PYSSYMÄKI PÄKJAART ULTRA 2022
KISA - LEHDISTÖ VERSIO
Perjantai-ilta. Syyspäiväntasaus. Aluillaan oleva ruska peittyy pimeyteen. Kello on kahdeksan illalla. 15 ihmistä on päättänyt päättää eri tavalla työviikkonsa. Heillä on tarkoitus alkaa kiertämään ilta yhdeksältä, yötä vasten, 6,71km mittaista, osin mutaistakin polkua vain lampun valon ja reittimerkkausten avulla. Hieman erilaista viikonlopun viettoa siis luvassa. Ollaan kahden kilometrin päässä isolta tieltä, Nivalan Pyssymäellä, jossa läsnä on lähtökohtainen hiljaisuus. Vain 15 henkilön puheensorina reitin varrella rikkoo tuon ja kierrosten välisessä huollossa sitten enemmältikin. Yön aikana vain yksi lyö hanskat tiskiin. Seuraavaa leikistä tippuvaa saadaankin odottaa aina aamu yhdeksään asti.
Tasan kahdeltatoista mukaan liittyy 1-4 tunniksi kuntosarjalaiset tutustumaan tähän, äkkiseltään hyvin erikoisen kuuloiseen konseptiin. Siihen mennessä kilpasarjalaiset olivat ehtineet kiertää jo 15 kierrosta ja 100,65km. Yhdessä kuntosarjalaisten kanssa starttasi vielä yhdeksän kilpasarjalaista. Taso oli odotettua kovempi.
Kuntosarjalaisista monet tulivat kiertämään yhden tai kaksi kierrosta, mutta olivat huomaamatta kiertäneet neljä. Kuulostaa koukuttavalta jutulta. Osa olikin jo kysellyt lippuja ensi vuoden tapahtuman kilpasarjaan. Itsekin kisassa mukana olleena oli piristävää nähdä kuntosarjalaisten neitseellistä iloa ja virkeitä jalkoja. Tuntui kuin ihan uusi lajike olisi tullut polulle meidän zombejen sekaan.
Lopulta kuntosarjalaiset olivat kiertäneet parhaimmillaan sen neljä kierrosta ja oltiin lauantaissa ja iltapäivä kello neljässä. Kilpasarjalaiset olivat startanneet 19 tuntia ja 127,49km aikaisemmin. Mukana oli yhä viisi kilpailijaa. Etukäteen ajattelemani kolme suosikkia (Saara Päätalo, Jarkko Aspegren ja Janne Klasila) ja oma valmennettavani, Teemu Poikkimäki, sekä jokerina Tomi Tuominiemi, joka selvisi kymmenennen kierroksen aallonpohjastaan kärkikastiin. Kukaan ei tuntunut antavan periksi. Lopulta tuli toinen pimeä ja vuorokausi täyttyi. Sillä hetkellä niin Teemu, Saara, Jarkko kuin Tomikin olivat huomanneet, että Janne juoksee vaikka aamuun, ettei heillä ole tällä kertaa jakoja vastata. Ja niinpä Janne juoksi lopulta yksin 25.kierroksen ja voitti kisan kovalla tuloksella. Tänä vuonna itsensä läpi lyönyt Nivalan oma mies, Teemu Poikkimäki, murtautui tässäkin kisassa kärkipäähän ja saavutti kovan sadan mailin (161km) tuloksen. Teemuhan oli viime kuussa pep57km juoksussa hienosti toinen, heti Suomen ykkösjuoksija, Juho Ylisen jälkeen. Hurja kehitysloikka yhden vuoden harjoittelulla. Mihin tuo mies vielä yltääkään?
