Iso-sydänmaan reitti 2014 (ISR2014) perhereitti kunnostustyöt ovat täydessä vauhdissa. Pyssymäki
- Vinnurvavälin 300m kosteikko on nyt saatettu hyvin kuljettavaksi.
Kiitos suuri talkooväelle ja kaikille tahoille, jotka tämän upean
kunnostuksen ovat saaneet aikaan. Kunnostustyöt jatkuvat reitillä
edelleen. Reittiä voi kuitenkin käyttää kaiken aikaa, joten tervetuloa
kuntoilemaan. Lumien sulamisen aikaan tietysti reitillä on
poikkeuksellisen paljon kosteutta, mutta kyllä se siitä kuivuu ja onhan
perhereitti nyt eri helppo kiertää.
Muistakaa myös kesän polkuliikuntatapahtumat. Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2018 (PEP2018)
etunenässä. Ilmoittautumalla tämän kuun loppuun mennessä osallistut
gps-sykekello arvontaan! Joten nyt kannattaa toimia välittömästi.
Isompia haasteita hakeville on syksylle myös Suomen pisin polkujuoksukisa tarjolla. Pyssymäki Ultra Festival 2018 (PUF2018), jossa uutuutena nyt GPS -seuranta!
Vaellus ja polkuliikuntaterveisin, Onni Vähäaho, 20.4.2018, Nivalass
On sitä ollut joskus aiemminkin, muttei vielä aikaisemmin kahta päivää. Aina on yö korjannut väsyn pois. Ehkä vanhuus on tullut? Nimittäin eilen vauhtikestävyys harjoitus (Vk) loppui ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Mahakin oli sekaisin. Edellisenä päivänä oli loppunut yövuorot. Ei siinä mitään. Lyhyen räpiköinnin jälkeen kotiin. Energiaa ja unta. Uusi mato koukkuun.
Tänään aamulla tunsin olon normaaliksi. Kävin vielä varulta hölkkään 5km katsomatta kelloon, ihan kuin vain varmistaakseni tunnetilan todeksi. Oli se sitä. 5,1km. Keskivauhti 5:22min/km seisoskelu fiiliksellä. Keskisyke 117, joka on monille liki kävelysyke? Siispä suihkun kautta ja tankki täyteen. Sen jälkeen 2-3h rötväily ja valmistautuminen rentoon ja kiihtyvään vauhtijuoksuun 11km mittaisella mäkisellä (Nivalan mittapuulla) reitillä.
Alkuun laskettelin 2km alas lähtöpaikalle. Liki samantien kello käyntiin. 2km ylämäkiosuus meni noin 4:25min/km keskivauhdilla. Syke nousi tasaisesti ja normaalisti. Ihan mukavan iisiä, juuri sopivaa. Tästä olisi kiva jatkaa noin 5km mittaiselle myötämaa-osuudelle. Pari kilsaa tuli vähä alle 4:20min/km vauhdilla varsin vaivattomasti. Sitten iski taas väsy. Haukotteleva olo. Vauhti laski, vaikka myötämaahan menin. Väsy oli kuin olisi unta vastaan taistellut. Ei sellaisella olotilalla jaksa Vk-juoksua ainakaan hyödyttävästi. Tässähän oli tarkoitus kehittyä, ei selviytyä. Toki olisin voinut tintata treenin väkisellä, mutta sehän ei ole tarkoitus.
Mikä mättää? Valitettavasti olen hoitaja ammatiltani, joten näen liikaa vaihtoehtoja. Asia on maallikoille yksinkertaisempi. Jotain niistä maallikon vaihtoehdoista voisi olla vaikka yövuorot, joita oli nyt kuusi 23 päivän sisään. Liian kiireinen arki. Huono unen laatu. Tautia elimistössä. Veriarvot. Tai monesta asiasta koostuva vyyhti, joka iski silmille. Ammatin näkökulmasta vaihtoehtoja on paljon enempikin, mutta en niitä nyt vihti tähän maalailla. Lisäksi hoitajalla voi olla vaara ylireakoida, jos sen moodin päästä päälle, joten jos nyt vain pari päivää keskittyis lepäämiseen ja katsois sitten uudestaan. Ja kaksi päivääkin on aika vähän. Riippuu mistä on kyse.
Turha arvailla, sillä mitään ovia ei voi sulkea. Aika näyttää - tai sitten ei. Eikä sillä väliä, jos kyse ei ole mistään kovin vakavasta. Tasan vuosi sitten tein varpaiden paleltumisten jälkeen vasta ensimmäisiä tunnustelulenkkejä tässä kohtaa. Takana on varsin laadukasta harjoittelua marraskuun alusta asti - ja vieläpä terveenä. Ei yksi haukottelu viikonloppu tee muuta kuin hyvää, jollei ole kyse mistään vakavasta.
Jokatapauksessa varsin erikoinen juttu valmistautua ensi sunnuntain hallimaratonille. Maratoni itsessään ei ole tärkeä, sillä sen tarkoitus oli vain murtaa talven yksitoikkoista harjoittelua. Silti sitä olisi toivonut olevansa parhaassa mahdollisessa vireessä juuri viikon päästä. Aina se ei tosin onnistu maailman huipullakaan, joten aika rento fiilist tässä on kaikesta huolimatta :) Olo on kuitenkin väsymystä lukuunottamatta terve. Myös jalat ovat täysin terveet. Ei mistään mitään kolotusta. Kuinka moni muu kestävyysjuoksija voi sanoa samaa tässä vaiheessa talviharjoittelua?
