TALVIEXTREME POLKUJUOKSU

                    Iso-Sydänmaan reitti (I-SR2014) tai Pyssymäki Extreme Polkujuoksun kisareitti (PEP), millä nimellä kukanenkin Talviextreme polkujuoksu reitin hahmottaa parhaiten. Tänään oli aiheena ns. PEP26km. Tuosta reitistä on n.8km tietä ja 18km lumipolkua. Olen koittanut kehua polun hyvää kuljettavuutta. En tiedä epäilivätkö kuntoilijat polun kuntoa vai pelottiko enempi matka? Osallistujia "tapahtumaan" tuli vain kolme kappaletta :)

                    Kukin Henri laittoi viestiä klo.10.06, että hän lähtee NYT! Samaan aikaan olin läträämässä omia juomia pulloihin kotona. Minä ja Aholan Tuomas painettiin kellot käyntiin klo.10.59. Ennen sitä olin verrytellyt kaikkinensa 5,1km verran sekä kotona että starttipaikalla. Kolme päivää takaperin loukkaamani nivus-lonkankoukistaja-akseli ei ihan 100% tuntunut, mutta enempi tuo taitaa olla sellainen lihaksen "säikähdysvamma" kuin mikään vakava. Muuten jalat tuntui etenkin takareisistä kireiltä jo kotona venytellessä ja liikkuvuutta tutkaillessa.

                    Matkaan.

                    Ensimmäinen 2,8km tietä. Tuo osuus meni ajatellusti noin 155 sykkeillä ja 4:11min/km keskivauhdila. Tosin jalkojen jäykkyys ja kireys häiritsi juoksun rentoutta. Välillä 3-6km sykkeet meinasi nousta liian lähelle anaerobista kynnystä vaikka koitin vähän muka varoakkin. Vähän tympäsi, kun muuten ois ollut niin helpontuntuista, mutta tuo lihaskireys takareisissä häiritsi menoa. Samalla aivojen toinen lohko seurasi Tuomaksen äärimmäisen helponnäköistä menoa. Siinä oli ainakin rennon juoksun mallia silmien edessä, kun itse koitin jäykillä jaloilla painaa isoa kovaa perässä. Tuomaksen kevyt sunnuntain pitkis, minulla kisavetoa simuloiva raasto.

                   6km jälkeen siirryttiin etulenkin takaosastolle, keskivauhti oli jalkojen jäykkyyteen peilaten suorastaan mairea 4:29min/km. Polku muuttui hieman pienipiirteisemmäksi, mutta oli alustaltaan ylivoimaisesti talven kovinta. Ei paljoa perhereittiä huonompaa alustaa. Samalla metsän siimeksissä sain jalkoja hieman rennomaksi, varmasti osin laskeneen vauhdin ansiosta. Sykkeet sen sijaan olivat edelleen vähän liian korkealla. Voi kuulostaa tarkalta, mutta viiden pykälän lasku olisi ehkä voinut mahdollistaa jäykässä tilassa rennomman juoksun.. tai sitten ei.

                   Metsän siimeksissä kelloon lävähteli kaiken aikaa ihan hyviä polkukilsoja, 5:20min/km molemmin puolin. Lahnajärventielle (vähän vajaa 12km) tultiin kellon näyttäessä 4:56min/km keskivauhtia. Tuo 6km metsäpätkä oli aavistuksen helpottanut jalkojen jäykkyyttä. Lahnajärventiellä löysäsin tehot takaisin 155, kun tiellä ei ole haasteita niin se käy kätevästi. Sen sijaan jalat oli uhkaavan jäykän oloiset, josta kertoo jo 4:46-4:47min heikot tiekilsat.

                   Reilun 14km kohdalla painuttiin reilun 2km tieosuuden jälkeen takaisin metsään. Edessä oli reilu 3km hienoista vastamaata kohti koppelokangasta ja reitin korkeinta kohtaa. Samalla jalat jäykistyi kaiken aikaa. Kaikki leikkisyys ja tansahtelevaisuus olivat nyt viimeistään poissa. Ennen juoksua ajattelin, että noin 155 tehoilla olisi varaa vähän ottaa pieniä rytminvaihtojakin, leikitellä. Tänään ei ollut kuitenkaan näköjään leikkivire vaan junttausmoodi. Harmi. Poluilla olisi mukava aina vähän velmuilla.

