torstai 1. heinäkuuta 2021

KESÄKUU 2021 JA RAJOJA

             Kesäkuu 2021 jää monella tavalla mieleen. Se on ollut asettumista uuteen elämään yksin. Ihan se ei ole vastannut sitä mitä tähän tullessani ajattelin, mutta prosessihan on kesken - sopeutuminen. Lisäksi en ole aiemminkaan osannut kesällä oikein keskittyä mihinkään asiaan, joka tapahtuu sisällä. Kesällä elämä on pitkälti ulkona. Nyt alkaa painamaan seitsemän Pyssymäki Extreme Polkujuoksun talkoohommat ja siitä saa mukavasti muuta ajateltavaa. PEP järjestetään nyt neljättä kertaa Nivalan Polku ry:n järjestämänä, sitä ennen masinoin sen itse yhteistyössä Liikuntakeskuksen kanssa. Matka on ollut pitkä ja antoisa. 

            Kesäkuu oli aluksi palautumista Karhunkierroksesta. Olinkin ensimmäistä kertaa varmaan koskaan pitkän kisan jälkeen koko viikon juoksematta. Silti palasin palautumisen kannalta kovaan harjoitteluun liian aikaisin. Toisaalta kalenteri ja siinä ollut rako piti käyttää ja nyt sitten otan vastapainoksi hieman pidemmän kevyen jakson ennen 9.heinäkuuta starttaavaan Hetta-Ylläs 160 kilometrin kisaa. 

            Nyt tuntuu, että kesäkuu ei onnistunut harjoituksellisestikaan, jos ei kohta oikein muutenkaan. Vaikka mikään ei olisi hyvin, voi kuitenkin aina sanoa - kuten se karhunkierroksen kaveri - että "muuten on kuitenkin kaikki hyvin". Tuo on hyvä iskulause, jolla lähdetään reilun viikon päästä satamailiselle. Varmaan tähän eroprosessiin kuuluu sellainen tietty epätasapaino ja realismin kohtaaminen sitä myöten. Parasta tässä on kuitenkin ollut, että on voitu koko ajan jakaa ajatuksia exän kanssa. Hyvä ystävyys on säilynyt ja se on tainut auttaa molempia matkalla uuteen elämään. Matkalla, joka saattaa alkaa silloin kuin sitä vähiten odottaa tai sitten se alkaa vain ilman "lähtölaukausta", huomaamatta. 

            Lauantaina on viimeinen työvuoro ennen lomaa ja sen jälkeen on mahdollisuus koko heinäkuu löytää itsensä. Uteliaana sitä kohden :=)  Puolivuosi saldot alla. Tuntimäärä hyvä, muuten en oikein tiedä. Eritoten nousumetreihin olen suorastaan pettynyt. Pitänee alkaa petraan niissä vuoden jälkimmäisellä puolikkaalla. 

            Kesäkuun aikana 2008 elokuussa alkaneen juoksuharrastuksen aikana kertyneet juoksukilometrit kiipesivät yli 50 000 kilometrin. Kirjoitushetkellä juoksukilsoja on nyt 50 200km. Myös tämän blogin käyntimäärä ylitti puoli miljoonaa kesäkuussa. Blogissani on nyt kirjattu yhteensä vähä päälle 504 400 käyntiä.


                                  KESÄKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              51,0h                   341,5h
Juoksu                    337,2km              2024,3km
Hiihto                         0,0km                527,1km
Lumikenkäily              0,0km                  96,7km
Kävely                         0,0km                  64,5km
Pyöräily                   293,2km                830,9km

Nousumetrit              5 879m                42
997m


                

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2021

tiistai 22. kesäkuuta 2021

JÄRJETTÖMÄSTI RASKASTA SIETÄEN

             Ultrajuoksu, ultrapolkujuoksu on kansanterveydellisesti katsoen ei-niin-järjellä selitettävää. On kysymys siis jossain määrin järjettömästä harrastuksesta, johon täytyy välillä harjoitella myös ei-niin-helposti-selitettävästi. Mennyt viikko oli sellainen. Ken siinä langan näkee, se näkee ja ken ei näe, on se varsin perusteltua sekin. Hieman rinnastettavissa omaan nykyelämään - leegot on vähän levällään, mutta määrä riittäisi, mutta saako näistä yhtä, jää nähtäväksi. 

            Kun viikko on todella kova, voi se alkaa leuhkasti vapaapäivällä. Sitä se oli maanantaina, sillä olin käynyt edellisenä päivänä ottamassa vauhdikkaita 200 metrin vetoja. Tiistaina oli vuorossa sitten pep 57 kilometrin kisareitin tämän vuoden version läpijuokseminen. Siitä kirjoitinkin taannoin.

            Keskiviikkona tuli tarve käydä testaan, miten paljon edellisen päivän ylipitkä polkulenkki tuntui kintereissä. Tuntui, mutta alus liikkui kohtuu okei. Odotettua kankeutta, mutta kellossa ei näkynyt kuin noin 20 sekuntia /km. 10,7km tosi kevyesti, 5:51min /km ja keskisyke 118. 

            Torstaina oli pitkä aamu töissä. Pääsin töistä vasta neljän jälkeen. Nopeasti kotiin ja loput kamat laukkuun, samalla syöden nopeaa päivällistä. Sitten viideltä olinkin Askon auton kyytillä matkalla kohti Kolia. Sääret oli alkumatkasta todella raskaan ja kipeän oloiset. Koitin siinä niitä hieroa ja vettä killittää. Kiva lähtökohta pidennetelly treeniviikonlopulle, kun jalat on juostu jo pihalle valmiiksi - vai oliko kyse vain hetkellisestä harjoitus ylikuormituksesta? 

            Matkalla jalat kuitenkin alkoi hieman kevenemään, joka on harvinaista ylipäänsä matkoilla. Siinä Juukassa syömään mennessä jalat alkoi tuntua jo juostavan tuntuisilta. Ja niinpä sitä tulikin sitten heti mökille päästyämme puettua lenkkikamat niskaan ja lähdin kohti Ryläystä, jonka parkkipaikalle mökiltä oli noin 1,7km matka. Kävin lopulta kiertään Ryläyksen ns. maisemareitin, josta tuli mökiltä mökille matkaa yhteensä 9,9km. Aikaa meni 82min. 347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127. 

            Lenkin jälkeen, vähän ennen puoltayötä, mökin rantaan veteen pesulle. Peruskuvio täällä ollessa. Sitten vähän yöpalaa ja nukkumaan.

            Perjantaina aamulla aamupala ja päivän suunnittelua. Asko lupasi ennen omaa työhommaa käyä nakkaamassa minut Kiviniemeen, josta oli määrä juosta Vaarojen maraton reittiä Ryläyksen kautta mökille. Tuo väli tuntui viime syksynä lohduttoman kovalta. Oli aika palata rikospaikalle. Kiviniemen päärakennus oli palanut kolme viikkoa aiemmin. Lohduttoman näköistä. 

         Vaarojen maratonin reitin varrella on joitakin kauniita kalliopätkiä


            Muutama kuva ja kello käyntiin. Ensin tuossa juostaan Kiviniemestä Kolinvaaran kautta Herajärventielle. Tuo matka noin 3,6km. Siitä sitten kohti Ryläystä. Reitti on kyllä mun mielestä tosi brutaali. Vaikka alussa ja lopussa on hieman reilu kilsa tietä, oli keskivauhtini 8:16min/km, vaikka menin 133 keskisykkeellä, eli PK2 alueella komeasti. Nousumetrejä kertyi 578. Monet alamäet ovat kovin kivikkoisia, juurakkoisia ja/tai jyrkkiä. 

            Ilma oli helteinen, mutta metsässä reitillä oli aika varjoisaa ja juomaa meni vain kohtuullisesti.

            Mökillä näitä piisasi, sisiliskoja


            Iltapäivällä juoksin teitä myöten Ukko-Kolille. Vajaa 8km mäkistä tiesettiä. Askon mökkihän on siitä metkalla paikalla, että lähtipä kumpaan suuntaan tahansa niin aina aluksi on myötämaata ja Kolille päin ihan reilua sellaista, eli palatessa saa aina nousta, päästäkseen perille. Ukko-Kolilta menin Vaarojen maratonin reitin alkua Mäkrän yli ja siitä kisareittiä vastapalloon Peiponpellon ja Ryläyksen parkkipaikan kautta mökille. Tämä päivän toinen lenkki oli hyvävauhtinen. 18km, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134. Jotenkin jalat vain alkoi toimia paremmin, vaikka ne oli jo ennen reissua piestyt.

         Kuva Mäkrän päältä Pieliselle päin


            Illalla huudeilla retkeilleet Sorvojat (Tommi ja Tapani) tulivat majoittumaan pihalle. Heillä oli menossa 250 kilometrin pyöräretki. Me käytiin vielä Askon kanssa katsomassa hänen kartalta hoksaama uusi reitti. Pyörällä tuo tuntui kyllä mäkiseltä ja kiehtovan kovalta sitä kautta. Heti jäi kyteen, että tuo pitää kyllä käydä aamulla myös juosten. Matkaa kertyi 10,7km ja nousumetrejä 152. Seuraavana päivänä juosten 178. Pyöräilessä nousut ei ehdi summaantua, kun vauhti on kovempi. 

Vasemmalta: Mökin isäntä Asko, sekä vieraat Sorvoja Tapani ja Sorvoja Tommi


            Lenkin jälkeen poristiin vieraiden kanssa ja mentiin taas aika myöhään nukkumaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa Juuka-Ralli ja tie oli mökin kohdalta suljettu klo.14-21. Muutenkin oli lähtöajatus, josko ottais kevyemmän päivän. 

            Rallipäivän aamulla läksin tosiaan juoksemaan edellisen illan pyörälenkin juosten. Kuten usein ennenkin niin ei ne nousut juoksemalla tunnu niin kovilta kuin pyörällä. Kivan mäkinen reitti joka tapauksessa ja iloista, että jalat liikkui edelleen tosi hyvin määrään nähden. Tottakai ne jumissa oli, mutta jotenkin semmoinen juoksemisen helppous ja tietty taso tuntui säilyvän. Tästä tuli hyvä mieli. 10,7km matkaan meni reilu 61 minuuttia. Keskisyke oli 128, joka oli hyvä rasitukseen ja reitin mäkisyyteen peilaten. Etenkään harjoituskuormassa ei alamäessä syke tee muuta kuin nousee. Ja alamäen jälkeenhän tulee Kolilla aina ylämäki.

            Alkuillasta katottiin rallia. Olihan se aika jännän näköstä livenä ihan tien vierestä, mutta tommonen parikymmentä minuuttia riitti. Tosi surullista, että rallissa kuoli kartanlukija. Tuon uutisen kuulin vasta myöhäisillan lenkin jälkeen. 

            Pikkasen ennen iltaysiä starttasin taas Ryläystä kohden. Ilma oli tosi kostea ja lämmin. Menin nyt Vaarojen maratonin reittiä vastapalloon Ryläyksen kautta kohti Heraniemen tietä. Tuo väli ei ollut ihan niin alamäkivoittoinen sittenkään kuin mikä mielikuva siitä oli. Eka piti Ryläykselle nousta ja Heraniemen tielle (10,4km matka) saapuessa oli jo 350 nousumetriä. Tuolla lenkillä minulla alko migreeni jo 35 minuutin juoksun jälkeen. Se kesti liki puoli tuntia. Onneksi oli lääkkeet mukana. Loppulenkki sujuikin hyvin, kun näki kunnolla. 

            Tämä oli kova lenkki. 18,4km, 522 nousumetriä ja keskisyke 137. Jaksoin vielä ylämäki voittoisella lopun tieosuudella pitää ihan perushölkällä sellaista noin kuuden minsan kilsavauhtia ja lopun tasaisella jopa viiden ja puolen minuutin kilsavauhtia. Tämä oli pirun kova tehoinen leiri, sillä jos olisi halunut kevyemmän setin, olisi pitänyt kävellä paljon enemmän. 

              Viimeisenä iltana alkoi treeni jo näkymään kuoantalossa!?!


            Vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kiersin Ukko-Kolilta lähtien Vaarojen maratonin loppulenkin osion, 13,3km. Tuo lenkki oli matalasykkeisin. Hieman helpompi reitin alkuprofiili ja runsaampi kävely auttoivat. Silti taas yli puoli tonnia nousua. Alla summaus viikosta ja lopussa viikon yhteislukemat.

             Kolin tyypillistä polkua


            Kolilla meno oli sopivan raskasta, mutta jaksavaa. Hyvää harjoittelua jo valmiiksi rasittuneena. Tätäkin taidetaan tarvita sadan mailin polkujuoksukisojen loppuosan epämukavaa oloa sietääkseen. Lisäksi haastetta antoi päässä vilistäneet monet juoksun ulkopuoliset ajatukset. Elämä on kokonaisuus ja juoksu vain osa sitä. Onneksi :=) 


* Maanantai    Lepo

* Tiistai       polkujuoksua pep 57km reitti     58,0km   7h27min         

                    391 nousumetriä, keskivauhti 7:43min/km ja keskisyke 130

* Keskiviikko   Tiejuoksua 10,7km  63min

                    36 nousumetriä, keskivauhti 5:51min /km ja keskisyke 118

* Torstai            polkujuoksua Kolilla 9,9km 82min

                    347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127

* Perjantai     Aamupäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 14,0km 1h56min

                    578 nousumetriä, keskivauhti 8:16min/km ja keskisyke 133 

* Perjantai     Iltapäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 18,0km 2h4min

                    514 nousumetriä, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134 

* Perjantai     Myöhäisilta

                    Pyöräilyä Kolilla 10,7km  32min

                    152 nousumetriä, keskivauhti 20,0km/h, rannesyke

* Lauantai        Aamu

                     Tiejuoksua Kolilla 10,7km  61min

                    178 nousumetriä, keskivauhti 5:43min /km ja keskisyke 128   

* Lauantai        Myöhäisilta

                      Polkujuoksua Kolilla 18,4km 2h11min

                      522 nousumetriä,  keskivauhti 7:06min/km ja keskisyke 137

* Sunnuntai      Päivä

                        Polkujuoksua Kolilla 13,3km 1h44min

                        539 nousumetriä, keskivauhti 7:48min /km ja keskisyke 124   

        

 Yhteensä viikon aikana

Juoksua 153km

Pyöräilyä 10,7km

Harjoitustunteja  18h 21min

Nousmetrejä  3257        

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.6.2021

tiistai 15. kesäkuuta 2021

43. KERTA

             17 päivää Karhunkierroksen noin 141 kilometrin kisajuoksusta. Jo ennen kisaa oli etureidet jumissa. Viimeistelyhieronta jäi koronaepisodin vuoksi saamatta. En tiedä vaikuttiko se, ja vaikuttaako se edelleen, että etureidet laahaa "perässä". Karhunkierroksen kisassahan nimenomaan etureidet loppu. Ehkä vaatii vain lisää harjoitusta. Tänään sitä taas sain.

              Kaksi päivää aikaisemmin tein aika kovavauhtisia 200 metrin vetoja. Kuten yleensä, kaksi päivää rasittavan harjoituksen jälkeen lihakset tulevat terveellä tavalla kipeiksi. Niin nytkin. Lihakset oli aamulla niitä herätellessä aika jäykät. Olisi tarvittu yksi tai kaksi kevyttä lenkkiä ennen tätä, mutta nyt näin. Oli Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtuman 57 kilometrin kisareitin kierto, versio 2021, vuorossa. 

                Heti alusta asti tunsin, että tulee ns. "pitkä päivä", sillä jalat olivat 200 metrin vedoista lihaskipeät/kankeat. Toisaalta hyvä harjoitus katsoa miten jalat jaksaa rasittuneena. No, nuo eivät olleet tänään minun lenkkini pointteja vaan niitä oli kaksi muuta. Ensimmäinen pointti oli kartoittaa reitin huoltotarpeet. Toinen oli kokeilla uutta energianotto juttua. Saisinko alas pelkästään geeliä? 30 minuutin välein geeli = 60g hiilihydraattia / tunti. Yleinen tavoitetaso. Pakkasin liiviin 16 geeliä, eli kahdeksaksi tunniksi energiaa. Lisäksi otin varalta kaksi elovenan kaurakeksiä. Tiesitkö muuten, että yhden geelin hh määrän saa syömällä kaksi kokonaista elovena kaurakeksiä! Aika hurja ero. 

             On henkisesti hieman raskasta lähteä noin pitkälle ja maastoltaan raskaalle reitille valmiiksi raskailla jaloilla. Yllä mainittujen pointtejen vuoksi olin kuitenkin hyvin motivoitunut. Aivan lähtiissä ei satanut, mutta pian alkoi sataa ja kunnolla. Lisäksi tuuli tuiversi, olihan "Vieno-myrsky". Jossain vaiheessa lyhyet vaatteet tuntui jopa nippa-nappa, mutta olivat kuitenkin lopulta aivan oikeat tähän keliin. 

             Koitin lähteä matalilla sykkeillä liikkeelle, mutta lihasarkuudet ja märkä reitti nostivat sykkeitä, joten päätin vain sitten mennä helppoa hölkkää. No ei se lihasarkuuksien takia ollut helppoa se kevytkään, mutta jotenkin löysin kuitenkin kohtuu miellyttävän tavan taivaltaa. Siitähän on usein kyse. Ja ilokseni pystyin sen vaivatta pitämään loppuun asti.  

            Pelastupiste kakkosella (P2) olin noin ajassa 1:17h. Vajaa 12km, kun 12km väliaika oli ollut 1:19h. Eli ei kummoista vauhtia. Tuohon asti oli kosteus kohtuullista, mutta sitten sitä alkoikin olla aivan eri tavalla. Tänään ns. etulenkki oli kosteudeltaan 6/10 ja takaosa 8/10. P3:lla olin ajassa 1:55h. Tasasta menoa.

            P4:lla (23,2km) oli juomakätköt. Tulin siihen ajassa 2:45h ja lähdin ajassa 2:51h. Juomaa oli mennyt vain karvan yli litran, vaikka koitin juoda reilusti. Puolivälin kyltillä olin noin ajassa 3:37h. 2021 vuoden kisaversiossa jälkimmäinen puolisko on noin kilsan pidempi, joten arvelin tuossa kohtaa tällä lenkillä menevän 7:20-7:30h. 


            Iso-Juurikan eteläpäädyn penkalle tulin ajassa 4:09h. Jalat oli tosi kankeat, mutta jaksavat. Tuon jälkeen juoksu jotenkin helpottui hieman. P7:lla olin ajassa 5:08h. Sieltä taas juomatäydennyksiä. Litra oli mennyt taas tuolla välillä. Tuo väli oli reilu 17km, Tuossa vaiheessa jalat alkoi jo väsyä, mutta kellon mukaan meno oli aika lailla samaa tasaista tarpomista. Aurinkokin paistoi. Aluksi satoi kovasti ja pitkään oli sen jälkeen pilvistä. 


            Lahnajärven penkalla näin joutsen pariskunnan, joilla oli komea poikue. Olikohan 3-4 joutsenen poikasta. Kaunista. Sain kuvankin. P8:lta oli vielä lopulta 13 kilsaa maaliin, sillä tämän vuoden versiossa on "pientä" loppukivaa tarjolla. Lopulta tulin perille ajassa 7:27:44. Matkaa kertyi 58,05km, keskisyke oli 130 ja keskivauhti 7:43min/km. Näin tällä kertaa. Ei parasta menoa, mutta jaksavaa, lihasarkuuksista huolimatta. Näin tuli kierrettyä 43 kerran iso-sydänmaan koko reitti.


Onni Vähäaho, Nivalassa 15.6.2021

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

PALAUTUMINEN NUTS KK 166KM dnf 141km SUORITUKSESTA

             No-niin. Eka täysi kalenteriviikko kisan jälkeen on takana. Pysyin tavoitteessa, etten juokse ollenkaan kisan jälkeisellä täydellä viikolla. Sen sijaan pyöräiltyä tuli pääosin alle 70% tehoilla. Taisi yhdellä lenkillä lipsahtaa yli 70% tehot. 222,7km ja reilu yhdeksän tuntia, joten varsin maltillinen määrä pyöräilyksi. 

            Huomenna olisi sitten tarkoitus tehdä 1-2 jalkalenkkiä. Katotaan vielä, onko aamulenkki mankelilla vai pyörällä. Vähän fiiliksen mukaan. Iltalenkki on kuitenkin jo sovittu, joten se ainakin tulee tunnusteltua. 

            Tästä jatketaan palautumista. Ainakin vielä tuleva viikko kevyesti ja sitten tuntuman mukaan. NUTS HETTA - YLLÄS 160km (oikeasti jotain 165km) on 9.7.2021 kello 12.00 alkaen. Sitä kohden, josko nyt saadaan joku majoitus järjestyyn. 

           Muuten on ajatukset aika tyhjät. Katotaan miten tästä homma jatkuu. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 6.6.2021

tiistai 1. kesäkuuta 2021

TOUKOKUU 2021

             Kisakuukausi, joka laillansa näkyy, että kertymää ei tullut niin paljon kuin olisi tullut ilman kisaa. Pitkähkö kevennys tällä kertaa. Toki kisan jälkeen yksi kokenut kestävyysjuoksija heitti ilmoille sellaisenkin idean, jos ottais ennen kisaa jopa kahden viikon lepojakson, jolloin ei olisi ollenkaan normaaleja lenkkejä - vain pientä liikuskelua. En tiedä, ehkä noin radikaalin homman voisi kokeilla talvella, jolloin voi kokeilla pitkän talven ratoksi erilaisia innovaatioita. Mutta mielestäni kokeilemisen arvoinen homma. 

            Kisakuukauden kisasta kirjoitin edellisessä postauksessa, joten ei mennä nyt siihen. Sen sijaan lihaskestävyyden loppumisen syitä olen pohtinut ja antanut niitä pohdittavaksi. Monenlaista, todella hyvää, pohdintaa on tullut monestakin paikkaa. 1.Menikö alusta asti tarpeeksi energiaa? V: Mahdoton aukottomasti sanoa, mutta 20min välein otin energiaa aika tavalliseen tyyliini. Alusta loppuun. Lisäksi suola ja magnesium tabletin 2h välein. 2.Oliko aloitus vauhti liian kova vai sopiva? V: Kyllä se varmasti sopiva oli. Olen tuota tarkastellut monella markkeerilla ja aika moni muukin on ollut samaa mieltä. 3.Sainko tarpeeksi proteiinia, tarvisiko proteiinia esim. palautusjuoman muodossa kisan aikana? V: Hyvä kysymys. Pitänee kokeilla. 4.Kiinteä energia? V: Luulen, että tässä, etenkin lämpimän kiinteän energian kohdalla voisi olla apua kohdallani. 5.Miten lihaskestävyyttä saa parannettua? V: Treenivuosia ja onnistunutta harjoittelua - terveenä pysymistä.

            NUTS Ylläs Pallas 165km on tieten 38 päivän päästä. Eli aika vähän tässä ehtii ennen kisaa. Ekat kaksi viikkoa Rukan kisan jälkeen menee palautellessa. Sitten on tarkoitus harjoitella kesä-heinäkuun loppuun asti nousujohteisesti. Viimeinen reilu viikko taas tosi kevyesti, kuten ennen Rukan kisaa. Toiveissa saada hierontaa tässä välissä 2-3 kertaa. Kisaa valmistava hierontahan jäi ennen Rukan kisaa pois. En tiedä oliko sillä mitään vaikutusta.

 

                                   TOUKOKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              69,5h                   290,5h
Juoksu                    403,0km              1687,1km
Hiihto                         0,0km                527,1km
Lumikenkäily              0,0km                  96,7km
Kävely                         2,0km                  64,5km
Pyöräily                   437,6km                537,7km

Nousumetrit              9 733m                37
118m

 

            Minusta nuita tunteja on tullut jopa ylltättävänkin paljon. Liki 300 tuntia on hyvin, kun vuoden puoliväliinkin on vielä matkaa yksi kuukausi. Kesäkuu jäänee määrällisesti varmaan vähemmälle, sillä karhunkierrokselta palautuminen ja heinäkuun alkupuolen kisa heijastuu

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.6.2021

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

NUTS KARHUNKIERROS KISANI 2021

Matkani oli jälleen, jo kolmatta kertaa peräkkäin 166 kilometriä (todellisuudessa noin 168km) ja alla on tarinani siitä.

        Valmistautuminen jäi jopa kiusallisen lyhyeksi. Toisaalta vain pari mokaa tuli siinä kiireessä varustepuolella tehtyä. Bepanthen ja elektrolyyttitabletit unohtui repusta. Tarjottava urheilujuoma upposi kuitenkin niin hyvin, että pärjäsin kahdella valmiilla elektrolyyttivedellä täytetyllä lötköllä kikkailemalla Oulankaan (56km) asti tosi hyvin. Sen sijaan bepanthenin unohtumista repusta manasin muutamaan kertaan - ihan loppuun asti. 

                 Kuva Matti Katila  hetki ennen lähtöä

       Alun 8km pätkä tuli tosi nätisti, vaikka sykkeet oli yllättävän korkeat nousuissa, vaikka vain kävelin ne tempomatta, sekä alamäetkin hyvin kevyesti lasketellen. Lisäksi sykkeet laski nopeasti myötämaa-osuuksilla, joka oli terve merkki. Lisäksi tuon jälkeen on noin 7km tasa/myötämaa jakso, jossa vaarojen kipuamisista pääsi heti palautumaan. 

Kuva @rami.valonen Valtavaaran laskuun lähdöstä n.4km kohdalta

       Eka huoltoon olin tullut (vajaa 7km) olin tullut 61 minuutissa, joka oli neljä minuuttia hitaammin kuin kaksi vuotta sisään. Nyt lähtöpaikka oli kauempana, joten pari minsaa selittyy sieltäkin. 24km huoltoon saavuin ajassa 3h5min, joka oli noin seitsemän minuuttia hitaammin kuin viime kerralla. Yritinkin tulla maltilla ja jalat oli selkeästi freesimmät tuossa kuin viimeksi. 

       Siitä sitten jatkoin rauhallisella tekemisellä kohti Oulankaa. Juoksin yksin kaiken aikaa tuosta eteenpäin. Aina hetken joku oli toki näkömatkan päässä edessä ja takana. Matkanteko oli ongelmatonta ja mieli oli tyyni. Olisiko tämä vihdoin se kerta, kun tämä klaarataan läpi. Oulangan kangasmaastoja lähestyessä ohitin pari uupunutta. Sen lisäksi ohitin kohdan, jossa porosta oli jäljellä vain paljon karvaa ja yksi jalka. Itse pääsin tuon kohdan - paljastettakoot se nyt jo tässä vaiheessa - ohi kokonaisena mennen tullen. 

      Oulangan huollon kynnyksellä oli taas reissukamut kannustamassa ja kysymässä kuulumisia. Se lämmitti mieltä ja olihan nyt ilo kertoa heillekin, että tällä kertaa tämä 56km pätkä oli mennyt ongelmitta. Huoltoon saavuin nyt ajassa 7h12min. Tässä kohtaa olin kolme minuuttia edellisen kerran väliaikaa hitaammassa vauhdissa. Tuntu kuitenkin edellistä kertaa tuoreemmalta, joka oli se olennaisin asia. 

 
Kuva Joonas Jyrkkä  Oulangan huoltoon tulosta.

             Huollosta lähdin iloisena siitä, että alkumatka tuntui niin vähän jaloissa. Tottakai 56km ja 1500 nousumetriä jonkun verran oli jaloista vienyt tuoreutta pois, mutta hölkkä tuntui edelleen mukavan helpolta. Kunnes olin juossut 8:30h. Jaloissa tapahtui nopea, porrasmainen lihasväsy. Sykkeet tippui 130 tasosta 20 pykälää sen myötä. Se oli huolestuttavan aikaisin ja alkoi haastamaan päätä. Siinä sitä sitten tuli taisteltua oman pään kanssa seuraavat kaksi tuntia. 

           Järki sanoi, että olisi viisainta lopettaa Hautajärvelle, mutta sitten "taivuin" sille kannalle, että yritän katsoa pidemmälle, kun en jaksa sitä hyvän tahtosta (hah,hah) naljailua kuunnella. Asian sinetöi vastaan juossut Väisäsen Matti, joka huusi mulle: "-ei muuta ku pizzaa naamariin ja Rukalle". Oli kyllä piristävä ja osuva heitto. Kiitos, Matti! Harmi, että Matille tuli hankalia näkö-ongelmia. Toivottavasti Matilla on nyt kaikki hyvin? 

      Hautajärven (83km, gps:ssä +84km) huoltoon saavuin ajassa 11:15h, joka oli täsmälleen sama aika kuin kaksi vuotta sitten. Lisäksi viimeiset kilsat ennen huoltoa tuli taas matkaan nähden 'hyvällä jalalalla'.

  Kuva @rami.valonen Hautajärven 84km kääntöpaikalle tulosta.

      Hautajärvellä tuli huoltoon käytettyä liki 27 minuuttia. Pizzaa, cokista, alkoholitonta olutta, kahvia, sipsejä ja suolakurkkuja ainakin. Kenkien ja sukkien puhdistamista. Pullojen täyttöä, repun tavaroiden täyttöä ja roskien tyhjäämistä. Vessa käynti. Oikeastaan aika paljon sitä ehtii tuossakin ajassa.

      Koitin tsempata keskeytys ajattelijoita ja sain ainakin pari höynäytettyä seuraavalle välille. Itselläni juoksu kulki välin 84-91km taas mukavasti. Sitten lihakset alkoi taas hieman väsyä lisää, mutta jaksoin kuitenkin yhä juosta, vaikka olihan se jo enempi 'könyämistä' kuin juoksua. Lisäksi kävelin enempi juurakkoisia ja kivikkoisia kohtia. Matka taittui kuitenkin edelliseen kertaan nähden tosi hyvin. Vastaantulevia tsemppasin ja kannustin. Järnefeltin Elina jäi hetkeksi siinä jutusteleen. Pitkä matka tuo monenlaista haastetta ja niistä on kiva vaihtaa kokemuksia.

      98 kilsan kohdalla täytyi sukeltaa polulta syrjään. Siinä kyyköttäessä pari jantteria juoksi ohitseni. Jatkoin kuitenkin matkaa varsin verkkaisesti, sillä odotin yhtä puhelua, jonka olin luvannut ottaa vastaan. Puhelun - jolloin tuli käveltyä enempi - jälkeen tuli otettua vielä kiutaköngään haasteellinen riippusilta seutu iisisti. Sitten hölkkäilin minulle sopivaa, hienoista myötämaata hyvällä fiiliksellä kohti Oulankaa, joten puhelun kevyempi pätkä selvästi kevensi askelta tuossa kohtaa. Samalla ohittelin pari kisaajaa. 

       Olihan mahtava saapua Oulangan huoltoon (gps:ssä 112km) kisan jatkuminen kirkkaana mielessä. Aikaa oli kulunut 112 kilometriin 15:58h. Nousumetrejä oli kasassa noin 2500. Noin numeroina hyvännäköistä? Ja olinkin tuossa edellistä kertaa 1h32min edellä! Olin tullut siis Hautajärvi - Oulanka välin 92min edellistä kertaa nopeammin. Toisaalta edellisellä kerralla katkesinkin tuolle välille totaallisesti ja nyt tuo väli tuli matkaan kohtaan (84-112km) nähden hyvin. 

      Oulangan huollossa laitoin vain pitkähihaisen paidan pyöräily t-paidan alle, sillä ennuste oli ennen kisaa luvannut sään kylmenevän ja epävakaistuvan. Pirun hyvä valinta. Huoltoon meni tuossa vain kahdeksan minuuttia. DropBagista repun täyttöä ja juomalötköjen täyttöä. Tuntui, että oli pirteä olo. Kaksi isoa mukia lihalientä otin tilanteen edelleen parantamiseksi. Ja olihan edessä 32 kilometrin pitkä osuus. 

