sunnuntai 2. joulukuuta 2018

JOULUKORTTI - TEILLE KAIKILLE

               Tykkään olla rohkea elämässäni. Teen asioita, jotka tuntuu hyvälle, mutta voivat näyttää joskus sivullisista hieman omituiselta. Usein moni haluais itsekin, muttei kehtaa tai uskalla. Kannustan olemaan rohkeasti oma itsensä.

               Juoksuharrastus on muuttanut minua ihmisenä. On arvioijan asia, miten hän muutokset näkee. Itse tykkään, että mieleni on rauhallisempi. Toki tykkään paljon fiilistellä ja tuuletella elämässäni. Voisin kuulemma siinä mielessä vielä rauhoittua, mutta kun hyvä olo pursuaa yli kattilasta. Edes lantion / lonkanalueen lihasten palautumattomuus ei ole vähentänyt hyvää oloani, joka tulee innosta elämään. Se on suurin juoksusaavutukseni. Aluksi muutoinkin olin tulostavoitteellisempi. Oli joku 5km, 10km, puolimaratonin tai maratonin aika mielessä ja niiden omien ennätysten parantaminen. Elämä poluilla on muuttanut suhteeni juoksuun ja kilpailemiseen. Kaikki otetaan mitä annetaan, ja sitä mitä ei saada, ei tarvi jäädä murehtimaan, sillä juokseminen on kuin jäätelöä, joka syödään saadakseen hyvän olon.

              Viimeisimpänä hassutteluna olen alkanut joko pyöräillen tai hölkkäileen keräileen pantteja, jos on sattunut pejantai - lauantai - sunnuntai -akselille vapaata. Näin oli mm. eilen. Kävin reilun 15km jalottelemassa ja samalla keräsin pantteja 9,4euron edestä. Saattaahan se vähän olla koomisen näköistä, mutta pokka pitää (heh,heh).



             Toisena uutena ajatuksena olen ajatellut keventää hiilijalanjälkeäni lopettamalla Joulukorttejen lähettämisen. Tämä siis jo näin varhain ystävilleni ja sukulaisilleni tiedoksi, ettei kannata odottaa enää joulukortteja, sillä HYVÄÄ JOULUA voi toivottaa ilman korttiakin. Minulla on varmaan satakunta ystävää, sukulaista tai tuttua, joille on tullu toivotettua Hyvää Joulua joka tapauksessa, vaikka on aikaisemmin kortinkin lähettänyt. Kortti on menettänyt merkityksen. Tykkään muutenkin Joulusta enempi tunnelmaltaan, en siitä, mitä kaikkea hössötystä ja ylimääräistä hommaa ja rahan tuhlaamista siihen liittyy. Tärkeintä on pysähtyminen oman perheen kanssa.  


TÄSSÄ ON MINUN JOULUKORTTI TEILLE KAIKILLE!
 

 HYVÄÄ JOULUA 2018
 JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2019

TOIVOO VÄHÄAHON PERHE



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.12.2018 

tiistai 27. marraskuuta 2018

KOSKA VOIN

                Lähes metsän kaltainen hiljaisuus. Kaamos aamuja jo Nuorgamissa ja pimeää se on täälläkin. Nyt toki kevyen lumipeitteen myötä valo on saanut liinansa. Keskiössä on kuitenkin hiljaisuus ja oma kässehtiminen ilman pakottavaa hommaa. Tähän olen päässyt luopumalla osittain työstä ja sitä myöten myös rahasta. Tosin tämä ei maksa mitään - olla ja kuunnella hiljaisuutta. Tohuta jotain pientä välillä itsekseen hyrähdellen ja villeimpinä ajatuksen virtauksina jopa hörähdellen.

                Lumi narskui hienokseltaan allani eilettäin ulkona asioillessani. Siis kävin kaupassa, asioin toki vain sisällä - ainakin taajamassa. Olin taas hyvillä fiiliksillä vaikka pakaraa jomotti. Astelin rautakioskille ja ostin joulukalenteri arvan. Turhuutta, mutta joskus on oltava turha, jotta voi sitten taas tärkeillä. Rautakioskilta poistuessani näen tutunnäköisen valkoisen pakettiauton. Mestari? Mies auton vieressä kantaa itseään mestarin tavoin, hienoista pipon alta kurkistavaa takatukkaa myöden. Lopulta taika paljastuu ja mies sytyttää tupakan. Tämä ei ollut ajattelemani mestari. Kenties kuitenkin oman elämänsä mestari. 

                Ehkei kuuntelminen ole välttämättä heikkouteni, muttei se ole ollut koskaan aivan se vahvuuskaan. Huomasin sen taas eilen illalla perheeni kanssa jutellessani. Olin kyllä taas kuullut, mutta en kuunnellut. Uudelleen kerrottuna asiat kuulostivat kuitenkin tutuilta. Sen sijaan aika ajoin alan muistelemaan joidenkin sanomia asioita tai lauseita, jotka saavat minut tuntemaan samoin. Viimeisimmän viisauden sain kuulla kesällä. Minulla on ollut nyt hieman vaikeuksia, sanotaanko lantion alueella (lonkka, reisi, pakara). Tämä haaste herkisti minut muistamaan hyvän tuttuni sanoja. Häneltä oli kysytty miksi juokset. TJ oli vastannut: -"Koska voin". Taustalla oli paljon kompetenssia siitä, kun ei voi. Ihminen metsässä avautuu, ja pois tullessaan voimaantuu, siitä miten on saanut metsässä avautua ja kokea elämänarvojen läsnäoloa. ISO SUOSITUS LUONNON YMMÄRTÄMISESTÄ - KATSO TÄMÄ!!!

                Myös minulta on kysytty usein miten jaksan juosta niin paljon. Voisin toistaa TJ:n viisauden: -"Koska voin". Ja koska se on ollut niin ja toivottavasti on tulevaisuudessakin. Vaivojen kanssa minulla on oma aikaisemmin salaamani suhde, jonka voisin nyt paljastaa:

               Ole kuin eläin! Niin kauan kun liikut, sinua ei syödä. Niin kauan kun liikut, sinä pysyt laumassa ja voit vetristyä. Jos kipu yltyy päivä, päivältä niin etsi kolo johon kätkeydyt toviksi. Jos et ole kuumeessa niin elä vaivu horrokseen, sillä lihakset ei laajene pitkällä paikallaan ololla, eikä jäsenesi notkistu. Näytä siis nokkasi vähintään kerran päivässä ulos, mutta varo tulemasta syödyksi. Käytä kivulias aikasi antamalla rakkautta muille kolossasi oleville, sillä näkemällä muiden tyytyväisyyden voi se näkemäsi hyvänolon tunne liueta lihaksiisi ja jäseniisi.   

                 Katselin pari viikkoa sitten YouTubesta Mario Lemieux´n vanhoja viiden maalin pelejä. Niitä pelejähän tuo ehkä kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija vietti kaikkiaan neljä. Suosikkini niiden joukosta on ehdottomasti (ja ehkä joidenkin mielestä yllättäen) Lemieux´n  viiden maalin peli 9.huhtikuuta 1993 Ny.Rangersia vastaan heidän kotiareenalla, Madison Square Gardenissa, New Yorkissa. Lemieux johdatti joukkueensa 10-4 vierasvoittoon ja sai vierasjoukkueen yleisön antamaan suosiota seisaltaan (Standing ovations)! Mielenkiintoinen ajatus katsoa vanhoja viiden maalin iltoja, sillä muutamaa päivää myöhemmin Patrik Laine teki saman tempun!

                Mielenkiintoista on myös se, että Lemieux ja Laine molemmat ovat/olivat aktiiviaikana 193/194cm ja satakilosia, sekä laukovat oikea käsi alhaalla. Molempien pelissä taianomaista on tekemisen helppous. Vanhan ystäväni sanoin: -"He vain ovat kentällä ja asiat tapahtuu". "Patella" on muuten nyt 99 NHL:n runkosarja maalia ja ikää on vasta 20 vuotta. Ensi yönä kello 3 Winnipeg kohtaa Pittsburghin. Aion nousta katsomaan tuon pelin, jossa on mahdollista nähdä yhtä-aikaa mm. Laine, Crosby, Malkin, Määttä ja Riikola kenties. Ai miksi nousen yöllä katsomaan? -"Koska voin".

HASSUN "HAUSKOJA" JOUTOMIEHEN JUTTUJA :)


Ps.Lue myös eilen kirjoittamani juttu Yhteislenkkejen 6-vuotis juhlasta :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2018                

maanantai 26. marraskuuta 2018

YHTEISLENKKIEN JUHLAPÄIVÄ

                Tasan kuusi vuotta sitten aloitettiin Jyrkän Janin kanssa hölkötteleen yhteislenkkejä. Aluksi yhteislenkit olivat pääosin varhais aamuisin ja pitkän aikaa meni ennen kuin saimme muutkin innostumaan hassun hauskoista yhteislenkeistä. Sittemminhän homma on lähtenyt jo lähes lapasista, sillä tämän aamun yhteislenkki oli jo 371. kaikkiaan. Aika monta lähtöä on siis tullu tehtyä eikä suinkaan yksin, sillä kuuden vuoden aikana mukana on käynyt peräti 166 eri ihmistä. Yhteislenkeiksi on toki laskettu parina vuonna (2016 ja 2017) juhannuspolkujuoksut sekä ulkoroihutapahtumat, mutta ne, jos mitkä, ovatkin mitä vallattomimpia yhteislenkki hässäköitä.



                      Kotipiha lähtiessä. Maassa postiauton jäljet



     

YHTEISLENKKEILLÄ KÄYNEIDEN 
TILASTO

26.11.2018


MONTAKO

KERTAA






Jani Jyrkkä 148
Teemu Korpela 68
Keijo Nivala 56
Jussi Mökkönen 46
Joni Laakkonen 38
Tuomas Ahola 32
Lasse Ylimäki 27
Virve Närhi 19
Markku Mehtälä 19
Jarmo Honkala 18
Lasse Palola 16
Erkki Vähäsöyrinki 16
Jari Jyrkkä 16
Pirjo Poikkimäki 13
Henri Kuki 12
Heikki Uusivirta 12
Sauli Päivärinta 12
Joonas Jyrkkä 12
Timo Poikkimäki 10
Lasse Raudaskoski 9
Mervi Vähäkangas 9
Jarkko Turunen 9
Pertti Poikkimäki 8
Harri Jokela 8
Antero Erkkilä 8
Markku J. Kumpula 7
Kaisa Haikara 6
Petri Nietula 6
Johanna Eerikkilä 5
Janne Kukkola 4
Päivi Uusivirta 4
Teuvo Hautamäki 4
Anssi Kiiskilä 4
Anne Tölli 3
Kaisa Saarimaa 3
Juha Jokikuona 3
Heikki Hautala 3
Pasi Koskinen 3
Juha Uusivirta 3
Johanna Uusivirta 3
Vesa Nevanperä 3
Päivi Lassila 3
Jari Mehtälä 3
Elina Pääkkö 3
Janina Närhi 2
Tuulia Ahola 2
Jarmo Pylkkö 2
Jyrki Leskelä 2
Satu Sarja 2
Pirkko Ekdahl 2
Anne Haikara 2
Jarmo Kivioja 2
Jasmin Vähäaho 2
Heta Jauhiainen 2
Elisa Nevanperä 2
Päivikki Turunen 2
Teemu Isoaho 2
Sanna Eronkoski 2
Jukka Eronkoski 2
Aino Jääskeläinen 2
Lauri Gummerus 2
Enna Tölli 2
Veli-Matti Tölli 2
Ilpo Ohtamaa 2
Hilkka Hirvi 2
Hilkka Kopola 1
Arto Kopola 1
Tapio Paavola 1
Ari Timonen 1
Kalevi Laitinen 1
Miika Tenhunen 1
Aake Raudaskoski 1
Oliver Vähäaho 1
Oskari Vähäaho 1
Eetu Palola 1
Jani Ranta 1
Tarmo Kukkonen 1
Markus Niemi-Korpi 1
Joni Heiskanen 1
Maarit Kivioja 1
Ossi Vähäaho 1
Erkki Kautto 1
Osmo Vähäaho 1
Teppo Isokoski 1
Pirjo Knuuti 1
Tapani Saukko 1
Anna-Kaisa Järviluoma 1
Sanna Käräjäoja 1
Heidi Poikkimäki 1
Kaija Kiviahde 1
Hanna-Liisa Erkkilä 1
Mervi Poikkimäki 1
Martti Poikkimäki 1
Joonas Isoaho 1
Satu Takanen 1
Asko Ypyä 1
Hanna Ylikotila 1
Samuli Ylikotila 1
Marko Kivioja 1
Annukka Kuhajärvi 1
Pasi Hautamäki 1
Heikki Kumpula 1
Janne Toivoniemi 1
Sini Hannula 1
Maria Koutonen 1
Samuli Vähäsöyrinki 1
Elina Läspä 1
Minja Nietula 1
Markku Mäkinen 1
Matti Myllylä 1
Jouni Leppälä 1
Mirva Ahola 1
Ismo Pekkarinen 1
Maria Alakotila 1
Jaana Jyrkkä 1
Laura Ahola 1
Anne Keltamäki 1
Eveliina Keltamäki 1
Kirsti Nevala 1
Pertti Uusivirta 1
Matias Uusivirta 1
Mette Uusivirta 1
Senja Uusivirta 1
Heini Uusivirta 1
Joona Kivioja 1
Topias Kivioja 1
Viljami Kallio 1
Vesa Jokela 1
Joni Vähäaho 1
Iida Pelkonen 1
Risto Lassila 1
Sini Laulumaa 1
Tanja Törmälehto 1
Sari Puolakanaho 1
Pertti Puolakanaho 1
Paula Eskola 1
Ismo Eskola 1
Minna Isoaho 1
Paula Kiviniemi 1
Mirjami Ojalehto 1
Roosa Lassila 1
Jouni Salmela 1
Kerttu Lassila 1
Juha Raudaskoski 1
Tarja Raudaskoski 1
Päivi Mäntykenttä 1
Esa Tuomikoski 1
Johanna Hinttala 1
Anni Kumpula 1
Matti Kytökangas 1
Sakari Myllyneva 1
Juha Pokela 1
Sirkka Rajala 1
Jimi Jyrkkä 1
Jore Jyrkkä 1
Riitta Kokkoniemi 1
Arto Viitala 1
Ville Isoniemi 1
Pertti Hiltunen 1
Sakari Hannula 1
Eija Ruuska 1
Tiina Rautaoja 1
Elisa Helander 1
Leila Kopola 1
Rauni Paananen 1
Tommi Pääkkö 1
     

                   Tänään juhlalenkillä meitä oli neljä aamuvirkkua kello 5 aikaan Tokmanin parkissa. Kävimme noin viisi kilometriä hölkkäämässä/kävelemässä aika tavanomaiseen takavuosien malliin. Puheet olivat ajankohtaisia ja juttua riitti. Lenkki tuntuikin lyhyeltä. Omaan gps-kelloon tuli kotoa, kotiin 6,7 kilometriä. Joskus tuo on ollut pitkästikin, mutta nyt tuo tuntui liki postinhaku lenkiltä.
                       Iloista menoa lenkin keskivaiheilla

                               Pojilla vetävännäköinen askel


                  Yhteislenkit jatkuvat ja lista tulevista löytyy täältä. Varmasti lenkkejä tulee olemaan jatkossakin, vaikka nyt itse vetäjällä on pieniä haasteita pakaralihaksen kanssa. Tervetuloa kaikille tasapauolisesti kokemaan yhteislenkkien vaikutusvoima!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.11.2018

perjantai 23. marraskuuta 2018

SYVÄSSÄ PÄÄSSÄ

               On marraskuun 23.päivä. Mieli on iloinen, vaikka maa on lumeton, pimeän aika liki maksimissaan. Eikä myöskään harjoittelun käynnistämisen aika näytä tulevan vielä vastaan. Nyt on loppumassa kolmas "lepoviikko". Niillä pyöriästi juoksua 42km, 36km ja nyt tällä viikolla 67km (sunnuntaina tulenee 16km). Tällä viikolla kokeilin antaa viiden päivän juoksemattomuuden jälkeen vuorokauden sisällä normaalin kovan treenimäärä annoksen ja katsoa mitä kroppa sanoo. Lihaksisto leikkasi kiinni oikein huolella. Vielä 12km reipas juoksu meni liki normaali tunteella, mutta sen jälkeen olo oli kuin yliajetulla. Lonkan seudun lihakset ja luutkin olivat arat illan palauttavan kympin alussa. Olin vain vuorokaudessa eksynyt siis syvään päähän, eikä jalat ylettäneet pohjaan.

               Ennen lepojakson alkua minun piti alunperin aloittaa harjoittelu 10.joulukuuta. Jotenkin erehdyin kuitenkin haihatteleen, että voisin kevyemmän PERUS 1 jakson muodossa aloittaakin harjoittelun jo 26.marraskuuta. Nyt on selvää, että ainakin ensi viikko pitää vielä odottaa miten paljon tänään annettu kova, yli kahden tunnin hieronta auttaa. Viime vuosina hierojani on aina onnistunut, joten uskon olevani jo 2-3 päivän päästä paljon positiivisemmassa tilassa. Silti missään nimessä ei löyly kiurua kannata heti tyhjentää kiukaalle vaan antaa lihaksiston palautua rauhassa välittämättä kestääkö se kolme vai kolmekymmentä päivää.

              Toiveita minussa herättää nopeasta tilanteen korjaantumisesta se, että olen aikaisemmin saanut nauttia nopeasta palautumiskyvystä. Olen saanut syytää aika kovaakin harjoittelua ja kisoja, joista olen sitten palautunut hämmästyttävän nopeasti. Nyt on kuitenkin tämän vuoden kakkuun tullu läiskittyä niin monta kropalle kovaa junttausta, että palautumiseenkin on tullut näköjään enempi haastetta.

              Jotenkin nyt on tekemiseen löytynyt mielestäni sopivasti malttia, vaikka into olis kova alottaa kunnon reeni. Vuodet ovat opettaneet, että into ei ole kuntoa vaan pitää jaksaa olla kärsivällinen. Eikä aika minulla tule pitkäksi. Tekemistä riittää ja harjoittelemattomuuden puutetta isompi harmi on lähes alvariinsa ajanpuute, vaikka teen 77,43% työaikaa. Tekemistä siis riittää.

               Ohjelmarunkokin on valmiina ja ohjelma Joulun tienoille asti, johon sitten hypätä, kun kroppa antaa myöden. Tässä ohjelman runko, tähtäimessä Karhunkierroksen 166km kisa toukokuun lopussa.

               Yksi isoimmista muutoksista on, että menen ns. "Bakkenmaisesti" nopeus ja voima edellä vauhtia ja määrää kohden. Malli on kuitenkin toisaalta oma sävellys, sillä esim. alussa olevat kaksi perusjaksoa sisältävät nopeuskestävyyttä ja voimaa rinnan. Harjoituskaudessa on progressiivisuus. Nostan tehoja kevättä kohden. Tämä tarkoittaa esim. testijuoksuja (aluksi 4-7km mittaisina helmikuun loppuun asti ja sen jälkeen 10-11km) siten, että lämää ei laiteta heti tiskiin vaan nostetaan tehoja ja vauhteja hiljalleen kevättä kohden. Sama myös reippaissa lenkeissä.

              Alarekisterissä yritän päästä vielä ylärekisteriä tukevampaan malliin. Eli mm. MÄÄRÄ 1:llä on tarkoitus paljon lumikenkäillä ja näin jättää paukkuja sitten kovempiin avainharjoituksiin. Harjoituskausi on tarkoitus katkaista helmi-maaliskuun vaiheen palauttavalla jaksolla, jolloin on tarkoitus ottaa joku kisa tai kova oma testijuoksu.

               Harjoittelussa ajattelen, että pelkästään pienet harjoitukselliset muutokset jo antavat kropalle uutta ärsykettä ja kenties sitä kautta herättävät kehityskäyrää henkiin. Vuodesta toiseen samaan junnaaminen helposti puurouttaa kehityksen.

               Luvun alla on parhaillaan  "Treenaa tehokkaasti", Janne Kallion kirja. Olen siinä aika alkutaipaleella vasta, mutta iso ihmetys tuli tehojakauma ajattelussa. Kirjassa pidetään Tehoalue kakkosta (n.72%/maksimista - aerobinen kynnys) määrällisesti isoimpana harjoittelualueena peruskestävyyden (Pk) osalta. Itse olen kyllä siinä koulukunnassa, että harjoittelen suurimman osan tehoalue ykkösellä, alle 72% (jopa alle 70%/max) maksimista. Oman kokemukseni mukaan harjoitteluni puuroutuu liiaksi samalle alueelle, jos juoksen Pk-lenkit noin kovilla tehoilla. Tosin en ole nyt muutamaan vuoteen enää niin tehnyt, mutta tuskin kokeilen ainakaan heti. Toisaalta kirjassa kehoitetaan löytämään sellainen harjoittelu, jossa vältetään puuroutumista. Mielenkiintoista tekstiä muutoin tähän asti. Tosin ei vielä yhtään muuten yllättävää kohtaa.



              Odottavin ja rauhallisin mielin, Onni Vähäaho

tiistai 13. marraskuuta 2018

KUJALLA

               Saatoitte huomata, jopa järkyttyä blogin päivitetystä ulkoasusta. Tervetuloa viihtymään ja/tai pettymään. Blogin näkymä on nyt valoisampi, josta ajattelin olevan pitkässä juoksussa apua. Eikä tämä liity mitenkään siihen, että olisin itse jotenkin synkissä vesissä tai muutoinkaan muissakaan vesissä. Sen sijaan olen pitkän kauden 2018 jälkeen "kujalla".

               Suomen kieli on rikas. Ja saadessaan sanan merkityksestä kiinni voi joutua silti arvioimaan mitä se tarkoittaa eri vuosina, eri tilanteessa. "Kujalla" olen ollut useinkin juoksuharrastukseni aikana. "Kujalla" tarkoittaa = pihalla, ulkona, poissa tasapainosta. Ehken ole kuitenkaan "Ihan kujalla" vaan pelkästään (ainakin vähän) "kujalla".

               Olen ollut joskus "kujalla" itsenikin kanssa kuin myös harjoitteluni kanssa. Tosin en muista olleeeni koskaan yhtä-aikaa. Nyt olen "kujalla" juoksuni kanssa, sillä kuten todettua, kausi 2018 oli kuluttava. "Kujalla" oleminen mielletään usein pelkäksi negaatioksi. Se on ahdasmielistä ja vanhanaikaiseta mielestäni. (liki) Kaikissa elämänhaasteissa on usein nähtävillä valo, jos ei heti, niin ajan päästä. Kun on "kujalla", tietää tien käyvän siitä ylöspäin, mikäli ei ole luisumassa syvemmälle.

              Lepokauden toinen viikko on käynnistynyt. #lepojakso9pv menossa. Minulle on hieman naureskeltu/irvailtu oikeutetusti lepokaudestani. Lepokausi voi terminä viedä herkästi ihmisten ajatuksia totaalilepoon. Se voi olla viisasta ja kaiketi mahdollista esimerkiksi ensimmäisen-toisen vuoden juoksuharrastajilla, jotka toipuvat esimerkiksi syksyn maratoonista. Liki yhden maailman ympärimitan juoksemisen jälkeen ja kuuden +4500juoksukilsa vuoden kokemana lepoon meneminen on erilaista. Se on kuin kortisoonikuurin lopetus - asteittain, eikä ihan kokonaan.

