Urheilu puhuttaa maailman tilanteen ohessa ja välillä yhdessäkin. Toisaalla suomalainen Mikko Rantanen juhlii Coloradon maaleja venäläisen Valeri Nichushkinin kanssa ja Kasperi Kapanen Jevgeni Malkinin kanssa Pittsburghissa. Sama ei ole mahdollista monissa muissa lajeissa, koska muualla ajatellaan eri tavalla, eri maanosissa, eri lajeissa? Kuitenkin suomalaiset venäläisten kanssa samassa urheilujoukkueessa pitävät yhtä, omasta tahdostaan ja aidon oloisesti iloiten. Suomalaiset urheilijat ovat näyttäneet eteen inhimillisyydessä, pitämällä sotaan syyttömät urheilijat yhä ystävinään. Iivolla ja Bolshulla ei ole esimerkiksi mahdollista samaan kuin vaikka Sebastian Aholla ja Andrei Svechnikovilla Carolinassa. Ihmiset eivät saa päättää vaan valtioiden virkamiehet. Ihan kaikki ei ole näissä järjestelmissä kunnossa.
Suomessa jääkiekon mestis paikkaa hakevalla Jokereilla on "pieni ongelma". Jokereilla ei ole hallia missä pelata. Vähän sama kuin minulla juoksun suhteen. Yritän yhä juosta aina välillä, mutta minulla ei ole kuntoa. On tärkeää, että olennaiset palaset ovat aina kohdallaan, kun johonkin pyritään. Eräs tuntemani henkilö kertoi olevansa iloinen, kun pääsee taas helmikuussa hiihtämään saadessaan silloin taas ajoluvan takaisin. Hänellä on ladulle kotoa matkaa kaksisataa metriä. Autolla ajolupa tulee todella tarpeeseen. Hän luultavasti joutuu tekemään kuitenkin hieman pidemmän siirtymän pitkällä paluumatkalla kotiinsa, jos käy palatessaan ostamassa kaupasta kävelten maitoa marketin parkkipaikalta operoiden.
Palataan urheiluun ja NHL:n. Vastustaja on edellisenä iltana pelannut pitkän pelin ja matkustanut jälleen uuteen kaupunkiin. Levännyt kotijoukkue näyttää ensin ymmärtäneen väärin ja luulee voittavansa vain osallistumalla peliin. HotDogit voivat olla joskus alennuksessa, mutta eivät voitot koskaan tarunhohtoisessa liigassa. Lopulta levänneempi joukkue ymmärtää yskän ja taituroi pari maalia enemmän kuin jalat edelliseen halliin jättänyt vierasjoukkue. Huomenna on taas uusi yskä tuossakin hommassa.
Mikä on lopulta elämässä tärkeää? Kuka tietää kuoltuaan miten pitkään eli? Ei kukaan vai onko lukijoissa jotkut siinä uskossa, että pääsee jostain VAR kopista katsomaan jälkeenpäin mihin asti pääsi pelissään nimeltä elämä? Kaikki myös unohtuu, myös ne suurimmat. Olitpa Maradona tai vesimäen Vesa, ei sinua joka päivä muistella enää vuosikymmenten päästä. Aina välillä toki historiaan törmää esimerkiksi hautakiven kertoman ansiosta. Aikanaan tulee kuitenkin sukupolvet, joille esimerkiksi sana Onni Vähäaho ei kerro mitään, eikä Maradoonakaan, jollei ole jokin historian lukija. Joku odottaa, että mikä tässä kappaleessa on lopputulemani. Se on, että en vittu tiiä. Tiiätsä?
Onni Vähäaho, Nivalassa 20.1.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti