Kesä 2022 on takana. Samoin kilpailukausi - sana joka ei enää oikein tunnu sopivan suuhuni sivuttain, poikittain, eikä pitkittäinkään. Olen siirtynyt 48 vuoden iässä enempi kokemaan kuin menestymään juoksutapahtumissa. En ole ihan varma ihmettelenkö vai ihailenko enempi joitakin minuakin vanhempia juoksunharrastajia, jotka juoksevat edelleen menestys mielessä. 14 vuotta ja yli 55 000 juoksukilometriä ovat vieneet enimmät höyryt omista tossuistani. Silti tavoitteita.. tai ainakin ajatuksia on ensi vuodelle. Parin kaverin kanssa päätettiin tuossa joku aika sitten lähteä tavoittelemaan ensi vuodelle Ultra Trail Tour Finland sarjan osakilpailujen maaliin pääsyjä ja tulostavoitteita.
Itselle riittäisi ensi vuonnakin maaliin pääsyt. Siksi hankaliksi ovat osoittautuneet nuo minun UTTF -kisat. Niissä missään en ole päässyt vielä kertaakaan maaliin. Itse asiassa sadan mailin kisoista vain pep171km on onnistunut maaliin saakka. Eli tavoite on tuolla tavoin tarkasteluna sangen kova.
Ihan varma en ole kuitenkaan ensi vuodesta, vaikka tuo UTTF on piirretty tavoitteeksi. Se johtuu pitkälti siitä, että aloitin tämän kuun alussa uuden työn, jossa oon ainakin maaliskuun loppuun. Teen pelkkää yötyötä ja on arvoitus, miten paljon (tai vähän) ehdin harjoitella. Toinen pointti tuohon liittyen on, ettei minulla tule olemaan ensi kesänä normaalia määrää lomaa. Että ihan satavarma en ole tuosta ensi kauden tavoitteesta tuon näkökulman vuoksi. Katsotaan miten tämä alkaa rullaamaan.
Olen innoissani uudesta työstä. Tuntuu, että minulla alkoi aivan uusi elämä. Hoitotyön kiire ja monenlainen paine vaihtui antoisaan lastensuojelutyöhön, jossa rauhallinen ilmapiiri ja kohtaaminen on yksi tavoitteista. Yötyö vie paineet pois kaikelta ehtimiseltä. Jokainen vapaapäivä on täysi vapaapäivä, kun ei tarvi illallakaan hiljentää, jos ei halua, sillä nyt ei ole kiire herätä seuraavaan työvuoroon - tai miettiä, ehtiikö nukkua. Lisäksi nukun todella hyvin yövuorojen välisinä päivinä. Olen todella nauttinut tästä uudesta alusta.
Toki harjoittelu ei uuteen työhön sovi entiseen malliin. Samalla olen hyvin valmis juoksemaan aiempaa vähemmän. Juoksu ei ole ollut enää vuosiin mitenkään keskiössä minulle. Enempi se on "vain" voimaannuttava osa elämää.
Toinen muutos on enempi "jotain vanhaa" osastoa, sillä ex-vaimoni on ollut jo pitkään minun nykyinen tyttöystävä. Olemme tehneet eron aikana rauhassa valtavan hyvää työtä suhteemme kehittämisen eteen. Nyt, kun minäkin pääsin Satun tavoin yötöihin, olemme paremmin samassa vuorokausirytmissä. Olemme eron aikana hieman paradoksaalisesti lähentyneet ja kehittäneet parisuhdettamme ja olemmepa vielä lisäksi nyt rakastuneimpia kuin koskaan aiemmin. Uskomattoman hieno yhtälö. Harvinainen ero, kun parisuhde parani eron aikana?
Elämässä on kaikki mahdollista, ihan kaikki. Kannattaa uskaltaa vaihtaa työpaikkaa ja vaikka erota ja sitten palata uudestaan yhteen ja voida aina vain paremmin. Elämän oivalluksia.
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.10.2022
Hienoa työtä ja mahtavaa että olet itsekin pirteä uuden työn suhteen. Reipasta kertoa myös muita kuulumisia julkisesti, onnea niiden suhteen myös jatkossa.
VastaaPoistaKiitos, Veli-Matti! Elämässä kaikki osa-alueet vaikuttavat kaikkeen. Ei niitä kannata piilottaa :) Elämässä on myös haasteita, mutta niistä selvittyä on elämä taas moninverroin paremman tuntuista. Nyt on. :=)
PoistaKummasti samoille linjoille itsekin olen ajautunut: silloin tällöin kilpailuvietti herää mutta kyseessä tällöin tilapäinen mielenhäiriö.
VastaaPoistaTekisi mieli mainita että Nivalassa parisuhdeasiat osataan. Tarinastasi muistuu mieleen sikäläinen sukulaiseni joka aikanaan rohkeni edetä kihlasormusten tasolle kymmenen vuoden seurustelun jälkeen. Opetus: elämäntilanteita tulee ja menee, jos ei hätäile niin aika hoitaa mitä hoidettavissa on.
Kiitos. Elämä on oppimista ja opitun hyödyntämistä.
Poista