Joulu pysäyttää ihmisen. Jouluna ihminen on eniten ihminen toiselle - inhimmillinen, jos ei muutoin. Jouluna eläimillekin annetaan rauha. Jäniksetkin kiittää - ja jättää jälkensä toivottavasti jossain päin Suomea näyttäytyvään lumeen. Jouluna kaupat on kiinni. Ihmiselle annetaan aito mahdollisuus rauhoittua edes kerran vuodessa. Rauhan eleet leviävät usein vain Jouluna. Ihminen on parhaimmillaan Jouluna - ihminen ihmiselle.
Jos joskus niin Jouluna on "ei millään muulla ole niinkään merkitystä". Mikäpä voisi ollakaan oivallisempi Joulun toivotus kappale kuin tämä. Tämä yhtye on kulkenut rinnallani läpi elämän, vaikka se ei ole aina ollut mukana, on se ollut olemassa. Yhtye jonka jokainen osa tekee toisistaan parempia. Yksistään he ovat ehkä "vain" hyviä, mutta yhdessä erinomaisia - aivan kuten ihmiset Jouluna.
Par´aikaan vuoden rankin ja pimein ultrakisa on käynnissä Sysikalliossa, Espoossa, Sysikallio100. Toissa vuoden kisasta löysin loppuanalyysin. Jäätävän pätevää analyyshiä!!!
SuperDuperForever. Yks i filmi kertoo kaiken. Toistuneen veritulpan vuoksi uransa lopettaneen, Sidney Crosbyn ketjukaverin, katso laadukas Tribute TÄSTÄ:
Hyvissä ajoin syksyä päätimme viisihenkisen Garmin Team Nivalan yhteisestä sauvakävelyretkestä. Neljälle viidestä reissu sopi alustavasti. Hieman ennen patikkaa kuitenkin yksi joutui jättämään reissun väliin vamman vuoksi ja toinen sairastumisen, joten jäljelle jäikin lopulta vain minä ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen...
Vaellus starttasi lauantaina klo.6:22... aikaisemmin viikolla... maanantai-illasta tiistai-aamuun Noro-vatsatauti-viruksen kourissa... Keskiviikon olin toipilas... Torstaina yritin kevyesti hölkkäillä vajaa 29km - olo toipilas... Torstai-Perjantai yön töissä... Perjantaina olo normaali ja hölkkää 16km... Perjantai-Lauantai yönä unta vain 4h... Siitä 24h valvomiseen ja 17h 22min jatkuvaan liikkeeseen varsin vetisellä I-SR2014 -reitillä. On ollut joskus riskimpikin olo...
Kotona punnitsin itseni semmossaan ja sitten kaikki kamat niskassa ja kannossa. Erotus 12,2kg.
Hieman huokaillen liikkeelle. Alun kolmella kilometrillä selviää, että maasto on todella märkää. Sää noin +1/+0 lähtiessä - maa sula. On joka puolella notkea kura. Jotenkin tiesin kuvien, kavereiden kerrontojen ja osin havaintojenkin pohjalta, että reitti on todella märkä. Ehkä toivoin positiivista yllätystä, ehkä halusin lähteä reissuun haavemaailmassa, sillä olihan tämä retki vailla tavoitteita, joka oli uutta sekin.
4km kohdalla Jonte ryysti aamukahvit. n.55min meni siihen mennessä. Varsin unista läppää vielä. 6km kohdalla totesimme (jälleen haavemaisesti), että eihän näistä reissuista aina tule tarinaa - tämähän on tällaista kevyttä retkeilyä helposti osattavalla reitillä ja aikaa olisi yllin kyllin. Aika oli kullannut monet kokemukset - isr2014-reitti kun on tavannut aina koko kierroksen aikana jonkun yllätyksen tarjota...
Keskustelet soljuvat pian normisettiin lempinimistä monenlaisiin mietelmiin. Kivihautakankaan tiellä kuumaa kaakaota/mehua ryystäessämme huomattiin, että saatiin sammuttaa otsalamput. Taukoja pidettiin keskimäärin 1,5-2h välein. Ensimmäiseen 11,6km meni reilut 3h...
