LIHASTEN HELLIMISTÄ - MIELEN TUULETTAMISTA

                     Lopun rötvääminen jatkuu. Kuuluvat puhuvan herkistelystä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, joten kait se pittää miunkin sitten herkistellä. No, totta puhuen olihan tuolla ropassa hierottavaa tänään aamu varhain. Sillei mukava oli kuitenkin mennä moukaroitavaksi, ettei mikään paikka ollu kipiä. Tietysti, kun tuota sitkiää tavaraa jyystää 2h niin meneehän ne lihakset kipeäksi, mutta terveellä tavalla. Yksi onnistuneen hieronnan merkki on, että lihakset ovat voimattomat hetken aikaa. Sekin tuli todettua, mutta siitä kohta lisää.

              Oli tuossa hieronnan jäläkeen ohojelmassa lehistön tapaaminen. Tai lehden, jos oikein tarkkoja ollaan. Nivala-lehden toimittaja kävi vähän meitä jututtamassa. Eipähän tuota oikein mitään asiaa ossaa vakavasti ottaa, joten kaippa sitä tuli kaikenlaista lohkottua. Huumoriahan sitä pitää olla joka tilanteessa. Ei oikein näämmä ossaa muuten näköjänsä elelläkään.

             Juu, oli siinä sitten niin tiltti jo tuon aamupäivän ohojelman jäläkeen, että kaupassa käynnin, ruoanlaiton ja syönnin perään oikasin vaateriin. Hetken torkuttuani ja perhe-eloa vietettyäni huomasinkin jo kellon viuhtovan iltaa kohden. Vähä siinä tsuumailin, jos kävis vähän laittamassa nesteitä liikkeelle. Ei oikein joutenkaan osaa pitkää aikaa olla. Tuli on perseessä tämän tästä. Tietysti sitä sitten välillä ossaa kyllä tuota sohovaakin vartioida, mutta nyt kytkin alkoi vääntyä enempi tuonne ON-asentoon, OFF:n sijaan.

            Pianpa olin tuolla mielenrauhan äärellä, eli hölökyttelemässä teillä. Ajattelin näin hieronnan jäläkeen hölkkäillä kevyttä rennosti ja ihhailla maisemia. Ja niin paljon hiekkatietä kuin sopivasti löytyy. Ja löytyihän sitä melko lailla katkeamatta. Välillä sai käydä metsäpolullakin ja pieniä pätkiä asfalttia, mutta onneksi ei juuri kilsaa enempää kerrallansa.


           Suunnittelin kotona ulos suunnitellessani sellaista 16km kiekuraa. Tässä kevennellessä on kuitenkin jotenkin tullu sellainen perus laiskuus, ettei ole tahtonu jaksaa noita vähiäkään lenkkejä tehdä. ON/OFF -mies kun olen. Joko täysillä tahi ei ollenkaan. Vähän jo viime lauantaina jurppi, kun ei ois millään jaksanu ees vajaata kymppiä hiimailla. Niinpä ajattelin tänään vähä kouluttaa tuota vinttiä. Ei tässä parane ihan pehmopeteksi alakaa kisan kynnyksellä, vaikka muutoin löysäillään niin, että saa varansa pitää etteivät ala puhuun milloin sen se sitten syntyy. 78,3kg näky olevan paino, kun eksyin päivällä puntariin, joten samossahan tuo onneksi (ees) pyörii.


           Niinpä heti alakumatkasta vein ihteni pokkana pienelle lisäkiekuralle. Ja eiköhän tuo vintti ottanut siitä nokkiin ja alkoi jo kaheksan kilsan kohilla halajaan kotia päin. Melekeen piti lahkeesta nykästä ihtensä sahanperälle päin. On se hirviää, kun pitää laiskaa miestä raahata ympäri kaupunkia kuin hullua tukasta. No vajaa 10km läpsyteltyäni hoh-hoijjaa-vauhtia aloin jo kaivata jotain piristystä (vintille kun ei taho mikään passata) laahustamisen sijaan. Niinpä sitten tulin sen verran vastaan, että lupasin yhden juoksukilsan löntystelyn sekaan. Se meni vastamäkivoittoiseen pätkään 4.45. Eihän tuo hääviä ollu, ku oli lihakset kipeänä ja voimat jäi hierontapöydälle, mutta ei ainakaan monasti jalaka raapassu laahauksen takia tien pintaa tuolla kilsalla, jos se muuten laahasikin kaiken aikaa, jotta luulin jo jossain välissä sen olevan jonkin rap-biisin.


           Tuo kilsan juoksupätkä piristi tuota hiekkateiden ihailu reissua. Joten päätinpä ottaa vielä tuolta kiekonperän kautta, ihan niin ku kostoksi tuolle laiskalle vintille. Ei tosiaan tullu mitään juomia matkaan, kun en oikein tienny, miten pitkästi vintti vihtii juosta. Tuntu kyllä loppumatkasta, että siinä auringonpaisteessa meni meno jo meleko väsyneeksi ilmeisen neste (ja ehkä energiakin) vajeen vuoksi. Kellotin varsin viimeisen kilsan, että näki miten ankiaksi tippu vauhti, mutta olikin vastamäkisyydestä huolimatta peräti 5.28, joten kait sillä ois voinu varoituslaatta irrota kävelykisassa. 20km tuli palloiltua noilla romanttisen kauniilla hiekkateillä. Keskivauhti näky olleen 5:33/km.


           Että tällaista lihas -ja päänhuoltoa tänään. Enempi mielenterveysseuran lenkkejä siis kuin totista harjoittelua, mutta niin kait se pittää jo näin lähellä kisaa ollakki? Tällä kunnolla on pärjättävä. Eli edelleen erittäin hidas, eikä kestävyydelläkään voi kehua. Ei mopolla mahdottomiin sanoin alokas aatu, kun nelosen ampui seisovaan tauluun ja nootit sai.
 
 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.6.2012.