi sellainen kutina, että voisi illalla käydä vielä lyhyesti jalkoja verrytteleen.

                         Tulevana lauantaina on 5km testijuoksu, joten ajatuksissa kiehtoi myös ns. avaavan rykäsyn otto. Hieman arvelutti kuitenkin lähteä jalkoja laulattaan revähdyksen pelossa aamuisten, jäykkien tuntemusten vuoksi. Päätin kuitenkin kokeilla ainakin sellaista rentoa omaa kovaa ja jättää sitten homman kesken, jos alkaa lihat paukkuun.

                          Niinpä laitoin Singerin laulamaan toisen kilsan lopuksi ja avasin kolmannen kilsan reilun viiden kilsan iltalenkillä kunnon tikkauksella. Neliskanttisen muotoinen ja neljän kurvin kierros. Jotenkin aina pienoisen työstön takana kurvin jälkeisen vauhdin kelaaminen. Vähän väliä tuntui kuin vauhti menisi liian lepsuksi ja joutui käskemään kapuloita korkeimpiin oktaaveihin. Huomasin myös, että maksimaaliseen rykäsyyn vaadittaisiin enemmän aukasuja alle kuin yksi. Keuhkot oli vähän vedon alussa ihmeissään, että mitäs nyt touhutaan.

                          Kellossa ei ollu vauhtinäkymää, joten menin sokkona. Ajattelin vauhdin olevan ehkä noin 3:35-3:40 välillä. Aika tasaista jyystöä aivan maksimaalista raastoa välttäen kello sitten lopulta kierroksen lopussa kilahti ja ruutuun tuli numerot 3:23. Tarkka oli 3:23:88, elikkä 3:24min tonnin ajaksi. Piti pari kertaa hieraista silmiä ja todeta jotta OHO! Ennätyksestä lähti kertasiivulla peräti 7 sekuntia pois. Eikä tämä ihan testimielinen silti ollut. Maksimisyke 9 pykälää alle maksimin. Silti en usko kuin noin 2-5sekunnin parannus mahdollisuuteen... tai vaikea sanoa. Tätä tonnia on aika vaikea myös taktisesti juosta. Täytyisi kokeilla useammin.

                         Tästä on kuitenkin ilo lähteä lauantain 5km testijuoksua kohden. Siellä tavoite on noin puolen minuutin ennätyksen parantaminen 19:30 tienoille. Voisi luulla, että ainakin alkuun tuollainen 3:40 -vauhti ei tunnu enää kovinkaan pahalta. Siitäpä sitä on sitten hyvä alkaa rakentamaan uutta 5km ennätystä. Kaikki lauantaina kokeilemaan omaa syyskuntoa klo.18.00 Uikko-Amisristeykseen!

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.9.2016

PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU TULOKSET TILASTOKANTAAN

                    Kansainvälinen (saksalainen) ultratilastointi sivusto DUV kelpuutti Pyssymäki Extreme Polkujuoksun tulokset tilastokantohinsa sekä viime että tältä vuodelta. Ensi vuodeksi lähetämme tiedot tulevan vuoden kisasta ja PEP2017 on sitten DUV:n kilpailukalenterissakin.

                   Lähetin tänään osallistujista täydennystietoja, joten alla olevien linkkien alle tulee tiedot lähiaikoina vielä täydentymään, mutta tästäpä pääsettä vähän katsomaan, millaisia tuloksia PEP:n ultramatkoilla on juostu kahtena ensimmäisenä vuotena.

VUOSI 2015
VUOSI 2016
KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO
MOLEMPINA VUOSINA MAALIIN PÄÄSSEIDEN LUETTELO

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.9.2016              

NÄKÖKULMA JOHTAJAT - VALMENTAJAT

                      Pieni rämpsy hieman juoksun ohi - tai ainakin osittain. Nimittäin erilaisissa tilanteissa urheilijan tai joukkueen menestymättömyys näytetään kaadettavan johtajien tai valmentajien kontolle. Esimerkkeinä vaikkapa nyt Mika Kojonkoski, Hans Backe ja Lauri Marjamäki.

                   On tullut medialla ja ihmisillä yleensäkin tapa lähteä purkamaan menestymättömyyttä johtajista ja valmentajista. Siitä on tullut ihan vakioreitti. Mielestäni ensisijainen vastuu menestymättömyyteen on aina urheilijalla tai joukkueella - ei johtajalla ja valmentajalla.

                   Nykyään on ainakin suomalaiset valmentajat käsittääkseni lajissa kuin lajissa hyvin koulutettuja ja maailmalla tunnustettuja tehtäväänsä. Se miksi johtajia ja valmentajia osoitetaan menestymättömyyden hetkellä johtuu tietysti siitä, ettei haluta uskota missä urheilijan tai joukkueen taso on. Pelätään katsoa totuutta silmiin. Halutaan elää illuusiossa, jossa Suomesta löytyy menestystä paljon enemmän kuin sitä on realistista odottaa.

                   Varmaan joku johtaja tai valmentajakin epäonnistuu, mutta olisi erikoista, että esim. huuhkajien valmentajissa lähes järkiään tuntuu olevan jotain vikaa. Uskallettaisiko ajatella, jospa taso onkin se, mitä tulostaululla lukee. Voihan se olla myös toisinpäin? Huonompikin? Siitä en ole lukenut yhtään artikkelia. Missä ne ovat?

                   Tappion vyöryttämisessä valmentajan niskaan tehtiin mielestäni jonkinlainen "maailmanennätys", kun Leijonien tappiosta Pohjois-Amerikan nuorten joukkuetta vastaan haettiin syytä taktillisista (valmentamisesta) asioista. Hah, hah. P-Amerikkailaiset pitivät suorastaan hauskaa Suomen kustannuksella. Vastuja oli vain yksinkertaisesti niin paljon parempi, ettei Suomi saanut juurikaan koskea karkkiin (kiekko). Sitten, kun Suomi yritti pysäyttää taidoltaan ylivertaista kiekon tuojaa maalille, ei siihen riittänyt edes kolme Leijonaa yhtä vastaan. Itse oivalsin Leijonien tappion johtuneen vastustajan ylivoimaisuudesta. Olin vähemmistö. Mielellään. Nukun hyvin.

                    "Jäin" lauantaina Törmälässä Ylivieska Trail Runilla 12:sta reilun 30juoksijan joukossa. Säälittävä esitys? Minulla ei ole johtajaa, mutta yksi piilovalmentaja ja kaksi neuvonantajaa. Valtaosan hämmästykseksi en syytä heitä "heikosta" sijoituksesta. En edes päässyt vanhanajan pistesijoille. Syy miksi en menestynyt paremmin löytyy urheilijasta itsestään. Taso on vain tuossa. Ei lähe parempaa, vaikka olisi kuka valmentajana. Ystäväni Mökkösen Jussi taisi olla sijaa tai kahta heikompi, mutta en usko hänenkään etsivän syytä hänen harjoittelua ohjaavista tahoista?

                    Ei mulla muuta. Harjoittelu sujuu ja intoa riittää. Haluaisin harjoitella enemmän, mutta ei ole vielä kuntoa siihen. Yritän malttaa. Kirjoittamalla on ainakin hetken pois teiltä ja poluilta.

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.9.2016     

YLIVIESKA TRAIL RUN 16KM

                  BUUMI

                     Se oli alkupäivän jobi. Edellisen illan olin duunissa. Työvuoro oli lepponen, mutta uni maistui. Tuli nukuttua 9½h. Ei siis jännittänyt. Vähän siinä ylös noustessa puhaltelin, että joko reilun kolmen tunnin päästä pitäis olla elojäniksenä Törmälän metsissä? Kellokin tuntui menevän puolet nopiampaa kuin normaalisti aamuisin. Kohta oli jo startattava Pohjoispohjanmaan polkujuoksu cupin päättävään kisaan, Ylivieska Trail Runiin perusmatkalle. Perusmatkahan tarkoittaa polkujuoksussa sitä pisintä matkaa. Tänään se oli 16km. Ensimmäinen kisa Northern Trail Runners -seuraa edustaen.

                     Yön kolmen neljän asteen pakkanen oli muuntunut noin +10asteeseen ja hellivään auringon paisteeseen. Polkujuoksun parissa touhuavat kolleegat Matti Myllylahden johdolla olivat tehneet todella upeat puitteet ja tunnelman. Koitin muistaa kiittää tästä. Upeaa! Noin 270 osallistujaa kertoo alueen buumista Ylivieskan onnistuneen polkujuoksuaktiviien työn lisäksi.

                     OMA KISA

                     Asetuin aika lailla eturivin taakse. Ympärilläni oli riittävän tasokasta lapikkaan siirtäjää, Tapani Kärjän, Matti Myllylahden ja Kohtaniemen poikien muodossa, ettei tarvinnu pelätä pussiin joutumista ennen leveän lähtöbaanan muuttuessa kapeaksi poluksi. Siinä taas oli väki voimiensa tunnossa. Törmälän lähtöalueen jäädessä taakseni vilkaisin kelloa. 3:32 -tahtia. Ja nauratti. Moni ympärillä jo läähätti. Ja sekin huvitti. Siirryttiin polulle. Menin Mökkösen Jussin (S.A.E) perässä koko alkukiihdytyksen ja metsään puikahtamisen hyvin rennon ja helpontuntuista tunnelmaa pitäen.

                    700m kohdalla kahtoin, että alkaa sykkeet jo valumaan lähemmäs 150:ntä. Että miten tämän muille selvittää, että kisaa on juossut, kun treenireippaan sykkeillä vain nautiskelee maisemista. Niinpä otin BOLTIN! Sinne jäi pienimuotoinen jono edestäni. Ikäväkseni Boltin loppupuolelle osui se laavunmäki, mutta ei se lopulta paljon hidastanut. Jalka lauloi - ja poskipäissä alkoi tuntua tuulenvire. Silloin mennään aina nelosen kantissa. Eka kilsa verrytellen 4:29min.

                     Vajaan 2km kohdalla alkoi sitten se tiedossa ollut kivikko-osuus. Liekö johtunut edeltäneistä haasteista vai mistä, mutta sinne kivikkopätkään meinasi meno loppua täysin. Sykkeet nousi 170 kantille ja jalat meni hapolle, vaikka ilmassa ei ollut mitään touhotuksen makua vaan enempikin pikkunättiä näpertämistä. Ei se nyt niin paha kivikko-osuus kuitenkaan ollut? Toinen kilsa 5minuuttiin ja kolmas pikkasen yli 6minuuttiin. Kivikon jälkeen oli vielä joku nousu 2,5km kohdalla ja tuntui, että jalat oli aivan maitohappojen vallassa. Mökkösen Jussin (S.A.E) ja joku kivikossa ohittamani kaveri alkoi liimaantua selkäni taakse.

                     Maitohappoissani jatkoin matkaa. Oli kuitenkin yritettävä jollakin tavalla pitää vauhtia ja samalla koittaa tasoittaa kroppaa maitohappolastista. Se oli hidas prosessi, todella hidas. Ihmetyksekseni kuitenkin (S.A.E) kumppaneineen alkoivat jäämään, vaikka oma meno oli melkoisen jäykkää taapertamista.

                     Jossain 4-5km kohdalla näin, kun Ravinder Kohtaniemi juoksi sivupistolta takaisin reitille. Hieman huvitti. Aina se on mahdollista.

                    n.6,6km kohdalla oli juomapiste. Hörppäsin puolimukia urheilujuomaa ja sykkeet tippui sen jälkeen takaisin noin 160 kantimille ja meno alkoi taas rullata! Vajaa 5km happoisilla jaloilla oli tietysti ottanut oman veronsa, mutta olin kuitenkin selviämässä kohtuulliseen ravikuntoon, jos ei nyt ihan laulannasta voinut enää puhua. Olin siitä innoissani. On mukava, kun tuntee jalkojen palaavan allensa.

                   n.7,2km kohdalla ohitin jonkun kävelyporukan. Siellä oli muutama tuttukin joka huusi kannustusta. Pian tuon jälkeen astuin metsäkoloon ja puoleksi kaaduin käsiä vasten ja vasen takareisi kramppasi. Se kramppi meni kuitenkin vajaan minuutin könkkö-juoksun jälkeen ohi ja askel rullasi taas mukavasti. Välillä katsoin taakse, mutta lähellä ei näkynyt muita kuin hieman kauempana joku oikein kevyen näköisesti askeltava vaaleapaitainen juoksija. Mietin, että mihinkähän se (S.A.E) jäi. Omat kilsa-ajat olivat pyörineet 5:23-5:53 välimaastossa sangen vaihtelevilla polkupätkillä.

                  n.9,1km kohdalla 10km ja 16km reitit yhtyivät. Siitä alkoi oikein mukava ja helpompi polku-osuus. Jalka liikkui mukavasti ja 11:s kilsa oli jopa alle 4:lla alkavaa. Aloin ohittelemaan 10km matkalaisia. Samalla lähestyvän vaaleapaitaisen tunnistin Tuoriniemen Mikoksi, Mia Tuoriniemen mieheksi, Mian, joka on juossut molempina vuosina pepin perusmatkan. Hörpättiin Löytynkoulun huoltopisteeltä juomaa ja ohitettiin pari 10km kaveria ja paineltiin kohti linjannousua.

                  Saavuin Mikko takanani linjannousuun. Huikkasin haluaako Mikko edelleni. Vielä kelpasi kyyti. Ihan hyvin juoksu onnistuikin vielä. Pian tultiin Törmäjärven eteläpään nousuun, jossa Mikko otti sitten veturin paikan ja alkoikin tehdä eroa samantien. Ajattelin tulla palatessa alun samaiseen kivikkoon hieman maltillisemmin. No, ehkä se jotenkin onnistui paremmin, mutta jostain syystä ei nyt ollut paukkuja tulla tuota teknistä pätkää niin kuin oletan pystyväni. Perhana!

                 Kilsa ennen maalia tein alun kivikkopätkän maitohappoille vedon lisäksi toisen mokan ja menin katsomaan taakseni. Siinä sitten melkein tasaisella kompastuin kiveen ja kaaduin. Pieni kramppi. Jatkoin matkaa vain kaatuakseni todella pahasti laavun alamäessä molempien takareisien krampatessa aika lujasti. Kuin ihmeen kaupalla selvisin pienen matkan könköilyllä eteenpäin. Hirveesti jaloilla ei enää voinut painaa, kun krampit tuntuivat olevan oven takana kaiken aikaa. Ketään ei onneksi näkynyt takana, joten laskettelin maalivaatteen alle ajassa 1.25.08. Miesten 16km 12.sija. Ei menny niin kuin trömsössä, mutta virheistähän sitä oppii.


Tässä oman sarjan tuloslistaa jostain vaiheesta. 

 

Tuonkin jälkeen tuli vielä maaliin sakkia. Osallistujia taisi olla tarkalleen 267kappaletta. 

KAIKKI TULOKSET

Oman sarjan kolme parasta.

Vasemmalta: Matti Myllylahti(2.), Tapani Kärjä(1.), Kai Takkunen(3.)

                 Kiitos hyvästä kisasta! Tästä Vaarojen maratonia kohden.