Tässä tekstissä olevia nimiä on saatettu muuttaa tai sitten ei.
Lue myös: Kirjoitin tänään aiemmin.
Lensin juuri tähän oksalle. Tai saattaa tämä olla juurakkokin. Taidan vain itseasiassa nojata tässä, miettimässä elämää. En osaa sanoa ehkä vielä mikä lintu olen, mutten närhi ainakaan. En ole muninut toisten pesiin.
Jokin kahahtaa varvikossa. Niskani eivät ole kyllin notkeat ehtiäkseni nähdä tämän vipeltäjän.. vai olisiko ollut matelija? Voisiko pian kahahtaa uudestaan, jos maltan odottaa. Pian huomaan tuijottavani vain tyhjyyteen. Silmäni osuvat aistikkaaseen kivenmuotoon. Voi kuinka olisi kiva tuosta ponnistaa vauhtia. Unelma.
Minä: -"Kyllä Kusti juoksi hyvin tuolla. Oli upea kahtua. Tekniikka pysyi niin hienosti kovassa vastatuulessakin". Nainen: -"Kusti juoksee aina hyvin. Äskenkin pysyin hädintuskin vain 10 metriä hänen perässään. Eloisa ja sädehtivä lapsi naisen sylissä kertoo, että Kustiin on uskottu jo pitkään. Mikä mitenkin aina mitataan. Minun silmissä Kusti on verraton lahjakkuus ja verraton juokseen, mutta kaikista paras ihmisenä. Minun mittaus.
Meinaatko juosta vielä tänään? -"Joo, varmaan käyn vielä 5km palautteleen". Katse kertoo: yhtä tyhjän kanssa. Ja että voisit juuri nyt juosta vaikka pidemmästi. Ilmeisesti sohvalla makaava mies ei ole paras taulu talossa. Nainen pyyhki pölyjä. Kulma on kohdallaan. Maisemaan voi tauluttua. Toisessa kädessä on usein luutu. Toinen käsi ohjaa perhettä. Voi käydä, että sohvalla menee tyytyväiseen uneen. Taulu nukkuu. -"Meekkö sinä sinne lenkille?" Määräviikko. Taas. Yli 130km. Pienet on minun määräviikot, mutta minulla on perhe. Nuoret kollit juoksee yli 230km viikossa ja taputtelevat sormillaan sixpackejaan. Minä napsautan kerran noppavatsaani ja painan mittarin päälle. Nyt mentiin.
Muutama kymmenen kilometriä myöhemmin, mutta vain päivän päästä löydän itseni taas pitkältäni. Nyt en ole sohvalla, mutta olen väärässä paikassa. Minun pitäisi olla pesemässä parvekkeella mm tuoleja. Olla edes tekevinäni jotain eikä vain röhnöttää. Kerron lepääväni, kerääväni voimia aherrukseen. Lopulta hommani vie ehkä viisi minuuttia. Kuittaan: -"Sykemittari näyttää palautumisajaksi 20 tuntia". Pitää olla pilkettä silmäkulmassa. Asun kahden naisen kanssa. Vaimon ja tytön. Poika asuu reilun puolen kilsan päässä. Tänään hän tulee taas tytön synttärikahveille. Kävi eilenkin. Se on kivaa. Oma perhe.
Mieli menee usein herkästi metsään. Siis konkreettisesti, eikä harhateille. Juuri nyt on metsässä upeaa seurata kevään etenemistä. Usein harhaudunkin polkureiteillä hieman pidemmälle. Laatu-aikaa. Olen silloin ainakin hetken oikeassa paikassa. Tai ainakaan kukaan ei moiti.. Metso kahahtaa lentoon! On se upeaa. Asioita, joihin ei vain kyllästy. Vähän niin kuin oma vaimo. Aina jaksaa innostaa. Väsyneenäkin. Luonto on kaunis. Vaimo on.. Pian Teljonlammen kaarre ensin vasemmalle, sitten pois päin oikealle. Rimpineva vielä säväyttää ja jalka kastuu varmasti. Pappi on kastanut minun pään niin voi kastella itse varpaani. Eivät ole nyt paleltuneet. Voitto. Iso voitto. Saan juosta. Saan elää. Hengittää.. Olen kuin kurki, joka ravistaa vettä jaloistaan. Harmaa.
Ai niin.. sain juuri täydennystä päivän tehtävälistaan. Kotitöitä ei kannattaisi tehdä liian nopeasti.
Muistetaan nauttia ja velmuilla!
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.5.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti