Avautui mahdollisuus lähteä mukaan kahden tutun ja mukavan hiihtäjän, Mehtälän veljesten kanssa harjoittelemaan Paljakkaan, Puolangalle. Koskaan en ollut sielläkään eläessäni käynyt, joten olin aika täpinöissäni koko pitkän tammikuun reissua odotellessani. Noin viikko ennen reissua näytti pakkasten puolesta huolestuttavalta. Paleltumavammahistorian vuoksi vaatimukseni oli -20 astetta lämpimmät kelit. Lopulta pakkastrendi kääntyi kuitenkin reissulle suosiolliseksi.
LAUANTAI 30.1.
Lauantaina kello
kaksitoista startattiin kohti Paljakkaa. Liki kaikki tarvittava tuli
ostettua jo lähtöpäivän aamuna Nivalasta. Mennessä ostettiin loput
Kajaanin väljästä prismasta. Koko harjoitusleiri pärjättiin noilla
ostoilla.
Perillä taidettiin olla vähän kolmen jälkeen.
Lupauduin ottaan ruoantekovastuun ja tein mökille päästyämme pastaruoan
ja salaatin kahdelle päivälle. Paljakkaan saavuttaessa pakkasta oli
suurpiirteisesti seitsemän kahdeksan astetta. Lunta kaunoi kaiken aikaa.
Leirin katson alkaneen kahtakymmentä yli viiden lauantai-iltapäivällä, kun
lähdimme ensimmäiselle lenkille. Viimeinen lenkki päättyi tuosta 90
tunnin päästä, keskiviikkona yhdentoista aikaan. Ensimmäisenä lenkkinä tuli hiihdettyä 23,2 kilometriä otsalampun valossa. Enimmäkseen veljesten kanssa, mutta pikku pätkän yksinkin. 1h 54min. 290 nousumetriä. Keskisyke 122. Keskivauhti 12,2km/h. Ennen leiriä hiihdin hieman riskillä kotimaisemissa edellisenä iltana 30 kilometriä. Tuo hiihto tuntui hieman tuossa eka hiihdossa ojentajissa. Onhan hiihtoharjoitteluni ollut olematonta, mutta Paljakassa oli tarkoitus hiihtää huomattavasti normaalia enemmän.
Lauantaina olimme kaikki huoltohommat tehneet vasta joskus hieman ennen iltakahdeksaa, joten unensaanti oli hieman konstikasta. Lopulta kuitenkin yö tuli ja uni myös.
SUNNUNTAI 30.1.
Aamulla tuli herättyä jo seitsemän jälkeen. Pojat lähti hiihtämään ja itse suuntasin mökiltä Metlan ympäristötutkimuskeskusta kohden. Onneksi oli puhelin mukana, sillä piti yhdessä risteyskohdassa tarkistaa, kun tein väärän reittivalinnan. Muistikuva reitistä petti puoli-ilmansuuntaa ja tuli parinsadanmetrin ylimääräinen koukku. Neljä kilsaa ennen Metlaa lumenmäärä tiellä lisääntyi, sen ollessa noin kymmenen senttiä viimeisellä kilsalla ennen Metlaa. Menomatka oli ollut kovin ylämäkivoittoinen, sillä nousumetrejä oli kertynyt 243 yhdeksän kilometrin aikana. No, takaisin oli kiva tulla ja kävimpä palatessa pikku siivun Puolankaan päinkin. Aamulenkille tuli mittaa 20,4km, 2h4min, 380 nousumetriä, keskisykkeen ollessa erittäin maltillisesti 120, keskivauhti 6:04min/km.
Lenkin jälkeen aina vaatteet kuivuun, pientä pikaista energiaa/nestettä, suihkuun ja syömään. Sunnuntaina tein myös pannaria ja Eki tuuttas komeat kermavaahdot. Koko pannari meni kerman ja mansikkahillon kera muistaakseni saman päivän aikana loppuun.. Aamuisin ja iltaisin söimme aina puuroa reilusti, sekä leipää että hedelmiä. Suklaata oli myös.
Syönnin jälkeen tavaksi tuli käydä vähän pitkällään. Viisi viiva viisitoista minuuttia tuli käytyä unessa. Kropalle vähän rauhoittumista. Sitten kohti iltalenkkiä, joka sunnuntaina oli hiihto. Taisi olla edelleen se kahdeksan astetta pakkasta. Ja taisi sama olla sunnuntaina myös aamulla. Lähdettiin sunnuntaina Hepovaaraa kiertään. Päästiin hyvin valoisan aikana aloitteleen. Ladulla taisi olla taas vähän lunta. 24km, 1h59min, 391 nousumetriä, keskisyke 123, keskivauhti 12,1km/h.
Illalla tein tuleviksi kahdeksi päiväksi ison jauhelihakeiton valmiiksi. Pimeällä oli hyvä tehdä valmistavat jutut. Illalla käytiin vielä 27 minuutin ja 2,1km kävely. Olo oli kuin parantolan kavereilla - tyhjä. Mutta sillei sopivasti. Tiesin, että energiavarastot ja nestevaraston täytettyä, sekä yön nukuttua olisi taas kennot täynnä.
Eki oli leirin velikulta kaiken aikaa. Hänellä oli ilmiömäinen kyky jaksaa syödä ja syödä. Aina iltapuuron loppukin meni, vaikka puuro oli ehtinyt kylmetä - jos ei muuten niin saunassa (hah,hah...).
Pääsin ja ehdin ilmoittautua Su-iltana Vaarojen maratonin 130km kisaankin. Kiva, kun sain paikan ja pääsen taas yrittämään.
MAANANTAI 1.2.
Taisi olla 12 pakkasta aamulla/aamupäivästä. Hieman myöhemmin herättiin, kun oli kaikilla ideana tehdä tehoharjoitus. Semmoinen hallittu vauhtikestävyystehoinen (VK) treeni kuitenkin, että jaksamista riittäisi kuitenkin koko leirin ajan. Leirin isä, Mehtä-Makehan on kokenut hiihtäjä. Hiihtoharrastus on alkanut jo vuonnna 1996 ja kilsoja jo reilusti yli seitsemänkymmentätuhatta. Make on saanut veljensäkin innostumaan ja nämä hiihtoniilot suuntasikin omalle VK-treenilleen.
Itselläni oli tarkoitus lähteä suuntimoimaan Paljakan laskettelurinteestä väylää, jossa voisi tehdä VK-treenin. Paljakan rinteet on tällä hetkellä (sesongin ulkopuolista ja muutenkin korona-aikaa) kiinni ma-to, joten ajattelin väylän löytyvän. Ja niin väylä löytyi, mutta toki rinne ei ollut aivan timmi ja askel painui siellä täällä, paikoin jopa kymmenkunta senttiä. Alaspäin tullessa paikoin enemmänkin.
Pojilla oli treeni onnistunut erinomaisesti, vaikka latukone oli tullut vasta VK-treenin jo päätyttyä. Sen sijaan tekeminen oli ollut tapissa ja Eki oli lähtenyt minsan etumatkalla liikkeelle lumen pölistesssä siihen malliin, että hiihtoveteraani oli arvellut näkeekö ollenkaan Ekin selkää. No, veto oli toki hyytynyt, mutta yritys hyvä kymmenen. Tästä riittikin naurua ja tilanteen läpikäyntiä koko loppuleiriksi.
Itelläkin oli kennot täyttyneet ja sain varsin hyvän treenin aikaan Paljakan kahden rinteen yhdistelmä reitillä. Noin 9,5km matkalla tuli tonni täyteen hieman alle 1h40min ajassa, josta 500m pätkän hieman alle 46 minuutin. Hieman upottava alusta söi ylöspäin mennessä, mutta alaspäin tulin paikoin alle 3min/km vauhtia. ylös menin rinteen noin 14-15minuutin ajassa ja alas tulin neljässä minuutissa. Hyvä treeni ja kaiken aikaa tuntui, että varaa jäi. 13,6km, 2h6min, 1067 nousumetriä, keskisyke 136 ja keskivauhti 9:16min/km. 500m VK-osuudella keskisyke oli 146.
Treenin jälkeen olin ollut aika väsyneen ja ryytyneennäköinen (tämän pojat paljasti vasta seuraavana päivänä). Jauhelihakeitto ja pannarit maistui muiden lisukkeiden kanssa varsin kernaasti. Muutoinkin kuviot oli joka päivä toistetut, päivälepoineen ja kahvineen. Urheilijaelämää vajaa neljä vuorokautta.
Illalla oli vuorossa hiihtolenkki. Lähtiissä pakkasta oli -14 ja palatessa -17. Näppejä jääti, sen sijaan syylingit monojen päällä pitivät varpaat ok-lämpiminiä. Luisto oli kuitenkin ihan kohtuullinen, sillä Make oli voidellut sukseni, sekä latukone ajanut, eikä sen jälkeen ollut maanantaina satunut. Loppulenkistä sattui leirin hankalin tilanne, kun kesken ison laskun alun sammui otsavalo, mutta ehdin heti vetää itseni maihin, eikä siinä käynyt lopulta kuinkaan. Selvisin pelkällä säikähdyksellä. 22,2km, 313nousumetriä 1h49min, 12,2km/h, keskisyke 115. Hyvä palauttava hiihtolenkki.
Maanantaina hymyilin sisäänpäin, sillä tunsin olon vahvaksi, vaikka oli VK-päivä takana ja kosolti treeniä. Illan hiihtolenkin sykkeet vs vauhti ko. maastossa (mm. Hepovaaran lenkki x3) olivat lupaavaa tasoa. Illalla jäi jutteluunkin jo hieman enemmän aikaan ja jutut lähtivät ns. lapasesta. Terveisiä vaan JCK:lle (hah,hah...)
Kotiakin tuli oltua joka päivä yhteydessä. Pojankin sain kerran kiinni. Myös viesteillä pidettiin yhteyttä, vaikka muutoin leiri oli aika pitkälti treenejen ympärillä tapahtuvaa tekemistä.
TIISTAI 2.2.
Pakkasta -17. Aamulla tutut puuro ja kahvikuviot. Pojat lähti hiihtään reilusta pakkasesta huolimatta. Totesivat vaan, että talvella hiihdetään. On ne niiloja. Itekki vedin syylingit jalkaan, mutta vain nastakenkien päälle, sillä lähdin Paljarinteeseen tutkiin, löytyisikö sielä muita huollettuja, tunkattavia verttirinteitä. Aluksi eksyin umpihankirinteisiin ja aloitinkin verttitonnin edellisen päivän aloituspaikasta. Laskin kuitenkin alas toista, jyrkempää puolta ja huomasin aika nopeasti, että siellähän tuleekin tonni paljon nopeammin, vaikka meni vain tavallisesti kävellen ylös ja rullaten alas.
Mäki meni ylös 12-13 minuutin aikana ja alas tulin kolmen minuutin molemmin puolin. 2:40min/km vauhdikkaimmissa kohdin. Olihan se lystiä. Lopulta menin edellisen päivän rinteen pari kertaa ja jyrkemmän kolmesti. Verttitonni täyttyi ajassa 1h36min, vaikka keskisyke oli liki mäkikävelyluokkaa, 126. Helppoa tekemistä. Tonni tuli täyteen noin 8,3km matkalla. Koko treeni 12,8km, 1066nousumetriä, 2h10min, keskivauhti 10:08, keskisyke 122.
Oli viimeinen täysi leiripäivä. Ajattelin hyödyntää hyvät mäki-olosuhteet ja käydä vielä iltapäivälläkin mäessä uudelleen. Ajatus pelkästään jyrkemmän puolen rinteellä menosta ja sitä kautta laillansa helposta tonnista. Oltiin jo sen verran treenattu, että nauru oli herkässä ja ruokaa meni aina vaan enemmän ja enemmän. Kuulin sanonan "Onnin metreistä" (hah,hah..), puhuttaessa nousumetreistä. Kunniakasta.