Ainoa asia mikä harmittaa menneen talven harjoittelussa on lankeaminen taas liian yksitoikkoiseen harjoitteluun ja kilometrien valvontaan. Sen lopetan tämän maratonin jälkeen. Pitää harjoitella kehittyäkseen, ei jonkun kilometrimäärän vuoksi. Joo, tietysti ei juoksematta tulla juoksijaksi, eikä edes hyväksi harrastajaksi, mutta sillä ei ole väliä, onko niitä 70km, 90km, 110km vai 130km/viikko, jollei KAIKKI lenkit palvele vain kehitystä. On uskalletta tehdä myös harjoituksia, joissa ei juosta. Esimerkkinä nyt vaikka keskivartalojumppia ja porrashyppyjä, sekä hieman myös painoilla. Jokainen, etenkin suomalaisen juoksukulttuurin ostanut, osaa lihasta väsyttää, mutta harva kehittää.
Ensi sunnuntain tavoite? Ennen tätä väsyä tavoite oli 3:15h. Ennätykseni on 3:22:55, joten sovitaan, että jotain tuolta väliltä. Ainakin saan ottaa itsestäni kaikki irti, sillä kisoissa ei haukotella - siis noin lyhyissä. Ultrat on sitten erikseen. Siellähän voi joutua välillä istuun vaikka kannonnokassakin ja miettimään tavoitteita uusiksi.
Ensi sunnuntaina katkeaa noin 6 viikon maratonjakso, jota edelsi liki 3kk perusjakso. Ensi kaudella harjoitteluni on monipuolisempaa ja erikoisempaa. Aion uskaltaa 10-vuoden juoksemisen jälkeen harjoitella täysin omalla tavallani, välittämättä mistään normeista. Aika näyttää, mihin se johtaa. Ainakin olen innoissani, ja sehän on jo hyvä lähtökohta sinällänsä.
5.3 - 11.3. on maratonin jälkeinen viikko. Sen aion levätä ja tehdä aika tavalla kaikkea muuta. Käyn lumikenkäileen ja ehkä hiihtään. Varmaan jonkun lyhyen juoksulenkinkin saatan käydä, jos siltä tuntuu, mutta ohjelma on vapaa. Viikosta 11 alkaa sitten 8 viikon harjoitusjakso kohti Karhunkierroksen 160km kisaa.
Ensi viikon ohjelmani
Ma: Lepo/jumppa/walk whit my lady Ti: Lepo/jumppa
Ke: 14km (Verryttely 5km, maratonin alun omaista hölkkää 7km ja 2km verryttelyä) Ilta 7km kevyttä juoksua
To: Lepo
Pe: 10km sis. väli 6-8km maratoinin alun omaista hölkkää
Hyvää Runebergin päivän myöhäisiltaa! Näin juuri ennen heräämistä unen jossa juoksin
polkukisan voittoon. Laskettelin peltoaavalle alle 2min/km vaihdilla
ohittaen äimistyneitä pyöräilijöitä (!). Tunne oli enkelin. Tajusin
tekeväni kovan ajan voiton lisäksi.
Maalissa
oli amerikkalaisen polkuklassikon hard rockin tunnelma ja lavastus.
Yllättäen kuitenkin suomalainen kuuluutus. Jostain syystä myös entinen
reittiennätyksen omistaja palloili alueella. Juuso Simpanen. Kävi
onnitteleen voitosta ja reittiennätyksestä. Harmi, ettei tuota voi
katsoa areenalta, ruudusta tai katsomosta uudestaan.
Voittohaastatteluni keskeytyi, kun aloin oksentamaan. Samalla heräsin oikeasti. Onneksi myös oksentaminen oli unta. Toki kellonympäri nukkuminen oli aika oksettavaa.
Olen yrittänyt keskittyä viime aikoina siihen, etten kuulostaisi vanhalta etenkään nuorten keskuudessa. Se jos mikä on ärsyttävän kuuloista. -"Minä oon ollu jo melekeen 20vuotta siellä ja täällä"... -"Muistan kuinka jo 40 vuotta sitten". Voi pyhä sylvi - ei ketään kiinnosta. Tuo jutustelu on melkein kuin puhelisi komerossa itselleen. Silti tuohon on iän myötä taipumus. Se on myönnettävä. Amen. Ihmiset muuttuvat hiljalleen sukupolvesta toiseen. Ehkä se jäykkyys ja pidättäväisyys hiljalleen sieltä vähenee. Tietysti aina tulee olemaan erilaisia persoonia, mutta yhä enemmän olen rekisteröinyt myös ihmisiä, joissa asuu samaan aikaan toisia arvosta minä, omat vahvuudet tunnistava minä, että hyvän itsetunnon omaava minä. Se on kuitenkin vielä siksi harvinaista, että se saa aikaan usein myös vapauttavaa hauskaa kuuliassa. Niin minussakin muutama päivä sitten. Mies näkee seitsemän vuotta vanhan kuvansa. Katsoo kuvaa tärkeänä, mutta samalla vahvasti arvioiden kolme sekuntia ja antaa lausunnon omasta kuvastaan, jossa on kaksi asiaa: -"Se on jo tuollon ollut tuo hiusraja nuinkin ylhäällä... Vaan on se leuhkan näkönen jätkä - ja niinhän se on vieläkin". Hyväntahtoinen nauru kruunaa kakun. Näin sen pitää mennä! Toinen esimerkki polkujuoksumaailmasta. Spekuloitiin tänään somessa Karhunkierroksen 160km matkan mahdollisia top10 nimiä. Tunnen itse heikosti koko sakin, joten tein osallistujat paremmin tuntevalle pienen arvio pyynnön. No hän sitten listasi kärkeä: Valido, Itkonen, Virtanen ja Jumisko. Tuli siinä muitakin nimiä. Nuo etunenässä. Nuo tiesin itsekin. Tuon jälkeen jatko-aprikoin ketkä tulee ekana vastaan, kun edestakaisesta reitistä on kyse. Spekuloin kärkiryhmäksi Valido, Itkonen ja Virtanen. Pian Valido helpottaa asiaa kommentoimalla: -"Jos terveenä pysyn niin minä tulen ensimmäisenä vastaan. Ei muita seurassa tai lähettyvillä". Kun on potentiaalia niin miksipä sitä ei pitäisi tiedostaa? Hyvä, Valido! Itselläni on tavoite päästä maaliin. Tottakai omat sisäiset suunnitelmat ja kilpailuvietit elävät, mutta ne pysyvät visusti sisälläni. Parasta mahdollista tulosta haetaan - se on selvä. Pitää kuitenkin tunnistaa realiteetit. Aika iso kasa jätkiä on edessä, kun katsoo noita kovia nimiä. Huh, huh. Mutta jos läpi kisan pääsee niin on jo iso juttu. Loppu on tavallaan ekstraa. Treenit on edelleen menneet hyvin. Ja kunto on noussut jatkuvasti. Tämä on kuin maton nousukulma - jatkuvasti vie ylöspäin. Olen kuullut silti myös pientä kritiikkiä harjoitteluni "sillisalaattimaisuudesta". Monipuolisuus saattaa tuntua siltä, vaikka se on tarkkaan harkittua. Monipuolisessa harjoittelussa onkin juuri se juju, jolla kehityn. Elän niin vahvasti omilla intuitioilla, että minun tapani harjoitella on aivan oma koulukuntani. En usko, että kukaan harjoittelee juuri näin. Harjoittelussani on joitakin osia joidenkin käyttämistä harjoitteista, jotka olen kokenut vievän minua eteenpäin kehitykseni tiellä, mutta suurin osa itse harjoittelun kautta oivaltamia kokonaisuuksia. Olen luonut oman harjoittelubrändin. Silti se on tarpeeksi simppeliä, kuten monesti kehittävä harjoittelu on. Terveys on tärkeä asia kehityksen mahdollistajana. Harjoittelu voi sairastaa, yksilölliset taipumukset voi sairastaa ja myös huono tuuri. Itse olen ollut viimeksi flunssassa viime vuonna maalis-huhtikuun tienoilla. Sen jälkeen vain terveitä päiviä. Se on yksi asia kehityksessä onnistuneen, itselleni sopivan harjoittelun lisäksi. Tapasin eilen salilla tutun miehen. Hän kertoi puolestaan olleen viimeksi sairaana vuonna 2014. Ehkä pitää muistaa jututtaa tuota kaveria vielä uudestaan. Ehkä hänellä olisi jotain käyttökelpoista tietoa. Ainakin hän kuulostaa hyvin kurinalaiselta ja täsmälliseltä urheilijalta. Nyt on varsin reippaita pakkaspäiviä. Yksi tuttu muistutti taas humoristisesti etupahvista. Se kuulemma pitäisi muistaa laittaa housuun, että... Monenlaista pitää osata ottaa huomioon. Aina ei voi sanoa, että väsyttää tai että lapset on jo tehty. Roolia riittää aina. Batman pukukin voi piristää, samoin lateksi hanskat. Mielikuva alkaa karata. Välillä on kiva käydä juoksemassa juoksumatolla. Lämmin lihaksille tekee hyvää ja saa hikoilla oikein kunnolla. Nivalassa pukukopilla voi törmätä myös aika koviin tositarinoihin. Sen verran tunnen ennätys -ja tuloshistoriaa (Sori nuoret, vähä ällöttävä ulostuonti), että tiedän seuraavan tarinan olevan tosi: Joskus 70-luvulla (apua!) pukukopilla ollut vanhempi mies kertoo juosseensa liki Nivalan ennätystä. 800metrin aika 1.55´3. Eka kiekka rapiat 54sek. Oli tuntunut kävelyltä. Silti oli tullu noutaja. Samainen heppu taisi parhaillaan juosta 400m alle 50sek. Nuo ovat kyllä kovia vauhteja. Asiat voivat poukkoilla, mutta ei elämäkään ole aina tasaista. Kaksi kaveria on kärsiny noin puoli vuotta ylirasitustilasta. Molemmilla aavistuksen parempaa näköpiirissä. Tuntuu jopa epäreilulta, että minä olen terve, ja nuo paljon vähemmän harjoittelevat kärsivät noin vakavista ongelmista. Kun harjoittelee paljon, saa paljon kritiikkiäkin. Eikä se ole huono asia, jos joku sitä luulee. Kuuntelen aina kritiikin, mutta lähes aina sen on saanut heittää olan yli jatkamaan matkaansa. Usein sivusta asioita ei voi täysin ymmärtää. Myös noissa ylirasitus jutuissa on paljon epäselvää. On vain oletuksia. Olen harjoitellut viime aikoina tiivisti. Kaksi viimeisintä lepopäivää: 15.1.2018 ja 26.12.2017. Tänään kaksi lenkkiä niin kuin monina muinakin päivinä. Aamulla 26,3km, illalla 8,2km. Kevyt askel niin aamulla kuin illalla. Joku voisi ajatella, että harjoittele sitten enempi. Minä sanon, että en. Silloin, kun askeleessa säilyy keveys, ottaa lihakset vastaan harjoitusta. Välillä voi hetken käydä lihas niin väsyneenä, ettei juoksu ole oikein kimmoisaa, mutta minun ideologissa maksimissaan kaksi päivää. Jos lihas on valmiiksi kimmoton, ei se ota kuin palauttavaa harjoitusta vastaan. Kimmoton lihas ei kehity vaan nääntyy kuormaan. Sitkeys saattaa kehittyä, mutta et pääse parempiin tuloksiin. Tämä on oma huomio ultraharjoittelusta. Tästäkin on varmasti monta näkökulmaa, mutta tämä on omani. Oma koulukunta. Olen lisännyt vapaata töistä keskittyäkseni harjoitteluun ja palautumiseen. Välttämättä harjoittelutunnit ei älyttömästi kasva lisääntyneen vapaan myötä, mutta toivottavasti palautuminen paranee vähentyneen työn ansiosta. Koitan pärjätä yhä vähemmällä rahalla. Katsotaan ainakin tämä ja ensi kesä mihin tällainen satsaus kantaa. Ihmeesti tuo itsensä kehittäminen näköjään kiinnostaa. Pidetään mies marjassa, kun ämpärit täyttyy tasaisesti. Lopuksi kolme videota: 1) Laulan tätä aina mielessäni töissä. -"minun koti ei ole täällä", 2) Ei löydy sanoja 3) Notkeus barometri ja saavutus kelvata tyttären somekanavaan.
Alla mm. Suomen halki juossut ultrajuoksija, Pasi Koskinen, on PUF´n erikoishaastattelussa.
Kisaan on tulossa gps - seuranta, josta vahvistus tulenee viikon sisään. Mukaan on ilmoittautunut tällä hetkellä viisi osallistujaa, joten 21 paikasta on jäljellä vielä (enää) 16. Ilmottaudu mukaan! Tästä ohjeet.
Repuista ja liiveistä pyydettiin tekstiä. Voisin niistä tehdä ehkä myös videon tässä lähiviikkoina. Nyt kuitenkin tuli tänään tällainen aihe mieleen. Toivottavasti tuosta joku hyötyy ja saa hyviä ajatuksia treeneihinsä.
JUOKSUVINKKEJÄ A´LA COSMOS
Tänään oli vähän pakkasta (-12) päivän päälenkin aikaan, mutta ihan kivan Vk-leikin sain aikaiseksi hyvän ystäväni Pasi Koskisen yllyttämänä ja vinkkaamana. Eli Vk-alueen alareunasta yläreunaan, 3km, 2km ja 1km vedot ja pyramidina takaisin 2km ja 3km. Väliin helppoa hölkkää. Yhteensä tuli 18km setti, kun pistin nopsaa viimeisenn vedon jälkeen flyygelin kannen kiinni:
Data: https://www.strava.com/activities/1364355684
Näin se aika rientää. Marraskuun alussa alkanut kolmen kuukauden mittainen perusharjoituskausi loppuu reilun parin viikon kuluttua. Jakson lopussa juoksen 10km testijuoksun. Katson sillä tavalla missä on minun lähtötaso perusjakson jäljiltä ennen tehojaksoa. Tehojaksona otan puolestaan vain neljä viikkoa. 29.1. - 25.2. Sitä seuraavalla viikolla juoksen (Su 4.3.2018) hallimaratonin. Tehojakso on lyhyt ja napakka. Focukseni on pitkissä matkossa, mutta rikon tällä rytmityksellä hieman pitkää talvikautta, jottei harjoittelu puuroudu.
Maratonilta haen tuollaista noin 3:15 -aikaa. Eli noin 4:35min/km tahtia kutakuinkin 42,2km verran. Tehojaksolta haen helppoutta vauhtivälille 4:10-4:40min/km.
Maratonin jälkeen otan viikon kevyesti. 12.3. - 29.4. välisenä aikana keskityn erikoisharjoitteluun. Tähtäimessä kauden ensimmäinen kahdesta pääkisasta. Nuts Karhunkierros 160km. Eli ohjelmassa on erikoispitkiä lenkkejä. Esim. Kolme 60-80km mittaista lenkkiä kahdessa viikossa. Mäkiharjoittelua ja pitkiä lenkkejä, joissa on lopussa joko mäkeä tai vauhdinnostoa, tai jopa molempia. Välissä tietysti erittäin kevyttä ja palauttavaa peruslenkkiä. Kuten tehojaksollakin. Muutenhan tuo ei ole mahdollista. Harjoitusohjelman pitää olla realistinen. Olen aika keskinkertainen kunto-urheilija, joten ei passaa keulia liikaa.
Erikoisjakson jälkeen on vajaa neljä viikkoa h-hetkeen. Ehkä juoksen kolme viikkoa ennen h-hetkeä puolitosissaan puolimaratonin. Täytyy harkita. Riippuu miten letkeää on meno tuolloin ja mitä kisoja tässä on lähellä tarjolla. Toinen vaihtoehto on, että pidän jonkun oman testijuoksun.
On toisaalta jotenkin hauskaa edetä näin suunnitelmallisesti, vaikka en ole tämän kummoisempi kunto-urheilija. Mutta tässä on se oma hauskuus ja samalla toimin itse omien valmennusajatusteni koekaniina. Toistaiseksi hienoista kehitystä on kaiken aikaa tullut, joten valmentaja Vähäaho saa vielä jatkaa ja näyttäisi juoksija Vähäahokin vielä lenkeille kohtuu innokkaana menevän. Huumorin kautta.
Jos joku vielä pähkäilee ensi kesän kisakalenterin kanssa niin tässäpä ois oiva vinkki:
Tästä osoitteesta löytyy ilmoittautumiset yms. Onni Vähäaho, Nivalassa 12.1.2018
Testasin viime viikolla kuntoani I-SR2014 Talviperhereitillä ja huomasin olevani en vain parhaassa kunnossani harrastukseni aikana vaan myös parhaassa suoritusterässä, vaikka olin jumissa edeltävien päivien kovista harjoituksista, mm. vertikaalitonnista.
Niinpä suuntasin tälle jo toki aikaisemminkin suunnitellulle määräviikolle entistä enemmän paneutuen kuntopohjan edelleen kasvattamis ajatuksella. Tein siis Björgenit! Sillä erotuksella, että Björgen totesi kuntonsa olevan riittävän muihin nähden ja läksi näin Olympiatalvena varmistamaan menestyksen Olympialaisissa jatkamalla kovaa reeniä kilpailun sijaan. Minä puolestaan huomasin olevani ennätyskunnossa omiin entisiin tuloksiin verraten ja siirryin takaisin perusharjoittelun äärelle. Sinne, josta sitten kaivan talven hedelmät kevät auringon alla. Olipas kuvaus.
Alla tämän viikon toteuma. Kuten torstai-illan lenkistä huomaa, on suorituskyky tasooni nähden hämmästyttävän korkea. mm. väli 2-6km @4:20 vauhtia 138 keskisykkeellä. Onhan siinä jo housuissa pysymistä. Ja jos joku luulee, että olen laihtunut niin voin sanoa, että en ole. Samoissa pyörii elopaino. Näin harastaja hyväksyy paremmin itsensä kuin kriittinen kilpaurheilija tai muuten vain itseensä fiksoitunut lajitoveri.
Koska juoksen hyvän olon tunteen saavuttamisen lisäksi kehittyäkseni ja löytääkseni omat rajani omien rakenteiden sisällä (perhe ykkönen ja vasta sitten muut hömpät, kuten tämä juoksu) niin nyt määräviikon jälkeen koittaa siitä palautuminen/normalisoituminen. Sain vihdoin vähän yllättäen huomiselle 90min hieronta-ajan, joka muuttaa hieman ensi viikkoa. Ohjelma joustaa harrastajan mukaan. Vähän niin kuin urheilijoilla (hah,hah,hah..).
Ensi viikon määrä jäänee selvästikin suunniteltua vähäisemmäksi, mutta alla olevan kaltaisen viikon jälkeen se ei ole ollenkaan huono asia. Ja olenhan 43 vuotias ja tarvin myös aikaa, että harjoittelu uppoaa. Tässä on vielä elämäni ykkösasian, oman rakkaan perheen lisäksi myös leipätyö hoidettavana. Se on tosin niin huono palkkasta, että sitä joutuu tekemään pienellä rahalla ja samalla haaskaamaan kallista jouto aikaa. Joulun teko nilikuttaa. Siis oikeasti. Joulun teko. Jouluhan tulee itsestään. Niin se lukee ainakin minun kalenterissa. Mitenhän Joulukorttejen lähettämisen tavasta pääsis irti? Se tapahan on niiltä ajoin peräisin kun ei ollu puhelimia millä olis voinut Jouluja toivottaa. Onko Hyvää Joulua toivotus parempi kuin Hyvää Joulua? Paljon aikaa vieviä manereita kun pitäisi keskittyä nauttimaan vain hetkestä - Joulusta. Koko Joulusta on tehty ihmeellinen myytti, josta rauhallisuus ja kiireettömyys on kaukana. Minusta pitäisi olla päinvastoin. Eiköhän jo ens Jouluna lopeteta jonninjoutava hössötys?
Määräviikko 190km
Ma (Yövuoro loppuu aamulla )
Aamu: - Ilta: 16km
Ti (vapaa)
Aamu: 33,5km Ilta: 17km
Ke (vapaa)
Aamu: 25km Ilta: 10km
To (aamuvuoro)
Aamu: - Ilta: 8km (matolla @4:55, avg.syke 124!)
Pe (iltavuoro)
Aamu: 10km Ilta: -
La (vapaa)
Aamu: 30km Ilta: 7,1km
Su (vapaa)
Aamu: 25km Ilta: 8,4km
Kesto: 18h 22min Keskivauhti: 5:48min/km Keskisyke: 119 (67% maksimista) Nousumetrit: 608m Muutama kilsa hidasta pätkää, muuten pääosin ok. talvialusta.
Ehdin antaa torstaina haastattelun Toni "Don" Validon "Donniksen Leposohva Show´ssa"
Illan hölkkäpalauttelu korvaantui pyörälenkillä ajanpuutteen vuoksi. Kotityöt ja luvatut yhteisjutskat tytön kanssa menevät tietysti etusijalle. Katsotaan, jos loppuillasta vielä tähän loppuun niistä jutuista saadaan pientä kuvaa tai videota. :=)
Oletteko nähneet kesän laitumille ensimmäistä kertaa menevää lehmää märehtimässä heinää tyynenä, vailla mitään ylimääräistä energiaa ja innokkuutta? Isännät ja emännät hymyilee palstan reunalla - tuntevat lehmien riemun syvällä sisällään. Into, elämän yksi tärkeimmistä eliksiireistä.
Ultrajuoksun harrastajana joudun ainakin osin kätkemään tuon eliksiirin. En voi olla liian innokas kesälaitumilla. Pitää pysyä lestissään. Jos antaisi eufoorisille tiloille vallan, olisi äkkiä laidunaika paketissa.
Par´aikaan juostaan Suomen halki - Nuorgamista - Helsinkiin. Se on käytetyin Suomen halki reitti, jossa usein pääpiste on vielä etelämpänä, Hankossa. Tuo juoksu saa sisällä endorfiiniarvot kohoamaan ja innon pykälään. Mutta täytyy malttaa odottaa, sillä kalenteri on täynnä tämän vuoden osalta.
Eilen juostiin Nivalassa Kipinä maraton. Tuloksia selatessa... ois ollut kiva olla mukana. Eilen juostiin Joensuussa 100km Suomen mestaruudesta... ois ollut kiva olla mukana. Tätä se on koko kesä. Täytyy malttaa, jos ei ole henriansio.
Mikäli kalenterisi ei ole vielä täysi - anna itsellesi mahdollisuus kokea mitä mielesi halajaa. Mutta muista myös olla kohtuullinen kisatessasi etenkin, jos tavoitteesi ovat myös tuloksellisia. Itse olen sen verran täpinöissäni kauden kahdesta viimeisestä kisastani, että se auttaa malttamaan näin paarmaisena aikana.
Todellisuudessa perusharjoittelu on mitä vihreintä laidunta. Se voimaannuttaa ja antaa paljon hyvää oloa tasaisesti kaiken aikaa. Saan usein tavata lenkeilläni ystäviäni. Valitettavasti ei tahdo olla muuten juurikaan aikaa ystäviä tavata. Se on paljon harjoittelun ikävin kääntöpuoli. Tavatessa lenkeillä ajoittain ystäviä, löytyy myös tavoitteellisen harjoittelun rinnalle joskus suhteellisuutta. Se joskus pysäyttää huomaamaan saavutetun tilan, johon ei aina muista olla tyytyväinen. Kun juokset keveintä mahdollista vauhtia mitä tunnet voivasi juosta ja kaveri vieressä juoksee lieka punaisella - vetää nöyräksi monella tapaa, jos ymmärrätte. Hyvä kunto on etuoikeus, joka auttaa paljon elämässä. Etenkin jaksamaan.
Olen joskus painanut reilusti yli 100kg. Aamuvuoron jälkeen piti nostaa jalkoja ylös. Muutaman aamun jälkeen tuntui kuin maratonin olisi juossut. Silloin tällöin osuneet 6 -7 päivän työputket olivat ultrajuoksua, selviytymistä. Nyt työvuorot ei tunnu missään. Usein ne ovat kovien harjoitusten jälkeen hyvää ja mukavaa palauttavaa kävelyä. Tieto siitä, ettei aina ole ollut niin, tuo kiitollisuutta tehdyille valinnoille. Harva arvaa, että askel siihen suuntaan on jokaisella itsellään. Se vain pitää uskaltaa ottaa. Kannustan.
Minua odottaa tosiaankin aivan HUIKEA syksy! PEP 2017 kisan 57km saan yrittää kovaa aikaa. Olen tehnyt paljon töitä oppiakseni juoksemaan reitin nopeasti läpi. Olen ollut reitillä, ja tulen yhä olemaan. Tänään vuorossa TV Reipas pesänevan yli molemmin puolin. Suurena illuusiona, että saan sitten itse kisassa laittaa silmät kiinni, kun Mursun Veijo nostaa käden olkapäältäni lähtöluvan merkiksi kuin Tenhusen Kari aikanaan hopeasompahiidoissa, jolloin veri maistui aina suussa viimeistään kilsan kohdalla. Pepissä illuusiooni kuuluu silmät kiinni juokseminen, kunnes Uusitalon Heikki kuuluttaa matkan tehdyksi.
Sen sijaan kauden kruununa oleva PUF 2017 kisan 171km tulee olemaan matka, jossa uskon oppivani eniten pitkään aikaan. Se vie TAKUULLA minut uudelle alueelle. Reilusti yli 100 mailia suoperäisellä reitillä. Jos pitää pepillä olla terhakka kuin kauris, vie puf matkallaan syvälle kulijan itsensä sisälle ja olennaisinta on löytää mielenrauha, sillä sitä tarvitaan.
IDOLI
Suuri paikallinen idolini on Teppo Polvi.Teppo voitti käsipyöräilijöiden H1 luokassa maailmancupin jo toistamiseen!Liian vähälle huomiolle jäänyt saavutus, jonka takana on suorituksiakin loistokkaampi ihminen. ONNEA TEPPO!!! Näin julkisestikin. Teppo on tehnyt menestyksensä eteen paljon töitä sekä käsipyörällä, kuntosalilla että etenkin päänsä sisällä. Teppo, jos kuka, on meille kaikille suuri innoittaja - esimerkki oman halun merkityksestä.
Pari riviä tyhjää. Tekstin pitää hengähtää joidenkin kappaleiden jälkeen.
Loppuun nivalaista musiikki-osaamista. Täytyy sanoa, että tykkäsin!
NUTS karhunkierros 80km (todellinen 84km) kisa oli kolme viikkoa sitten. En ole mikään Henri Ansio, joten halusin palautua huolella. Treenipohjaa on kuitenkin tullut jo sen verran (reilu 30 000km juoksua), että siihen palautumiseen meni sitten kaksi viikkoa. Vähän niin kuin olin ajatellutkin.
Olo kahden viikon jälkeen olikin tosi palautunut. Oikeastaan ainut riski kahden viikon palautumisjakson aikana oli pep 57km reitin kävelyvaellus. Se hieman ottikin eri lihaksiin, mutta saattoi vain olla kokonaisuuden kannalta hyvä asia. Tuosta reissusta ei tienyt 4päivän jälkeen enää mitään.
Karhunkierroksen jälkeisellä viikolla juoksin vain n.53km ja sitä seuraavalla vain 46km. Tosin tuolla toisella viikolla oli lisäksi se 57km (todellisuudessa 58km) kävelyvaellus. Joten tunteja tuli kyllä hyvin.
Vähemmän juosseiden kannattaa huomioida minun viikkokilsamääriä lukiessa standartini. Eli tätä nykyä minun normaali viikot on noin 90-140km/viikko siten, että keskiarvo on noin 109km/viikko. Tuon laskin siitä, että tein ennen karhunkierrosta 11 viikon harjoittelujakson, jossa viikkokeskiarvo oli tuon 109km/viikko. Tästä olen jatkamassa eteenpäin niin, että harjoittelen normi/kovilla viikoilla noin 110-160km ja keveillä 70-90km.
Tämä on suunniteltua, sillä karhunkierrokselle menin kohtuu tasasesti treenaten. Ei ollut hirveän kovia, eikä hirveä löysiä viikkoja. Rytmiä oli kyllä tietysti itse ohjelmassa. Kaiken a ja o on mielestäni se, että harjoittelipa miten tahansa niin sen täytyy tuntua itselleen oikealta.
Seuraavassa avaan omaa harjoitteluideologiaani. Siinä ei varmaan ole mitään jättiylläreitä kokeneille, mutta saattaa auttaa joitakin omaa harjoittelu identiteettiä rakentaessa. Rohkeasti kommenttia, jos tämä alla oleva herättää ajatuksia - sekä ostettavuudessaan, että kysymyksellisesti.
Jokaisen lenkin jälkeen on kerrottu mitä sillä on haettu/mikä on lenkin tarkoitus. Ennen lukemista muistutan olevani ultrapolkujuoksija :)
Idea: Korostetun kevyellä lenkillä kroppa käynnistyy tulevaan kovaan jaksoon parhaiten. Lenkistä tuli hyvä ja rauhallinen olo. Lenkillä mukana hyvä ystävä, Yli-Lasse. Pitkät (tämäkin lenkki kesti yli 2h) lenkit on hyvä tehdä välillä ystävien kanssa. Rupatellessa lenkit ovat yleensä rennompia ja helpompia.
Idea: Kevyenkin metsälenkin jälkeen jalkoihin pakkaa jäämään hieman kankea tunne, joka lähtee ainakin omalla kohdalla parhaiten 5-7km kevyellä vauhdinvaihtelulenkillä. Joskus tirpasen tälläisen jopa reipasta, mutta nyt oli tiedossa kova viikko, joten halusin vain leikitellä kevyesti.
Miltä tuntu: Hämmästyttävän kevyt jalka! Kulku ainakin yhtä hyvää kuin ennen karhunkierrosta. Tämä lisäsi psykologisesti paljon positiivista tunnelmaa.
Idea: Kroppa oli laitettu käyntiin sunnuntaina ja vielä kerätty maanantai energiaa kovaa viikkoa varten, joten tässä kohtaan tykkään aloittaa pitkällä polkulenkillä. 15min välein nestettä ja välillä vähän energiaakin. Nestettä meni noin 1,5Litraa. Enempi olisi saanut juoda. 3,5tunnin lenkin jälkimmäinen puoliska oli lämmin/kuuma. Autolla join sitten varmaan litran vettä ja C-vitamiinilla terästettyä vettä.
Miltä tuntu: Polku oli minulle uusi ja paikoin tekninen, joka nosti sykettä. Palatessa sen teki aurinko. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut pitkä lenkki. Sopivasti vähän jalatkin väsyi.
Idea: Sama kuin sunnuntai-iltana. Mehtäkankeuksien pois juokseminen.
Miltä tuntu: Huippu kulku, vaikka aamulla oli ollut pitkä lenkki. Lämpö alkoi tosin jo vaikuttaa sykkeisiin.
Ke 14.6.
Palauttavaa hölkkää yksi tunti. 10,8km, keskivauhti 5:32min/km, keskisyke 121.
Idea: Palauttava päivä rytmittää harjoittelua. Vähemmän juoksevilla voi toimia lepo ja venyttely, jota teen itse toki joka päivä muutenkin. Myös kevyt pyöräily yksi vaihtoehto. Omalla kohdalla tunti höntsää on luontevin tapa. Tällainen lenkki on silloin onnistunut, kun lenkin jälkeen vain huomaat lenkin menneen ohi ihan huomaamatta. Jos joku soittaa niin saattaa sanoa, ettei oo käynykkään tänään lenkillä.
Miltä tuntu: Helpolta. Kuumuus alkaa vain näkyä sykkeissä, sekä talvella paleltuneissa jalkaterissä. Odotetusti lämpimillä keleillä paine iholle voi tuntua ikävältä. Tiellä tuntuu olevan huomattavasti enempi tuosta haittaa.
To 15.6.
Aamu: Lyhyt 6km aamulenkki. keskivauhti 5:27min/km, keskisyke 122.
Idea: Reippaan lenkin päivänä aamulla on hyvä valmistaa jalkoja illan reippaampaan menoon. Samalla aineenvaihdunta aktivoituu paremmin ja lihakset on valmiimpana. Päivät on pääsääntöisesti hyvä aloittaa muutoinkin kevyellä aamulenkillä.
Miltä tuntu: Kuumuus alkaa vaikuttaa jo selvästi vauhteihin ja sykkeisiin. Tulee tunne, että taitaa tulla raskas iltareipastelu. Juoksu kuitenkin vahvanoloista.
Idea: Jokaisella hyvällä harjoitusviikolla/jaksolla kuuluu olla 30-60min reipasta juoksua. Rytmillisesti mielestäni tässä kohtaa oli tämän paikka -> Pitkä -> Palautus -> Reipas -rytmillä. Pääasia näillä lenkeillä on helppo tunne, vaikka reippaasti mennäänkin. Ite tykkään reippaan loppua kohden vähän heittää löylyä. Viimeisen kilsan pitää tulla HELPOSTI nopeiten ja pitää jäädä tunne, että tätä voisi vielä aivan hyvin jatkaa.
Miltä tuntu: Jalkaterien iho oli aika tuskissaan loppupuolella. Asfaltilla iskuttaminen yli 20 asteen "helteillä" ja kompressiosukalla ei ainakaan tällä haavaa oikein onnistu. Kuumat ilmat ei muutenkaan ole koskaan sopineet mulle. Juoksu rullas vaivattomasti. Arvelen lämmön vieneen noin 10sek/km ja sykelukemissa vaikutus noin 3-5pykälää vielä päälle.
Pe 16.6.
Palauttavaa hölkkää yksi tunti. 10,6km, keskivauhti 5:40min/km, keskisyke 120.
Idea: Reippaan lenkin jälkeisenä päivänä teen yleensä joko tällaisen tunnin höntsälenkin tai sitten 2 x 5-7km lenkin, mutta näin mökkilomalla ei vihtiny joka päivä kahta kertaa käydä teitä/polkuja mittaamassa.
Miltä tuntu: Juuri sopivalta. Lihakset sopivasti väsyneet. Kun ottaa huomioon, että useamman päivän jatkuneet lämpimät ilmat näkyvät mulla datassa niin tämähän oli jo vallan hyvää tekemistä.
Idea: Ultrajuoksijan spesifi on peräkkäisinä tehdyt pitkät, joten tästä sellainen setti käyntiin - palauttavan päivän jälkeen.
Miltä tuntu: Eka puolikas mukavan puolipilvisellä ja varjoisella säällä, palatessa aurinko porotti armottomasti. Juoksu oli hämmästyttävän kevyttä. Lämpö nosti sykkeitä. Mahtava fiilis. Tämä lenkki viesti mulle, että olen todella palautunut, kun pystyy tässä vaiheessa työstään tällaisia lenkkejä suht´ kevyellä jalalla. Speciaali: Kuulin hyvän ystäväni, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalan juosseen upeasti paluukisassa helteisen puolimaratonin Ylivieskassa 1:30:25. Melkoista menoa pian 66-vuotiaalta mestarilta! Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä tuli hyvä fiilis, joka on aika laimea ilmaisu.
Muuta: Matkustus mökkilomalta kotiin. Illalla ei enää ennättäny tekemään palauttavaa iltalenkkiä. Venyttelin kyllä vähän aikaa ja rauhoituin kotiin. Hyvä on kaikkialla, eikä vähiten kotona. Olemme koti-ihmisiä. Hyvä lomareissu!
Idea: Edellisessä päivässä kerrottu. Kaksi peräkkäistä pitkää ja tässä vielä 1000 nousumetriä. Vertikaalitonnit ovat vieneet minua hyvin eteenpäin, joten nyt jään mielenkiinnolla odottaan mitä ensi viikko tuo tulleessaan. Sitä ennen vielä tänään illalla 5,1km palauttava lenkki.
Miltä tuntu: Kokonaisuuteen peilaten vahvaa tekemistä. Tähän on hyvä päätellä kovaa jaksoa.
Vertikaalitonni hoidettu. Huomaa lippalakin suunta! Nuoruuden tunnossa :=)
Viimeiset päivät ovat olleet treenejen puolesta mukavaa odottelua ja ylläpitoa. Tammikuisen paleltuman jälkeen ennätin rakentaa 11 viikon kunnon. Olen kiitollinen siitä, että sain senkin verran aikaa. Nyt lähden sitten lauantaina mittaamaan työn tuloksen ulos. Olen innoissani.
Perjantaina kuusamoon. Lauantai aamuna varhain ylös ja kello seitsemän alkaen Karhunkierroksen pohjoisesta lähtöpisteestä, Hautajärveltä mahdollisimman rivakasti takas Rukalle syömään, juomaan ja pötköttään.. Sanoisi Pulkkinen.
Viime päivien lenkit.. Ne eivät ole näyttäneet omilta. Kulku on ollut erikoisen hyvää. Siitä voi olla yhtä-aikaa mielissään ja hieman hämmentynyt. Mikäpä sen parempi tilanne kuntourheilijalle, kun lähteä elämänsä kunnossa mittaamaan omaa kuntoa muita kuntoilijoita vastaan. NUTS Karhunkierros 80km matkalla on listalla 240 nimeä. 24 joukkoon niin olisin top 10% joukossa. Voisiko se olla minimitavoite? Kymppisakki voi olla vielä liikaa? Mistäpä sen tietää, kun ei tiedä muiden kunnosta, muutako omasta, joka nyt tuntuu itselle riittävän enempi kuin hyvin, joten se on kaiken a ja o. Toki ikänsä urheilllut ja kilpaillut ei voi kiistää kilpailuviettiä.
Jos on lenkit tuntuneet epätodellisen hyviltä niin olen myös viime päivinä kohdannut esityksiä, jotka ovat tippuneet lokeroon "ensimmäistä kertaa elämässä". Videon kaverit tuskin olivat eka kertaa ko. puuhissa, sen verran tottuneen oloista touhu oli kaiketi.
Näihin tunnelmiin. Palataanpa ees viikolla, kun saadaan kisat juostua.
