Kävittekö Siwassa joskus 90-luvulla? Hieman sulkeutuneena, kassaneitin katsetta varovaisesti tapaillen. Hihnalla eteenpäin menevät itse valitut ostokset: Punainen malboro ja sixpack lahden erikoista, lasipulloissa. Nyt - vaivaiset 24-vuotta myöhemmin - katson kassaneitiä rohkeasti silmiin ja näytän tuoreimman viestin. Ajat ovat muuttuneet. Nyt lähden kaupasta paketin kera, jossa on uudet juoksusukat.
Maailmassa trendit vaihtuu. Ihmiset kehittyy - pääasiassa. Aivan kaikkea en vielä allekirjoittaisi. Viime vuosien yksi näkyvimmistä trendeistä on olleet ripsien pidennykset. Oletteko nähneet? Vai luulleet ripsien alkaneen kasvaa? On hauskaa seurata, kun esimerkiksi kauppojen kassoilla aloittaa nuori tyttö maantienvärisillä hiuksilla, lähes ripsettömänä kesätyön. Kesän lopussa hiuksissa on vähintään kahta väriä ja ripset ovat lähes kaksi senttiä pitkät. Kaikki kehitys päättyy siihen, kun pyydetään kuittia... Mutta onhan värikästä ja pitkät ripset.
Se siitä. Maailma menee eteenpäin. Sanotaan. Jossain mielessä olen kuitenkin valmis yhtymään tuohon. Kuulin tänään radiosta TUTKIMUSTULOKSEN, jossa nähtiin 85-95 -vuonna syntyneiden lapsien vanhempien antaneen luovan kasvun alustan. Tämän johdosta he ovat innovatiivisempia, kekseliäämpiä, luovempia ja persoonallisempia. Monet näkevät vain ne negatiiviset esimerkit, mutta kuinka monella on ROHKEUTTA myöntää ne positiiviset? Ei monellakaan. Sillä monet nuoret eivät mene sitä polkua "jota on aina menty, joka on aina toiminut" - vaan sitä, joka on tullut heidän sisältään, oivalluksena. Tästä käytetään sanaa: kehitys. Pidän tuosta. Onnistuinkohan leikkimään itseni tulevaisuuteen? Arvostan useimpia vanhoja totuuksia ja mielipiteitä, mutta katson aina uusia tapoja kohden. Joskus olen miettinyt olevani vastarannan kiiski, mutta ehkä olenkin vain kehittyävä nuori.
Oli ÄÄRIMMÄISEN hienoa nähdä miten hyvän keulakasvon on polkujuoksu saanut. Janne Hietalan esiintyminen hakee vertaistaan. Olen myyty. KATSOKAA, ja huomaatte miksi. Jos ette huomaa, emme ole samalla levyllä.
Jos joku UUSI lukija ei tiedä, niin tämmöinen juttu on alla. Kokeilin tuossa miltä tuntuisi harjoitella. Ei onnistunut vielä vaan minut "heitettiin" takaisin sohvalle odottamaan. Kävin 5 päivää sitten hölkkäämässä kevyesti 3,5h/25km I-SR2014 -reitillä. Siellä olen kuvainnollisesti edelleen. Tuo oli siis Torstaina. Se oli liikaa - tässä vaiheessa. Perjantaina kävin erittäin kevyesti 5,3km palautteleen. Sitten olin kaksi päivää tekemättä mitään. Kolmantena päivänä sauvakävelin 2h. Olin siis kolme päivää juoksematta. Normaalitilanteessa olisin suorastaan lennossa. Mitä se oli sitten tänäään maanantaina?
Varhaisaamuna kävin Pumpin kanssa heräileen 8,5km verran. Aivan superkevyttä. Keskisyke 112. Sitten tunnin unet ja 2,5h palautuksella verraten edellisen lenkin lähtöaikaan kohti 12,4km Pk2 lenkkiä. Voi taikkeri! Mitä puuroa. Odotin eka kilsan täyttymisestä lähtien milloin aukeaa, vain huomatakseni olevani markkinoilla, jotka ovat kiinni koko pitkän päivän. Hyvä kun jaksoin kotiin. 12,4km@5:26(avg.140). Kauheaa! Ei niinkään data, vaan tunne. Hyvä, kun pääsin kävelemään lenkin jälkeen.
Päivä jatkui remppaa tehdessä. Pari tuntia maalausta tuntui palauttaneen jalat. Kävin iltasella "palauttelemassa" 5,3km. Pyh, ne olivat kuin tulehtuneet lonkanseuduilta aina reiden yläosiin asti. Moni lähipäivien ajatus rapisi sen siliän tie. Tosin olisin ollut yllättynyt, jos olisin jo tässä vaiheessa päässyt kiinni harjoitteluun. Mennään elimistön ehdoilla - niinkuin aina. Lähes, aina. Ultrajuoksija ei aina voi odottaa, mutta nyt voi.
Tänään juoksua siis 26,2km (8,5km + 12,4km + 5,3km). Tuo olisi harjoitteluvalmiina mukava peruspäivä, mutta ei nyt. Nyt on aika rauhoittaa ja lähteä sitten taas maastossa kävelemisestä liikkeelle. Kuten olen aikaisemminkin sanonut - tässä menee niin kauan kuin menee. Ei tämä ole sen kummempaa. Silti harmittaa vietävästi varsinkin BodyPumpin väliin jääminen, sillä katson, että sieltä saisin uutta voimaa jalkoihini.
Ilokseni täytyy silti todeta, että akilleksien tilanne on parempi kuin koko kesänä. Akillesvaivahan oli suurin uhka #lihr100h suorituksessani, nivusvaivan ohella. Ettei ollenkaan hullumpi juttu. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että vähän vaimmennetut juoksulenkkarit ärsyttävät nilkanseutua ja säästävät lonkanseutua. Puolestaan vahvasti vaimennetut toimivat päinvastoin - kuormittavat lonkanseutua ja säästävä nilkanseutua. Mitä kukin tarvii kulloinkin. Kaiken a ja o on tietenkin juoksutekniikka ja etenkin juoksun RENTOUS. Jännittynyt lihas jäykistyy, oli alla minkälainen kenkä tahansa. Mahdollisimman rento tekniikka mahdollistaa vähemmän ongelmia aiheuttavan lopputuloksen, mitä jalkojesi terveyteen tulee. Parasta olisi, ettei sinun tarvisi katsoa alas eikä ylös - vaan eteenpäin, sillä sinne käy tiemme. Ystäväpiirissäni on minimalistia ja hokaa, toivon vain kaikille tervettä syyslokaa!
Tämä tällä erää. Katsotaan tuleeko vol.3 vai joko ens kerralla harjoitellaan.
Moni (toivottavasti) on kiinnostunut myös henkisestä palautumisestani? Eikö vain? No, vastaukseni on tämä:
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.10.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti