Ihmeen hyvin olen saanut ajatukseni pois juoksusta nyt tällaisella, "vain" siirtymäkaudella. Olen elänyt aika normaalisti. Tehnyt asioita, joita ei ole ehtinyt niin paljon tehdä juoksuharjoittelun ollessa kiivaimmillaan. Sillä tavalla olen ollut juoksussa kiinni, että olen vähän venytellyt päivittäin ja tehnyt joitain huoltoja tuolle akillekselle. Mukavasti on palautuminen sujunut.
Nyt on kulunut 10 päivää 100h juoksusta. Vielä en ole juossut. Juoksun aika lähenee tietysti kaiken aikaa, mutta sillä ei ole kiire. Kahdesti olen käynyt 122min sauvakävelylenkin tuolla Pyssymäen maastossa. Jopa lihakset tuli eka kerrasta vähän terveellä tavalla kipeiksi. Ihminen on luotu liikkumaan. Jossain kohtaa passiivinen lepo on hyvä, mutta hyvin äkkiä se alkaa supistamaan lihaksia, sekä jäykistämään niveliä yms. negatiivista. Pääasia onkin välttää siirtymäkaudella kehon kovaa rasitusta millään tavalla, mutta ei lopettaa liikkumista.
En ole edelleenkään miettinyt kovin tarkasti tulevan harjoittelukauden ohjelmaa. Joitain suuntaviivoja tietysti on mielessä ja jokunen spesifi juttukin. Pääpointtina on suhteuttaa harjoittelu muun elämän kanssa toimivaksi. Meillä tekee molemmat vanhemmat 3-vuorotyötä ja lapset käy koulua. Minun viikko voi olla toimivampi joskus 6päiväisenä, toisinaan 8-9päiväisenä. Lasse Virén harjoitteli aikoinaan ilman viikkorytmiä - mallilla kaksi kovaa + yksi kevyt. Variaatioille pitää olla avoin ja itselle rehellinen.
Uskon aloittavani varsinaisen harjoittelun jossain loka-marraskuussa. Sitten kun siltä tuntuu. Luotan siihen, miltä sisälläni tuntuu, sillä se on johtanut jo nähtyyn, hyvää kehitykseen. Tulen harjoittelemaan noin 2-3viikkoa sillä tavalla, että se sisältää vähintään kahta näistä kolmesta: määrä, kova, normaali ja sitten noin 6-8pv kevyttä. Kutakuinkin noin. Ja vieläpä sillä tavalla, että koitan osuttaa kevyen jakson yövuoroviikolle.
Minulta on kyselty myös jonkin verran tulevista harjoittelumääristä. Olen nostanut harjoittelumääriä kaiken aikaa ja viime vuosina aika tasaisesti. v.2012 n.4000km, v.2013 n.4500km, nyt tulee jotain 5200-5500km. 100h suoritus viestii minulle tason noususta. Eli tietysti valmiudet harjoitella taas jopa enemmän ja kovempaa ovat kasvaneet, kuten tässä vaiheessa (vasta kuusi vuotta juoksua/n.18000km) kuuluukin. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei ole temppukaan harjoitella saatanallisesti vaan pysyä myös ehjänä, joten järki on pidettävä. Eli vastaus paljonko reenaan? = riittävästi ulkoilua, mutta ei liikaa.
Varmasti teen jonkin verran ryppäitä. Mieli halajaa tuonne itsekin tekemässä olleelle vaellusreitille, I-SR2014 -reitille. Jossain vaiheessa pusken isohkon repun täyteen evästä ja menen vain kiertämään tuota reittiä, ehkä kaksi kierrosta (n.113km), vajaa kaksi vuorokautta. Teen välillä nuotion. Olen rauhassa. Siellä minä viihdyn... Toisena, kovin erilaisena valmiina rypässuunnitelmana on 28-29.3.2015 oleva viikonloppu. Se tulee menemään näin. La 28.3: klo.6 kevyt 10km. päivällä Toholammin talvimaraton kiihtyvänä lenkkinä, jossa jälkimmäinen puolisko on nopeampi. Illalla kevyt 10km. Su 29.3: 3h lähdöillä (eli 3h välein lähtö esim. klo.9,12 ja 15) 16km Alilankujan lenkki kevyesti. Ryppään koko noin 62km+48km=110km/30h.
Olen tarvittaessa muutoinkin avoin ja rohkea muutoksille harjoittelussani, jos vaistot alkavat haluta muutoksia. Puskea ei kannata. Sen kerkiää tehdä sitten 6-12.5.2015, ja senkin jakson viimeisen vuorokauden aikana. Olen nimittäin ilmoittautunut ja maksanut osanoton Unkarin 6vrk juoksu epävirallisiin MM-kisoihin. Ilmeisesti pian nimeni ilmestyy TÄLLE listalle.
Mukavaa syksyä kaikille! Harjoitelkaa te, minä vielä höntsään suffelimallilla. :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.9.2014
Hienoa, kun lähtee niin paljon suomalaisia kuutta päivää vääntämään. Se on varmasti monella tavalla tärkeää. Muodostuu varmasti hieno henkinen ankkuri tekemiselle, kun saa olla moisen porukan kanssa. Toivottavasti rakentuu tässä talven kuluessa tunne siitä, että pääsee "katettuun pöytään" tekemään olennaista: olethan ollut monesti kattamassa pöytää muille, minullekin. Oli nimittäin Nivala elävästi mielessä, kun ilakoin Stefanin hienoa juoksua Kreikanmaalla. Siinä on juoksutarina jatkunut upeasti eteenpäin. Nyt vaan tolkun kanssa, ni siekii otat kohta omas. Sitä toivoo Petteri v.
VastaaPoista