Tulokset:
Name | Laps | km |
Janne Klasila | 25 | 167,75 |
Teemu Poikkimäki | 24 | 161,04 |
Tomi Tuominiemi | 24 | 161,04 |
Jarkko Aspegren | 24 | 161,04 |
Saara Päätalo | 24 | 161,04 |
Kyösti Muhonen | 18 | 120,78 |
Timo Hihnala | 17 | 114,07 |
Onni Vähäaho | 16 | 107,36 |
Veijo Tolonen | 16 | 107,36 |
Olli Suorsa | 15 | 100,65 |
Esko Tolonen | 15 | 100,65 |
Ville Juuti | 15 | 100,65 |
Thomas Wihlman | 14 | 93,94 |
Arttu Bräysy | 12 | 80,52 |
Outi Piippo | 4 | 26,84 |
ALLA HENKILÖKOHTAISEN KISANI OSUUS
KISAA ENNEN
Kunnon nousu ja ajoitus tuntui osuvan kohdalleen. Kisaviikon tuntuma oli jaloissa hyvä. Muutoinkin harjoittelulenkkien datat kertoivat, että sykkeisiin suhteutettu ns. suhteellinen vauhti oli parantunut, eli harjoittelu oli purrut. Ainoastaan keskiviikkona alkanut pääkipu teki olosta omanlaisen ke-to -akselilla. Keskiviikkona otin yhden buranan, mutta torstaina en enää. Perjantai taas meni rauhoittuessa ja nukutellessa, joka sekin toi eriskummallisen olon normaaliin verraten. Yötä vasten tapahtuvaan starttiin tuntui kuitenkin järkevimmältä levätä paljon. Siksi en muuttaisi toisaalta paljoakaan tuosta valmistautumisesta. Henkisesti olin hyvällä taisetelumielellä kisan alla. Olin mielestäni valmis voittamaan kisan. Ja tiesin edellisen vuoden kisan perusteella mitä se vaatii.
KISA - POHJUSTUS
Meitä starttasi 15 kilpasarjaan. Kaksi kisaajaa juoksi alusta asti 42-44 minuutin kierroksia. Muutoin taisi aika lailla kaikki juosta pääsääntöisesti 50-56min väliin kierroksia. Vaikutti, että yleiskuvassa (kahta lukuunottamatta) kaikki malttoivat säästää energiaa, sillä tämä tulisi olemaan mitä suurimmassa määrin kestävyyskilpailu. Lämpötila oli ollu +7 (tarkistin nämä jälkikäteen) kisan alussa. Lämpötila oli säähistorian mukaan laskenut alimmillaan +1:n ja oli lauantaina korkeimmillaan vähän toisella kymmenellä ja puolipilvinen.
KISA OMASTA NÄKÖVINKKELISTÄ
KIERROKSET 1-4 (Pe klo.21.00 - La 01.00)
Tuli vaihdettua ajatuksia ja mm. työkuulumisia muutaman kisaajan kanssa. Kisa lähti omalta osalta näennäisesti hyvin ja suunnitellusti liikkeelle. Suunnitelma oli mennä energiaa säästäen ja mahdollisimman vähän hikeentymättä, eli noin 95-110 sykkeillä. Eli sellaista sauvakävelytehoa ilman sauvoja tällä kertaa. Kierroksissa kesti kuitenkin alusta asti oudon paljon aikaa kierrosten sisällä tapahtuville juoksu/kävely -määrille suhteutettuna. Tietystikään tuollaisilla sohvasykkeillä liikkuminen ei tuntunut alussa missään, mutta on eroa, kuluuko niillä kierrokseen 54-55min vai 50-52min. Tuo oli ero, mikä oli kisan ja kisaviikon alun vireessä. Katosiko vireestä noin paljon, kun liki lopetin juoksemisen 2-3 päiväksi ennen kisaa? Oliko löysäys noin iso vai onko peruskuntoni niin ohuella pohjalla, että ajoitus on noin tarkalla? Vai oliko jokin muu, tuntematon syy? Nämä on välillä vaikeasti selvitettäviä asioita.
KIERROS 5 (La 01.00 - 02.00)
Nihkeä kierros. 55min. Oli vasta neljä kierrosta alla ja jo näin aikaisessa vaiheessa tuli kierros, jossa piti pitää huoli, että ehtii perille ajoissa. Nihkeillä kierroksilla jalat oli painavan oloiset ja muilla sellaiset kuin ne yleensä on näillä ylikeveillä/keveillä lenkeillä - mukavan kevyet. En tätä vielä kuitenkaan erikoisemmin jäänyt miettimään, sillä joskus kisoissa voi tulla pieniä aaltokuoppia jo aikaisinkin.
KIERROKSET 6-7 (La klo.2.00 - 4.00)
Fiilis oli upea. Jotenkin yö oli tuntunut menevän nopeasti ja tunnelma oli taianomaisen upea. Olo sisällä oli hyvä, vaikka ajoittain pääkipua oli, mutta se aina meni pois, mutta tuli pari kertaa takaisin, kunnes se sitten loppui. Jompi kumpi näistä meni hieman alle 50 minuutin. Huomattavaa, että syke oli koko ajan sama, niin hyvissä kuin nihkeilläkin kierroksilla.
KIERROS 8 (La klo.4.00 - 5.00)
Söin seitsemännen kierroksen jälkeen suunnitelman mukaan puuron. Sen jälkeen tuli kuitenkin kisan toinen nihkeä kierros. Hieman pistin sen puuron sulamisprosessin piikkiin. Kuitenkin hyvä oli saada välillä lämmintäkin sisälle. Samalla tuli juotua kahvia ja loputkin pääkivut lähti. Ehkä se pääkipu oli kofeiinin puutetta.
KIERROKSET 9-10 (La klo.5.00.7.00)
Jälleen samat, matalat sykkeet, mutta pidättelin lentokeli tuntumaa. Jaloissa oli erikoisen suuria tuntumaeroja nihkeiden ja hyvien kierrosten välillä. Lentokeli kierrokset oli makeita. Tuntui, ettei tarvinnut tehdä mitään askeleen eteen. Ettei tulisi väärää käsitystä niin vauhtihan ei ollut missään kohtaa lentokeli luokkaa vaan lentokelillä tarkoitan sitä keveyttä ja helpoutta. Jomman kumman kierroksen jälkeen kävin isoilla tarpeilla vessassa ja join lisää kahvia. Tunnelma oli katossa. Imitoin kummeli vitsejä ja sitä rataa. Olin valmennettavani sanoin "inessä".
KIERROS 11 (La klo.7.00-8.00)
Ihan köysissä. Ja tämä tunne jalkoihin tuli taas ihan puskista. Koitin kuitenkin kääntää tämänkin positiivisesti sillä tavalla, että kuitenkin jää se noin 5-6min pelivaraa, vaikka roikkuu köysissä kierroksen. Aamu oli jo valjennut ja mentiin ilman lamppua. Köysissä roikkuminen kolmatta kertaa meni kuitenkin vähän ihon alle. Hyväntuulisuus kaikkosi hetkeksi.
KIERROS 12 (La klo.8.00-9.00)
Hyvä kierros. Tässä kohtaa ajattelin, että no-niin. Nyt on päivä valjennut ja jalat heränneet - että nyt aletaan katsoon, ketkä täällä nokkii mitenkin pitkään tätä touhua. Noilla seuduilla taisi Klasilan Jannekin kysyä, että "No, millon me aloitetaan", mutta ajattelin tuolloin vielä pitää tiedon itselläni ja taisin vastata: "No, eikai nyt vielä sentään" tms.
KIERROS 13 (La klo.9.00 - 10.00)
Köysissä taas. Merkillistä. Jalat oli raskaat taas edellisen helpon kierroksen jälkeen - aivan samalla tavalla kuin kisassa aikaisemminkin oli ollut. Turhan tiheään alkoi olla näitä taistelu kierroksia. Tiesin, että voiton kannalta kisan ratkaisut olisivat edessä vasta aikaisintaan 24 tunnin paikkeilla, joten tämä taistelu tässä kohtaan tuntui tulevan liian aikaisin. Mutta olin mukana ja ehdin vielä hyvin karsinaan, mutta näillä nihkeillä kierroksilla oli henkisesti raskasta tarkkailla vain kelloa, että ehtiikö perille ajoissa.
KIERROS 14 (La klo.10.00 - 11.00)
Helppo kierros! Söin kierroksen jälkeen suunnitellusti keiton tässä kohtaa. Olin melkoisessa ultrativolissa. Mitä touhua! Tunsin olevan taistelija, jolta löytyi aina liivistä joku keksi, jolla selvitä seuraava stintti. Pilli vihelsi taas vain kerran ja oli mentävä karsinaa kohden. Kirjolohikeitto täytti mukavasti vatsan.
KIERROS 15 (La klo.11.00-12.00)
Tällä kierroksella tulisi 100km täyteen, mutta olin juuri huollossa syödystä keitosta huolimatta ihan köysissä, nyt jo viidettä kertaa. Erotuksena edellisiin nihkeisiin kierroksiin, nyt kello näytti matkalla jo tämän menevän todella tarkalle, että ehdinkö tällä menolla kiertää kierroksen ennen tunnin määräaikaa. Tottakai se "yksi boltti" on aina varastossa, mutta jos kuvittelee vielä menevänsä pitkään, ei sitä tule käyttää. Lopulta pääsin stadionosuudelle ja huokaisin. Minulla jäisi reilu minsa pelivaraa. Lauantai-aamulla kello 9 minulle tuli oma huoltaja, jota ennen kisajohtaja Ville auttoi minua pari kertaa, esim. teki minulle pyynnöstä puuron. Kiitos Villelle ja huoltaja Jonille! Joni kiersikin tuon 15 kierroksen pyörällä mukanani. Sovittiin, että hän menee lähtökarsinaan antaan minulle vesilötkön ja marmeladi pussin seuraavaa kierrosta varten mukaan.
KIERROS 16 (La klo.12.00-13.00)
Kuntosarja lähti yhtä-aikaa tälle kierrokselle. Uusien ihmisten näkeminen piristi, mutta ei poistanut nihkeillä kierroksilla jalkoihin hiipinyttä ponnettomuutta. Lähdin tälle kierrokselle varsin hyvin liikkeelle, mutta noin kahden kilometrin jälkeen tunnuin sukeltavani todella syvälle. Jos joku miettii, niin kyllä, otin kisan aikana suolaa ruoan mukana ja suolatabletinkin, ettei siltäkään puolelta tätä voi selittää. Jouduin vielä noin kolmen kilsan kohdalla käymään puskassa. Siihen ei hidastuneen vauhdin vuoksi tuntunut olevan edes varaa, mutta pakkohan se oli käydä. Kierroksen lopussa hyydyin lisää ja lopulta oli maalissa noin minuutti ennen seuraavan kierroksen alkua. Olin kuitenkin niin loppu, että kisani jäi siihen. Tuntui kyllä aivan rehdisti, että nyt jäi kaikki ladulle. Jos kukaan muu ei olisi lähtenyt 17.kierrokselle niin siinä tapauksessa olisin voinut lähteä, mutta kisassa oli lopettaessanikin vielä mukana 7 kisajaa, joten jäin jaetulle 8 sijalle yhdessä Veijo Tolosen kanssa. Eihän tässä konseptissa sijoituksia lasketa, muuta kuin voittajalle, mutta tulipahan nyt kuitenkin räknättyä sijatkin.
JÄLKI-ANALYYSI
Syyskuun hullu kestävyyskoe on puolivälissä. Ensimmäinen kisa on nyt taisteltu. Seuraavan kisan starttiin on viisi päivää. Kolilla vaarojen maratonin 130km kisa. Lähden suunnitellusti sinne lähtökohtaisesti roikkuun Isoniemen Ville peesiin. Täytyy Villen kanssa sopia vielä tarkemmin, miten voidaan yhteistyötä tehdä ja miten toimitaan kisan aikana. Kiva pystyä osallistuun näin koviin (PPU 2022 ja VM 130km) polkujuoksuihin. Palautellaan nyt tässä viisi päivää. Pientä hölkkää ja kolme työvuoroa. Kolilla on vain voitettavaa. Tottakai tämä on ihan hullu kombo, mutta justiinsa siltä kantilta vain voitettavaa, että tuskin kukaan ajattelee tämän mitenkään hyvin päättyvän (naurua...).
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.9.2022