17 asteen sää ja kevyt tuuli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Olipas upea sää kirmata pyörätietä, haastaa omaa kuntoaan, nähdä samanhenkisten etsivän omaa parasta vauhtiaan 5km vappujuoksussa.
Paikalle oli intoutunut kuusi hölkkääjää. Juoksijoita ei tällä kertaa tullut paikalle. Leikkisästi olemme laittaneet hölkkääjän ja juoksijan rajan sille, kykeneekö juoksemaan alle 4minuutin kilsavauhtia. Ajat ovat vain lisämauste, sillä sittenkin tärkeämpää on itsensä voittaminen.
Paikalle oli tulleet tietysti myös kaksi ajanottajaa ja kuvaaja. Kiitos heille siitä! Olipa tien varrella muutama kannustamassakin. Se lisäsi aina kohdallansa kulkijoiden vauhtia. Tästä oli hyvä rientää munkin syöntiin!
Miesten sarjan kakkonen, Jussi Mökkönen loppukiri aikeissa.
TULOKSET
Naiset
Aika
Keskivauhti
1
Heta Jauhiainen
*22:01
4:24min/km
Miehet
Aika
Keskivauhti
1
Onni Vähäaho
*20:00
4:00min/km
2
Jussi Mökkönen
*20:18
4:04min/km
3
Teemu Isoaho
*23:11
4:38min/km
4
Teemu Korpela
*27:14
5:27min/km
Pojat 11-vuotta
Aika
Keskivauhti
1
Joonas Isoaho
*24:50
4:58min/km
Naisten sarjan voittajan, Heta Jauhiaisen, maalintulo.
Teemu Isoahon uljasta askelta.
Teemu Korpelan loppukuroitus. Kellomies Jarmo "Hönky" Honkala tarkkana
Allekirjoittaneen loppu kellotus.
Harmi, että 11-vuotiaiden poikien voittaja, Joonas Isoaho, ennätti kuvauksen alta liukaseen. Oli niin nopea poika!
Ps. Itellä puolikkaat menivät seuraavasti. Menomatka 9:57min ja Paluumatka 10:03min. Ihan ok. vauhdinjako.
100 PÄIVÄÄ JUOKSUA LOPPUTILANNE... Ainoana urakan suoritti puhtaasti läpi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala... ONNITTELUT!!!
Kuusi pelotonta kuntoilijaa oli lähtenyt haastamaan itseään vuoden viimeisenä päivänä 10km testijuoksun merkeissä. Nyt heillä on tulos jota lähteä kevään ja kesän mittaan kohentamaan. Mukanani ajanottopuolella oli Jarmo "Hönky" Honkala ja 8-vuotias tyttöni, joka osallistui myös tapahtuman taltiointiin, josta tuonnempana matskua ehkä tarjolla.
kuva:@PäivikkiTurunen Sievin liikunnallinen keulakuva, moniosaaja, Jussi Mökkönen oli kiireisin tänään 10km Uuden Vuoden juoksussa.
lopputulos
5km väliaika
2km väliaika
Jussi Mökkönen
0:44:13
0:22:12
0:08:32
Lasse Ylimäki
0:50:20
0:25:08
0:09:55
Jarkko Turunen
0:53:32
0:26:44
0:10:28
Markku Mäkinen
0:54:07
0:25:56
0:09:50
Teemu Korpela
0:55:48
0:27:22
0:10:22
Jani Jyrkkä
1:02:19
0:30:49
0:12:02
kuva:@PäivikkiTurunen Juoksun jälkeen maitohappoja virtasi pitkin kanveesia. Upeaa urheilujuhlaa. Kiitos kamut!
kuva:@PäivikkiTurunen Homma ei ollut liian vakavaa vaan peukkujakin nousi - tässä Jani "Pumppi" Jyrkän toimesta.
Kuusi innokasta ilmestyi Pyssymäelle Tapaninpäivän aamuna juoksemaan poluilla kevyen 25km lenkuran. Olkoonkin, että mestarismiehet hieman sovelsivat - ja niin Keijo kuin Laurikin juoksivat toisen kiekan hieman soveltaen. Laurilla on huomenna hiihtokisat. Mukavaa, että Nuorten maajoukkuehiihtäjäkin saatiin paikalle. Keijo puolestaan juoksi myös siirtymät, joten hänelle yksi kierros sopi paremmin. Koko hoidon huhkivat läpi lisäkseni Kaisa, Timppa ja Pete. Kuriositeettina mainittakoot, että kaikkien pipot eivät välttämättä kastuneet. Minun pipo oli märkä.
Joulu pysäyttää ihmisen. Jouluna ihminen on eniten ihminen toiselle - inhimmillinen, jos ei muutoin. Jouluna eläimillekin annetaan rauha. Jäniksetkin kiittää - ja jättää jälkensä toivottavasti jossain päin Suomea näyttäytyvään lumeen. Jouluna kaupat on kiinni. Ihmiselle annetaan aito mahdollisuus rauhoittua edes kerran vuodessa. Rauhan eleet leviävät usein vain Jouluna. Ihminen on parhaimmillaan Jouluna - ihminen ihmiselle.
Jos joskus niin Jouluna on "ei millään muulla ole niinkään merkitystä". Mikäpä voisi ollakaan oivallisempi Joulun toivotus kappale kuin tämä. Tämä yhtye on kulkenut rinnallani läpi elämän, vaikka se ei ole aina ollut mukana, on se ollut olemassa. Yhtye jonka jokainen osa tekee toisistaan parempia. Yksistään he ovat ehkä "vain" hyviä, mutta yhdessä erinomaisia - aivan kuten ihmiset Jouluna.
Jokaisella on omat mestarinsa. Kaikkea mestaruutta ei aina mitata barometrein. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että täytyisi muistaa tuoda paremmin arvostus esille ihmisten ollessa vielä hengissä. Pääosin näin tässä tullaan kirjoittamaan.
Vanhemmat. Minun molemmat vanhemmat ovat minun mestareitani. Isä, joka on ollut jo tuonpuoleisessa yli 14-vuotta ja äiti valtaisan uurastuksen ilmentymänä. Äidit tekevät lähes poikkeuksetta elämässä suuren uurastuksen ja uhrauksen perheen eteen. Usein työ on ns. näkymätöntä, kuten loputon siivous ja huolehtimen. Äiti valvoo ja huolehtii - niinhän se menee. Nytkin kirjoittelen tätä äidin kutomat villasukat jalassa. On helppo arvostaa.
Isältä olen saanut sen mitä olen nyt. Luonteen. Samassa paketissa sisu ja lempeys, niin näkisin, vaikka itse sanon. Isä ei antanut koskaan periksi, vaikka joskus olisi voinut olla aiheellista. 164cm täyttä ruutia, sitä isäni oli. 16h työpäiviä. Silti hän jaksoi pelata mm. sukkapalloa kanssani töistä tullessaan. Hän rakasti urheilua. Arvosti sankareita, lahjakkuutta ja urheilullisuutta. Kenties isä olisi halunut itsekin panostaa elämässään enemmän urheiluun. Ajat olivat kuitenkin tuolloin erilaiset. 10-vuoden vanhana leipää kerjäämään. Rippikoulu-ikäisenä 10 käskyn sijaan 10 metriä kanavan luontia jne. Aina ei poika polvessa parane. Isä nakkasi riman liian ylös minulle. Siksi katson aina isääni ylös päin, vaikka joudun nyt kyykistymään sytyttääkseni kynttilän mestarini haudalle. Pala kurkussa - aina.
Hieman etäämpiä mestareita on monia. Olisi helppoa luetella heti kärkeen pitkä litania urheilusankareita. Eikä siinä olisi mitään väärää. Mestari ja mestari ovat kuitenkin eri asiat tässä yhteydessä.
Tämä kappale oli pitkään "vain" yksi monista kauniista joululauluista. Nyt tuo laulu on noussut uskomattomaan suosioon ja on monien asiantuntijoiden mukaan selkeä ykköskappale. Samalla radiossa vast´ikään puhunut asiantuntija näkee Joululauluille poikkeuksellisesti suuruuden tulleen yhden artistin tulkinnasta - Vesa-Matti Loirin. Jos kuunteletta tuon kappaleen niin onhan se totta, että sen oma elämänsä alkaa seitsemän sekunnin kohdalla, kun Veskun tulkinta alkaa. Uskomaton mestari. Varmasti kaikki tiedostavatkin Veskun olevan uskomattoman lahjakas näyttelijä, koomikko, laulaja, muusikko ja viihdetaiteilija. Lukuisat monitaiteelliset tulkinnat monenlaisineen huiluineen saattavat helposti hukkua Veskun valtaisaan tuotantoon. Harvat muistavat Veskun urheilullisen lahjakkuuden. Mestari on ollut mestari myös urheilun saralla. Sm-kultaa vesipallossa ja käsipallossa. Vesku oli aikanaan varsin akrobaattinen urheilija. Hän ehti osoittaa suurta lahjakkuutta myös nyrkkeilyssä, jalkapallossa, jääkiekossa, biljardissa ja gofissa. On hankala löytää yhtä moniulotteista mestaria.
Harvakseltaan törmään edelleen ihmisiin, jotka kysyvät mistä blogini osoite (nivala66) tulee. Niille, jotka eivät ole vielä sitä kuulleet se on Mario Lemieux.Olisi niin helppoa luetella mestarini suuret ja mahtavat tilastot, mutta mitäpäs, jos laittaisinkin perusteluksi vain lyhyen visuualisen pätkän hänen ylivoimaisuudestaan?
9.4.1993 Pittsburgh pelasi vierasottelun Ny.Rangersia vastaan, jossa Mario Lemieux teki viisi maalia ja irroitti Rangersin kannattajien takapuolet penkistään ns."standing ovationejen" muodossa, eli vastustajan kannattajat keskeyttivät ottelun taputtaakseen seisaaltaan suosiota kesken pelin vastustajan pelaajalle viiden minuutin ajan. Vähemmän nhl:ää seuraaville voisin avata asiaa vielä sen verran, etteivät noiden joukkueiden kannatajat pidä toisistaan. Tämä on äärimmäisen harvinainen tallenne ja osoitus syvästä arvostuksesta. Yhä kostein silmin laitan pisteen tälle luvulle.
Kaikki on suhteellista. Äärimmäisistä suorituksista olen saanut paljon työkaluja selvitä arkielämän haasteista. Menneellä viikolla olen tarvinnut noita työkaluja. Muistellessani tiukan paikan tullen mitä on tullut viime kuukausina tehtyä, on tämän viikon kiireet lähinnä alkaneet naurattaa. Silti on välillä vituttanut. Ja se on aina oma valinta. Olen sitä mieltä. Jokainen luo elämänsä sellaiseksi kuin haluaa. On juuri niin kiirettä kuin valitsee. On tietysti täysin toinen juttu, mitä olisi elämä ilman valittua sisältöä, joka ajoittain luisuu kiireeseen. Torin pojilla on aikaa. Toppa takki, jonka isosta taskusta pullottaa marjaisa viinipullo - kenties. Maksan heikon kunnon myötä hieman kellertävät kasvot, joita korostaa likaisen vaalea pipo, joka on hieman koholla. Hytisevä olemus, mutta aikaa on. Juomataukoja seuraa juomatauko. Hekin ovat aikoinaan valinneet tiensä. Minä olen puolestaan monen, monen pompun jälkeen hyvin tiedetyllä tiellä, jota te arvoisat lukijat seuraatte.
Erään pojan äiti tunnisti minut paikallisella jäähallilla. Tuntui yhtä aikaa hassulta ja hyvältä, kun hän kutsui minua "huippujuoksijaksi". Totesin olevani aivan tavallinen harrastelija niin kuin hänkin. No, ehkä tavallinen on vähättelyä, mutta harrastelija hyvinkin. Ihmisillä muodostuu lehtijuttujen perusteella hauskoja mielikuvia. Jos joku harrastelija juoksija on tempauksillaan lehtien palstoilla, saattaa hän kuulostaa joistakin jopa näköjään "huippujuoksijalta". Olen koittanut aina muistaa kertoa juttelemaan tulleille lähtökohtia. Sieltä yhdestä-kahdesta paalun välistä olen minäkin lähtenyt....
Viikkoni on sisältänyt seitsemän päivää, kuten kaikilla muillakin. Olen käynyt kuutena päivänä töissä. Olen ollut paljon töissä ristiin vaimoni kanssa. Olemme olleet vähän yhtä-aikaa kotona. Vaimo kierrätti yhtenäkin päivänä minua pitkin asuntoamme kuin asunto-esittelyssä. Samoin lapsiani olen nähnyt menneellä viikolla hieman normaalia vähemmän. Yksi päivä meni sitten kokonaan leikkiessä tytön kanssa, kun tulin töistä kotiin. On ajateltava aina kokonaisuutta.
Silti halusin yrittää juosta perusviikon tällä viikolla monista kiireistä ja haasteista huolimatta. Perusviikko on minulle 80-100km. Olen saanut vähien rakojen myötä ujuttaa itseni tiestölle ahtaissakin raoissa. Sivuston oikeasta reunasta voit tsekata minkälaisia lenkkejä on tullut tehtyä välillä 4-9.11. Maanantaina ja Keskiviikkona ei ollut mahdollisuuksia lenkille. En käynyt myöskään eilen, kun oli muuta pakollista ohjelmaa. Silti sain neljänä juoksupäivänä kasaan 81,9km. Kahtena päivänä olin tosin tiellä kahteen kertaan. Olen tällaisen kalenterin kanssa tyytyväinen tähän viikkoon. Viimeisenä lenkkinä juoksin 7km reippaasti. Kuitenkin sillä tavalla ettei ahdista. Hieman varovaisen alunkin jälkeen keskari oli ilahduttava @4:39/km. Katsotaan josko tässä alkais kaavaileen jonkilaista harjoittelurytmitystä. Olen alkanut palautumaan.
Tällä viikolla ystäväni, Janne "JayLeno" Kukkola (jota myös Sarjankylällä kuulutaan "Höpinäksi" kutsuttavan) paljasti laajemmaltikin olevansa ensi toukokuussa 6 vuorokauden juoksun epärvirallisten MM-kisojen lähtöviivalla. Teknisten ongelmien vuoksi kisajärjestäjien starttilista (Nyt on nimet ja kuvat starttilistalla!!!) on vasta muotoutumassa... Yksi immeinen, joka tuntee Jannen hyvin, kysyi minulta, höpöttääkö se Janne meidän pitkissä jutuissakin koko ajan niin kuin se ruukaa. Vastasin, että kyllä se hiljaseksi menee, kun laitetaan tarpeeksi tunteja jonoon. Mutta niin menee kaikki, lisäsin. Hienoa saada Janne mukaan Unkariin! Tulee varmasti huikea reissu, kun siellä on monia muitakin mielenkiintoisia nimiä, kuten esim.Pasi.
En malta olla tunkematta tähän hehkutusta viiden pisteen teho-iltaa viettäneestä Sidney Crosbysta. Niin on taas Crosby koko nhl-pistepörssin kärjessä. Ainoastaan 7 pistettä ja 800 urapistettä on täynnä. Maailman paras jääkiekkoilija on edelleen vasta 27-vuotta. Pian 10-vuotta maailman huipulla. Ihokarvat nousee pystyyn! Huikeaa.
LOPPUKEVENNYKSET
Viime aikoina on ainakin näillä huudeilla ollut keskustelua milloin tulee pysyvä lumi? Tämä on joka vuotinen keskustelun aihe, vaikka en ole vielä koskaan nähnyt pysyvää lunta tulevan...
Ähtärissä oli eräänä sunnuntaina kadonnut iltapäivällä viiden aikaan 83-vuotias, huonokuntoinen vanhus. Laajojen etsintöjen jälkeen hänen kerrottiin löytyneen hyväkuntoisena viisi tuntia myöhemmin. Kuka vielä väittää, ettei liikunta ole tärkeää aina?
Joulun ja Uuden Vuoden aikaan moni rauhoittuu ja viettää seesteisempää eloa liikunnasta. Pyhät ovat kuitenkin pitkät ja moni saattaa intoutua liikkumaan. Tässä Nivala66-sivuston ohjelmaa + muuta tiedossa olevaa ohjelmaa Joulun ja Uuden Vuoden ajalle:
To 26.12.2013 Tapaninpäivän illan 5km testijuoksu klo.18 Amiksenristeyksestä lähtien. Km-merkinnät tulevat testijuoksuun mennessä. Matkan olen jo mitannut. TESTISSÄ ON KAKSI KELLOMIESTÄ!!! JA SULA REITTI todennäköisesti... KAIKKI MUKAAN NYT JUOKSEMAAN!!!!
Pe 27.12.2013 Yhteisaamulenkki Uikko-Amisristeyksestä klo.5.15. Perus 5,5km.
La 28.12.2013 Ammattikoulun liikuntahallin lenkki klo.15
Olen aina sanonut, että isäin ja äitienpäivät ovat joka päivä. Sen sijaan, että minun tarvitsee yrittää olla sen parempi isä tänään kuin muinakaan päivinä ei ole se juttu. Onhan se hyvä, jos rillumarei-elämää elävät isät tarjoavat pelossa eläville lapsilleen edes yhtenä päivänä vuodessa kenties pienen hetken - hetken, jossa lapsi kenties uskaltaa vaivihkaa käydä isänsä kyljessä kiinni. En tiedä. Ehkä se on hyvä juttu. Minusta tärkeämpää on kuitenkin yrittää olla mahdollisimman hyvä isä ja äiti vuoden jokaisena päivänä.
Minulle isäinpäivä on pysähtymistä. Onneksi katson sillä tavoin onnistuneeksi, että voin aika ylpein mielin katsoa isyyttäni...
Lopetin yövuorot isäinpäivän aamuna. Kolme yövuoroa takana. Kello soi klo.13.30. Sen tähden, että ehdin isäinpäivän viettoon illalla. Solmin lenkkarit. Fiilis on aivan hyvä. Tapaan velipojan puolisoineen lyhyesti pihalla. Annan parin maastojuoksukenkiä veljelle. Toivon, että ne saavat kilometrejä. Lähden itse hitaasti ja kevyesti liikkeelle. Niin on tarkoituskin. On vuorossa pitkä erittäin kevyt lenkki. Muovaan vauhdissa hienosäädöt. Mietin, millaisia boltteja otan lenkin sekaan. Päädyn juoksemaan 14min erittäin kevyesti ja 1min rennon reipasta. Teen tuon kaiken enempiä ajattelematta. Tänään olen ajatuksissani.
Ajatukset menevät muisto-osastoon, isääni. Isäni kuoli reilu 13-vuotta sitten. 5-6 infarktia/vuotoa, joista seurasi kerta toisensa jälkeen alaspäin menoa. Oli tuskaista nähdä oman isän kääntyvän pikku hiljaa loppusuoralle, sille aivan viimeiselle. Isältä sain paljon. Siksi olen minä - isäni poika. Isä ei päästänyt helpolla, mutta löysäsi oikeista kohdista, vaikka kuri oli ankara. Kauniita muistoja tulvi päässäni lenkillä, joka meni tänään paljon helpommin kuin uskalsin odottaa. Olin ajatuksissani, en ajatellut lenkin rasitusta. Tuo on asia, joka on yksi heikkouteni. Tänään olin vahva siinä. Isäni muistelu oli hienoa, vaikka viimeisellä kilometrillä pala kasvoi kurkussa ja kyyneleet valuivat poskilla. Täydellistä. Mieli puhdistuu kyynelillä.
Päivä on päätöksessä. Olen isä itsekin. Tyytyväisenä suljen verhot ja huomenna taas avaan ne. Olen onnekas.
Loppuun ehkä elämäni heikoin aasinsilta. Eräs kaverini oli nukkunut tässä viikolla yhtenä yönä vähän huonosti. Mitä hän oli tehnyt? Mielestäni saamme olla onnellisia, ettei Heikkiä nukuttanut. Mielestäni aivan jäätävä teos!!! Mitä mieltä on lukijat?
KLIKKAA TÄSTÄ Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä isäinpäivänä 2013
Pyhäinpäivän aattolle on tarjolla Halloween, kummitusten yön yhteislenkki. Eli lähtö Perjantaina 1.11.2013 klo.22.00 Kyöstikallion koulun jääkiekkokaukalon kohdalta, eli tarhin puolelta. Matka on noin 18,5km. Reitti kulkee paljon poissa teiltä, joten reitissä on pimeyden lisäksi myös hieman maastollista haastetta. Mikään älyttömän märkä reitti ei ole, mutta peruslenkkari kastuu varmuudella. TÄSSÄ reitti. Ainakin yksi kohta tuossa on pimeässä hieman haasteellinen suunnistuksellisesti, mutta ei pelkoa eksymisestä. Trust me, heh,heh...
Tarkoitus on edetä tuttuun tyyliin ERITTÄIN kevyesti. Rytminä 4min kevyttä hölkkää + 1min rentoa kävelyä.
Ilmoittautumiset lenkille e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com tai kommenttikenttään. Retki toteutuu, jos mukaan tulee lisäkseni vähintään kaksi osallistujaa. Ilmoittakaa siis mahdollisimman pian. LEIKKIMIELTÄ vaan ja MUKAAN!!! KUMMITUKSIA karkoittamaan ISOLLA sakilla!
Varustuksena ainakin ohtalamppu. Muutoin harkinnan mukaan. Alusta on paikoin erittäinkin epätasainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.10.2013
Joulu alkaa olla taakse jäänyt juhla. Onpas sitä taas tullu syötyä niin kuin "viimeistä päivää". Välillä sitä tulee ajateltua, jotta onko tässä ruuan mättämisessä TAASKAAN mitään järkiä! No, kohtuu vähin lisäkiloin joulu meni. Kenties kroppa huusi velkaenergioitaan takaisin. Kuus päivää tuli otettua kevyesti. Eli kuuteen päivään vain kaksi lenkkiä. Taasen on virtakennot täyvet uuteen noin kahen viikon määräsettiin. Aloitinkin uuven setin heti reippaalla tavalla, hätistelemällä ihteni neljä kertaa liikekannalle vuorokauven sissään. Eilen iltamassa tuli hieman yllättäen parin tunnin tyhjä hetki. Päätinkin käydä katsomassa ulkona, oisko joulupukilta tipunnut yhtään pakettia raitille. 12km hölkkäiltyä tein päätelmän, jotta huolellisesti on partaveijari poroillansa ajellut. Ei löytynyt yhtään pakettia. Vajaa 67min tietä tuosta taskuun. Aamulla huomasin neliän kantturoissa säätietoja kahtoessani, jotta saattaakin tulla sittenkin SELVÄSTI luvattu -25/-27 lauhempi sää. Niinpä kaivoinkin naftaliinista jo kertaalleen hautaamani ajatuksen 10km testijuoksusta. Kävin viijen kantturoissa 8km verran puisteleen kapuloita testikuosille... tai siitä konkoilusta jäi sellainen maku, jotta kevyt hölkkä on ouvon kankiaa ja hijasta. Sen sijaan loikalle laittaessa juoksu oli heti helpompaa. Kuitenkin mm. verryttelysettiin kuulunut 4x100m aukasut (Boltit) veti kyllä reisilihaksiston melkoiseen jäkkiin/könttään. Mietinpähän vaan siinä, jotta mitenköhän jalat mahtaa sitten toimia. Keskeytin ajatukset lapioimalla muroja naamariin ja suunnistamalla vielä takaisin nukkumaan. Parin tunnin unoset siinä sitten tuli otettua. Sen jälkeen kevyttä aamiaista taasen naamariin. Syöminen multa kyllä luistaa, ja sen kyllä huomaa. Pitää varmaan ruveta jossain kohassa taas vähän sääteleen ja veistämään joku kilo pois niin loppuu se kankeus ravista! Kotosalla siinä vielä ennen lähtöä sääennusteita tiiviisti seuratessani koitin venytellä ja oikua jäseniä. Ihan kohtuu hyvältä tuntui vakioliikkeissä elastisuus. Hah-hah. Tarmon kyytillä testipaikalle fiilisteleen. Auton ovia ei vihtiny avata yhtään liian aikaisin kuin mitä tarvi. Pakkanen vaihteli paljon, -17:sta aina -22 asti. Ollen sitten ite testin aikana -20/-21 vissiin. Seuran Pj väsäsi kuin kokenu reportteri salamannopean pikareportaasin lukuisineen kuvineen päivineen seuran kotisivuille heti testin jälkeen. Hakkeri mieheksi. Sen voi tsekata tästä. Testiin. -"valmiit, hep"! Ja sitten alkoi kuovinta ja läiske. Ekat 500m meni kiihyttäessä. Huomasin vauhin huitelevan 3:45/km -tahissa. Hölläsin vähän. Oli tarkoitus mennä korkeintaan puolimaraton ( ~160 sykkeillä) tehoilla, ja jos ilma tuntuu pahalta hengitellä niin sitten kevyemmin. Eka tonni 4.12 ja reijet ihan jäykät. Ei perkele, ajattelin ihan kaunistelematta. Reisiä kylmäsi toisen tonnin pienessä poukamanousussa niin, että tuumin jo ettei tästä tule mitään juoksua. No, kokeillaan vielä vähän matkaa. Toinen tonni 4.29. Kolmas 4.31. Neljännellä tuntui homma jo ihan perusjyräykseltä. Reijetki oli lämenny ja sulannu, eikä siten enää pahemmin jäykistelly. Jäykkänä ei ollukkaa muuta kuin JÄRKI RAASU päässä! ~160 sykkeet tuntui tosiaan jostain 3,5km lähtien ihan sopivalta, reippaalta hölkältä. Mikäs siinä oli painaessa. Eipä pahemmin tuo ahistannu, mutta ei kyllä toisaalta tohtinu enempääkään kaasutella tuossa säässä. Ja mitä ois reijet siihen sanoneet? Puoliväli 22.18. Mervi tuli n.5,4km kohalla vastaan. En ollu uskaltannu kahtua taakse, kun aattelin, jotta paskon housuun, kun huomaan, että ihtellä on jalat ihan soosina ja neidot laukkaa kevyesti peesissä. Kuuves kilsa rytmikkäästi 4.26. Sitten tuli hankalia pieniä nyppylöitä ja kyseltiin hieman siinä reisiosaston kuulumisia. Seittemäs kilsa 4.37 ja kaheksas peräti 4.39. Kaks kilsaa ennen maalia olin taas täysissä voimissa ja harkihin jo, jotta lataan 3:lla alkavan kilsan loppuun, mutta sitten TULIN JÄRKIIN ja päätin jättää ne vähän suosiollisemmille keleille. Yheksäs kilsa 4.34 ja viimeinen kuitenkin viimeisen 200m pikajuoksun ansioista 4.06. Enempää ei tohtinu. Aika 44.40/ 4:28/km tyyvyttää sopimoilleen tässä kohtaa talavia. Tytöt paineli kansah komiasti. Mervi jotain 51.xx ja Virve 56.xx. On siinä tuohon keliin sotkemista! Iltapäivällä kävin vielä tuolla umpihangessa/kelkkaurilla - vaihtelevilla alustoilla - sauvajuoksemassa/kävelemässä n.1h 51min. Siitä kävelyä oli 6km ja juoksua 4km. Näin koko vuorokauven saldoksi tuli 35,5km juoksua, 6km kävelyä, yhteensä 275minuuttia reeniä. Eikös se tee 4h35min. Lopuksi vielä kuva kenkäarsenaalistani.
Yllä olevat sini-ja punasävyiset niket ovat jo pois aktiivikäytöstä. Nuilla räikiän keltasilla Nike Air Pegasus +29:llä ei oo juostu vielä metriäkään. Niijen vasemmalla puolen on Härkilän vaelluskengät ja niijen päällä Sarvan Xtiron nastalenkkarit. Viheriät keskellä on Asicsin Nimbukset peruslenkeille. Oikealla alhaalla siniset on ns. kevyehköt kisakengät = Asics Sky Speed 2:t. Niijen takana on n.30km juostut Pegasus +28:t. Ja niijen vasemmalla puolella n.300-400 juostuja samanmoisia parit sipaleet. Nuilla pusketaan reenit tulille.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.12.2012
Pidetään jatkossakin kontaktia sopimoilleen, vaikka tuon kommenttikentän tai e-mailin välityksellä. Jonkun verran tulee aina aika ajoin vinkkejä esim. yhteislenkeistä/retkistä.
Ihte olin näköjään saanut "joululahjaksi" tuoreet ja levänneet jalat, kun tuli pidettyä tuossa nuot kolome vappaata. Nähtäväksi jää huomenissa, tuleeko muita lahjoja. Anyway, olipa makia paahtaa lenkuraa menemään pitkästä aikaa. Jopa vallan vilahti siellä seassa yksi 3:lla alkava kilsakin, joka on minulle periharvinaista, jos kohta oli eesimmäinen kerta, kun lenkin seassa sellainen osuu kohalleen.
Nyt on sitten taasen tillauksessa pari extrakiloa, kun pääsee oikein tuohon jouluun käsiksi. No, eiköhän nuot sula, kun Tapanin päivästä alkaa joka tapauksessa uusi n.2viikon mittainen määräjakso, kestäen tuonne 9-11.1. asti. Ihan tarkkaan en oo siis vielä päättänyt määräjakson kestosta.
Jotta pitemmittä puheitta; HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.12.2012
Olen ollut jo - etten sanoisi - inhottavankin monta kertaa tässä tilanteessa. Joku paikka alavartalossa kinnaa, juilii ja/tai ahistaa - ihan työkseen minua. Joka kerta oon JUOSSUT tilanteesta pois voittajana, suden lailla. Lähes joka kerta oon joutunu kuitenkin painiin enemmän tai vähemmän tosissaan erilaisten vaivojen kanssa kuin virtahepo-uros naaraan päältä. On TAAS sen aika, voittaa KIPU. Nytkytin taannoin 12h yölenkin (+116km). Sattui älynvälläys rytkäyttää 4:10 kyytiä verrattain pieni pätkä n.11h kohdalla. Tuli ruimittua myös yön päätteeksi loppuhuipennukset, intohimolla, joka kumpusi sähköiskun lailla kuin nuorna miessä aikanaan aamutuntejen tiimellyksessä, kun... Sitä peruja nyt vaivaa oikean puolen lonkka-pers-jumi. Se oli tuossa jo hyvänä, kun lauantaina kiepautin +13km aamulenkuran (muistaakseni) ja venyttelin kokonaisen tunnin hetken päästä lenkin jälkeen. Siitä eteenpäin meninkin 3vrk:n aikana nuita 9-18km lenkkejä ~60km eestä ilman mitään ongelmaa. 4päivässä +80km taisi kuitenkin olla kipuraja, ja sama juuri nokkiinsa ottanu vaiva uusiutui tai tuli vielä peräänsä irvisteleen ennen lopullista poistumista? Sudetkin menevät eteenpäin, vaikka välillä kolottaakin menokapuloita. Katse on päättäväinen, niin pitääkin olla, jotta selviää. Sudet selviävät. Niin olen päättänyt minäkin jälleen tehdä - ottaa suden katseen ja paeta kipuja, olla ojentamatta kaulaani kivulle. En halua olla pieni metsäpeura suden edessä vaan susi itse. Ainakin kohdallani on hämmästyttävän poikkeuksetta kaikki suhteellisen terveet (ja hieman vähemmän terveetkin) kivut poistuneet kevyen hölkkäilyn myötä. Hommat ei monastikkaan siis edisty välttämäti maatessa. Siispä tänään (torstai) iltamassa pukkaan Tapsan kasibiljardi turnauksen todennäköisenä voittajana (heh,heh) kotia n.15km Pk-läpsyttelyä vejellen, tyytyväinen hymy kasvoillani. Ihmisen on lupa unelmoida. Tavoitellaan tuota tänään. Sen verran tiukan vastuksen on kuiten-niin tuo lonkka-pakara osasto nyt antanut, jotta täytyy kuitenkin arvioida tilannetta lähes päivittäin, miten toimia. Ei passaa tulla saarretuksi, on tehtävä saartorengas itse. Ja mikäli mies "menettää jalat" muutamaksi päiväksi pois pelistä, on odotettava hiljaa pensaassa niiden palautumista, jotta voi taas jatkaa matkaa. Jotkut ovat minulle todenneet ; "-nuilla kilometreillä sitä ja tätä". Sanon: Ei näillä kilometreillä pitäisi vielä puristaa mistään. Viime vuonnna juoksin joulukuussa selkeästi v.2011 määrätrendejäni enemmän, valmistautuakseni juoksemaan v.2012 jatkuvasti enemmän. Hieman tällaiset ovat nytkin mielessä. Aattelin, jotta jos pukkais tuollaisen +450km kuukauven tähän lätköttämään vuojen lopuksi ja samalla 4000km vuosirajan puhki. Nyt on enää ~388km kerättävää tälle kuulle ja raja paukkuisi. En tietystikkään tuollaisia rajajuttuja lähe jahtaamaan terveyven uhalla, mutta välistä täytyy koittaa haparoida seuraavalle askelmalle. Jos tämän kaiken referoi niin odottelen tässä kevyesti pieniä määriä hölkkäillen, josko kohta uskaltaisi alkaa harjoittelun. Ehkä kivut suojelevat vielä minua painamasta määrä kaasua. Juoskaapa te terveet minunki puolesta. Minäpä jatkan syömistä ja emännän rapsuttamista leuan alta aikani ratoksi, kun ei vielä oikein OIKIASTI pysty reenaamaan. Eipä uskalla moittia tätäkään eloa, päinvastoin, tämähän tekee eedwarttia!
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!!! (ITSEPÄISYYSPÄIVÄÄÄÄÄÄ)... Luetaanpa yksikää Esa Anttalnan kirja sen kunniaksi!!! Ja jokainen voi nauttia vappauvestaan ees sen verran, jotta letkauttaa ees yhen +10km lenkuran ITSENÄISYYSPÄIVÄN kunniaksi! Vammoista kärsivät voivat puolestaan nostaa, vaikka maljaa +10 kertaa. Katsotaan kummalta kantilta asioita katselen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.12.2012
Saman, perustavaa laatua olevan kysymyksen äärellä on näköjään oltu jo aiemminkin. Ainakin tojistettavasti vuonna 1984
Onhan niitä elämässä PALJON isompia ja TÄRKEÄMPIÄ asioita, mutta elämähän soljuu eteenpäin, ja joudumme monien ratkaisujen äärelle - oli ne isoja tai pieniä, mutta niistä kuiten-niin koostuu kokonaisuus, jota jotkut kutsuvat sanalla ELÄMÄ.
Ihte tiiän ja koen olevani melkoinen OMIEN POLKUJEN kulkija. En tietoisesti, mutta teen vaan justiinsa niin ku tuntuu. Oon "ostanu" moniakin hyviä ideoita ja vinkkejä, joista laillansa on tullunna pohja mm. minun hölkkäharrastukselle.Ja niistä yhtä "ideaa" voisin tässä taas suurella kiihkolla ja messulla julistaa =JATKUVUUS!!!Minua ei ole edelleenkään sidottu (ONNEKSI) minkään sponsorin jargoniaan tai plääp-plääp mainospuheisiin. Vaikka eihän sitä tiiä vaikka joku erikoinen yritys rupiais minunkin kouhotuksia ja vouhotuksia ponssaamaan. Sitten sitä meikäläinenkin höpisee jotain tällaista: "näin-se-on-läppää... Osta kolome kinkkua kahen hinnalla ja saat vielä sinapit kaupan päälle + huonon omatunnon päästä kinkkukiloja tiputteleen tapanina".
Joo, tiiä vaikka jotkut KRIITIKOT taasen pääsevät vauhtiin seuraavasta tiiosta; Sillä oon sulatellu tän viikon tuota mun nivus-lonkka-lantio aluetta tulehuksesta 800mg:n BURANANALLA, JÄILLÄ JA VENYTTELYLLÄ. Mulla ei oo siis mitään vammaa vaan ilmeisesti joku "pieni" tulehus, joka on nyt tehnynnä melkein hulluksi minut tällä KEVYELLÄ viikolla. Kaikkihan johtuu siitä, että lipsuttelin viime viikonlopun viimeisellä 35km ilman nastaremmejä +63km lenkuralla. Siitä ei oikein nivus-lonkka-lantio -akseli tykännä.
Pikku hiljaa näyttäs kuiten-niin, jotta kyllähän tuo minunkin lantio alakaa tuosta elpyyn. Kävin tuossa justiinsa tyrkkään 10km kevyttä, tunnustelevaa hölkkää (5:03/km). Väliin läpsyttelin kantapäitä takalistoon. Viidennen kilsan lykkäsin maratehoilla, eli Vk-kevyttä. Kilsa meni 4.36. Oli vielä vähän tukkosta, eikä lantio tahtonu vielä tuossa pysyä tarpeeksi hyvin askeleen alla, jotta oisin ollu tyytyväinen. 8:nen kilsan otin sitten Vk-reipasta, eli puolimara tehoilla. Se meni 4.14 ja siinä oli jo lantio napakassa asennossa, joka ILAHUTTI aivan älynä. Lisäksi tuo kilsa meni ihan vihellellessä. Aattelisin, jotta oisko tuonne elimistöön tullunna vähän lisää volyymiakin, kun oon koitannu nyt vähän rautapitosempaa ruokaa tarjota tuonne kuontaloon. Oishan tuo tehnynnä mieli leipua vähän pitemmästikki nuita kilsoja nippuun, mutta ei passaa - täytyy malttaa. Kevyen viikon haasteellisuus on pitää ihtensä aisoissa.
Juoksin - anteeksi, hölkkäsin - muuten tänään EKA KERRAN New Linen kompressiosukilla. Anto kyllä mukavasti vakautta ja tukea askeleeseen. Jotenkin pysy paremmin juoksu ns. linjassa ja kuosissa. Vieläkö tuolantionseutu tuosta antavuis lopullisesti niin alkais taas tässä olla meleko mukavassa tikissä, siis tähän omaan, edelleen kovin kesyyn tasoon nähen.
Tein tuossa viikolla toisenkin hankinnan. Ostaa läimäytin nimittäin Sarvian Xtirot, vaikka mikkä nuo nyt on. Oli niin makiantuntuset jalassa, ettei ainakaan InterSportin valikoimasta löytyny lähimainkaan yhtä hyviä. SUOSITTELEN isosti nuita. Kyllä ne nopiaa kehittyy nuo nastalenkkaritkin. Ei enää juuri huomaa eroa jalassa verraten kesäisiin kisakenkiinkään. Saa sitten nähä miten nuokki käytännössä toimii. Tuntus kuiten-niin, jotta nyt on talven reeninautinnot taasen taattu, jos vain TERVEENÄ pysyis. On ollunna niin lähellä tuo flunssakin viime aikoina. Reilu viikko sitten tuhurusti jotain flunssan kaltasta alakuviikosta pari päivää, mutta säikähti ja luikki tiehensä. Nyt oon parina aamuna heräny takiainen kurkussa, mutta eipähän tuo oo ihmeemmäksi kehittynyt. D-vitamiinia (ehkäsee tulehuksia) oon napsutellu kyllä sellasen 40-60ug/vrk. Hyi, tämän menee jo melekeen mainostamisen puolelle. Alakavat kohta epäileen, että mulla on sponsoreita.
Oon lisäksi keskittyny tässä kevyen viikon ja vapaapäivien painaessa päälle niin nukkumiseen. Oon posottanu +11h tässä pari yötä. Lisäksi oon ollu Esa Anttalan kirjoittamien partioseikkailujen maailmoissa. JOUTO AIKAA on ollu kohta niin paljon, jotta alkaa emäntäki vissiin kyllästyy, kun ukko huohottaa koko ajan vieressä/lähistöllä. Jopa löysin eilen ihteni kaappeja siivuamasta. Ei nämä kevyet viikot sovi mulle. Kaipaa jo reeniä!!! No, kahden viikon päästä pääsen taasen jolokottelemaan ihteni heikolle hapelle = Joensuu Night Run 12h.
Menkääpä nyt kiireen vilikkaa nilikuttaan ja jolokotteleen tuonne ulukosalle!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.11.2012
