Sen lopulta kuului olla loppiaisena. Pitkään hyvältä näyttäneitä järjestelyjä haastoi vajaa viikko ennen h-hetkeä kaksi armottoman tuulista, lämmintä ja osin sateista päivää. Lopulta ilma seestyi ja meni pakkaselle, joka mahdollisti ison tapahtuman masinoimisen maaliin. Käsittämättömän työn teki ydin joukko, joiden autot olivat liki yötä-päivää Pyssymäellä, eli Pyssyssä, kuten eräs inarilais isäntä on paikan nimen muotoillut.
Aatto-illan info valkaisi itsellenikin, miten suuresta hommasta on kyse. Pelkästään infossa olleita talkoolaisia oli reilut kaksisataa. Hieman jännitti, että miten sitä talkootehtävistä selvittäisiin. Yksi kokenut kaveri kevensi tunnelmaa toteamalla, että vaikka jokin menisi pieleen niin elämä jatkuu. Tapahtuma vaati myös järjestelypuolelta ison määrän toimivia palasia.
Lähitiet olivat täynnä opasteita ja kilpailun pääarkkitehti (Jussi) - näin kai voi sanoa - oli ihailtavan rento mikrofoonin takana. Osaltani tämä oli ensimmäinen maakuntaviesti, jonka näkisin paikan päällä. Oli kunnia päästä talkoisiin. Kaikesta näki, että tahto tehdä ennen kaikkea miellyttävä tapahtuma, oli läsnä. Järjestelyissä oli ykkösjoukkueen ankkuria myöten porukkaa, joka verotti urheilusuorituksia, mutta samalla tämä oli oiva osoitus siitä, että menestyminen ei ole enää se juttu vaan hieno kokemus. Palkinnot pinttyy, mutta kokemukset jäävät sekä menestyjille, että osallisille monesti ikipäiviseksi. Samalla aitous on paremmin läsnä, sillä pyrkyrisyys ei ole koskaan kuulostanut ihailtavalta sanalta.
Tapahtumapäivän aamuna halusin varmistaa oman hereillä oloni käymällä ennen kisapaikalle siirtymistä kahdeksan kilometrin hölkän. Kisapaikalle menimme kisabussilla. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua. Kisapaikalla olivat myös hiihtosankarit Helena Takalo ja Juha Mieto. Oli kiva nähdä osa suomalaista urheiluhistoriaa omin silmin livenä. Lopulta itse viestikin pääsi alkuun ja ilmassa oli paljon ääntä sekä adrenaliinia. Itse näin tämän pitkälti tapahtumana, jossa näkisin livenä monien tuttujen ja ystävien kisasuorituksia. Niin paikallisten kuin naapurikuntienkin. Minulle ei ole niin väliä mistä tutut ja ystävät ovat, sillä he kaikki ovat minulle saman arvoisia.
Avausosuus oli sähköinen ja monta tuttua jäi bongaamattakin. Hieman Kläebomaisella otteella hiihtänyt Haapajärven Anssi Koirikivi, sekä kliinisemmin hiihtänyt Sievin Miska Poikkimäki erottuivat. Nivalan Lauri Gummerus pääsi hiihtämään hieman vaivihkaa. Osuudet etenivät ja selostaja kaksikko Reijo Alakoski ja Tuomas Järviluoma puhuivat itsenäsä mielessäni Suomen selostajakaartin terävimpään kärkeen. Eritoten Tuomaksen jäätävän sulava kaksikielinen selostus oli yksi päivän kohokohdista. Ja mikä ammattimaisuus taustatietoineen. Kiitos!
Viesti näytti pitkään olevan Pietarsaarelle ihan vaivaton pieni loppiaisleikki, mutta viimeisillä osuuksilla alkoi tapahtua äkkikäänne, kun Kalajoki nousi hurrikaanin lailla kärkeen ja jätti samantien Pietarsaaren kauas peräänsä. Lopulta Kalajoki oli jopa suvereeni. Kaiken kruunasi, että Kalajoen kakkosjoukkue voitti vielä B-sarjan ja selostaja totesikin oivasti Kalajoen vieneen kaiken Pyssymäeltä. Teki mieli nostaa omatkin kädet pystyyn antautumisen merkiksi. Upea päivä Kalajoelle urheilullisesti ja Nivalalle tapahtuman järjestäjän roolissa. Onnittelut! Ja säilyipä Nivalakin A-sarjassa. Kun Nivalan ankkuri Kumpu-Jussi ylitti maaliviivan katsoin ylöspäin. Nivalan yksi merkittävä hiihto -ja urheiluhahmo Hauta-Topi, joka viime talvena joutui lähtemään tuonpuoleiselle matkalle, katseli varmasti pilvenreunalta iloiten näitäkin kisoja. Ajatus on aina läsnä.
Päivän päätteeksi niin kasvis -kuin lihasoppakin maistui ja oli aikaa vaihtaa hieman ajatuksia. Yksi mies totesi nauttivansa leppoisista eläkepäivistä, mutta kertoi miettivän elämänsä kääntyneen jo ehtoo puolelle. Luonnollista, ikuisia kun emme ole, niin mukavaa kuin täällä onkin. Myöhemmin illalla yksi talkoista aikaisemmin pois lähtemään joutunut talkookaveri soitti ja kysyi miten loppukisat meni talkoiden puolesta. Vastasin: -"elämä jatkuu" ja nauroin riehakkaasti päälle. No, oikeastihan kaikki menivät isossa kuvassa hyvin. Urheilu voitti. Tapahtuma voitti. Kalajoen ja Nivalan lisäksi. Kiitos, kun sain olla mukana.
Talkookylmyyksien vaihduttua normilämpöön kävin iltasella vielä Iso-sydänmaanreitin polkuja juoksenteleen reilun 21km edestä. Olipas kiva päivä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.1.2020
keskiviikko 8. tammikuuta 2020
sunnuntai 5. tammikuuta 2020
LUMIPOLKUJUOKSU LENKKI
Jos tästä kirjoitat niin... Meitä oli neljän juoksijan ryhmä nousemassa "ampiaiskankaalta" koppelokankaalle. Takana oli seitsemäntoista kilometriä lumipolkujuoksua. Päämääränä oli 26 kilometrin lenkki. Mietin hetken voiko näin lyhyestä lenkistä kirjoittaa? Aina en nykyään kirjoita koko Iso-Sydänmaanreitin (57km) kierrostakaan. Kirjoittaisinko nyt näin lyhyestä? Ymmärrys tavallisten kuntoilijoiden pitkistä lenkeistä hämärtyy ajoittain. Tottakai voin kirjoittaa, mietin myöhemmin mielessäni.
