LEIRI: KÄPYKOLO 85h

                      Raskaat kassit laskeutuvat eteisen lattialle. Muutama pienempikin. Odotettu leiri on takana. Neljä päivää sitten vallinnut epävarmuus on vaihtunut lukuisiin vastauksiin. Kärsin nimittäin noin viikon ajan lonkkalihaksen ärtymisestä. Ihan tarkkaan en päässyt tietoisuuteen, oliko se revähdys, venähdys vai mikä - mutta sen viikon se oli lyhyesti sanottuna inhottava. Päätin kuitenkin lopettaa viime torstaina 4pv kestäneen Burana-kuurin ennen leiriä... Hypätään hieman ajassa taaksepäin.

                      Herään torstaina jo klo.4.30. Ei se mitään - ehdinpä lonkkaa hoitaa. Se siis vaivaa edelleen ja perkeles tännään on määrä lähteä tetsaamaan hyvän ystäväni, Pasi Koskisen, suunnitelemaa ohjelmaa läpi. Olen menossa tänään torstaina leirille iltamassa! Työt hoitelen välillä klo.7-16. Aika vähiin jää vähäisetkin oikasut töijjen jäläkeen. Reissuun lähtö painaa päällensä. Pian huomaankin olevani junassa. Väsyttää - en saa unta. No, seikkaillaan sitten. On todella hauska olo: Väsynyt, mutta ÄLYTTÖMÄN seikkailunhaluinen. Juna lähestyykin pian Tamperetta. Kuvia kaksoisklikkaamalla saa ne isommiksi.

                    Aika montaa huvitti, kun pistin loppumatkasta huivin päähän ja ohtalampun ottavalle! Sitten olikin pian jo aika tavata lerin isäntä ja emäntä. Pasi Koskinen oli luonut minulle ohjelman ja TÄYDEN hoidon puitteen. Olin ensimmäistä kertaa juoksuharrastukseni historiassa antautumassa hetkeksi (85h:ksi) jonkun muun kuin itseni tekemään ohjelmaan. Sitouduin kulkemaan ohjelmaa, mikäli vain lonkkani antaisi myötä. Lonkan kunto askarrutti, ja paljon.

                       Ystävänpäivänä (kuinka sopivasti) olimme valmiita "pieneen" iltayön lenkuraan. Kello oli hieman yli kymmenen illalla. Pasi esittelee Tampereen nähtävyyksiä. mm. Sähkövoimalaitoksia, Pyynikin mäkiä, Näsineulaa, Tohloppia ja Teivoa. Varmaan joitakin paikkoja jäi mainihtemattakin, mutta ainakin nuot. Lenkille tuli kestoa 3h3min ja 27,8km.  <-Paina oikealta yläkulmasta wiev in metric niin näet datan metreinä ja minuutteina, mailejen sijaan.


                       Seuraavana aamuna juotiin erittäin ystävällisen isäntäväen kanssa aamukahvia yms.

                   Tarjolla oli KAIKEN AIKAA aivan kaikkea, mitä ikinä voi kuvitella + ekstraakin. TäLtä näytti minulle osoitettu oma rauhoittumis ja latautumiskömmänä.

                    Oli palautusjuomaa, vettä, karkkia yms. tarjolla kaiken aikaa. Kyllä kelpasi olla!

                 Näkymää latautumispisteestä edelleen.

                     Toisena päivänä, elikkäs perjantaina oli ilo huomata, jotta lonkka oli ainaki huomattavasti asettunu. Ja pian huomasin sen vaivan olevan vain pieni muiston peikko. Aamulla herättelimme itseämme erittäin kevyellä 8km aamulenkuralla. Kaikki lenkithän tuolla lerillä oli joko mäkisiä tai ERITTÄN mäkisiä. Sen jälkeen söimme ja hieman nukahdimme.

                       Sitten oli KOVA paikka. Nimittäin tonnin vetoja piti alkaa ohjelman mukaan ruimimaan. Pasi vei minut mäkiselle tielle. Tonnin matkalla oli kolme aika tuntuvaa mäkeä. Pasi sanoi, että hän säätelee ainakin aluksi vauhdit niin, että jokainen tonni on edeltäjäänsä nopeampi. Oli puhetta, että aloitetaan n.4.50-4.45 ajoista hilaamaan aikoja alaspäin. ENSIMMÄINEN tonni: Pasi sanoo vetoa johtaessaan minulle kerran, jos toisenkin, että: "hiljennä, menee liian kovaa". Taisin koittaa vedättää? Aika: 4.28... Pasi: "Perkele, näitä nuoria". Olin aika ihmeissäni, että aika oli mäkisellä reitillä nuin kova, vaikka tuntui, että hölkkäisimme vain reippaasti. TOINEN tonni: Taas samaa laulua: "hiljempaa". Aika: 4.18. Pasi: No niin, tästä sitten koitetaan ruuvata. Minuakin kyllä vähän epäilytti, jotta ruuvaantuuko, vaikka ei kovin pahalta vielä tuntunut. Samalla ihmettelin Pasin iskuvalmiutta. Ukko on himmaillu "vain" lähinnä ultrahiljaisia lenkkejä ja nyt vetää mulle tällaista vetosettiä! Mietin - pysynköhän ees loppuun asti mukana. KOLMAS tonni: Taas tulee ouvvon heleposti. Aika: 4.14. Jonkin verran Pasi toppuuttelee, kun näkee, että meinaa olla varsalla vielä intoa. Pasi: "Vielä ehdit - viimeisessä saat vetää, osan matkasta". NELJÄS tonni: Nyt ahistaa kyllä ihan kunnolla jo välillä. Rauhallisella alulla, mutta kovalla lopulla 4.10. Tekemistä, että pysyn Pasin perässä.

                         Sitten Pasi sanoo, että: "No, niin - sitten viimeinen. Minä aloitan ja sitten ennen viimeistä nousua saat päästää hihnan irti ja hanan auki!". VIIDES tonni: Pasi lähtee vetämään. Ajattelen, perkelekö se nuin hitaasti alottaa, eihän tästä ehi minkäänlaiseen aikaan. Aikaisempien vetojen kaavalla mennään. Pasi toppuuttaa, mutta muistuttaa: "ennen viimeistä mäkeä saat mennä". Viimeinen mäki tulee n.650m kohdalla, lähden irti. Painan kaasun pohjaan, pääsenkö hyvään lentoon. Pasi meukkaa perässä, huutaa ja prässää. Minulla katkeaa kantti n.10m ennen päätöstä, mutta aika on komea: 3.53!!! Olen mykistynyt. Talvella, mäkisellä reitillä, tässä rasitustilassa ja nuin rauhallisella alulla. Tässä on nyt jotain outoa. Tässä vetoharjoitus.

                      Lähdemme tekeen palauttavaa tonnia heti perään. Sitten Pasi sanoo, etten saa katsoa kelloon seuraavaan kilometriin. Reipasta mennään, mutta helppoa hölkkää. Aika: 4.44. Keskisyke 143. Tuo oli siis jatkuvan harjoituksen 12:s kilometri. Pari viikkoa sitten vedin 15km matkan 4.48 -keskarilla keskisykkeellä 155. Kunto on rajussa nousussa, mutta en valita raastuvaan, enkä korkeimpaankaan. Olen aivan täpinöissäni, eikä vähiten sen vuoksi, että myös lonkkavaiva katosi kuin kaste maahan.

 Ylimmässä kuvassa näkyy hyvin minun löysät nilkat, jotka ihme kyllä ovat kestäneet ehjinä. Tosin nyt leirin jälkeen oikea nilkka on vähän jäykkä/arka.

                  Perjantai-iltana hiihdämme vielä 5,1km. Ja saunomme joka ilta, mutta perjantaina kävimme savusaunassa ja AVANNOSSA.

                     Pasi jakoi koko leirin aikana paljon valmennustietouttaan. Iso kiitos siitä vielä kerran! Mikä parasta, Pasi veti kaikki treenit itse! Pasilla olisi edelleen halutessaan hyvät ominaisuudet vetää myös esim. alle 3h maraton, mutta hänen focus on - ainakin tänä vuonna - Unkarin 6vuorokauden kisassa.

          Lauantaina oli vuorossa taas ohjelmaa tuutin täydeltä. Päätimme aloittaa päivän voimajuoksuharjoituksella. Tässä kuvia lähtötunnelmista.

                                  Tämä aukaisi silmäni. 3h ja 21,1km. Mentiin välillä pitkiäkin toveja umpihankea ja umpimetsää! Nuilla osuuksilla huomasin HEIKKOUTENI, jonka Pasi kohteliaana miehenä luonnehti kehittämiskohteeksi, eli juoksuvoiman. Pasi katosi kuin ajakka horisonttiin, kun alkoi umpihanki. Ei minulla ollut mitään jakoja pysyä kannoilla. Löytyy niitä hankia Nivalastakin - ja kaikille, joten ei muuta kuin lähimpään metsään ruimimaan ja mielellään vielä laskettelurinteen kaltaiseen ylämäkeen, kuten Pasi minua johdatti. Aah, miten ihanaa. Lenkin jälkeen Kirsi otti kahlanneista ja väsyneistä karpaaseista kuvia.

                Pasi hehkui sisältä ja päältä lämpöä... Antoi sitä puolisolleen(kin) ja ajoin tekikin sitä käsillään. Alla kaksi selventävää kuvaa.

                       Leirillä oli paljon kontrastia. Aamuisen voimajuoksuharjoituksen jälkeen söimme (taas) riskisti ja lähdimme käymään pikaiseen Kangasalalla. Serkkuni kuoli äkillisesti 44-vuotiaana vähän yli vuosi sitten. Pääsin vihdoin käymään hänen kivellään. Jouni, joka juoksi pallon perässä aivan nappulasta, aivan loppuun asti. Hänen matkansa päättyi kesken futsal-turnauksen, pallopeliturnauksen. Aistikas, hieman palloa jollain tavalla muistuttava muistokivi symboloi hyvin Jounia.

                      Tuollaiset hetket jäsentävät elämää - ja sen rajallisuutta. Muistuttaa meitä, että joka päivä kannattaa olla kiitollinen sen ainutlaatuisuudesta. Jatkoimme matkaa, kuten Jounikin olisi halunnut, seuraavaan harjoitukseen, kuten Jounikin olisi tehnyt.

                      Ennen iltalenkkiä (9,0km kevyttä hölkkää) met kävimme Pasin elämän taistelun paikoilla. Pasi on noista taisteluistaan kertonut omassa blogissaan paljonkin. Samoin kuin tästäkin reissusta.

                    Kävimme myös Pyynikin näkötornissa. Pohdimme leirin väliarvosanoja. Päädyimme seuraavaan:

               Ahaa, yh-hyy, oikein hyvää - no niin, ahaa, yh-hyy...

          Mä annan kakkosen - ahaa, yh-hyy...hmmmm.

            Mä pidin tästä tanssista, mä annan puhtaan nollan, ahaa-yh-hyy, hmmm... "Kun tanssi alkaa. luomet valuvat kiinni".

                        Sunnuntaina oli vuorossa aamupäivästä alkaen leirin pisin lenkki. 34km 3h38min ERITTÄIN mäkisellä reitillä. Lopsottelimme hiljoskellen ja naatiskellen menemään. Lenkillä sattui hauska episodi, josta Pasi jo hyvin kirjoittikin omassa blogissaan. Lenkki meni tosi helposti, lukuun ottamatta +30km jälkeen ollutta koitinkiviä, jossa leirin valmentaja piiskasi minut yhtä-äkkiä 6:20-vauhista ensin 5:15 -vauhtiin ja siitä sitten aika nopeasti 4:45 -vauhtiin. 2km ja reiteni oli aivan jäykät. TOINEN(KIN) heikkouteni. Eli, kun vauhtia nostetaan rasituksen ollessa alla, menee liian pitkään ennen kuin maitohapot tasoittuvat. Täytyy tehdä väsyyneillä/rasittuneilla lihaksilla veekoota enemmän. Huomattavaa TAAS oli, ettei Pasia tuo vauhikas juoksu juurikaan ahistanut. Äijjä on aivan hirmutikissä, sen lisäksi, että focus on 6vrk kisassa.

                     Iltapäivällä katselimme ampumahiihdon miesten yhteislähtöskaban. Masentavaa, Martin Fourcade menetti pelin viimeisellä ampumapaikalla. Muutoin katsoimme muutaman hyvän dokumentin nykyisistä ja entisistä huippu-urheilijoista.

                    Illalla kävimme vielä kerran hiihtelemässä (5,2km) maastossa. Otimme jonkunsen kuvankin urakan loppupätkällä ja lopussa.

                     Lerillä käytiin siis paljon asiaa mm. juoksuharjoittelun sisällöstä ja rytmittämisestä. Pasi analysoi myös minun tekniikkaa ja ominaisuuksia. Oli tuo loppulausunto niin positiivinen, jotta ajattelin, että hällä taisi mennä sekaisin Onnit ja Lopezit, kun loppuanalyysia teki. Katottiin nääs nuita legendojen dokumenttejakin siis.

                   Juna tuli torstaina 14.2. klo.22 Tampereelle, josta alkoi leiri. Juna lähti Tampereelta pois maanantaina 18.2. klo.11. Eli leiri kesti Pasin kotona, Käpykolossa, 85h. Leirin lopuksi teimme aivan äärimmäisen kevyen 8km palauttelun. Sen jälkeen vielä kerran syötiin ja naurettiin. Toivottavasti meille avautuu tulevaisuudessakin mahdollisuuksia harjoitella yhdessä. Tämä reissu avarsi, miksi Pasin peruslenkkien vauhti on välillä kovin hidasta. Sitä ei todellisuudessa tiedä kuin käymällä hänen harjoitusreiteillään. KIITOS PASI JA KIRSI!!!

                 Tässä vielä leirin koontia ja yhteissaldoa. Eli juoksua 119,9km ja hiihtoa 10,3km. 15h53min.
 

		LEIRI 14-18.2.2013
	A)JUOKSU	B)JUOKSU	HIIHTO
14.2.2013	27,8
15.2.2013	8	12	5,1
16.2.2013	21,1	9
17.2.2013	34		5,2
18.2.2013	8
YHT.	98,9	21	10,3
JUOKSU YHT.		119,9
hiihto yht		10,3

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18-19.2.2013