                  Noin 17km kohdalla ampiaskankailta koppelokankaille noustessa oli lyhyehköä aukeaa kohtaa, jossa oli hieman pehmoisempaa polkua ja juoksu hieman upposi sekä juoksu tuntui polkevan paikallaan. Kuitenkin kaikki kilsat jäivät tänään sentään alle 6min/km, eli varovaisesti voisi todeta, ettei kuitenkaan mennyt ihan tööttiin eikä kanttaustilaan.

                  Lyhyt hankalampi pätkä polussa paljasti kuitenkin jalkojeni alusta asti viestinneen jäykän tilan. Nyt alkoi kevyet krampit pohkeissa. Poluilla se on hankala, kun jalkoja pitäisi ajoittain nostaa eikä hiihtää polkua pitkin, ainakin jos yrittää mukamaste vähän reippaammin mennä. Yhdelle sillalle piti jopa hiljentää. Pelkäsin kramppejen lisäksi että Tuomaksella alkaisi tulla kylmä, mutta onneksi kello näytti ettei vauhtimme ole juurikaan tippunut. Jotenkin sitä näköjään pystyi alus-Cosmosta kuljettamaan eteenpäin kohtuu vauhtia.

                  Saavuttiin perhereitille. Olihan se polku kyllä vähän kovempi. Ero oli hivenen isompi kuin mitä se etulenkin takaosassa tuntui. Polku oli nimittäin sielläkin kuitenkin varsin hyvää. Krampit loppuivat, joten ilmeisesti ryyppimäni juoma oli pelastanut tilanteen. Vajaa 6km jäljellä. Ajatuksena vain että kunhan tästä jotenkin selviää maaliin. 1h45min jäykillä jaloilla anaerobista kynnystä kutitellen tuntui jo turhauttavan pitkästyttävältä. Toisaalta aika hyvä aika olisi tulossa, sillä keskivauhti vajaa 6km ennen maalia oli vielä 5:09min/km.

                 Välillä taisin puhallella ihan ääneenkin kyllästymistäni tähän puskemiseen. Loppua kohti kuitenkin sain vähän ryhtiä tekemiseen. Ainahan sitä vähän käpertyy omaan psyykkiseen surkeuteenkin. Lopun vastamaatieosuudella jonkun verran alle 5min/km kilsoja. Kokonaiskuvaan ihan jees, vaikka kyllä näitä pitäisi pystyä polkemaan tuossakin kohtaa 4:30-kantille. Ei tämän päivän jaloilla. Tuomas sen sijaan katseli huolettomannäköisenä hölkätessään ajoittain metsään ja ojan pohjiin ajan kuluksi. On se helponnäköistä... Mitä, mehän saadaan Henri kiinni! 1,5km ennen Pyssymäkeä ohitamme suu vehnäsellä taivaltavan iloisen, parrakkaan miehen. Hienoa, Henri! 3h12min 26,3km. Saa koittaa. Hyvä on miehellä kunto!

                  Vihdoin olemme perillä ja kello pysähtyy. Lukemat: 2:15:34, 26,3km, keskivauhti 5:09min/km, keskisyke 158. Nopein kilsa 4:05 ja hitain 5:53. Mitä tästä hyötyi? Maitohappojen sietokyky harjoitus? Miten selvitä jäykillä jaloilla kunnialla perille?

                  Tämä oli toisaalta hyvä, että oli niin vaikeaa alusta asti. Olipahan ainakin tarpeeksi kisamaisen raskas suoritus. Kahtena edellisenä vuotena on ollut tarkoitus olla parhaassa kunnossa toukokuussa ja olen ollut sitä vasta elo-syyskuussa. Tänä vuonna aion yrittää aikaistaa ajoistusta rynkyttämällä kisamaisia suorituksia/kisoja jo alkuvuodesta. Tarkoitus on alittaa 11h Karhunkierroksella. Tarkoitus on olla hyvässä kunnossa Karhunkierroksella. Pieni haave kymppisakistakin, mutta katsotaan, starttilista on aika kova.

                   Tästä jatketaan ja koitetaan pysyä ehjänä sekä terveenä. Ylihuomenna olisi ohjelmassa I-SR2014 Koko lenkin kierto n.58km. Eli sama kuin PEP2017 kisassa pitkä matka. Se on tarkoitus mennä retkihenkisesti, sillä onhan siitä suurin osa umpihankea :)

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.1.2017