Uuden Vuoden aamupäivä. Sovitusti lähdemme vajaan tunnin Tuomon jälkeen Iso-Sydänmaan reitin 26 kilometrin lenkille. Mukana on Tuomas ja Anssi. Puoli kilometriä juostuamme tulee Vellu autolla vastaan ja huutaa fönäristä ottavansa meidät kiinni. Vellu juoksi viime kesänä silloisen Nivalan ennätyksen Pyssymäki Extremen 57 kilometrin matkalla, joten hän oli kaiketi tosissaan aikeissa ajaa meidät kiinni. Me ei selvästikään odoteltu vaan painettiin ensimmäinen viisi kilometriä 27 minuuttiin talvipolkua, joka toki on tällä hetkellä liki ulkotien veroinen.
En ollut saanut vahvistusta oliko Tuomo lähtenyt, saati tarkemmasta lähtöajasta. Vauhtimme hieman tasaantui, kun Tuomas antoi minulle vetovastuun. Syvemmälle metsään tultuamme emme nähneet jälkiä hienoisesti lumenpölyä saaneessa polussa laisinkaan, vaikka tosissamme yritimme polusta niitä löytää. Käsittämätöntä, sillä myöhemmin selvisi, että Tuomo oli mennyt koko tuon kuuden kilometrin pätkän rimpinevan laidalta lahnajärventielle samaa polkua pitkin jättämättä yhtään ainoaa jälkeä! Kahdella nastalla varpaillaan-ko?
Muistelin siinä hyvän alkuvauhdin siivittämänä yhden hauskan hepun sanontaa, kun kerran pohdittiin erilaisia juoksutuloksia. -"Siinä ei kauaa mene, kun nuoret miehet tunnin juoksee". Polku oli napakka, mutta kyllä siellä askaretta riitti. Joka on käynyt tuolla perhereitin ulkopuolella niin kyllähän siellä elämä on erilaista.
Seitsemän minuuttia peräämme lähtenyt Vellu näkyi lahnajärventien pitkällä suoralla. Oli tullut haipakkaa, sillä meidänkin vauhti oli ollut hieman ajateltua nopeampaa. Siinä pientä jäynää suunniteltiin, että kun Vellu pääsee sadan metrin päähän niin aloitetaan juosta eleettömän lujaa. Ehkä se oli meillekin vain hupainen haave muutoinkin ja puheensorina soljui hiljalleen muihin aiheisiin, kuten esimerkiksi tiellä siellä-täällä näkyneisiin Tuomon jälkiin.
Neljäntoista kilometrin kohdalla lähdetään painaan pitkää rajalinjaa kohden sulunnevaa. Ei näkynyt Tuomoa. Katselin kelloa ja taisin ääneenkin pohtia Tuomon pitäneen hyvää vauhtia. Vellu ajaa meidät kiinni viidessätoista. Kertoo juosseensa täysillä. Se tieto naurattaa ja pierettää. No, hymyn kare ja kuolattomat kasvot kertoo jonkinlaisesta pelivarasta. Vaivattomasti mukanamme juossut Anssi oli omassa ennätysvauhdissa tällä lenkillä. Kunto näkyi Anssillakin nousseen, sillä en huomannut hänessä missään vaiheessa väsymyksen merkkejä. Onko tämä mies koskaan tosissaan?
"Ampiaiskankailta" koppelokankaille noustaessa on jälleen pitkä suora. Tyhjä suora. Tuomo oli juossut todella kovaa. Alkoi vitsailu. Laskettiin, että Tuomo oli juossut jo liki kolme tuntia. Sanoin: -"Siinä ei kauaa mene, kun kaupanvahvistaja kolme tuntia juoksee". Niin meni vanha vitsi uuteen muotoon. Ja samalla alkoi vauhtia lisännyt myötämaa kohti Rimpinevaa. Edellisen päivän 1000 nousumetriä tuntuivat sopivasti kintereissä. Tämä ois voinut olla iisimpi, mutta oppiipahan juoksemaan vähän väsyneimmilläkin jaloilla.
Yrittäessäni oikein miettiä niin onhan nämä melkoisia lenkkejä. Tämäkin reilusti Nivalasta-Ylivieskaan matkallisesti (26km). Läpi soiden ja metsien, eikä teknisyydeltään voi välttyä. Kosteitakin paikkoja oli tanssia asti, vaikka kuivin sukin onnistuinkin luovimaan. Lopulta laavun jälkeen perhereitillä näkyi vihdoin hieman voipuneen oloinen hahmo. Tuomo oli juossut tänään hyvin. Ja kaikki joutuu joskus lopussa vähän keräilemään, eikä aina tarvi jaksaa aamulenkin jälkeen mennä illalla tassua hiihtämään.
Meillä meni noin kaksi tuntia neljäkymmentäkaksi minuuttia. Tuomolla reilu tunti kauemmin. Juostiin lopussa vähän aukasuja, eli rentoa kovaa lyhyitä siivuja. Saatiin verta liikkeelle. Hauska tilanne oli 24 kilometrin kohdalla, kun Vellu kysyi Anssin nimeä. Eivät olleet ennen tätä lenkkiä tavanneet. Niin, ei se tainut liian kevyt lenkki kuitenkaan olla, koska tuollainenkin aihe oli vielä auki 24 kilometrin kohdalla. Tuo 26 kilometrin lumipolkulenkki on sellainen, että kävellessä siihen menee vähän kuntoilijasta riippuen 5-6 tuntia. Alotteleva kuntoilija saa varautua reilun neljän tunnin reissuun myös juosten. Että onhan näistä ihan kertoa asti. Kiitos vinkistä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 5.1.2020
Uuden Vuoden aamupäivä. Sovitusti lähdemme vajaan tunnin Tuomon jälkeen Iso-Sydänmaan reitin 26 kilometrin lenkille. Mukana on Tuomas ja Anssi. Puoli kilometriä juostuamme tulee Vellu autolla vastaan ja huutaa fönäristä ottavansa meidät kiinni. Vellu juoksi viime kesänä silloisen Nivalan ennätyksen Pyssymäki Extremen 57 kilometrin matkalla, joten hän oli kaiketi tosissaan aikeissa ajaa meidät kiinni. Me ei selvästikään odoteltu vaan painettiin ensimmäinen viisi kilometriä 27 minuuttiin talvipolkua, joka toki on tällä hetkellä liki ulkotien veroinen.
En ollut saanut vahvistusta oliko Tuomo lähtenyt, saati tarkemmasta lähtöajasta. Vauhtimme hieman tasaantui, kun Tuomas antoi minulle vetovastuun. Syvemmälle metsään tultuamme emme nähneet jälkiä hienoisesti lumenpölyä saaneessa polussa laisinkaan, vaikka tosissamme yritimme polusta niitä löytää. Käsittämätöntä, sillä myöhemmin selvisi, että Tuomo oli mennyt koko tuon kuuden kilometrin pätkän rimpinevan laidalta lahnajärventielle samaa polkua pitkin jättämättä yhtään ainoaa jälkeä! Kahdella nastalla varpaillaan-ko?
Muistelin siinä hyvän alkuvauhdin siivittämänä yhden hauskan hepun sanontaa, kun kerran pohdittiin erilaisia juoksutuloksia. -"Siinä ei kauaa mene, kun nuoret miehet tunnin juoksee". Polku oli napakka, mutta kyllä siellä askaretta riitti. Joka on käynyt tuolla perhereitin ulkopuolella niin kyllähän siellä elämä on erilaista.
Seitsemän minuuttia peräämme lähtenyt Vellu näkyi lahnajärventien pitkällä suoralla. Oli tullut haipakkaa, sillä meidänkin vauhti oli ollut hieman ajateltua nopeampaa. Siinä pientä jäynää suunniteltiin, että kun Vellu pääsee sadan metrin päähän niin aloitetaan juosta eleettömän lujaa. Ehkä se oli meillekin vain hupainen haave muutoinkin ja puheensorina soljui hiljalleen muihin aiheisiin, kuten esimerkiksi tiellä siellä-täällä näkyneisiin Tuomon jälkiin.
Neljäntoista kilometrin kohdalla lähdetään painaan pitkää rajalinjaa kohden sulunnevaa. Ei näkynyt Tuomoa. Katselin kelloa ja taisin ääneenkin pohtia Tuomon pitäneen hyvää vauhtia. Vellu ajaa meidät kiinni viidessätoista. Kertoo juosseensa täysillä. Se tieto naurattaa ja pierettää. No, hymyn kare ja kuolattomat kasvot kertoo jonkinlaisesta pelivarasta. Vaivattomasti mukanamme juossut Anssi oli omassa ennätysvauhdissa tällä lenkillä. Kunto näkyi Anssillakin nousseen, sillä en huomannut hänessä missään vaiheessa väsymyksen merkkejä. Onko tämä mies koskaan tosissaan?
"Ampiaiskankailta" koppelokankaille noustaessa on jälleen pitkä suora. Tyhjä suora. Tuomo oli juossut todella kovaa. Alkoi vitsailu. Laskettiin, että Tuomo oli juossut jo liki kolme tuntia. Sanoin: -"Siinä ei kauaa mene, kun kaupanvahvistaja kolme tuntia juoksee". Niin meni vanha vitsi uuteen muotoon. Ja samalla alkoi vauhtia lisännyt myötämaa kohti Rimpinevaa. Edellisen päivän 1000 nousumetriä tuntuivat sopivasti kintereissä. Tämä ois voinut olla iisimpi, mutta oppiipahan juoksemaan vähän väsyneimmilläkin jaloilla.
Yrittäessäni oikein miettiä niin onhan nämä melkoisia lenkkejä. Tämäkin reilusti Nivalasta-Ylivieskaan matkallisesti (26km). Läpi soiden ja metsien, eikä teknisyydeltään voi välttyä. Kosteitakin paikkoja oli tanssia asti, vaikka kuivin sukin onnistuinkin luovimaan. Lopulta laavun jälkeen perhereitillä näkyi vihdoin hieman voipuneen oloinen hahmo. Tuomo oli juossut tänään hyvin. Ja kaikki joutuu joskus lopussa vähän keräilemään, eikä aina tarvi jaksaa aamulenkin jälkeen mennä illalla tassua hiihtämään.
Meillä meni noin kaksi tuntia neljäkymmentäkaksi minuuttia. Tuomolla reilu tunti kauemmin. Juostiin lopussa vähän aukasuja, eli rentoa kovaa lyhyitä siivuja. Saatiin verta liikkeelle. Hauska tilanne oli 24 kilometrin kohdalla, kun Vellu kysyi Anssin nimeä. Eivät olleet ennen tätä lenkkiä tavanneet. Niin, ei se tainut liian kevyt lenkki kuitenkaan olla, koska tuollainenkin aihe oli vielä auki 24 kilometrin kohdalla. Tuo 26 kilometrin lumipolkulenkki on sellainen, että kävellessä siihen menee vähän kuntoilijasta riippuen 5-6 tuntia. Alotteleva kuntoilija saa varautua reilun neljän tunnin reissuun myös juosten. Että onhan näistä ihan kertoa asti. Kiitos vinkistä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 5.1.2020
torstai 2. tammikuuta 2020
SUPER PEP 2020 ILMO AUKEAA
Super PEP 2020 (21-22.8.2020) ilmottautuminen AUKEAA tänään klo.18.
http://www.nivalanpolku.fi/1_
GPS seuranta 26km,57km ja 171km.
Laita itsellesi tavoite ja haasta kaverisi mukaan!
Huomioithan, että 57km ja 171km matkoille on paikkarajoitus. Tervetuloa lämpimästi viihtymään Pyssymäelle.
Terveisin, Onni Vähäaho, Nivalan Polku ry
tiistai 31. joulukuuta 2019
VUOSI 2019
Vuosi on pulkassa. Vuoden liikunnat alla. Samassa myös Joulukuun saldot.
Ulkoilu tunnit 56,5h 706,0h
Nousumetrit 6252m 70 876m
Se oli semmonen vuosi. Ei mitään ihmeempää. Uutta suoleen, sanois Larivaaran Visa-Pekka.
Juoksuharrastuksen yhteiskilometrit 43 294km (31.12.2019)
2010 vuosikymmenen aikana (2010-2019)
41 634,6 = 4 163km/v keskimäärin
Viimeisen viiden vuoden aikana (2015-2019)
24 538,7 = 4 907km/v keskimäärin
Harjoitustunnit alkaen vuodesta 2012
2012 453h
2013 519h
2014 617h
2015 614h
2016 598h
2017 564h (varpaiden paleltuma vuosi)
2018 641h
2019 706h
Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2019
JOULUKUU VUOSI 2019 YHTEENSÄ
Ulkoilu tunnit 56,5h 706,0h
Juoksu 360,1km 4675,3km
Hiihto
36,4km 523,5km
Lumikenkäily 57,4km 243,5km
Kävely 4,2km 256,9km
Pyöräily 0,0km 691,3km
Nousumetrit 6252m 70 876m
Se oli semmonen vuosi. Ei mitään ihmeempää. Uutta suoleen, sanois Larivaaran Visa-Pekka.
Juoksuharrastuksen yhteiskilometrit 43 294km (31.12.2019)
2010 vuosikymmenen aikana (2010-2019)
41 634,6 = 4 163km/v keskimäärin
Viimeisen viiden vuoden aikana (2015-2019)
24 538,7 = 4 907km/v keskimäärin
Harjoitustunnit alkaen vuodesta 2012
2012 453h
2013 519h
2014 617h
2015 614h
2016 598h
2017 564h (varpaiden paleltuma vuosi)
2018 641h
2019 706h
Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2019
URHEILUN MAGIA
Tasa-arvoa hakevassa maailmassa urheilu on säilyttänyt epätasa-arvoisen ajattelumaailman. Tähtiä ihannoidaan, tähtiä tullaan katsomaan ja ihmeellisistä suorituksista hullaannutaan. Urheilussa eettisyys on parantunut ja doping työ on jämäköitynyt kaiken aikaa, sekä välineillä kikkailu saanut aiheellista paheksuntaa. Viimeisimpänä Niken kikkailu vieterikengillä ja noin 40 vaihtuvin jäniksin, joiden siivittämänä Eliud Kipchoge alitti kyseenalaisin keinoin kahden tunnin rajan ajalla 1:59:40. Kahden tunnin alituksen magian päälle sylkäissyt mies on maratonin maailmanennätysmies 99 sekuntia päälle kahden tunnin ajalla. Toki Eliud saa juosta kuten tykkää, ei siinä mitään, mutta tämä temppu on saanut paljon tuomitsevia puheenvuoroja. En pidä tuosta tempauksesta itsekään, mutta samalla koitan ymmärtää Eliudia.
Polkujuoksussa on paljon erikoista magiaa. Monikin kotimaisissa polkukisoissa menestymään pyrkivä pystyy juoksemaan tiellä kympin 35-37 minuutin haminoille tai puolikkaan 1.20 tienoille, mutta poluilla toiset on vain kuin virtuaali jäniksiä, jotka tuntuvat menevän polun haastavuudesta riippumatta samaa vauhtia alusta loppuun. Sain itse todistaa viime ja tänä vuonna kaksi maagista juoksua. 2018 vuonna Antti Itkonen juoksi käsittämättömän tasaisesti ja tiputti ennalta itseään vauhdikkaamat kilpaveljet olemalla jäätävän kestävä ja sitkeä. Muutaman minuutin yli 20 tunnin aika kahdella peräkkäisellä karhunkierroksella tuntui käsittämättömältä, mutta olikin vain kalpea aavistus tulevasta.
2019 vuonna Kuusamossa tapahtui jotain jota ei olisi pitänyt voida tapahtua. Kärkikolmikko lähti Rukalta tuplakarhulle aivan sairasta vauhtia. Rukalta lähdettäessä eka kilsalle tulee nousua noin 100 metriä. Siitä huolimatta kärki meni eka kilsan alle kuuteen minuuttiin. Pyssymäki Extreme Polkujuoksun reittiennätysmies Jaakko Eskelinen oli lopulta maaginen. Hieman päälle 18 tunnin ajalla hän pääsi yllättämään jopa kaikkeen varautuneet järjestäjät. Maalissa oli vastassa vain pari unisennäköistä toimitsijaa, kun Jaakko tuli maaliin koko kylän vielä nukkuessa yöuniaan.
Maailman huipulla touhu on polkupuolella tietysti vielä uskomattomampaa. Kärki menee tuntitolkulla kovempaa kuin kotimainen kärkemme. Sen lisäksi lajin ykkönen, Kilian Jornet, on pystynyt jo vuosikymmenen ajan ottamaan tarvittaessa irtiottoja, jotka saa ihon kananlihalle. Maailmanhuipulla, kun mennään sellaista haipakkaa, ettei mitään mieltä. Tässä yksi lukuisista Kilianin iskuista.
Urheilu on parasta magian tarjoajaa. Ne hetket, kun joku pystyy pistämään maailman huipputasolla oman dominanssin pystyyn sykähdyttää aina. Hiihdon puolella Kläebo on oma tarinansa. Se vaan menee liian kovaa!
Urheilu tarjoaa hätkähdyttäviä suorituksia tämän tästä. Joskus sen saattaa tehdä naapurimaan kiekkoilijakin.
Vielä on vuotta jäljellä muutama tunti.
Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2019
Polkujuoksussa on paljon erikoista magiaa. Monikin kotimaisissa polkukisoissa menestymään pyrkivä pystyy juoksemaan tiellä kympin 35-37 minuutin haminoille tai puolikkaan 1.20 tienoille, mutta poluilla toiset on vain kuin virtuaali jäniksiä, jotka tuntuvat menevän polun haastavuudesta riippumatta samaa vauhtia alusta loppuun. Sain itse todistaa viime ja tänä vuonna kaksi maagista juoksua. 2018 vuonna Antti Itkonen juoksi käsittämättömän tasaisesti ja tiputti ennalta itseään vauhdikkaamat kilpaveljet olemalla jäätävän kestävä ja sitkeä. Muutaman minuutin yli 20 tunnin aika kahdella peräkkäisellä karhunkierroksella tuntui käsittämättömältä, mutta olikin vain kalpea aavistus tulevasta.
2019 vuonna Kuusamossa tapahtui jotain jota ei olisi pitänyt voida tapahtua. Kärkikolmikko lähti Rukalta tuplakarhulle aivan sairasta vauhtia. Rukalta lähdettäessä eka kilsalle tulee nousua noin 100 metriä. Siitä huolimatta kärki meni eka kilsan alle kuuteen minuuttiin. Pyssymäki Extreme Polkujuoksun reittiennätysmies Jaakko Eskelinen oli lopulta maaginen. Hieman päälle 18 tunnin ajalla hän pääsi yllättämään jopa kaikkeen varautuneet järjestäjät. Maalissa oli vastassa vain pari unisennäköistä toimitsijaa, kun Jaakko tuli maaliin koko kylän vielä nukkuessa yöuniaan.
Maailman huipulla touhu on polkupuolella tietysti vielä uskomattomampaa. Kärki menee tuntitolkulla kovempaa kuin kotimainen kärkemme. Sen lisäksi lajin ykkönen, Kilian Jornet, on pystynyt jo vuosikymmenen ajan ottamaan tarvittaessa irtiottoja, jotka saa ihon kananlihalle. Maailmanhuipulla, kun mennään sellaista haipakkaa, ettei mitään mieltä. Tässä yksi lukuisista Kilianin iskuista.
Urheilu on parasta magian tarjoajaa. Ne hetket, kun joku pystyy pistämään maailman huipputasolla oman dominanssin pystyyn sykähdyttää aina. Hiihdon puolella Kläebo on oma tarinansa. Se vaan menee liian kovaa!
Urheilu tarjoaa hätkähdyttäviä suorituksia tämän tästä. Joskus sen saattaa tehdä naapurimaan kiekkoilijakin.
Vielä on vuotta jäljellä muutama tunti.
Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2019
sunnuntai 29. joulukuuta 2019
VIRRAN VIEMÄNÄ
Lainehdin holtittomasti. Välillä olen yrittänyt ottaa rannan oksista kiinni virran viedessä hervottoman hauskasti elämääni eteenpäin. Vuosi vuodelta koen olevani enemmän taiteilija, joka ei halua tai yritäkään olla konservatiivinen. Elämä hetkessä on aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Siinä sitä on asian ytimessä, kun on kiinni hetkessä.
Eilen värjöttelin noin viisi tuntia ulkoroihutapahtumassa kympin pakkasessa, jossa muuten kävi peräti 313 liikkujaa. Siitä lisää täällä. Sen jälkeen tuntui, etten taivu nivusista mihinkään suuntaan ja jalat kramppaili kotia päästyäni. Oliko minulle tullut patologinen vamma? Telakka? Siis hä, aamullahan kävin ongelmattoman reilun 15 kilsan lenkin. Ehdin jo hyväksyä ajatuksen. Tyydyin.
Tänään taitelijan yöstä selvittyäni olo olikin yllättäen ihan ok, jos ei nyt ihan vetreä. No ei muuta ku lenkkikamat niskaan ja Pyssyyn. Siellä ne asiat aina selviävät, sad-da-na. Auto parkkiin Kokkola-Kajaanitielle ja kevyttä letkutusta perhereitille päin. 15 minuutin välein oleva hälytys ei sitten vissiin tullutkaan päälle. No ei siinä mitään.. mutta sitten 15 minsan hälytys piippaskin. Katsahdin taaksepäin. Oho, näin kauas vartissa. Ilmankos jalka heilahtikin niin kevyesti eteenkäsin takaa eteen tullessaan. Lenkin serpentiini osuudella tunsin olevani läsnä. Nopea kontakti ja kivan heilahtava että helppo askellus toivat vahvaa länsä olemisen tunnetta. Parasta, on parasta just nyt, ei sitten joskus. Hetkessä elämisessä on elämän idea.
Lopulta lenkki meni noin viisi minuuttia nopsempaa kuin edellisenä päivänä. Nivusessa ei tuntemuksia. Elämä jatkuu. Jotenkin oon jossain jumissa, mutta se ei estä juoksemista. Jotenkin kuitenkin tunnen koko ajan, että homma on hyvässä huomassa. Juoksu tuntuu koko ajan hieman paremmalta. Vauhti on kasvanut. Kovaa en ole hirveästi juossut. Välillä jotain pikku käyttöjä. Vajaan viidenkympin ruho ei näköjään aivan pysy ajatuksen tahdissa. Täytyy vähän antaa siimaa, vaikka kuulin eilen, että moni nuori urheilijatähtikin on dille-dong tilassa, kun treeni on mennyt yli. Itse en oikein taida enää päästäkään yli, kun paikat jumii jo hyvissä ajoin ennen ylimenon mahdollisuuttakaan.
Jotenkin älyttömän kivaa isossa kuvassa. Koskaan ei ole kaikki asiat mallillaan, mutta iso kuva on sopivan hyvä. Tekemistä on uskomattoman paljon, vaikka leipätöitä ei ole kuin nimeksi. Siviilielämän nämä "höpöhommat" on sillä tavoin rentoja, että voi tehdä aina sitä mitä milloinkin haluaa. Taiteilla. Ominta onkin nykyään, ettei minulla ole juuri mitään suunnitelmia mihinkään asiaan. Menen ja teen. Tekemistä on riittänyt ja kirjanpidon mukaan oon käyny välillä lenkilläkin. Ja kuntokin näyttää vain nousevan.
Virran viemänä näyttäisi olevan minulle sopiva malli elää. Nytkin minun piti työskennellä NHL-tilastopohjien kimpussa ilta kymmeneen, mutta teinkin vaellusreitin sivuille kirjoituksen ja nyt aloin kirjoittaan tähän omaan blogiin. Vähän ehdin tilastopohjia tehdä ja ehkä hyppään toisesta erästä pelin kyytiin. YouTubesta soi äsken Freukkareita ja nyt Pojua. Teksti-tv:ssä Usa-Rus nuorten pelin tilanne ja muija duunissa. Tyttö chättää huoneessaan ja aikuinen poika on äidillään. Vieressä hieman haalistunut kahvi. Hörppäänpä sen loppuun. Noin. Sehän olikin jo kylmää.
Odotan ensi vuotta jo tosi paljon. Se kiima joka on sisälläni, siitä ei voi tulla muuta kuin hyvää. Nyt voi jo odottaa, koska on vuoden kolmanneksi viimeinen päivä. Oikeasti luulin että jo toiseksi viimeinen. Mistä sitä voi tietää huomista, ja onko tarpeellistakaan? En lakkaa nauramasta huvittuneena Kummelin vanhalle sketsille: -"Heleppohan se on eilisen sää ennustaa, mutta ennustappa huominen".
Onni Vähäaho, Nivalassa 29.12.2019
Eilen värjöttelin noin viisi tuntia ulkoroihutapahtumassa kympin pakkasessa, jossa muuten kävi peräti 313 liikkujaa. Siitä lisää täällä. Sen jälkeen tuntui, etten taivu nivusista mihinkään suuntaan ja jalat kramppaili kotia päästyäni. Oliko minulle tullut patologinen vamma? Telakka? Siis hä, aamullahan kävin ongelmattoman reilun 15 kilsan lenkin. Ehdin jo hyväksyä ajatuksen. Tyydyin.
Tänään taitelijan yöstä selvittyäni olo olikin yllättäen ihan ok, jos ei nyt ihan vetreä. No ei muuta ku lenkkikamat niskaan ja Pyssyyn. Siellä ne asiat aina selviävät, sad-da-na. Auto parkkiin Kokkola-Kajaanitielle ja kevyttä letkutusta perhereitille päin. 15 minuutin välein oleva hälytys ei sitten vissiin tullutkaan päälle. No ei siinä mitään.. mutta sitten 15 minsan hälytys piippaskin. Katsahdin taaksepäin. Oho, näin kauas vartissa. Ilmankos jalka heilahtikin niin kevyesti eteenkäsin takaa eteen tullessaan. Lenkin serpentiini osuudella tunsin olevani läsnä. Nopea kontakti ja kivan heilahtava että helppo askellus toivat vahvaa länsä olemisen tunnetta. Parasta, on parasta just nyt, ei sitten joskus. Hetkessä elämisessä on elämän idea.
Lopulta lenkki meni noin viisi minuuttia nopsempaa kuin edellisenä päivänä. Nivusessa ei tuntemuksia. Elämä jatkuu. Jotenkin oon jossain jumissa, mutta se ei estä juoksemista. Jotenkin kuitenkin tunnen koko ajan, että homma on hyvässä huomassa. Juoksu tuntuu koko ajan hieman paremmalta. Vauhti on kasvanut. Kovaa en ole hirveästi juossut. Välillä jotain pikku käyttöjä. Vajaan viidenkympin ruho ei näköjään aivan pysy ajatuksen tahdissa. Täytyy vähän antaa siimaa, vaikka kuulin eilen, että moni nuori urheilijatähtikin on dille-dong tilassa, kun treeni on mennyt yli. Itse en oikein taida enää päästäkään yli, kun paikat jumii jo hyvissä ajoin ennen ylimenon mahdollisuuttakaan.
Jotenkin älyttömän kivaa isossa kuvassa. Koskaan ei ole kaikki asiat mallillaan, mutta iso kuva on sopivan hyvä. Tekemistä on uskomattoman paljon, vaikka leipätöitä ei ole kuin nimeksi. Siviilielämän nämä "höpöhommat" on sillä tavoin rentoja, että voi tehdä aina sitä mitä milloinkin haluaa. Taiteilla. Ominta onkin nykyään, ettei minulla ole juuri mitään suunnitelmia mihinkään asiaan. Menen ja teen. Tekemistä on riittänyt ja kirjanpidon mukaan oon käyny välillä lenkilläkin. Ja kuntokin näyttää vain nousevan.
Virran viemänä näyttäisi olevan minulle sopiva malli elää. Nytkin minun piti työskennellä NHL-tilastopohjien kimpussa ilta kymmeneen, mutta teinkin vaellusreitin sivuille kirjoituksen ja nyt aloin kirjoittaan tähän omaan blogiin. Vähän ehdin tilastopohjia tehdä ja ehkä hyppään toisesta erästä pelin kyytiin. YouTubesta soi äsken Freukkareita ja nyt Pojua. Teksti-tv:ssä Usa-Rus nuorten pelin tilanne ja muija duunissa. Tyttö chättää huoneessaan ja aikuinen poika on äidillään. Vieressä hieman haalistunut kahvi. Hörppäänpä sen loppuun. Noin. Sehän olikin jo kylmää.
Odotan ensi vuotta jo tosi paljon. Se kiima joka on sisälläni, siitä ei voi tulla muuta kuin hyvää. Nyt voi jo odottaa, koska on vuoden kolmanneksi viimeinen päivä. Oikeasti luulin että jo toiseksi viimeinen. Mistä sitä voi tietää huomista, ja onko tarpeellistakaan? En lakkaa nauramasta huvittuneena Kummelin vanhalle sketsille: -"Heleppohan se on eilisen sää ennustaa, mutta ennustappa huominen".
Onni Vähäaho, Nivalassa 29.12.2019
keskiviikko 25. joulukuuta 2019
TAVOITTEET VUODELLE 2020
Ihminen on isossa kuvassa ehkä eniten riippuvainen tavoitteista kuin mistään muusta asiasta. Myös monin tavoin riippuvaiset, myös hankalalla tavalla, ihmiset yrittävät irrottaa itseään jostain tavoitteiden avulla. Elämä on tiedostamatonta tavoittelua, vaikka se ei päällimmäisenä ajatuksena olisikaan. Mieli luo tulevaa, joista monet asiat jäävät vain sisällemme, mutta joitakin asioita haluamme tuoda esille päästäksemme niihin paremmin tai luodaksemme ympäristölle mahdollisuutta innostua samoista asioista. Jälkimmäinen on nykynuorison iso juttu. Tehdään lyhytvideo juttuja ja jaetaan niitä esim. TikTokissa.
Itse olen ajautunut kotikaupungissani jonkinlaiseksi liikuntaan innostajaksi omalla esimerkilläni. Olen ollut yllättynyt vaikutuksistani, siitä miten kaupunkilaiset ovat innostuneet liikunta-ideoistani. Innostumalla itsekin liikkumaan kuin seuratessaan tempauksiani. Tämän blogin olen käsittänyt olleen ainakin osalle innostus oikeaan suuntaan - liikkumaan. Olen siitä enemmän kuin otettu. Mielestäni näihin minun juttuihin pystyy lähes kuka vain halutessaan. Täytyy vain haluta, silloin lähes kaikki on mahdollista.
Olen ajoittain kirjoittanut lopettaneeni tavoitteellisuuden. Laitan nyt kuitenkin tässä omat tavoitteeni vuodelle 2020, sillä haluan tällä ilmaista miten ihminen voi milloin tahansa laittaa itsellensä tavoitteita ja tehdä sillä tavoin elämästään jännittävämmän ja innokkaamman. Nyt listaamani tavoitteet on sellaisia joihin uskon pääseväni. Lupaan tehdä jotain liikunnalista hullua, jos en pääse vähintään 6/8 määrään alla olevista tavoitteista. Mitkä ovat sinun tavoitteesi vuodelle 2020?
1. Liikuntaa yli 600 tuntia
2. Yli 100 000 nousumetriä (v.2018 noin 47 000m+, v.2019 noin 70 000m+)
3. Iisalmi - Nivala noin 128km alle 14 tuntiin
4. NUTS Karhunkierros 166km alle 28 tuntiin
5. Vuorokaudessa yli 200km.
6. Kerätä pantteja 0,5senttiä/päivä, eli vähintään 183euroa.
7. PEP57km reitti alle 6h20min
8. Vertikaalitonni alle tunnin (matto 15% 6,7km)
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.12.2019
Itse olen ajautunut kotikaupungissani jonkinlaiseksi liikuntaan innostajaksi omalla esimerkilläni. Olen ollut yllättynyt vaikutuksistani, siitä miten kaupunkilaiset ovat innostuneet liikunta-ideoistani. Innostumalla itsekin liikkumaan kuin seuratessaan tempauksiani. Tämän blogin olen käsittänyt olleen ainakin osalle innostus oikeaan suuntaan - liikkumaan. Olen siitä enemmän kuin otettu. Mielestäni näihin minun juttuihin pystyy lähes kuka vain halutessaan. Täytyy vain haluta, silloin lähes kaikki on mahdollista.
Olen ajoittain kirjoittanut lopettaneeni tavoitteellisuuden. Laitan nyt kuitenkin tässä omat tavoitteeni vuodelle 2020, sillä haluan tällä ilmaista miten ihminen voi milloin tahansa laittaa itsellensä tavoitteita ja tehdä sillä tavoin elämästään jännittävämmän ja innokkaamman. Nyt listaamani tavoitteet on sellaisia joihin uskon pääseväni. Lupaan tehdä jotain liikunnalista hullua, jos en pääse vähintään 6/8 määrään alla olevista tavoitteista. Mitkä ovat sinun tavoitteesi vuodelle 2020?
COSMOKSEN TAVOITTEET 2020
1. Liikuntaa yli 600 tuntia
2. Yli 100 000 nousumetriä (v.2018 noin 47 000m+, v.2019 noin 70 000m+)
3. Iisalmi - Nivala noin 128km alle 14 tuntiin
4. NUTS Karhunkierros 166km alle 28 tuntiin
5. Vuorokaudessa yli 200km.
6. Kerätä pantteja 0,5senttiä/päivä, eli vähintään 183euroa.
7. PEP57km reitti alle 6h20min
8. Vertikaalitonni alle tunnin (matto 15% 6,7km)
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.12.2019
maanantai 16. joulukuuta 2019
2010 -LUKU - VUOSIKYMMENEN KERTOMAA
Vuosikymmen on lopuillaan. Pian on taas kymmenen vuotta ajanlaskua kulunut. Seuraavassa katson mennyttä hieman omasta ja muista näkövinkkeleistä katsoen. Aloitetaan itsekkäästi omista.
* vuosikymmen alkaa - perheen lukumäärä neljä. (-10)
* olen lähihoitajan työssä yhdettätoista vuotta. (-10)
* juoksen elämäni ensimmäisen 24h juoksun. 100km. (-10)
* juoksen elämäni toisen 24h juoksun. 128km (-11)
* lopetan nuuskan käytön. (-12)
* juoksen 12h halli piirinennätyksen 116km. (-12)
* valinta vuoden liikuttajaksi Nivalassa. (-12)
* juoksen Nivalan ympäri 100km alle 10 tunnissa. (-13)
* tyttö menee kouluun. (-14)
* autistinen poikani, 18.v muuttaa äidille. (-14)
* juoksen 100 tunnin aikana 427km. (-14)
* juoksen Unkarissa 6 vuorokaudessa 524km. (-15)
* Ensimmäinen Pyssymäki Extreme Polkujuoksu järjestetään toimestani. (-15)
* juoksen maraton ennätykseni 3:22:55. (-15)
* juoksen ensimmäisen karhunkierroksen retkijuoksuna. (-16)
* juoksen 5km alle 20 minuutin. (-16)
* palellutan varpaat pahoin. (2/-17)
* olen 16. karhunkierroksen 83km kisassa. (-17)
* voitan pep57km. (-17)
* perustamassa Nivalan Polku ry:tä. (-17)
* Norjan ja Ruotsin vuorilla. (-18)
* Nivalan polku valitaan vuoden liikuttajaksi Nivalassa. (-18)
* Poika, 22.v muuttaa omaan asuntoon. (-19)
* voitan Super pep 171km. (-19)
* perheen koko yhä neljä. (-12/19).
* olen yhä lähihoitajan työssä. (-12/19)
2010 Kanada voittaa Olympiakultaa jääkiekossa voittamalla USA:n 3-2 jatkoajalla Sidney Crosbyn iskiessä ratkaisumaalin Jarome Iginlan syötöstä.
2011 Norjan terrori-iskussa kuoli peräti 77 ihmistä ja haavoittui liki sata. Ytoyan saarella, Oslon lähistöllä. Lokomotiv Jaroslavin joukkue menehtyy lentoturmassa. Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.
2012 Sauli Niinistö aloitti Suomen presidenttinä.
2013 Lotto siirtyi MTV 3:lle.
2014 Kanada voittaa taas Olympiakultaa jääkiekossa voittamalla Ruotsin loppuottelussa puhtaasti 3-0. Sidney Crosby jälleen kapteenina ja tekee loppuottelussa 2-0 maaliin.
