1985 vuoden Seefeldin MM-kisoista muistan joitakin kohtia. Ylen "Aikakone" on uponnut. Voittihan Kari Härkönen miesten 15km hiihdon vähintäänkin omintakaisella luistelutekniikalla. Jo silloin oli viitteitä lajin kehittymisestä. Andy Grunenfelder taitoi tanssin suksilla jo varhain. Sveitsiläinen kiharatukka näytti paikalliselta karaoke tähdeltä, mutta soitti sävelensä suksilla.
Kilpaurheilussa ajat ovat muuttuneet, mutta Seefeldissä olemme nähneet joitain välähdyksistä entisistä ajoista. Osa syynsä on Seefeldissä itsessään, sillä luonto pakkaa säilymään, jollei vedetä metsiä sileiksi. En heti muista lähihistoriasta MM-kisoja, jossa kisaajat ovat puikahtaneet jännittävän odotusajan jälkeen tv-kameroiden läähättävien katseiden alle. Kellä lipsuu, kuka näyttää valmiilta. Se kiehtoo aina. Seefeldissä on saatu nauttia tästä harvinaisuudesta. Kiitos.
Koko kansan kultapoika, Iivo Niskanen, on vienyt kenties voitontahtonsa aivan omille leveleilleen. Tuore pronssimitalisti nieleskeli pettymystä aatamin omenan tehdessä tivoliliikettä edestakaisin. Missä on kohtuus? Jos urheilija on niin pettynyt kuin Iivo oli, pitääkö kotkien lentää heti haaskalle? Olkoon vaikka pronssi, mutta jos on pettynyt niin on. Antakaa Iivon nuolla haavoja. Muuten Iivon luutu ei puhdistu ja asiaa on enemmän psykologille kuin huoltokopille.
Tätä kirjoittaessani on vielä lauantai ja sunnuntai kisaamatta. Mikä oli mielestäni kisojen koomisin tapaus? Utsjugovin ja Kläebon kukkopoika otatus? Ei, se oli aivan jotain liiankin ajattelematonta, ehkä. Se oli perjantain miesten viestihiihdon viimeinen osuus ja Perttu Hyvärisen ja ranskalaisen Jouven "taistelu" pronssista. Hyvärinen hiihti räkä poskella aivan naamat ja Jouve kaiken aikaa Hyvärisen takana tyynen oloisesti nenähengityksellä arskat päässä. Sitten tapahtui sinetti: Hyvärinen päättää katsoa taaksensa! Etten sanoisi pienimuotoinen virhe. Hyvärinen näkee tyynesti nenän kautta hengittävät ranskalaisen. Ehkei Hyvärisen tullut ajatelleeksi, että kenties samalla Jouve näkee myös hänen naaman? Pokka meni katsojalta, minulta. Kisa oli käytännössä ohi tuolla vilkaisulla.
Jään odottamaan uusia Seefeldin kisoja, sillä olivathan nämä upeat. Eikä vähiten sen vuoksi, että taas saatiin kiinni muutama petturi lisää. Liian sinisilmäinen ei tässäkään asiassa saa olla, sillä niinhän on käynyt joskus Suomellekin omissa kotikisoissaan. Tuli hiukan mieleen, että onko yksi syy kotikisojen paineet? Olkoon miten on, mutta onhan tuo karmaisevaa touhua. Joo, voi voittaa, kun oikein douppaa, mutta entäs sitte? Elämää on urheilu-uran jälkeenkin. Tai sitten ei. Siitäkin on liiankin karvaita esimerkkejä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti