On tullut medialla ja ihmisillä yleensäkin tapa lähteä purkamaan menestymättömyyttä johtajista ja valmentajista. Siitä on tullut ihan vakioreitti. Mielestäni ensisijainen vastuu menestymättömyyteen on aina urheilijalla tai joukkueella - ei johtajalla ja valmentajalla.
Nykyään on ainakin suomalaiset valmentajat käsittääkseni lajissa kuin lajissa hyvin koulutettuja ja maailmalla tunnustettuja tehtäväänsä. Se miksi johtajia ja valmentajia osoitetaan menestymättömyyden hetkellä johtuu tietysti siitä, ettei haluta uskota missä urheilijan tai joukkueen taso on. Pelätään katsoa totuutta silmiin. Halutaan elää illuusiossa, jossa Suomesta löytyy menestystä paljon enemmän kuin sitä on realistista odottaa.
Varmaan joku johtaja tai valmentajakin epäonnistuu, mutta olisi erikoista, että esim. huuhkajien valmentajissa lähes järkiään tuntuu olevan jotain vikaa. Uskallettaisiko ajatella, jospa taso onkin se, mitä tulostaululla lukee. Voihan se olla myös toisinpäin? Huonompikin? Siitä en ole lukenut yhtään artikkelia. Missä ne ovat?
Tappion vyöryttämisessä valmentajan niskaan tehtiin mielestäni jonkinlainen "maailmanennätys", kun Leijonien tappiosta Pohjois-Amerikan nuorten joukkuetta vastaan haettiin syytä taktillisista (valmentamisesta) asioista. Hah, hah. P-Amerikkailaiset pitivät suorastaan hauskaa Suomen kustannuksella. Vastuja oli vain yksinkertaisesti niin paljon parempi, ettei Suomi saanut juurikaan koskea karkkiin (kiekko). Sitten, kun Suomi yritti pysäyttää taidoltaan ylivertaista kiekon tuojaa maalille, ei siihen riittänyt edes kolme Leijonaa yhtä vastaan. Itse oivalsin Leijonien tappion johtuneen vastustajan ylivoimaisuudesta. Olin vähemmistö. Mielellään. Nukun hyvin.
"Jäin" lauantaina Törmälässä Ylivieska Trail Runilla 12:sta reilun 30juoksijan joukossa. Säälittävä esitys? Minulla ei ole johtajaa, mutta yksi piilovalmentaja ja kaksi neuvonantajaa. Valtaosan hämmästykseksi en syytä heitä "heikosta" sijoituksesta. En edes päässyt vanhanajan pistesijoille. Syy miksi en menestynyt paremmin löytyy urheilijasta itsestään. Taso on vain tuossa. Ei lähe parempaa, vaikka olisi kuka valmentajana. Ystäväni Mökkösen Jussi taisi olla sijaa tai kahta heikompi, mutta en usko hänenkään etsivän syytä hänen harjoittelua ohjaavista tahoista?
Ei mulla muuta. Harjoittelu sujuu ja intoa riittää. Haluaisin harjoitella enemmän, mutta ei ole vielä kuntoa siihen. Yritän malttaa. Kirjoittamalla on ainakin hetken pois teiltä ja poluilta.
Onni Vähäaho, Nivalassa 20.9.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti