AAMU HERÄILYÄ - OSA MONES

                          Tästä täräytetään vaikka kolome kuvaa kertomaan enempi kuin pienen pakina pahasen sanoman. Eli käytiin Janin ja Jonin kanssah tollanen kevyt retkeilyhölököttely kelkkareittejä pitkin vinnurvaan ja takas. Yhteismatkaa kertyi 18,2km ja omalle koko lenkille puolimara, eli 21,1km 120 keskisykkeellä, eli ihan teeveen kahtomis sykkeet???  Ihan heränneen näkösiä kavereita 2,5h jolokottelun jäläkeen, tä?

                            Ps. Jos en jaksa pian ennää virkata ennen T´lampia niin vinkiksi, että tojennäkösesti T´lammen tulokseni (Ja Janin + muiden tuttujen, jos niitä paikalle tuloo) on nähtävissä ensimmäisenä mun twitter-sivustossa, jonne se on kätsy nakata parissa sekendissä... Ehkä Keskiviikkona saatan spekuloida viimeisen perinteisen 10,4km maratonin viimeistelylenkin jälkeen, että miltä tulosennusteeni näyttää silloin. Viime maratoneille oon ennustanut sen perusteella maraton loppuajan noin 5min sisään.     

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.3.2013

LUV TULOSPÄIVÄ

               Ja kyseisen päivän mysteerisyys...

                  Päivän mittaan lompsahteli vielä JYTKYJÄ liikuntatunti paketteja puhelimeeni. Väki oli todella innostunut liikkumaan. Uskon, että vieläkin on kasvun varaa, varsinkin osanottajamäärissä. LUV-kampanjahan on ilmainen - siinä voi vain voittaa. Kuten tietysti nytkin nuot 8 onnekasta 50 osallistuneesta liikkujasta. Eli palkinnon sai 16% osallistuneista.

               LUV 2013 kampanjaan osallistui siis 50 innokasta liikkujaa. Viime vuonna 40. Eli kasvua oli mukavasti. Viime vuonna kerättiin kilometrejä, joita kertyi 40 henkilön voimin 2365,5km. Tänä vuonna kerättiin puolestaan tunteja ja minuutteja, joita kertyikin HUIKEAT 466 tuntia ja 15 minuuttia. Se on kyllä MELKOINEN kasa tunteja.

              Ahkerin liikkuja oli Janne "Jay Leno" Kukkola käsittämättömällä 30 tunnin annoksellaan. Mies käveli lähemmäs 200km viikon aikana. Töppöstä toisen eteen, on siinä otettu. Neljä liikkui yli 20 tuntia ja PERÄTI 23 liikkujaa ylsi +10 tunnin viikkotuntiannokseen.

            Mielestäni hyvinvointia ja virkeyttä edistämään, sekä kuntoa kehittämään terveysliikunnallisessa mielessä, riittää 3h/viikkoon aluksi jo vallan mainiosti. Kehoittaisin liikuntaa aloittelevien liikkumaan mahdollisimman säännöllisesti, lisäten viikkomäärää pienin annoksin. Esim. 6x30min/viikko kuulostaisi jo upealta alulta? Ja siinä tulisi se 3h/viikkoon. 6x30min on parempi kuin 3x60min. Säännöllisyys/Jatkuvuus on kaiken a ja o.

           ... Eilen nuita LUV-tietoja päivitellessäni, minulle tuli illasta pieni katkein tietojen vastaanottokomitean ylläpitoon. Sain tuossa heti vuojen vaihettuani OUVVON kirijeen. Siinä minut kuhuttiin Uikkoon, ja siellä jossain sijaitsevaan kokkoushuoneeseen. No, mentäväkkään se oli, ku kuhtu käy!? Satuin justiinsa sujuttelemaan Uikon sisälle, kun sinne oli menossa urheilijan näkösiä immeisiä.

             Päästessäni sissään tuonne kokkoushuoneeseen, olin kyllä ihmeissääni, hämilläni ja innoissani. NÄIN PALJON HUIPPU-URHEILIJOITA näin yhellä silmäyksellä. Olipa upia päästä seuraamaan heitä näin läheltä... Mietin vain siinä, jotta miksihän ne minut tänne käski. Toisaalta, mitäpä tuota liikaa miettimään - ei muuta kuin nautitaan tilanteesta. Ja kohta alkoi VALTAISA kirjekuorien jako. Oli MAAILMANMESTARIA, SUOMEN MESTARIMITALISTEJA siinä ihan silimien alla. Sain kunnian muutes istua vieläpä maailmanmestarin vieressä.

            Tässä MAAILMANMESTARI (keskellä, vasemmalla junioreiden estetykki - uusi jukkakeskisalo ja oikialla moninkertainen Sm-menestyjä ja tuore maakuntaviestisankari)

              Tässä taasen veteraani ja liikkuja palkittuja. Hirvenjuoksua, suunnistusta ja liikuntasuorituksia. Huikeita merittejä joka äijällä ja plikalla.

            Lopuksi sitten illan tirehtööri....

 
            ...piti erikoisen pitkän alustuspuheen. Sitte sillä varmaan puheen lopussa meni puurot ja vellit sekasi, kun minun nimen mölläytti ja vinkkasipa vielä palakintua noutamaan. Antoi siinä ilimeisesti erreyksessä mulle VALTAVAN pokaalin ja kirjekuorenkin...

             ....Olipas erikoinen, ikimuistettava hetki. Kiitos saamastani kunniasta kuuluu kaikille tempauksiini osallistuneille immeisille. Jostain sellaisesta käsittääkseni minua haluttiin palakita. Lopuksi syötiin ämpärikaupalla kakkua ja saavikaupalla kahavia.

               Eipä muuta kuin palaillaanpa taasen asiaan! Ja teretulemasta vaikkapa nuille aamulenkeille mukaan. Perjantaina klo.5.15  tai Sunnuntaina klo.7. Eli aamu-unisimmatkin ehtiipi ny mukkaan rennolle 5,5km lenkuralle.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.1.2013

VAASAN KUVIA TUSKAN HETKILTÄ

                          Traumoja pitää katsoa suoraan silmiin? Seuraavassa kuvia 3-4kiekalta ja maalista. Eli aika rankkaa tavaraa. Tekee vieläkin kipeää katsoa näitä... Kaverini, joka oli huoltajana, innostui kuvaamaan vasta sitten, kun oli meininki TARPEEKSI raastavaa. 

                Kuvia klikkaamalla suapi ne isommiksi.


n.28km... Vielä pysyin välin 25-31km juoksemani jäniksen perässä....

32km kohdalta....

40km kyltin jälkeen otetut kuvat

41km kohdalta....

Maalista...

2min juoksun jälkeen...

              Ei tarvi olla edes kovin tarkkanäköinen, kun huomaa minun odottavani. Oisko tuo röllykkä jo 14 viikolla? Pois tuollaset kantamukset, p_*ke*_

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.9.2012

RETKIJUOKSU JA LIHR-KERHON KOKOUS

                          Tuplavapaa oli tuossa eilettäin ainoa järkevältä tuntunu (suffelimies) vaihtoehto. Aamusella tuntu kuitenkin jalat paljon paremmilta kuin eilen tai toissapäivänä. Niinpä päätin +9h kestäneen nukkumasan matkan jäläkeen alakaa suunnitteleen vielä neljättä peräkkäistä jolokottelupäivää. Tässä nimittäin tänä iltana alakaa kolomen yöhugin setti. Jos nyt sitten päivän tai jopa sen tuplavapaan pitäis sitten.

                         Penkkipunnerrustakaan ei oo tullu tehtyä taas liian moneen päivään. Pitäs varmaan ottaa jollekki lyhyelle lenkille käsipainot joskus mukaan, kun ei oikein osaa näin lämpimillä keleillä saleille mennä. No, siinä sitten sain päähäni, että retkeilen juomarepun kanssa Lenolle lykkimään penkkiä. Ensin sellainen pitkä lenkura alle ja penkit päälle. Pitkään nukuttu yö laittoi jo vähän tiukun puolelta liikettä niveliin kotiaskareissa, jotta ennättää rauhassa jolokotella ja häröillä treenit. Kaupassa tuli käytyä Chaplin kävelyä, eikä siinä kauaa nokka tuhissu, kun ruuat kehittelin pöytään. Ja tietystihän sen ruuan pitää jonnin aikaa sulaakkin? No, tällä kertaa vajo tunnin, joka nyt näky riittävän ihan hyvin.

                  Latailin juomareppuun mm. vettä n.2,3 litraa, eli ihan piripintaan. Oli nimittäin aikas kuuma keli täällä Nivalassa = +24 ja aurinko pörhisteli täyveltä terältä. Aurinkovoijettakin täytyi laittaa, sillä olihan tämä retkijuoksu = pitkä lenkki, reppujuoksu, auringonotto löhöily jalakojen päällä, painonhallinta lenkki ja pään tuuletus reissu... Painosta puheen ollen. Se onkin nyt 1-2kg enempi kuin tiukimpana aikana, joten tässä täytys suffeli-miehen vähän terästäytyä... Reppu painoikin n.3,5kg. Puhelinkin tuli mukaan, sillä ajatelin sillä napsia kuvia. En tiiä, sen verran tuli kuvia napsittua, että kumpihan siinä lie ollu pääasia - juoksu vai kuvien otto. No, retkellä oltiin. Tässäpä pienesti tekstiä kuvien kera:

                n.1,9km kohilla jo oli räps-tilanne. Takiaiset(?) ovat kesänsä viettäneet?

                  
                Alussahan noi sykkeetkin pysy usiamman kilsan tuolla 130-135 tietämissä, mutta eritoten mulle tuo lämmin ilma ei vaan sovi ja kohtapa ne huitelikin jo aivan liian korkialla, vaikka paljon kuvailikin. Olihan tämä vähän samalla siedätyshoitoakin aurinkoon tottumattomuudelle. n.3,9km kohilla tuli kuvattua tuota Kiekon perän komiaa suoraa.

                Noin 9km kohilla oli tämän kertaisella reitillä kohta, joka on todella aistikas. Alla peräti kolme kuvaa tuosta kohdasta. Kaikki kuvat eivät valitettavasti onnistuneet, mutta aika monta onnistuikin. Tässä siis kolme kuvaa hienosta paikasta.

                En tiiä oliko tällä mun tämän päivän retkilenkillä mitään aikeita varsinaisesti herännäisyyden paloa etsiä, mutta pitihän tuo N.K. Malmbergin kivestä tirpasta kuva... Ihan komia muistokivi, jolle taisin oikein pysähtyä vasta eka kerran elläissään... jollen nyt sitten tainu kossina jonkusen kerran ihmetellä kiviä rätkän pesien alla.

                 
                  Jossain 13km tietämissä olin tuolla Savulan tiellä hipsimässä. Tuli sieltäkin räpsästyä yksi kuva Savulan pelloista. Ihan mukavannäköstä seutua sekin.

                 14,5km tietämissä ohitin Nivalan Golf-kentän. Tämän päivän reittini oli siitä mukava, että se sisälsi asfalttia vain todella vähän. Ehkä yhteensä vain 4-5km koko matkasta. Kovasti Mikko Ilosen näkönen mailataituri talsi viheriötä kohden. Jäläkimmäisessä kuvassa muuten vaan näkövinkkeliä Nivalan Golf-pyhätöstä. Komia on kenttä, ei voi muuta virkata.

 
                   Tuolla Ahteella oli yksi erityisen hieno paikka. Viljavia, kumpuilevia peltoja ylimmäisessä kuvassa ja toisessa kuvassa aistikas, lähes romanttinen silta. Legendaarista.

                    En ihan tarkkaan muista, paljonko tuossa yllä oli matkaa takana. Malisjoen ylityksen kohilla oli matkaa takana ehkä n.20km. Oli muuten vesi laskeutunu aika nopiasti joesta!!! Ihan piti siitäkin kuva ottaa, kun ei juostakkaan tahtonu jaksaa näin kuumalla. <-Suffelimies rupukunnnossa, aina vaan. Tulleekohan tästä mittään? Yhtä kaikki, malisjoki alla, pilvien HEIJASTUESSA AISTIKKAASTI veteen.

           

                Nivalan symboleihin kuuluu käsittääkseni nuo kantturat, eli lehemät vai mitä ne on. Anteeksi edellinen sanailu, mutta eipä tähän jaksa kovin kuivasti juttua naputtaa. :) Tuossa alla joka tappauksessa kommeita lehemiä!!! Oisinko ollu tuossa n.21,5km kohilla. Puolimaran väliaika piti huviksi kahtua (2.00.40).

                  Oli tuon polovisairaan Jay "taistelija" Lenon kanssa puhetta, että hää tulis vastaan jossain kohtaa. Piti 22,5km hölökötellä ennen ku pariskunta tuli sieltä fillari vastaan, eli: Jay Leno, mukanaan Bella donna kilpikonna. 

                    Bella oli meistä kova kuntoisin. Otti välillä haastetta ojan puoleltakin, tosin varmaankin vilivootus mielessä. Kyllä se on vaan ihtensä pareen katella parhaimpia kohtia tiestäkin ja pientareilta ojien sijaan, on sitä aina vaan niin kehenossa kunnossa, ettei huonommasta väliä. Mutta Bella donna kilpikonna jakso veivata ojienkin kautta.

                   Oon aina välistä miettinnä, että menis nuo lenkitkin äkempää ku ois vähä paremmassa kunnossa ja nopiampi... Kun lotosta voittais niin sitä ja tätäkö? No, ei vainen, kivahan se on pitkän kaavan kautta näitä purkitella. Ja olihan tämän päivän kiekurakin, vaikka erittäin kevyt se tunteeltaan olikin, niin parasta mitä OMILLA pitkillä oon esittäny - siis suhteellisesti. Aina täytyy huomioida kokonaisuus. Tänään oli neljäs lenkkipäivä putkeen, Kempeleen puolikkaasta viis päivää aikaa, +24 mittarissa = astmaatikon painajainen = 22km kohilla meinas mennä aika pahasti tukkoon henki. 

                  Niin, otinpa varsten kuvan tuosta lahjomattomasta kellosta. 

                  Kyllähän siitä näkee, että aikamoinen etana on taas raapaissu pitkää lenkuraa. 28km sain kulumaan 2h 41min, (<-Paina oikialta yläkulmasta View in Metric, jos näkyy maileina nuo tievot) temppu sekin. Keskari 5:46, no joo, ihan hyvä MULLE, kun tuli n.20 kuvaakin otettua yms. kaikkea rasitetta. Jepulis jee, juotiin siinä mun käytyä suihkussa ensteks, niin kahaveet, jonka perään käytiin rykimässä penkkiä Lenon punttisalilla. Eli sellaista LIHR-kerhon kokkousta samalla.

                   Eli näinpä tästä jatketaan pohjalta ponnisteluja kohti aina vähän parempaa kuntoa. Askel, askeleelta, tulen...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.8.2012.

TERAPEUTTINEN LÖKÖLOMA

             Tämä oli piirretty kalenteriin jo kylminä talvipäivinä – perheen yhteinen mökkiloma. Ajoituskin oli mietitty tarkkaan. Mökkiloma tulla tupsahti käsille vain viisi päivää 24h kisan jälkeen. Ehdin parahiksi kuntoon piinaavista pääoireistani, joka nostatti fiilinkiä. Mikään ei enää puristanna kupolia. Ostin kuitenkin varulta mökille lähtö aamuna paikallisesta apoteekista laadukkaan Omronin verenpainemittarin. Sehän täytyi heti testata. Ja mikä ilonhetki siitä tulikaan!!! 135/71!!! Minulla, kun on pahus ollut hieman toi alapaine vuosia siinä huulilla, elikkäs aivan siellä rajoilla. Joku kerta se on huidellu yli 90, ollen parhaimmillaankin 85 tietämissä. Ja nyt 71. Ja tuo trendi vaikuttaa olevan ihan nykytasoa useammankin päivän ja mittauskerran otatuksen perusteella. Alapaine on nyt asustellut tuossa 68-75 välimaastossa. Mutta eipä jäädä sutimaan enempiä samaan soppaan.

               Kääntäminen kaupunkimiljöön hektisestä elämästä keskelle ei mitään, ei ole aina niin helppoa. Ei aivan nytkään. Jotenkin tuntui, ettei aluksi osaa olla mitenkään päin. Vieläkö on tällainen härrä-pirra-luonne niin entistä haastavampi rasti laskeutua Kinnulan ja Kivijärven puolivälin, hiirenhiljaiseen järven poukamaan perheineen kuuntelemaan hiljaisuutta. Lintuja ja elukoitakin tuntuu olevan täällä aavemaisen kauniissa paikassa ouvon vähäsen. Ei tarttis kovinkaan kaksista mielikuvitusta, kun tämän voisi kääntää päässään jopa kammottavan rauhalliseksi aivojen tuuletuskeskukseksi.

               Eipä siinä silti kauaa menny, kun tähän lököilyyn jo tottui. Koht´sillaan takamus melekeen vihersi paikallaan olosta, eikä uusista kiireettömistä kavereistakaan ollunna pulaa

            Kaksi kiireetöntä (kuvia klikkaamalla saapi ne isommaksi)

              Aivan niin kuin ois aina vaan heittännä lonkkaa ja puuhastellu näitä ei-niin-usein-toteutuvia mukavia harrasteita. Harvoin sitä ehtii onkimaan, soutelemaan, järvipolskimaan tai vaikkapa vain nuotiolla turjusteleen sydeemejä. Pikkasen siinä pääsi muistelemaan vähäisiä erätaitoja, joiden lopputulema oli tämä...

 Tulihan tuossa käytyä matojen etsintä retkikin, ihan hyvin tuloksin. Ensin meinasin laittaa matokuppiin hieman liian isoja onkimatoja.

                Liekö kala tarttuna tollaseen syöttiin vai syötti kalaan?

               Erittäin antoisia ja mieltä lämmittäviä puuhia. Yksi tähtihetkistä oli nähdä oman tyttären nykäsevän ahdin valtakunnasta ihan ilman apuja elämänsä eka kalan. Ja ihan ahvenen vieläpä! Pian samassa imussa poika nykäisi ison lahnan ihan säikähtäen ahdin mojovaa antia. Melkoisia onkivetoja laiturin nokasta. 

                       Tytön elämänsä eka kala, ahven!!!

               Tulihan siinä yks päivä käytyä Pihtiputaalla putaanportin antimista nauttien. Käytiin mm. keihäsmuseossa. Tässä kuva Uwe Hohnin ME-keihäästä (104,80)… 

                 Tuo hopeisen värinen keihsä kolmas oikealta

Kaikkihan muistanevat TUON kaameanheiton, jonka seurauksena keihäsmallia muutettiin nopiammin maahan tippuvaksi. Nykyisen mallin ME on tietysti Jan Zeleznyn nimissä...

               Tämän loman päätin jo kauan sitten ottaa ihan rennosti, keskittyen vain lököilyyn perheen parissa. Ehkä olisin ollut vieläkin kirjaimellisempi, jollei nuo jalat olisi päässeet niin vähällä 24h skabassa. Hieman nuo priima verenpaineetkin morsettivat, jotta ois valamista poikaa treenaileenkin, jos maistuu. Mutta eipä sitä näin lökölomalla paljo vihti/kehtaa treenejä veivailla. Aivan pientä jäsenten oiontaa harvakseltaan.

               Perjantaina pihalla käyskennellessäni sätkyttelin 80 loikkaa huvikseni. Lauantaina muun väen vedellessä päiväunosia kävin vähän haukkaan happea ja ihaileen mäkisiä maisemia. Sellaista juoksun tapaista jolokottelua taisi tuossa tulla sen 12,4km verran. Eli just sopivasti sai veren kiertämään ja ajatuksen kulkemaan. Lauantai-ilta menikin sitten saunoessa ja monenlaisessa fiilistelyssä. Monenlaisia antimia ja juomia suuntasi ääntä kohden. Sunnuntain liikunnalliset osuudet oli perheen yhteinen löydä-matoja-retki, sekä tietty reippaan kilsan souturetki Markojärven laitamia kierrellen.

               Maanantai oli taasen samaa peruskomiaa päivää, eli n.+20 ja puolipilivistä. Nappasin siinä saunan päälle muun perheen sutiessa jos jonnilaista aamutointa. Käpäsin reippaan viijen kilsan verkan ja notkistelin 150 vuoroloikkaa ”mökkimäkeen”.

               Tuo mäki oli aina jokaisen lenkin aluksi käteltävä, ja samanmoisia oli tämän tästä noilla hiekkateillä. TÄSSÄ video-otatus tuosta reippaan 5,25km haastavasta lenkurasta.

               Kävin tuon reippaan vitosen vielä heti loikkien jälkeen jamittamassa, tällä kertaa aika lailla urku auki. Kyllä siinä sai tuolla ylös-alas-hiekkatiellä aika makiasti jalat hapolle. Keskarivauhtikaan ei tippunna kuin jotain 4:50 tietämille, vaikka kuin suti menemään täpöllä. Tai ihmekkös tuo, tällaisesta etanasta kun kyse on.

               Keskiviikko-aamuna muu väki oli vielä aamu kympin maissa joko untenmailla tai disneyn ihmeellisessä maailmassa, joten sauna taasen lämpenemään ja mäkisiä maisemia ihaileen. Tuolla kerralla sutkin puolet hiekka ja puolet asfalttiteitä sen 20,3km. Mukana oli puoli litraa vettä, joka oli liian vähän mulle +20 keliin. Minua ei ole selvästikään tehty lämpimien ilmojen juoksijaksi. Nuot on kuiten-niin hyviä harjoituksia (hetkinen, harjoittelinko mökillä?), totuttelua ”lämpimällä” juoksuun. Jepulis-jee, kyllä tuon lenkuran perään vesi, järvessä polskiminen + saunominen maistui – ja sit huomenen toivottelut perheelle :)

               Määrä oli luovuttaa mökki pe:na klo.12. Aloittelimme torstaina siinä vähän keräilleen iltamassa tavaroita ja siivouksia laitettiin aluille. Pian oli jo into toimissa sitä luokkaa, että tempastiin mökki saman tien luovari kuntoon ja heitettiin pikku kiekuran kautta Nivalaan yötä vasten. Eli poika vietiin äidin luo Perhon mökille jatkamaan mökkeilyä, meidän suunnistaessa kotia kohti. Oli se vaan jo vähä koti-ikäväkin ;)

               On se vaan eri kivaa tällainen huoleton elo. Voi että nautin tästä. Kyllä tämän jäläkeen taas jaksaa veivata treeniä ja jatkaa loppu lomaa leppoisin mielin. Täytyy myös olla iloinen, ettei 24h skabasta jäänynnä mittään vammoja. Ois nimittäin tarkoitus vielä joitain kisoja rykiä tässä loppukesästä ja syksystä. Oon jopa tiiraillut ihan ratakisoja, aina 800m:stä ylöspäin. Harmi, ettei ainakaan tästä läheltä löytynnä yhtään 3000m esteiden kisaa. Pääsisköhän sitä alle 14min? Loppulomasta ois tarkoitus myös joku vähän pidempi retkijuoksu tai vastaava elämänkokemus naatiskella. Puntteja ja loikkia/hyppyjä on myös suunnitteella nytkytellä. Täytyis nimittäin saada noihin kinttuihin vähän ruutia. Ovat niin voimattomat kapulat, kun ei oo tullu niille tarjottua voimaa kehittäviä harjoitteita paljoakaan.

               Tulevat ajat, jos menneet ja meneilläänkin olevat, näyttävät herkullisilta ja sopivan haasteellisilta, joten kelpaa tässä ellää ja nauttia täysin rinnoin tästä elosta.

               Kesälomaterveisin Suomen yksi huonoimmista ultrajuoksijoista!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja maailmalla, 20.7.2012

KUVIA KIPINÄ MARATON + ONNIN KIERROS

                             Tässäpä sitten kuva satoa. Alotetaanpa kovat edellä, elikkäs Sauli Päivärinta, elikkäs tuttavallisemmin "Sale" siinä lähti vetään 40min lenkkinä varttimaran. Paukutti sen pikkasen alle, keskari 3:47/km. Ei paha? Tässä mestari, tuossa keltaisessa paijassa. Vinkki: kun klikkaat kuvaa, saat ne isommiksi

               Seuraavassa kuvassa haluan nähdä jotain edistymistä tasamaalla tapahtuvan askeleeni osalta siinä, että ryhti on suhteellisen hyvä ja askel tasajalka/päkiävoittoinen.

             Tässä LIHR kerhon Janne, alias "Jay Leno", Kukkola ja itäsuomen Petteri Vartiainen.

             
                    Moni kehua paukautti huoltoa, eikä syyttä suotta. Tässäpä tätä aitoutta ja iloisuutta siltä postilta:

       
                      Uskoisin kuvan anttirokilta löytyvän huumoria tähän -> Ei kait kukaan voi erehtyä, että on lauantain ehtoo, eihän?  Let´s rock´n roll ja kurlaten!!!

                     Joulu on taas, joulu on taas - joko se on?

                        Tuossa aikaisemmassa blogissa tuli mainittua kuinkas oli hankalta tulla yrjökupin viereltä baanalle. Tässä visuaalista tunnelmaa ja otatusta siitä. Naama aika peruslukemilla + pirullinen(?) hymy, heh...

                      
Taistelija, tsemppari - ja kaikkea siltä väliltä, "Pele"

                   Kuten sanottua, aina joku on sittenkin sisukkain. Tätä selvästi nuoremmaksi luultua tyttöä, naista, kävi ihaileminen. Lakki nousee päästä!

                         Porukka ei sentäs ollut niin nopeeta, että olisi ollut jatkuvasti vain syömässä. Tässä pöydät notkuu, odottaa, tuliaansa. Who next? Vain luoja tietää, jos sekään.

                Laskuoppini, sen huononkin, mukaan tämä herra näki huoltopöydät sittenkin useimmin, Stefan Smeds - koko kisan ykkönen. Hyvä SM!!!!

                             Vielä pakko palata tähän neitoon... vaikka jossain vaiheessa ehkä muistakin(?) tuntui (noin hieman leikkisästi), että hän vetelee pelkällä musiikilla näitä hommia, eikä muista edes laittaa suuhun mittään... No, tämä kuva paljastaa hänen sittenkin nauttineen edes kerran jotain. Uskomaton nainen, piste.

                               En ollut paikalla, mutta otaksun kisan voittajan sanovan tässä näin: Kädessäni on... mitä teillä lukee listassa?! ... ööö, otan... joo, päädyn siihen - alkoholiton maito. T: Stefan Smeds Ps.Aika monta tuntia takana.

                           Heh... Onneksi on näitä "selviä" tapauksia niin uskaltaapi paremmin kirjoottaa mitä tulee mieleen. Lenohan se siinä, ja sanoopi selkeesti: "taksi tilattu, otan vielä yhden - kierroksen". ;) Jottei mene liian vakavaksi ja suunnatuksi niin voipihan olla, että Leno kuunteleepi tässä jostain aparaatista jotain tällaista?

                                Faktojen ääreen. Tässä on seuramme ykkös ultrajuoksija!!!! Hyvät naiset ja herrat, Hilkka Kopola, 152,001km!!! Hattua päästä!

                     Ja tässä hänen miehensä, Arto.K, joka näyttää selvästi hyväksyvään sävyyn peukkuja edelliselle kommentille...

                            Savon lahja suomalaiselle ultrajuoksulle, Ari Timonen. Ensimmäisessä kuvassa ns. sorvin ääressä, toisessa miettimässä touhun syvimpiä syövereitä - ja niitä on, ihan miettiä asti. 

                         Joku on isä. Se voisi olla Kalevi Saukkonen tai se voisi olla Pekka Rutanen... Otetaan kuitenkin Pasi Koskinen, ihan piruuttaan, heh...

                          Paras pari "kisan" voittaja (Sori Kopolat) oli kieltämättä tämä yhdessä hymyillyt pari. Täytyy jatkossa harkita tällainen kategoriakin palkittavaksi. ;)

                           Sisäpiirit tietävät - ihmetäti. Taas hän teki sen, ihmeen. Onnittelut Kristiina, alias V.Kurppa!!!

Loput kuvat jääkööt toistaiseksi julkaisematta ;)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä, 10.7.2012.