VIIMEISTEN PÄIVIEN OHJELMA LUKKOON

                      Olen vetänyt aika lailla tuntemusten mukaan, elänyt max. 2päivän suurinpiirtein suunnitelmalla pitkän aikaa. Tietysti pohjalla on ollut ajatus esim. kokonais viikkomääristä jne. Sekä sisällöllisistä päämääristä. Nyt kuitenkin on niin monenlaisia voimavaroja tarvitseva kisa (24h) edessä, että taivuin tekemään ihtelleni viimeisten päivien ohjelman. 

               Kieltämättä tuo alla oleva suunnitelma tuntuu paperilla niin kevyeltä ja ainakin tarpeeksi varovaiselta(?), joten voipi olla, että kiipeilen kotona seiniä pitkin toiset 53,6km - määrä, joka tuosta viimeisten päivien harjoituksista tulee äkkiseltään yhteen ynnättynä.

              Päivitän tätä blogia piruuttaan, että miten sitten aina kyseisen suunnitelman toteus sitten menee. Eli siitäpä sitten näkee, miten on pysytty suunnitelmassa.


TÄLLÄ SUUNNITELMALLA HAETAAN NÄLKÄISTÄ TILAA:


TI 26.6. LEPO


KE 27.6. Varhaisaamun lenkki n.klo.4.45 alkavana, Juoksua 8km. Sisältö(suluissa aina tavoite syke): 2km(135)+1km(150)+2km(140)+1km(155)+2km(135)


TOTEUTUS: 27.6.2012: Varh.aamun (klo.4.56->) kankeat heräilyt suoraan sängystä (nukuin +20min pommiin,  joten valmistelut tosi suppeat), Juoksua 8,0km, avg.142, kv.5:24... Sää: +12, tyyntä... Km-ajat(suluissa keskisyke): 1/5.40(126)... 2/5.36(135)... 3/4.51(149)... 4/5.38(141)... 5/5.35(141)... 6/4.35(156)... 7/5.40(147)... 8/5.35(145)... <-Loppua ei malttanut aivan niin reilusti höllätä kuin oli tarkoitus, kun töihin meno jo painoi kellossa... Muuta: Perinteisen aamujäykkää, mutta dataltaan tyydyttää. Hieman vielä palautuminen vaiheessa = sykkeet ei ihan palaudu alas niin nopeasti vielä kuin parhaimmillaan.




TO 28.6. LEPO/HIERONTA 2h


TOTEUTUS: 28.6.2012: Hieronnan peruunuttua seuraavan päivän juoksuharjoitus jo päivää aikaisemmin... Juoksua 12,8km, avg.143, kv.5:24... 0-5km Pk-kevyt, niin hiljaa kuin osasi juosta, ilman tekniikka muutoksia, avg.135, kv.5:36 <-Ruoat tuli x3 suuhun <-lähtö lenkille liian nopeasti syönnin jälkeen... 5-9km Vk-kevyt, helppoa, rullaavaa juoksua 6m/s vastatuuleen (tarkoituksella = rasitus vähäisempi, kun vauhti ei noussut niin kovaksi), avg.155, kv.4:50... 9-12,8km, Pk-kevyt, niin hiljaa kuin osasi juosta, ilman tekniikka muutoksia, avg.141, kv.5:44... Sää: +12, tuuli 6m/s.




PE 29.6. Iltapäivä: Juoksua 12,8km. Sisältö: 5km(135)+4km(155)+3,8km(135-140)


LA 30.6. Ilta: Juoksua 12,3km(135-140)


TOTEUTUS: Kevyttä "Pk-juoksua"(jalkojen päällä oleilua), tähdäten ilman sykkeiden seurantaa 138-140 keskisykkeeseen -> Toteutus: Kevyttä Pk-hölkkää 12,3km, avg.139, kv.5:35... Sää: +14, tuuli 6m/s... Muuta: Tuntui kyllä niin kuin ei ois juoksemassa käynytkään.



SU 1.7. LEPO




MA 2.7. Lomalla jo, joten sitten, kun tuntuu, Juoksua 10km. Sisältö: vuorotellen 135+150 sykkeillä/km kerrallaan. 135+150+135+150+135...

TOTEUTUS: Mielenterveyspiirin puolitoistatuntinen jumppa = Juoksua 17km... A) 10km hölkkäilyä vuorokilsoin pk-kevyt+pk-ylä, avg.146, kv.5:23 <-km-ajat: 1)5.23, 2)4.58, 3)5.48, 4)5.02, 5)5.52, 6)5.02, 7)5.45, 8)5.05, 9)5.43, 10)5.09... 15min tauko... B) 5km Mukavan reipasta fiilistely juoksua. Aika 22.48= 48sek.ennätys parannus, avg.157, kv.4:34 <-km-ajat: 1)4.43, 2)4.32, 3)4.34, 4)4.30, 5)4.29... 300m kävelyä... C)2km palauttelua, avg.137, kv.5:55... Sää: +18, tuuli 5m/s... Muuta: Jalat olleet jo kolme päivää herkät ja nyt lähes makaroonit = liian hyvin palautuneet. -> 10km määrän nosto 17km, sisältäen vähän reipasta jolokottelua. 5km reipas osuus meni tosi helposti = nautittavaa juoksua.


TI 3.7.  Juoksua 10,5km kisatehoin ja rytmein, eli 17min juoksua(130-135)+3min perus kävelyä.


KE 4.7.  LEPO


TO 5.7.  LEPO


PE 6.7. LEPO


LA-SU 7.7-8.7.   24h KISA


            Eli noilla mennään. Täytyy katella avaraa luontoa ja Mr.Beania ajankuluksi, sekä käydä perheen kanssa syömässä ja jäätelöllä päivittäin viimeisinä lepopäivinä, jotta ajatukset pysyy poissa kisasta. Vois laittaa sitten puhelimeen muistutuksen pe-iltapäivälle, että muistaa pakata kisakamppeet. Eikös se olekin noin yksinkertaista, heh, heh...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.6.2012

LIHASTEN HELLIMISTÄ - MIELEN TUULETTAMISTA

                     Lopun rötvääminen jatkuu. Kuuluvat puhuvan herkistelystä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, joten kait se pittää miunkin sitten herkistellä. No, totta puhuen olihan tuolla ropassa hierottavaa tänään aamu varhain. Sillei mukava oli kuitenkin mennä moukaroitavaksi, ettei mikään paikka ollu kipiä. Tietysti, kun tuota sitkiää tavaraa jyystää 2h niin meneehän ne lihakset kipeäksi, mutta terveellä tavalla. Yksi onnistuneen hieronnan merkki on, että lihakset ovat voimattomat hetken aikaa. Sekin tuli todettua, mutta siitä kohta lisää.

              Oli tuossa hieronnan jäläkeen ohojelmassa lehistön tapaaminen. Tai lehden, jos oikein tarkkoja ollaan. Nivala-lehden toimittaja kävi vähän meitä jututtamassa. Eipähän tuota oikein mitään asiaa ossaa vakavasti ottaa, joten kaippa sitä tuli kaikenlaista lohkottua. Huumoriahan sitä pitää olla joka tilanteessa. Ei oikein näämmä ossaa muuten näköjänsä elelläkään.

             Juu, oli siinä sitten niin tiltti jo tuon aamupäivän ohojelman jäläkeen, että kaupassa käynnin, ruoanlaiton ja syönnin perään oikasin vaateriin. Hetken torkuttuani ja perhe-eloa vietettyäni huomasinkin jo kellon viuhtovan iltaa kohden. Vähä siinä tsuumailin, jos kävis vähän laittamassa nesteitä liikkeelle. Ei oikein joutenkaan osaa pitkää aikaa olla. Tuli on perseessä tämän tästä. Tietysti sitä sitten välillä ossaa kyllä tuota sohovaakin vartioida, mutta nyt kytkin alkoi vääntyä enempi tuonne ON-asentoon, OFF:n sijaan.

            Pianpa olin tuolla mielenrauhan äärellä, eli hölökyttelemässä teillä. Ajattelin näin hieronnan jäläkeen hölkkäillä kevyttä rennosti ja ihhailla maisemia. Ja niin paljon hiekkatietä kuin sopivasti löytyy. Ja löytyihän sitä melko lailla katkeamatta. Välillä sai käydä metsäpolullakin ja pieniä pätkiä asfalttia, mutta onneksi ei juuri kilsaa enempää kerrallansa.


           Suunnittelin kotona ulos suunnitellessani sellaista 16km kiekuraa. Tässä kevennellessä on kuitenkin jotenkin tullu sellainen perus laiskuus, ettei ole tahtonu jaksaa noita vähiäkään lenkkejä tehdä. ON/OFF -mies kun olen. Joko täysillä tahi ei ollenkaan. Vähän jo viime lauantaina jurppi, kun ei ois millään jaksanu ees vajaata kymppiä hiimailla. Niinpä ajattelin tänään vähä kouluttaa tuota vinttiä. Ei tässä parane ihan pehmopeteksi alakaa kisan kynnyksellä, vaikka muutoin löysäillään niin, että saa varansa pitää etteivät ala puhuun milloin sen se sitten syntyy. 78,3kg näky olevan paino, kun eksyin päivällä puntariin, joten samossahan tuo onneksi (ees) pyörii.


           Niinpä heti alakumatkasta vein ihteni pokkana pienelle lisäkiekuralle. Ja eiköhän tuo vintti ottanut siitä nokkiin ja alkoi jo kaheksan kilsan kohilla halajaan kotia päin. Melekeen piti lahkeesta nykästä ihtensä sahanperälle päin. On se hirviää, kun pitää laiskaa miestä raahata ympäri kaupunkia kuin hullua tukasta. No vajaa 10km läpsyteltyäni hoh-hoijjaa-vauhtia aloin jo kaivata jotain piristystä (vintille kun ei taho mikään passata) laahustamisen sijaan. Niinpä sitten tulin sen verran vastaan, että lupasin yhden juoksukilsan löntystelyn sekaan. Se meni vastamäkivoittoiseen pätkään 4.45. Eihän tuo hääviä ollu, ku oli lihakset kipeänä ja voimat jäi hierontapöydälle, mutta ei ainakaan monasti jalaka raapassu laahauksen takia tien pintaa tuolla kilsalla, jos se muuten laahasikin kaiken aikaa, jotta luulin jo jossain välissä sen olevan jonkin rap-biisin.


           Tuo kilsan juoksupätkä piristi tuota hiekkateiden ihailu reissua. Joten päätinpä ottaa vielä tuolta kiekonperän kautta, ihan niin ku kostoksi tuolle laiskalle vintille. Ei tosiaan tullu mitään juomia matkaan, kun en oikein tienny, miten pitkästi vintti vihtii juosta. Tuntu kyllä loppumatkasta, että siinä auringonpaisteessa meni meno jo meleko väsyneeksi ilmeisen neste (ja ehkä energiakin) vajeen vuoksi. Kellotin varsin viimeisen kilsan, että näki miten ankiaksi tippu vauhti, mutta olikin vastamäkisyydestä huolimatta peräti 5.28, joten kait sillä ois voinu varoituslaatta irrota kävelykisassa. 20km tuli palloiltua noilla romanttisen kauniilla hiekkateillä. Keskivauhti näky olleen 5:33/km.


           Että tällaista lihas -ja päänhuoltoa tänään. Enempi mielenterveysseuran lenkkejä siis kuin totista harjoittelua, mutta niin kait se pittää jo näin lähellä kisaa ollakki? Tällä kunnolla on pärjättävä. Eli edelleen erittäin hidas, eikä kestävyydelläkään voi kehua. Ei mopolla mahdottomiin sanoin alokas aatu, kun nelosen ampui seisovaan tauluun ja nootit sai.
 
 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.6.2012.
 

ETANAN RAAPAISU

             Koipia varoakseni hipsuttelin varovaisesti, lähes äänettömästi rapiat 400km toukokuussa. Askel ei ollut juurikaan pidempi kuin paikallisen torin katkokävelijöillä. Kaipasin pirisitäviä, hieman reippaampia lenkkejä mausteeksi. Maltoin kuitenkin mieleni, katsoin kauemmaksi. Nyt on kuitenkin jalka ollut jo ns. niin lähellä, että aattelinpa, jotta jokohan tuo kestäis varovaisesti kiihdytettynä Vk-raapaisua. Tuumasta toimeen.

            Kävin tuossa eilettäin työmaan leppoisan reissun wanahassa kaupungissa, Kokkolassa. Onnikalla kuljettiin ja naureskeltiin monille asioille. Kyllähän nuo on mukavaa vaihtelua perusduunipäiviin. Olin kotona ilta yheksän jäläkeen. Jännästi tuo shoppailukävely rasittaa koipia, aivan erilailla kuin lenkit. Aika jäykkänä poikana kaaduinkin petiin jo kymmenen jälestä. En edes viihtinnä venytellä. Määräsin vain itelle aamuksi reippaampi vauhtisen lenkin n.klo.5 aikoihin alkavaksi, kun vaimolla on aamuhugi ja koko päivä monenlaista arbeettia. Kello soimaan klo.4, jotta ehtii paremmin herätä, jos meinaa vähän reippaampaa tempoa.


             Voi sanoa, että onneksi heräsin jo klo.3.50 ihan issekseen. Se on aina paljon miedompi herätys kuin herätä herätysäänen ahistavaan uikutukseen. Eikö niin? Ja kyllä, katkokävelyä vessaan aamutoimille. Oli kyllä niin lihakset jumissa eilisestä kävelystä että. Onneksi oli noin tunti aikaa oikoa jäseniä. Söin jopa puolikkaan banaanin. Normaalistihan en syö tietenkään mitään ennen aamulenkkiä. Muutenhan sen rasvanaineenvaihdunnallinen hyöty turmeltuu jo ennen ensimmäistäkään askelmaa. Mutta nyt otin siitä ainakin henkistä energiaa vauhdikkaammaksi suunniteltuun aamu rykäisyyn.


             Kyllä siinä kahavia ryystäessä ja venytysliikkeitä tehessä meinas vähä naurattaa. Oli sen verta jäykkää poikaa. No, siinä kolome varttia lattialla kiemurreltuani aloin oleen jo lähellä perus tilaa. Kaikista parasta olotilassa oli kuiten-niin se, ettei ongelmajalassa ollut minkään valtakunnan kipuja!!! Kyllä pienen jäykkyydenkin kanssa pärjää. Ne saapi venyttelemällä aina vähemmäksi. Sitten astmalääkit henkitorvia kohden ja varusteita päälle. Näyttäisi olevan happirikas keli. Ei sada kuitenkaan. 


            Lähdin suunnitellusti, erittäin varovaisesti hölkkäileen. Tarkoitus oli nostaa vauhtia varovaisesti tunnustellen. Astma kun on, niin sillä tavalla saan paremmin tuon hengityspuolenkin mukaan. Eka kilsan lämmittelin 5.30 aikaan. Toisen kilsan jatkoin kutakuinkin sitä vauhtia, joka oli eka kilsan lopussa, ehkä hiukan kiihdyttäen, 5.06. Kolmannella kilsalla tunsin olevani jo selkeämmin askeleen päällä, voimakkaammin päkiällä. Silti meno oli varsin leppoisaa, ns. mukavaa reipasta, 4.59. Tämähän nyt menee kumman hyvin näin varhaiseksi, tuumin mielessäni.


             Neljännen kilsan jatkoin samaa linjaa. Koitin lisäksi katella varjoista, että juoksutekniikka ois mahdollisimman puhdasta, ja että koivet pysyy lantion alla, askel rullaisi, 4.48. Edelleen meno oli varsin vaivatonta ja helppoa. Ajattelin pikkuisen laittaa jo viidennelle kilsalle voimaa juoksuun, mutta varoin edelleen alkamasta revitteleen, sillä jalka tuntui edelleen hyvältä. Viides kilsa tuli myöskin sangen kevyesti 4.36, joten päätin ottaa lenkin päätteeksi siitä kolme kilsaa loppuverryttelyä, jottei jää viimeiseksi Vk-rääpäisyksi.


             Enpä ehtinyt pitkään lasketella, kun tuli saman seuran tuttu naikkonen vastaan ja pysähdyin häntä jututtamaan. On aika harvinaista, että noin aamusta törmää toisiin lenkkeilijöihin, saati tuttuihin. Ja sopivasti loppukevyelle sattui tuo jutustelu. Enhän minä nyt normaalisti lenkeillä jää poriseen, mutta nyt oli hyvä sauma, kun oli hyvä Vk-pätkä alla ja loppulöysä menossa. Siinä sitte pikkusta vajaa 2min vaiheltiin kuulumisia ja jatkettiin hymyssä suin suuntiimme.


            Minulla on aikaisemminkin tehnyt nuo vähät Vk-rykäsyt sen, että askel ja perusvauhti on heti väljämmän ja helpomman tuntuista. Niin nytkin, välittömästi. Tuon jutustelu kilsan jälkeiset Pk-laskettelut meni 5.34-5.40 väliin tosi kevyesti, joka on minulle hyvin, etenkin tuohon kellon aikaaan. En sitten tiedä, onko se pelkkää psykologista harhaa, mutta tunne Vk-pätkää edeltävään Pk-hölkkään on/oli radikaali: Kimmoisampaa, väljempää, lantio korkeammalla ja kaikin puolin vaivatonta menoa. Tekee kutaa minunkin ankiaan askellukseen!!! 


             Tästä on taas mukava jatkaa. Ja tämä kevy viikko oli nyt sitten tässä. 44,1km tuli kevyen viikon saldoksi. Huomenna lepäilen, taas - ja ens viikolla koitan taas kasailla enemmän kilometrejä, pohjaa 24:lle. Jos ei tuo jalaka ny ota nokkiinsa niin voisi tässä taas jollonkin rääpäistä jotain vastavaa Vk-settiä.


             Edellisessä blogissa puhelin siitä, että eräs kaverini aikoo pukata 80km lenkin. Oli hällä kuitenkin polovi ruvennut taas vaivaamaan ja oli yön hiljaisina tunteina painunut kotiansa jääpussit polviin laitettuina. 42km lenkin oli kuitenkin kuitannut. Täytyy toivoa, että hänen polvi paranee pian. Mukavia lenkkejä ja terveyttä kaikille!


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.6.2012

5h ULTRAHARJOITUS

                  Tänään oli ohjelmassa klo.8 alkaen ultrajuoksu/yhteisulkoiluharjoitus. Laitoinkin kellon soimaan jo klo.5, jotta ehdin tehdä kaikki vaivaisukon toimenpiteet, jotta on sitten klo.8 valmiina. Sen verran näköjään tullut uninen kaveri minusta, että nousin vasta torkulla ylös, klo.5.10. No, eipä se hirviästi haitannu.

                 Onhan nuita ollut joskus notkiampiakin aamuja. 20min jäähoitoja, 30min venyttelyä ja epämääräinen aika kaiken maailman jumppaliikkeitä, kun ei ylösnoustessa oikein normaalisti pystynyt edes kävelemään. Urheilija ei tervettä päivää nää? Kai ne jotkut joskus? Oli kuulema toki Jay Lenokin irvistellyt aamulla polveaan ja aikoi "vain" kävellä. Mukaan lähti myös poikani Joni. Kuvia lähtöä ennen.

               Jay Leno tuli hakemaan klo.7.45. Nopeana miehenä hän taisi startata melkolailla klo.8. Etana (minä) nytkähti liikkeelle vasta kaksi yli. Eka kierroksen jalassa hieman tuntui ja sitten taas homma toimi. Onneksi nuo ylläolevat toimenpiteet ennen lenkkejä pitävät minut prosessissa, ainakin vielä. 

             Alku tuntui sujuvan mukavissa tunnelmissa. Mieltä lämmitti varsinkin se, että jalka antoi juosta. Pian väkimäärä reitillä kasvoi, ollen parhaimmillaan peräti 8 liikkujaa. Mukava määrä, vaikka ainahan sitä mahtuisi enemmänkin. Tässä joitakin kuvia matkan varrelta.

                Kanssaliikkujat tekivät jälleen tästäkin tapahtumasta kannustavan. Kiitos suuri heille! Jotenkin tämän tyyppiset harjoitukset sujuvat parhaiten, kun on väkeä ja hyvä näköyhteys toisiin liikkujiin. Aina aika ajoin jonkin vauhtikin sattuu sopimaan toiselle liikkujalle, joka lisäsi tässäkin tapahtumassa sosiaalista aspektia.

               Itse etenin suunnitelman mukaan. Eli 25min kevyttä hölkkää + 5min kävelyä -rytmillä. Lisäksi evästelin 250kcal/h + 0,66L nesteitä/h. Etukäteen tuo suuhun laitettava määrä tuntui lasten leikiltä, mutta olihan siinä hommaa siinäkin. Tietysti eväiden ja juomien nauttimista vaikeutti tuon puolen osalta häneksi mennyt aamu. Eli lähdin turvonneena possuna liikkeelle, kun en saanut tiettyjä asioita hoidettua alta pois, vaikka otin jouduttavan magnesiatabletin heti herättyäni, joka johtaa yleensä aika nopeasti istunnolle.