2015 Ashton Eaton voittaa 10-ottelun maailmanmestaruuden ja ottelee 9045 pistettä.
2016 II Pyssymäki Extreme Polkujuoksussa alitetaan ensimmäistä kertaa kuuden tunnin raja 57 kilometrin matkalla Tero Ruokolaisen toimesta. Donald Trumpista tuli USA:n presidentti.
2017 Mauno Koivisto kuolee. Suomi täyttää 100 vuotta.
2018 Mia Tuoriniemi ja Jaakko Eskelinen laittoivat Pyssymäki Extreme Polkujuoksun ennätykset uusiin mittapuihin. Mika Leppälä kiertää ensimmäisenä maallisena matkaajana Iso-Sydänmaanreitin kolme kertaa yhteen soittoon! Vladimir Putin jatkaa Venäjän presidenttinä.
2019 Matti Nykänen kuolee. Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden Marko "Mörkö" Anttilan maaleilla.
vuosi juoksukilsat harjoittelutunnit
2010 1464,3km
2011 2043,4km
2012 3973,3km 453h
2013 4554,9km 519h
2014 5060,0km 617h
2015 5000,0km 614h
2016 4874,4km 598h
2017 4809,0km 563h
2018 5180,0km 641h
2019 4512,5km 679h (tilanne 15.12.2019)
1. Patrick Kane 735ottelua, 791pistettä.
2. Sidney Crosby 630ottelua, 788pistettä.
3. Alex Ovechkin 762ottelua, 774pistettä.
...
42. Mikko Koivu 678ottelua, 477pistettä.
64. Connor McDavid 322ottelua, 429pistettä. (tilanne 16.12.2019)
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 16.12.2019
2010 - luku elämässäni.
* vuosikymmen alkaa - perheen lukumäärä neljä. (-10)
* olen lähihoitajan työssä yhdettätoista vuotta. (-10)
* juoksen elämäni ensimmäisen 24h juoksun. 100km. (-10)
* juoksen elämäni toisen 24h juoksun. 128km (-11)
* lopetan nuuskan käytön. (-12)
* juoksen 12h halli piirinennätyksen 116km. (-12)
* valinta vuoden liikuttajaksi Nivalassa. (-12)
* juoksen Nivalan ympäri 100km alle 10 tunnissa. (-13)
* tyttö menee kouluun. (-14)
* autistinen poikani, 18.v muuttaa äidille. (-14)
* juoksen 100 tunnin aikana 427km. (-14)
* juoksen Unkarissa 6 vuorokaudessa 524km. (-15)
* Ensimmäinen Pyssymäki Extreme Polkujuoksu järjestetään toimestani. (-15)
* juoksen maraton ennätykseni 3:22:55. (-15)
* juoksen ensimmäisen karhunkierroksen retkijuoksuna. (-16)
* juoksen 5km alle 20 minuutin. (-16)
* palellutan varpaat pahoin. (2/-17)
* olen 16. karhunkierroksen 83km kisassa. (-17)
* voitan pep57km. (-17)
* perustamassa Nivalan Polku ry:tä. (-17)
* Norjan ja Ruotsin vuorilla. (-18)
* Nivalan polku valitaan vuoden liikuttajaksi Nivalassa. (-18)
* Poika, 22.v muuttaa omaan asuntoon. (-19)
* voitan Super pep 171km. (-19)
* perheen koko yhä neljä. (-12/19).
* olen yhä lähihoitajan työssä. (-12/19)
2010 - Luku maailmalla sekalaisin huomioin
2010 Kanada voittaa Olympiakultaa jääkiekossa voittamalla USA:n 3-2 jatkoajalla Sidney Crosbyn iskiessä ratkaisumaalin Jarome Iginlan syötöstä.
2011 Norjan terrori-iskussa kuoli peräti 77 ihmistä ja haavoittui liki sata. Ytoyan saarella, Oslon lähistöllä. Lokomotiv Jaroslavin joukkue menehtyy lentoturmassa. Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.
2012 Sauli Niinistö aloitti Suomen presidenttinä.
2013 Lotto siirtyi MTV 3:lle.
2014 Kanada voittaa taas Olympiakultaa jääkiekossa voittamalla Ruotsin loppuottelussa puhtaasti 3-0. Sidney Crosby jälleen kapteenina ja tekee loppuottelussa 2-0 maaliin.
2015 Ashton Eaton voittaa 10-ottelun maailmanmestaruuden ja ottelee 9045 pistettä.
2016 II Pyssymäki Extreme Polkujuoksussa alitetaan ensimmäistä kertaa kuuden tunnin raja 57 kilometrin matkalla Tero Ruokolaisen toimesta. Donald Trumpista tuli USA:n presidentti.
2017 Mauno Koivisto kuolee. Suomi täyttää 100 vuotta.
2018 Mia Tuoriniemi ja Jaakko Eskelinen laittoivat Pyssymäki Extreme Polkujuoksun ennätykset uusiin mittapuihin. Mika Leppälä kiertää ensimmäisenä maallisena matkaajana Iso-Sydänmaanreitin kolme kertaa yhteen soittoon! Vladimir Putin jatkaa Venäjän presidenttinä.
2019 Matti Nykänen kuolee. Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden Marko "Mörkö" Anttilan maaleilla.
Omat juoksukilsat / harjoittelutunnit 2010 -luvulla.
vuosi juoksukilsat harjoittelutunnit
2010 1464,3km
2011 2043,4km
2012 3973,3km 453h
2013 4554,9km 519h
2014 5060,0km 617h
2015 5000,0km 614h
2016 4874,4km 598h
2017 4809,0km 563h
2018 5180,0km 641h
2019 4512,5km 679h (tilanne 15.12.2019)
NHL pisteet 2010 -luvulla
1. Patrick Kane 735ottelua, 791pistettä.
2. Sidney Crosby 630ottelua, 788pistettä.
3. Alex Ovechkin 762ottelua, 774pistettä.
...
42. Mikko Koivu 678ottelua, 477pistettä.
64. Connor McDavid 322ottelua, 429pistettä. (tilanne 16.12.2019)
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 16.12.2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)