Viimeiset päivät ovat olleet treenejen puolesta mukavaa odottelua ja ylläpitoa. Tammikuisen paleltuman jälkeen ennätin rakentaa 11 viikon kunnon. Olen kiitollinen siitä, että sain senkin verran aikaa. Nyt lähden sitten lauantaina mittaamaan työn tuloksen ulos. Olen innoissani.
Perjantaina kuusamoon. Lauantai aamuna varhain ylös ja kello seitsemän alkaen Karhunkierroksen pohjoisesta lähtöpisteestä, Hautajärveltä mahdollisimman rivakasti takas Rukalle syömään, juomaan ja pötköttään.. Sanoisi Pulkkinen.
Viime päivien lenkit.. Ne eivät ole näyttäneet omilta. Kulku on ollut erikoisen hyvää. Siitä voi olla yhtä-aikaa mielissään ja hieman hämmentynyt. Mikäpä sen parempi tilanne kuntourheilijalle, kun lähteä elämänsä kunnossa mittaamaan omaa kuntoa muita kuntoilijoita vastaan. NUTS Karhunkierros 80km matkalla on listalla 240 nimeä. 24 joukkoon niin olisin top 10% joukossa. Voisiko se olla minimitavoite? Kymppisakki voi olla vielä liikaa? Mistäpä sen tietää, kun ei tiedä muiden kunnosta, muutako omasta, joka nyt tuntuu itselle riittävän enempi kuin hyvin, joten se on kaiken a ja o. Toki ikänsä urheilllut ja kilpaillut ei voi kiistää kilpailuviettiä.
Jos on lenkit tuntuneet epätodellisen hyviltä niin olen myös viime päivinä kohdannut esityksiä, jotka ovat tippuneet lokeroon "ensimmäistä kertaa elämässä". Videon kaverit tuskin olivat eka kertaa ko. puuhissa, sen verran tottuneen oloista touhu oli kaiketi.
Näihin tunnelmiin. Palataanpa ees viikolla, kun saadaan kisat juostua.
Kun on juossut pitkiä matkoja, kuten Pekka Pouta parhaimmillaan maratonin alle neljän tunnin, voi suhtautua asioihin sopivalla keveydellä. Näyttäisi kuitenkin, että kesästä on tulossa vähäluminen.
Pekka on huippu!
Minun suurin heikkous on rakkaus I-SR2014 koko reittiin. Talvella menetin melkein varpaat sitä pakkasessa ja kosteassa kiertäessäni. Nyt mieli halajais ylihuomenna mennä se taas kiertämään - vain 15 päivää ennen Karhunkierroksen 82km kisaa. Olen laskenut, että ehdin hyvin palautua siitä. Kuinka paljon tuossa laskelmassa on sitten reittirakkautta, en tiedä.
Vallan toinen kysymys, mutta asiaan kuuluva on, että tarvisinko tuota lenkkiä juuri nyt. Ja aivan varmasti aika selkeä vastaus on: En. Olen itselleni perustellut sen kiertämisellä testinä varpaille. Saanko siitä sitten enempi haittaa kuin hyötyä, selviää kuitenkin loppupeleissä vasta La 27.5. Kuusamossa kansallispuistossa kiertävällä Karhunkierroksella. Ehkä tärkeintä on sittenkin elää vahvaa elämää päivästä päivään kuin maksimoida tulosta varomalla elämästä?
Olen juuri nyt mielestäni parhaassa kunnossa koskaan. Samalla hieman riskirajoilla kovaa treenaminen on ajanut minut jonkunasteiseen harjoituskuormaan ja suorituskyky pysyy piilossa. Välillä se kurkistelee, mutta on toistaiseksi pysynyt nuppu kiinni. Uskon asioita, kun nämä pitkät suoritukset usein ovat - uskon olevani La 27.5. elämäni tähän mennessä parhaassa suoritusiskussa Karhunkierroksella. Se on tavoite ja se riittää minulle. Kesällä koitetaan kehittyä sitten lisää, viemällä repussa kevään sadon mukaan kesän paisteeseen.
Neljä viimeistä harjoitteluviikkoa kohti NUTS KARHUNKIERROS n.83km
Eli kaksi minulle kovahkoa viikkoa ja sitten aletaan kahden viikon ajan asteittain löysätä, mutta ei kuitenkaan liikaa, jottei tuntuma katoa, joka on joskus ollut ongelma takavuosina.
-"Sekin huippu siellä lähtöpaikalla olikin ihan tavallisen ja mukavan oloinen. Jaksoi vastata kiinnostuneiden kysymyksiin ja oli kohtelias"
Päämme on melkoinen mysteeri. Mitä ajattelemme? Miksei huiput tai tähdet voisi olla käytökseltään tavallisia tai jopa tavallista kohteliampia? Miksi meidän pää antaa usein sangen ihmeellisen kuvan ympäristöstämme?