Kuva kertoo kuinka kuumaa tavaraa on isr2014 -polku :=)
Silloin tiedettiin, että tänään kestää tämän reitin kierto. Leppoisasti mentiin, mutta mentiin koko ajan 10 taukoa, eli "Snäcksiä" lukuunottamatta... Menomatkalla, hieman vajaassa 13km:ssa oli edessä siirtyminen ns.reitin raskaalla osuudelle. Lahnaojalla (joka tulee Lahnajärvestä) ei ollut vesi vetänyt ja se näkyi monien kyselykierroksienkin jälkeen historiallisena vedenkorkeutena.
Heti perään tuli Pesänevan ylitys, jossa myös reunoilla oli vesi noussut. Tässä kohtaa täytyy muistaa sanoa, että reittiä ei olisi ollut eilen mahdollista kiertää ilman alapesua, jos ei tietäisi missä kohtaa missäkin on veden alle jääneet sillat. Vielä oltiin kuivia, vaikkakin niukasti. Nyt yksikin liukastuminen johtaisi katastrofaaliseen veteen mätkähtämiseen. Samalla hoksasin, että tuleepa melkoinen paluumatkan Lahnaojan ylitys lähempänä Lahnajärveä, jossa vesi on yleensä muutoinkin korkealla. Ajatus alkoi hirvittämään...
Iso-Susilehdossa istuimme kiven päälle tauolle. Kolmas tauko. Kylläpä elämä maistui ja juttu virtasi. Pohdimme aloitteesttani tuplakierroksen kiertämistä joskus tuonnempana. Onhan se mielessä - ja pakko tehdä jossain vaiheessa, kaksi-kolme isr2014-kierrosta putkeen, jos meinaa v.2017 osallistua Karhunkierroksen 160km matkalle = karhunkierros x2. Tämän tyylisissä pitkissä, kun on monenlaista osa-aluetta, jotka kaipaavat kokemuksia, kuten esim. repun kuljettaminen kehon völijyssä vaikkapa 30h putkeen jne... Tauot olivat lyhyitä. Jos ei nuotiotaukoa lasketa niin hitain kilsa, jossa oli tauko mukana oli alle 31min. Kohtuu kulkuisella polku-osuudella kilsa ajat pyöri 15-16min paikkeilla.
Matka jatkui ja keskustelut heiluivat syvällisten aiheiden ja hulvattomien poikien juttujen välillä, joten repertuaari oli laaja. Tuli avattua alkumatkasta S.D.F (Super Duper Forever) -maniaa. Pelaaja joka teki Sidney Crosbyn pelaamisesta helpompaa. Kuvaavaa on, että jonilaakkosennäköinenmies teki uransa viimeisen maalin Crosbyn syötöstä... Muisteltiin myös isr2014 koko reitin kierrettyjen lukumääriä. Ja oikein muisteltiin. Jonte-Kondelle tämä oli jo neljäs kerta. Yhtä moneen kierrokseen oman 13 kerran lisäksi on pystynyt vain Jarmo "Hönky" Honkala niin ikään neljällä kierroksella.
Lähes 6h, 21km. Neljäs tauko. Omaa suosikki seutua reitillä. Noppajuttuja kerrattiin ronskilla huumorilla. Pienen-Suojärven seutu. Nyt iskettiin ahterit alas välisaarilla ja kuvailtiin hieman.
Jonte istuu tukevasti Välisaarilla
Itse haen tasapainoa tai harjoittelen tulevaa kurenjalkaa...
Naureskeltiin tuolle ajan kululle. Eväsleipä alkoi maistumaan. Taas kuumaa kakaota - vieläkin kuumaa.
Ylittäessämme Syyryntielle menevää välitietä Varjolankankaiden kohdalla, pysähdyimme äimistelemään Ahman jälkiä. Paikalle sattunut metsämies vahvisti epäillyn ja kertoi niitä olevan noilla seuduin kaksi kappaletta. Jatkoimme matkaa. Hieman harmitti jälestäpäin, ettei tullu jälkiä kuvattua. Kävelimme pian Kallenlammen ohi Nimettömän kankaiden kupeessa. Kaikki lammet/pienet metsäjärvet olivat pienoisessa pintajäässä. Samoin hieman myöhemmin Sikojärvi, jossa saimme reissun viimeiset kuvat valoisan aikaan.
Hieman ennen Sikojärveä polulla vastaan tuli nuori mies pystykorva koiran kanssa. Vaihdettiin lyhyesti muutama sana, kuten metsässä vastaantulijoiden kanssa monasti ruukataan. Lähdimme suuntiimme, kunnes nuori-isäntä huikkasi: -"Hei, ekkai sinä oo ite-Onni?". Ja sitten keskusteltiin vielä hieman lisää - ja totesimme maailman olevan pienen, kun metsästä löyty "Ite-Onnikin". Heh,heh...
Mäyränpesäkankankailla ja Laihakankailla on polku parantunut merkittävästi. Kaunista seutua. Alkoi hieman hämärtää, mutta vielä nähtiin ilman lamppua. Vähä-Juurikan mökkitiellä laskettiin reput kuudennen kerran. Otin vaihteeksi kaurakeksin. Helppoa oli ollut meno.
Vajaa 10h liikkeessä alkaa kuitenkin näkyä jollain tapaa. Keskustelujen sisältö menee vallattomampaa suuntaan. Alettiin aukomaa Api, Epi ja Mäx sanoja. Niin.. kuten mainitsin, vallattomampaan suuntaan. 11h kohdalla jo Jonte-Kondekin huuteli ilmoille lyhyt kurssin jälkeen Epi-lippin-daun. Argghhh... Nuo menee syvälle ytimiin.
11h/37km. Pykyn metsäkämppä. Teimme nuotion nopeasti pihalle. Ohjelmaan kuului myös demostraatio Kari Ristasen tuolihyppyreeneistä, sekä lazzo-liikkeestä epi-lippin-daun -riehassa... Niin, olimme jo "vähän" väsyneitä... Sen sijaan ei muistettu laulaa nuotiolla, joten on mentävä vielä jollonkin uudelleen. Kolme makkaraa meni molemmilla. Itse tein tuttavuutta myös ulkohyysiin, joka on melkoinen ylellisyys keskellä ei mitään.
Lähdettiin käppäilemään kohti Pesänevaa. Keskusteluihin alkoi palaamaan tuleva Lahnaojan ylitys jossain 45km tienoilla. Pykyltä lähtiessämme kohti Pesänevaa, kehuimme ääneen moneen otteeseen heijastinmerkkejä. Iso-kiitos niitä laittaneille! Metsässä oli paikoin samassa kohtaa lunta-sulaa-lunta-sulaa ja märät puut, joista ei aina oranssi maalimerkki niin selvästi nähnyt, kuten ei polkukaan lumensekaisesta maasta. Heijastinnauha pätkät olivat verraton apu ja helpotus.
Tauon jälkeen meno oli vahvaa. Api-huutoja ja väsyneiden miesten juttuja. Ihan humalainen olo. Vuorokausi valvontaa alkoi lähestyä. Pesäneva ylitettiin toiseen kertaan. Ite otin tuon pätkän hieman power-walk -tyylisesti. Teki hyvää vähän nostaa sykettä. Koko homman sykekeskiarvo kun jäi 91:n. Eli ei tässä oma kunto kasvanut, mutta lihaskunto, sekä valvomisen hallitseminen kylläkin.
Vajaa kilsa ennen Lahnaojaa pidettiin pieni tankkaustauko. Tankit alkoi taas oleen punaisella... Ja sitten, tulimme Lahnaojalle. Voi kiesus!!! Päästiin pienin kumpparihörpyin 20m päähän sillasta. Taas täytyy sanoa, että tuota ojaa on mahdoton ylittää näin tulva-aikaan, jos ei tiedä missä on silta. Viimeisellä 20m oli mahdollisuudet riisuttu. Amazon-joen ylitys tyyliin kädet ylös ja toivoa, ettei mene sentään kylelleen. Vesiraja meni jossain 15cm yli polven, joten kastumista ei voinut millään välttää. Hetken oli aika karun kylmää. Osa vedestä tuli ns."kurkijalalla" pois. Kengät oli niin tiiviisti kaikkine viritelmineen jaloissa, ettei jaksanut ajatellakaan niiden purkamista pois. Itse asiassa vesi eristää - ja veden pois kaataminen jättää vain märän pinnan joka kylmettyy ilman ympärillä olevaa vettä nopeammin. Tämä teoria toteutui myös käytännössä. Ja ihan lämmin oli saapaan sisällä alun shokin jälkeen.
Lits-lots-jatkoimme matkaa. Sen sijaan housujen kastuminen ja niillä viimeiset 3,5h kävelemällä ei ollut varmastikaan hyväksi.
Viimeisen 10km alkaessa alkoi kellosta loppua akku. Ja se loppuikin n.9km ennen maalia. Samalla alkoi olla hiljaista muutoinkin. Viimeinen kymppi on monesti näillä reissuilla hiljainen. Isoimmat asiat on jo puhuttu yleensä 50km jälkeen, jollei mukana ole Sale-El-Hassan ;) ...7,2km ennen maalia pidettiin Teljonlammella tankkaustauko. Kauas katsova alkoi olla katanta. Uni-väsymys alkoi painaa todenteolla. Tauko kuitenkin taas piristi - hetkeksi.
5-6km matkaa maaliin. Lakonisesti todettiin mikä on nyt homman nimi kaikessa hiljaisuudessa joka pienessä retkikunnassamme vallitsi. Tehtävä: Kävele Pyssymäelle. Ei muuta. Se oli homman nimi. Sitä se oli ollut jo 16h. Kaksi työpäivää oli kävelty kohti Pyssymäkeä. Jontelta oli puhelimen akku joko loppunut tai loppumassa. Minulla loppu virta kellosta. Miehissäkään sitä ei ollut paljon, mutta tehtävä oli tehtävä loppuun. Se ei maksanut mitään. Eikä siitä makettu mitään. Ehkä olo jälkikäteen korkeintaan. Soidintiellä kuulostaa olevan krapulainen olo. Ei virkeä ole itsellänikään, vaikka nukuin 11h putkeen.
4km ennen maalia vielä tauko. Jatkamme. Männyntaimea luulen hetken ihmiseksi. Aletaan olla tavoitteessa. Vyötiäisiä en ehtinyt näkemään. Toinen kierros olisi voinut olla mielenkiintoinen. Vielä joskus... 2,2km maaliin. Laskemme, että vielä noin 35min. On se hidasta, kävellen, tässä vaiheessa, tässä maastossa.
1,7km ennen maalia on vielä otettava energiaa ja juomaa. Hyvää työskentelyä päämäärän eteen. Jontellakin on kykyä toimia oikein. Ihailen vähän kaverin kuntoa. Vuosien monipuolinen liikunta tarjoaa miehelle kyvyn erottua muista ikätovereista. Jonte saattaa uupua näissä, mutta hän ei ähki kengän-nauhoja kiinni vatsan vaikeuttaessa asiaa. Jontella saattaa olla nyt rasituskrapula, mutta se on henkisesti helpompaa kuin saada se konjakista. Jontella on myös hämmästyttävä kyky tehdä 57,5km ja 17h22min sauvakävelylenkki ja tulla toimeen kaverin kanssa. Ei yhtään poikkipoileista sanaa. Erityisen fiksu kaveri. Kiitos, Jonte-Konde!
Viikon palauduin, kaksi viikkoa pidättelin intoa päästä taas harjoittelemaan kovaa. Koitti vihdoin maanantai ja vajaan 6kk kunnon kohtotuksen aika. Aamulla lenkki ennen töitä. 9km. Mahassa tuntui oudolta. Ehkä vain tyhjään mahaan hörpätty kahvi? Ei sittenkään. Kellon ympärys myöhemmin tulin iltalenkiltä häntä koipien välissä kotiin. Olin sairas. Mahatauti.
Se hyvä puoli mahataudeissa on, että ne menevät lähes yhtä nopeasti ohi kuin juna sievin aseman ohi. Joten parhaillaan tässä tuli vain kahden päivän paussi, jona aikana tarjolla jaloille olisi ollut pääkallojäisiä teitä tuomaan rasitusta jalkoihin.
Olen pohtinut viime viikkoina, miten saisin itseäni kehitettyä uudelle tasolle. Olen kysellyt muutamalta juoksukaverilta heidän omia kokemuksia anaerobisen kynnyksen kehittämisestä. Aerobisen kunnon kehittämiseen kun ei paljon rakettitiedettä tarvita, mutta anaerobisen kynnyksen harjoittelussa on homma jo vähän tarkempaa. Samalla täytyisi muistaa, että olen ultrajuoksija enkä maileri - mutta silti - jollain tapaa samat lainalaisuudet pätevät minuunkin.
En ole koskaan käynyt missään juoksutesteissä, jossa kynnyksiäni määriteltäisiin. Oma tuntuma on, että anaerobinen kynnykseni olisi jossain 165-167 paikkeilla. Karvosen kaava ehdottaa 163:a. Ehkä sen mukaan on hyvä ajatella tuon kynnyksen kehittämistä/lujittamista. Pitkissäkin kisoissa on hyötyä, että happojen sietokyky on kohdillaan. Joten vk-intervallit (pitkät vedot 2-5km) täytyy vetää noin 150-160 sykkeen välimaastossa. Varomasta asumasta liikaa 163 ylimenevissä lukemissa. Reippaat noin tunnin lenkit noin 150 kantissa - ja hyvää tulee.
Yllä oleva kappale koskee karkeasti noin 10-15% harjoittelusta, mutta se on vähäisestä osuudestaan huolimatta merkittävää, sillä tuolla alueella sitä voi puskea itsensä vaivihkaan niin syvälle suohon, ettei lippaa näy keväällä jäiden lähtiessä. Aerobisen (85-90% harjoittelusta) harjoittelun katson jo taitavani. Ja siellä puolella on myös vielä hurjasti kehitettävää, sillä hyvä pohja vaatinee noin 10-15 vuotta laadukasta harjoittelua? Näin näkisin. Mitä mieltä lukijat ovat?
Kyllä. Harjoittelu on tärkeää, mutta siltikin täytyy muistaa että se on vain yksi osa - ja kovin hauras yksinään. Ruoka ja Uni ovat yhtä tärkeitä, mutta harvoin näen nostoja henkisestä tasapainosta. Joskus pienetkin asiat saattavat heiluttaa tasapainoa, vaikka sitä ei muille myöntäisikään. On löydettävä elämän tie, jolla olet tasapainossa itsesi ja ympäristön kanssa, koska vain sillä tavoin harjoitus puree pitkässä juoksussa. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on rehellisyys itselle. Muita voit kusettaa, muttet koskaan itseäsi, koska se valuu aina silloin ennen pitkää omaan lahkeeseen.
Harjoitteluohjelmaa tehtäessä vaaditaan rytmittämisen tajun lisäksi paljon pelisilmää oman elämän hahmottamiseen esimerkiksi 4-5 viikon ajan eteenpäin. Puhumattakaan pidemmästä ajasta. Väitän, että siinä on monella kehitettävää. Väitän jopa että moni harrastaja saattaa "sukeltaa" jonkin ohjelman sisään, tietämättä ollenkaan onko sen kolmannen viikon to-su päivät realistisia arkikuvioiden - muun elämän kanssa. esim."Siihen asti meni hyvin kunnes piti lähtiä sukulaisen pyöreitä juhlimaan ja itelläki alako yövuorot"... Suosittelenkin kaikille ohjelmaa suunnitteleville kokonaisvaltaista, realistista lähestymistä omaa ohjelmaa kohtaan. Rehellisyyttä. Itselle.
Tässä kohtaa joulukuuta, kun jouluaattoon on noin kaksi viikkoa ovat monet ihmiset mielestäni vähän hassuja. He tietävät tulevan - ja elävät kyllä niin. He syövät surutta seuraavat kolme viikkoa, aina uuteen vuoteen asti. Sen jälkeen alkaa jo pitkän aikaa tiedossa ollut kuntoilujakso, jolla "poltetaan joulukilot" pois. Tuo jatkuu maksimissaan laskiaiseen ja muihin kevään "syömäpäiviin" asti, kunnes tulee hätä rantakunnosta jne. Ihmisillä on siis kyky nähdä, mutta sen käytössä voisi olla uudelleen miettimistä.
Olen ilokseni törmännyt viime viikkoina muutamiin ihmisiin, jotka ovat lähestyneet minua juoksuasioissa. Olen mielestäni Nivalassa juoksu-asioissa raakasti ylimainoistettu/arvostettu. Olenhan tosi köykänen nylkky. Minua parempia juoksijoita on lukuisia Nivalassa. En siis näe itseäni minään hyvänä juoksijana millään mittarilla. Mutta sen sijaan olen otettu, että esimerkkini on ollut innostava - ja sillä tavalla positiivisesti "myyvä", että monet ihmiset ovat innostuneet nousemaan sohvilta tuonne teille ja poluille. Ehkä olen surkuhupaisuudessani koomisesti innostava?
Aika rientää nopeasti... Monista asioista on paljon-paljon enemmän aikaa kuin sitä äkkiseltään muistelisi... TÄSTÄ historiallisesta hetkestä on vierähtänyt hassut 28 vuotta.
28-vuotta sitten tapahtui myös seuraavaa... Kotipizza perustettiin Suomeen, turvavyön käyttö autossa tuli pakolliseksi myös takapenkeillä... Rauli Badding Somervuoren kuoli... ja Lionel Messi ja Sidney Crosby syntyivät... Ei hassumpia kehitysloikkia evoluutiossa - lukuunottamatta sitä, että R.B.S siirtyi pois keskuudestamme... vaikkakin hänen silmälasimuotinsa elää tänä päivänä vahvana?
Pascal Dupuis menetti lähes koko viime kauden veritulpan vuoksi ja nyt samaisen syyn vuoksi hän joutuu jättämään kaukalot kokonaan kohtuuttoman suuren terveysriskin vuoksi. Alla muutama kylmätväreetvideota ISON pingviini -sydämen peliuran kunniaksi
Kolme huoltavaa palautteluviikkoa on takana. Kolmen viikon aikana kasvoi harjoitusnälkä infernaaliseksi. Ihan paikallaan en tietysti ollut palauttelujaksollakaan, mutta lepopäiviä oli kolmen viikon aikana yhteensä peräti 7kpl. Hölkkäkilsoja tuli vko47: 85km(3 lepopäivää), Vko48: 85,7km(2lepoa), Vko49: 98,5km(2lepoa). Lisäksi tuli käytyä kolmen viikon aikana kolme kertaa hieronnassa. Kolmen viikon huoltotauon yksi isoimmista syistä oli reisilihasten kaoottinen tila. Nyt reisilihaksistokin tuntuu varsin hyvältä. Jos huoltavalta jaksolta etsisi jotain kehitettävää niin ehkä ainoa asia, mitä olisin kaivannut lisää, olisi ollut uni. Olenkin siihen jonkun verran keskittynyt viime aikoina, mutta välillä tulee rönsyiltyä mm. juuttuen jääkiekkoa tiiraileen :) Mutta yöunet ovat pidentyneet aikaisemman nukkumaan menon ansioista. Ja jos on ollut mahdollista, olen nukkunut pitkälle aamupäivään.
Nälkä reenata on siis kova. Todella kova. Harjoittelunihan myötäilee tietysti muuta elämää, eikä toisinpäin, josta johtuen reenit alkaakin sitten toden teolla siirryttäessä aamuvuoroista yövuoroihin. Ma ja Ti on kaksi pitkää aamuvuoroa. Maanantaina lenkki aamulla ja illalla. Illalla levänneenä, jakson alussa, hieman nopeuttakin. Kilsoja yhteensä noin 16-18km maanantaina. Tiistaina pitkän aamun jälkeen illalla 22km lenkki, jossa 16km helppoa reipasta. Ja heti perään keskiviikko aamuna 44km pitkä lenkki. Keskiviikkona alkaa yövuorot. Uusi tapa aloittaa yövuoroelämä on käydä sen aloituspäivän aamulla pitkä, yli 40km lenkki. Torstaina ja perjantaina sitten kontraavaa harjoittelua. Helppoa 12km lenkkiä/pv. Lauantaina vähän Pk2 aamulla ja perään I-SR2014 -reitin vaellus kavereiden kanssa sauvakävelten. 15-18h liikunnan jälkeen unta ja sunnuntaina viikko viimeistellään erittäin kevyellä 12km lenkillä. Seuraava viikko ei ole aivan noin tuhti, mutta tätä rataa painellaan suurella innolla ja katsotaan ottaako ukko reeniä vastaan vaan palataanko vielä 80-100km huoltavaan lekotteluun/viikko.
Eipä tässä nyt jaksa syvällisempää tekstiä tällä kertaa tuottaa, vaikka monenlaista ajatusta ois tuolla kahden kanttarilliksen välissä. Kuten taannoin kirjoitin - nyt aletaan keskittyä asiaan - harjoitteluun ja elämään enempi, joka saattaa olla pois kirjoittamisesta kohdallani. Tällä kortilla siirryn nyt tästä tekstistä ulos.
Ps. Muistakaa ilmoittautua Pyssymäki Extreme PolkujuoksuunMyNextRunissa, jonne ilmoittautuminen on siirtynyt. Listalle lisätään lähiaikoina myös aikaisemmin minulle ilmoittautuneet... mm. Hoffrénit, Poikkimäet, Palolat, Leskelät, Branderit, Päätalot jne. Ei muuta kuin kuponkia täyttelemään :)
