TALVIHARJOITTELUN REALITEETIT

             Kestävyysjuoksun harjoitteluun tarvitsisi kaksi uraa. Ensimmäisessä olisi hyvä opetella ja oppia. Toisessa urassa voisi sitten opittua hyödyntää ja voisi aloittaa, vaikka jo nuorena, eikä haittaa, vaikka lahjakkaampanakin.

            Hieman ironinen aloituskin vie totuuden lähteelle. Kestävyysjuoksun harjoittelun oppiminen on jatkuvaa oppimista ja oivaltamista. Aivan kuten elämä yleensäkin, jos niin oivaltaa antaa tapahtuvan. Itse aloitin juoksemisen vuonna 2008. Jo seuraavana vuonna päätin ryhtyä ultrajuoksijaksi ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ap, ap,ap, eikö polulla, mutta kuvainnollisesti kyllä, tiellä.

            Lokakuun lopussa viime syksynä tein syksyille tyypillisen hienon suunnitelman, jossa harjoittelu olisi tietynlaista eri viikoilla. Oli erilaisia jaksoja ja sitten toisenlaisia. Osa ei enää viitsi kipata kahvia suuhun, sillä se varmaan purskahtaisi pian ulos.

            Sanotaanko näin, että talvi on ainakin minut yllättänyt kerta toisensa jälkeen. Joko sitä nyt muistaisi? Etenkin tällaisena korona-aikana ei voi vain suunnitella vauhtijaksoja etukäteen jollekin viikolle ja rakentaa kenties viikkorytmitystä sitä kautta. Mikäli sisätiloissa juoksu ei ole mahdollista, ei ole järkevää laittaa hengityselimiä, eikä edes lihaksia ylipäänsä, tiukille kovilla pakkasilla.

            Onneksi oivalsin talven yskän tarpeeksi aikaisin ja löysin itselleni, puitteilleni, sopivan tavan talviharjoitella. Sään mukaan. Olen myös kuunnellut enempi kehon viestejä ja huomioinut niitä harjoittelussani. Teen myös paljon yövuoroja ja niiden vaikutusta tuleviin harjoituksiin ei voi koskaan tietää. On enempi muuttujia kuin vakioita. On sopeuduttava ja löydettävä itselleen sopivat harjoitteet kullekin päivälle. Joskus paras harjoitus voi olla lepokin.

            Isossa kuvassa olen saanut mielestäni aikaan laadukkaampia tehoharjoituksia aikaan tällä talvikausiharjoittelulla laskemalla hieman tehoja perusharjoittelussa. Monipuolisuus on myös auttanut kunnon talven saapuessa vihdoin vuoden vaihteessa. Jalkalihakset on kovilla talven osin kovilla alustoilla. Siksi on hyvä jakaa kuormaa esimerkiksi hiihtämällä. Jotkut tutut hiihtäjät ovat puolestaan ottaneet steppejä hiihtopuolella pitämällä juoksua osana harjoittelua myös talvella. Tämä toimii siis myös toisinpäin.

            Näkisinkin tärkeämpänä saada vuodessa tietyn verran harjoittelutunteja kasaan kuin puhua kilometreistä. Kilometrejä kyttäämällä voi ajaa itsensä ennen pitkää umpikujaan. Esimerkiksi Kilian Jornet ei juokse talvella juuri ollenkaan. Silti hänen ei ole tarvinnut liioin miettiä juoksemattomia kilometrejä nostaessaan kädet ylös monissa voittamissaan kisoissa.

            Pitkään talveen kuuluu korkea ja matalalentoja. Välillä tuntuu, että tietyllä tavalla viikkoa vetäessä tuntuu koko ajan hyvältä ja sitten voikin löytää itsensä kohta syvästä päästä. Siksi onkin hyvä pitää riittävää vaihtelua yllä. Harjoittelu muuten puuroutuu pian. Kakkukaan ei parane aina vaan kermaa lisäämällä.

            Terveyttä ja hyviä harjoitteluteitä, polkuja, mattoja, pyöriä, latuja että mäkiä kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.2.2021