31 päivän mittainen maaliskuu on tuonut valoa päiviin. Päivä on toden teolla jatkunut. Olisin halunut hiihtää enemmän, mutta kelit alkoivat loppumaan puolen kuun jälkeen. Ihan tammi-helmikuun monipuolisuuteen en päässyt. Näinpä juoksukilsoja kertyi jopa yli 400 kilsaa. Nousumetrejä jo vähän paremmin ja varmaan mäkien sulaessa nousuja tulee huhtikuussa otettua vielä enemmän, mikäli terveyttä piisaa. Mäessä on mukavaa.
Aivan viimeisen viikon aikana on myös joka keväiset kevät pöly-allergiat haitanneet hieman, etenkin innostuessani tekemään hengästyttävämpää menoa. Olipa hengittäminen hieman työlästä yhdellä kevyellä iltalenkilläkin tuulen nostettua katupölyä reilusti ilmaan. Mutta hyvä, ettei mitään suurempaa.
Maaliskuussa tuli liikuttua ihan mukavasti. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden "harjoittelu" tuntimäärä on 23,5h enemmän kuin viime vuoden tammi-maaliskuun vastaava. Ulkoiltua on tullut siis selvästi enemmän kuin viime vuonna. Intoa tuntuu olevan jopa enemmän, kun tavoitteellinen harjoittelu on väistynyt. Olen edelleen nauttinut enemmän liikkumisesta kuin ennen.
Ehkä liikkuminen on ollut suhteellisen järkevääkin, vaikka en ole järkeä yrittänyt väkisin pitää sisällössä vaan olen mennyt pitkälti fiiliksen mukaan. Vetäny päivän liikunnat hatusta. Toisaalta keveiden jälkeen on kiva ottaa vaikka reipasta, kovaa tai mäkeä, sekä päinvastoin. Sisältö tulee ikään kuin selkärangasta. Myös NIVALAN HYVÄ LENKKIYHTEISÖ on tukenut tekemisen iloa. Kiitos, kaverit!
MAALISKUU VUOSI 2019 YHTEENSÄ
Ulkoilu tunnit 58,5h 172h
Juoksu 421,3km 926,6km
Hiihto 116,9km 432,4km
Lumikenkäily 32,4km 178,5km
Kävely 4,8km 7,5km
Pyöräily 13,8km 15,0km
Nousumetrit 4601m 14 208m
Onni Vähäaho, Nivassa 31.3.2019
sunnuntai 31. maaliskuuta 2019
lauantai 23. maaliskuuta 2019
KEVÄ PEPPI
Yksi mummu huokaili "akkojen viikolla", että; -"pitääkö ne sateetki laittaa naisten syyksi. Kaikki vaan kaajetaan meiän kontolle" - ja päälle sangen hyväntahtoista naurua. Kenties lähes sata vuotta tasa-arvotonta maailmaa katsoneena voi sille jo kenties nauraakin. Sanontoja on naisista, ja naisten nimistä lukuisia - sanontoja, jotka viittaavat erilaisia asioita ja ilmiöitä naisten piikkiin. Yksi sanonta tuli tänään mieleen, kun seisoimme Nivalan Polku ry:nä KEVÄ PEPIN tapahtumaa läpi vieden sateessa ja vinhassa tuulessa noin kolme tuntia. Tuli ihan nimi Esteri mieleen, sillä sen verran vettä saatiin päällemme. Sadetta piteli noin kolme ensimmäistä tuntia tapahtumasta. Oikeastaan koko sen ajan, jolloin väkeä oli paikalla.
Aina ei käy tuuri säiden kanssa. En ihmettele, että lähes kaikki jäivät koteihinsa. Tiet olivat kuin luistinradat ja kymmenen sekuntia ulkona riitti tekemään sinusta uitetun koiran. Siihen pari lämpöastetta ja tuulta seitsemän metriä sekunnissa. Ei houkuttelevin resepti. Silti kahdeksan uskalliasta saapui paikalle ja heidät ilolla vastaanotettiin, sekä parhaamme mukaan kestittiin. Heistä viisi uskaltautui ripustamaan numerolapun ja haastamaan itseään 7km matkalla kelloa vastaan. Reitti oli kovapohjainen, mutta pinnaltaan suttaava, eikä kovin reiluille sivuaskelille ollut varaa, jos halusi pysyä upoutumatta. Kävin aamulla reitin kiertämässä ja ajattelin, että saisin itse tehdä hyvän juoksun, jos meinaisin tuossa kelissä 34 minuuttia alittaa. Onneksi olin tänään kellossa, enkä juoksemassa. Sopii paremmin minulle.
Lähtöä edeltävää 15 sekuntia on aina kiva katsoa. Siinä on sopiva miksaus odotusta ja jännitystä. Viivalla oli neljä miestä ja yksi nainen. Oli etukäteen selvää kuka tulee metsästä takaisin ensimmäisenä. Tänään 18 vuotta täyttänyt Lasse "Rock" Raudaskoski oli kisan selvä suosikki. Arvioin Lassen menevän konstikkaalla kelillä noin 32minuutin aikaan, ehkä vähän yli. Vauhtia olisi vaikea pitää, kun askeleen alle laitettava voima valuisi läpi suttauksen myötä. Kuulin tietoa, että 500m kohdalla Pasi Laulumaa oli vain 10 metriä Lassen takana. Kuulosti uskaliaalta alulta.
30 minuuttia lähdöstä mies metsästä putkahtaa pitkän loppusuoran päähän. Lantio korkealla "Rock" aloittaa lyönnin kohti maaliviivaa. Metsässä maitohappoja vastaan taistellut nuorimies saa nyt pitoa alle ja hahmo tulee kovaa kyytiä maalia kohden. Kello näyttää lukemia 31:18, kun "Rock" ylittää maalilinjan. Huikea aika päivän reitillä. Iso-Sydänmaan reitti on joka päivä erilainen. Tänään ei helpoimmasta päästä, joskaan ei hankalinkaan.
Naisten sarjan voitto menee ajalla 47.05 Pirkko Ekdahlille. Kelpaa yrittää. Saa siinä juosta. Kaikki olivat lopulta tyytyväisiä juoksuunsa. Miesten sarjan voittaja (Lasse juoksi 2000-luvulla syntyneiden sarjassa), vasta reilu parikymppinen Pasi Laulumaa kellottaa ajan 37.33. Talven juoksematta ollut nuorimies omaa potentiaalia. 3300m armeijan Cooperin testissä ei ole ihan tavallista kauraa kaikille. Moni tekee oman ennätyksen. Mehu maistuu keksien kera. Urheilu kannattaa aina. Kellon kanssa tai ilman. Ja meillä NIVALAN POLKU oli jälleen ilo tarjota ihmisille mahdollisuus liikunnalliseen ajanviettoon. Ollaan kuulolla.
KEVÄ PEPIN TULOKSET TÄSSÄ.
Lopuksi. Sain eilen kuvan kesältä 1989.
30 vuotta tuosta. Kyllä elämässä oli kaikki auki tuossa kohtaan. Huikea matka tähän pisteeseen. Tuohon kuvaan täytyy palata kenties seuraavan 30 vuoden päästä, jos olen niin onnellinen, että sinne saakka pääsen. Nostalgista.
61 päivän päästä alkaa Karhunkierros retki. Kaksi kertaa komea Koilismaan legendaarinen reitti. 166 kilometriä. Huh, huh. Saa nähä riittääkö kunto, mutta mukava lähteä sinne maisemia taas ihaileen ja viettään laatuaikaa. Parasta on elää hetkessä ja se on sitä parhaimmillaan poluilla. Tapahtumassa tavoitteeni on (edelleen) nauttia sekä viihtyä. Jokainen kuljettu kilometri otetaan ilolla vastaan, mutta ei murehdita taakse jääneitä tai mahdollisesti käyttämättä jääviä. Ei mopolla mahdottomia.
Onni Vähäaho, Nivalassa 23.3.2019
Aina ei käy tuuri säiden kanssa. En ihmettele, että lähes kaikki jäivät koteihinsa. Tiet olivat kuin luistinradat ja kymmenen sekuntia ulkona riitti tekemään sinusta uitetun koiran. Siihen pari lämpöastetta ja tuulta seitsemän metriä sekunnissa. Ei houkuttelevin resepti. Silti kahdeksan uskalliasta saapui paikalle ja heidät ilolla vastaanotettiin, sekä parhaamme mukaan kestittiin. Heistä viisi uskaltautui ripustamaan numerolapun ja haastamaan itseään 7km matkalla kelloa vastaan. Reitti oli kovapohjainen, mutta pinnaltaan suttaava, eikä kovin reiluille sivuaskelille ollut varaa, jos halusi pysyä upoutumatta. Kävin aamulla reitin kiertämässä ja ajattelin, että saisin itse tehdä hyvän juoksun, jos meinaisin tuossa kelissä 34 minuuttia alittaa. Onneksi olin tänään kellossa, enkä juoksemassa. Sopii paremmin minulle.
Lähtöä edeltävää 15 sekuntia on aina kiva katsoa. Siinä on sopiva miksaus odotusta ja jännitystä. Viivalla oli neljä miestä ja yksi nainen. Oli etukäteen selvää kuka tulee metsästä takaisin ensimmäisenä. Tänään 18 vuotta täyttänyt Lasse "Rock" Raudaskoski oli kisan selvä suosikki. Arvioin Lassen menevän konstikkaalla kelillä noin 32minuutin aikaan, ehkä vähän yli. Vauhtia olisi vaikea pitää, kun askeleen alle laitettava voima valuisi läpi suttauksen myötä. Kuulin tietoa, että 500m kohdalla Pasi Laulumaa oli vain 10 metriä Lassen takana. Kuulosti uskaliaalta alulta.
30 minuuttia lähdöstä mies metsästä putkahtaa pitkän loppusuoran päähän. Lantio korkealla "Rock" aloittaa lyönnin kohti maaliviivaa. Metsässä maitohappoja vastaan taistellut nuorimies saa nyt pitoa alle ja hahmo tulee kovaa kyytiä maalia kohden. Kello näyttää lukemia 31:18, kun "Rock" ylittää maalilinjan. Huikea aika päivän reitillä. Iso-Sydänmaan reitti on joka päivä erilainen. Tänään ei helpoimmasta päästä, joskaan ei hankalinkaan.
Naisten sarjan voitto menee ajalla 47.05 Pirkko Ekdahlille. Kelpaa yrittää. Saa siinä juosta. Kaikki olivat lopulta tyytyväisiä juoksuunsa. Miesten sarjan voittaja (Lasse juoksi 2000-luvulla syntyneiden sarjassa), vasta reilu parikymppinen Pasi Laulumaa kellottaa ajan 37.33. Talven juoksematta ollut nuorimies omaa potentiaalia. 3300m armeijan Cooperin testissä ei ole ihan tavallista kauraa kaikille. Moni tekee oman ennätyksen. Mehu maistuu keksien kera. Urheilu kannattaa aina. Kellon kanssa tai ilman. Ja meillä NIVALAN POLKU oli jälleen ilo tarjota ihmisille mahdollisuus liikunnalliseen ajanviettoon. Ollaan kuulolla.
KEVÄ PEPIN TULOKSET TÄSSÄ.
Lopuksi. Sain eilen kuvan kesältä 1989.
61 päivän päästä alkaa Karhunkierros retki. Kaksi kertaa komea Koilismaan legendaarinen reitti. 166 kilometriä. Huh, huh. Saa nähä riittääkö kunto, mutta mukava lähteä sinne maisemia taas ihaileen ja viettään laatuaikaa. Parasta on elää hetkessä ja se on sitä parhaimmillaan poluilla. Tapahtumassa tavoitteeni on (edelleen) nauttia sekä viihtyä. Jokainen kuljettu kilometri otetaan ilolla vastaan, mutta ei murehdita taakse jääneitä tai mahdollisesti käyttämättä jääviä. Ei mopolla mahdottomia.
Onni Vähäaho, Nivalassa 23.3.2019
perjantai 15. maaliskuuta 2019
IHMISEN TEHTÄVÄ
Mihin olet menossa?
Missä olet nyt ja mihin sinun piti mennä? Mikä sinusta piti tulla ja
miksi? Koko elämä on matka jonnekkin. Aika usein se alkaa pitkästä
opiskelusta, jotta saisi hyvän työpaikan. Työn, jotta voisi maksaa lähes
koko työikäisyyden kestävän asuntolainan ja kenties muitakin lainoja
(auto..mökki).. On tehtävä töitä, jotta saa maksettua velan, jonka otti
asuntoa varten. Ylimääräinen aika on kortilla, koska on oltava töissä,
tehtävä pakolliset kotityöt ja hoitaa perhe-elämä, jos onnistuu sen
kaikessa puristuksessa kasassa pitämään. On raadettava, koska on se
velka. Ja jotkut vielä keräävät varoja eläkkeelle, jotta saavat olla
vielä hieman tiukemmalla elämänsä parhaat vuodet. Ne vuodet, jolloin
olet työikäinen.
Miehen keskimääräinen elinikä on tällä hetkellä noin 78 vuotta, naisen 84. Pääsemme noin 65-66 vuotiaana eläkkeelle. Kun pääset töistä eläkkeelle sinulla on noin 15% elinikää jäljellä. Haluatko raataa kiireessä elämästäsi suurimman osan, jotta saat ehkä käyttöösi enempi rahaa ja materiaalia eläkkeelle? Kenties ilman muistia, ilman terveyttä, vain näennäistä elossa olemista varten.
On vaihtoehtoja, mutta harva uskaltaa keventää. Ihmiset toimii kuin muurahaiset. Kantavat ryötti vie sitä kortta, kuten kaikki muutkin - etten sanoisi kuten kusiaiset. Protokola; Opiskele, aherra ja maksa. Entäs jos vähän vähemmän olisi enemmän? Siis aikaa. Omaa aikaa, ja aikaa läheisille. Monet eivät pärjää vähemmällä työllä. Enkä tarkoita rahaa vaan heitä itseään. Ei saada päiviä mielekkäästi täytettyä. En moiti, mutta minulle 24 tuntia tuntuu vähältä. Enkä käy täyttä aikaa töissä. Mutta minulla on aikaa enemmän. Itselle ja läheisille. Ei ole hienoa taloa, mutta ei mahdottomasti velkaakaan.
Entäs miten pärjäät eläkkeellä kaiken vapaa-aikasi kanssa, jos et pärjää sen kanssa työikäisenä? Oletko raatanut läpi elämän päästäksesi eläkkeelle ja käydessäsi töissä, kun et osaa vain olla kuitenkaan? Olet ollut hyvä renki pankille, mutta huono isäntä tai emäntä itsellesi. Monilla menee eläkkeellä alkoholin kanssa läträämiseen. En ole yllättynyt, sillä kaikki alkaa mennä vinoon jo varhain. Ei osata olla muuta kuin tehdä, mennä ja maksaa.
Ihmiset ovat elänneet aika pitkään jo työlle ja kiireelle. Onko tulossa muutosta? Vai onko ihminen viisaimmillaan aivot narikassa menevä suorittaja? Jotenkin kiireettömänä elämästä nautiskelijana kovasti ihmettelen ihmiskuntamme eloa. Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi täällä ollaan ja miksi haluaisit täällä olla? Töitä, kiirettä ja velkaa, sekä niukasti vapaa-aikaa?
Elämää katsellen ja osittaista työaikaa tehden,
Onni Vähäaho, Nivalassa 15.3.2019
On vaihtoehtoja, mutta harva uskaltaa keventää. Ihmiset toimii kuin muurahaiset. Kantavat ryötti vie sitä kortta, kuten kaikki muutkin - etten sanoisi kuten kusiaiset. Protokola; Opiskele, aherra ja maksa. Entäs jos vähän vähemmän olisi enemmän? Siis aikaa. Omaa aikaa, ja aikaa läheisille. Monet eivät pärjää vähemmällä työllä. Enkä tarkoita rahaa vaan heitä itseään. Ei saada päiviä mielekkäästi täytettyä. En moiti, mutta minulle 24 tuntia tuntuu vähältä. Enkä käy täyttä aikaa töissä. Mutta minulla on aikaa enemmän. Itselle ja läheisille. Ei ole hienoa taloa, mutta ei mahdottomasti velkaakaan.
Entäs miten pärjäät eläkkeellä kaiken vapaa-aikasi kanssa, jos et pärjää sen kanssa työikäisenä? Oletko raatanut läpi elämän päästäksesi eläkkeelle ja käydessäsi töissä, kun et osaa vain olla kuitenkaan? Olet ollut hyvä renki pankille, mutta huono isäntä tai emäntä itsellesi. Monilla menee eläkkeellä alkoholin kanssa läträämiseen. En ole yllättynyt, sillä kaikki alkaa mennä vinoon jo varhain. Ei osata olla muuta kuin tehdä, mennä ja maksaa.
Ihmiset ovat elänneet aika pitkään jo työlle ja kiireelle. Onko tulossa muutosta? Vai onko ihminen viisaimmillaan aivot narikassa menevä suorittaja? Jotenkin kiireettömänä elämästä nautiskelijana kovasti ihmettelen ihmiskuntamme eloa. Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään miksi täällä ollaan ja miksi haluaisit täällä olla? Töitä, kiirettä ja velkaa, sekä niukasti vapaa-aikaa?
Elämää katsellen ja osittaista työaikaa tehden,
Onni Vähäaho, Nivalassa 15.3.2019
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
IRRONNUT KÖYSI
Olen ollut aina mitä suuremmissa määrin on-off -ihminen. Siksi odotin hieman jännänä tätä vuotta. Olinhan päättänyt lopettaa tavoitteellisen harjoittelun. Beatlesin biisin mukaan: "Let it be". Odotin, jopa hyväksyinkin sen mielessäni, että saakohan juoksu mennä talven lumisateissa, tuulessa, joidenkin muiden jalkoihin. Olin irroittanut köyteni. Se vaappui omaan tahtiin. Juoksu oli omillaan. En olisi enää pakottamassa. Jatkossa vain luontaiset mieliteot ulkoilun osalta saisivat sanella päiväni.
Päätöksen jälkeen tunsin itseni paljon, paljon kevyemmäksi. Puntari ei ole ollut tosin samaa mieltä, mutta ajatuksiltani. Toki ne eivät ole enää vuosiin raskaat olleetkaan, mutta tämä keveys oli jotain sanomattoman miellyttävää. Olen myös huomannut ulkoilevani jopa ajallisesti enemmän kuin vaikkapa viime vuonna. Eikä juokseminenkaan ole kokonaan loppunut, vaikka se on melkein puolella vähentynyt viime vuoteen verraten. Enkä osaa sanoa mihin suuntaan se on menossa, koska minulla ei ole mitään suunnitelmia mistään. Kaikki tapahtuu pääasiassa vasta aamukahvia juodessa. Joskus olen erehtynyt jopa edellisenä iltana miettimään, mitä sitä haluaisi huomenna kenties tehdä. Usein se on aamukahvilla vielä muuttunut erilaiseen. Olen mennyt täysin mieleni mukaan.
Isoin asia mikä on tässä uudessa otteessani muuttunut edellisiin vuosiin on monipuolisen liikkumisen lisäksi tuoreemmat jalat. Ilmeisesti vähemmät juoksukilsat tekee sen, että jalat on lähes kaiken aikaa vähintään aika hyvän tuntuiset. Yksi syy on myös se, että olen tehnyt aikaisempia vuosia vähemmän kovempi tehoisia vauhtikestävyysharjoituksia. Usein kiva ulkoilu on voittanut räkäposkella liikkumisen vaihtoehdon. Ehkä irronnut otteeni alkaa näkymään hieman myöhemmin tai sitten vähemmän on enemmän. Kaikki vain hauskaa spekulaatiota, jolla ei sinänsä ole mihinkään mitään merkitystä.
Juoksin eilen siis lumipolkumaratonin. Tuosta toki liki puolet metsäautoteitä. Edellisenä päivänä tehty neljän tunnin lumikenkäily tuntui hieman lihasten suppeutena, mutta jaksoin hyvin läpsytellä tuon maratonin, kun kyllästymisen tullen hieman nostin lopussa vauhtia. Henkisesti nuo on hieman hankalia, kun on tehnyt pääasiassa kaikki ulkoilut oman kivan olon puitteissa. Ja nuissa tuollaisissa lumipolkumaratoneissa joutuu kyllä jo vähän henkisesti itseään patistaan. Eli henkisesti meni kyllä tuo lenkki harjoittelun puolelle. Hieman se ahdisti mieltä, mutta toki, jos haluan nauttia tämän vuoden molemmat polkutapahtumat loppuun asti, joutuu niissä aivan varmasti myös "kivan" ulkopuolelle. KK166km ja PUF171km.
Kiva yllätys oli kuitenkin, ettei tänään eilinen maraton juurikaan tuntunut jaloissa. Ehkä tosiaan pohjaa on alkanut kertymään. Kuten tyyliini kuuluu, jaan yleensä kiitosta julkisesti ihmisten ollessa vielä elossa. Kiitos Koskisen Pasille juoksuajatuksistasi! Pasi joskus harrastukseni alkuvuosina kannusti minua laskemaan tehoja ja viime syksynä sanoi, että "-etköhän sinä ala jo kestään kovempiakin tehoja juoksuharjoittelussa". Sinänsä en koe harjoitelleeni, mutta olen datat tallentanut ja jaotellut tilasto näkökulma innnostukseni vuoksi. Ja selvästi on tosiaan jalat kestäneet paremmin "juoksuharjoittelua", vaikka on siellä välillä oltu kynnysten välissäkin - lähinnä vertikaalireeneissä. Kannustan kiittämään kanssa-ihmisiä heidän ollessa vielä hengissä.
Kävin tänään hiihtämässä aamulla parisen tuntia (25,6km/1h59min) pertsaa kelkkareitillä ja pääosin Pyssymäen latuverkostossa. Juosten siirtymät. Reipas kilsa suuntaansa. Ilma oli kuin morsian ja tunnelma hyvä senkin vuoksi, ettei edellisen päivän polkumaraton tuntunut jaloissa. Vaikka köysi on irronnut, on nämä silti kivoja merkkejä, kun intoa on silti jaksaa jopa maaliin asti tämän vuoden polkutapahtumissa. Nämä ovat omalla tavallaan jaksamisen barometrejä.
Illaksi oli sovittuna Hovin (HOckey VI lle) kanssa Vinnurvan perhereitti. Olin seurannut Stravasta Villen lenkkejä ja ajattelin sen olevan sopiva palauttava, jopa huoltava lenkki. En arvannutkaan, että Hovi innostuisi hyökkäämään oman reitin ennätyksensä (reilut 43min) kimppuun. Mitään päiväunia ei beesissä juostessa kerennyt ottaa, sillä piti keskittyä pysyäkseen tarpeeksi focuksessa. Siitä tuli lopulta hieman loppua kohden kiihtynyt perusjuoksu. 7km 5:40min/km. Ja aika 39:46. Eli Hovi paransi enkkaansa neljä minuuttia. No veri se kiersi tuossakin, joten aivan oli tuokin hyvä jumppa, vaikka ajateltua kovempi. Kiitos, Ville!
Ihan miehekäs palauttelupäivä. Huomenna hieronta, joten vois pitää sen viikon vapaapäivän tällä viikolla huomenna. Jokohan sitä ens viikolla kokeilis jotain vähän reippaampaa juoksua? Vai vetääkö veri taas "vain" kivaan ulkoilemiseen. Aika näyttää. Aamukahveilla nuo asiat selviävät. Aikanaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2019
Päätöksen jälkeen tunsin itseni paljon, paljon kevyemmäksi. Puntari ei ole ollut tosin samaa mieltä, mutta ajatuksiltani. Toki ne eivät ole enää vuosiin raskaat olleetkaan, mutta tämä keveys oli jotain sanomattoman miellyttävää. Olen myös huomannut ulkoilevani jopa ajallisesti enemmän kuin vaikkapa viime vuonna. Eikä juokseminenkaan ole kokonaan loppunut, vaikka se on melkein puolella vähentynyt viime vuoteen verraten. Enkä osaa sanoa mihin suuntaan se on menossa, koska minulla ei ole mitään suunnitelmia mistään. Kaikki tapahtuu pääasiassa vasta aamukahvia juodessa. Joskus olen erehtynyt jopa edellisenä iltana miettimään, mitä sitä haluaisi huomenna kenties tehdä. Usein se on aamukahvilla vielä muuttunut erilaiseen. Olen mennyt täysin mieleni mukaan.
Isoin asia mikä on tässä uudessa otteessani muuttunut edellisiin vuosiin on monipuolisen liikkumisen lisäksi tuoreemmat jalat. Ilmeisesti vähemmät juoksukilsat tekee sen, että jalat on lähes kaiken aikaa vähintään aika hyvän tuntuiset. Yksi syy on myös se, että olen tehnyt aikaisempia vuosia vähemmän kovempi tehoisia vauhtikestävyysharjoituksia. Usein kiva ulkoilu on voittanut räkäposkella liikkumisen vaihtoehdon. Ehkä irronnut otteeni alkaa näkymään hieman myöhemmin tai sitten vähemmän on enemmän. Kaikki vain hauskaa spekulaatiota, jolla ei sinänsä ole mihinkään mitään merkitystä.
Juoksin eilen siis lumipolkumaratonin. Tuosta toki liki puolet metsäautoteitä. Edellisenä päivänä tehty neljän tunnin lumikenkäily tuntui hieman lihasten suppeutena, mutta jaksoin hyvin läpsytellä tuon maratonin, kun kyllästymisen tullen hieman nostin lopussa vauhtia. Henkisesti nuo on hieman hankalia, kun on tehnyt pääasiassa kaikki ulkoilut oman kivan olon puitteissa. Ja nuissa tuollaisissa lumipolkumaratoneissa joutuu kyllä jo vähän henkisesti itseään patistaan. Eli henkisesti meni kyllä tuo lenkki harjoittelun puolelle. Hieman se ahdisti mieltä, mutta toki, jos haluan nauttia tämän vuoden molemmat polkutapahtumat loppuun asti, joutuu niissä aivan varmasti myös "kivan" ulkopuolelle. KK166km ja PUF171km.
Kiva yllätys oli kuitenkin, ettei tänään eilinen maraton juurikaan tuntunut jaloissa. Ehkä tosiaan pohjaa on alkanut kertymään. Kuten tyyliini kuuluu, jaan yleensä kiitosta julkisesti ihmisten ollessa vielä elossa. Kiitos Koskisen Pasille juoksuajatuksistasi! Pasi joskus harrastukseni alkuvuosina kannusti minua laskemaan tehoja ja viime syksynä sanoi, että "-etköhän sinä ala jo kestään kovempiakin tehoja juoksuharjoittelussa". Sinänsä en koe harjoitelleeni, mutta olen datat tallentanut ja jaotellut tilasto näkökulma innnostukseni vuoksi. Ja selvästi on tosiaan jalat kestäneet paremmin "juoksuharjoittelua", vaikka on siellä välillä oltu kynnysten välissäkin - lähinnä vertikaalireeneissä. Kannustan kiittämään kanssa-ihmisiä heidän ollessa vielä hengissä.
Kävin tänään hiihtämässä aamulla parisen tuntia (25,6km/1h59min) pertsaa kelkkareitillä ja pääosin Pyssymäen latuverkostossa. Juosten siirtymät. Reipas kilsa suuntaansa. Ilma oli kuin morsian ja tunnelma hyvä senkin vuoksi, ettei edellisen päivän polkumaraton tuntunut jaloissa. Vaikka köysi on irronnut, on nämä silti kivoja merkkejä, kun intoa on silti jaksaa jopa maaliin asti tämän vuoden polkutapahtumissa. Nämä ovat omalla tavallaan jaksamisen barometrejä.
