POHDINTOJA ULTRIEN JÄLKEEN

                  Ajatukseni kuvana juuri nyt....

 

                  Taas on kertynyt mielen päälle paljon asiaa. Koin kaksi ultrasuoritusta 5päivän välein. Ensin juoksin 100km alle 10h ja siitä viiden päivän päästä 75km monenlaisissa maastoissa, hyvästä soratiestä aina kosteaan suohon. Juoksua tuli vajaan 6 päivän aikana tasan 196km. Tuli paljon vastauksia minulle tärkeään alueeseen, itsetuntemukseen. Varsinkin tänä vuonna jokunen on ääneen todennut/ihmetellyt arviointikykyäni lopputuleman suhteen. Esim. 10km testi 7 sekunnin päähän, puolimaraton 2 sekunnin päähän. 100km:lla hain julkisesti 10h alitusta ja sain ajan 9.55.16 jne. Joidenkin hyvien tuttujen kisa-ajatkin ovat osuneet pieneen marginaaliin. Osa hauskaa kevennys aineistoa, mutta syvällä omien suoritusten arvioinnissa on totuuden vankka siemen.

                   Arvioin usein harjoituksissakin harjoitusta etukäteen. Siis harjoittelen ja meditoin asioita etukäteen. Monia asioita voi kokeilla ja harjoitella harjoituksissa, kunhan tekee ne niin, ettei kokonaisuus kärsi. Esimerkiksi vajailla energioilla ei ole järkevää kovinkaan usien kokeilla, miltä tuntuu selvitä kotiin esim. 5km päästä, kun olet ihan tyhjä. Sen sijaan voit oppia tuntemaan, mitä vauhtia jaksat tietyillä tehoilla minkäkin matkan. Kaiken avain ja tärkein asia on rehellisyys itseä kohtaan. Täytyy oppia näkemään asiat realistisina. Täytyy oppia tunnistamaan tulevien kisojen oikeat polut ja haasteet.

                    Yksi ihminen lähestyi minua kysymyksellä tai aiheella: "Miten käsittelet etukäteen päässäsi mahdollisia heikkoja tilanteita?" Pitkähkö vastaukseni oli hänelle: 

               

                    -"Silloin, kun oppii tiedostamaan oman kunnon rajat ja mahdollisuudet, sekä tietämään esim. harjoituksissa kokemia tunne -ja väsymystiloja, voi tehdä kuhunkin kisaan oikeanlaiset tavoitteet ja käsittelytavat, joiden avulla voi valmistautua ylittämään kisassa mahdollisesti tuleviin heikkoihin hetkiin. On tehtävä etukäteen selväksi, mitkä asiat suorituksen aikana hyväksyy, mitkä on valmis ylittämään ja mihin on valmis nöyrtymään. Kaiken täytyy olla realistista.

                   Jos seurasit 100km kisaani. Näit minun julkaiseman etukäteistaulukon, joka tähtäsi 9.29.40-aikaan. Olin muistaakseni 50km kohdalla sitä 100-200m perässä. Siis 50km kohdalla. Se on kerskumatta melkoista itsetuntemusta, olemista rehellinen itselleen. Tuo arviointitaito/kyky tai mikä se nyt onkaan, ei tietysti tule sattumalta, vaan harrasttamalla arviointeja jo harjoituksissa, "silmä" omien rajojen arvioimiselle kehittyy. No... tipuin tuosta aikataulusta, kun minulle tuli pahoinvointi. Siihenkin olin etukäteen varautunut. Siksipä minulla oli osmosalia mukana sekoitettuna jo valmiina. Sekään ei tullut siis shokkina tai järkytyksenä vaan osana realistista valmistautumista.

                 Tiesin, että voisin erittäin hyvänä päivänä juosta 100km alle 9h30min, mutta pienillä notkahudksillakin alle 10h, eikä katastroofi olisi ollut huonompikaan tulos. Kaikessa täytyy olla syvällä sisällä realisti. Unohtamatta kunnianhimoa ja periksiantamattomuutta. Täytyy siis tiedostaa esim. jokaisen ultran esteet ja tunnistaa ne polut, joita kannattaa lähteä seuraamaan. Olen mielestäni kehittynyt siinä. Jos kerron tavoittelevani ensimmäisellä tunnilla esim. 11,0km saldoa ja juoksen 11,9km, on jossain jotain suuresti pielessä."

                 Samalla tavalla on hyväksi aistia omaa tilaa suhteessa meneillään olevaan harjoitteluun. Juoksin tuossa sunnuntaina 9km ennen iltavuoroa. Oli erittäin tasapaksua päkittämistä, suppeaa ja kankeaakin, joka tietysti ei ollut mikään yllätys kahden pitkän ultran jälkeen. Tein töissä ilta-aamuvuorokombinaatio. Lähes heti perään pyöräilin +50km hakiessani uudet pohjalliset juoksukenkiini, edellisten Footbalancien kestäessäni allani n.1700-1800km. Samana, eli eilis-iltana juoksin vielä rentoa fiilishölkkää 6km. Tunnelma edelleen nihkeä ja kankea. Tänään aamulla, ennen aamuvuoroa kävin vajaan 9km hölkkään tosi kevyttä. Tunne syvällä oli se, että nyt TÄMÄN BLOGIN ALOITUS kuvan mukaisesti pidän kaksi täyttä vapaata. Annan jalkojeni mennä tilaan, jossa se taas alkaa ottamaan vastaan tarjottua harjoitusta, edes kevyttä. Nyt hetken (sunnuntaista) kulkemani polku ei tuntunut oikealta, joten istun "kannon nokkaan kahdeksi päivää". Tämä on tapani reagoida, kun sen tarve on.

                 Elämä, kuten juokseminenkin, on jatkuvaa kasvamista. En esim. voi tietää, milloin olen valmis täyteen harjoitteluun, lykkimään esim. 120-150km viikkoja, jotka ovat mielessä, jopa 150-200km viikot. Juuri siksi juokseminen, kuten elämäkin, on antoisaa, kun se on jatkuvaa oppimista, joka niin haluaa. Toki voi ummistaa silmänsä ja antaa mennä, mutta se ei minun maailmassa ole tie, jota haluan kulkea.

                Jotkut kuuluvat huomanneen blogini yläpalkista minun seuraavan päätavoitteeni. Se on arvio 3kk ennen kisaa siitä kunnosta ja suorituskyvystä, johon luulen pääseväni, voidakseni yltää +222km tulokseen 24h kisassa. Painotan sanaa ARVIO. En voi 3kk aikaisemmin vielä tietää lopullista kuvaani omasta 24 tunnin suorituksesta, mutta voin piirtää itselleni tavoitteen, johon pyrin tämän ajan, jollei matkan varrella koettu sitä muuta kesken prosessin joksikin toiseksi. Voisin seuraavassa blogissa paneutua tuohon 20.syyskuuta kisattavaan Vierumäen kisan tavoitteen perustaan tarkemmin. Tuo tavoite tuli kahden päivän laskimen ja excel-taulukon näppäilyn jälkeen, se noin esitietona. Ja korostan, että se voi muuttua matkan saatossa kohti syksyn päätavoitetta.

                 Lopuksi vielä pieni sana varusteista. Ei enää jo puhutuista TSL:n säärystimistä, vaan Inovin keveistä kesäsäärystimistä,

 joita käytin 3.Onnin kierroksen 100km matkalla, josta n.60% oli sorateillä. Hain niillä sitä, ettei hiekkaa tai kiviä menisi kenkiin. Tulos oli 100%:nen, ei yhtään murustakaan ylimääräistä kenkiin. Aivan nappiin mennyt varuste valinta. Voin suositella.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.6.2013