LUV... JÄNNETULEHDUS... HARJOITUSOHJELMA

                      LUV-TULOKSET ja ARVONTAVOITTAJAT löytyvät TÄÄLTÄ <-klikkaa tuosta. Toivon voittajien ottavan yhteyttä ja kertovan, vaikka e-mail milloin voisivat hakea palkinnon, jos eivät minua muutoin näe. KIITOS vielä kerran kaikille osallistuneille!

                      Nyt saa olla lyhyestä virsi kaunis, sillä yksi raaja on hankalassa tulehdustilassa. Yllättävintä(?) lienee se, että 7päivän ja 143 juostun kilometrimäärän jälkeen tulehtuu oikean käden kämmenselästä jännetuppi.Se ennätti olla viikon kipeä ennen kuin alkoi vallan narisemaan. Nyt kädessä on ns.koskisenlasta n.20h/vrk. Lenkeillä ja joissakin muissa yhteyksissä annan käden välillä tuulettua. Kyllä lievästi sanottuna gyrsii tämä lasta kädessä!

                     Tulevien viikkojen harjoitusohjelma on valmistunut. Ehkä(?) jotkut ovat kiinnostuneita sen sisällöstä, joten laitetaan sekin nyt tähän.

                 HARJOITUSOHJELMA                12.1.2015-22.2.2015

VIIKKO 3                    12.1-18.1.2015           =n.50km

Ma             8,5km (päivä)

Ti               lepo

Ke             16km (aamu)

To              8,5km (ilta)

Pe              7km (ilta)

La              lepo

Su             10km (ilta)

VIIKKO 4                    19.1-25.1.2015           =n.165km

Ma             22km (klo.9) 11km alle 130 sykkeet + 11km alle 140 sykkeet

                 5km (ilta)

Ti               lepo

Ke             7km (aamupäivä) verryttely

                 7km (iltapäivä) reipasta, ei saa puristaa, rennnosti!

                 7km (ilta) verryttely

To              lepo

Pe-La         Pe klo.9.00 Perhereitti Pyssymäen laavulta x10 = n.112-115km/n.24h.

Su             5km (aamupäivä)

VIIKKO 5                    26.1-1.2.2015             =n.55km

Ma             lepo

Ti               lepo

Ke             16km (ilta)

To              8,5km (aamupäivä)

                 8,5km (iltapäivä)

Pe              10km (aamupäivä)

La              12km (varh.aamu)

Su             lepo

VIIKKO 6                    2.2-8.2.2015               =n.109km

Ma             25km (I-SR2014 perhereitti keskustasta)

Ti               7km (klo.5.30), ap.22km

Ke             ap.22km

To              ap.16km

Pe              7km

La              lepo

Su             10km 3km(Vr)+5km(Vk)+2km(Vr)

VIIKKO 7                    9.2-15.2.2015             =n.143km

Ma             8,5km + 21,5km I-SR2014 perhereitti x2

Ti               43km I-SR2014 perhereitti x4 + ilta: 5,3km

Ke             8,5km

To              lepo

Pe              ilta: 16km

La              25km (I-SR2014 perhereitti keskustasta) + ilta:7km

Su             ap.8,5km

VIIKKO 8                    16.2-22.2.2015           =n.62km

Ma             lepo

Ti               8,5km

Ke             16km = 3km(Vr)+10km(Vk)+3km(Vr) Alilankuja

To              7km

Pe              ap.22km

La              8,5km (Pk2)

Su             lepo

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.1.2015.                     

IISALMESTA NIVALAAN 128,8km

                    Tämä oli yksi vuoden kolmesta haaveesta juoksuharrastuksen puolelta tälle vuotta. Päällimäinen tavoite oli saada elämys, juosta hieman kauempaa kotikaupungin merkkipatsaalle. Niin ikään ajatus oli juosta tämä Iisalmi - Nivala (128,8km) juoksu mahdollisimman aikaisin keväällä. Tietysti siksi, että tästä kirjoitushetkestä on enää vaivaiset 81 päivää 6vrk juoksun starttiin. Siksipä startti-aamuksi valikoituikin stabiili maaliskuun sunnuntai - sunnuntai, jolloin liikenne on hiljaisimmillaan. Ultrajuoksija on usein jossain vaiheessa pitkää juoksua väsynyt. Väsynyt taivaltaja tienpäällä ei ole riskitön.

                    Tämän vuoden alusta alkaen laskettuna olen harjoitellut paljon (1422km) oman mittapuuni mukaan. Vuotta on edennyt vajaa 3kk. On selvää, että kroppa on harjoitusrasitustilassa. Tämä oli suunniteltua. Siksi tavoitteeni selvittää juoksu Iisalmesta Nivalaan alle 16h oli vähintäänkin motivoivan haastavan tuntuinen. Selkokielelle käännettynä 8km tunnissa 16h ajan.

                    Tekemisen toleranssi kapenee, kun tullaan suoritukseen rasitustilassa, tavoitteen ollessa sen mukaisen maltillinen. Voi kuulostaa hassultakin, mutta silloin hyvän valmiuden omaava ultrajuoksija pystyy vetämään tuon kaltaisen ajan rutiinilla suhteellisen varmasti tavoitteen tuntumaan. Selventääkseni -> Toleranssi puolestaan kasvaa, kun herkistellään henkilökohtaiseen suorituskyvyn huippuun ja nostetaan tavoite omaan maksimiin. Hevoskielellä sanottuna lähdin hakemaan vain rahasijoja, en loimea selälleni. Tosin tähänkin urakkaan upposi rahaa ihan mukavasti. Elämyksiä ei tosin voi mitata rahassa.

                    Ihminen on psykopsyykkinen kokonaisuus. Olin sisäistänyt toleranssin kapeuden. Sen seurauksena virheenä suoritukseen tuleminen vasemmalla kädellä. Hieman kuin Suomi - Norja -ottelu jääkiekossa. Hirveästi ei olisi vielä varaa antaa "tasoitusta". Lähtö oli sunnuntaina klo.3.30. Nivalasta lähdimme autolla klo.1.30. Tuo ei ollut paras mahdollinen aika lopulta, sillä sain pe-la yön lisäksi nukuttua vain 1h lauantai-iltana. Latausta oli siis kuitenkin - kuinkas muuten. Unta on vaikeampi saada, jos pää tietää lähdön olevan esim. neljän tunnin päästä. Tästä hyvä oppi tuleviin vastaaviin omatoimijuoksuihin.

                   Jottei tule väärää kuvaa niin oli minulla sentään neste -ja energiasuunnitelma. Oli muutenkin ajatusta mukana. Lisäksi sain mukaan erittäin intensiivisesti ja tilannetajuisesti toimineen huoltajan, rakkaan velipojan, joka oli oman koulunsa käynyt jo viime kesänä Nivalan ympärijuoksussa. Huollon uskomaton panos tiputti aikaani huomattavasti. En uskalla edes arvioida paljonko. Iso kiitos muistin aikana Ossille. Ja taisi seurantakin olla kohdallaan?

                  Lähtö koitti. Alkumatkasta mukanani juoksi Iisalmen paikallinen ultrapersoona, Ari Timonen. Hän auttoi osaltaan hyvänä ja lupsakkaana savolaisena seurana minua n.14km verran. Kiitos siitä Arille! Näemme taas uudelleen, ehkä jo syksyllä, ehkä jo enemmin - kuka tietää. Ensimmäinen tunti meni totutellessa ja lämmitellessä. Matkaa kertyi 9,8km (kerran kiven poisto kengästä). Jalat tuntuivat siltä, että niille on tänä vuonna tarjottu kilsoja. Usein lihaskivut nousevat pintaan, kun harjoittelua vähänkään löysätään. Viime viikolla juoksin vain 51km ennen Iisalmi-Nivala -juoksua. Vasempaan polveen pisti parin-kolmen minuutin ajan jo kolmen vartin kohdalla. Aloin puhella Arille ja Ossille rivien välistä: -"Joo, jäi pari hommaa tekemättä (rasvaukset, suolatabut yms.). Tuli lähdettyä vähän tuosta vaan meningillä... ei tullu särkylääkkeitäkään... vaikka ei niitä uskalla kovin herkästi ottaakkaan tällaisissa..." En halunut huolestuttaa poikia. Ja turhaa se olisikin ollut, sillä polvikipu meni ohi.

                   Koittelemalla eteneminen jatkui. Juoksua 9min + Kävelyä 1min -rytmillä menin. Alun kankeus ja kolotus lisäsi entisestään varovaisuutta. Halusin ottaa tämän varman päälle. Ei tässä kiirettä tarvinutkaan pitää, oli tavoite sen verran kohtuullinen, vaikka tähän saumaan riittävän kova. Toisella tunnilla jo aineenvaihduta alkoi pelaamaan. Vedenheittoakin siis. Matkaa kertyi 9,7km. Alunperin oli arvioinut, että alkuvauhti olisi toimivilla jaloilla 9,9-10,2km/h, joten eihän tämä kauas heittänyt. Pientä varmistelua vain.

                 Kolmas tunti: Hyvä rytmi löytyi. Löysin tavan juosta mahdollisiman helposti. Ossi iski juttua kuin Nivalan Jay Leno konsanaan. Aina kun fönäri aukesi pienen tauon jälkeen, oli ensimmäinen sana: -"sykkeellä". Se oli hauskaa, vaikka joskin aika nopeasti arvattavaa. Kolmannellakin tunnilla piti heittää vettä. Mietin hetken suolan saantia, tuleeko sitä nyt riittävästi. Suola sitoo nestettä. Nesteiden ei tule mennä liian nopeasti läpi. Matkaa kertyi 9,5km.

                Neljäs tunti: Ossi yllättää huolto-ammattitaidollaan! Annan termosvyön Ossille hieman Kiuruveden (reilu 30km) jälkeen. Ossi: "-Nyt meni vähempi juomaa. Muistahan juua ja syyä koko ajan, muuten tulee noutaja". Jokaisessa vyössä oli vain 6dl omaa juomaseosta. Jokaiselle tunnille tuli lisäksi 3dl extrajuoma. Vyötä vaihdettiin 2h välein. Juomaa meni siis 9dl/2h. Lisäksi jokaisen ABC-huoltamon kohdalla otin joko kahvin tai kaakon Ossin hakemana lennosta. Olinkin juuri juonut tuon kahvin, jonka vuoksi vyöhön jäi vähän juomaa, mutta pointti olikin siinä, että minulla oli matkassa ammattitaitoinen huoltomies. Neljännellä tunnilla kertyi matkaa 8,8km, johtuen yhdestä metsän lannoittamistauosta. Lisäksi alkoi erittäin mäkinen osuus, väli Kiuruvesi-Pyhäjärvi. Jokainen autolla tuon välin ajanut tietää mistä puhun. Ensimmäinen maraton täyttyy ajassa 4.28.30. Eli supermaltillista. Nivalan ympärijuoksussa eka mara oli 3h53min viime vuonna, tosin kesällä.

                Juomaseos: Tämä muistin aikana. Sillä kuitenkin sitä tietoa etsin täältä sitten seuraavan ultran koittaessa. Eli 3l vettä + 5 mittaa maxim jauhetta + 3dl maltoa + 2 kukkura lusikkaa hunajaa + 2tl suolaa... Extrajuomina tunnin välein otin erinnäisissä järjestyksessä n.3dl annoksen mustikkasoppaa, alkoholitonta olutta, limsaa, lihalientä (jota otin vain kerran, sillä se oli mennyt kylmäksi, eikä toiminut enää tarkoituksenmukaisesti). Syömisinä oli 20min välein sipsejä, nakkeja, keksejä, suklaata, korvapuustia, munkkia, suolavoileipiä tai banaania. Osimmoilleen näin.

                 Viides tunti: Vakaata menoa. Ei mitään extrataukoa. Nautinnollisin tunti. Kertymää 9,2km.

                Kuudes tunti:  Edelleen vahvaa menoa. Tämä tunti sisälsi reitin kovimman nousuosuuden, Aittojärven kohdalla. Samalla saavuin reitin korkeimmalle kohdalle, jonka jälkeen alkoi laskuvoittoinen loppuosuus. Reitin nousuvoittoisuuden ja yhden hartaan vedeneheittotauon vuoksi kertymää oli "vain" 8,9km. Mielestäni juoksin erittäin varovaisesti ylämäet. Meinasin kompastua hiekoituskiviinkin.

               Seitsemäs tunti: Pilviverho alkoi ensimmäistä kertaa rakoilla. Lähtiissä oli -2 astetta pakkasta, nyt oltiin muutama aste lämpimän puolella. Juoksu oli vielä vahvaa. Olin kuitenkin ehkä aavistuksen innostunut ohittaessani reitin korkeimman kohdan. Ehkä se vähän alkoi tuntumaan, nousut kuitenkin... ja miksei edetty matkakin tässä rasitustilassa... Vanha koulukaveri, Päivärinnan Pekka, kävi ajamassa hetken rinnallani. Kiva yllätys. Pekka on nykyään kova hiihdon harrastaja. Terveiset ja kiitokset Pekalle! 64km kohta (lähes puoliväli) täyttyy ajassa 6h 54min. Seitsemäs tunti kerryttää matkaa 9km. Pyhäjärvellä otan kaakaon vaihteeksi ja munkin tietenkin.

                Kahdeksas tunti: Tämä olikin tullut merkillisen helposti. Olinkin hymäillyt mielessäni, että ompas rutiinitaso noussut hurjasti, kun sujutellaan vain vihellellen Iisalamesta Nivalaan niin että heilahtaa, vaikka harjoiteltu on ja paljon. Eihän tämä olisi ultrajuoksua ilman ns."tiloja", joihin aloin valua kahdeksannella tunnilla. Mietin jo siinä vaiheessa, että vaihdan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmin 4+1 -rytmiin. Toinen osa aivoista ehdotti, että otetaan harjoituksena 9+1:llä niin pitkästi kuin menee. Olin tunnin edellä tasaista (8km/h) tavoitevauhtia, joka antoi voimia. Oli siis vara vaikka vähän hyytyä. Eteneminen muttui kuitenkin äkkiä taapertamiseksi, mutta matkaa kertyi. Harjoittelu on kannattanut. Mies etenee vaikka on ns."tiloissa". Kahdeksas tunti 8,6km. En käsitä vieläkään miten sain tuollakin tunnilla noinkin paljon kasaan kilsoja. Kahdeksan tunnin jälkeen koossa oli 73,5km. Vaikea väli oli 71-78km kohta. Pitkät 7km tuossa kohtaa.

               Yhdeksäs tunti: Toinen maraton (4.50.06) täyttyy ajassa 9.18.36. Juoksupätkät (9min) alkavat tuntua ikuisuudelta. Välillä erehdyn laskemaan paljonko on Tillaripatsaalle. Haen lähempiä maaleja... Haapajärveä... Seuraaavaa siltaa... Seuraavaa mutkaa... Haen muuta ajateltavaa mielen lokeroista. Silti, raastoa ilmassa. Myös juomaseos alkoi tökkiä. Onneksi oli mukana Saskian kivennäisvettä - se upposi... Musiikkivehkeet ovat olleet koko matkan taskussa. Ossi on ollut musiikkini ja radioni. Enkä enää uskaltanut laittaa nappeja korville. Kaikki keskittyminen oli edessäni olevassa valkoisessa pientareviivassa. Liikennekin oli hieman vilkastunut. Tällä tunnilla alkoi tuntua hiertymää aikaisemman lannoitusreissun jäljiltä. Metsästä löytyi kuitenkin lunta ja taskusta lisää paperia. Kaikenlaista. Toimenpiteet helpottivat - lumi viilentää... Matkaakin kertyi kuitenkin 8,3km.

              Kymmenes tunti: Tunnin alkaessa olin tavoitetta edellä 1h12min. Tämä oli tunti, kun lähestyttiin Haapajärveä. Käsikin nousi yhdestä autosta. Koti lähestyy. Se ei silti poistanut sitä tosiseikkaa, että tämä oli matkan hankalin tunti. Olin ko.tunnin loppupuolella "hieman" sekaisin. Olin menossa metsään, enkä tiennyt miksi. Velipoika seisoi tien ravissa. En muista tarkkaan edes mitä sanoin. Ylitin tien, kait katsoin liikennettä - en muista. Vaarallinenkin hetki. Tuo välillä 88-89km, kilsa-ajat: 7.51 ja 8.03. Olin kuitenkin siis myös mennyt eteenpäin. Tuossa vaiheessa oli kova Jaakobin paini. En uskonut pääseväni perille. 30km jäljellä ja horjuvin askelin juoksin eteenpäin. Minuuttikin tuntui pitkältä hetken aikaa. Kertymää kuitenkin taas mukavasti, 8,1km. Tässä kohtaa huoltoauto rupesi kuumenemaan. Ossi joutui lähtemään autolla - vielä kun sillä pääsi - hakemaan lisää nestettä autolle. Tuosta eteenpäin oli pakko antaa autonkin välillä jäähtyä. Samalla siirryttiin hieman juomien kanto taktiikkaan ja 4+1 etenemisrytmiin. Tässä kohtaa todella koeteltiin...

              11 tunti: Pääsin tiloista takaisin, hieman siedettävimpiin tiloihin. Haapajärveä edeltävän sillat tulivat eteen. Yksi vedenheitto tauko jotenkin helpotti ja piristi. Kertymää 8km. Tasaista kertymistä. Olennaisinta oli kuitenkin saada olo paremmaksi. Juomat kannossa etenin, nauttien ns.takaisin tuloa.

             12 tunti: Tämän tunnin alkupuolella täyttyi 100km, ajassa 11.17.48. Ihan kohtuullista. Mutta edelleen toissijaista. Tässä ei nyt juostu satasta. Olo alkoi todella voimaantua. Kiviäkin oli kengässä, mutta en maltanut niitä edes heti poistaa. Nyt oli isku päällä, vaikka se ei enää hirveästi näkynyt kertymissä, sillä en halunut juosta vieläkään itseäni pihalle. Vielä oli matkaa ja aikaa kiristää. 12tunnilla kertyi 7,9km. Tuon tunnin loppupuolella liittyivät matkaan Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen. Iloinen yllätys, että sain seuraa jo pian Haapajärven taakse jäädessä. Tuo yhdistettynä hetki aikaisemmin kohentuneeseen tilaan antoi voimia rutkasti. Nyt tiesin, että viisaasti juoksemalla näkisin patsaan tänään.

             13 tunti: Tällä välillä mukaan liittyi vielä niin Tanja Löytynoja kuin Jani "Pumppi" Jyrkkäkin. Vointi olikin jyrkässä nousussa. Lähestyttiin Karvoskylää. Oksava ohitettiin. Ossi jaksoi tsempata. Kova pesti. Auton temppuilut kaupan päälle. Huikeaa. Tällä tunnilla kertyi matkaa tasan 8km.

             14 tunti: Tunnin alkupuolella oli äiti ja velipojan avopuoliso olivat tulleet kannustamaan. Kannustus auttaa aina. Vielä kerran, dusseldorf - ja metsään kananjuoksua vilikkaasti kämmenet takaposkia yhdessä pidätellen. Hartausta muistuttava kolme minuuttinen pusikossa. Hiljentymistä, ei veisuuta tai messuakaan... Jotenkin jäi huolellisesta suorituksesta huolimatta poltteleen listossa, joten heilautin vielä pari litraa lunta perään. Se piristi kummasti askelta ja nosti lantiota. Kertymää kaikkineen voimisteluliikkeineen 7,7km. Tuo pusikkokeikka teki kuitenkin sen, että 15h alitus ei ollutkaan aivan päinselvää. Onneksi voimia oli kuitenkin mukavasti. 9-8,5km ennen maalia teinkin neljälle kaverilleni pienen kokeilun, ovatko hereillä. Juoksin tuon pätkän n. @5:30 -vauhdilla. Mukana olleet huomasivat vauhdin nousun. Sain jonkusen jopa hengästymään, joka voidaan aina laskea positiiviseksi asiaksi, kun nuoret verevät ihmiset hengästyvät. Se tekee hyvää sydämelle välistä.

              Viimeiset 48min 30sek ja 7,3km: Eli tuon loppupätkän menin @6:37 -keskivauhdilla, sisältäen kävelypätkät. Olo oli todella pirteä. En kuitenkaan halunut aloittaa todellista loppukiriä liian aikaisin vieläkään. Halusin tulla hyvävoimaisena patsaalle. Vasta viimeisen kilsan alkaessa aloitin kiihdyttämään vauhtia. Viimeinen tonni kiihtyvänä 5min pintaan. Loppukirin kiimaisemmassa vaiheessa vauhti oli näköjään noussu @3:45 kantille. Patsaalla koittikin melkoinen yllätys, kun sinne oli vaivautunut räntäsateeseen peräti n.20 immeistä(?). Viimeiset 2h satoi räntää, alkaen hienoisesta sateesta, sataen viimeisen tunnin reippaasti.

               Hyvä aamulenkki ystäväni, Jani ja hänen puolisonsa Katja olivat ostaneet minulle kukan urakan selvittämisen kunniaksi. Kiitos paljon! Tunnelma patsaalla oli epätodellinen. Olo yllättävän freesi, räntää puotti taivaalta. Paikalla noin 20 immeistä, enempi ja vähempi iliman koleudesta hytisevänä, maltillisin mielin. Onnitteluhuutoja, halauksiakin - sää typisti patsasbileet arviolta minuuttiin. Oli kiire kylmästä lämpimään. Matkaa kotia ja suihkuun olikin lämpimän auton kyytillä vain puoli minuuttia. Kotiväki auttoi minua poistamaan vaatteet. Märät vaatteet liiskautuvat tiiviisti ihoa vasten. On hyvä päästä heti lämpimään suihkuun. Silti heti suihkun perään iski elämäni rajuin kuumehorkka. Kuumeet olikin samantien 38 kantissa. Kuumetta en senkoimmin mitannut, mutta arvioin sen kestäneen nukkumaan menoon (klo.20) asti. Maalissahan olin klo.17.48.30, kuten DATASTA voi päätellä. Tässä Garminin data.

              Usein ihmisiä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen urakan jälkeen elämä jatkuu? Ihmisillä on varmasti monenlaisia mielikuvia - kenties viruvasta ihmiskehorauniosta tai hädin tuskin kävelemään pääsevästä, hiertymiä täynnä olevasta juoksijasta. Mitä se on sitten todellisuudessa? Jonkun verran tietysti tila vaihtelee. Juoksuharrastuksen alussa olin ihan kuutamolla pari päivää maratonienkin jälkeen. Kunnon kohentuessa toipuminen tapahtuu todella paljon nopeammin. Toleranssi kapenee.

               Olin siis maalissa sunnuntaina klo.17.48.30. Kuume oli lähellä 38:aa klo.20 sunnuntaina. Maanantai-aamuna olo oli suhteellisen normaali. Kävely normaalia. Hieman venyttelin. Annoin hieman rasittuneille polville jäähoitojakin. Saattaa kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta ennen juoksua hieman vaivanneet vasemman lonkan lihasjäykkyydet, sekä jalkpohjan lihaskalvojen kireydet poistuivat kokonaan juoksun seurauksena!!! <-Eli jos jostain kolottaa niin ei muuta kuin oikein pitkää lenkkiä kehiin vaaan... Maanantain leimasin itseni töihin klo.12.54. Siis noin 19h maaliin tulon jälkeen. Tänään olen menossa taas töihin, samoin huomenna aamulla. Terveyskeskuksen käytävät näyttävät taas hieman lyhemmiltä.

               Mitä muuta? Pari pientä rakkoa tuli lopussa, kun en heti viitsinyt puhistaa kenkiä kivien mennessä kenkiin Haapajärven kohdilla (matkaa maaliin n.30km). Jotain punaista näppyäkin oli ilmaantunut pitkin ylävartaloa. En tarkalleen tiedä mistä. Niitä ei enää ole. Ei hiertymiä. Olo on normaali. Olisin saattanut tänään käydä palauttavalla kävely+hölkkä (huomaa järjestys) lenkillä, mutta oli muuta menoa. On muutakin elämää kuin juokseminen - on oltava. Mikään ei saa olla liian tärkeää. Huomenna siis aamuvuoro. Tänään iltavuoro. Huomenna lähdetään raivaamaan vaellusreittiä töiden jälkeen, samoin ylihuomenna torstaina. Hyvää palauttelua. Samalla tulee kävelyä metsässä. En tiedä milloin ehdin lenkille, mutta tuskin ehdin liian myöhään. Tuolla vaellusreitillä saatan järjestää syksyllä 4.Onnin kierroksen. Katsotaan. Maastoultraa, kenties lyhempiäkin matkoja. Elämä jatkuu - aina, samoin uusiakin projekteja on mielessä. Tietysti tulevan kesän 6vrk juoksu, mutta myös muita. Iisalmi-Nivala -juoksulle tulee jatkumo vuodelle 2015. Mielestäni hyvä perusidea on jo olemassa. Matka pitenee.

               Suurimmat virheet Iisalmi-Nivala juoksussa:

       * Liiaksi vasemmalla kädellä tehty valmistautuminen ja lähestyminen. Luotin hieman liikaakin kasvaneeseen rutiiniin. Tosin hyvin meni silti.

       * Juoksin lähes yksinomaan vasemmalla puolella tietä. Turvallisuuden vuoksi. Olisi voinut enempi vaihdella tien toiselle puolelle. Vasemmassa polvessa lieviä tuntemuksia, mutta ne ei vaikuta tosiaankaan pahoilta. Voi johtua lihasjumeistakin. Normaalisti vaihtelen peruslenkeillä tien reunoista toisiin. Tiet on kaltevia.

       * Reitin korkeimman kohdan saavutettuani olisin voinut juosta vielä hetken aavistuksen rauhallisemmin. Menin hieman tunteen mukana, mutta vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan. Data on tasaista. Eli virheet olivat vähäiset. Kaikin puolin tasapainoinen suoritus.

               Kuvaa ja videota on luvassa loppuviikosta. Materiaalin saan parin päivän sisällä, todennäköisesti. Loppuviikosta ehtinen tehdä jonkinlaisen visuualisenkin koosteen menneestä urakasta. Palataanpa sitten asiaan. Tässä pieni ensimaku...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.3.2014          

TUKOSSA

                       Onneksi ei nenä sentään. Jalat "vain". Kävin tänään, 5 päivää kisasta, kokeileen, mikä on jalkojeni kunto, tulehdus/jumitila. Melkoisessa jäkkyrässä ovat näköjään edelleen. Paine on siirtynyt lonkanseudulta alemmas. Liekkö vaimon läheisyyskin auttanut asiaa? ...Etureisien paine on melkoinen. 4km matkalla kävelin kaksi kertaa minuutin pätkän vähentääkseni painetta reisissä. Muutoin hölkkäsin erittäin kevyesti - suorastaan hiippailin. Yhden noin 200-300m pätkän kokeilin mennä "rytmiä" rikkoakseni perusjuoksuakin. Ei tuntunut pitkänäköiseltä, vielä. Asiat voisivat olla huonomminkin, jos kohta paremminkin. Tulehdus on mielestäni poispäin menossa. Suurimmat jumit ovat nyt kauempana tulehduspesäkkeistä, lonkanseudun lihaksista.

                     Jos ei ole käynyt mehtän puolella, ei ole mehtää nähnyt. Kun lisää harjoittelua kovien tavoitteiden siintäessä silmissä, on mehtään ajovaara isompi kuin sillä, joka varoo jo pelkästään harjoittelemasta, saati varoo harjoituksissa. Yrittänyttä ei laiteta. Enemmin vedän yli, kun märehdin kiikkustuolissa... -"mitä jos oisin sillon 2013 koittanna vielä sen yhen ryppään rykästä ennen Vierumäkeä". Nyt ei tarvi. Tuli vedettyä muutama vielä kaupan päälle. Liikaa. Mehtästä terveisiä!

                    En tarkkaan tiedä edes kaikkien kavereiden/tuttavien huumorintajua. Täytyy joskus näilläkin eettereillä miettiä pari kertaa mitä kirjoittaa. Lenon ja Pumpin huumorintajun tiesin, ja uskalsinkin kannustaa yrittämään ronskisti. Kun joku huutelee reinot jalassa, että jaksaa-jaksaa...raastoa vaan, vaatii vastaanottajalta huumoria jatkaa matkaa hujauttamatta huutelijaa. Pumppi ja Leno jatkoivat. Toisaalta kavereillani on suhteellisuuden tajua. He ymmärsivät, että ne joilla on lenkkarit jalassa reinojen sijaan, ovat paremmalla puolella. Kesken kisan reinot jalassa ei ole se mihin pyritään.

                     Olen kriittisin itseäni kohtaan, mutta olen myös vaativa ultrajuoksuyhteisöä kohtaan. Ennen vanhaa juoksijat pysähtyivät huoltoasemilla, nyt he jäävät suorastaan asumaan joka juottoasemillekin. Huoltoasemia oli ennen vanhaa moninverroin vähemmän kuin tänä päivänä. Juoma-asemat ovat lisääntyneet. Ennen niitä oli 5km välein, nyt jopa alle 2km välein. Nykyään et voisi ilman roolia paljastavaa numerolappua tietää kuka juoma-asemilla parveilevista on kisaaja, kuka juotto-aseman pitäjä. Kenelläkään ei ole kiire. Kisassa pitäisi olla?

                    Ymmärrän toki, että suurin osa ultrajuoksu harrastajista ovat elämykset edellä liikkeellä ja silloin on vapaus valita miten vuorokautensa viettää. Osahan jopa nukkuukin 24h kisankin aikana. Joskus ovat tämän maan vapauden puolesta esi-isämme valvoneet paine niskassa montakin vuorokautta putkeen. Nyt ei tahdota jaksaa edes vuorokautta hyvilläkään eväillä ja varusteilla. Mutta kuten sanottua, tätä mielenkiintoista ja kiehtovaa lajia voi harrastaa myös pilke silmäkulmassa. Jotta vielä muistettaisiin itse kriittisyyteni niin oma kisanihan katkesi vain muutaman tunnin taivalluksen jälkeen. Kävin kisan aikana 3h nukkumassa, saunomassa, juomassa neljä olutta ja lopun ajan kannustin/piiskasin reinot jalassa väkeä yrittämään, venymään. Arvioin itseni pelleksi. Rehellistä.

                     Minulla on paljon ystäviä. Olen onnekas sitenkin, sen lisäksi, että saan kuitenkin yrittää. Yksi ystäväni - voihan heitäkin olla enemmänkin? - aikoi rukoilla puolestani Vierumäen kisaan. En ole kysynyt, miten rukouksen sanat ovat menneet. Näkemyksemme eivät ehkä kohdanneet. Oliko minulle sitten parasta käydä näin? Oliko määräni olla enimmäkseen reinot jalassa Vierumäellä juoksemisen sijaan? Voihan se olla... 

                     Olen tehnyt nyt analyysin ja jatkosuunnitelman. Harjoittelin liikaa, liian kovia ryppäitä omiin pohjiin nähden. Varmasti vielä joku vuosi kestänkin tuollaiset ryppäät, ehkä voin tehdä vieläkin kovempia ryppäitä. Nyt tuli kuitenkin pallo liian nopeasti takaisin seinästä jonne sen heitin. Monesti täälläkin toitottelin vetäväni tietoisesti riskillä. En kuitenkaan yrittänyt tahallaan pilata kauden pääkisaa, mutta niin nyt pääsi käymään. Faktat on tunnistettava, jotta voi rehelliseltä pohjalta ponnistaa eteenpäin.

                      Kaikki alkoi Nivalan ympärijuoksun (100km alle 10h:n) jälkeen. Juoksin siitä viiden päivän päästä 9 nevan juoksun, 75km/14h. Noiden välissä tein vielä lenkin, jossa läiskäytin yhden kilsan nelosen pintaan. Melkoista settiä. Kestävyyttä oli jo tuossa vaiheessa mukavasti. Heinäkuussa harjoittelin n.560km. Ja myös kovaakin. Vedin mm. yhden ryppään yhtenä osana Kipinän puolimaratonin 1.36 huitteille, kadoten jo seuraavana aamuna +20km maastolenkille pyssymäen haastaviin maastoihin, umpiväsyneenä. No, tuo on tosin ihan perusrypästelyä koviin tavoitteisiin pyrkiville ultrajuoksijoille, mutta antakoot hieman perspektiiviä kovasta harjoittelusta.

                    Heinäkuussa minulla oli ollu jo vaikeuksia/tuntemuksia vasemman reiden sivuosan kanssa. Automatkoilla oli hankalaa pelkkä istuminen. Heinäkuun lopussa tein ryppään, jonka veikkaan sinetöineen syvemmän tulehdustilan, joka sitten oli valmiina puhkeamaan TÄYTEEN KUKOISTUKSEEN hetkenä minä hyvänsä. Ensin oli Yön kutsu 50km/7h 15min maastossa/metsäteillä juoksua. Retki päättyi aamuyöstä nuotiolle. Saman päivän iltapäivästä olin tekemässä jo vauhtileikittelylenkkiä, 8km. Seuraavana aamuna +26 helteessä 5h/50km neste -ja ravintotestausta. Muutama päivä siitä ja tupla Cooper-testi 3min palautuksilla. Raato vie, tuo on jo sitten kuulkaas kovaa settiä. Ja luulin oikeasti, että toipuisin noista - ja saisin hyödyn. Kuka tietää, vaikka olisin voinut paremmalla tuurilla toipuakin? Yhtä kaikki. Kuppi meni nurin.

                    Jalkojen ensimmäinen konkreettinen tilttausviesti tuli Kempeleen maratonilla. Niin, siellähän jalat menivät mystisesti tönköiksi jo 2km rennon juoksun jälkeen. Kaamean juoksun jälkeen keskeytys 21km kohdalla. Lihakset eivät enää palautumattomassa tilassa toimineet. Olisi pitänyt hoksata viimeistään tuossa ottaa kevyt jakso. Mitä vielä, kiskoin perussettiä kohtuu menestyksellä. Jalat siis varoittivat, mutta toimivat vielä. Kempeleen viestit loittonivat, lähes unohtuivat. Otin vielä yhden tosikovan ryppään. Lisäksi kokeilin viimeisissä peruskovissa kiihdyttää rajusti aina lenkin lopussa. Kaikki tämä yhdessä. Mamuuu... Siitä sitten oikeasti kunnon kevennys = aika päästä tulehduksien pramille, esiin.

                   Vierumäelle mentäessä minulla oli vaikeaa istua autossa. Jalat oli aivan setsuuria automatkan jäljiltä. Takana oli kuitenkin pari huolella luettua Anttalan kirjaa, joten kaikki negatiivinen siirrettiin taka-alalle. Nyt oltiin prosessissa. Oikeastaan ihme, että tulehdukset/jumit/muut kaaos tilat, patoumat puhkesivat kohtalaisen mäkisellä reitillä vasta 3h kohdalla. Mutta SILTI olen ONNEKAS. Minulla on "vain" tulehdus/jumitila, ei mitään rakenteellista = vammaa, vieläkään, sitten vuoden 2010. Riippuen tietysti, miten lyhyt/pitkäaikainen tämä tulehdus/jumitila on. Pitkittyessähän siitä tulee vamma. Vaikka jalat ovat vielä kaukana reenaus kunnosta, ovat ne kuitenkin jo nyt 5päivässä selvästi edistyneet, mikä on tärkeä/hyvä viesti.

                    Kuten tuossa alun hieman kriittisessäkin osassa kerroin miten tätä voi tehdä monella tavalla. Jokainen valitsee tässä(kin) harrastuksessa oman tyylinsä ja tien. Kuulun eittämättä siihen ryhmään, joka haluaa myös tuloksia tilastoihin. Silti se ei ole samalla tavalla itsetarkoitus ja ainoa tapa, kuten valtaosalle tuohon ryhmään kuuluville. Joku ehkä muistaakin, kuinka kesäkuussa 2011 koitin omaa kotoa käsin tehtävää 24h juoksua 8km peruslenkilläni? Tuolloin saldoksi jäi 82km/13h. Erittäin opettava ja palkitseva itsetutkiskelu ILMAN osallistumismaksuja. Joku voisi ajatella, että mitä järkeä, kun ei näy missään. Siinäpä se juju onkin. Tuon voi tehdä helposti, jos hakee ensisijaisesti rajoja ITSEÄÄN varten, ei yhteisöä. Väittäisin, että yksin tehdessä 24h - mikäli pysyy koko ajan prosessissa - on vaativampi henkisesti kuin joukon mukana/seassa. Eli samalla ilmainen kokeilu vahvistaa myös henkistä lujuutta.

                     Havahduin tuossa, että monenlaisista sattumista johtuen minulla on vain yksi 24h kisa edes kutakuinkin täysin käytynä. Nivalassa syksyllä 2011 etenin epävirallisessa kisassa 128km. Torkahdin tuolloin 15min ja lopusta jäi 20min pahoinvoinnin vuoksi käyttämättä. Kaustisilla 2010 nukuin suunnitellusti n.5h. Viime kesänä helle teki minulle tepposet, eikä silloinkaan tullut koko 24h suoritusta. Nyt lonkanalueen lihakset ilmeisesti tulehtui/menivät yhteistyöhaluttomiksi. Yhtä kaikki, vaikka 12h kisasta minulla on ok. tulos, +116km ja 100km juoksu meni alle 10h, on suurin puute omassa päässäni ehjän 24h suorituksen puute. Tuon aion korjata. Vaikka senkin uhalla, että se sitten saattaisi läpi vietynä uhata Espoon hallikisan käynnin. Mutta eikös kisoja tule? Ja kuitenkin haluan mennä niiden portaiden mukaan, jotka edessä näen. En halua nyt tähän eteen 5kk odotusta. Haluan kokea.

                   Hoidan tämän tulehdustilan pois nyt tässä rauhassa. Olen kuitenkin toiveissa, että se kaikkoaa viikossa. Eli nyt on menty viisi päivää ja vielä tähän viikko lisää. Jos tarvitaan pidemmästi, sitten odotetaan. Sitten kun pystyn normaalisti hölkkään tuollaisia 20-30km lenkkejä ilman erityisiä tuntemuksia menneistä kuukausista, on aika korjata tuo puuttuva asia pääni sisältä = ehjä 24h suoritus. Kuten tuossa edellisen blogin kommenttikentässä vihjasin, koitan tehdä sen siten, että en ammu lipasta tyhäksi = mahdollisimman säästeliäästi. Tuossa on minulle tärkeintä olla liikkeellä/prosessissa 24h, ei maksimaallinen tulos. Tottahan se menee jossain määrin suorituksen puolelle kevyestikin tehtynä, mutta koitetaan nyt kuitenkin tuollakin psykologialla saada tuosta mahdollisimman miellyttävä kokemus.

                   Aion tehdä tuon kokeen tasan 2,0km lenkillä. Mikäli toiveeni toipumisesta toteutuu niin teen tuon "harjoituksen" La 12.10 klo.18- Su 13.10 klo.18. Alla tuossakin on kolme yövuoroa. Joten on syytäkin liikkua "vain" kevyesti, heh, heh... Tietysti toiveissa on toipua tuosta Espoon helmikuun lopunkin kisaan, joten ajattelen 6h "suunnanvaihto" ajatuksin tuon suorituksen, anteeksi harjoituksen, neljään 6h pätkään. 55km... 50km... 45km... 40km... olisi jo erittäinkin hyvä toteuma ja vähempikin riittää, kunhan vain saa sen 24h oltua kutakuinkin juoksukykyinen.  Mutta, mutta, tällaista. Eli taas taatun järkevää mietintää!? Jokainen tyylillään. Tämä on totta?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.9.2013        

VIERUMÄKI 24h

                     -"Onko tuo Pumpin (Janin) auto"? Ei, se on harmaampi. -"Kyllä se sieltä tulee, kun pääsee lähtemään"... Kato, nyt se tulee. Pian olemme matkalla. Kauan odotettu reissu on vihdoin totta. Kaikki ovat vallattomalla fiiliksellä. Kerrataan hieman kaikkia kipuja ja vaivoja. Jokaisella on omat peikkonsa mukana - Lenolla (Janne) peikkoista karvaisin; vettä nilkassa! Menomatkan yksi teema onkin, kun mietitään mikä olisi paras keino saada vesi pois nilkasta 30h aikana ennen starttia.

                   Toinen kahvitauko, jossain Jyväskylän takana. Paikka ei jäänyt mieleen. Puhelin soi. -"Jäikö sulla mitään parvekkeelle". Hetken hiljaisuus... Ai per.. urheilujuomat, tosin vain 8pll reilusta 60pullosta. Täytyy keksiä jotain tilalle. Ei iso asia. Kokonaisuus on kasassa. Jalkoja särkee taas autossa istuminen. Onko sekään tervettä? Onko Pumppi tervein? Hänellä oli vettä polvessa reilu viikko sitten. Ollaan kuin pohojanmaan puukkojunkkarit - tullaan vaikka mikä ois.

                  Mökkikartanossa omistajan sekoilut jatkuvat. -"Voi, tänäänkö teidän piti tulla?". -"Minä muistin, että vasta perjantaina". -"No on se vapaa, ja lämmityspumppu lämmittää nopeasti... Jätkiä naurattaa - on tämä hauskaa hommaa. Pian olemme taas menossa. Nyt kisarataa katsomaan. On pimeää. Niin on pian kisassakin, kun startataan.

                  Reitin eka vajaa kaks kilsaa vastaa täysin mielikuvia. Reitti vaikuttaa jopa optimilta. Reitin viimeinen reilu puolitoista kilsaa sisältääkin sitten neljä selkeää nyppylää ja muutaman "siinä-ja-siinä" nousun. Toinen puoli on 24h kisaan suorastaan raskas. Alamäet on aika jyrkkäprofiilisia. Haastavaaa. Heti valkenee suorilta, ettei tällä reitillä kannata odottaa menevänsä A-tavoitteessa.

                 Kaikki nukkuvat yönsä hyvin. Anttalaa lukemallahan se uni aina tulee. Rytmitellään vähän syöntejä. Kello menee nopeaa ja pian olemme menossa kisapaikalle. Uusia ja vanhoja tuttuja. Yhtä perhettä taas ollaan. Tämä ultrayhteisö hakee vertaistaan. On hienoa olla osa sitä. Yhteenkuuluvuus tuntuu luissa ja ytimissä asti.

                Huoltomieheni (Jussi) saapuu omien kommervenkkejen vuoksi aika tipalla. Varttia vaille aletaan käydän hänen kanssaan sinänsä selkeää huoltokuvioita. Perehdytys kestää minuutin, pari. "Lähtölaukaus pamahtaa". Pyssy ei toimi. Lähettäjä huutaa: -"Menkää vain". Vapaudun. Juoksu lähtee menemään toivotun rennosti varsin pian. Jäykkyyksiä ei tunnu. Keskityn. Otan pienetkin vastamäet varoen - säästän energiaa. Menoani kuvaa sana varovainen. Ensimmäinen kierros aikaan 20.26 @5:24.

                Juomat ja energiat alkavat heti imeytymään. Ennalta suurin yksittäinen jännityksen kohde on poissa. Toisen kierroksen jälkeen olen sen vuoksi todella rauhoittunut. Sama tunne kuin Nivalan ympärijuoksussa. Toinen kierros 21.13 @5:37. Rytmi on löytynyt, rento hölkkäily. Kolmas kierros 21.08 @5:35. Ensimmäinen tunti kerryttää 10,8km. Olen tyytyväinen. Maltoin aloittaa suunnitellun kevyesti. Tästä tulee nyt hieno nautinto. Alku on tärkein. Täytyy vain keskittyä.

               Pian alkaa satamaan reilusti. Reitti täyttyy lammikoista. Oikeastaan kierrokset menevät keskittyessä lätäköiden väistelyyn. Tunnelmallisen kevyet pylväsvalot häilyttävät näkymää. Jonkun kerran tulee astuttua "näkymättömään" lätäkköön. Kengät ja sukat kastuvat. Ilma on muutoin optimi. +13, aika tuuleton. Neljäs kierros 21.21 @5:40.  Moni lisää vaatetta, minulla on sopivan lämmin, enemmin kuin kylmä. Olen lämminverinen. Viides kierros 21.19 @5:38. Sama helppo monotominen hölkkä on siis uomissaan. Neljä edellistä kierrosta 11 sekunnin sisään.

               Kuudennella kierroksella alikulussa on vettä jo niin, ettei sitä kastumatta pääse läpi. Minultakin pääsee ärräpäitä. Kengät on likomärät. Mietin, että varmasti kyrsii muitakin, josta saan tilannetta keventäviä uutisia huoltoporukoilta. Vesiultrajuoksua. Alusta hidastuu. Alusta on pehmeää, veden peittämää, isoilta osin. On selvää, että tämä näkyy nyt kellossa, mutta se on suhteellista. Tärkeintä on edetä rentous säilyttäen. Ehkä märkyys alkaa kangistamaan? Kuudes kierros 21.39 @5:44.

                Toinen tunti 10,6km. Rentous jaloista alkaa kadota hieman. Juoksu on kuitenkin helppoa. Huomaan ajattelevani vaivihkaa, että olen ohittanut kaikki muut kertaalleen paitsi Smedsin ja Puskalan. Aprikoin jäisinkö heidän kanssaan hetkeksi hölkkäämään saavuttaessani heidät vai menisinkö "omaa vauhtia". Mietin myös vaikeutuneen kelin takia, jos menisin hetkeksi tasan 6min kierrosvauhtiin. Kaikki nuo ajatukset vain käyvät, eivät jää asumaan.

                Seitsemäs kierros. Käyn heittämässä vettä. Kierros viekin aikaa 22.37 @6:04. Jostain syystä juoksu jäykistyy. Märkyys? Kylmä ei ole. Enemminkin lämmin. Jalat on kuitenkin kaiken aikaa hyvävoimaiset, vaikka jäykyys on nyt läsnä. Kahdeksas kierros. Taas kusettaa. Lonkkiin/reiden yläsivulle alkaa koskemaan. Jalkapohjia aristaa. Kysyn Jussilta: -"Tuleeko nyt suolatabletti?". -"Seuraavalla." Kuuluu vastaus. Kahdeksas kierros 22.19 @5:52.

                Yhdeksäs kierros on jo tuskaa. Suolatablettikaan ei auta. Päivällä olin ottanut jo ennen kisaa 2x400mg buranaa pääkipuun, joten ibuprofeiiniakin pitäisi olla elimistössä. Kisan ajaksi olin budjetoinut ennen kisaa MAKSIMIannokseksi 2x600mg. Särkylääkkeet eivät käyneet edes mielessä. Uskoin kipujen loppuvan jossain vaiheessa. Toisin kävi, ne vain yltyivät. Yhdeksäs kierros kusitaukoineen 23.19 @6:19.

                 Jalat paskana ja kisa on vasta alkanut. Ei edes tunnu, että olisin juossut yli 3h. Kuin puoli tuntia. Kaikki on muuten käynyt niin helposti, vaikka olosuhteet on lähes kuin tulva-alueelta. Jokainen askel sattuu yhä kovempaa. Olo on epätodellinen. En edes muista mitä ajattelin. Ajattelinko mitään. 3h kerryttää vielä 10,1km, vaikka sisältää kaksi vedenheittoa ja orastavat vaikeudet.

                  Kymmenes kierros kestää jo peräti 24.09 @6:22. Kaikki on yhtä tuskaa. Haluaisin vajota maan alle. Kipu on jo sietämätöntä. Jalat alkaa aina ajan perästä hieman pettää alta. Tämä tuntuu nyt mahdottomalta. Kova paikka.

                   11 kierros on sitten sinetti. Jalat menevät 2-3 kertaa lukkoon ylämäissä. Joudun siirtelemään käsillä jalkoja. Normaalisti astumalla on kuin puukko työnnettäisiin reiden kylkeen, lonkan alapuolelle - molemmissa jaloissa. Käyn isollakin asialla. Kinkkaan huoltopisteelleni. Huoltaja antaa suolatabletin ja kaksi 400mg buranaa. Jalat ei ota alle. Kinkkaan maton yli ( 32.38 @8:26) hallin sisälle. Huoltaja yrittää hieroa (silitellä) jalkojani. Sekin käy kipeää ajoin. Jalat vain jäykistyy. Otan vielä kilpakumppanin tarjoaman Panadol poreen. Otan vielä yhden buranan. Olen ottanut nyt 5x400mg buranaa ja yhden panadol poreen. Jalat ei ota alle. Teen henkisen päätöksen. Keskeytän. On pakko. Sitten kuitenkin saan ajatuksen käydä vielä testaamassa jalkoja radalla.

                  Pitkä, tunnin matka 2km huoltopisteen kohdalle on yhtä tuskaa. Jalat ei ota alle. Siirtelen jalkoja. Jalat ei liiku normaalisti. Minulle tilataan kyyti hallille. Homma on päätöksessä ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Tuoreeltaan tuossa tilanteessa on vaikea nähdä isoa kuvaa. Olla onnellinen, että sai yrittää.

                 Pojilla - Lenolla ja Pumpilla - on alkanut kisa hyvin. Pumppi menee yötauolle. Leno jatkaa, vaikka tekee kipeää kuulema hälläkin. Toivon mielessäni, että edes pojat onnistuisi. Itselläni oli ilmeisesti jonkilainen tulehdus noissa lonkanalueen lihaksissa syvällä jo ennen kisaa, joka sitten puhkesi sitten kisassa. Tämä on elämää. Tämä on ultrajuoksua. Näitä tulee. Näitä menee.

              Muutamien mutkien jälkeen saavuin Jussin kanssa kannustamaan radalla olevia.  Kisan seuraaminen on sekin jännää puuhaa. Pojat näyttävät pääsevänsä päämäärinsä. Varsinkin Lenon suoritus näyttää kierros-kierrokselta yhä huikeammalta. Lopulta Leno saa kasattua mittariin peräti 120.672km. Aivan käsittämätön määrä, ja lähes kokonaisuudessaan kävelten. Kestää kokeilla! Lahjakkuus, sanoisin. Hyvin vähillä reeneillä. 24h sopii Lenolle, jos jollekkin. Viime vuonnakin meni +110km. Nyt vielä parempaa. Toivotaan Lenolle ehjiä harjoituskilsoja ja rinnalle hieman enemmän juoksua niin vain taivas on rajana jatkossa. Hirviporukkamme paras hevonen, Jonte-Konden sanoin.

                Pumppi veti puolestaan debyytissä häntä itseään tyydyttävät 82.962km. Melkoinen saunalenkki tuokin? Pumppi veti omalla rauhallisella otteellaan kisan tyylikkäästi läpi, eikä kokenut juurikaan vastoinkäymisiä. Vakuuttava suoritus. Onnittelut pojille ennätyksistä vielä tätäkin kautta!

              Kisan voittajaksi leivottiin Stefan Smeds. Tasaisesti edennyt Porvoolainen juoksi lopulta 203.634km. Isot onnittelut uudelle 200km kerhon jäsenelle! Tuo oli huikea suoritus nuissa olosuhteissa ja noin raskaalla reitillä. Stefanista tuli nyt 47 suomalainen, joka on edennyt +200km/24h. Kuvaavaa hänenkin herrasmiehisyydestä oli tilanne, jossa hän toimi aputelineenä kisan kakkoseksi tulleelle Mika Puskalalle, kun hän tyhjensi kenkiään roskista. Missä muussa lajissa kisan kärkikaksikko auttaa noin jalomielisesti toisiaan?

           Kisan jälkeen hieman juhlittiin poikien loistavia suorituksia ja pidettiin hauskaa. Naurua ja hyvää juttua riitti. Nauru täytti Lusin yön. Yksi huomion saanut detalji oli Lenon kuuma kännykkä. Leno ja hänen vaimonsa olivat alvariinsa kontaktissa. Kiusoiteltiinkin Lenoa asiasta. Nuorta rakkautta. Leno on kovan ultraurheilijan lisäksi myös rakkauden ammattilainen ja kovalla tunteella!!! Juttujen tarkempi sisältö jätettäkööt ankaran sensuurin varjoon. :)

            Isot kiitokset pojille isossa kuvassa onnistuneesta reissusta! Kiitokset myös Jussille hienosta eleestä tulla huoltomieheksi kolmen oman yövuoron jatkoksi! Kiitokset myös kaikille myötäeläjille ja tukijoille!

            Kisan tulokset.

                Olo on nyt odotetusti tyhjä. Nyt hoidan ensin tulehdukset pois jaloista. Niitä on ainakin tuolla lonkanseutujen lihaksissa, että näköjään myös jalkapohjissa. Kävely on nyt jo lähes normaalia. Burana kuuri on nyt päällä. Ajattelin syödä nyt 3x800mg x5-7pv kuurin. Plus muuta tulehduksen hoitoa. Olen hiljalleen tässä palanut katsomaan isoa kuvaa. Pääasia on sittenkin, että on edistynyt, ei tulokset. Tulokset tulee aikanaan, ja maistuvat varmasti kaiken koetun jälkeen makoisilta, aikanaan. Tällaisten reissujen jälkeen tuntuu hetken, että kaikki on mennyt perseelleen. Silti tästäkin vuodesta jäi käteen mm. puolimaratonilla reilu ennätysparannus, sekä onnistunut 100km juoksu. Lisäksi epäonnistuneellakin juoksulla maratonennätys. Isossa kuvassa eteenpäin menoa tuli kestävyys että vauhtikestävyys puolella. Täytyy olla siihen tyytyväinen.

                Täytyy koittaa jatkossa yrittää välttää tällaisia tiloja, vaikka kovaa reenatessa vaara on aina olemassa. Usein on tullut hyvääkin jälkeä, vaikka on ollut pahempiakin tuntemuksia ennen kisoja. Ehkä yksi tulehdukset aktivoiva tekijä oli liian reilu kevennys Vierumäen kisaan. Toisena tekijänä ehkä liian kova harjoittelu pohjiin nähden. Näitä kaikkia asioita punnitsen, antamatta millekään yksittäiselle asialle liian suurta arvoa. Jos autosta tippuu toinen tuulilasinpyyhkijä, ei välttämättä koko autoa tarvi vaihtaa.

               Juha Jumiskon sanontaa lainatakseni: "-Paikat kuntoon ja uutta matoa koukuun!".

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2013                 

KESKEYTYS KEMPELEELLÄ

                     Miksi? Uskoisin monen ajattelevan ensimmäisenä tuota kysymystä. Ennen kuin mennään syvemmälle tämän maratonin kertomaan voisin vastata tuohon kysymykseen, kun se kuitenkin FANEJA kiinnostaa. Jalat meni "tilttiin" reilun 2km kohdalla. Ainoaksi syyksi juuri tuohon näen vain ja ainoastaan sen, että minulla oli sittenkin ollut joku pöpö koneessa. Nenä oli hieman vuotanut ma-ilta viiva pe-ilta. Tänä aamuna se ei enää vuotanut, enkä pientä nenänvuotoa laskenut edes flunssaksi, koska se ei ollut oireillut - juurikaan. Tarkemmin tutkiessani en ollut kyllä juuri reenannutkaan. Ma:na juoksin ennen nenänvuodon alkua 4,7km maratehoja sisältäneen 10,4km lenkin, mutta sen jälkeen VAIN ke:na Pk2:sta 10,6km ja eilen 4,5km verryttelyä. Ne olivat niin keveitä, ettei pöpön vaikutukset nostaneet päätään vaan väijjyivät mehukkaampaa saumaa kyykyttää isäntäänsä.

                   Sinällänsä kyrpivä episodi, sillä olen reilusti enkkakunnossa. Diipa-daapa ja dille-dong, mutta sitäpä ei nyt päässyt ulosmittaamaan tänä vuonna maratonilla. Onneksi olen kuullut luotettavista lähteistä, että tulisi uusiakin vuosia. Täytyy vain heittää kuperkeikkaa ja volttia sen kunniaksi, että on elämänsä kunnossa!? Diipa-daapa ja dille-dong.

                   Onko jollain tarjota jotain muuta ENSISIJAISTA selitystä (joku pöpö ollut kehossa, joka näkyi nyt vielä maratontehoisessa suorituksessa) sille, että jalat menee jäykiksi n.2,2km kohdalla ja niiden lihaksia alkaa särkemään??? Hyvä, ei minullakaan. JUURI TUOHON ei ole muuta syytä. Näin uskon. Toki on muuhun täyden maratonvalmiuden puuttumiseen paljonkin syitä, mutta niihin tuonnempana.

                   Kisan kuvaus: Lähtöhetki. Sää: kisan aikana +19, tuuli 11m/s, puuskissa 15m/s. Tuuli oli kuitenkin ns. ylätuuli, eli ei vaikuttanut ainakaan vastatuuli osuuksilla läheskään niin paljon kuin mitä tuosta voisi päätellä. Tuntui, että myötätuulta oli kyllä reilusti, mutta vastatuulta suojasi puut. Oikeastaan n.2km oli erittäin pahaa seinävastatuulta n.15/16-17/18km välimaastossa. Eli erinomainen sää! Taas kuulin paljon kisan jälkeen joutavaa säähän vetoamista. Kukaan ei hoksannut, että saivat juosta n.11km REILUUN myötätuuleen ja vastaista oli vain noin vähän, mitä yllä kuvasin. Eli huikea paikka tehdä KOVAA jälkeä.

                  Tarkoitus oli juosta n.152-155 sykkeillä. Ajattelin sillä tulevan pitkälti helposti n.4.2x-alkuisia kilsoja, ehkä jonkun verran eka puolikkaan lopussa 4.3x-alkuisia. Pääpaino oli saada juoksu alussa rennoksi ja kulkemaan vakaalla tekniikalla. Sainkin mielestäni varsin rennon otteen juoksuun ekalla, alamäkivoittoisella kilsalla. Aika 4.19. Odotettua. Toinen kilsa tasamaalla 4.26. Odotettua. Juoksu oli tuohon asti rentoa. Lisäksi menin hyväntuntuisessa porukassa, jossa oli kolme selkää edessäni. Meidän ryhmän edellä oli vain kolme juoksijaa koko kisassa kaikki täyden maratonin sarjat mukaanluettuna, joista ainakin yksi keskeytti. Sitten, hyvin pian 2km paalun jälkeen alkoi jalat äkkiä jäykistyä ja jalkojen lihaksia särkeä. Ok. Tiedän, että määrää tuli heinäkuussa riskillä paljon ja tässä elokuussa kaksi eka viikkoa oli maratonharjoittelua - ehkä pienellä riskillä vk-harjoitukset todella kovina. SILTI, jalat olivat olleet koko tämän kevennysviikon erittäin hyvät KEVYESSÄ juoksussa, MUTTA siltikään niiden ei olisi pitäneet alkaa oireilla vielä noin aikaisessa vaiheessa, vaikka jaloissa olisi ollutkin ylirasitusta tms. liiasta harjoittelusta johtuvaa. Ensisijainen syy oli pöpö.

                   Ottihan se PANNUUN aika hiljaa. Silti jaksoin olla toiveikas. Ajattelin siinä kisafiiliksissä sen olevan vain alkujäykkyyttä, joka sulais kyllä. Pian huomasin vaikeuksia pysyä 155sykkeiden alapuolella. Samalla vauhti hidastui tuonne @4:31-4:42 kanttiin, välillä 3-10km. Jalkajäykkyys, jalkalihassäryt, jonka johdosta tulkitsen sykkeiden nousseen, suhteessa vauhtiin. Siis oltiinhan todellakin vasta alkumatkasta, vaikka millä mittapuulla mittaa. Tuollainen vauhti oli mennyt millä tahansa lenkillä sellaisella 140-145 sykkeellä ja rennolla jalalla. Nyt jalat muistutti lähinnä siltä, kun määräpäivän jälkeen lähtee seuraavana AIKAISENA aamuna niitä sulatteleen - karmivilta.

                    Selkä selältä jättäydyin hitaampiin. Vastatuuliosuudelle "iskin" hemmon selkään, joka veteli tasaseen @4:41-4:54 kilsa-vauhdilla. Oli kyllä kaverillakin niin surkiannäköstä hölkkää, että eipä siinä paljon tuntenut olevansa "kyydeissä". Mutta minulle tuo vauhti oli JO tuossa vaiheessa (olihan oikeasti kyseessä alkumatka, millä tahansa omalla mittapuulla mitattuna) täyttä totta. Sykkeet pakkas jo kovastikin +160 kantille! Ei tietysti ollut maitohapoista tietoakaan, mutta tuo suhde: +160 sykkeet versus @4:41-4:54 -vauhti. Ei hyvää päivää. Pk1-Pk2 männä viikolla. Nyt puski Vk2:n puolelle JO +10km:ssa! Huh, huh. Ja ei unohdeta niitä jalkasärkyjä, jäykkyyttä, JO noin varhain. Koitin nauttia hätäpäissään suolaakin jossain 10km kohdilla. Ei auttanut.

                    17km kohta oli aika radikaali. Olin tullut +14km raastaen, vauhdin kaiken aikaa vauhdilla laskien ja sykkeiden nousten jo kyseenalaisille alueille. Osa syy sykkeiden nousuun oli sekin, että koitin jo jossain vaiheessa heittää "väkipakolla" ravia harjalle, eli lantion päälle, mutta AINOA mitä tapahtu oli se, että sykkeet nousi ja vauhti pysyi hädin tuskin samassa. Joskus tuo auttaa, ei tänään - tänään ei auttanut mikään. Tipahdin viimeisestäkin kelkasta, joka oli loppuvaiheessa "hiihtänyt" hädin tuskin @4:50 -vauhdeilla. Olin mennyttä. Seuraavat kilsat: 17km: 5:08, 18km:5:22, 19km:5:25... Siis muistetaan, että kaiken aikaa olin +155 sykkeissä! Menin siis jo tuossa vaiheessa minsan hitaammin kuin alussa samoilla sykkeillä. Jalat olivat todellakin vaikeat juosta. 18km kohdalla tein alustavan ratkaisun (aina pitää jättää vara homman kääntyväksi) - keskeytän.

                     Siinä vaiheessa tulin siihen lopputulokseen, että tämä ei voi johtua mistään muusta kuin, että minulla on joku pöpö, tai on ollut, eikä nyt lihakset pelaa, vaan ne menee jäykiksi, tulee kipeiksi, jonka johdosta sykkeet nousee tappiin. Tie joka johtaa umpikujaan. Millään harjoituslenkillä koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa noin aikaisessa vaiheessa, noin tuoreena. Eikä ole puhettakaan, ettenkö olisi voinut jatkaa, kenties juosta loppuun. Kyse oli siitä, että mikäli juoksen VÄKISIN pöpön aiheuttaman poikkeustilan johdosta, mitä se tekee elimistölle ja lihaksille. Päätähtäin kun on Vierumäki 24h. Tänään 21,1km todella surkeasti @4:48.

                     Analyysi on siis SYYN osalta tehty. Lisäksi tämä oli alunperinkin jo aika veitsenterävaihtoehto juosta mara tähän väliin. Heinäkuun viimeisenä viikkona juoksin +184km. Siitä hätäinen, AIVAN liian LYHYT maratonharjoittelujakso. Lihaksetkin varmasti protestoivat osaltaan tätä kaikkea. On paljon mahdollista, että olen liikkunut nyt tietämättäni rajan takana. Voisinkin ottaa pienen väitöksen Matin ja Tepon kanssa???

 

                       Kyllä voin tulla rajan taa. Myytit on tehty murrettavaksi!!! Mutta toivottavasti olen myös ennen pitkää - ennen kaikkea ajoissa - sieltä takaisin. Vaikka on metkaa heilutella lippalakkia rajan takaa, en välittäisi siellä olla. En pidä siis todellakaan mahdottomana vaihtoehtona sitäkään, että olen harjoitellut nyt yli. Minulla on vielä TODELLA ohut pohja, johon nähden olen harjoitellut "vaahtovaluusuusta" -tyylillä, ajoittain. Silti olen sitä mieltä, että tämän keskeytyksen syyt ovat pöpöperäisiä. Mikäli olisin halunut, olisin voinut juosta maaliin asti. MUTTA ma-illasta - pe-iltaan asti vuotanut nenä + nämä POIKKEAVAT kokemukset panivat terveyden etusijalle, ja etenkin Vierumäen. En halua nyt mitään flunssa-kuumetta tms. josta tulee ns."turhaa taukoa" lisää. Olen ILMI SELVÄSTI laskelmoiva juoksija? Raastan silloin, kun pitää, ja mamoilen silloin, kun on hyvä syy. Tämä on sponsoroimattoman juoksijan vapaus. Toivottavasti joskus saan kuitenkin sponsoreita. :) En ole kyllä edes kysynyt. No, tämä oli vain vitsi.

                        Nyt, kun olen tämän analyysini pohjalta alkanut "tutkia" muitakin asiahaaroja, käy yhä ENEMMÄN ilmiselväksi kaikki tämä. Nimittäin viime pe-la-yönä kärsin akillesjännekivuista. "Merkillistä", sillä en ollut laittanut niitä mihinkään testiin pitkään aikaan. <-Flunssan jälkiä. Tänään kävin iltamassa verrytteleen kempelepaskat pois Pk1:n +8km hölkällä. Vatsalihakseni olivat niin kipeät, että juoksu oli TYÖTÄ. Tein kyllä keskiviikkona keskivartalolle lihaskuntoa, mutta silti - vielä tänään...<-Flunssan jälkiä.

                       Iltalenkin tarkoituksena oli myös vastauksien saanti, tiedon keruu. Haluan aina lisää faktaa. Juoksin Pk1:n ERITTÄIN tasatehoisen +8km lenkin. Kilsa-aika vaihtelut olivat @5:24-5:32, ja vieläpä niin, että tuo nopein oli toiseksi viimeinen kilsa. Eli erittäin kevyessä (eli Pk1) hölkässä jalat pelaa vielä ok. Lenkin jälkeen oli tosin voimakasta lihassärkyä. Mutta vastaus oli se, ettei samaa reaktiota tule kevyessä hölkässä, vaikka jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet. Vauhti pysyy helposti samanlaisena tasasykkeillä 45min hölkällä. Eli flunssa on ollut niin kevyt, ettei se näy kevyessä hölkässä, mutta Vk-lykkäystä se ei kestä. Sieltä heiluu heti vastalausetta terhakkaasti pöytään.

                       Sen verran täytyy kuitenkin olla (ainakin) huolissaan Vierumäen suhteen, että tuo vasen jalka jatkaa edelleen tuota hermosärkymäistä oiretta. Kylmä rauhoittaa, mutta vain hetkeksi. Esim. matka Kempeleeseen autossa tuotti kipua jalkaan. Koitin sitä kaiken aikaa hienokseltaan hieroskella, mutta se ei auttanut. Sen kerran kun kävimme jaloittelemassa, se helpotti heti - vähäksi aikaa. Se on kuulkaas nyt KROONINEN vaiva. Sen oireet meni kyllä tosi vähäisiksi toviksi, kun söin 3pv burana kuurin. Suunnittelen nyt nykäiseväni tuollaisen 5-7pv burana kuurin, kun on tämä kevyt jakso pakostakin. Samalla koitan saada hierontaakin. Omat kädet väsyy jo - ja ammattilainen on aina ammattilainen, joka asiassa.

                       Jollekkin tutulle jo noin viikko sitten sanoinkin, että nyt on pohjat tehty Vierumäelle. Nyt voi enää vain pilata tuon projektin. Tuohon viitaten: Koitan nyt olla mahdollisimman viisas harjoittelija tulevina viikkoina. Tiedän mitä minun pitää tehdä, mikä minua vielä vie eteenpäin, ja tiedän mitä minun täytyy välttää. Teen kehittäviä asioita sen verran kuin jalat antavat ja teen vältettäviä asioita mahdollisimman vähän. Suomeksi: Minun täytyy ottaa mäkistä, kenties polkumaastoa, mahdollisimman paljon ja muuttaa se sitten suoran alustan voimavaraksi... Ja välttää tasamaalla, asfaltilla tehtäviä "roskakilsoja".

                     Tämä kisa oli tietysti minulle ISO pettymys, mutta aina on nähtävä tie eteenpäin. Ei tässä kuitenkaan olla niin isojen asioiden äärellä. Kävin tänäänkin väillä melko pitkällä tuolla psykologisessa maailmassa, mutta fyysiset vaivat olivat niin radikaalit etten saanut sieltä tänään tarpeeksi buustia, vaikka tapasin mielessäni varsin pysäyttäviä ihmisiä. Jos nyt tuota vähän avaan; kysyin itseltäni, olenko kipeä? Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat olleet liian kipeitä. Oma tilanne oli kuitenkin nyt hankala, että lipesin aina turhan pian takaisin realiteetteihin. Joskus on tilanne sellainen, ettei psykologisesta arkustakaan ole mitään, mikä vie eteenpäin.

                    Matka jatkuu. Ei mitään hätää. Olen innokas tutkija. Janoan lisää. Ennen sitä haluan keventää tätä kaikkea hieman... Olin juoksukaverini, Tuomas "Tombe" Aholan kyytillä Kempeleessä. Tuomaksella meni HIEMAN paremmin. Mentiin sitten kaiken jälkeen Zeppeliiniin katselemaan tuloksia. M40 Puolimaraton: 1.Tuomas Ahola, NU 1.06.57. Vieläkin on mahalihakset osin tuostakin kipeät... Selailin muka älypuhelintani... Sanoin Tuomakselle: -"Kuules, täällä IS:n lööpissä lukee, että Tuomas Ahola on nostettu juoksumaajoukkueeseen!". Ja hauskan pito asian tiimoilta jatkui. No, todellisuudessa Tuomas juoksi ihan hyvän juoksun, vaikka aika ensalkuun olikin väärä. 1.21.57 on melkoisen hyvä aika? Ja Tuomashan juoksee toki yleisessä sarjassa.

                     Tulee vielä mieleeni toinen, hieman vanhempi asia... Tiesin erään Nivalaisen juoksijan

 alittaneen aikoinaan maratonilla 3h maagisen rajan. Niinpä kysyinkin häneltä, mikä hänen tarkka ennätyksenä on? Sain ensin vahvan katseen. Vain pienen hetken hiljaisuus. -"Päälle kahen tunnin". Virnistys päälle. Ja jatkokysymys: -"Eikö se aika monella juoksijalla oo siinä päälle kahen tunnin?". Täydellistä. Mitä tuohon sanoa? Sana hallussa hänellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.8.2013