              Tammi-Lokakuun aikana minulle on kertynyt vuoteen 2018 563 harjoittelutuntia. Noilta lukemilta ei ole mielestäni välttämättä ideaalia asettaa mittaria kolmeksi viikoksi aivan nollaan. Olen enemminkin panostanut mahdollisimman vähiin juoksukertoihin. Eka lepoviikolla kaksi juoksulenkkiä. Varmaan sellaista 3-4 lenkin tahtia seuraavat kaksi, tämä mukaan lukien. Pitäisin sitä minun määrillä "lepojaksona". Aineenvaihdunnan ylläpitoa ja kerran viikkoon palautumisen edistymisen mittari lenkki.

               Palautumisen edistymiseenkään ei riitä kohdallani tunnin tai 10kilsan lenkki. Sellainen ei kerro vielä mitään. Mutta tuollainen kolmen tunnin jalkalenkki kertoo jo paljon miltä olo tuntuu kaikin puolin etenkin tuntejen kaksi ja kolme välissä. Olen aina kirjoittanut, että jokainen tasollaan, joten pitää suhteuttaa. Itsekin olen ollut vajaa 12 vuotta sitten 107 kiloinen, joka jaksoi juosta 1½ paalunväliä. Perspektiiviä on siis molemmista päistä kuntohaitaria. Silloin joku 7min/km oli työn ja tuskan takana. Nyt sitä on kunnon kehityttyä ja liki maailman ympärimatkan juostua vaikea juosta noin hiljaa. Nyt sama vauhti tuntuu kävelyltä. Se on tämän harrastuksen suola - nähdä kehittyvänsä, ja osaamalla arvostaa sitä mihin on päässyt, unohtamatta sitä mistä on lähtenyt.


                Olen ajatellut yrittää aloittaa harjoittelua kauteen 2019 vajaan kahden viikon päästä. Viikosta 48 alkaen. Alkuun otain kaksi 4 viikon perusjaksoa, jotka valmistaa minua hyötymään talven keskeisistä harjoitteista. Haluan olla nopeampi, vauhdikkaampi ja kestävempi. Lähden nopeus ja voima edellä talveen. Ideaalissa tilanteessa, onnistuessani, olen helmi-maaliskuun vaihteessa selkeästi tämän vuoden vastaavaa kuntoa edellä. On mielenkiintoinen tavoite ja tapa lähestyä uutta kautta hieman eri kulmasta. Ja nähdä miten käy, kun kuitenkin ikäkin kasvaa 44 vuodesta, 45 vuoteen. En ole enää pari-kolmikymppinen.

               Harjoitteluni on rytmitetty NUTS Karhunkierros 2019, 166km kisaan tähtääväksi. Matkalla ehkä kaksi harjoituskisaa. Helmi-maaliskuun vaihteessa ehkä maraton. Jos se ei onnistu niin joku oma ultimaattinen testijuoksu. Toukokuun alussa tavanomainen pidisjärven puolimaraton rentoa reipasta ennätystä kenties jopa parantaen.

               Kaikki lähtee asenteesta. Vahva usko tekemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, mutta ei niin vakavaa, ettäkö se olisi kaikki kaikessa. Tavoitteisiin pyrkiminen voi olla hurtin huumorin kera antoisaa, eikä perille pääsy ole sepporätymäisen vakavaa väkisin vetämistä vaan iloista saavuttamista. Juuri asenteet ja tavoitteet ovatkin yksilöllisin asia juoksukulttuurissamme ja siitä voimme olla koko juoksuharrastus kansa yhdessä ylpeitä. Meidän yhteisö tukee yksilöllisyyttä. Eikö vain?


              Suunnataan kohti talvea positiivisesti ajatellen ja tästä päivästä, hetkestä nauttien! 





Ps. Jos joku ei tiedä niin Super pep2019 ilmoittautuminen aukeaa 2.1.2019 klo.0.00.  Vuosina 2015 - 2018 pep/pufin 56,57,171km matkoille osallistuneille tullaan tarjoamaan etu-ilmoittautumisikkuna kisaan Pe 28.12.2018, kun kisaan ilmoittautuminen avataan heille päivän ajaksi privaatisti. Koitan saada teidät kaikki kiinni hieman ennen tuota päivämäärää.

                                   PEP2018


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.11.2018

maanantai 5. marraskuuta 2018

TARINA - TESTI - STAND UP

               Lunta kaunoo taianomaisesti jo edellisenä päivänä sataneen syystalven ensimmäisen lumivaipan päälle. Maisema on kuin saduista tai postikorteista. Satu minulla on mukanakin, sillä olen metsäkävelyllä vaimoni kanssa. Tunnelma on hartaan ihana. Välillä vaimo innostuu heilauttamaan lumen kuorruttamaa oksaa kivoilla villalapasillaan. Rakastava hymy täydentää tunnelmaa.

               Saavumme jonkun tien laitaan. Tie ei muistuta mitään näkemistäni teistä. Metsään päin on tehty rumpu sille puolelle, josta olemme tulossa. Rummun päästä ei näy toiseen päähän. Ilmeisesti vaimoni tulee uteliaaksi ja pyyhkäisee lunta rummun päästä. Lumen alta paljastuu karhun pää - ison karhun. Olemme hämmästyneitä. Karhu herää. Kaikki ovat kuitenkin rauhallisia. Huomaan olevani kuitenkin pian muutaman kymmenen metrin päässä taaempana ottamassa muistoa tilanteesta, jossa vaimo on minun ja karhun välissä. Upeita kuvia.

               Tilanne on kaikessa kiehtovuudessaan myös vaarallisen tuntuinen ja koitamme vaivihkaa väistyä alaspäin vievälle tielle. Karhu tulee verkkaisesti perässä. Tiessä on serpentiinimutkia, joten näemme kaiken aikaa, että karhu seuraa meitä matkan päässä. Välillä karhu katoaa mutkan taa, ja silloin päätämme juosta. Saavumme kylään, jossa on paljon puurakennuksia ja kuppiloita/baareja.

               Juoksemme ensimmäisen kuppilan sisään ja samaa kyytiä seuraavaan, joka onnistuu juostessamme vain eteenpäin saluunan ovesta seuraavaan. Olemme pian varmaan jo kolmannessa tai neljännessä kuppilassa. Olen hieman hengästynyt. Emme tilaa mitään vaan jatkamme tämän kuppilan sivuovesta seuraavalle tielle. Tie on pitkä, eikä siinä ole mutkia. Tien päässä katson vielä taakse ja näen karhun tulevan juuri pitkän tien toiseen päähän. Nyt pelästymme ja säntäämme juoksuun. Vaimollani on nyt upea röyhelömekko päällä kuin vanhoissa elokuvissa, mutta juostava on ja lujaa!

                Ryntäämme sivupihalle oikealle kädelle tieltä ja kipuamme paloportaita katolle. Katolle päästyämme piiloudumme savupiipun tapaisen taakse ja katsomme alas pihalle. Katolla on hieman lunta ja ei huvittaisi enää jatkaa. Ei tarvikkaan, sillä herään unestani uuteen päivään.

             


                Pyhäinpäivän lauantaina olin kellomiehenä ja kuvaamassa Nivalan Polku ry:n testijuoksuja. Video sisältää myös testin tulokset. 3,9km pururata reitti, jossa noin 100 nousumetriä.



                Tänään on maanantai ja innostuin näin vapaapäivän iltana tekemään pienen stand up videon. Muistakaa ottaa huumorilla. :=)



Onni Vähäaho, Nivalassa 5.11.2018

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

ULTRAHÄPEÄÄ

                Kaukana Alaskan koilisosassa elämä on ankaraa. Kylmällä talvella on puolensakin, sillä vuonojen järvet jäätyvät ja osa karaistuneista asukkaista lähtevät tuolloin huskyvaljakoiden kanssa hakemaan puutavaraa ja kalaa. Ilma on hyinen, mutta koiravaljakot helpottavat, sillä huskyt jaksaa - ovat koirarotujen ultraajia. Avaraluonto ohjelmassa kerrotaan, että hurjimpina päivinä päivämatkaksi saattaa tulla jopa 50km sitkeällä huskyvaljakolla isäntineen. Kunnoitettavaa touhua ja raakaa hommaa kulkea noin pitkä matka elannon eteen. Silti, päivämatkana 50 kilometriä... No se on 50 kilometriä.

                Tänään on tullut kuluneeksi kuusi viikkoa, kun Suomen pisin polkujuoksu, kutakuinkin kahden ja puolen työpäivän mittainen juoksu suoperäisellä reitillä päättyi osaltani 114 kilometrin huoltoon. Sen jälkeen tuli kolme viikkoa otettua kevyemmin. Alle 100km juoksuviikkoja reilusti. Nyt kaksi edellistä noin 122km ja 131km. Jo harjoittelua minulle. Tällä viikolla olen juossut vasta noin 30km ja on sunnuntai-aamu. Siihen on syynsä.

                Reilun tunnin päästä seison hiljaisen tien päässä. Todennäköisesti sunnuntaipäivänä on muutoinkin hiljaista, sillä kello tulee olemaan 8, kun käynnistän Garmin connect sykekelloni. Tarkoituksena on juosta 100km tiellä. 27 kierrosta noin 3,71km luuppia. Aivan - kaverini totesi: -"Ei sinulta ainakaan ideat lopu - 100 kilsaa marraskuussa". Hieaman silti hävettää ilmoittaa juoksevansa näin pitkiä matkoja tiellä, kun Alaskassakin 50km koiravaljakoilla on tv-kamaa. Nämä tempaukset tahtovat mennä paikoin yli ymmärryksen? 

               Tunnelma on hyvä. Toissapäivän viimeinen verryttelylenkki tuntui hyvältä. Tuntuu, että ole jälleen kerran saanut nostettua suorituskykyä parin edellisen hyvän viikon ansiosta. Nopeasti treeni tarttuu ja se on innostavaa. Mutta katsotaanpa kuinka käy. 100km marraskuussa ei ole lastenleikkiä. Monenlaista pitää ottaa huomioon. Illalla ollaan viisaampia miten siinä onnistuin. Kolme tuntia sain nukuttua, senkin unilääkkeellä. Minulla on nykyään harvoin vaikeuksia saada unta. Olinko noin latautunut?  No, oikeastihan yhdellä lyhemmällä yöllä ei ole juurikaan merkitystä. Ehkä se johtui eilisen illan liian pitkistä päikkäreistä.

               Jatketaan aiheesta illan suussa tai huomenna.


              Kun juna on porskuttanut höyryveturin lailla pufinkin jälkeen poluilla, tuli harha-illuusio, että alusta-ku-alusta niin ennätyksen paukkuu ja juhlat jatkuu. Tämän(kin) harrastuksen karmanlaki on vain se, että jossain vaiheessa monet kovat suoritukset ottavat hintansa. Tänään oli maksun aika.

              Minä, Hietapuolen Bekele ja Ylimäen iloiset veljekset, Lasse ja Arttu, olivat kanssani luuppia kiertämässä. Yksi luuppi oli 3,71km. Ylimäen veljekset veteli omaa harjoitustaan hissukseen ja veistelivät mukavia aina vastaan tullessa tai minun ja Bekelen heidät ohittaessa. Alku lähtikin suunnitellun lupsakkaasti liikkeelle. Rennon helppoa perusjuoksua. Eka kymppi 50:36.

             Aluksi oli pari kierrosta tien pinta paikoin jäinen ja joitakin suttaavia askelpareja tuli siellä täällä, mutta se oli niin vähäistäja lyhyaikaista, ettei siitä tuntunut haittaa olevan. Tien pintaan tuli pian pitoa ja selkein jako reitillä oli, että aina viimeinen vajaa kaks kilsaa puskettiin 4-5m/s olleeseen syksyiseen vastatuuleen. Siinä panin merkille, että vaikka tunteen ja tehot pidin samoissa kuin myötätuulessa, tuntui reisissä jäykkyyttä vastatuuli pätkällä. Myötätuulipätkällä reidetkin aina rentoutui ja meno oli tosi kivaa. Toinen kymppi kesti 52:21. Siinä oli mukana jo jonkun verran eväslaukulla kapisteluakin. Yhteensä oli mennyt aikaa 1:42:57 20 kilsaan.

