ELÄMÄN SUHTEELLISUUTTA

                   Minulla ei ole työmatkaa kuin reilu kolme kilsaa. Toki se on hieman yli puolet enemmän kuin mitä oli vielä viime vuoden syyskuussa. Minulla ei ole ollut omaa autoa yli kymmeneen vuoteen. En ole automies, vaikka olen ammattiautoilijan poika. Pyrin ajamaan mahdollisimman vähän autoa. Siihen ei ole kuin hyviä syitä, itsestään selvyyksiä, joita ei kannata luetella. 

                  Minulle on tullut tavakseni tankata tankki täyteen tilipäivänä ja nollata trippimittari. Edellisen kuukauden aikana trippimittariin kertyi 320km. Kun vielä harjoittelin ultrajuoksua, juoksin yleensä 400-500km kuukaudessa. Autoilua on vähän tai juoksua on ollut joskus paljon. Nyt olen enää ultrajuoksija, mutten harjoittele. Voisin sanoa, että olen jo valmistunut ultrajuoksijaksi, en enää harjoittele sitä. Jonkin ultrajuoksun aion juosta tänä vuonnakin, jotta saan tuon ultrajuoksija leiman pidettyä. Todennäköisesti se tapahtuu juoksemalla huvin vuoksi iso-sydänmaan 56km mittaisen vaellusreitin tai jotain muuta vastaavaa vapaata suorittamista.

                  Kun juoksee kymmenen vuotta putkeen vähintään 4000 kilometriä, on pudotus harjoittelun lopettamisen jälkeen liikuntamäärissä valtava. Samalla aloitin uuden työn, joka on pelkästään yötyötä toiveeni mukaisesti ja liikkumista siinäkin selvästi edellistä työtä vähemmän. Mukavan vapaanoloista elämää lisääntyneen vapaa-ajan myötä, kun harjoittelu jäi pois. Nyt kuitenkin havahduin, että olen tuon lisäksi enemminkin lisännyt syömistä. Ultrajuoksussahan syödään 20-30min välein kisoissa ja erikoispitkissä harjoituksissa. Huomasin nauttivani liikaa, liian usein toistuvasta napostelusta. Kiloja kertyi hyvänlaisesti lisää vajaan puolen vuoden aikana. Nyt ruokarytmin ja sen sisällön järkeistämisen kautta laatua lisää sillekin puolelle.

                  Muutama on ollut kiinnostunut minun juoksukilsakertymistä nyt, kun en ole harjoitellut. Nyt on kohta maaliskuun puoliväli ja mittarissa on 251 kilometriä tälle vuodelle 2023 kasassa. Eli ehkä neljässä kuukaudessa saattaa tulla lähelle sitä määrää mitä aikaisempina vuosina tuli yhdessä kuukaudessa. Olen käyttänyt lisääntyneen vapaa-ajan penkkiurheiluun ja rauhalliseen elämään muutenkin. Tämä tuntuu omalta jutulta. Etenkin tuo yötyö. Siihen kaikki vapaus ja elämän helppous tuntuu perustuvan itselläni. Saan nukuttua tosi hyvin yövuorojen välipäivinä, joka on tietysti avain asia.

                  Jälkeenpäin huomaan, että juokseminen auttoi minut hyvään kuntoon, mutta se toi myös suorituskeskeisyyttä. Eli sekä hyvää, että huonoa. Etenkin ultrajuoksuun kuuluu tosi iso panostus ajallisesti harjoitteluun. Halutaan kehittyä ja myös päteä, yrittää olla aina parempia ja parempia. Olen hyvilläni päästessäni siitä oravanpyörästä pois ja voin nauttia elämästä, jossa on aika paljon merkityksellisempiä asioita kuin juosta liki kaikki vapaa-aika. Suomalaiset ovat herkästi addiktoituvaa kansaa, joten tämähän ei ole yllätys. Oli sitten kyse päihteistä, liikunnasta, ruoasta tai jostain muusta. Kohtuudella käytettynä juoksu on antoisaa ja voin sitä edelleen suositella, mutta ei siinä määrin, miten itsekin tuli juostua. Liika on liikaa joka asiassa.

                  Merkittävin asian sisäistäminen on se, ettemme elä ikuisesti. Vaikka tuo on kaikilla tiedossa, harva osaa arvostaa sitä totuutta arjessaan. Elämä kannattaa tehdä mahdollisimman näköisekseen, eikä saa pelätä isojakaan ratkaisuja sen edessä. ”Sitten joskus -elämä” on uskaltamattomuutta elää. Ajatuksen pitäminen positiivisena ei ole kenelläkään helppoa. Aina kannattaa kuitenkin uskoa, että elämässä voi olla vaikka mitä hyvää koettavaa. Kohtuullinen uteliaisuus ja silmien auki pitäminen kannattaa. Hyvää alkanutta kevättä kaikille lukijoille!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2023