sunnuntai 18. elokuuta 2013

KESKEYTYS KEMPELEELLÄ

                     Miksi? Uskoisin monen ajattelevan ensimmäisenä tuota kysymystä. Ennen kuin mennään syvemmälle tämän maratonin kertomaan voisin vastata tuohon kysymykseen, kun se kuitenkin FANEJA kiinnostaa. Jalat meni "tilttiin" reilun 2km kohdalla. Ainoaksi syyksi juuri tuohon näen vain ja ainoastaan sen, että minulla oli sittenkin ollut joku pöpö koneessa. Nenä oli hieman vuotanut ma-ilta viiva pe-ilta. Tänä aamuna se ei enää vuotanut, enkä pientä nenänvuotoa laskenut edes flunssaksi, koska se ei ollut oireillut - juurikaan. Tarkemmin tutkiessani en ollut kyllä juuri reenannutkaan. Ma:na juoksin ennen nenänvuodon alkua 4,7km maratehoja sisältäneen 10,4km lenkin, mutta sen jälkeen VAIN ke:na Pk2:sta 10,6km ja eilen 4,5km verryttelyä. Ne olivat niin keveitä, ettei pöpön vaikutukset nostaneet päätään vaan väijjyivät mehukkaampaa saumaa kyykyttää isäntäänsä.

                   Sinällänsä kyrpivä episodi, sillä olen reilusti enkkakunnossa. Diipa-daapa ja dille-dong, mutta sitäpä ei nyt päässyt ulosmittaamaan tänä vuonna maratonilla. Onneksi olen kuullut luotettavista lähteistä, että tulisi uusiakin vuosia. Täytyy vain heittää kuperkeikkaa ja volttia sen kunniaksi, että on elämänsä kunnossa!? Diipa-daapa ja dille-dong.

                   Onko jollain tarjota jotain muuta ENSISIJAISTA selitystä (joku pöpö ollut kehossa, joka näkyi nyt vielä maratontehoisessa suorituksessa) sille, että jalat menee jäykiksi n.2,2km kohdalla ja niiden lihaksia alkaa särkemään??? Hyvä, ei minullakaan. JUURI TUOHON ei ole muuta syytä. Näin uskon. Toki on muuhun täyden maratonvalmiuden puuttumiseen paljonkin syitä, mutta niihin tuonnempana.

                   Kisan kuvaus: Lähtöhetki. Sää: kisan aikana +19, tuuli 11m/s, puuskissa 15m/s. Tuuli oli kuitenkin ns. ylätuuli, eli ei vaikuttanut ainakaan vastatuuli osuuksilla läheskään niin paljon kuin mitä tuosta voisi päätellä. Tuntui, että myötätuulta oli kyllä reilusti, mutta vastatuulta suojasi puut. Oikeastaan n.2km oli erittäin pahaa seinävastatuulta n.15/16-17/18km välimaastossa. Eli erinomainen sää! Taas kuulin paljon kisan jälkeen joutavaa säähän vetoamista. Kukaan ei hoksannut, että saivat juosta n.11km REILUUN myötätuuleen ja vastaista oli vain noin vähän, mitä yllä kuvasin. Eli huikea paikka tehdä KOVAA jälkeä.

                  Tarkoitus oli juosta n.152-155 sykkeillä. Ajattelin sillä tulevan pitkälti helposti n.4.2x-alkuisia kilsoja, ehkä jonkun verran eka puolikkaan lopussa 4.3x-alkuisia. Pääpaino oli saada juoksu alussa rennoksi ja kulkemaan vakaalla tekniikalla. Sainkin mielestäni varsin rennon otteen juoksuun ekalla, alamäkivoittoisella kilsalla. Aika 4.19. Odotettua. Toinen kilsa tasamaalla 4.26. Odotettua. Juoksu oli tuohon asti rentoa. Lisäksi menin hyväntuntuisessa porukassa, jossa oli kolme selkää edessäni. Meidän ryhmän edellä oli vain kolme juoksijaa koko kisassa kaikki täyden maratonin sarjat mukaanluettuna, joista ainakin yksi keskeytti. Sitten, hyvin pian 2km paalun jälkeen alkoi jalat äkkiä jäykistyä ja jalkojen lihaksia särkeä. Ok. Tiedän, että määrää tuli heinäkuussa riskillä paljon ja tässä elokuussa kaksi eka viikkoa oli maratonharjoittelua - ehkä pienellä riskillä vk-harjoitukset todella kovina. SILTI, jalat olivat olleet koko tämän kevennysviikon erittäin hyvät KEVYESSÄ juoksussa, MUTTA siltikään niiden ei olisi pitäneet alkaa oireilla vielä noin aikaisessa vaiheessa, vaikka jaloissa olisi ollutkin ylirasitusta tms. liiasta harjoittelusta johtuvaa. Ensisijainen syy oli pöpö.

                   Ottihan se PANNUUN aika hiljaa. Silti jaksoin olla toiveikas. Ajattelin siinä kisafiiliksissä sen olevan vain alkujäykkyyttä, joka sulais kyllä. Pian huomasin vaikeuksia pysyä 155sykkeiden alapuolella. Samalla vauhti hidastui tuonne @4:31-4:42 kanttiin, välillä 3-10km. Jalkajäykkyys, jalkalihassäryt, jonka johdosta tulkitsen sykkeiden nousseen, suhteessa vauhtiin. Siis oltiinhan todellakin vasta alkumatkasta, vaikka millä mittapuulla mittaa. Tuollainen vauhti oli mennyt millä tahansa lenkillä sellaisella 140-145 sykkeellä ja rennolla jalalla. Nyt jalat muistutti lähinnä siltä, kun määräpäivän jälkeen lähtee seuraavana AIKAISENA aamuna niitä sulatteleen - karmivilta.

                    Selkä selältä jättäydyin hitaampiin. Vastatuuliosuudelle "iskin" hemmon selkään, joka veteli tasaseen @4:41-4:54 kilsa-vauhdilla. Oli kyllä kaverillakin niin surkiannäköstä hölkkää, että eipä siinä paljon tuntenut olevansa "kyydeissä". Mutta minulle tuo vauhti oli JO tuossa vaiheessa (olihan oikeasti kyseessä alkumatka, millä tahansa omalla mittapuulla mitattuna) täyttä totta. Sykkeet pakkas jo kovastikin +160 kantille! Ei tietysti ollut maitohapoista tietoakaan, mutta tuo suhde: +160 sykkeet versus @4:41-4:54 -vauhti. Ei hyvää päivää. Pk1-Pk2 männä viikolla. Nyt puski Vk2:n puolelle JO +10km:ssa! Huh, huh. Ja ei unohdeta niitä jalkasärkyjä, jäykkyyttä, JO noin varhain. Koitin nauttia hätäpäissään suolaakin jossain 10km kohdilla. Ei auttanut.

                    17km kohta oli aika radikaali. Olin tullut +14km raastaen, vauhdin kaiken aikaa vauhdilla laskien ja sykkeiden nousten jo kyseenalaisille alueille. Osa syy sykkeiden nousuun oli sekin, että koitin jo jossain vaiheessa heittää "väkipakolla" ravia harjalle, eli lantion päälle, mutta AINOA mitä tapahtu oli se, että sykkeet nousi ja vauhti pysyi hädin tuskin samassa. Joskus tuo auttaa, ei tänään - tänään ei auttanut mikään. Tipahdin viimeisestäkin kelkasta, joka oli loppuvaiheessa "hiihtänyt" hädin tuskin @4:50 -vauhdeilla. Olin mennyttä. Seuraavat kilsat: 17km: 5:08, 18km:5:22, 19km:5:25... Siis muistetaan, että kaiken aikaa olin +155 sykkeissä! Menin siis jo tuossa vaiheessa minsan hitaammin kuin alussa samoilla sykkeillä. Jalat olivat todellakin vaikeat juosta. 18km kohdalla tein alustavan ratkaisun (aina pitää jättää vara homman kääntyväksi) - keskeytän.

                     Siinä vaiheessa tulin siihen lopputulokseen, että tämä ei voi johtua mistään muusta kuin, että minulla on joku pöpö, tai on ollut, eikä nyt lihakset pelaa, vaan ne menee jäykiksi, tulee kipeiksi, jonka johdosta sykkeet nousee tappiin. Tie joka johtaa umpikujaan. Millään harjoituslenkillä koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa noin aikaisessa vaiheessa, noin tuoreena. Eikä ole puhettakaan, ettenkö olisi voinut jatkaa, kenties juosta loppuun. Kyse oli siitä, että mikäli juoksen VÄKISIN pöpön aiheuttaman poikkeustilan johdosta, mitä se tekee elimistölle ja lihaksille. Päätähtäin kun on Vierumäki 24h. Tänään 21,1km todella surkeasti @4:48.

                     Analyysi on siis SYYN osalta tehty. Lisäksi tämä oli alunperinkin jo aika veitsenterävaihtoehto juosta mara tähän väliin. Heinäkuun viimeisenä viikkona juoksin +184km. Siitä hätäinen, AIVAN liian LYHYT maratonharjoittelujakso. Lihaksetkin varmasti protestoivat osaltaan tätä kaikkea. On paljon mahdollista, että olen liikkunut nyt tietämättäni rajan takana. Voisinkin ottaa pienen väitöksen Matin ja Tepon kanssa???
 
                       Kyllä voin tulla rajan taa. Myytit on tehty murrettavaksi!!! Mutta toivottavasti olen myös ennen pitkää - ennen kaikkea ajoissa - sieltä takaisin. Vaikka on metkaa heilutella lippalakkia rajan takaa, en välittäisi siellä olla. En pidä siis todellakaan mahdottomana vaihtoehtona sitäkään, että olen harjoitellut nyt yli. Minulla on vielä TODELLA ohut pohja, johon nähden olen harjoitellut "vaahtovaluusuusta" -tyylillä, ajoittain. Silti olen sitä mieltä, että tämän keskeytyksen syyt ovat pöpöperäisiä. Mikäli olisin halunut, olisin voinut juosta maaliin asti. MUTTA ma-illasta - pe-iltaan asti vuotanut nenä + nämä POIKKEAVAT kokemukset panivat terveyden etusijalle, ja etenkin Vierumäen. En halua nyt mitään flunssa-kuumetta tms. josta tulee ns."turhaa taukoa" lisää. Olen ILMI SELVÄSTI laskelmoiva juoksija? Raastan silloin, kun pitää, ja mamoilen silloin, kun on hyvä syy. Tämä on sponsoroimattoman juoksijan vapaus. Toivottavasti joskus saan kuitenkin sponsoreita. :) En ole kyllä edes kysynyt. No, tämä oli vain vitsi.

                        Nyt, kun olen tämän analyysini pohjalta alkanut "tutkia" muitakin asiahaaroja, käy yhä ENEMMÄN ilmiselväksi kaikki tämä. Nimittäin viime pe-la-yönä kärsin akillesjännekivuista. "Merkillistä", sillä en ollut laittanut niitä mihinkään testiin pitkään aikaan. <-Flunssan jälkiä. Tänään kävin iltamassa verrytteleen kempelepaskat pois Pk1:n +8km hölkällä. Vatsalihakseni olivat niin kipeät, että juoksu oli TYÖTÄ. Tein kyllä keskiviikkona keskivartalolle lihaskuntoa, mutta silti - vielä tänään...<-Flunssan jälkiä.

                       Iltalenkin tarkoituksena oli myös vastauksien saanti, tiedon keruu. Haluan aina lisää faktaa. Juoksin Pk1:n ERITTÄIN tasatehoisen +8km lenkin. Kilsa-aika vaihtelut olivat @5:24-5:32, ja vieläpä niin, että tuo nopein oli toiseksi viimeinen kilsa. Eli erittäin kevyessä (eli Pk1) hölkässä jalat pelaa vielä ok. Lenkin jälkeen oli tosin voimakasta lihassärkyä. Mutta vastaus oli se, ettei samaa reaktiota tule kevyessä hölkässä, vaikka jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet. Vauhti pysyy helposti samanlaisena tasasykkeillä 45min hölkällä. Eli flunssa on ollut niin kevyt, ettei se näy kevyessä hölkässä, mutta Vk-lykkäystä se ei kestä. Sieltä heiluu heti vastalausetta terhakkaasti pöytään.

                       Sen verran täytyy kuitenkin olla (ainakin) huolissaan Vierumäen suhteen, että tuo vasen jalka jatkaa edelleen tuota hermosärkymäistä oiretta. Kylmä rauhoittaa, mutta vain hetkeksi. Esim. matka Kempeleeseen autossa tuotti kipua jalkaan. Koitin sitä kaiken aikaa hienokseltaan hieroskella, mutta se ei auttanut. Sen kerran kun kävimme jaloittelemassa, se helpotti heti - vähäksi aikaa. Se on kuulkaas nyt KROONINEN vaiva. Sen oireet meni kyllä tosi vähäisiksi toviksi, kun söin 3pv burana kuurin. Suunnittelen nyt nykäiseväni tuollaisen 5-7pv burana kuurin, kun on tämä kevyt jakso pakostakin. Samalla koitan saada hierontaakin. Omat kädet väsyy jo - ja ammattilainen on aina ammattilainen, joka asiassa.

                       Jollekkin tutulle jo noin viikko sitten sanoinkin, että nyt on pohjat tehty Vierumäelle. Nyt voi enää vain pilata tuon projektin. Tuohon viitaten: Koitan nyt olla mahdollisimman viisas harjoittelija tulevina viikkoina. Tiedän mitä minun pitää tehdä, mikä minua vielä vie eteenpäin, ja tiedän mitä minun täytyy välttää. Teen kehittäviä asioita sen verran kuin jalat antavat ja teen vältettäviä asioita mahdollisimman vähän. Suomeksi: Minun täytyy ottaa mäkistä, kenties polkumaastoa, mahdollisimman paljon ja muuttaa se sitten suoran alustan voimavaraksi... Ja välttää tasamaalla, asfaltilla tehtäviä "roskakilsoja".

                     Tämä kisa oli tietysti minulle ISO pettymys, mutta aina on nähtävä tie eteenpäin. Ei tässä kuitenkaan olla niin isojen asioiden äärellä. Kävin tänäänkin väillä melko pitkällä tuolla psykologisessa maailmassa, mutta fyysiset vaivat olivat niin radikaalit etten saanut sieltä tänään tarpeeksi buustia, vaikka tapasin mielessäni varsin pysäyttäviä ihmisiä. Jos nyt tuota vähän avaan; kysyin itseltäni, olenko kipeä? Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat olleet liian kipeitä. Oma tilanne oli kuitenkin nyt hankala, että lipesin aina turhan pian takaisin realiteetteihin. Joskus on tilanne sellainen, ettei psykologisesta arkustakaan ole mitään, mikä vie eteenpäin.

                    Matka jatkuu. Ei mitään hätää. Olen innokas tutkija. Janoan lisää. Ennen sitä haluan keventää tätä kaikkea hieman... Olin juoksukaverini, Tuomas "Tombe" Aholan kyytillä Kempeleessä. Tuomaksella meni HIEMAN paremmin. Mentiin sitten kaiken jälkeen Zeppeliiniin katselemaan tuloksia. M40 Puolimaraton: 1.Tuomas Ahola, NU 1.06.57. Vieläkin on mahalihakset osin tuostakin kipeät... Selailin muka älypuhelintani... Sanoin Tuomakselle: -"Kuules, täällä IS:n lööpissä lukee, että Tuomas Ahola on nostettu juoksumaajoukkueeseen!". Ja hauskan pito asian tiimoilta jatkui. No, todellisuudessa Tuomas juoksi ihan hyvän juoksun, vaikka aika ensalkuun olikin väärä. 1.21.57 on melkoisen hyvä aika? Ja Tuomashan juoksee toki yleisessä sarjassa.

                     Tulee vielä mieleeni toinen, hieman vanhempi asia... Tiesin erään Nivalaisen juoksijan


 alittaneen aikoinaan maratonilla 3h maagisen rajan. Niinpä kysyinkin häneltä, mikä hänen tarkka ennätyksenä on? Sain ensin vahvan katseen. Vain pienen hetken hiljaisuus. -"Päälle kahen tunnin". Virnistys päälle. Ja jatkokysymys: -"Eikö se aika monella juoksijalla oo siinä päälle kahen tunnin?". Täydellistä. Mitä tuohon sanoa? Sana hallussa hänellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.8.2013

4 kommenttia:

  1. Meillä oli hyvin erilainen harjoittelu kisan lähestyessä, minulla ratakisojen takia vähän pitkiä lenkkejä ja enemmän lyhyitä nopeusvetoja, mutta tulos oli sama: keskeytys. Tosin terveystilanteessa oli samaa epävarmuutta, siitä huolimatta lähin yrittään 2-alkuista tulosta. Puolimatkaan tulin täsmälleen aikataulussa, kuitenkaan ei ois ollu mitään mahdollisuuksia juosta toista kierrosta lähellekään samaa vauhtia.
    Näin heikkokoipiselta tuo vastatuuli söi vähätkin voimat, juoksinhan koko ajan yksin parin eka kilsan jälkeen. Osoite dataan: http://connect.garmin.com/activity/360277583 (view in metric, oik.yläkulmasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Varmaan vasta olleet (kultaa M60 5000m, hopeaa M60 800m) rajut ratakisatkin väsyttivät jalkoja, joka sitten yhdistettynä kertomaasi vei ns.paukut. Tsemppiä! Uutta matoa koukkuun :)

      Poista
  2. Harmillinen takaisku, mutta varmasti maraton tulee vielä onnistumaankin. Leukaa ylös ja kohti Vierumäkeä, terveenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistumisia ja epäonnistumisia tulee molempia, kuten tähänkin lajiin kuuluu. Pääasia, että mennään eteenpäin. Tämä on hauskaa. Treeni maistuu. Paikat sulaa. Pöpö(?) poistumassa lihaksista. Lippu liehuu ja karavaani porskuttaa :=))

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.