Vaimoni mainiosta heitosta on tullut paljon hauskaa viime päiville: -"Tuohan käy jo töistä", totesi mainio vaimoni katsoessani edellisen viikon 140km toteumaa. Pari kertaa onkin tullut velmuiltua kavereille, että oon työmatkalla, jos oon lenkiltä tulossa jne. Tänäänkin oli työpäivä. Hyvin erilainen sellainen. Pitkä. Antoisa, mutta myös kuluttava.
24.1.2017 kiersin Iso-Sydänmaanreitin hyvin lumisissa olosuhteissa. Se oli kohtalokas reissu, kuten useat lukijat muistanevat. Varpaat paleltu. II-III asteen paleltumia. Vuorokauden päivät vasemman jalan ykkösvarvas oli liipasimella. Amputointi uhka pysäytti.
Nyt 108 päivää myöhemmin olen jo harjoitellut pian 11 viikkoa täydellä höyryllä. Tänään olisi se päivä, jolloin käyn voittamassa trauman, jonka reitiltä sain. Oli aika pakata juomat, eväät ja varustukset kantoon. Mukaan lähti aikaisemmasta poiketen myös yhden varasukat. Vedenpitävät. Ne samat, joita käytin talvella. Talvikelissä vain niiden toimivuus on kiikkerämpää.
Kaikkinensa vartalon ympärillä oli n.6kg ylimääräistä kantamista. Kenkävalinta osui uusiin Hoka ATR Challenger 3:n. Tarkoitus oli juosta eka 12km helppoa reipasta ja sitten kääntää retkeilyvaihteelle. Lähtiessäni liikkeelle tuntui kuin olisin juna, joka kelaa vauhtia. Niin paljon tuntui olevan vartalon ympärillä varustepainoa, että kesti päästä kunnolla liikkeelle. Onhan se melko metkaa juosta tuollainen varustus mukana.
Eka kilsa lipsahti jopa alle viiden minuutin. Sen jälkeen alun aika hyvää ja vain vähää märkää polkua aina viteen kilsaan asti sellaista pikkasen päälle vitosta. Vajaan 4km kohdalla tuli muuten Haikaran Matti vastaaan koiran kanssa. Mahtoi ihmetellä, ku huikkasin, että koko lenkki ohjelmassa ja pukkasin pitkoksilla nelosella alkavaa. Varmaan aatteli, että sano väärin tai hullu se on, heh,heh...
Keskari taisi olla 5km paalulla 5:07min/km. Vitosen jälkeen. Sitten polku muuttuu sillä tapaa, että pitää ruveta jalalla pukkaan, jos meinaa liikuttaa reppua hyvää vauhtia. Ihan kelvollista 5:30-5:54min/km tahtia Lintulan vetelille paikoille tulikin väli 5-8km. Siitä seuraavat neljä kilsaa on taas astetta haastavampaa, ja silloin täytyy jo pukkaus vaihtaa lykkäykseksi, jos mielii edes kuutosen kantissa vauhtia pitää. Mukavalta tuntui kyllä tuo alun 12km reipastelu, joka kokonaisuudessaan meni 5:23min/km keskarilla, keskisykkeen ollessa liki maratonmallia 150. Silti, en taida ihan yhtä roisolla otteella karhunkierroksen kisassa startata. Matka siellä on varsin miehekäs. Lähes kellonympäri pitää jaksaa talostella.
Yhtä kaikki. Lahnajärventie oli ylitetty ajassa 68:32min. Liki samassa ajassa kuin viime kesän pepissä, joten varsin hyvää kyytiä minulle, kun ottaa huomioon tuon, että koko työpäivän eväät ja varusteet oli kannossa.
Siitä sitten lähdin retkeilemään syvemmälle metsään. Hölkkäsin aina kevyesti 8:30min ja kävelin sitten 1:30min. Eli retkeilyotetta. Tunnelma olikin heti mukava, eikä alun reipastelu tuntunut juurikaan kapuloissa vaan askel oli merkillisen lennokas. Huomio kiinnittyi myös kenkiin. Ovat oivat nämä Hokan ATR Challenger 3:t. Ei yhtään pito-ongelmaa koko reissussa! Ja kissamaisen pehmeää menoa - kenkien puolesta siis.
Reilu 13km tultu ja tuli Lahnaojan ylitys. Upisista keikkaa. Jopa oli tulva! Ei auttanut kuin nöyrtyä kahlaamaan. Tässä kohtaa riitti 20cm upotus. No, 500m päässä oleva pesänevan ylitys oli kokonaisuudessaan kahlausta. Kahlauskorkeus n.20-30cm. Kylläpä oli kylmää vettä. Ensimmäinen testi varpaille. Pian suon jälkeen varpaat alkoi lämmitä ja iloisesti liikahdella, joten tuo kylmyys unohtui jo ennen kuin suo katosi horisontista.
Kapuloiden pirteys ja varsin nopsa eteneminen retkeilyvaihteellakin sai pään piirtämään hurjia kuvitelmia omasta iskukyvystä. Mutta kaikki koko reitin kiertäneet tietävätkin, että Pesänevantien takana alkaa aivan oma maailma. 2 tunnin kohdalla syön puolet paahtoleivästä. Alkaa jo harmittaa, kun on näin pitkällä. Uhkana, että alkaa liian pian paluumatka. Onko tämä reitti lyhentynyt. Oliko tämä näin helppoa? Nuin vähä vasta menny. Ohi kiitävän hetken on tunne, että olen tullut kysymään reitin kuulumisia, eikä reitti minun...
21km tultu. 2:25h. Takana jo teknistä taiteilua, jota lumessa kahlaamiseksikin kutsutaan ja märkää että siinäkin kahlaamista. Homma alkaa mennä nyt toisinpäin. Maisema vaihtuu hitaasti ja kello käy nopsaa. Kävely... Juoksu... Kävely... Kello tuntuu ilmoittavan yhtenään. Sitten tulee suo, jota edeltää 200m kahlaus. Saavutaan Mustajärven ja Saarisen maisemiin. Kahlaus jatkuu suonkin jälkeen. Nyt on todella märkää ja kylmää. Vaihtosukat tulee mieleen. Valmistaudun ajattelemaan sukkien vaihtoa.
Pääsen vihdoin kuivalle. Jalat alkaa taas lämmetä. Verenkierto pelaa, eikä oo pakkasta. Homma toimii. Eteneminen on mennyt kyllä näpräämiseksi. Alkaa tuntua aika tutulta takaosan takaosan kuvalta. Suolta mäkeen ja mäestä suolle. Syyryn ja pepin DropBag pisteellä ajassa 3:13h. Rapiat 26km takana.
Syyryn jälkeiset kankaat ovat alhaalta vetiset ja ylhäältä lumiset että tekniset. Alankin pohtiin, että onkohan minulla sittenkään sitä kuntoa tarpeeksi? Onko tämä kunnosta kiinni, kun tossu ei laula täällä. Hetkinen - alanko kangistua? No, no, no..
Pisteenä iin päälle saavun metsätyömaille, joita on noin kilsan verran yhteensä. Puoli kilsaa molemmin puolin Vähä-Juurikan tietä. Reilun neljän tunnin jälkeen varvikossa, kun yrität kavuta oksasten puiden yli voi tulla mieleen uhka kramppaamisesta. Tällä reissua ei kuitenkaan krampannut. Ehkä retkeilyvaihde oli kyllin kevyt, ettei jalat sellaista näytelmää aloittaneet. Toki alku tultiin haipakkaa, joka olisi voinut jättää lihaksiin jännitystiloja.
4h 20min/33km tultu ja saavun Iso-Juurikan penkalle. Soitan moninkertaiselle Sm-mitalistille, hyvälle ystävälle, Keijolle. Keijo on päivystänyt mahdollista noutoa varten, joten oli kohteliasta soittaa olevansa ok. Tuuli tuivertaa ja matka jatkuu. Juurikan seutu menee tasaisesti, vaikka muutama ärräpää tärähtää lumisissa haasteissa.
Noin 40km kohdalla Taka-Pöykiön maisemissa olen onnekas ja pääsen jolkotteleen hetken matkaa kahden metsäpeuran perässä. Vauhtini ei riitä, ja kadotan kamut näkökentästä. Peuroilla oli reipas osuus menossa. Minulla retkivaihde.
5h 40min menee ekan maratonin täyttymiseen. Ja märkää on. Alan alistuun, ettei minusta nyt ole täällä lentämään. Ei ainakaan tänään. Alan soimimaan omaa kuntoani. Ei pitäis luulla liikoja.
Jo muutaman tunnin olin ajatellut ajoittain Lahnaojaa paluupuolella. Se on ollu perinteisesti erittäin märkä. Näillä vesikorkeuksilla... en halunut edes ajatella. Jonte-Konden kans vedettiin yksi syksy pohja, kun hoitu samalla alapesutkin. Nyt "ei ollut kuin" vähä yli polvien. Tuo on kyllä sellainen kohta, että on extriimiä. Mutta oikeasti, kyllähän tuonne vaelluksellisesta näkökulmasta katsottuna täytyisi pitkosta saada. Se on karkeasti n.300-400m, jossa on erittäin märkää ja reilu 100m puhdasta kahlausta. Se on raaka kahlaus 45,5km kohdalla!
Nyt jalat oli toooosi kylmät, mutta niin ne vain alkoi taas lämmetä päästessäni kuivalle ja hölkkäämään. Hölkkä jatkuikin taas muutamaan tuntiin ihan ok:na. Oliko sittenkin se takaosan perukan maasto vain nyt sen verran kelirikkoista, ettei siellä voinut tehdä kunnon juoksua? No, joku Ruokolaisen Tero olisi varmaan liidellyt tuossakin kelissä keposesti :)
6h 56min ja Teljolampi jää taakse. Vajaa 8km pep2017 reitin maaliin, joka oli minun maalini tänään. Juoksu alkaa tuntua koko ajan kevyemmältä taas. Ehkä sitä kuntoa on sittenkin? Ainakin vähän. Reilu 4km ennen perille pääsyä iloinen mies kävelee edelläni. Kävelen hetken hänen mukanaan. Kestävyysihme Samppa.V laskettelee saappaisaan polkua pitkin. Sampan hyväntuulisuus tarttuu ja laskiessani hölkälle alankin juosta hipposesti, elikkä kevyesti. En saa iloista askelta laantumaan ja annan mennä. Seuraavan reilun 2km pätkän iloittelen vähän päälle 6min kilsavauhtia. Nautin ja olen onnellinen - taas. On kiva nostaa vauhtia reilun 7h taiteilun jälkeen yhdellä Suomen raskaimmista reiteistä.
Pysäytän kellon ollessani perillä. 7h 53min 41sek. Keskivauhti vaaatimaton 8:07min/km, mutta on reittikin vaativa. Keskisyke 135. Olo on varsin hyvävoimainen. Juon 0,5L Cokista ja lähden ajamaan kotiin. Työpäivä on taas pulkassa. Ja vähin vammoin. Vain yksi pieni rakko.
EVÄÄT JA VARUSTEET
Kantamukset painoi n.6kg.
n.50% mustikkasoppaa meni n.3,7L.
1dl ässä-mix karkkeja,
kakspuoleinen paahtoleipä lisukkeilla,
kaurakeksi, n.15kpl suolasalmiakkeja,
1dl suolapähkinöitä,
vajaa dl suklaata,
kaks geeliä,
4tbl suoltabuja,
4tbl magnesiumia.
Kengät: Hoka One One ATR Challenger 3 (napakymppi)
Housut: NewLinen pitkät trikoot
Paidat: Mallia Lidl. Alla tiukka trikoo, päällä mahakkaalle miehelle sopiva löysä paita
Liivi: Pinewoodin metsästysliivi
Sukat: Waterproofin vedenpitävät sukat
Reppu: Inov Race Ultra Vest 10L kahdella 0,5L muovipulolla ja n.1,7L rakolla
Juomavyö: Salomonin adv Skin 3 ja kaksi Salomonin Soft flask pehmeää lötköpulloa
2 x buff huivia
Hanskat: mallia perus halpa-hallista
RETKIVIDEO
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.5.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.