Taas päiväunet ja kahvit. Sitten into piukkana päivä mäkeen ja pojat - niin kuinkas muuten - hiihtämään. Vaatettakin piti olla enemmän päällä kuin edellisinä päivinä niin kuivatuskin haasteellistui, mutta selvittiin. Kolme oli aika lailla sopoiva, mutta samalla maksimimäärä tuollaiselle leirille. Kahdesti päivässä treenatessa kuivatusurakka on melkoinen.
Päivämäkeä lähdin tekemään hymyssäsuin. Olo oli hyvä ja meno hyvänlaista. Kiipeäminen oli mukavaa ja laskut vauhdikkaita. Meni sellaista kivaa, helppoa pk-mäki tekemistä. Nopea tonni PK-mäeksi, 1:29:50, keskisyke 133. Tonni tuli vain 7,9km matkalla. Koko treeni siirtymineen 12,2km, 1080nousumetriä, 1h59min, keskivauhti 9:44min/km, keskisyke 129.
Tuossa rinteessä ois voinut tehdä vieläkin tiukemman tonnin, jos olisi jättänyt sen lopun yläosan hieman loivemman pätkän pois, mutta täytyypä kokeilla se ensi reissulla.
Leirin viimeisenäkin iltana saunottiin, kuten joka ilta muutoinkin. Normaalia suolaisempaa vichy-vettä tuli juotua, mutta siltikin hieman heikko-olo oli pienen aikaa saunan jälkeen, mutta olo palautui täysin normaaliksi loppuiltaa kohden. Liekö Ekin jutuillakin ollut oma osuutensa. Oli sellaisia numeromies tarinoita, että vieläkin naurattaa.
KESKIVIIKKO 3.2.
Viimeisen päivän aamuun herätessämme pakkasta oli liki -22. Mietin lyhyttä kävely tai juoksu/kävelylenkkiä. Yksi vaihtoehto oli myös kotiin lähteminen ja palauttavan harjoituksen tekeminen vasta kotona Nivalassa. Make halusi ehkä eniten katsoa nouseeko lämpötila ja onhan hänen hiihtohimonsa aivan eläimelliset. Ja niinhän lämpötila alkoi kivuta ja lenkille lähdön aikana pakkasta oli enää noin -15. Ja niinpä minäkin lähdin hiihtämään. Voi sitä Maken riemua. On siinä mies kyllä niin hiihto-intoinen kuin ihminen voi olla, eikä Ekinkään intoa voi moittia. Ja miten hyvin Ekikin kesti kovan treenimyllyn. Ekilläkin kuitenkin yli 128 kilsaa hiihtoa. Makella hiihtoa 164 kilsaa ja 15 tuntia.
Itse hiihdin viimeisenä aamuna maltillisen 13 kilsan lenkin. Oli kyllä niin nihkeä keli kuin olla ja taitaa. Lisäksi vielä nihkeää pakkaslunta hieman ladulla. Lenkki kesti 67min ja keskivauhti oli 11,5km/h, keskisyke 125 ja nousumetrejä 216 kappaletta.
Lopuksi taas syötiin ja siivottiin mökki. Kiitos pojille upeasta reissusta kaikin puolin! Olihan se urheilijan elämää hyvillä jutuilla höystettynä. Alla kuvassa omat leirin kertymät.
Nyt alkaakin sitten yksi tärkeimmistä vaiheista - hyvä palautuminen. Tätä tukee tulevat työvuorot. Nyt on tarkoitus ottaa iisisti torstai viiva tiistai. Ensi keskiviikkona ja torstaina sitten toivottavasti jo taas jotain kehittävää. Katsotaan, mutta nyt palautellaan ja nautitaan hyvin menneestä leiristä. Pullat on hyvin uunissa.
Onni Vähäaho, Nivalassa 3.2.2021