     Fiilis oli lupaava Oulangasta lähtiessä. Raelumikuuro tuli jossain vajaan 17 tunnin kohdalla. Puoli tuntia myöhemmin jaloista loppui potku ja juoksuun ei niistä enää ollu. Matkaa maaliin oli jotain rapiat 40 kilometriä. Tuli kylmä. 10 000vesipilarin veden ja tuulenpitävä takki päälle ja vielä huppu päähän. Tutisin kylmästä. Matkaa huoltoon oli noin 17 kilometriä. Samalla mäkien alaspäin meno alkoi olla melkoista taitelua - työn takana. Olin kuin hauki katiskassa, katiskassa, joka oli muistamattomalta isännältä unohtunut talveksi jokeen. Vähäsöyringin Pekkakin siinä jututti ohi juostessaan kotvan ja jatkoi sitten omaa taisteluaan. 

     Äkkiä tilanne eskaloitui vakavaksi. Ilmakin kylmeni ja puhelimen akku ei tykänyt. Tuli jopa hätä, saanko yhteyttä järjestäjiin. Kenttää ei paikoin ollut ja akku hupeni silmissä. Lopulta sain järjestäjä tahon kiinni. 13km huoltoon ja ainoa evakointi vaihtoehto kuulosti olevan kävellä huoltoon. Tiesin toki paikan hankalaksi evakoida, mutta silti tuo tuntui kovalta. Seuraavan tunnin aikana kävelin kolme kilometriä. Olin aivan jäässä ja aloin nähdä harhoja.

      Soitin järestäjän numeroon uudestaan ja kysyin, että "aivanko oikeasti" minun pitää kävellä vielä 10 kilometriä huoltoon. Kävi ilmi, että pääsin pari kilsaa oikaseen tulemalla pienen karhunkierroksen kohdan toisinpäin. Meno oli tuskaa. Ylöspäin ei meinanneet voimat riittää ja alaspäin ei meinannut päästä. Ylipäänsä pitkään (kilometrejä putkeen) käveleminen juoksukisoissa ei ole minun juttu. Enemmin pois polulta kuin siellä hoippumassa oikeasti juoksevien tieltä.

       Lopulta, viisi(!) tuntia kestäneen kävelyn (raahustamisen) jälkeen saavuin basecampiin. Huoltoon 200m kyltin kohdalla ulkomaalainen juoksija kysyi minulta 'hauskalla suomenkielellä': -"Onko kaikki hyvin". Vastasin viiden tunnin melangolisen vaelluksen perään: -"mikään ei ole hyvin". Siihen tämä heppu totesi: -"mutta muuten kaikki hyvin". Repesin nauruun. Tämä on mahtava perhe, tämä polkujuoksuyhteisö! 

       Lopulta siis selvisin basecampin huoltoon. 141,2 kilometriä ja 22:30h. Uskaltaako sanoa, että oli mukava nähdä tuttu samaan raatobussiin jonottavassa teltassa, sillä Tuoriniemen Miakin oli joutunut maistamaan eka kertaa DNF -viitan kylmyyttä. Seuruestamme Isoniemen Villekin siinä pyöri huollossa vähintäänkin juosseen näköisenä. Ainakaan hänen ilmeestä ei voinut päätellä mistä hän oli tulossa, saati mihin menossa. 

         Raatobussin kanssa kävi joulu, sillä pääsin sinne melkein samantein. Olo oli äärimmäisen pettynyt. Toisaalta en olisi paljoa tehnyt toisin. Tällä tavoin kisaa mentäessä (lähinnä juosten) tämä saattoi olla maksimini tällä hetkellä, vaikka uskoin ennen kisaa, että nyt pääsisin maaliin. Ajatukset oli joitakin tunteja kisan jälkeen todella synkät, mitä tulee tulevaisuuteen polkujuoksijana. Nyt reilu vuorokausi kisan jälkeen tässä kotimatkalla takapenkillä istuessa mieli katsoo jo tulevia sadan mailin kisoja. Tällaista tämä on. 

         Yhtenä ajatuksena olisi juosta vaikka omatoimivetona tai muutaman kaverin kanssa yksi karhunkierros Hautajärveltä Rukalle. Ajatuksena mihin aikaan sitä pääsee yhden kierroksen, kun juoksee sen kelloa vastaan. Viimeksi v.2017 juoksin tuon aikaa 10:55h. Liekkö 10 tuntia voisi alittua? Jotenkin tuntuu kovalta, mutta toisaalta nytkin tuli eka kierros toisinpäin hyvin kevyellä otteella aikaan 11:15h. 

        Tästä on lopulta mukava (enpä ois eilen uskonut näin kirjoittavani) jatkaa parin kevyen viikon jälkeen kohti Ylläs-Pallas 160 kilometrin kisaa. 

 Onni Vähäaho 30.5.2021

tiistai 25. toukokuuta 2021

ERILAINEN TULOKULMA KISAAN

            Kolme päivää NUTS Karhunkierros 166 kilometrin polkujuoksukisaan. Tulokulma on ollut hyvin erilainen monellakin tapaa. Jotenkin ei vieläkään tunnu, että on edes mikään kisa kohta käsillä. En ole isommin vielä eväitäkään laskenut. Eikä siinä kauaa mene, joten tuppaa jäämään nykyään viime tippaan. Koko kisan järjestämistäkin varjosti korona - ainakin omassa mielessäni - hyvin lähelle kisaa.


            Omanlaisen leiman valmistautumiselle antoi myös reilun viikon jatkunut muutto uuteen osoitteeseen. Reilun neljäntoista vuoden avioliitto ja liki viidentoista vuoden yhteinen taival päätettiin hyvässä yhteisymmärryksessä vaimon kanssa lopettaa. Itse ero oli helppo, kun se oli yhteinen päätös ja pidempään pohdittu asia. Edelleen exän kanssa hyvinä ystävinä jatketaan ja tuetaan sitä kautta uudelle lehdelle siirtymistä. Hieno taival takana ja uskon, että se molemmilla jatkuu tahoillansa hyvänä.