             21km kohdalla remmiin liittyi Gebre-Bolt, joka kiersi pari rundia mukana. Meno oli kaiken aikaa samanlaista, niin kuin sadalla kilsalla hyvä onkin olla. Tuuli vähän navakoitui ja vastatuulessa piti enempi keskittyä, ettei turhaa nojaa siihen vaan koittaa rullata rennosti. Silti aina reisi kiristyi - ja myötäleellä löysäsi. Noin 28 kilsan kohdalla, kun alettiin lähestyä kahdeksannen kierroksen vastatuulipätkää alkoi reisiä jumittaa, mutta jotenkin hammasta purren kaikki meni niin, ettei tehoja tarvinnut lisätä, eikä vauhtikaan juuri pudonnut - vielä.

             Yhdeksännellä (Hietapuolen Bekelen viimeinen kierros) jumituska oli jo melkoinen. En kovin isoa numeroa siitä vihtinyt kanssajuoksijoille tehdä, sillä en viitsinyt kitistä, kun olivat hyvänhyyvvyyttään tulleet tsemppaan ja juokseen mukana. Kolmas kymppi 53:17. Kokonaisaika 2:36:14. Eli edelleen todella tasaista, kun huomioi, että tällä kympillä jo viimeiset kaksi kilsaa oli melkoista tuskaa.

             Bekelen lähdettyä mukaan tuli saman tien Jarru ja Korpeedo. Korpeedo juoksi omaan tahtiin ja Jarru mukanani. Harmitti omien jalkojeni tilanne, mutta ei auttanut. Yritin rentouttaa, mutta ei. Sykekkin alkoi hiljalleen laskia, kun vauhti laski jalkojen jäykistyttyä yhä laajemmasti joka paikasta. Reidet, sääret, lonkka/lantio. Pohkeet oli koko ajan hyvät. Täällä ei ollu soita. Kymmenes kierros oli melkoista tuskaa. Koitin isoimmat tuskat pitää sisällä. Vaihdoin kokeeksi viellä vaimennetummat kengät, mutta meinasi nauru päästä pian niillä liikkeelle lähtiessäni. Oli kuin olisi maratonkisan jälkeisenä iltana lähtenyt puujaloilla verrytteleen. Kuin piestyt. Peli poikki 11 kierroksen ja 40,8 kilsan jälkeen. Neljäs kymppi oli jo paljon kävelyä sisältävää ja kenkien vaihtelua yms. retkityyppistä toimintaa kuin juoksua. Neljäs kymppi 62:24 kaikkineen taukoineen päivineen. Koko 40,8km testi 5:31min/km keskivauhdilla ja suht iisillä 134 keskisykkeellä.

             Gebre purkitti homman mielestäni hyvin. -"oli hyvä testi ettei tullu nyt ruvettua palautumattomana salakavalasti hivuttaan tehoja ylös". Ja monet muutkin, totesivat samoilla linjoilla. Että hyvä, kun tuli testattua. Ja olisihan se ollut ihme, jos olisi tämäkin vielä mennyt kaiken kukkuraksi kunnialla. Pufin jälkeen kuitenkin mm. 15h sauvakävelyvaellus ja perään hurja I-SR2014 koko reitin kierto ennätysaikaan. Raja se tuli vastaan, ja ennen kaikkea nyt minulle tällä haavaa oudolla alustalla. Ei hirvetkään viihdy asfaltilla kuin hetken.

            Nyt otan ns. lepojakson. Eli ihan lepoa. Sauvakävelyä alle 110 tehoilla, eli tunkkausradalla kevyesti jossain vaiheessa. Sen lisäksi salia voisi kokeilla ottaa ja matolla ylämäkikävelyä. Eli rauhoitusta juoksusta. Lepoa paljon ja 2-3 kertaa viikossa jotain matalatehoista. Sellaista se on lepokausi. Katsotaan miten kauan sitä nyt on hyvä pitää, mutta ainakin kaksi-kolme viikkoa. Katselin jo eilen, että tiistai 11.12. on minulle se päivä, kun aloitan ohjelmoidumman harjoittelun. Silloin lopetan yövuorot maanantaina, joten tiistaista on hyvä aloittaa, kun ollaan ns. joululistalla ja töitä on vähemmän. On kiva aloittaa harjoittelu, kun on paljon vapaata.

            Iloista talven odotusta kaikille! Pitäkää huolta toisistanne!

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.11.2018

lauantai 3. marraskuuta 2018

NHL TILASTO SPECIAALI HALLOWEEN 2018

               Olen seurannut/tehnyt NHL-tilastoja pian 30 vuotta. Aluksi niitä piti tehdä ja tilastot oli kovin puutteelliset, sillä kaikki alkoi kirjepostissa saamistani amerikkalaisista lehtitilastoista. Piti jopa päätellä monista Suter -sukunimisistä, että onko kyseessä Brent, Darryl vai joku muu Suter.

               Ajat ovat muuttuneet ja nyt voin päivittää valmiita tilastoja omiin excel tiedostoihini. Periaatteessa siis turhaa hommaa, mutta samalla tulee tarkastettua omia tietoja ja tulee "tavattua" kaikki jo lopettaneet, sekä edesmenneetkin pelaajat. Moniin pelaajiin on monia muistoja. Joskus jopa tulee tippa linssiin joidenkin kohdalla. Voidaan puhua siis myös NHL fiilistelystä.

              Aluksi pidin top 1000 runkosarjan pistepörssiä. Kaikki muuttui kuitenkin 20 vuotta sitten, kun 13.heinäkuuta 1997 Detroitin tuoreen mestarijoukkueen jykevä puolustaja Vladimir Konstantinov joutui auto-onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. "Vladinator" lisänimen kovista otteista saanut pelaaja saalisti viimeiseksi jääneellä kaudella 38 pistettä, 77 ottelussa pakin paikalta. Tuntui haikealta, että hän alkoi luisumaan top 1000 tilaston ulkopuolelle, joten laajensin tilastoja top 2000 muotoon ja saan edelleen tavata "Vladinatoria".

            20 vuoden aikana "Vladinator" on tosin luisunut jo top 2000 tilastossakin sijalle 1596, 175 pisteellään. Ehken enää laajenna tilastojani, vaikka "Vladinator" mitä todennäköisemmin vielä jossain vaiheessa tippuu top 2000 tilastosta. Ehkä linkitän sillä hetkellä tämän kirjoituksen sen mukaan. "Vladinator" sai nimensä vielä seuraavallakin kaudella Stanley Cupiin Detrotin voittaessa mestaruuden, vaikka oli koko kauden - kuten edelleenkin - pyörätuolissa. Konstantinov oli tuolloin vielä sopimuspelaaja, mutta ei tietenkään ollut oikeutettu nimen saamiseen kannuun. Tapaus oli kuitenkin äärimmäisen koskettava, sillä hän vietti koomassa 16 päivää ennen kuin palasi tajuihinsa. Hänen mestaruusjuhlinta ei jätä ketään kylmäksi. Hän todella ansaitsi tuon kannun. 


             Oma top 2000 tilasto on vielä osin tarkastamatta kaikkien pelaajien tietojen osalta. Olen käynyt viimeisen kolmen vuoden aikana hiljalleen kaikkien pelaajien kaikki tiedot läpi ja enää niitä on käymätä 434 kappaletta. Sen lisäksi kuukausittain käyn läpi mahdolliset kuolleet läpi. 90 vuotta tai vanhempia, vielä elossa olevia top 2000 pelaajia on tällä hetkellä yhdeksän kappaletta. Kuolleita top 2000 tilastossa on nyt 299. Heidän määrä on noussut reilulla 70:llä viimeisen viiden vuoden aikana.

             Liiga on esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana muuttunut top 2000 osalta seuraavasti. Nyt tilastoon pääsemiseksi vaaditaan 122 tehopistettä. Viisi vuotta sitten 99 pistettä. Eurooppalaisten osuus tilastossa on noussut. Alla maittain top 2000 tilastossa olevien jakauma.



PELAAJAT

 MAITTAIN

top 2000 

tilastossa Tilanne
KPL MAA 1.11.2018


%



1369 KANADA 68,5 %
268 USA 13,4 %
107 RUOTSI 5,4 %
74 TSHEKKI 3,7 %
74 VENÄJÄ 3,7 %
45 SUOMI 2,3 %
24 SLOVAKIA 1,2 %
8 SAKSA 0,4 %
5 VALKO-VENÄJÄ 0,3 %
5 TANSKA 0,3 %
4 UKRAINA 0,2 %
4 SVEITSI 0,2 %
3 LATVIA 0,2 %
2 PUOLA 0,1 %
2 ITÄVALTA 0,1 %
1 KAZAKSTAN 0,1 %
1 LIETTUA 0,1 %
1 NORJA 0,1 %
1 SLOVENIA 0,1 %
1 RANSKA 0,1 %
1 ITALIA 0,1 %

            Suurin muutos on aktiivipelaajien määrässä. Vielä viisi vuotta sitten aktiivpelaajia top 2000:ssa oli hieman yli 600, nyt enää vain 299. Syitä on joitakin. Ensimmäinen on, että tilastoon pääsemiseksi tarvitaan nyt enemmän pisteitä. Toiseksi liigasta on tullut nuorempien pelaajien liiga, kun taas viisi vuotta sitten monet 40 vuotiaat pelaajat pelasi liigassa. Nyt yli 30 vuotiaiden pelaajien on vaikea mahtua kokoonpanoon, jollei tuo joukkueeseen jotain mitä ei juuri uran aloittanut nopea pelaaja pysty tuomaan. Taso on noussut valtavasti viimeisen viiden vuoden aikana.

           Suomalaisten määrä on siis 45 pelaajaa, joista 12 on aktiivia. Tällä hetkellä suomalaiset ovat kovassa nosteessa, mutta toki top 2000 tilastossa se näkyy vasta muutaman vuoden viiveellä. Nyt Laineen, Rantasen, Ristolaisen ja Ahon nousu top 2000 tilastoon on mennyt enimmäkseen liigan vauhdista tippuneiden (Korpikoski, Jokinen) paikkaamisessa aktiivien osalta.

           Liigassa pelaa tällä kaudella vain 24 pelaajaa, jotka ovat 35 vuotta tai vanhempia top 2000 tilastossa olevista. Top 2000 tilastossa on tällä hetkellä 12 pelaajaa, jotka ovat 1996 tai myöhemmin(!) syntyneitä. Heidän joukossa on iloisesti kaikki kolme suomalaista hyökkäyksen superstaraa - Patrik Laine (-98synt.), -Sebastian Aho (97-synt.) ja Mikko Rantanen (-96synt.). Patrik Laine on tällä hetkellä ainoa 98 tai myöhemmin syntynyt joka on top 2000 tilastossa. 97-syntyneitäkin on vain neljä top 2000:ssa.

           Yksi mielenkiintoinen tilastopoiminta on myös se, että kuuden nuorimman ikäluokan (95 - 2000 syntyneiden) top 5 tilastoissa kaikissa ikäluokissa on jokaisessa yksi suomalainen. -95; Aleksander Barkov, -96; Mikko Rantanen, -97; Sebastian Aho, -98; Patrick Laine; -99; Henri Jokiharju, -00; Jesperi Kotkaniemi.

            NHL liigasta puhuttaessa usein unohtuu miten taitavia kaikki pelaajat siellä ovat. Siellä ei ole ns. "kädettömiä" pelaajia ollenkaan. Yksi hyvä esimerkki on 13 kauden takaa, kun koko kauden ilman maalia mennyt puolustaja kolossi Marek Malik häikäisi omalla rankkarillaan, jota ei voi olla katsomatta menemättä kananlihalle. Itse en edes ilman kyyneleitä.




Onni Vähäaho, Nivalassa 3.11.2018