keskiviikko 6. helmikuuta 2013

KYNNYKSEN KIMPUSSA

                      Ne jotka toteavat harjoitteluni olevan "ei mistään kotoisin", osuvat arviossaan minunkin mielestäni aika lähelle totuuden lähdettä. Harjoitteluni painotukset eivät tähtää erityisesti juurikaan millekään matkalle. No, ehkä jollekin 100km matkalle?

                    Tuolla tarkoitan sitä, että mikäli tähtäisin PELKÄSTÄÄN ultramatkoille, ei minun tarvitsisi edes näinkään paljon viljellä Vk-kilsoja ja lenkuroita kuin mitä on tullu tirpastua. Toisaalta Vk-harjoitteluni jää SELVÄSTI auki siitä, mitä tarvittaisiin, jos meinaa TOSISSAAN parantaa maraton aikaansa potentiaalin herkkään kärkeen saakka. Olen siis melkoinen hybridi, välimallin harjoittelija ja hönnystelijä! Miksi näin?

                    Haluan saada reserviäni kohotettua ns. normaalimatkoilla yhdestä kilometristä maratoniin saakka. Olen todennut kuitenkin samalla, etteivät jalkani siedä ihan niin paljon (ainakaan vielä) Vk-harjoittelua kuin minun ideologiani mukaan pitäisi. Maraton harjoittelun optimitilanne olisi mielestäni se, että VÄHINTÄÄN kerran viikossa olisi kohtuu ahistava Vk-lenkki 30-40min ja vähintään kerran kuussa 60-80min Vk-tirpasu. En vain pysty tuohon, joten menen korvat luimussa riman ali, varoen ja vaalien jalkojeni terveyttä. Olen siis terveysliikkuja (vai luuuuuuseri?). Totta puhuen, jokainen luo oman identiteetin myös harjoittelun suhteen löytäessään itsensä.

                   Tännään oli valmentajani ohjelman mukaisesti iltapäiväksi budjetoitu Vk 8km. Tämä on neljäs harjoituspäivä ja Vk-harjoitus oli kuudes harjoitus. Jalat ovat olleet sunnuntain maksimaalisen shokkireenin (18+15km) jälkeen ihan muusia/jäykkää/voimattomat. Jonkun verran kapulat oli jo keveemmät aamun kevyellä varhaisaamun lenkuralla. Otin jopa pari Bolttiakin sinne sekaan, josta toisen Katastusmies-Janin vetäessä ULTRALUJAA 2:40/km -vauhtia parhaimmillaan kahden paalunvälin HUIKEASSA Boltissa!!! Vapiskaa, Jani aiko ilmestyä muutaman kerran viivalle tässä keväällä. Voin taata, ettei Janin leima kuivu!

                    Työpäivän maleskelun jälkeen jalat oli pieniltä päikkäreiltä herättyäni aivan onnettoman jäykät. Vettä ja kahvia kannu molempiin käsiin ja lattialle vähän oikomaan KANKEITA koipia. Kantapää alkoi tavoitella pakaraa ja sormenpäät varpaita. Oli aika nakata psykologista voimaa korviin, eli musiikit kohilleen ja rensselit pykälään. Käytän harvoin musiikkia lenkillä, mutta näissä kovemmissa otatuksissa se tulee tarpeeseen, varsinkin näin JÄYKILLÄ kapuloilla.

                   Lähdin otattaan - eli matkaan. Erittäin vaisusti lähti liikkeelle kuin millä tahansa hölökkä lenkillä. Piti ihan muistutella, että nyt ois tarkoitus ahistella kynnyksiä ylöspäin, eli saa VÄHÄN tehdä pahaakin. Lampaana eka kilsa 4.29. Ei mihinkään, ei mihinkään! Ei mitään yritystä edes = jalat ei vain lähde toimimaan, ovat niin pirun jäykät. Ei ole vaaraa, että kantapää läsähtäs ahteriin! Toisen kilsan tsemppaan pikku vitutuksessa 4.20 -aikaan. Jalat ei toimi, tuntuu hankalalta. Ei oikein tuulekaan. Jospa se tästä vielä vetristyy, ajattelen. Ei vetristyny: 2-7km menee tasasta MITÄÄN SANOMATONTA perusjyräystä kilsa aikojen vaihellessa 4.25-4.33 välillä. Ei lähe! Ainoa positiivinen, AINOA, on se, että sykkeet saan pidettyä aika helposti +160 hengityksen puolesta. Jalat on kuitenkin tänään liian palautumattomat, jäykät ja väsyneet painamaan kaasua. On tekemistä, että tekniikka pysyy kasassa. Viimeisen kilsan koitan vähän kiristää, mutta jalat meinaa kantata alta, 4.20. Surkea räpistely tirpasu on takana. Liikkeellä olo keskari oli 4:26. Yleisesti ottaen SURKEAA!!! Mutta kokonaistilanne huomioiden jäädään odottamaan seuraavaa virttä.

                      Tämä oli kuitenkin sikäli hyvä harjoitus, että nyt on taasen helpompi asua perus maratontehoalueella (152-155), kun on ahistellut +160 sykkeillä +35min. Näitä pitäis vain pystyä lykkäämään useammin, mutta nyt on kuormaa niin paljon, että hiekka valuu toiselta puolen lavaa pois, jos sinne änkiää liiaksi kamaa. Eli tyydyn olemaan viisas - puah-hah-hah-haaaa.

Makustellaanpa vaikka jälkkäriä tästä kupista!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.2.2013

6 kommenttia:

  1. No eihän toi huono veto ole, alle 4:30 tahtia 8km talvikelillä, kyllä sitä vallan mainiosti voi juoksemiseksi sanoa, varmasti vie eteenpäin tuollaiset harjoitukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ok. kokonaisuus huomioiden. Kyllä tällä menolla ainakin vuojen alun tavoitteisiin pääsee. Tosin nehän tuli vedettyäkin varman päälle LÖYSÄKSI = http://nivala66.blogspot.fi/2012/12/katse-taakse-katse-eteen-2012-2013.html

      Poista
    2. No, eihän siitä tarvi murheellinen olla, jos nuo tavoitteet menee MURSKAKSI heti alkuvuodesta :D Omaan silmiin noissa hyppäsi tuo 4500km/vuosi tavoite. Siinä on jo mukacasti kyllä määrää, mutta tuolla tahdillahan se tulee sinulle täyteen jo joskus syksyllä :)

      Poista
    3. mukacasti on sitten perämeren murretta ja meinaa mukavasti.. yövuorot takana..

      Poista
    4. Oon huomanna, "notta" sulla on nuita hauskoja sanoja. ;) ...Oon tarkotuksella ihtiäni kohtaan vaativa ja vain aniharvoin päästän itseni hirmu tyytyväiseksi. Vähä sellanen motto, että "tyytyväisyys on kehityksen loppu". Tämä on vähän tätä LIHR (lahjattomat, ihtiään, huumorilla rankaisee) mentaliteettia myös.

      Huomasin ihtekki eilen illasta, että tosiaan näyttää jopa aika maukkaalta tälliltä tirpasta nuiden tavoitteiden kimppuun... Määrien suhteellisuus meni reipas vuosi sitten uusiin puihin, kun törmäsin tuohon sinunkin tietämään FG:n blogiin, joten 4500km/v. olkoot vain väliaskelma - toivottavasti.

      Sinun kehitys sen sijaan on ollut lähes unvailable kamaa!!! Tuloksesi on antanut mojovan annoksen tsemiä meille kelkasta ;) tippuneillekin.

      Poista
  2. Vielä nuista tyytyväisyyden hetkistä... Muistan peräti viisi tyytyväistä hetkeä viime vuodelta... Onkohan tuossa jo puolet liikaa? Lääkityksen tarkastus?

    Eli... Cooperin testi 3065m. Aivan maksimaalinen rääkäisy silloisella kunnolla... Puolimaraton Kempeleellä 1.39.58. Niin ikään, pääsin tuossa kisassa uudelle vauhtitasolle ja välillä meno tuntui lähes eufooriselta... Vaasan maratonin ekat 10,55km menin kuin siivillä kevyesti ja omaan tasoon nähden kovaa... n.63km retkijuoksu aika helposti metsäteitä pitkin mökille 3vko:a ennen Joensuuta... Ja viidentenä Joensuun 110% suoritus kisan kulkuun peilaten...

    Muuten vuosi meni naatiskellessa ja maitoillessa.

    VastaaPoista