            Itse muuton fyysisyys sen sijaan yllätti. Voi sitä yksittäisten pienten tavaroiden määrää. Jotenkin ajattelin muuton tapahtuvan tuosta vaan, vaan eipä se ihan niin mennytkään. Vieläkin puuttuu jotain, mutta viikon päivät on tullut jo uudessa asunnossa nukuttuakin. Alkaa tuntua jo kodilta. Tyttökin on ehtinyt jo yökylässä käydä. Samalla tässä hässäkässä on treenit jääneet ehkä aiottua vähemmälle. Joku voisi sanoa, että se on etukin. Mene ja tiedä.

            Taannoin tuli 47 vuotta mittariin. No, on siitä jo näemmä reilu kuukausi aikaa. Kuitenkin pointti on se, että tässä iässä ollaan jo kovasti elämysjuoksija-iässä kuin kilpailija nimikkeellä. Se ei tietenkään estä juoksemasta hyvin myös kilpailussa. Ote ei kuitenkaan ole tässä iässä enää niin vakava. Enempi otetaan mitä annetaan ja nautitaan siitä mitä saadaan näistä kisoista. Hienoa lähteä taas Kuusamon upeisiin maisemiin juoksemaan.

            Tänä vuonna 166 kilometrin startti on jo perjantai-aamuna kahdeksalta. Katsoessani vuoden 2019 väliaikoja, olen sen mukaan 24km basecamp hulllossa noin klo.11 lounasaikaan, Oulangan huollossa iltapäivä kolmelta ja Hautajärvellä 83km kääntöpaikan hullossa ilta seitsemän ja kahdeksan välillä. Sitten aletaan kiristämään vauhtia, hah, hah.

             Katsotaanpa kisan jälkeen joku päivä sitten miten tuolla oikein kävi. Sanotaanko, että maaliin pääsy ja 28 tunnin alitus voisivat olla sopivia tavoitteita. Eli ehkä siinä lauantaina puolenpäivän kantturoissa voisi tuulettaa maalilinjan ylityksessä. Tuolla ajalla lienee kahdenkymmenen sakissa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.5.2021

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

MÄKIKUNTO UUDELLE TASOLLE

             Onnistuiskohan sitä painamaan mieleen tämän talven ja kevään opetuksen? Sydäntalven voi aika huoleta pyhittää perusharjoittelulle, pohjan rakentamiselle ja viikosta 11 alkaen alkaa nostamaan kuntoa kisakauden vaateille. Viikosta 11 alkaen siksi, että silloin on jo aurinko korkealla, pääasiassa tiet sulat ja päivä pidentynyt mukavasti. Alkaa olemaan kaikki detaljit kunnon nostattamis olosuhteita tukevat. 

            Itse innostuin sydäntalvella treenaamaan liian kovaa ja maaliskuu meni tilanteen normalisoitumisen äärellä. Kuin ihmeenkaupalla sain huhtikuussa treenin luistaan kuin rasvattu. Uusi kova harjoitus, jonka perään kaksi kevyttä päivää alkoi toimimaan heti kättelyssä ja on kantanut hyvin nyt varmaan viisi - kuusi viikkoa. Oikeastaan ainoa pieni probleema tuli viikolla pitkästä mäkijuoksulenkistä, jossa vasemman kantaluun sivut ärtyivät. Aluksi luulin, että se oli plantaarivaiva, mutta ehkä onneksi "vain" kantapään sivun luu-arkuutta. 

            Viime viikolla tuli juostua yli 140 kilometriä ja pyöräiltyäkin hyvän matkaa yli 100 kilometriä. Tällä viikolla on nousumetrejä tullu jo liki kolme tonnia ja vielä on tämä pyhä päivä jäljellä, joka on kylläkin kevyt, sillä eilen oli kova päivä ja aivan älyttömän mieletön sellainen.

            Piti oikein tarkistaa niin paras vertikaalitonni Dan Hillillä (Taunonmäki, Nuoliperällä, Nivalassa) oli 15.4.2019 tehty 43 nousun noteeraus 1:30:13h. Eli nousun vajaa tiukasta tonnista. Eilen sitten tärähti ja tein tonnin aikaan 1:18:19. Melkoinen parannus, sillä onhan tuolla tullu noita tonneja veivattua jo monta vuotta. Tiesin, että onnistuessani pääsen alle 1:30h, mutten ois kuuna päivänä uskonu, että mulla riittää tasoa vetää alle 1:20h. Ja tuosta jäi kuva, että tuo voisi tuosta vielä parantua. Toisaalta veto oli tosi tasainen, sillä eka puolikas meni aikaan 38:58 ja toinen 39:21. Molemmat puolikkaat oli parempia kuin minun aikaisempi puolen tonnin ennätys (24.9.2020) viime syksyltä, joka oli 39:23. 

  Kuvassa mulla punanen hiaton ja takana Jari "Jarru" Jyrkkä.

            Kolmen viikon päästä on jo NUTS Karhunkierros 166km kisa ohi. Tämä tietää taasen sitä, että nyt on kovimmat harjoitukset jo takana. Ensi viikon otan kevyenä. Siviilielämäkin pitää tähän suhteuttaa. Eikä sitä seuraavalla viikollakaan enää ihmeitä tehdä. Nyt hiotaan ja pidetään kuntoa yllä. Lisäksi pitää yrittää päästä viivalle mahdollisimman ehjänä. Jospa tämä noussut mäkikunto auttaa Rukan vaaroilla. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.5.2021