              Tietysti mahaa käänteli ja väänteli, kun kiskoin valmiiksi täyteen ruhoon tuon yllä olevan tahdin mukaisesti evästä. 3h tietämillä tulikin sitten tehtyä metsän lannoitus keikka. Ovelasti sen jälkeen kahdella seuraavalla kiekalla teki vielä pahaa, mutta laatta ei lentänyt. Muutoin tuo eväs-juomapuolikin toimi ok.

              Reitin matalimman ja korkeimman kohdan välinen korkeusero oli 25m, eli tosi rankka reitti vedellä pidempään. <-Paljonkohan tuleepi tuolla reitillä yhteisnousua? Laskin, että 35x25m=875m, mutta toisaalta myös alamäessä otetaan pieni nyppylä ylös. Kiertelin lopulta 4.59.57, eli kolmea sekendiä vaille 5h tuota 1,2km kierrosta. 35x1,2km = 42,0km. Viimeisen puoli tuntia juoksin, enkä nauttinut lopun 5min kävely-osuutta. Laskin kävelyn osuudeksi 9x0,5km, joka voi olla yläkanttiin, koska käppäilin maisemia ihastellen, linnunlauluja kuunnellen tai hyvälltä tsäkällä kanssa liikkujia jututtaen. Juoksun osuus siis 37,5km. Keskivauhti kaikkineen - myös valokuvauksineen - päivineen 7:09. Olen enempi kuin tyytyväinen tuohon dataan. Uskoisin jopa, että onnistuneella herkistelyllä saattaisin mennä ekan 12h tunnin aikana heinäkuussa 100km, joka tietäisi hyvää 161km/24h tavoitetta silmällä pitäen. Silloin riittäisi melkein 12min/km -vauhti tavoitteeseen viimeisen 12h aikana.

            Voidaan kuitenkin sanoa melkein, että onneksi 24h kisa ei ole aivan noin yksinkertaista matematiikkaa. Muutoinhan olisin jo valmiiksi sadan mailin mies. Mutta tämän päivän harjoitus antoi uskoa tavoitteen toteutumiseen. 

           Muista sen verran, että yksi kaveri oli radalla 4h. Piti 1h välein kahvi -ja evästauon. Ehkä n.10min/h. Taisi kiertää reitin 23 kertaa? Jay Leno kiersi kävelten 26kierrosta 5.01.30 aikaan, saaden keskivauhdiksi 9:40/km. Mielestäni tosi hyvä rutistus kävelten. Taistelija luonne. Eikä se ole haitaksi 24h kisassa.

          Lakeuden Kipinän jäsenet olivat tässäkin tempauksessa vahvassa roolissa. Taisi olla 7/8:sta kipinäläisiä? Korostan kuitenkin, että aina Kipinänkin tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki ihmiset. Emme velvoita seuran jäsenyyttä esim. näihin yhteistapahtumiin. Että teretulemast vaan jatkossa sankoin joukoin omaa terveyttä ja kuntoa kohentamaan.

          Tässä vielä pari kuvaa urakan päättymisen jälkeen:

           Että näin tän-nään...

          Ps. Ensi sunnutain aamuksi saattaapi olla yhteishässäkkää suunnitelmissa hieman toisella ilman suunnalla. Katsotaanpa sitä hommaa parin päivän sisällä, kun tietyt asiat varmistuvat.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.5.2012.

TÄYDEN KYMPIN RETKI

                Ei voi muuta sanoa. En tiedä, voisiko mikään näin pitkä treeni mennä niin putkeen kuin se meillä meni - lukuun ottamatta Jay Lenon polvivaivoja. Muutoin elimme aivan eufoorisissa tunnelmissa, harjoittelun paratiisi aikaa. Tämä oli aivan uskomattoman täydellisesti onnistunut täsmä harjoitus heinäkuun 24h kisaan. Matka kesti 20h 25min. Aika siitä, kun painoin koti-oven kiinni ja taas avasin, tänään. Liikkeessä olin 67,6km, 9h1min49sek, josta juoksin 37,4km. Jay Leno liikkui 48,6km, josta juoksi 16km.

              Tässä aluksi hieman uutta tyyliä ennen varsinaista blogia. "Flashblog".... 0km ovi kiinni, matka alkaa. Jähmeää, jopa ahdistavaa hetken. Mieli rentoutuu 4km kohdalla. Mielen rauha. Vapaus. Hidas vauhti. 9,5-10,5km katsastus mies juttelee autosta käsin. Sain leiman, jatkan matkaa. Soitto Lenolta. Olen tulossa. Helppoa. Pidättelen intoa. Matka on pitkä. 16km energiat loppuvat yllättäen. 18km ruisleipä. 5min tauko. Kaksi miestä jatkaa pirteänä tästä eteenpäin. Juoksua-kävelyä-juoksua-kävelyä. Aitoja. Irto koiria. Kätköjä. läpimärkää peltoa. kosteaa metsää. Irto koira jälleen. junarata. Irvistys. Kaasuvanaa. Taas kaasuvanaa. Kone aukeaa. Pitkä suora. Harakan pesä. Lämmin tuuli. Myötätuuli. märkä jokipenkka. Silta. moottorikelkkareitti. vettä puoleen sääreen. jäätävän kylmät jalat, pian lämpimät. Kontrasti kohdallaan. Puheluja. Tunteita. Raastavaa ylämäkeä. Selviytymisen iloa. Helppoutta. Voiman tuntoa jaloissa. 

Hämärää. Metsälintuja. Pikkulintu tiellä, ei lennä - kuolee pian? Ehkä. Jatkamme, luonto hoitaa, pöllö? Myötäilevää hiekkaa. Kätkö, nippa-nappa löytyy, pimeys alkaa laskeutua. Sammakoita paljon - kuolleita ja eläviä enemmän. Ehkä 15 kurnuttavaa kaveria. Hulppeaa ja puistattavaa yhtä-aikaa. Tiet pitenevät. Yöpaikka lähestyy. Perillä. Takkaan tulet. Riemua. Puhaltelua. Vettä. Makkaraa. Karkkia. Tuuletuksia. Puhetta. Otsalamppu wc-käyntejä. Puita vielä. Nukkumaan. Toinen sängyssä, toinen lattialla. Kuumaa - sopivaa. Aamu. Sadetta. Kohta matkassa. Paikat notkistuvat. Kohta kulkee - taas. Virkeä olo. Sopiva rasitus harjoituksella. Pyssymäellä ylös ja alas, juosten. Riemua, menee vieläkin normaalisti. Kylmä tuuli. Kova tuuli. Sadetta. Autoja. Viimeiset kilometrit. Kotona. Onnellisuus. Silmäys rakkaisiin. Täydellistä elämää.

                     Varsinainen blogi

               On aina hieman jännittäväkin olo, kun olet lähdössä selkeästi normaalia pidempään harjoitukseen. Nyt harjoituksen kesto ei ollut edes etukäteen täysin tiedossa. Abaut-trallaa vuorokausi kuitenkin, pituus ehkä 63km tai enemmän. Aika näyttäisi, mitä retki toisi tullessaan. Perhe hyvästellään, ovi painautuu takanani kiinni. Kello on perjantaina 16.53. Kohti ensimmäistä päämäärää, Sarjankylää, mutkien kautta. Vajaat 18km kevyttä hölkkää edessä.

               Alun kilsat sujuivat todella tahmaisesti. Taisi aivan alussa hieman jalkaankin kevyesti käydä kipeää. Paluu normaaliin harjoitteluun – juoksua 14,3km myös edeltävänä päivänä – tuntuu hienoisena palautumattomuutena jaloissa. Paljon viimeisinä kuukausina juosseena arvelin tahman katoavan, kun matka jatkuu. Näin kävikin. n.9km eteenpäin olin jo ns. ”auki”. Juoksu kulki vaivattomasti. Jouduin alvariinsa himmaileen vauhtia. Se on aina hieno tunne, kun juoksu alkaa sujumaan. Siinä rupatteli jonnin-matkaa eräs tuttu katastusmies, ajellessaan rinnallani. Pian olinkin jo tekemässä avaus-osuuden viimeistä vitosta. Olin syönyt ilmeisesti liian vähän, sillä n.1h40min jälkeen energiat loppui kerrasta. Olin tuon alku-osuuden matkalla pelkällä veden voimalla. Eka osuuden päätyttyä Jay Leno tarjosi minulle ruisleivän ja juotavaa. Ja pian olin taas tuore mies.

               Siitä jatkoimme, aloitimme 29,3km osuutta kohti metsämökkiä, tuonne Lahnajärven suunnalle. Jay Lenon polvi oli ollut pitkään melkoinen arvuutus, joten ajattelin, että juostaisiin ehkä 2-3km tuosta matkasta ja loput käveltäisiin. Olin väärässä. Lenon polvi antoi – tai Leno ei polvensa viestejä ottanut vastaan – juosta tuosta matkasta peräti 16km.

               Reilun 5km jälkeen otimme kätketyt juomareput kantoon. 4,5kg:n apina selässä tuntui jonnin verran. Se oli kuitenkin tarpeellinen apina. Ilman sitä ei matka jatkuisi kovinkaan pitkään. Oli siis kannettava hyödyllistä lisäpainoa vain hymyssä suin. Hyvin pian tuli radikaali kielto-aita.

               Päätimme kuitenkin rohkeasti uhmata kieltoa. Litimärkää peltoa talsittuamme n.23km (puhun tässä, paljonko itselläni oli missäkin kohtaa mittarissa)kohdalla oli kengät vietävän märät ja koivet hetken aikaa kylmettyneet. Ilma oli kuitenkin melko lämmin. Ehkä +8, joten jalat lämpenivät varsin nopeasti. Tosin kosteus jäi.

               Leno ryki tuollaisia 0,8-2,2km juoksupätkiä tasaiseen tahtiin. Välillä kävelimme. Koitin siinä nätisti sanoa noin 27km kohdalla: ”hei, kannattaa varoa, jos polveen sattuu – ei tässä mitään kiirettä tai pakkoa ole”. Siihen Leno tuhahti: ”Mitä tuosta välittää, ei muuta kuin liikettä vaan – ainahan siihen sattuu, se on jo ominaisuus, ei vika”. ”Ainahan ne tarjuaa vain lääkkeitä tai lepoa, eikä se oo auttanu, mutta vikaa siinä ei kuulemma oo, niin painetaan sitten vaan”. Ilme kertoo kaiken: Tätä miestä ei tule pysäyttämään valtion rajatkaan. Antti Rokka 2010 –luvulla tai jotain. Aivan ihmeellinen sisupussi. Ja kuulkas, voin sivusta seuranneena sanoa, irvistys oli ajoittain kova ja askeleesta näki… toinen jalka astui varoen maahan kuin miinaa peläten.

               Sade oli tehnyt tehtävän. Jokipenkkakin oli aika märkä. Leno vain tuntui juoksevan aina vain enemmän suhteessa kävelyyn. Pian hän oli juossut jo 10km, minä 27,8km, koko matkaa oli kulunut 34km. Käveltiin siinä pakollinen pikitien piennarosuus. Ei aikaakaan, kun pääsimme vihdoin moottorikelkkareitille. Osuus ei ollut kuin 1,5km, mutta se oli erittäin rankka. Tässä kostea nousu.

               Tässä pakko kastuminen puoleen sääreen.

               Sadistista raastoa ja lotinaa. Oli mentävä nopeasti juosten, vähentääksemme tuskan – vai nautinnon? – kestoa. Siinä oli mahtava huomata, että voimia oli vielä tuossakin kohtaa (n.36km) mukavasti jäljellä. Jaksoin iskeä hyvällä loikalla tuohon, lähes suomaiseen väylään, jota oli n.400m putkeen. Tuon osuuden jälkeen oli reipas kilsa melkoista nousua kaupan päälle.

               Loput 9km 29,3km osuudesta oli laskuvoittoista. Sain iloisen uutisen kotoa!!! Arvasinhan minä. LADY´S & CENTLEMAN, takamus penkistä ja laulakaa TÄTÄ!!! Leno alkoi asteittain hiipua. Sinnittely maksoi veroa ja kohtuullisen korkealla prosentilla. Leno ei välittänyt vaan piti ainaista hulppeaa huumoriaan yllä. 44km jälkeen kohtasimme sammakko valtakunnan. Osa (kuolleet) olivat kalpeana selällään maassa, käden kauniisti ristissä vatsansa päällä, kaunista. Osa kurnutti komeasti. Harmi, että paras kuva jotenkin katosi puhelimestani. Jäi jäljelle tämä(tuplaklikkaamallahan nuita kuvia suapi isommiksi).

               Viimeisen tien pätkät olivat jokaisen mutkan jälkeen hieman pidempiä kuin muistelimme. Orastava hämäryyskin vaikutti asiaan. Leno sanoi n.1km ennen mökkiä, että jaksanko minä. Kasvot olivat puolitotiset. Mökki tuli oikeaan saumaan. Itse olin hyvävoimainen, mutta läpi märkä. Mökki tuli edelleen hyvään paikkaan. 3h höpistiin ja syötiin. Sitten kello oli 02.00 lauantaina. Päätimme laittaa herätyksen klo.7:ltä. Ollaan kuitenkin harjoitussuorituksessa niin nukutaan nyt vähän. Tässä kuva noin tunti mökille saapumisen jälkeen. Pimeää?

               Leno tykkäsi todella lämpimästä mökistä. Minä olen niin lämminverinen, että kiepsahdin viileämmälle lattialle köllöttään. Nukuin hyvin. Heräsin virkeänä klo.7. Samaa ei voi sanoa Lenosta, jota piti vähän härkkiä ylös. Nuorella (vajaa 2kk nuorempi) miehellä uni on makiaa, naljailin. Lenokin oli pian vireessä. Kohta mökissä oli aamutoimet täydessä vauhdissa.

               Pian olimme taas menossa, aamulla klo.9.20 aikoihin. Lenolla oli aluksi tosi vaikeaa polven kanssa, lähtiessämme seuraavalle, 9,2km osuudelle, kohti pyssymäkeä, vain kävelten. Oma olo oli tuore. Tosin Malaccon karkkituotteet olivat tehneet mahani aivan onnettomaksi. Jokin ääni kertoi aina, milloin vasen jalka oli maassa. Ei enempää siitä äänestä.

               Heräsin oikein toden teolla tajuamaan tuoreen olon ihanuuden kävely-osuuden lopussa. Tajusin siinä samassa, että tämä on ollut aivan optimi harjoitus minulle. Kilsoja ja kestoja tulee aika mukavasti, mutta olo on ihan freesi. Tästä ei mene mitään ihmeellisiä aikoja palautumiseen. Tosin harkitsen kahta lepopäivää tämän jälkeen. Katsotaan.

               Pyssymäelle tullessamme minulla oli mittarissa 56,3km. Sytytimme nuotion. Tässä soturit.

Ja toinen

               Juoksin (Leno pääasiassa käveli) ”down-up” vaativalla 1,2km reitillä kolme kierrosta. Juoksu oli edelleen varsin hyvävoimaista, mutta tietysti matka hieman tuntui, muttei liikaa – sopivasti. Ongelmajalkakin oli toiminut lähes moitteettomasti koko matkan, joka oli hyvä signaali. Olin – ja olen yhä – aivan haltioissani, kun huomasin heittäväni tällaisen harjoituksen näin helposti. Kestävyyteni ei taidakaan olla ihan syvältä. Sadan mailin tavoite tuntuu jälleen herkulliselta. Muuta en uskalla sanoa.

               Loput 7,7km käveltiin. Ilma oli hyytävä. +3 ja vettä tuli välistä kuin aisaa ja tuulta oli 8m/s, vastaista sellaista. Se ei estänyt hyvänolon tunnetta. Tällaiset reissut ovat erittäin palkitsevia. Näissä sitä kokee äärettömän vapauden tunteen. Sitä on aivan kuin eri maailmassa. Koti oven aukaisin klo.13.18. 20h25min sen sulkemisen jälkeen. 67,6km myöhemmin. 5700kcal kuluttaneena, 9h 1min 49sek liikkumisen myötä.

             Täytyy kiittää lopuksi mitä suuremmissa määrin aivan uskomattoman hienoa retkiseuraa, Jay Lenoa. Lenon huumori, positiivisuus ja periksi antamattomuus ovat mittaamattomia asioita tällaisilla reissuilla. Lisäksi on kiitettävä Eeroa anteliaisuudesta, hänen antaessaan kahdelle vaeltajalle mökkinsä käyttöön. Kiitos Eero!!! Lämminhenkisyys on ollut nyt valttia. Tuskin maltan odottaa seuraavaa pitkää harjoitusta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.5.2012.

YHTEISULTRAHARJOITUS

             Pidämme Jay Lenon (Janne Kukkola) kanssa yhteisultraharjoituksen LA 28.4. klo.9-15 välisenä aikana Kyösti Kallion Koulun takana olevalla reitillä. 1,47km Reitti tässä. Eli n.1,15km soraa ja 300m asfalttia.  

             Tarkoituksemme on testata 6h ajan tulevan kesän Onnin kierrosta varten juoksu-kävelyrytmiä ja juomia/eväitä, joita on tarkoitus käyttää sitten kesän 24h kisassa. Itselläni on tarkoitus veivata tuo 6h seuraavalla rytmillä: 25min juoksua + 5min kävelyä. Jay Leno aikoi testata 10min+5min rytmiä.

             Aloitamme siis La 28.4. klo.9 ja lopetamme klo.15. Mukaan voi tulla kuka vaan, vaikka alusta asti tai milloin kenellekin sopii. Reitti on muutamasta syystä johtuen noin kohtuu lyhyt. A) juomat ja eväät pysyvät paremmin paikallaan, B) juomia ja eväitä saa tarkoittamassaan kohdassa, C) Näköyhteys toiseen/toisiin eteniöihin on lähes kaiken aikaa konkreettinen.

            Lähtöpaikka selviää tuosta ensimmäisen kappaleen linkistä. Viikon päästä lauantaille on luvattu +11 keliä ja 10-30% sateen todennäköisyyttä. Nuohan ehtivät vielä muuttua, mutta ennustetrendi on joka tapauksessa lämpenevä.

             TERVETULOA KAIKKI HALUKKAAT MUKAAN varsin jalkaystävälliselle reitille tekemään vaikka viikon pitkää harjoitusta!!!!!    

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.04.2012.

LIHR -KERHO

             LIHR -KERHO (KIINTEÄ/PÄIVITTYVÄ BLOGI)

LIHR -kerho. Elikkäs L= Lahjattomat, I= ihtiään, H= huumorilla, R= rankasee.

Perustettu 5.4.2012. Perustajajäsenet: Onni "Cosmos" Vähäaho ja Janne "Jay Leno" Kukkola.

PÄÄSYVAATIMUKSET: Perustajajäsent pohtivat onko kerhoon pyrkivä tarpeeksi lahjaton kerhoon. Toisena pääsyvaatimuksena on sitoutua jatkuvaan pyrkimykseen kehittää omaa surkeaa nopeutta ja kestävyyttään.

KERHON TOIMINTA JA AJATUS: Ajatuksena on nostaa omaa tasoaan kaiken aikaa, siinä määrin kuin terveys suo. Toimintaa pisaa. Me perustajajäsenet pyrimme järjestämään yhteisiä juoksuharjoituksia, joissa pyrimme pitämään hervotonta huumoria. Tietysti kunnon tehoharjoituksissa sitten irvistellään ja jyystetään, pidennetään etanan askelia. Seuraavaa yhteisharjoitusta mietimme jo kuumeisesti. Ilmoitan seuraavasta yhteisharjoituksesta tuossa sivun oikealla puolella olevassa SEURAAVANA MIELESSÄ kohdassa. Joten seurailkaapa siitä.

Yhteisharjoitukset tehdään kerhomme tapaan, eli jokainen suikkii pääosan omaa vauhtia jotain tiettyä lenkkiä ja kenties loppuverryttelyn (esim. viimeiset 2-3km) samaa matkaa. Suosimme yleensä jotain lyhyttä (esim. 2km) lenkkiä, jossa pysyy näköyhteys, jotta saa voimia toisten vauhdista tai taapertamisesta. Mikä nyt kenelläkin toimii. Tarkoituksenamme on myös pitää rankkoja vetoharjoituksia tasaisella ja mäessä.  Silloin tällöin saatamme pitää jotain +50km vaelluksia, jolloin tietysti kuljemme sakissa.

KERHOMAKSU: Porukka on niin surkeaa, lahjatonta, että kerhomaksu on 0e. Kerhomaksusta ei saa bonuksia.

MUUTA: palkitsemme vuosittain vuoden eniten sisukkuutta osoittaneen kerholaisen VUODEN ETANA -palkinnolla.

JÄSENLISTA (*=perustajajäsen):

Onni "Cosmos" Vähäaho *

Janne "Jay Leno" Kukkola *