Illaksi oli sovittuna Hovin (HOckey VI lle) kanssa Vinnurvan perhereitti. Olin seurannut Stravasta Villen lenkkejä ja ajattelin sen olevan sopiva palauttava, jopa huoltava lenkki. En arvannutkaan, että Hovi innostuisi hyökkäämään oman reitin ennätyksensä (reilut 43min) kimppuun. Mitään päiväunia ei beesissä juostessa kerennyt ottaa, sillä piti keskittyä pysyäkseen tarpeeksi focuksessa. Siitä tuli lopulta hieman loppua kohden kiihtynyt perusjuoksu. 7km 5:40min/km. Ja aika 39:46. Eli Hovi paransi enkkaansa neljä minuuttia. No veri se kiersi tuossakin, joten aivan oli tuokin hyvä jumppa, vaikka ajateltua kovempi. Kiitos, Ville!
Ihan miehekäs palauttelupäivä. Huomenna hieronta, joten vois pitää sen viikon vapaapäivän tällä viikolla huomenna. Jokohan sitä ens viikolla kokeilis jotain vähän reippaampaa juoksua? Vai vetääkö veri taas "vain" kivaan ulkoilemiseen. Aika näyttää. Aamukahveilla nuo asiat selviävät. Aikanaan.
LOPUKSI - NIVALALAISTA MUSSIIKKIA
tiistai 12. maaliskuuta 2019
PERHEREITTI MARATON
Viimeksi viime vuoden huhtikuun alussa olin juossut vastaavan maraton matkan talviperhereitillä. Datat: Strava ja Garmin. Tuli tälle päivälle hieman pidempi lenkki ajatus mieleen jostain syystä niin ajattelin vetää talviperhereitillä maratonin, kun en vihtiny (laiskuus) nyt lähtä uppuroimaan etulenkin umpihankeen.
Talvisella metsäpolullahan on aina rattosaa viettää aurinkoista päivää. Polun pohja oli eiliseltä lumikenkäilyltä tiedossa: pohja kova, mutta polun päällä 2-5cm irtolunta, joka tulisi suttaamaan askeleen alla. Kelkkareitti oli ajettu uuden lumen jälkeen lanalla, joten se oli tosi raskas. Aluksi ihan soosia, mutta jonkusen kelkan mentyä jälkeen jo kohtuullinen. Ilma oli joka tapauksessa kuin morsian, jos polku oli hieman raskas ja hidas.
Kiersin kolme kertaa talviperhereitin Pyssymäeltä ja kerran Vinnurvasta. Vinnurvan perhereitin kiersin ensimmäisen Pyssymäeltä lähteneen kierroksen lomassa. Kokonaismatkaa kertyi aika tarkalleen maratonin verran (42,4km) ja aikaa päivän retkeen meni 4h 29min. Keskisyke oli 126(71%). Keskivauhti 6:21min/km. Sellainen retkipäivä tänään.
Pieni tiedote: Super PEP 2019 tapahtuman ultramatkoille olevien paikkojen tilanne:
57km jäljellä vielä 49 paikkaa ja 171km matkalle 23 paikkaa. Eilen tuli ilmoittautumisia Porin suunnalta. Varaa paikkasi elokuun polkutapahtumaan Pyssymäelle. Matka valikoimaa piisaa. Tutustu ja ilmoittaudu TÄÄLLÄ.
Super PEP 2019 tapahtumaan tulee paljon jännää tekemistä ja seurattavaa mm. lapsille puuharataa, Tenhunsen Miika palkintojen jakajana, 57km reittiennätysten haltijat mukana jälleen tänä vuonna, kuten myös polkujuoksukenkiä esittelemässä niin ikään viime vuoden tapaan HOKA ONE ONE asiantuntija, Ismo Eskelinen!!!
57KM reittiennätysten haltijat: Jaakko Eskelinen ja Mia Tuoriniemi
ISMO ESKELINEN HOKA ONE ONE
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2019
Talvisella metsäpolullahan on aina rattosaa viettää aurinkoista päivää. Polun pohja oli eiliseltä lumikenkäilyltä tiedossa: pohja kova, mutta polun päällä 2-5cm irtolunta, joka tulisi suttaamaan askeleen alla. Kelkkareitti oli ajettu uuden lumen jälkeen lanalla, joten se oli tosi raskas. Aluksi ihan soosia, mutta jonkusen kelkan mentyä jälkeen jo kohtuullinen. Ilma oli joka tapauksessa kuin morsian, jos polku oli hieman raskas ja hidas.
Kiersin kolme kertaa talviperhereitin Pyssymäeltä ja kerran Vinnurvasta. Vinnurvan perhereitin kiersin ensimmäisen Pyssymäeltä lähteneen kierroksen lomassa. Kokonaismatkaa kertyi aika tarkalleen maratonin verran (42,4km) ja aikaa päivän retkeen meni 4h 29min. Keskisyke oli 126(71%). Keskivauhti 6:21min/km. Sellainen retkipäivä tänään.
Pieni tiedote: Super PEP 2019 tapahtuman ultramatkoille olevien paikkojen tilanne:
57km jäljellä vielä 49 paikkaa ja 171km matkalle 23 paikkaa. Eilen tuli ilmoittautumisia Porin suunnalta. Varaa paikkasi elokuun polkutapahtumaan Pyssymäelle. Matka valikoimaa piisaa. Tutustu ja ilmoittaudu TÄÄLLÄ.
Super PEP 2019 tapahtumaan tulee paljon jännää tekemistä ja seurattavaa mm. lapsille puuharataa, Tenhunsen Miika palkintojen jakajana, 57km reittiennätysten haltijat mukana jälleen tänä vuonna, kuten myös polkujuoksukenkiä esittelemässä niin ikään viime vuoden tapaan HOKA ONE ONE asiantuntija, Ismo Eskelinen!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2019
torstai 7. maaliskuuta 2019
CROSBY 1200 PISTEESEEN
Sidney Crosby, 31, Pittsburgh Penguins, saavutti eilen aamulla Suomen aikaa 1200 tehopoisteen rajan NHL:n runkosarjassa. Yli sata vuotta (26.11.1917) sitten alkaneessa liigassa on koko sen historian aikana saavuttanut 1200 runkosarjapisteen rajan 48 pelaajaa. Alex Ovechkin, 33, Washington Capitals, on tulossa joukkoon, sillä hänellä on nyt 1069 ottelussa, 1199 pistettä.
Crosby tarvitsi 1200 pisteeseen vain 927 ottelua. Se on 11:sta vähiten koko liigan historiassa. Crosbyn saldo on nyt: 927 ottelua ja 1202 (441+761) pistettä. Samalla Crosbysta tuli ensimmäinen 2000-luvulla uransa aloittanut pelaaja, joka saavuttaa ko. rajapyykin. Crosby aloitti uran syksyllä 2005.
Crosby saalisti merkkipaalupelissään kolme tehopistettä (1+2)
1. Wayne Gretzky 504 ottelua
2. Mario Lemieux 593 ottelua
3. Phil Esposito 872 ottelua
4. Marcel Dionne 878 ottelua
5. Steve Yzerman 897 ottelua
6. Guy Lafleur 899 ottelua
7. Peter Stastny 912 ottelua
8. Bryan Trottier 914 ottelua
9. Jaromir Jagr 917 ottelua
10. Jari Kurri 918 ottelua
11. Sidney Crosby 927 ottelua
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2019
Crosby tarvitsi 1200 pisteeseen vain 927 ottelua. Se on 11:sta vähiten koko liigan historiassa. Crosbyn saldo on nyt: 927 ottelua ja 1202 (441+761) pistettä. Samalla Crosbysta tuli ensimmäinen 2000-luvulla uransa aloittanut pelaaja, joka saavuttaa ko. rajapyykin. Crosby aloitti uran syksyllä 2005.
Crosby saalisti merkkipaalupelissään kolme tehopistettä (1+2)
NOPEIMMIN 1200 NHL -PISTETTÄ SAAVUTTANEET PELAAJAT
1. Wayne Gretzky 504 ottelua
2. Mario Lemieux 593 ottelua
3. Phil Esposito 872 ottelua
4. Marcel Dionne 878 ottelua
5. Steve Yzerman 897 ottelua
6. Guy Lafleur 899 ottelua
7. Peter Stastny 912 ottelua
8. Bryan Trottier 914 ottelua
9. Jaromir Jagr 917 ottelua
10. Jari Kurri 918 ottelua
11. Sidney Crosby 927 ottelua
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2019
maanantai 4. maaliskuuta 2019
MUTTIHIIHTO 2019
Paikallisiin perinnetapahtumiin kuuluva Muttihiihtokin tuli eilen korkattua. Menneen viikon uusi talven näytös lumisateineen oli tehnyt ladut erittäin upeannäköisiksi visuaalisesti. Kuin postimerkistä: puhdasta valkoista lunta ja upeat lumiset puut, sekä rauhoittava maisema muutoinkin. Mukana oli sillä tavalla optista harhaa, että monin paikoin uusi lumi teki kelistä aika hitaan, mutta runkomatka (28km) oli toki niin lyhyt tässä retkihiihdossa, ettei hitaampi keli haitannut. Ja olihan siellä aina paikka paikoin luistoakin - kunnes taas tökkäsi uuteen lumeen.
Paikalla ja reitillä näkyi paljon, paljon tuttuja. Aprikoitiin, jotta oliko peräti puolet nivalaisia. Oomma vähän hörhöjä liikkuun ja ollaan herkästi huudeilla, kun jotain liikunnallista on tarjolla. Pelipaikoille mentiin Jonte-Costa-Konden (JCK) jousilla. Neljä hersyvästi nauravaa miestä. Sieltä tuli kuskilta sellaista läppää, että jopa sai nauraa. Kiitos, mutta ne eivät ole aivan julkaisukelpoisia. Miesten juttuja. Phyi!!! Autokunnassa oli siis kuskin ja minun lisäksi tietysti Mehtälän veljekset. Tyynejä, päättäväisiä atleetteja, joista huokuu tahto edistyä. Intohimoa on aina hieno seurata.
Aloimmekin sivakoimaan hieman ennen kello kymmentä Sievin urheilukentältä kohti hieman peräti kumpuilevaa Louekallion seutua. Mehupiste oli kuulemma siirretty kauemmas. Itse en sitä hoksannut, kun olin eka kertaa tällä reitillä. Eka pistettä lähestyessä kaartoi alueen kirkkain hiihtotähti, nuorten MM-kävijä, Miska Poikkimäki vastaan. Tyylikkäänä nuorena tähtiurheilijana kaartoi meidän mukaan ja jutusteli muutaman sanasen. Hyviä ja tervepäisiä tyyppejä nämä nuoret urheilijatähdet. Olipa mukava törmätä. Miska jatkoi siitä Sievin Ashton Eatonin kanssa matkaa. Siinä oli Sievin ladut täynnä ruutia, kun poikien hahmot loittoni minun jäädessäni Mehtä-Maken kanssa mehustelemaan mehupisteelle. Otinpa yhden näkkärinkin, kun kerran niitä oli tarjolla.
JCK ja Eki olivat jääneet juomatauon verran ja me jatkettiinkin Maken kanssa hänen vetäessään iisiä hömppää. Pojat ei silti innostunut puskuriin vaan jäivät latomaan hieman taaempana. Jälestäpäin selvisi, että miehekkäin sykkein :)
Kääntöpaikalle tullessa panin merkille, että täällä päässä on jopa hieman mäkeä. Jokunen hiihtäjä lappasi ohi tasaisesti koko menomatkan. Eipä ihme, sillä jälestäpäin katoin, että minun menomatkan keskisyke oli 102! Eli ihan seisoskelua. Vähän yli 11km/h. Mutta kaikki muuttui kuitenkin näköjään kääntöpaikalla, tai itseasiassa sen jälkeen. Mehut ja näkkärit vedettin rauhassa, mutta Maken katseessa oli jo pala "Smirnovia". Mietin, että mitähän miehellä mielessä.
Lähdettiin takaspäin. Make: No-niin. 14,4km on tultu peekoota, joten vedetäänpä nyt sitten veekoo ykköstä. Ne olivat viimeiset sanat reiluun kymmeneen kilometriin. En oikein tiennyt mitä maakuntaviesti ykkösjoukkueemme jäsenen veekoo ykkönen on. Lähdin varovaisesti pumppaan itsekin vauhtia. Eroa näytti tulevan tasaisen maltillisesti. Vielä parin kilsan jälkeen näytti minun sukselle paremmin passaavissa kohdin, että imaisen noin 20 sekunnin eron kiinni. Mutta kyllä se Maken selkä vaan loitoni sekunti, sekunnilta. Ihan ei itekkään mitään ool-innejä vihtiny peliin laittaa, kun ei tiennyt miten pitkästi on tarkoitus mennä veekoo ykköstä.
JCK ja Eki tulivat aika pian siinä vastaan. Siinä kohdin syötettiin hyvää kyytiä vastamaahan. Isoimmassa loivassa mäessä hetkeä myöhemmin oli ruuhkaa ja hieman huvitti Maken letkan ohitus, mutta kohtapa olin itekki samassa "tukossa". Ja eikun Kläebo juoksulla lähes täysillä perinteisen letkan ja vapaan letkan välistä ykkösenä mäen päälle. Nyt oli hupi ylimmillään! Harmi vaan, että alamäessä oli ladulla uutta lunta ja joutui lykkiin myös alaspäin. Tehokasta.
Aina siellä täällä Maken selkä vilahti. 30 sekkaa ja kohta minsa. Sitten tulikin juomapiste. Siellä oli myös Nivala-lehden toimittaja, eikä keskustelusta meinannut tulla mitään, kun olin sen verran hengästynyt. Make lähti kun sain mehun. Hitsi, se jatkaa syöttöä. Vajaa minsa lähdin Maken perään. Ei luistoa, ei toivoa. Jotenkin muistelin, että mennessä tässä luisti paremmin. Make oli lopulta tienylityksessä oottelemassa. Kukaan ei tullut ohi tuon veekoo ykkösen aikana, se pikanttina huomiona. Siitä sitten jatkettiin loppuverkkaa yhdessä puruvitosella, joka hiihettiin tuon muttimatkan päälle. Rapiat 32km hiihtoa.
Vaihdettuamme kuivat päälle tuli kohta JCK ja Ekikin perille. Olipahan hieno reissu taas. Kiva oli tuo pikku pätkä vähän reilumpaakin menoa nihkeällä kelillä. Ihan kivasti mäkisillä paikoillakin alle nelosen kilsaa paikoin. Mämmissä on taikaa selvästi.
