Lähes poikkeuksetta paljon treenaavat ajattelevat uskomattoman paljon erilaisia asioita. Omasta ja toisten treenauksesta. Kuulin tässä äskettäin, että minun jalkojen sietokykyä ihmeteltiin. Ja miten voin lähes tilanteessa kuin tilanteessa kyetä siihen 5:30min/km -vauhtiin liki samoilla sykkeillä. Oli sitten verttitonni alla tai jotain muuta palautumista tarvivaa. Kyse on siitä, mihin olen jalkojani treenannut. Pitkä juoksu on minun juttu. Kun moni lopettaa, on tarkoitukseni jatkaa. Ehkä aloittaminen olisi terminä liioittelua.
Kestävyys on paljon oivaltamista ja rajojen siirtämistä. Jalkoja on opetettava kestämään. Valitettavasti se tarkoittaa myös paljon tuskaa, kipua ja epämieluisia askelia. Vedä jalat lihasaroiksi ja jatka treenaamista, mutta älä tee tuhoja. Se vaatii itsetuntemusta - ja kun sitä ei aluksi ole niin opettelun kautta. Hyvä nyrkkisääntö on, että lähde liikkeelle lihasaroilla jaloilla, ja vertaa seuraavana päivänä menitkö eteen vai taaksepäin. Jos taaksepäin, älä juokse. Hiihdä, pyöräile tai kävele, mutta jos kestää juosta niin juokse, mutta älä riko lihaksia. Muista, että lihasarat lihakset ei ole aamulla koskaan hyvät. Tee vertailu vasta päivän päälle.
Yllä oleva ei ole aivan noinkaan yksinkertaista ja saattaa vaatia pitkänkin ajan ennen kuin oppii itsensä. Toinen asia on vetää itsensä sippiin ja nousta siitä jo juoksukykyiseksi jopa neljän tunnin sisään. Opi vetään treeneissä naamat ja pumppaan itseesi sen jälkeen nestettä ja energiaa, sekä viedä itsesi esim. palauttavalle 10 kilsan hölkkä/kävelylle neljä-viisi tuntia edellisen treenin päättymisen jälkeen. Se valmistaa sinua toipua pitkissä ultrissa energia ja nestekuopista. Samalla opit miten syvälle voit itsesi vetää mistä vielä nouset. Tämä on myös voimavara ultrilla.
Jos ei puhuta ihan Suomen mittapuulla Eskelisistä, Itkosista, Nokelaisita tai Simpasista niin väitän, että sadan mailin polku-ultrissa tärkein kyky on säilyttää perusvauhti. Eikä sen tarvi olla mitään jäätävää. Mielestäni yli kolmen tunnin maratoonareista Mika Leppälä ja Tommi Yli-Maunula ovat yhdet parhaista esimerkeistä miten varsin kohtuullisilla vauhtivaroilla voi löytää itsensä top 10 sakista. Kyky pitää itsensä juoksukykyisenä kantaa pitkälle. Pojilla on komiat reput, mutta pidäppä ne silmällä, kun äijjät painaa kutosta vielä 15 tunnin jälkeenkin poluilla. Kyllä ne herkästi katoaa horisonttiin.
Muista treeneissä vaihtelevuus. Ihan diiseliksi ei kannata itseään harjottaa, sillä sellaiseksi tahtoo tulla näissä pitkissä muutoinkin. Rohkaisen vetään 1-2 viikon välein nupit kaakkoon ja mielellään jotain 200-500m mäkivetoja 15% kulmalla esimerkiksi. Mäkeä kannattaa muutenkin tehdä aika vaihdellen, vaikka esim. MÄKIMATTOHAASTEen tyyliset maksimi testit on laillansa hyviä, mutta ne myös hieman purkaa. On herkkää saada se hyödyksi.
Mäkitehoreenit uppoaa parhaiten, kun teet ne tarpeeksi palautuneena. Eli kaksi kevyttä päivää alle ja jotta ne uppoaa parhaiten niin vielä kaksi kevyttä päälle. Muistelen Tero Ruokolaisen näin joskus jutustelleen ja se kuulosti hyvältä perusteluineen.
Jos haluat kehittyä sadan mailin polkujuoksukisoihin niin yksi hyvä speciaali treeni on tällainen. 45-60 minsaa hölkkää kohtuu tasaisella tai hieman mäkisellä reitillä. Noin pari tuntia mäkeä (1:45-2:15h) ja lopuksi sama kuin aluksi, eli 45-60min hölkkää kohtuu tasaisella. Eli joku 1000-1500m nousua ja alle sekä päälle tasasta. Oppii lihakset toimimaan pitkässä myllyssä paremmin. Eli näissä maisemissa esim. hölkäten kylältä Dan Hill´lle ja siellä tonni nousua ja takas.
Yksi tärkeimmistä asioista, joka pitää muistaa kestävyysurheilusta puhuttaessa on, että pidä kuva isona. Mikään ei tapahdu hetkessä, eikä etenkään tällä viikolla. Jos lihas ei ota vastaan niin älä vedä väkisellä, jos menet väärään suuntaan. Joo, totuttaa ja opettaa pitää lihasta, mutta kehittäviä treenejä ei vedetä lihasvaurioisilla lihaksilla (lue lihasaroilla). Kiire pilaa usein monta hyvää juttua. Maltti on valttia, vaikka välillä vejetään niin, että soijjaa pukkaa joka tuutista.
LOPUKSI
Itse tykkään seurata ja imeä uusia ideoita. Minusta Extremepäiväkirja on hyvä uusi sarja TV5:lla. Siinä on mm. Juha Jumisko ja Lotta Hintsa. Jumisko onkin tuttu näissä hommissa, mutta toi Lotta Hintsan treeni kyllä oli yllätys ja vakuutti. Kovaa treeniä ja sainpa tuosta heti ideaa omaankin treeniin.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.