RUKAHOLISTI

           Päätin kolme päivää sitten kolmen kuukauden harkinnan jälkeen vetäytyä kilpailuista/tapahtumista. Olin jo ilmoittautunut aikaisemmin NUTS Karhunkierros 166km kisaan. Olen ollut tuossa tapahtumassa kolmena aikaisempana vuonna. Ja kyllä pitää todeta, että olen saanut olla. Vuonna 2017 palellutin varpaat helmikuussa. Oli melkoinen ihme ja voitto selvitä vain kolme kuukautta myöhemmin maaliin 83km kisassa. Pärjäsin jopa hieman, olin peräti 16:sta. Se on minun tasoiselleni isokokoiselle harrastepolkujuoksijalle hyvä saavutus. Suurempi juttu oli kuitenkin jo tuolloin ne maisemat, se tunnelma ja ihmiset, jotka tekivät Rukalla käytävän tapahtuman ainutlaatuiseksi.

         Vuonna 2018 kaaduin jossain vajaassa kolmessakymmenessä kilometrissä pahasti ja menetin tajunnan kahteen kertaan. Taitoin mm. sormen niin, ettei siihen mennyt vihkisormus muutamaan kuukauteen. Matka päättyi 110km paalulle. Ei sormen takia vaan ettei reisissä riittänyt potku.

         Viime vuonna (2019) kärsin krampeista 35km:sta eteenpäin. Matka tyssäsi jälleen 110km kohdalle. Silti mikään näistä reissuista ei ollut pettymys. Ja se syy on yksinomaan niiden upeiden maisemien ja ihmisten, jotka tekevät tuosta tapahtumasta ainutlaatuisen. Missään tapahtumassa ei taida nähdä kerrallaan niin paljon tuttuja kuin NUTS Karhunkierroksella.

         Heti, kun olin tehnyt päätöksen vetäytyä tämän vuoden tapahtumasta aloin voimaan pahoin ajatellessani, etten näkisi noita maisemia, lukuisia tuttuja ja samanhenkisiä ihmisiä ja loistavasti järjestettyä tapahtumaa. Huomasin ajatelleeni turhan yksioikoisesti. En arvannut ennen kuin "päätöksenteon" jälkeen miten hankalalta tuntuisi ajatus olla pois Rukalta NUTS Karhunkierroksen aikaan. Ehkä tässä on osittain "rukaholistisuutta", riippuvuutta, joka tulee esille vasta, kun sinä yrität irti siitä. 

          Joku voisi tuomita, että tuuliviiri tai ei se tiedä mitä se haluaa. Näen itse, että olen avoin ajatuksille ja tässä tuli sattumoisin tämä jaakobinpaini käytyä julkisesti. Toisaalta taidan olla juuri se reppana rukaholisti, joka ei osaa olla ainakaan vielä ilman NUTS Karhunkierrosta. Joten ystävät, kyllä minä olen tulossa. Juostaan ja nautitaan maisemista! 

         Sen sijaan juoksun seuraamista olen keventänyt. Stravaa en juuri seuraa jne. koska juoksu itsessään on parasta. Tietysti silloin tällöin on kiva katsoa miten frenden ja tuttujen juoksukamujen treenit menee ja mitä uusia innovaatioita he ovat keksineet. Tämähän on oma taiteenlaji.

         Hieman tässä jo odottelen, että pääsisi hiihtämään. Joo, onhan tuossa 15 kilsan päässä tekolatu, mutta luonnonlumikin ois kivaa. No, viimeistään parin viikon sisään Pyssyssä, kun sinne tekolumilatu aukaistaan. Tuskin sitä ehtaa ihan heti tulee riittävästi. Liikkuminen on huippua, eritoten juosten, mutta myös hiihtäen ja pyöräillen välillä. 

         Kävin tuossa juuri ensimmäistä kertaa hierojalla, joka on kiertänyt Suomen yleisurheilumaajoukkueen hierojana jo 17 vuotta. Usein halli-arvokisat ainoana hierojana. Uskomaton määrä hiljaista tietoa ja ymmärrystä. Oli kyllä uskomaton kokemus tuossa käsittelyssä. Selvästi tunsi, kuuli ja näki, että nyt vedetään "pikkusen" eri tasolla. Uskon, että yhteistyö alkaa tämän herran kanssa. Lauri "Lätsä" Hyvärinen. Sanoisin, että onpa "seppä". Toki lopullinen hyöty selviää myöhemmin, mutta kyllähän tuo tuntui jo näppien alla aivan erilaiselta kuin mihin oli vuosikymmenten saatossa tottunut. Suomen huiput turvautuu "Lätsään", kuten tässä jutussa Simo Lipsanen kertoo.

          Päivän ajatuksen aihe

        Tiedätkö mikä on luku 5479 vuodelta 2017? Se on Suomessa syöpään kuolleiden määrä. Nuorena sitä usein ajattelee, että säästän ja teen paljon töitä, jotta voin sitten eläkkeellä. Kun karu fatkta on se, ettei sitä eläke-ikää välttämättä näe ja syöpä vaikuttaisi olevan yksi mainittava karman kauha. Toinen on eliniän odote, joka oli pojilla v.2018 vajaa 79.v ja tytöillä vähän yli 84.v. Käsi ylös, joka uskoo olevansa eläkeiässä +66.v parhaassa iässä nauttimassa elämästään oman kuntonsa ja vireydensä (henkinen ja fyysinen) puolesta. Itse tein tämän päätelmän vajaa kaksi vuotta sitten ja vähensin heti töiden määrää, jotta ehdin nauttia elämästä enemmän. Onhan useilla (ei kaikilla) muutakin kuin työ.

         Ei mulla muuta. Tänään en juossu. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.11.2019