Testasin viime viikolla kuntoani I-SR2014 Talviperhereitillä ja huomasin olevani en vain parhaassa kunnossani harrastukseni aikana vaan myös parhaassa suoritusterässä, vaikka olin jumissa edeltävien päivien kovista harjoituksista, mm. vertikaalitonnista.
Niinpä suuntasin tälle jo toki aikaisemminkin suunnitellulle määräviikolle entistä enemmän paneutuen kuntopohjan edelleen kasvattamis ajatuksella. Tein siis Björgenit! Sillä erotuksella, että Björgen totesi kuntonsa olevan riittävän muihin nähden ja läksi näin Olympiatalvena varmistamaan menestyksen Olympialaisissa jatkamalla kovaa reeniä kilpailun sijaan. Minä puolestaan huomasin olevani ennätyskunnossa omiin entisiin tuloksiin verraten ja siirryin takaisin perusharjoittelun äärelle. Sinne, josta sitten kaivan talven hedelmät kevät auringon alla. Olipas kuvaus.
Alla tämän viikon toteuma. Kuten torstai-illan lenkistä huomaa, on suorituskyky tasooni nähden hämmästyttävän korkea. mm. väli 2-6km @4:20 vauhtia 138 keskisykkeellä. Onhan siinä jo housuissa pysymistä. Ja jos joku luulee, että olen laihtunut niin voin sanoa, että en ole. Samoissa pyörii elopaino. Näin harastaja hyväksyy paremmin itsensä kuin kriittinen kilpaurheilija tai muuten vain itseensä fiksoitunut lajitoveri.
Koska juoksen hyvän olon tunteen saavuttamisen lisäksi kehittyäkseni ja löytääkseni omat rajani omien rakenteiden sisällä (perhe ykkönen ja vasta sitten muut hömpät, kuten tämä juoksu) niin nyt määräviikon jälkeen koittaa siitä palautuminen/normalisoituminen. Sain vihdoin vähän yllättäen huomiselle 90min hieronta-ajan, joka muuttaa hieman ensi viikkoa. Ohjelma joustaa harrastajan mukaan. Vähän niin kuin urheilijoilla (hah,hah,hah..).
Ensi viikon määrä jäänee selvästikin suunniteltua vähäisemmäksi, mutta alla olevan kaltaisen viikon jälkeen se ei ole ollenkaan huono asia. Ja olenhan 43 vuotias ja tarvin myös aikaa, että harjoittelu uppoaa. Tässä on vielä elämäni ykkösasian, oman rakkaan perheen lisäksi myös leipätyö hoidettavana. Se on tosin niin huono palkkasta, että sitä joutuu tekemään pienellä rahalla ja samalla haaskaamaan kallista jouto aikaa. Joulun teko nilikuttaa. Siis oikeasti. Joulun teko. Jouluhan tulee itsestään. Niin se lukee ainakin minun kalenterissa. Mitenhän Joulukorttejen lähettämisen tavasta pääsis irti? Se tapahan on niiltä ajoin peräisin kun ei ollu puhelimia millä olis voinut Jouluja toivottaa. Onko Hyvää Joulua toivotus parempi kuin Hyvää Joulua? Paljon aikaa vieviä manereita kun pitäisi keskittyä nauttimaan vain hetkestä - Joulusta. Koko Joulusta on tehty ihmeellinen myytti, josta rauhallisuus ja kiireettömyys on kaukana. Minusta pitäisi olla päinvastoin. Eiköhän jo ens Jouluna lopeteta jonninjoutava hössötys?
Määräviikko 190km
Ma (Yövuoro loppuu aamulla )
Aamu: - Ilta: 16km
Ti (vapaa)
Aamu: 33,5km Ilta: 17km
Ke (vapaa)
Aamu: 25km Ilta: 10km
To (aamuvuoro)
Aamu: - Ilta: 8km (matolla @4:55, avg.syke 124!)
Pe (iltavuoro)
Aamu: 10km Ilta: -
La (vapaa)
Aamu: 30km Ilta: 7,1km
Su (vapaa)
Aamu: 25km Ilta: 8,4km
Kesto: 18h 22min
Keskivauhti: 5:48min/km
Keskisyke: 119 (67% maksimista)
Nousumetrit: 608m
Muutama kilsa hidasta pätkää, muuten pääosin ok. talvialusta.
Ehdin antaa torstaina haastattelun Toni "Don" Validon "Donniksen Leposohva Show´ssa"
Onni Vähäaho, Nivalassa 17.12.2017
Hieno viikko, onnittelut.
VastaaPoistaJa nyt sitten jatkuu notkahtamatta.
Kiitos. Kalliin joutoajan kuluttamista :) Tämä oli aika tavallinen määräviikko. Shotsin olympialaisten aikaan juoksin 5vrk:ssa 232km ryppään joka näkyy olevan tuossa blogin yläpalkin alla "blogitärppinäkin".
PoistaMulla nämä työt rytmittää (ja hidastaa) harjoittelua. Haasteena on keveiden/normaalejen viikkojen muu sisältö, eli taas se leipätyö. Kun pitäisi nukkua ja palautua niin pitää tehdä justiin päinvastoin olosuhteiden pakosta, vähällä rahalla ja kalliin joutoajan kustannuksella (heh,heh...).
summasummarum: Harjottelu on ylläolevan vuoksi väkiselläkin rajun epäsuhtaa viikkojen välillä. On tärkeämpää kehittyä kuin harjoitella. Viisaus.