Paluumatkalle kyselin - ja Makelta jo ladulla - että mikä on iltareeni. Aika tyhjiä katseita. Ne ois kuulemma sohvalla. Ite kävin iltasella jalotteleen teillä ja poluilla rohki 27 kilsaa. Kiva oli saaja enempi jaloillekin hommia hiihon perään.
Hyvä liikunta päivä. Yli viisi tuntia. Kyllä uni maistui lopulta pääni laitettua tyynyyn.
Tällä viikolla tuleekin sitten liikuntaa tosi vähän, kun täytyy käyä töissä kuutena päivänä. Mutta voi tehä hyvääkin, sillä menneellä viikolla tuli ulkoiltua liki 17 tuntia. Ja jopa eka yli 100km juoksuviikkokin kaiken lisäksi eka kerran sitten viime vuoden viikon numeron 48 jälkeen. Iso muutos on siis minun liikkumisjaossa tapahtunut tuon viikon 48 jälkeen. Ja varmaan tulee lumiliikuntaa harrastettuakin niin kauan kuin kelejä piisaa. Ja ensi syksynä on tarkoitus olla ahkerammin tuossa marraskuun tienoilla jo ensilumen ladulla. Ehtis pidemmästi nauttia hiihto-ulkoilusta.
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.3.2019
Paikalla ja reitillä näkyi paljon, paljon tuttuja. Aprikoitiin, jotta oliko peräti puolet nivalaisia. Oomma vähän hörhöjä liikkuun ja ollaan herkästi huudeilla, kun jotain liikunnallista on tarjolla. Pelipaikoille mentiin Jonte-Costa-Konden (JCK) jousilla. Neljä hersyvästi nauravaa miestä. Sieltä tuli kuskilta sellaista läppää, että jopa sai nauraa. Kiitos, mutta ne eivät ole aivan julkaisukelpoisia. Miesten juttuja. Phyi!!! Autokunnassa oli siis kuskin ja minun lisäksi tietysti Mehtälän veljekset. Tyynejä, päättäväisiä atleetteja, joista huokuu tahto edistyä. Intohimoa on aina hieno seurata.
Aloimmekin sivakoimaan hieman ennen kello kymmentä Sievin urheilukentältä kohti hieman peräti kumpuilevaa Louekallion seutua. Mehupiste oli kuulemma siirretty kauemmas. Itse en sitä hoksannut, kun olin eka kertaa tällä reitillä. Eka pistettä lähestyessä kaartoi alueen kirkkain hiihtotähti, nuorten MM-kävijä, Miska Poikkimäki vastaan. Tyylikkäänä nuorena tähtiurheilijana kaartoi meidän mukaan ja jutusteli muutaman sanasen. Hyviä ja tervepäisiä tyyppejä nämä nuoret urheilijatähdet. Olipa mukava törmätä. Miska jatkoi siitä Sievin Ashton Eatonin kanssa matkaa. Siinä oli Sievin ladut täynnä ruutia, kun poikien hahmot loittoni minun jäädessäni Mehtä-Maken kanssa mehustelemaan mehupisteelle. Otinpa yhden näkkärinkin, kun kerran niitä oli tarjolla.
JCK ja Eki olivat jääneet juomatauon verran ja me jatkettiinkin Maken kanssa hänen vetäessään iisiä hömppää. Pojat ei silti innostunut puskuriin vaan jäivät latomaan hieman taaempana. Jälestäpäin selvisi, että miehekkäin sykkein :)
Kääntöpaikalle tullessa panin merkille, että täällä päässä on jopa hieman mäkeä. Jokunen hiihtäjä lappasi ohi tasaisesti koko menomatkan. Eipä ihme, sillä jälestäpäin katoin, että minun menomatkan keskisyke oli 102! Eli ihan seisoskelua. Vähän yli 11km/h. Mutta kaikki muuttui kuitenkin näköjään kääntöpaikalla, tai itseasiassa sen jälkeen. Mehut ja näkkärit vedettin rauhassa, mutta Maken katseessa oli jo pala "Smirnovia". Mietin, että mitähän miehellä mielessä.
Lähdettiin takaspäin. Make: No-niin. 14,4km on tultu peekoota, joten vedetäänpä nyt sitten veekoo ykköstä. Ne olivat viimeiset sanat reiluun kymmeneen kilometriin. En oikein tiennyt mitä maakuntaviesti ykkösjoukkueemme jäsenen veekoo ykkönen on. Lähdin varovaisesti pumppaan itsekin vauhtia. Eroa näytti tulevan tasaisen maltillisesti. Vielä parin kilsan jälkeen näytti minun sukselle paremmin passaavissa kohdin, että imaisen noin 20 sekunnin eron kiinni. Mutta kyllä se Maken selkä vaan loitoni sekunti, sekunnilta. Ihan ei itekkään mitään ool-innejä vihtiny peliin laittaa, kun ei tiennyt miten pitkästi on tarkoitus mennä veekoo ykköstä.
JCK ja Eki tulivat aika pian siinä vastaan. Siinä kohdin syötettiin hyvää kyytiä vastamaahan. Isoimmassa loivassa mäessä hetkeä myöhemmin oli ruuhkaa ja hieman huvitti Maken letkan ohitus, mutta kohtapa olin itekki samassa "tukossa". Ja eikun Kläebo juoksulla lähes täysillä perinteisen letkan ja vapaan letkan välistä ykkösenä mäen päälle. Nyt oli hupi ylimmillään! Harmi vaan, että alamäessä oli ladulla uutta lunta ja joutui lykkiin myös alaspäin. Tehokasta.
Aina siellä täällä Maken selkä vilahti. 30 sekkaa ja kohta minsa. Sitten tulikin juomapiste. Siellä oli myös Nivala-lehden toimittaja, eikä keskustelusta meinannut tulla mitään, kun olin sen verran hengästynyt. Make lähti kun sain mehun. Hitsi, se jatkaa syöttöä. Vajaa minsa lähdin Maken perään. Ei luistoa, ei toivoa. Jotenkin muistelin, että mennessä tässä luisti paremmin. Make oli lopulta tienylityksessä oottelemassa. Kukaan ei tullut ohi tuon veekoo ykkösen aikana, se pikanttina huomiona. Siitä sitten jatkettiin loppuverkkaa yhdessä puruvitosella, joka hiihettiin tuon muttimatkan päälle. Rapiat 32km hiihtoa.
Vaihdettuamme kuivat päälle tuli kohta JCK ja Ekikin perille. Olipahan hieno reissu taas. Kiva oli tuo pikku pätkä vähän reilumpaakin menoa nihkeällä kelillä. Ihan kivasti mäkisillä paikoillakin alle nelosen kilsaa paikoin. Mämmissä on taikaa selvästi.
Paluumatkalle kyselin - ja Makelta jo ladulla - että mikä on iltareeni. Aika tyhjiä katseita. Ne ois kuulemma sohvalla. Ite kävin iltasella jalotteleen teillä ja poluilla rohki 27 kilsaa. Kiva oli saaja enempi jaloillekin hommia hiihon perään.
Tällä viikolla tuleekin sitten liikuntaa tosi vähän, kun täytyy käyä töissä kuutena päivänä. Mutta voi tehä hyvääkin, sillä menneellä viikolla tuli ulkoiltua liki 17 tuntia. Ja jopa eka yli 100km juoksuviikkokin kaiken lisäksi eka kerran sitten viime vuoden viikon numeron 48 jälkeen. Iso muutos on siis minun liikkumisjaossa tapahtunut tuon viikon 48 jälkeen. Ja varmaan tulee lumiliikuntaa harrastettuakin niin kauan kuin kelejä piisaa. Ja ensi syksynä on tarkoitus olla ahkerammin tuossa marraskuun tienoilla jo ensilumen ladulla. Ehtis pidemmästi nauttia hiihto-ulkoilusta.
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.3.2019
lauantai 2. maaliskuuta 2019
SEEFELD 2019
1985 vuoden Seefeldin MM-kisoista muistan joitakin kohtia. Ylen "Aikakone" on uponnut. Voittihan Kari Härkönen miesten 15km hiihdon vähintäänkin omintakaisella luistelutekniikalla. Jo silloin oli viitteitä lajin kehittymisestä. Andy Grunenfelder taitoi tanssin suksilla jo varhain. Sveitsiläinen kiharatukka näytti paikalliselta karaoke tähdeltä, mutta soitti sävelensä suksilla.
Kilpaurheilussa ajat ovat muuttuneet, mutta Seefeldissä olemme nähneet joitain välähdyksistä entisistä ajoista. Osa syynsä on Seefeldissä itsessään, sillä luonto pakkaa säilymään, jollei vedetä metsiä sileiksi. En heti muista lähihistoriasta MM-kisoja, jossa kisaajat ovat puikahtaneet jännittävän odotusajan jälkeen tv-kameroiden läähättävien katseiden alle. Kellä lipsuu, kuka näyttää valmiilta. Se kiehtoo aina. Seefeldissä on saatu nauttia tästä harvinaisuudesta. Kiitos.
Koko kansan kultapoika, Iivo Niskanen, on vienyt kenties voitontahtonsa aivan omille leveleilleen. Tuore pronssimitalisti nieleskeli pettymystä aatamin omenan tehdessä tivoliliikettä edestakaisin. Missä on kohtuus? Jos urheilija on niin pettynyt kuin Iivo oli, pitääkö kotkien lentää heti haaskalle? Olkoon vaikka pronssi, mutta jos on pettynyt niin on. Antakaa Iivon nuolla haavoja. Muuten Iivon luutu ei puhdistu ja asiaa on enemmän psykologille kuin huoltokopille.
Tätä kirjoittaessani on vielä lauantai ja sunnuntai kisaamatta. Mikä oli mielestäni kisojen koomisin tapaus? Utsjugovin ja Kläebon kukkopoika otatus? Ei, se oli aivan jotain liiankin ajattelematonta, ehkä. Se oli perjantain miesten viestihiihdon viimeinen osuus ja Perttu Hyvärisen ja ranskalaisen Jouven "taistelu" pronssista. Hyvärinen hiihti räkä poskella aivan naamat ja Jouve kaiken aikaa Hyvärisen takana tyynen oloisesti nenähengityksellä arskat päässä. Sitten tapahtui sinetti: Hyvärinen päättää katsoa taaksensa! Etten sanoisi pienimuotoinen virhe. Hyvärinen näkee tyynesti nenän kautta hengittävät ranskalaisen. Ehkei Hyvärisen tullut ajatelleeksi, että kenties samalla Jouve näkee myös hänen naaman? Pokka meni katsojalta, minulta. Kisa oli käytännössä ohi tuolla vilkaisulla.
Jään odottamaan uusia Seefeldin kisoja, sillä olivathan nämä upeat. Eikä vähiten sen vuoksi, että taas saatiin kiinni muutama petturi lisää. Liian sinisilmäinen ei tässäkään asiassa saa olla, sillä niinhän on käynyt joskus Suomellekin omissa kotikisoissaan. Tuli hiukan mieleen, että onko yksi syy kotikisojen paineet? Olkoon miten on, mutta onhan tuo karmaisevaa touhua. Joo, voi voittaa, kun oikein douppaa, mutta entäs sitte? Elämää on urheilu-uran jälkeenkin. Tai sitten ei. Siitäkin on liiankin karvaita esimerkkejä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2019
Kilpaurheilussa ajat ovat muuttuneet, mutta Seefeldissä olemme nähneet joitain välähdyksistä entisistä ajoista. Osa syynsä on Seefeldissä itsessään, sillä luonto pakkaa säilymään, jollei vedetä metsiä sileiksi. En heti muista lähihistoriasta MM-kisoja, jossa kisaajat ovat puikahtaneet jännittävän odotusajan jälkeen tv-kameroiden läähättävien katseiden alle. Kellä lipsuu, kuka näyttää valmiilta. Se kiehtoo aina. Seefeldissä on saatu nauttia tästä harvinaisuudesta. Kiitos.
Koko kansan kultapoika, Iivo Niskanen, on vienyt kenties voitontahtonsa aivan omille leveleilleen. Tuore pronssimitalisti nieleskeli pettymystä aatamin omenan tehdessä tivoliliikettä edestakaisin. Missä on kohtuus? Jos urheilija on niin pettynyt kuin Iivo oli, pitääkö kotkien lentää heti haaskalle? Olkoon vaikka pronssi, mutta jos on pettynyt niin on. Antakaa Iivon nuolla haavoja. Muuten Iivon luutu ei puhdistu ja asiaa on enemmän psykologille kuin huoltokopille.
Tätä kirjoittaessani on vielä lauantai ja sunnuntai kisaamatta. Mikä oli mielestäni kisojen koomisin tapaus? Utsjugovin ja Kläebon kukkopoika otatus? Ei, se oli aivan jotain liiankin ajattelematonta, ehkä. Se oli perjantain miesten viestihiihdon viimeinen osuus ja Perttu Hyvärisen ja ranskalaisen Jouven "taistelu" pronssista. Hyvärinen hiihti räkä poskella aivan naamat ja Jouve kaiken aikaa Hyvärisen takana tyynen oloisesti nenähengityksellä arskat päässä. Sitten tapahtui sinetti: Hyvärinen päättää katsoa taaksensa! Etten sanoisi pienimuotoinen virhe. Hyvärinen näkee tyynesti nenän kautta hengittävät ranskalaisen. Ehkei Hyvärisen tullut ajatelleeksi, että kenties samalla Jouve näkee myös hänen naaman? Pokka meni katsojalta, minulta. Kisa oli käytännössä ohi tuolla vilkaisulla.
Jään odottamaan uusia Seefeldin kisoja, sillä olivathan nämä upeat. Eikä vähiten sen vuoksi, että taas saatiin kiinni muutama petturi lisää. Liian sinisilmäinen ei tässäkään asiassa saa olla, sillä niinhän on käynyt joskus Suomellekin omissa kotikisoissaan. Tuli hiukan mieleen, että onko yksi syy kotikisojen paineet? Olkoon miten on, mutta onhan tuo karmaisevaa touhua. Joo, voi voittaa, kun oikein douppaa, mutta entäs sitte? Elämää on urheilu-uran jälkeenkin. Tai sitten ei. Siitäkin on liiankin karvaita esimerkkejä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)