KUUSAMON TAIKAA - TAJUNNANVIRRALLA

                    Bussi täynnä hyvin kaiken näköstä sakkia. Näkönen olen itsekin, jokainen on, oman näkönen. En arvaakkaan, että saan istua tulevan menestyjän vieressä. Olin sokea. Mieshän oli tyyni ja luottavaisen oloinen. Sanoi lähtevänsä retkeilemään. Retkeili 84km matkan alle kymmeneen tuntiin. Koko höskän kuudes. Yli 200 lähtölinjan ylittäjää. Nuoruuden ratajuoksija teki juoksun, jota ei saa pyyhittyä pois. Tuon alle ei ole väkeä jonoksi. Huikeaa! Upeaa. Kouva.

                    Lähtöpaikalla on sisätila. Ulkona on ehkä jossain kohtaa +1, ehkä toisessa kohtaa -1. Sisällä on vessajono. On väkeä, jotka istuvat pöydässä. Myös juoksija-lehden rastatukka. Savolainen. Toiset keskittyy. Yksi kertoo vitsejä. Larivaara. Kuuntelen. Paikalla on myös rintapieltänsä tutkiva GoPro-kameran käyttäjä. Mansen Mattila. Yksi kaveri jakelee gps-lähettimiä silmät killuen innosta. Onko hän ollut koko yön hereillä? Kaukola.

                     Paljon meitä, jotka täyttävät lähtölistat. Sitten silmäni löytävät gorillapaitaisen, rauhallisen oloisen kaverin. Ehkä hän ei ole edes vielä kunnolla herännyt. Kokkonen. Yksi mies on kuin jännitetty jousi, sähköjänis. Batman paita ja vireän oloinen kroppa singahtelee edestakaisin focusoituneen oloisena. Ruokolainen. Pihalla on nuoruutta. Hieman partainen kaveri lippalakki nurinpäin ja nuuska huulessa. Ei vaihtoehtoja. Valido. Yksi ilmansuunta etelään ja edessä nään yhden pisimmäistä kavereista. Villapipo ja joitakin vähäisiä vaatteenkappaleita siellä täällä kehoa. Kaikki arat paikat kuitenkin piiolossa. Tuure.

                     On selvää, että täällä mennään kovaa. En olisi silti arvannut miten kovaa. Olin tusina tapani näissä kekkereissä. Ehkä ensi vuonna kelassani riittää nuottaa. Tavoite täyttyi, mutta kaksi-ja-puolituntia kärkeen on liikaa. Hävettää. On tunnistettava rooli: Hölkkääjä. Täällä oli tänään juoksijoita. Oma kunto oli nippa-nappa hölkkääjä tasoa. Piru vie, että tästä jäi nälkää!

                     Hilipati-hippaa, että juoksu on kevyttä, mutta eipähän riitä mihinkään. Nousut kadottaa loputkin selät. Hyvä, etten näe silmissä jo ensi talven lumia. Uusi kunto. Se tehdään lopulta aina talvella. Kaikki käy leikkisän mielen kautta. Ei negatioita. Olen kuin telkkä kaislikossa. Heinäsorsa siellä pitäisi olla. Kaislikossa on touhua, mutta homma on liian hidasta.

                     Kaunis sorainen alusta ja edessä pariskunta. Sundström ja Uusivirta. Sain tietää tästä vasta jälkikäteen. Onnea! Rakkautta polulla. Kaunista. Lajitovereiden näkeminen saa aina piristymään. Olen sosiaalinen. Mutta nyt olen yksinäinen. Juoksen kohti luontokeskusta.

                     Vajaa tunti myöhemmin. -"Onpa kiva tässä luukuttaa". Ansio. Itse koitan pitää edes jonkinlaista tahtia. Rajallisuus. Silti etenee. Haluaisin olla lennokkaampi, mutta en ole sähköjänis - ainakaan vielä. Ehkä jonain päivänä. Unelma... -"Hyvä, Onni". Hietala. Mieliala piristyy. Olen yksi tässä isossa perheessä. Sähköistyn taas hetkeksi. Juoksu on paljon päänsisällä, mutta ilman kuntoa ei ole päätä - juoksussa. Keisteri viilettä ohi. Nyt en pysty vastaamaan. Vaaroilla pystyin. Oltiin silloin samalla matkalla. Hän on nyt seitsemäs. Upeaa.

                     -"Kohta tulee Jussikin tuolta takaa". Kertoo iloinen sieviläinen. Sitten tulee itse adonis. SievinAshtonEaton. Paljon on yhteisiä lenkkejä juostu yhtäkyytiä. Nyt ei ole muuta yhteistä kuin suunta. Jussi katoaa horisonttiin kuin kaste maahan. Mökkönen.

                     Alkaa tulla sauvoilla eteneviä vastaan selkä edellä. On sanomattakin selvää, että heidän lapussa lukee UTTF. Matkana 168km. On oltava hienovarainen. Etupuolelta voi löytyä vaikka minkälaista ilmettä. Mies kinkkaa mäkeä alas ja ei tahdo jaksaa montaakaan sanaa lausua. Hän pääsi kuitenkin maaliin. Onnea! Korttinen.

                     Kitkajoki on tänään lyhyt. Kulku on siis hyvää. Kello tykkää. Uskon ihmeellisiin aikoihin, jotka eivät ikinä toteutuneet. Kertoo kuitenkin mukaan saamastani pallosta hartioiden välistä. Tänään se jutteli mukavia. Hyvä niin. Vähäaho. Kyllä, tapasin itsenikin. Näin käy jokaiselle ultrajuoksijalle.

                     Mies sauvoo määrätietoisen näköisenä. Luen lappua. Sitten katson silmiä. Miltä näyttää silmät jotka ovat alkaneet seistä ehkä jo eilen? Nyt ollaan tiloissa! Jos kohta en itsekään mitään järkevää sanottavaa saa sanottua, mutta alkaa jo hieman pelottaa millaisia zombeja vielä nään. Karppinen.

                     Nyt olisi hyvää baanaa ja mittari näyttää kuuskyt-ja-jotain. Ei vaan enää hirveesti jalostu normiravia. Tunnen kuinka minua lähestyy takaa joku. Eleettömästi etenevä nuori nainen tulee ja ohittaa minut vähin elein loivassa vastamäessä. Olenko oikeasti näin poikki? Kohta tulee saman verran myötäistä ja ohitan jo letkaksi muodostuneen rykelmän. Neito pitkässä tummassa tukassaaan kertoo olevansa naisten kolmantena. Kuulema eka polkukisa koskaan. Toiset on lahjakkaita. Maraton mennyt kuulema 3:14h. Annan itselleni synninpäästön. Taitaakin olla kovasti etuoikeus kyetä olemaan tässä tahdissa. Korhonen.

                      Kohtaan vaarat, tunturit. Lumiset portaat. Väsyneet jalat. Uskon silti aina seuraavaan askeleeseen. Jään kuitenkin kaikista. En silti pysähdy. Meen minkä pystyn. Siitähän on kuitenkin kokoajan kyse? Lopulta tulen valtavaaran mökille. Siitä alkaa melkoinen vuorivuohen ravi alaspäin. Lumi pöllyää, mutta kukaan ei jää jalkoihin. Ohitan ja innostun. Olen läsnä. Tätä on juoksu parhaimmillaan. Yli kymmenen tuntia takana ja tunnet suorastaan lentävän.

                     Lopulta punaisella matolla. Porukkaa on maalissa onnittelemassa ja kiittämässä. Olen onnellinen. Siihenhän pyritään? Silti nyt muutama päivä myöhemmin jäljellä on lähinnä nälkä paremmasta. Ensi vuonna alle 10h. Sama matka. Perusmatka saa vielä siis odottaa karhunkierroksen osalta. Kiitos kaikki. 

                     Nyt minulla on tälle vuodelle vielä 2+1 maalia. Ensin PEP 2017 kisassa alle 7 tunnin. Sitten PUF 2017 kisassa maaliin. Eli alle 36 tunnissa. Optio +1 on salaisuus, ja se toteutuu vain, jos siihen löytyy rako. Jotain ennätystä, kun olisi hyvä parantaa muutamalla sekunnilla, sillä lehdessäkin kerrottiin viime vuonna, että monilla sivukylillä asuu juoksijoita. Poikkimäki.

                    Tule sinäkin Nivalaan kisaamaan!!! 

PEP 2017

PUF 2017

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.5.2017