On itsestään selvää, että huipulle päästään mitä oletettavimmin juuri siksi, että ollaan tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä - ympäristöä, toisia lähimmäisiä arvostaen.
- "En kehdannut mennä sinne, kun siellä oli niitä kovia urheilijoita".
Kukaan ei ole kova tai hyvä ilman mahdollisuutta olla ihan vain yksi meistä. Kukaan ei kaipaa erilaisuutta vaan voima tulee ihan tavallisesta elämästä. Siitä, että hedelmäkorissa on täytettä ja lämpöä suihkutiloissa.
- "Hävetti mennä näillä huonoilla kengillä, kun melkein kaikilla oli jotkut hienot ja kalliit kengät.
Kenkä joka sopii jalkaan ja tuntuu jalkaterän ympärillä sopivalta on parasta mitä voi saada. Silloin ei kysytä merkkiä, hintaa tai kenkän ulkonäköä. Lopulta kaikki haluaisivat juuri sellaiset kengät.
Ihmisen pää on uskomattoman kehittämään illuusiota, jossa kaalen kantajalla itsellään on suuri vaara jäädä mitättömäksi täysin syyttä. Yksi hyvä keino on käydä arjen esteitä mielessä ja ajatella vaikkapa tämän kirjoituksen pohjalta, mikä on lopulta todellista - ja mikä kutoutunut turha luulo, jolla ei ole lopulta jalkoja eikä käsiä.
Olen nähnyt kuinka alkoholisti ei uskalla katsoa lajitoveria silmiin tai ylittää katua. Yhtä lailla usein tulee vastaan ihmisiä, jotka haluaisivat selvästi tervehtiä, mutta siitä tulee jonkinlainen nyökkäyksen, muminan ja horjahduksen välimuoto. Olen nähnyt myös toisen ääripään. Nainen nousee pöydästä isosti pieraisten ja samalla leivänmuruset toiseen käteen kouraisten. -"Joo, semmostahan se on". Yhtä laillaa varjo venyy ja ikää karttuu. Jokainen etsikööt omat polkunsa, mutta toivoisin, ettei kenenkään tarvisi kärsiä esteistä. Elämä, kun on lopulta turhan lyhyt, jotta sinulla olisi aikaa katsoa koko ajan punaista liikennevaloa.
Ultrajuoksu opettaa lukemaan ihmisiä - jos kohta tarkkailemaan etenkin omaa mielenhallintaa - ratkaisuja eri tilanteissa. Olen valmistautumassa kolmeen isoon polkujuoksukisaan. Harjoitukset ovat menneet siksi hyvin, että annan sen asian edetä hyville kiskoille asettunutta menoaan ilman isompaa huolta siitä. Samalla, kun harjoittelu sujuu kuin itsestään, olen alkanut valmistautumaan henkisesti tuleviin koitoksiin. Löysin viime vuonna hyviä tiloja kisoissa ja onnistuin yli odotusten. Lähden jatkamaan löytämääni mielentilapolkua eteenpäin. Pitkät polkujuoksukisat, ja siinä onnistumiset ratkaistaan usein viime kädessä juuri henkisellä puolella. Nyt tunnen olevani siinä vahvistunut melkoisesti. Pieni velmuilu raskailla paikoilla tuo itselle voimia ja henkistä yliotetta tilanteista.
Mieleenpainuvin oli viime syksynä Kolilla Vaarojen maratonin loppupuolella ollut loputtoman pitkä Mäkrän nousu. Kaikki tasoiseni nousivat sitä mielestäni jopa ylidramatisoiden. Olihan se raskas, mutta onko sitä pakko mennä mahdollisimman raskaannäköisesti? Hiivin hiljalleen aina seuraavan taakse ja otin kymmenkunta terävää askelparia ja kävelin sitten niin kuin ei olisi väsyttänyt yhtään, vaikka olin varmasti vähintään yhtä poikki kuin kanssakilpailijat. Pääni sisällä oli kuitenkin hauskaa - ja kun on hauskaa niin kipu että väsymys hieman pakkaavat unohtumaan. Ja loppuuhan se mäkikin joskus, jopa Mäkrän mäki.
Vajaan kuuden viikon päästä on ensimmäinen kauden kolmesta isosta kisastani. Karhunkierros 80km. Todellisuudessa se on rapiat 82km. Ehkä joku 82,5km. Kävin viime elokuussa reitin läpi. Minulla on jo varsin selvä kuva miten juoksen tuon kisan. Juoma -ja energianottoon ja repun sisältöön on jo varsin tarkka kuva. Parilla reippaalla pitää vielä tuota asiaa myös hieman hioa ja testiä. On tärkeää, että kaikki olennainen on mukana ja mm. nestettä riittävästi, muttei liikaakaan. 82km on kuitenkin selkeästi juoksukilpailu. Siellä pitää jalan liikahtaa.
Kuntokin on noussut mukavasti ja pääsen kenties taas myös velmuilemaan jossain kohtaa. Todennäköisesti juurikin viimeisillä vaaroilla. Siihen astihan kaikki on kuin aika-ajoa. Uskon myös olevani siksi kohtalaisessa vauhtivalmiudessa, että pysyn jyvällä miten paljon alussa karkaa etupuolelleni sakkia. Onhan se sitten mukava alkaa jossain vaiheessa laskemaan, että ahaa... 15..14...13...12.. jne. Kuten huomaatte - olen alkanut uskomaan uudestaan 11h alitukseen ja reiluun 2h parannukseen Nivalan entiseen ennätykseen :)
Elokuussa on sitten pikamatka. PEP2017 57km. Syksyllä sitten tarvitaan koko työkalupakki. PUF2017 tulee olemaan nautittava mielen koe. Odotan sitä todella innolla. Aika paljon on tullut jo sitäkin käytyä päässä läpi. Harjoitutan siis nykyään paljon myös henkistä puolta kisakauden kynnyksellä. Haluan pitää omat esteet tiedossa ja esillä. En halua vaiettuja esteitä. Uskon kolmeen kierrokseen syksyllä alle 36 tunnissa. Se tulisi kenties olemaan kovin saavutukseni tähän mennessä.
Työlistat ovat tehty 30.4.2017 saakka. Periaate ja rytmillisesti kaikki on nyt kolmen päivän ankaran mietinnän aikana suunniteltu. Olen saanut tukea tekemisiini monelta taholta. Kiitos kaikille avustajille mielipiteistä, pohdinnoista ja neuvoista. Mäkiharjoitteluun ja kisan alle otettavista avainharjoitteluista olen saanut/saamassa tukea paikalliselta valmennusgurulta.
Alla olevan runkon jälkeen minulla on alustavasti La 6.5.2017 Puolimaraton kisa Nivalassa. Älkää kysykö tavoitetta vielä. Olen vasta pääsemässä jaloilleni niin kuin vastasyntynyt bambi. 5 viikkoa varpaita laskiessani vei kuntoa alas. Mutta tavoite varmasti tuohon asetaan. Joko tuloksellinen tai muuten vain juoksullinen.
Huhtikuuussa juoksen kaksi 5km testijuoksua. Jälkimmäisen toivon menevän alle viime kesän ennätyksen. Tavoite voi olla kova, mutta yritetään. Ehkä ensimmäisessä testissä lähelle 20min rajaa jne.
Toukokuun puolimaratonin jälkeen palauttelen leväten ja lyhyitä 5-7km palauttavia 3-4päivää. Sitten kierrän todennäköisesti toukokuun toisen viikon lopussa kevyesti I-SR2014 -vaellusreitin. Se on vain testi iholle. Kevyesti polkua 57km. Tuosta on pari viikkoa Karhunkierros 82km kisaan.
7 päivää ennnen h-hetkeä - 82km karhunkierrosta - teen vielä viimeisen mäkivetoharjoituksen. Tehoja ja tekniikkaa valvotaan paikallisen gurun näyttäen vihreää valoa tälle harjoitukselle tähän kohtaan. Ajattelin rohkeasti itsekin noin ja sain gurulta vahvistuksen. Tuntuu hyvältä olla jyvällä :) 5 päivää ennen h-hetkeä helppoa reipasta 10km. Sitten vain annetaan olla/ ylläpitävää lyhyttä valmiuden pitoa. Sitten olen valmis.
Ennen näitä kuitenkin nämä. Kommentteja otan mielellään vastaan. Erilaiset ajatukset avartavat aina!
Lauantai-aamuna loppui yövuorot. Nukuin 4,5h yövuoron jälkeen. SievinAshtonEaton(S.A.E), eli Mökkösen Jussi tuli hakemaan minua klo.14. Rukalla olimme klo.19 jälkeen. Kaupat oli kiinni, joten vielä käynti Kuusamossa ja pieni tutustuminen Karhunkierroksen lopun sadoille metreille.
Cosmos reitin eteläpäässä.
S.A.E samoin. Salainen tieto: Jussi on niin kovassa kunnossa, että David Beckhamilla loppuisi heti työt jos "Jussi löydettäisiin".
Klo.22 aikoihin pääsimme rauhaantumaan hotellihuoneeseen. Noin vajaa tunti ilta-askareita. Sitten alkoi kuumassa hotellihuoneessa liskojen yö. Ehkä 1-1,5h/pää unta. Taksi lähti viemään kohti Hautajärveä, Karhunkierroksen pohjoisinta kolkkaa.
Matkaa tähdittävät porot.
Taksi kuski tarjoutui ottamaan meistä viimeisen kuvan. Eihän karhunkierrokselta voi selvitä?
Reitin pohjoispään portilla, Hautajärvellä
Hän kertoi myös tarinan karhunkierroksen nimen synnystä. Vaikka tarinan juoni ontui, oli se silti uskottava. Tarpeeksi mystistä.
Läksimme liikkeelle. Menin varkain vetäjän paikalle. Paineltiin noin kutosta tai vähän alle. Noin 5-7kg reppu tuli mukavan helposti selässä. Pian S.A.E:ltä tuli kuittia roisosta matkavauhdista... -"Öhöm, vielä rapiat 80km Rukalle, aika rapsakkaa menoa". Hiljensin. Silti mentiin vähän alle seiskaa. Reitti muuttui myös juurakkoiseksi. Eikö tämä ollutkaan kivituhkaa ja neulasta? Tuli myös kivikkoja. Jalka oli tuore, joten nuo ei paljoa haitanneet. Olin hurmoksessa, neitsyt matkalla karhunkierroksella!
5km kohdalla huomasin vetäväni kaiken aikaa liian lujaa. Ajattelin sen olevan epäkollektia ja siirryin sivuun ja tarjosin Jussille vetopaikan loppuajaksi. Vauhti rauhaantui ja meno oli tosi retkeilymäistä. Sykkeet tippui alle 120:n ja hartiat rentoutui. Tätä kait haettiinkin. Maisemat olivat upeat - ja oli riippusiltaa, pitkosta, juurakkoa, mäkeä ja kiveä. Ja äkkinousuja. Illuusio lievään alamäkeen rallattelusta Oulankaan asti karisi aika nopeasti. Perttukoski pauhasi alkumatkasta.
Matka taittui rallatellen. Noin 14,5km kohdalla Savilampi. Upeat näkymät.
Myös lääni vaihtui.
Noin 19,5km kohdalla tavoite kokokierroksesta murenee, kun saamme aivopierun mennä kohti Ristikallioita ja Sallantietä. Oulangankyltti jää huomaamatta, kun luulemme vasemmalle menevän haaran suuntaavan alapuolella olevalle kämpälle. Itse Karhunkierroskyltti osoittaa haarauman keskelle. Niinpä taputtelemme Sallantielle. Pahinta, ettemme hoksaa edes siellä, että olemme vetäneet pahasti vihkoon vaan taputtelemme tietä pitkin n.2km matkan kohti lähtöpistettä(!). Pysäytän vanhan pariskunnan ja he palauttavat meidät todellisuuteen. Nopeasti laskemme oikein, eli olemme juuri tehneet 20km ketunlenkin, eli noin kolmen poronkuseman verran! Hellurei!
Näitä maisemia ei olisi nähty ilman ketunlenkkiä, joten ei pelkästään huono harhailu :)
Samalla S.A.E paljastaa polviin ottavan. 29km takana. Myös S.A.E jalat alkavat jäykistyä. Ei hyviä merkkejä. Palaamme ketunlenkiltä noin 10km matkan takaisin reitille. Jussin polvet ja jalkalihakset jäykistyvät entisestään. Oma harmitukseni koko kierroksen kierron murenemisesta alkaa haihtumaan. Tänään ei olisi siis kuitenkaan päästy loppuun asti, olkoonkin että ristikallion ketunlenkki oli melkoisen tekninen.
Takaisin reitillä 3h harhan jälkeen.
Noin 40km kohdalla on selvää, että tämänkertainen tutustuminen karhunkierrokseen päätyy jo Oulangan luontokeskukseen. Lopussa on upeaa neulaspolkua. Alkumatkasta oli kivet ja puiden juuret nousseet maasta, ilmeisesti paljon kulkemisen johdosta. Pikkuteknistä, mutta hyvällä jalalla ei isompaa ongelmaa.
Pituutta retkelle tuli 48,6km ja 7h5min.Jussille ISOT kiitokset hyvästä reissuseurasta ja matkasta ylipäänsä. Ja parhaita mahdollisia huoltavia harjoituksia!
Lopuksi kävimme yhdessä lammessa pesulla ja S.A.E ajoi meidät kahdella pikku stopilla Nivalaan. Perillä olimme jo puoli kahdeksan kantturoissa.
Elämää haistellen, Onni
Ps. Tässäoma retkihölkkädatani. Tehot jäi mukavan alas. Nousumetrejä kertyi tuolla reitillä 667kappaletta. Ei hullummin. Ristikalliolla oli melkoisia tunkkausnousuja. Siinä oli muutama Syyryn seinänousu peräjälkeen.